Blackfriars Bridge, Lontoo, tammikuu 2007. 31.1.07
Lemmenlomalla Lontoossa
Olimme miehen kanssa varanneet pitkän viikonlopun ihan kahdenkeskiseen olemiseen. Olisihan sitä voinut lähteä yhdessä Helsinkiinkin, mutta kun tuli halvemmaksi mennä Lontooseen (!), menimme sinne, viettelysten kaupunkiin.
Viettelysten valtoihin joutui jo ennen sinne menoa. Englannissa asuessa Lontoo tuli tutuksi ja siellä on paikkoja, joista tiedän tykkääväni. Mennäkö niihin vai pitäisikö tehdä jotain muuta? Siellä on kuitenkin niin paljon sellaista mihin ei ole ehtinyt tutustua. Visainen kysymys.
Kaivoin esiin vanhan Lontoon oppaani, joka on jo lähes irtolehtipainos. Välissä löytyi lappusia, joissa oli mitä mielenkiintoisimpien kirjakauppojen osoitteita. Iso viettelys... johon en kuitenkaan sortunut. Puhuin itseni menemästä niihin perustelemalla asian tarpeeksi hyvin: ei kirjakauppoihin tarvitse mennä, nykyäänhän kirjat ostetaan netistä!
Emme siis jumiutuneet viikonlopuksi kirjakauppoihin, mutta kyllä silti mukaan tarttui kahdeksan kirjaa, tosin neljä niistä muksulle. Siis ihan kohtuu tulos kahdelta ihmiseltä, joidenka heikkouksena kirjat ja kirjakaupat ovat.
Toinen suuri viettelys on British Museum, mieletön aarreaitta, joka suuruudessaan, monipuolisuudessaan ja kiinnostavuudessaan vie aikaa ihan tuhottomasti. Päätin että tällä kertaa ei sinne, mutta sitten kuitenkin käväisin sen nettisivuilla ja viettelys osoittautui liian suureksi. Kohtasin nimittäin yhden heíkkouksistani, Mesopotamian historian. (Myöhemmin lisää tästä omituisuudesta.) British Museumissa on sen alan upeat osastot, ihan pakkohan sinne oli mennä! Niinpä tein kompromissin: mennään British Museumiin, mutta vain ja ainoastaan Mesopotamian näyttelyyn. Siitä selviää aika nopeasti.
Viettelyksistä huolimatta reissustamme tuli monipuolisen kiinnostava: modernia taidetta, joenrantakävelyä, päivä maailmanperintökohteessa joka on upea puisto, mielenkiintoisten ihmisten tapaamista, historiaa, leffa, hyvää ruokaa, kulttuurikokemusruokaa, pikkuisen metroruuhkaa, vähän enemmän autoruuhkaa, ajelua pienillä maalaisteillä. Keskusteluja, ajatuksia ja tietysti kasallinen valokuvia. Niitä kuvia nyt sitten lätkimään tänne blogiin, ehkä joitain ajatuksiakin.
Viettelysten valtoihin joutui jo ennen sinne menoa. Englannissa asuessa Lontoo tuli tutuksi ja siellä on paikkoja, joista tiedän tykkääväni. Mennäkö niihin vai pitäisikö tehdä jotain muuta? Siellä on kuitenkin niin paljon sellaista mihin ei ole ehtinyt tutustua. Visainen kysymys.
Kaivoin esiin vanhan Lontoon oppaani, joka on jo lähes irtolehtipainos. Välissä löytyi lappusia, joissa oli mitä mielenkiintoisimpien kirjakauppojen osoitteita. Iso viettelys... johon en kuitenkaan sortunut. Puhuin itseni menemästä niihin perustelemalla asian tarpeeksi hyvin: ei kirjakauppoihin tarvitse mennä, nykyäänhän kirjat ostetaan netistä!
Emme siis jumiutuneet viikonlopuksi kirjakauppoihin, mutta kyllä silti mukaan tarttui kahdeksan kirjaa, tosin neljä niistä muksulle. Siis ihan kohtuu tulos kahdelta ihmiseltä, joidenka heikkouksena kirjat ja kirjakaupat ovat.
Toinen suuri viettelys on British Museum, mieletön aarreaitta, joka suuruudessaan, monipuolisuudessaan ja kiinnostavuudessaan vie aikaa ihan tuhottomasti. Päätin että tällä kertaa ei sinne, mutta sitten kuitenkin käväisin sen nettisivuilla ja viettelys osoittautui liian suureksi. Kohtasin nimittäin yhden heíkkouksistani, Mesopotamian historian. (Myöhemmin lisää tästä omituisuudesta.) British Museumissa on sen alan upeat osastot, ihan pakkohan sinne oli mennä! Niinpä tein kompromissin: mennään British Museumiin, mutta vain ja ainoastaan Mesopotamian näyttelyyn. Siitä selviää aika nopeasti.
Viettelyksistä huolimatta reissustamme tuli monipuolisen kiinnostava: modernia taidetta, joenrantakävelyä, päivä maailmanperintökohteessa joka on upea puisto, mielenkiintoisten ihmisten tapaamista, historiaa, leffa, hyvää ruokaa, kulttuurikokemusruokaa, pikkuisen metroruuhkaa, vähän enemmän autoruuhkaa, ajelua pienillä maalaisteillä. Keskusteluja, ajatuksia ja tietysti kasallinen valokuvia. Niitä kuvia nyt sitten lätkimään tänne blogiin, ehkä joitain ajatuksiakin.
Irtaannuimme arjesta, yhdessä. Nyt olemme palanneet arkeen, yhdessä.
Lontoo, tammikuu 2007.
25.1.07
Arvoja etsimässä: läheisyys ja ystävyys
[Kalervo Aromäen Arvoja etsimässä -luentosarjan kolmas luento. Ensimmäinen tässä ja toinen tässä. Neljäs luento on ti 30.1. Jyväskylän adventtikirkolla, Ilmarisenkatu 18. Aiheena kymmenen asiaa, jotka jokaisen täytyy ennemmin tai myöhemmin kohdata. Liput 2 €.]
Läheisyys ja ystävyys
Laulujen laulu:
-Laulujen laulun rakkausrunoissa kumpikin tuo esiin puolisonsa ainutlaatuisuuden. He ovat samanarvoisia, mutta erilaisia.
-Rakkaus on kahden välinen rakkaussuhde, se ei kuulu toisille.
-Läheinen, tasapainoinen, eliniän kestävä suhde.
-Prosessi on tärkeämpää kuin lopputulos. Läheisyys toisen kanssa on tärkeämpää kuin orgasmi.
-Seksuaalisuus on jotain mitä minä olen, ei vain jota mitä minussa on.
-Seksuaalisuutemme muistuttaa meitä meitä syvimmillään kaipuusta, jonka joku toinen ihminen ja Jumala voi täyttää.
-Intiimissä läheisyydessä irrottaudutaan itsestä. Se on itsensä unohtamista toisen kanssa.
-Aito rakkaus edellyttää koko minän likoon laittamista.
Mistä rakkaus alkaa:
1) Läheisyys.
-Luodaan mahdollisuudet oppia tuntemaan toista ihmistä. Kuinka usein tapaamme tai mitä teemme yhdessä.
-Meillä kaikilla on arkikasvot ja sunnuntaikasvot. Todellisuus paljastuu arjen tohinassa. Se millainen ihminen on humalassa, on sitä mitä hän on.
-Läheisyys voi herättää myös vihamielisyyden, joka ilmenee fyysisenä tai psyykkisenä pahoinpitelynä.
2) Puoleensavetävyys
-Kauneus on vain ihon paksuinen
-Cicero: älä anna ulkonäön pettää
-Minkä perusteella ostat kirjat: kannen vai sisällön?
-Kulttuurimme on kiertynyt sen ympärille millaiselta näytämme. On tärkeämpää miltä näyttää kuin mitä on.
-Nainen haluaa miehen, joka on luotettava ja turvallinen. Tämä antaa hänelle luvan tulla naiseksi.
-Miehet tarvitsevat palautetta ja rohkaisua miehenä olemisesta naiselta.
-Ainoat vastakohdat, jotka vahvistavat toisiaan ovat mies ja nainen.
-Mitä on kauneus? Mitä haluan nähdä toisess. Näemme kauniina ne joista välitämme ja joita rakastamme.
-Kauneus ei ole ulkoista, vaan mitä ihminen on. Vain se kantaa arjen moninaisuudessa
3) Asioiden jakaminen yhdessä
-Silmiin katsominen ei riitä. On tärkeää katsoa samaan suuntaan, että on jotain yhteistä, jotain joka ulottuu itsestä ulospäin.
-Elämän täyttymys on tavassa millä täytän paikkani, jossa olen.
- 1+1 = 3. Yhteisvaikutus on suurempi kuin kahden ihmisen erikseen.
4) Rakkaus herättää rakkautta
-Rakkaus synnyttää vastarakkautta
Mitä teemme toiselle muuttaa meitä
-Ei ole yhdentekevää millä tavalla toimin suhteessa toiseen, sillä minusta tulee se. Kaikki se hyvä, mitä teen toiselle, muuttuu osaksi minua. Kaikki se paha mitä teen toiselle, muuttuu osaksi minua.
-Käyttäytymiseni, tapani toimia ja asennoitua on elämää muokkaava tekijä.
-Hyvä ihminen jättää meille suuren perinnön: vähäpätöiset, unhoonjääneet ystävällisyydet ja rakkauden osoitukset.
Joitain käytännön ehdotuksia:
1) Osoitamme aitoa ystävyyttä.
-Olen sitä mitä olen suhteessa toiseen. Ei ole naamiota, roolia. Voin ottaa toisen vastaan sellaisena kuin hän on, hyväksyä hänet ehdoitta ja antaa anteeksi sen mitä on ja ei ole.
-Yleensä rakastamme ehdollisesti: minulla on tarve, jonka haluan täyttää.
2) Olemme valmiit kuuntelemaan
-Kumpi on parempaa: elää todellisuudessa vapaana itsepetoksesta, mutta todellisuudessa joka herättää myös ahdistusta ja kysymyksiä vai irti todellisuudesta, ilman ahdistusta tarvitsematta kuulla kysymyksiä joita elämä nostaa?
-Ahdistus on luonnollinen osa inhimillistä elämän sisältöä. Olen siinä kanssasi ja kuljen tämän matkaa vierelläsi.
3) Ilmaisemme arvostuksemme toisillemme
-Yhteiskunta opettaa että pitää olla autonominen. Se on illuusiota. Tarvitsemme toisiamme. Ellei ole vuorovaikutusta minuuteni vääristyy. Tarvitsemme toisilta tulevaa palautetta.
4) Keskistymme hyviin puoliin.
-Etsimme sitä, mikä toisessa on rakentavaa. Ei sulje pois asiallista kritiikkiä, mutta kritiikki ei ole pääasia.
-Arvostuksen osoittaminen on ihmisen ominaisuuksien arvostamista. Teit hienosti, kiva kun autoit...
5) Olemme valmiit antamaan anteeksi.
-Hyvä elämä on sitoutumista elämään sekä että, ei joko tai. Olemme hyviä ja pahoja, rumia ja kauniita, osaajia ja osaamattomia. Hyvä elämä on suostumista elämään tässä jännitteessä.
-Ei jäädä kiinni toisen loukkaukseen.
-Anteeksiantamus antaa mahdollisuuden päästä vapaaksi loukkauksesta.
6) Olemme valmiit pyytämään anteeksi
-Ei vain toinen ole rajallinen, vaan minä myös.
Rakentavaa riitelyä
1) Valitse aihe.
-Kun kaksi sekä että ihmistä kohtaavat toisensa, tulee esiin asioita, joissa ollaan törmäyskurssilla.
-Rakentava riitely: asia, joka koskettaa meitä molempia nostetaan keskusteluun.
2) Pysy aiheessa.
-Tarkastellaan sen vaikutusta kummankin elämään.
3) Pysy nykyhetkessä
4) Älä käytä mykkäkoulua. Se on asioiden ratkaisutapa, joka ei ratkaise asioita.
5) Käsittele ristiriitaa, ei toisianne
-Ei arvioida toisen persoonaa
-Sanoilla loukkaamme syvästi
-Älä sano: sinä aina/et koskaan
6) Tarjoa ratkaisumalleja, joihin kumpikin voi suostua
-Tarkastellaa asiaa eri puolelta pöytää, etsitään yhdessä ratkaisu tähän kysymyksee.
7) Ole myönteinen.
-Tarkastele elämää mieluummin myönteisestä kuin kielteisestä näkökulmasta
-Kokemus, joka on ollut voisi palvella yhteistä hyvää
8) Älä pakota toista muuttumaan.
-Et voi pakottaa toista.
9) Ole nöyrä.
-Voit nimittäin olla väärässä.
10) Älä vaadi sanoa viimeistä sanaa
"Oi mukavuus, sanoinkuvaamaton mukavuuden tunne, jonkun ihmisen seurassa, kun ei tarvitse koko ajan punnita ajatuksia tai harkita sanoja, vaan voi vuodattaa ne kaikki ulos, sellaisina kuin ne ovat, akanoita ja jyviä, tietäen, että uskollinen käsi poimii ne ja puhdistaa ne, pitäen pitämisen arvoisen ja puhaltaen loput lempeästi pois." George Eliot
Haluaisitko sinä olla tällainen kumppani?
Läheisyys ja ystävyys
Laulujen laulu:
-Laulujen laulun rakkausrunoissa kumpikin tuo esiin puolisonsa ainutlaatuisuuden. He ovat samanarvoisia, mutta erilaisia.
-Rakkaus on kahden välinen rakkaussuhde, se ei kuulu toisille.
-Läheinen, tasapainoinen, eliniän kestävä suhde.
-Prosessi on tärkeämpää kuin lopputulos. Läheisyys toisen kanssa on tärkeämpää kuin orgasmi.
-Seksuaalisuus on jotain mitä minä olen, ei vain jota mitä minussa on.
-Seksuaalisuutemme muistuttaa meitä meitä syvimmillään kaipuusta, jonka joku toinen ihminen ja Jumala voi täyttää.
-Intiimissä läheisyydessä irrottaudutaan itsestä. Se on itsensä unohtamista toisen kanssa.
-Aito rakkaus edellyttää koko minän likoon laittamista.
Mistä rakkaus alkaa:
1) Läheisyys.
-Luodaan mahdollisuudet oppia tuntemaan toista ihmistä. Kuinka usein tapaamme tai mitä teemme yhdessä.
-Meillä kaikilla on arkikasvot ja sunnuntaikasvot. Todellisuus paljastuu arjen tohinassa. Se millainen ihminen on humalassa, on sitä mitä hän on.
-Läheisyys voi herättää myös vihamielisyyden, joka ilmenee fyysisenä tai psyykkisenä pahoinpitelynä.
2) Puoleensavetävyys
-Kauneus on vain ihon paksuinen
-Cicero: älä anna ulkonäön pettää
-Minkä perusteella ostat kirjat: kannen vai sisällön?
-Kulttuurimme on kiertynyt sen ympärille millaiselta näytämme. On tärkeämpää miltä näyttää kuin mitä on.
-Nainen haluaa miehen, joka on luotettava ja turvallinen. Tämä antaa hänelle luvan tulla naiseksi.
-Miehet tarvitsevat palautetta ja rohkaisua miehenä olemisesta naiselta.
-Ainoat vastakohdat, jotka vahvistavat toisiaan ovat mies ja nainen.
-Mitä on kauneus? Mitä haluan nähdä toisess. Näemme kauniina ne joista välitämme ja joita rakastamme.
-Kauneus ei ole ulkoista, vaan mitä ihminen on. Vain se kantaa arjen moninaisuudessa
3) Asioiden jakaminen yhdessä
-Silmiin katsominen ei riitä. On tärkeää katsoa samaan suuntaan, että on jotain yhteistä, jotain joka ulottuu itsestä ulospäin.
-Elämän täyttymys on tavassa millä täytän paikkani, jossa olen.
- 1+1 = 3. Yhteisvaikutus on suurempi kuin kahden ihmisen erikseen.
4) Rakkaus herättää rakkautta
-Rakkaus synnyttää vastarakkautta
Mitä teemme toiselle muuttaa meitä
-Ei ole yhdentekevää millä tavalla toimin suhteessa toiseen, sillä minusta tulee se. Kaikki se hyvä, mitä teen toiselle, muuttuu osaksi minua. Kaikki se paha mitä teen toiselle, muuttuu osaksi minua.
-Käyttäytymiseni, tapani toimia ja asennoitua on elämää muokkaava tekijä.
-Hyvä ihminen jättää meille suuren perinnön: vähäpätöiset, unhoonjääneet ystävällisyydet ja rakkauden osoitukset.
Joitain käytännön ehdotuksia:
1) Osoitamme aitoa ystävyyttä.
-Olen sitä mitä olen suhteessa toiseen. Ei ole naamiota, roolia. Voin ottaa toisen vastaan sellaisena kuin hän on, hyväksyä hänet ehdoitta ja antaa anteeksi sen mitä on ja ei ole.
-Yleensä rakastamme ehdollisesti: minulla on tarve, jonka haluan täyttää.
2) Olemme valmiit kuuntelemaan
-Kumpi on parempaa: elää todellisuudessa vapaana itsepetoksesta, mutta todellisuudessa joka herättää myös ahdistusta ja kysymyksiä vai irti todellisuudesta, ilman ahdistusta tarvitsematta kuulla kysymyksiä joita elämä nostaa?
-Ahdistus on luonnollinen osa inhimillistä elämän sisältöä. Olen siinä kanssasi ja kuljen tämän matkaa vierelläsi.
3) Ilmaisemme arvostuksemme toisillemme
-Yhteiskunta opettaa että pitää olla autonominen. Se on illuusiota. Tarvitsemme toisiamme. Ellei ole vuorovaikutusta minuuteni vääristyy. Tarvitsemme toisilta tulevaa palautetta.
4) Keskistymme hyviin puoliin.
-Etsimme sitä, mikä toisessa on rakentavaa. Ei sulje pois asiallista kritiikkiä, mutta kritiikki ei ole pääasia.
-Arvostuksen osoittaminen on ihmisen ominaisuuksien arvostamista. Teit hienosti, kiva kun autoit...
5) Olemme valmiit antamaan anteeksi.
-Hyvä elämä on sitoutumista elämään sekä että, ei joko tai. Olemme hyviä ja pahoja, rumia ja kauniita, osaajia ja osaamattomia. Hyvä elämä on suostumista elämään tässä jännitteessä.
-Ei jäädä kiinni toisen loukkaukseen.
-Anteeksiantamus antaa mahdollisuuden päästä vapaaksi loukkauksesta.
6) Olemme valmiit pyytämään anteeksi
-Ei vain toinen ole rajallinen, vaan minä myös.
Rakentavaa riitelyä
1) Valitse aihe.
-Kun kaksi sekä että ihmistä kohtaavat toisensa, tulee esiin asioita, joissa ollaan törmäyskurssilla.
-Rakentava riitely: asia, joka koskettaa meitä molempia nostetaan keskusteluun.
2) Pysy aiheessa.
-Tarkastellaan sen vaikutusta kummankin elämään.
3) Pysy nykyhetkessä
4) Älä käytä mykkäkoulua. Se on asioiden ratkaisutapa, joka ei ratkaise asioita.
5) Käsittele ristiriitaa, ei toisianne
-Ei arvioida toisen persoonaa
-Sanoilla loukkaamme syvästi
-Älä sano: sinä aina/et koskaan
6) Tarjoa ratkaisumalleja, joihin kumpikin voi suostua
-Tarkastellaa asiaa eri puolelta pöytää, etsitään yhdessä ratkaisu tähän kysymyksee.
7) Ole myönteinen.
-Tarkastele elämää mieluummin myönteisestä kuin kielteisestä näkökulmasta
-Kokemus, joka on ollut voisi palvella yhteistä hyvää
8) Älä pakota toista muuttumaan.
-Et voi pakottaa toista.
9) Ole nöyrä.
-Voit nimittäin olla väärässä.
10) Älä vaadi sanoa viimeistä sanaa
"Oi mukavuus, sanoinkuvaamaton mukavuuden tunne, jonkun ihmisen seurassa, kun ei tarvitse koko ajan punnita ajatuksia tai harkita sanoja, vaan voi vuodattaa ne kaikki ulos, sellaisina kuin ne ovat, akanoita ja jyviä, tietäen, että uskollinen käsi poimii ne ja puhdistaa ne, pitäen pitämisen arvoisen ja puhaltaen loput lempeästi pois." George Eliot
Haluaisitko sinä olla tällainen kumppani?
24.1.07
Juuria 7
Pelkosenniemen hautausmaa on pieni, havumetsäinen ja jotenkin kodikas. Siellä on esi-isiäni ja -äitejäni.Mieleeni tulee alku ja loppu korealaisen runoilijan Ko Unin runosta Song of a Cemetary (käännös englanniksi Brother Anthony of Taize, Young-moo Kim ja Gary Gach):
No one comes to visit you now, but your descendants will be coming, one by one.
---
No one comes visiting you now, you simply lie here in your graves; your descendants will be coming soon.
Näinhän se on, ennemmin tai myöhemmin. Se on hyvä pitää mielessä, että muistaa elää.
23.1.07
Arvoja etsimässä: rakkaus ja oikeudenmukaisuus
[Muistiinpanot Kalervo Aromäen luennolta 16.1.2007. Arvoja etsimässä -luentosarjan ensimmäisen luennon muistiinpanot ovat tässä.]
Rakkaus ja oikeudenmukaisuus
Hyvä elämä tarkoittaa sitä, että on voimaa omaan elämään riippumatta ulkoisista tekijöistä ja olosuhteista. Riippuvuus on voimattomuutta omaan elämäänsä.
Hyveet
-Luonteen ominaisuus, joka mahdollistaa hyvän elämän.
-Sisäinen asenne, mielenlaatu, taipumus, tapa tehdä asioita, kyky tehdä valintoja ja toimia jonkun hyväksi.
Vapaus
-Vapautta toimia ja tehdä.
-Vapaus tarvitsee rajat. Tekemisen seuraukset tulee huomioida. Vapaus ei ole sitä että voin tehdä mitä vain ilman seurauksia.
-Vapaus on olla käyttämättä vapauttaan, jos se palvelee suurempaa kokonaisuutta.
-Se, mistä ei voi luopua, pitää sidottuna. Siitä mistä luopuu, on vapaa.
-Jos käytämme väärin luontoa, tekee se vastaiskun ja ensimmäiseksi menetämme vapautemme. Näin on tapahtunut myös riippuvuudessa.
-Mistä voi luopua, sen saa takaisin.
Rohkeus
-Ranskankielisestä sanasta ‘sydän.’ Rohkea on se, jolla on sydän paikallaan. Pelkurilla ei ole sydän paikallaan.
-Hyvä elämä joka on mahdollista hyveiden kautta antaa vapauden, mutta vaatii rohketta.
-Narsismi = pelkuruus. ‘Kuoleman kulttuurin edustajat’ ruokkivat ihmisissä narsismia, jolloin elämä kiertyy minun ympärille. Mielihyvästä ja mielipahan välttämisestä tulee elämän sisältö.
-Sitoutumista pelätään, koska se edellyttää luopumista jostakin.
Hyveet, hyve ja arvot
-Hyveet eli sisäinen asennoituiminen näkyvät suhteessa toisiin. Hyveissä on kysymys monista ominaisuuksista.
-Kreikkalaiset ja kreikkalaisesti suuntautuneet kristityt: päähyveitä ovat harkinta, oikeudenmukaisuus, kestävyys ja itsensähillintä.
-Noin sata vuotta sitten käsitys hyveestä kapeutui käsittämään vain suhteen seksuaalisuuteen.
-Nykyään arvot ymmärretään suhteessa itseen. Millaisina minä näen asiat?
-Arvoista on tullut henkilökohtaisia mieltymyksiä, uskomuksia, tunteita, tottumuksia ja sovinnaisuuksia.
-Arvoista on tullut arvovapaata elämää.
-Nietzche: moraalin ja totuuden kuolema. Ei ole olemassa kaikkia koskettavaa yhtäläistä totuutta ja moraalia.
-Nietzchen ajatuksesta on tullut keskeinen länsimainen filosofia. Emme tarkoita arvoilla kaikkia ihmisiä koskevaa, vaan subjektiivista näkökulmaa.
Kaipuu
-Olemme rakennettuja kaipuusta. Kaipaamme kokea rakkautta ja jakaa rakkautta. Tämä on elämän tarkoitus, sisältö ja päämäärä.
Rakkaus
-Rakkaudesta osattomaksi joutuminen on kaiken tuskan perusta.
-Rakkaus ei ole sama kuin romanttinen ihastuminen. Ihastumisessa on kysymys siitä mitä toinen tuo elämääni ja mitä hän merkitsee minulle. Se on subjektiivinen kokemus ja lähtee omista tarpeista käsin.
-Romanttinen ihastuminen loppuu 1,5 - 2 vuoden kuluessa (sen jälkeen sitä voidaan toki ylläpitää). Rakkaus alkaa vasta sitten kun romanttinen ihastus loppuu.
-Rakkaus on syvimmillään pyrkimystä yhteyden kokemiseen toisen ihmisen tai Jumalan kanssa.
Rakkaus koostuu:
1) Nöyryys
-Omien mahdollisuuksien tunnistamista. Meillä on tietyt eväät olemassa. Niiden käyttäminen toisen/toisten hyväksi, ei omaksi hyväksi. Rakkaus on suuntautumista itsestä ulospäin. En tee mahdollisuuksistani kilpailuvälineitä.
-Oman rajallisuuden tiedostamista. Olen rajallinen. 40-vuoden jälkeen rajallisuuden kokemus vahvistuu.
-Olen riippuvainen toisten hyväntahtoisuudesta. Täysin autonominen ihminen on mahdottomuus. (Autonomos = olen laki itse itselleni).
-Olen riippuvainen myös luonnon hyväntahtoisuudesta. (Mistä ihmisen leipä tulee?)
-Jännite omien mahdollisuuksin tunnistamisen ja oman rajallisuuden ymmärtämisen välillä ei ole helppo (yli- tai aliarvioimme mahdollisuuksiamme). Suostuminen elämään tässä jännitteessä on vapauttavaa.
-Nöyristely: nöyrän ei tarvitse nöyristellä. Nöyristely on pyrkimytä saada jotain itselle luopumalla omasta arvokkuudesta (esim. alistun kiusaamiseen pitääkseni kiinni leivästä). Mutta sillä vasta on kova hinta, ehkä kovin hinta mitä ihminen maksaa.
2) Haavoittuvuus
-Riskin ottamista. Rakkaus ottaa riskejä, koska on toisiin suuntautunut. Riski tulla hyväksikäytetyksi, loukatuksi, petetyksi, haavoitetuksi.
-Sydämen avaaminen rakastaakseen toista on riski.
-Aina kun haluamme työskennellä toisen hyväksi, otamme riskin että hän ampuu takaisin. Lapsista ei tule aina kiitollisia vaikka olisivat kasvaneet kuinka hyvässä kodissa.
3) Läheisyys
-Pyrkimystä yhteyteen.
-Voin jakaa elämäni toisen kanssa.
-Kommunikaatio: voin kertoa ajatukseni, toiveeni, kokemukseni toiselle tarvitsematta pelätä.
-Yksinäisyys = en voi tai en uskalla jakaa elämääni kenenkään kanssa.
-Rajojen säilyttämisessä ja yhteyden kokemisessa on jännite. Jotkut samaistuvat täysin toiseen ja menettävät identiteettinsä ja oman erillisyytensä (läheisriippuvaisuus). Jotkut eivät löydä yhteyttä.
4) Kärsivällisyys
-Ei ole heti valmis luovuttamaan ja antamaan periksi. Jaksan katsoa asioita pitemmällä tähtäimellä.
-Näistä elementeistä koostuva rakkaus tekee mahdolliseksi kokea elämän merkitykselliseksi. Tämä vaikuttaa siihen miten elän elämääni tänään isänä/äitinä, työntekijänä/työnantajana, yhteisön jäsenenä. Elämän tarkoitus löytyy rakastamisen kautta.
Oikeudenmukaisuus
-Jokaisella on oikeus samanarvoiseen elämään.
-Arvoni ihmisenä ei ole riippuvainen koulutuksesta, sukupuolesta, rodusta jne.
-Arvokkuuden kokeminen, hyvä elämä ei ole jakautunut tasapuolisesti. Miten haluan olla tasoittamassa elämän epäoikeudenmukaisuutta niissä puitteissa joissa olen?
-Myötätunto on halua jakaa.
-Elämässä ei aina saa sitä mitä haluaa, useimmiten saa sitä mitä ei halua. Elämä ei ole oikeudenmukaista. Sairaat, vanhukset, vaimmaiset odottavat myötätuntoa eli ihmisenä jakamista. Jonain hetkenä minä olen se, joka tarvitsen toisten myötätuntoa.
Valtio
-Valtio on ottanut meidän roolimme ihmisenä, vienyt arvokkuutemme, ottanut meille kuuluvat tehtävät.
-Valtio tasaa ottamalla parempiosaisilta ja jakamalla heikoimmille (kun tähän vielä uskottiin). Seurauksena on ollut myötätunnon ja vastuullisuuden väheneminen.
-Hyvä elämä on elämää, jossa näkyy kaksi asiaa: rakkaus ja oikeudenmukaisuus.
-Pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ei ole epämääräinen juttu. Se, mitä olen ihmisenä näkyy siinä mitä teen ihmisenä.
22.1.07
Järven jää jäätyy 1
Viime keväänä Pastorin blogissa seurattiin järven jään sulamista. Syksyn mittaan olen hieman seuraillut järven jään jäätymistä. Jos olisi ehtinyt, olisi asiaan voinut perehtyä useaankin otteeseen järvien jäätyessä vähän väliä.
Vaikka Keski-Suomalaiset järvet taitavat jo olla varsin hyvässä jäässä, löytyy Vaajakoskelta sulaa vettä. Niinpä vieläkin pääsee seuramaan jäätymisen ihmeitä. Olkaa hyvä, tässä teille järven jäätymistä ihan oikeana pakkaspäivänä (n. -17 c).
Vaikka Keski-Suomalaiset järvet taitavat jo olla varsin hyvässä jäässä, löytyy Vaajakoskelta sulaa vettä. Niinpä vieläkin pääsee seuramaan jäätymisen ihmeitä. Olkaa hyvä, tässä teille järven jäätymistä ihan oikeana pakkaspäivänä (n. -17 c).
Päijänne. Vaajakoski, 22.1.2007.
Outoja asioita
Viikonloppuna tein joitain outoja asioita.
1) Ajelin aika paljon pitkin ja poikin Keski-Suomea. Ei siinä mitään outoa sinänsä, mutta nämä ihanat, pakkasmaisemat puhuttelevine värisävyineen! Outo ilmiö tänä vuonna.
1) Ajelin aika paljon pitkin ja poikin Keski-Suomea. Ei siinä mitään outoa sinänsä, mutta nämä ihanat, pakkasmaisemat puhuttelevine värisävyineen! Outo ilmiö tänä vuonna.
Outo maisema, Laukaa.
2) Olin viikonlopun yksin kotona miehen ja muksun ollessa reissussa. Rauhassa puheiden valmistamisen lisäksi päädyin tekemään jotain todella outoa. Satuin nimittäin huomaamaan kirjahyllyssä saksankielisen runoantologian! Totta tosiaan, olenhan minä lukioikäisenä opiskellut Itävallassa runoja(kin). Onpa päässyt unohtumaan.
Olen harmitellut menetettyä saksankielentaitoani. Joskus ymmärsin ja puhuin sujuvasti, mutta nyt tuntuu kun ei ymmärtäisi puheesta oikein mitään, saati että saisi suustansa ulos joitain lauseita. Uskaltauduin kuitenkin nappaamaan runoantologian hyllystä ja menin peiton alle lukemaan saksalaisia runoja ääneen. Yllätys, yllätys, sehän oli hauskaa! Yllätys, yllätys, jopa ymmärsin jotain ja nautin runoista! Lyhyitä ja yksinkertaisempia runoja pystyin ymmärtämään, varsinkin niitä, joita oli nuoruuden opinnoissa käsitelty. Toisissa runoissa nautin lähinnä vain kielen rytmistä ja äänteistä.
Tämä runonlukuhetki tuntui sisäisesti niin merkittävältä tapahtumalta, että se piti kirjoittaa tähän muistiin. Tiedätte nyt tekin, arvoisat blogin lukijat.
Jos olet joskus opiskellut saksaa edes vähän, tässä sinullekin maistiainen saksalaista runoutta. Timm Ulrichs leikittelee Descartesin ajatuksella.
denk-spiel
(nach descartes)
ich denke, also bin ich.
ich bin, also denke ich.
ich bin also, denke ich.
ich denke also: bin ich?
Kristittyjen ykseyden rukousviikko
Nyt meneillään oleva kristittyjen ykseyden rukousviikko on viikko josta nautin. Silloin saa oikeasti toteutettua kristillistä yhteyttä ja mentyä yhteisiin tilaisuuksiin ja tavattua ihmisiä eri seurakunnista.
Keski-Suomalaisilla paikkakunnilla vietetään rukousviikkoa eri tavoin.
Jyväskylässä viikon tapahtumakalenteri muodostuu kunkin seurakunnan normaaleista tilaisuuksista joissa vieraillaan. Alusta asti rukousviikkoa on ollut järjestämässä NNKY. Siellä edelleenkin on joka vuosi musiikki- ja rukousilta.
Suolahdessa järjestetään viikon aikana yksi tilaisuus. Se on vuorotellen eri kirkoissa ja siinä puhuu jonkun muun seurakunnan pastori/edustaja. Näin tulee mukavaa vaihtelua ja väki tutustuu seurakuntien työntekijöihin hyvin.
Lievestuoreella on yleensä yksi tilaisuus viikon aikana, jossa joka seurakunnalla on jotain ohjelmaa.
Aikaisemmin en ole ollut mukana Viitasaaren kristittyjen ykseyden rukousviikolla, mutta tällä viikolla siihen saatiin korjaus. (Lämmin kiitos kutsusta!) Tapahtumia on siellä viikon varrella useita, jotain kaikissa kirkoissa. Tänään (su 21.1.07) oli rukousilta Vapaakirkolla, jossa esitettiin Suomalainen messu. Oli mukava tavata paikallisia seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Vaikka pääsen harvoin Viitasaarelle, on siellä aina erittäin mukava käydä ja tämä päti myös yhteiskristillisesti.
Yhteydestä, keskinäisestä arvostuksesta ja toisilta oppimisesta käsin on hyvä - ja ilo - toimia.
Keski-Suomalaisilla paikkakunnilla vietetään rukousviikkoa eri tavoin.
Jyväskylässä viikon tapahtumakalenteri muodostuu kunkin seurakunnan normaaleista tilaisuuksista joissa vieraillaan. Alusta asti rukousviikkoa on ollut järjestämässä NNKY. Siellä edelleenkin on joka vuosi musiikki- ja rukousilta.
Suolahdessa järjestetään viikon aikana yksi tilaisuus. Se on vuorotellen eri kirkoissa ja siinä puhuu jonkun muun seurakunnan pastori/edustaja. Näin tulee mukavaa vaihtelua ja väki tutustuu seurakuntien työntekijöihin hyvin.
Lievestuoreella on yleensä yksi tilaisuus viikon aikana, jossa joka seurakunnalla on jotain ohjelmaa.
Aikaisemmin en ole ollut mukana Viitasaaren kristittyjen ykseyden rukousviikolla, mutta tällä viikolla siihen saatiin korjaus. (Lämmin kiitos kutsusta!) Tapahtumia on siellä viikon varrella useita, jotain kaikissa kirkoissa. Tänään (su 21.1.07) oli rukousilta Vapaakirkolla, jossa esitettiin Suomalainen messu. Oli mukava tavata paikallisia seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Vaikka pääsen harvoin Viitasaarelle, on siellä aina erittäin mukava käydä ja tämä päti myös yhteiskristillisesti.
Yhteydestä, keskinäisestä arvostuksesta ja toisilta oppimisesta käsin on hyvä - ja ilo - toimia.
Suomalainen messu yhteiskristillisin voimin Viitasaarella 21.1.07.
21.1.07
19.1.07
Salapoliisi 2
Tilasimme muksulle syntymäpäivälahjaksi kirjan, jossa hän (oman nimisenään) on kirjan päähenkilö. Kirjan tapahtumissa ovat mukana myös mummi ja mumski.
Kirja on pohdituttanut muksua, 5 v kovasti. Hän on kiinnittänyt huomiota mm siihen että ei hänellä ole samanlaisia leluja kuin kirjassa hänellä on. Hän on pohtinut useaan otteeseen miten kirja on oikein tehty.
Eräänä päivänä muksu istui itsekseen sohvalla katselemassa kirjaansa. Yht'äkkiä hän huusi: "Ei kukaan muu voi tietää että mulla on mumski! Te olette tämän kirjan tehneet!"
Kirja on pohdituttanut muksua, 5 v kovasti. Hän on kiinnittänyt huomiota mm siihen että ei hänellä ole samanlaisia leluja kuin kirjassa hänellä on. Hän on pohtinut useaan otteeseen miten kirja on oikein tehty.
Eräänä päivänä muksu istui itsekseen sohvalla katselemassa kirjaansa. Yht'äkkiä hän huusi: "Ei kukaan muu voi tietää että mulla on mumski! Te olette tämän kirjan tehneet!"
Salapoliisi 1
Muksu, 5 v syö päivällistä ja pohtii elämän paradokseja.
Äiti, miten joulupukki saa meidän ostamat lahjat jotta se voi tuoda ne?
Äiti, miten joulupukki saa meidän ostamat lahjat jotta se voi tuoda ne?
Olemisen olemusta
Muksu, 5 v keskustelee äidin kanssa ruoanlaiton lomassa.
Muksu: Äiti on ihana.
Äiti: Kiitos.
Muksu: Isä on hassu.
Äiti: Millainen sinä olet?
Muksu: Minä olen ... [miettii pitkään] ... tyttö.
Muksu: Äiti on ihana.
Äiti: Kiitos.
Muksu: Isä on hassu.
Äiti: Millainen sinä olet?
Muksu: Minä olen ... [miettii pitkään] ... tyttö.
18.1.07
16.1.07
Sellainen ihminen kuin haluaisin olla
Jyväskylän adventtiseurakunnalla on ollut onni saada isännöidä Kalervo Aromäen luentosarjaa niin syksyllä kuin nyt talvellakin. (Syksyn jaksamista käsitelleen luentosarjan "Arjen keskellä" muistiinpanoihin löytyy linkit täältä.) Talven luentosarjassa "Arvoja etsimässä" pohditaan millaisia arvoja tarvitaan, miten ne vaikuttavat ja voivatko arvot ja arkielämä olla sopusoinnussa. Pyrin laittamaan tänne blogiin muistiinpanoni luennoista.
Onpa mukavaa heti näin vuoden alussa käyttää aikaa syvempien arvojen ja elämän pohdiskeluun.
Tässä ovat muistiinpanot ensimmäisestä luennosta, jonka aihe oli "sellainen ihminen kuin haluaisin olla:"
Hyvä elämä:
1) Terve perhe-elämä.
-Mies ja nainen ovat samanveroisia, kumppaneita ja ystäviä keskenään.
-Miesten tunnusomaiset piirteet suhteessa naiseen: 1) taipuvainen käyttämään väkivaltaa 2) seksuaaliset tarpeet ovat tärkeämpiä kuin kohdata toinen subjektina.
-Terve perhe on sitä että kohdataan puoliso aidosti. Tämä luo pohjan kasvatukselle.
-Tapani elää tuottaa merkitystä toisen elämään.
-Tasapainoinen suhde toiseen, ennen kaikkea vastakkaiseen sukupuoleen.
2) Oikeudenmukaisuus.
-Näen muut, myös ne, jotka ovat minua heikommassa asemassa.
-Elän poispäin itsestäni.
3) Pyhän kunnioittaminen.
-Arvoja, jotka ovat minua suurempia.
-Jos ei ole minua suurempaa, elämään jää merkityksettömyys.
Hyvää elämää tukevia/tuhoavia tekijöitä:
-Ulkoiset uhat ovat todellisuutta nuorten elämässä. Nuoret joutuvat kohtaamaan a) alkoholin saatavuuden b) sukupuolitaudit, HIV c) huumeet.
-Uhkakuvien kasvaessa on yhä vähemmän taitoja niiden kohtaamiseen.
1) Kulttuuri.
-Ennen sotia elämä ohjautui yhteisöllisyydestä käsin. Kristillinen perinne ja yhteisesti hyväksi havaitut arvot.
-Korostettiin hyveitä: kyky harkita, oikeudenmukaisuus, kestävyys, lujuus, itsehillintä (kyky siirtää mielihyvää), kansalaisuus, velvollisuus, maine, kunnia. Nämä sisälsivät asioita, joista käsin yhteisöllinen elämä onnistui.
-Sodan jälkeen isät eivät jaksaneet olla isiä. Aika investoitiin työhön. Käsitys hyvästä elämästä muuttui vähitellen. Tärkeämmäksi kuin mitä ihminen on nousi se miltä ihminen näytti. Yhteinen totuus pirstaloitui, on vain yksilön oma totuus.
-Nuoren minäkuva: yhteisön merkitys väheni, tuli muita tekijöitä, jotka muokkaavat nuoren arvomaailmaa (jotka ajavat ihmisiä samaan muottiin): koululaitos, media, tieteet. Kun koti hajosi tärkein tekijä, jonka tuli antaa identiteetti siirtyi ulkopuolellemme: koulu, jonka tehtävänä muokata yhtäläisiä kansalaisia, markkinat, muoti, media, sosiaalipolitiikka.
-5,5 tuntia mediaa päivässä nuorilla.
-Jippii tutkimus Suomessa: kaksi vuotta sitten 2/3 nuorista oli merkittäviä ystävyyssuhteita. Nyt joka toisella on aikaa ystävyyssuhteisiin. Elämä muotoutuu virtuaalitodellisuuden kautta.
-Kun perhesysteemi hajosi, perinteet hajosivat. Niinpä jokaisen on luotava itsensä, löydettävä itsensä koska turvallista kotia, kehystä, yhteisöä ei ole.
-Kaksi keskeisintä oman identiteetin muovaavaa tekijää nykyään: 1) Mainonta & kuluttaminen. Niiden kautta luomme itsemme. Kun sosiaalinen minä tyhjenee, tyhjiön täyttää kuluttaminen.
2) Terapia, jonka kautta haen itseäni.
-Yksilö on vastakohta vanhemmille, lapsille, ystäville, kansalaisille. Olen yksilö, olen yksin itseni varassa. Olen itse luonut itseni. Ei ole menneisyyttä, juuria. On vain se hetki, joka minulla on. Kaikki on olemassa ihmistä varten.
-Raamatullinen käsite synti, merkitsee sitä että ihminen on yksin oman neuvokkuutensa ja viisautensa varassa.
-Itsekeskeisyys ja vieraantumien ovat hintaa, jonka maksamme yksilöitymisestä.'
"Sydän:"
-Viisaat ovat kautta aikojen korostaneet opettamisen merkitystä.
-Kuri = esimerkin kautta tiettyyn elämänmalliin ohjaamista.
-Opetuksen tarkoitus on antaa suunta. Nykyään kouluissa opetuksen tarkoitus on lisätä tietoa.
-Viisaus: kyky tehdä päätelmiä. Kyky hallita periaatteita, jotka mahdollistavat päättelyn.
-Opetus oli luonnetta kasvattavaa ja muokkaavaa. Luonne = mitä ihminen on sisimmässään, se "sydän," se mitä olennaisesti olen.
-Viisaus on kykyä tarkoitukselliseen toimintaan. Elämä voidaan ohjata kahteen suuntaan: tuhoava tai merkitystä antava. Kumpikin vaatii aktiivisuutta. Jos jäämme vaille ohjausta suuntaudumme on paha luontaisempi meille.
-Merkitystä antava elämän suunta: annan itseni siihen mitä teen, teen sen tunteella ja palolla. Olen myös altis elämän satunnaisuudelle. Suostun hyväksymään mahdollisuuteni, käytän ne ja samalla kuitenkin näen rajallisuuteni.
-Rajallisuutta voidaan paeta mielihyvään, kuluttamiseen.
-Sydämen taito: sisäistynyt tapa elää elämääni. Ei ulkoapäin ohjautuvaa. Sisäiset periaatteet, joita voin soveltaa kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä.
Moraali:
-Moraalikasvatus on tapa kasvattaa seuraavaa sukupolvea niin että sillä on eväät elämän kohtaamiseen.
-Moraali on kysyä nähdä asiat oikein, erottaa oikea väärästä, terve epäterveestä, luonnollinen luonnottomasta.
-Alkoholistin lapsella on hämärtynyt kyky erottaa terve epäterveestä.
-Moraali, rakentava tapa elää ei synny itsestään. Tarvitaan, joku joka opettaa, vaalii, tukee, toistaa. Vanhemmat ovat kaikkein keskeisimmässä tehtävässä.
-Lea Pulkkinen: välittävä suhde seuraavaan sukupolveen, selkeät rajat, vastuullisuuteen opettaminen ikäkaudelle sopivalla tavalla.
-Tärkeää muistaa: menneisyyteni ei kuitenkaan määrittele huomistani. Vaikeuksista huolimatta voidaan selviytyä. Nuorilla, jotka ovat selviytyneet erittäinkin vaikeista olosuhteista on ollut vähintään yksi aikuinen, joka on mahdollistanut samaistumisen. Tarvitaan vähintään yksi.
-Identiteetti rakentuu samaistumisen kautta. Voitko olla aikuinen, johon nuori voi samaistua? Se on kohtalon kysymys.
Elämisen taidot
1) ihmissuhde ja ilmaisu. Luon itseni riittävän sosiaalisen kontaktin kautta.
2) ongelmanratkaisu ja päätöksenteko. Voin kohdata asian kuin asian ja hoitaa sen rakentavalla tavalla
3) fyysinen kunto ja terveydenhoito. Itsestä terveesti huolehtiminen on koko ihmisestä huolehtimista: ravinto,m liikunta, ajatusmaailma, fyysinen ja psykologinen lepo, pyhän kunnioittaminen.
4) identiteetin kehittyminen eli ihmisenä kasvaminen ja elämän tarkoituksen kokeminen.
-Ihmisenä oleminen kumuloituu. Mikään ei ole niin viisas kuin vanha viisas. Mikään ei ole niin tyhmä kuin vanha tyhmä.
-Voimme löytää itsemme ja identiteettimme samaistumalla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
-Konfutse: Kaunein näky maailmassa on lapsi, joka kulkee turvallisesti elämän polkua, jonne sinä olet hänet ohjannut.
-Robert Coles: koulu- ja kotielämän laatu on se millä on todellista merkitystä lapselle. Tarvitaan muutakin kuin tietoa.
Todellinen arvo elämässä on se mitä jätän seuraavalle sukupolvelle.
[Luentosarja jatkuu ti 16.1. klo 18.30 Jyväskylän adventtikirkossa, Ilmarisenkatu 18. Aiheena on rakkaus. Liput 2 €.]
Onpa mukavaa heti näin vuoden alussa käyttää aikaa syvempien arvojen ja elämän pohdiskeluun.
Tässä ovat muistiinpanot ensimmäisestä luennosta, jonka aihe oli "sellainen ihminen kuin haluaisin olla:"
Hyvä elämä:
1) Terve perhe-elämä.
-Mies ja nainen ovat samanveroisia, kumppaneita ja ystäviä keskenään.
-Miesten tunnusomaiset piirteet suhteessa naiseen: 1) taipuvainen käyttämään väkivaltaa 2) seksuaaliset tarpeet ovat tärkeämpiä kuin kohdata toinen subjektina.
-Terve perhe on sitä että kohdataan puoliso aidosti. Tämä luo pohjan kasvatukselle.
-Tapani elää tuottaa merkitystä toisen elämään.
-Tasapainoinen suhde toiseen, ennen kaikkea vastakkaiseen sukupuoleen.
2) Oikeudenmukaisuus.
-Näen muut, myös ne, jotka ovat minua heikommassa asemassa.
-Elän poispäin itsestäni.
3) Pyhän kunnioittaminen.
-Arvoja, jotka ovat minua suurempia.
-Jos ei ole minua suurempaa, elämään jää merkityksettömyys.
Hyvää elämää tukevia/tuhoavia tekijöitä:
-Ulkoiset uhat ovat todellisuutta nuorten elämässä. Nuoret joutuvat kohtaamaan a) alkoholin saatavuuden b) sukupuolitaudit, HIV c) huumeet.
-Uhkakuvien kasvaessa on yhä vähemmän taitoja niiden kohtaamiseen.
1) Kulttuuri.
-Ennen sotia elämä ohjautui yhteisöllisyydestä käsin. Kristillinen perinne ja yhteisesti hyväksi havaitut arvot.
-Korostettiin hyveitä: kyky harkita, oikeudenmukaisuus, kestävyys, lujuus, itsehillintä (kyky siirtää mielihyvää), kansalaisuus, velvollisuus, maine, kunnia. Nämä sisälsivät asioita, joista käsin yhteisöllinen elämä onnistui.
-Sodan jälkeen isät eivät jaksaneet olla isiä. Aika investoitiin työhön. Käsitys hyvästä elämästä muuttui vähitellen. Tärkeämmäksi kuin mitä ihminen on nousi se miltä ihminen näytti. Yhteinen totuus pirstaloitui, on vain yksilön oma totuus.
-Nuoren minäkuva: yhteisön merkitys väheni, tuli muita tekijöitä, jotka muokkaavat nuoren arvomaailmaa (jotka ajavat ihmisiä samaan muottiin): koululaitos, media, tieteet. Kun koti hajosi tärkein tekijä, jonka tuli antaa identiteetti siirtyi ulkopuolellemme: koulu, jonka tehtävänä muokata yhtäläisiä kansalaisia, markkinat, muoti, media, sosiaalipolitiikka.
-5,5 tuntia mediaa päivässä nuorilla.
-Jippii tutkimus Suomessa: kaksi vuotta sitten 2/3 nuorista oli merkittäviä ystävyyssuhteita. Nyt joka toisella on aikaa ystävyyssuhteisiin. Elämä muotoutuu virtuaalitodellisuuden kautta.
-Kun perhesysteemi hajosi, perinteet hajosivat. Niinpä jokaisen on luotava itsensä, löydettävä itsensä koska turvallista kotia, kehystä, yhteisöä ei ole.
-Kaksi keskeisintä oman identiteetin muovaavaa tekijää nykyään: 1) Mainonta & kuluttaminen. Niiden kautta luomme itsemme. Kun sosiaalinen minä tyhjenee, tyhjiön täyttää kuluttaminen.
2) Terapia, jonka kautta haen itseäni.
-Yksilö on vastakohta vanhemmille, lapsille, ystäville, kansalaisille. Olen yksilö, olen yksin itseni varassa. Olen itse luonut itseni. Ei ole menneisyyttä, juuria. On vain se hetki, joka minulla on. Kaikki on olemassa ihmistä varten.
-Raamatullinen käsite synti, merkitsee sitä että ihminen on yksin oman neuvokkuutensa ja viisautensa varassa.
-Itsekeskeisyys ja vieraantumien ovat hintaa, jonka maksamme yksilöitymisestä.'
"Sydän:"
-Viisaat ovat kautta aikojen korostaneet opettamisen merkitystä.
-Kuri = esimerkin kautta tiettyyn elämänmalliin ohjaamista.
-Opetuksen tarkoitus on antaa suunta. Nykyään kouluissa opetuksen tarkoitus on lisätä tietoa.
-Viisaus: kyky tehdä päätelmiä. Kyky hallita periaatteita, jotka mahdollistavat päättelyn.
-Opetus oli luonnetta kasvattavaa ja muokkaavaa. Luonne = mitä ihminen on sisimmässään, se "sydän," se mitä olennaisesti olen.
-Viisaus on kykyä tarkoitukselliseen toimintaan. Elämä voidaan ohjata kahteen suuntaan: tuhoava tai merkitystä antava. Kumpikin vaatii aktiivisuutta. Jos jäämme vaille ohjausta suuntaudumme on paha luontaisempi meille.
-Merkitystä antava elämän suunta: annan itseni siihen mitä teen, teen sen tunteella ja palolla. Olen myös altis elämän satunnaisuudelle. Suostun hyväksymään mahdollisuuteni, käytän ne ja samalla kuitenkin näen rajallisuuteni.
-Rajallisuutta voidaan paeta mielihyvään, kuluttamiseen.
-Sydämen taito: sisäistynyt tapa elää elämääni. Ei ulkoapäin ohjautuvaa. Sisäiset periaatteet, joita voin soveltaa kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä.
Moraali:
-Moraalikasvatus on tapa kasvattaa seuraavaa sukupolvea niin että sillä on eväät elämän kohtaamiseen.
-Moraali on kysyä nähdä asiat oikein, erottaa oikea väärästä, terve epäterveestä, luonnollinen luonnottomasta.
-Alkoholistin lapsella on hämärtynyt kyky erottaa terve epäterveestä.
-Moraali, rakentava tapa elää ei synny itsestään. Tarvitaan, joku joka opettaa, vaalii, tukee, toistaa. Vanhemmat ovat kaikkein keskeisimmässä tehtävässä.
-Lea Pulkkinen: välittävä suhde seuraavaan sukupolveen, selkeät rajat, vastuullisuuteen opettaminen ikäkaudelle sopivalla tavalla.
-Tärkeää muistaa: menneisyyteni ei kuitenkaan määrittele huomistani. Vaikeuksista huolimatta voidaan selviytyä. Nuorilla, jotka ovat selviytyneet erittäinkin vaikeista olosuhteista on ollut vähintään yksi aikuinen, joka on mahdollistanut samaistumisen. Tarvitaan vähintään yksi.
-Identiteetti rakentuu samaistumisen kautta. Voitko olla aikuinen, johon nuori voi samaistua? Se on kohtalon kysymys.
Elämisen taidot
1) ihmissuhde ja ilmaisu. Luon itseni riittävän sosiaalisen kontaktin kautta.
2) ongelmanratkaisu ja päätöksenteko. Voin kohdata asian kuin asian ja hoitaa sen rakentavalla tavalla
3) fyysinen kunto ja terveydenhoito. Itsestä terveesti huolehtiminen on koko ihmisestä huolehtimista: ravinto,m liikunta, ajatusmaailma, fyysinen ja psykologinen lepo, pyhän kunnioittaminen.
4) identiteetin kehittyminen eli ihmisenä kasvaminen ja elämän tarkoituksen kokeminen.
-Ihmisenä oleminen kumuloituu. Mikään ei ole niin viisas kuin vanha viisas. Mikään ei ole niin tyhmä kuin vanha tyhmä.
-Voimme löytää itsemme ja identiteettimme samaistumalla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
-Konfutse: Kaunein näky maailmassa on lapsi, joka kulkee turvallisesti elämän polkua, jonne sinä olet hänet ohjannut.
-Robert Coles: koulu- ja kotielämän laatu on se millä on todellista merkitystä lapselle. Tarvitaan muutakin kuin tietoa.
Todellinen arvo elämässä on se mitä jätän seuraavalle sukupolvelle.
[Luentosarja jatkuu ti 16.1. klo 18.30 Jyväskylän adventtikirkossa, Ilmarisenkatu 18. Aiheena on rakkaus. Liput 2 €.]
15.1.07
Vihdoin 1
No niin, vihdoin lunta täälläkin. Siitä tietenkin mentiin muksun kanssa nauttimaan, olemmehan oppineet tänä vuonna että huomisesta lumesta ei tiedä. Paras nauttia tästä hetkestä.
Vaajakoski 15.1.2007.
Vetäytyminen 19: auringonnousu
Vetäytymissarjan päätteeksi täytyy muistaa kertoa että palvelu oli erinomaista Rukan seudulla ja paikalliset ihmiset hyvin miellyttäviä ja puheliaita. Esimerkkejä:
+ Poromies jutteli paljon ja kertoi poroista ja niiden tavoista mielenkiintoisia asioita.
+ Myymälän kassan nuori nainen jutteli, kyseli ja kertoi. Tuotteiden lisäksi ehdittiin keskustella ostamamme tavaran määränpäämaasta, sen matkasta sinne ja myös nuoren naisen muutosta opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.
+ Latukahvilan pitäjä palveli, vaikka oli jo ollut sulkemisaika. Kiire ei ollut mihinkään ja hauskaa juttua ja hyvää mieltä riitti. Lopuksi vielä saimme mukaamme pussillisen munkkeja!
Vähemmälläkin huomioimisella olisi jäänyt hyvä mieli ja asiat olisivat olleet hienosti hoidettu, mutta he osasivat palvella vielä enemmän, jättäen erityisen hyvän ja ylellisen mielen.
+ Poromies jutteli paljon ja kertoi poroista ja niiden tavoista mielenkiintoisia asioita.
+ Myymälän kassan nuori nainen jutteli, kyseli ja kertoi. Tuotteiden lisäksi ehdittiin keskustella ostamamme tavaran määränpäämaasta, sen matkasta sinne ja myös nuoren naisen muutosta opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.
+ Latukahvilan pitäjä palveli, vaikka oli jo ollut sulkemisaika. Kiire ei ollut mihinkään ja hauskaa juttua ja hyvää mieltä riitti. Lopuksi vielä saimme mukaamme pussillisen munkkeja!
Vähemmälläkin huomioimisella olisi jäänyt hyvä mieli ja asiat olisivat olleet hienosti hoidettu, mutta he osasivat palvella vielä enemmän, jättäen erityisen hyvän ja ylellisen mielen.
Auringonnousu Rukatunturilta katsottuna. Joulukuu 2006.
14.1.07
13.1.07
So last season
Lainaus Helsingin adventtinuorten lehdestä:
TELKKARI = SO LAST SEASON
nykynuori kuuntelee radiota ja lukee blogia!
(Hana+ 7/2006)
Viisasta tää nykynuoriso. Ja olisin muuten vankasti tätä mieltä vaikka eivät olisikaan mainostaneet Pastorin blogia. ;-)
12.1.07
11.1.07
10.1.07
9.1.07
Kalervo Aromäki: Arvoja etsimässä
Jihuu! Tänään tiistaina 9.1.07 klo 18.30 alkaa Kalervo Aromäen toinen luentosarja. Tällä kertaa elämää ja jaksamista lähestytään arvojen kautta. Millaisia arvoja tarvitaan muuttuvassa maailmassa? Voivatko arvot ja arkielämä olla sopusoinnussa? Onko ihmisen perusmotivaatio elämän tarkoituksen etsiminen?
Ensimmäisen luennon aihe on "Sellainen ihminen kuin haluaisin olla".
Tällä kertaa luennot ovat Jyväskylän adventtikirkolla, Ilmarisenkatu 18. Liput 2 €.
Ensimmäisen luennon aihe on "Sellainen ihminen kuin haluaisin olla".
Tällä kertaa luennot ovat Jyväskylän adventtikirkolla, Ilmarisenkatu 18. Liput 2 €.
8.1.07
7.1.07
6.1.07
5.1.07
4.1.07
Vetäytyminen 3: Pohjanmaalainen näkymä
Vähän ennen Kuusamoa tuli vastaan kyltti: Pohjois-Pohjanmaa. Mitä? Oltiinkin tultu Pohjanmaalle joulunviettoon! Yleensä sinne päin mentäessä lähdetään kyllä ajamaan ihan päinvastaiseen suuntaan.
Mitenköhän nämä maakuntien nimet ja rajat on oikein tehty? Helsingissä joku piirustellut paperille ja jakanut sopivasti tasan masan kanssa? Pakko on ollut ilmeisesti laittaa Oulun seutu ja Koillismaa samaan maakuntaan ja kuvaavan nimen keksimisessä on loppunut mielikuvitus kesken.
Oli miten oli, tässä teille tyypillinen pohjoispohjanmaalainen näkymä nautittavaksi. Niin pohojalaasta että.
Näkymä Rukatunturilta, 25.12.2006.
Mitenköhän nämä maakuntien nimet ja rajat on oikein tehty? Helsingissä joku piirustellut paperille ja jakanut sopivasti tasan masan kanssa? Pakko on ollut ilmeisesti laittaa Oulun seutu ja Koillismaa samaan maakuntaan ja kuvaavan nimen keksimisessä on loppunut mielikuvitus kesken.
Oli miten oli, tässä teille tyypillinen pohjoispohjanmaalainen näkymä nautittavaksi. Niin pohojalaasta että.
Näkymä Rukatunturilta, 25.12.2006.
Vetäytyminen 1
Juhannuskallion luonnonsuojelualue, Rukatunturi. Olin jo joulukuun todella väsynyt. Iloinen, mutta nukkumaan kaipaava. Väsyneisyyteni ilmeni jopa ihan sekavana puheena jumalanpalveluksessa. Saatoin puhua asioista jonkin aikaa aivan päinvastoin ja vasta hetken päästä havahtua että nyt ei tainnut mennä ihan putkeen... Tyyliin "henkilö x on Jeesuksen Herra." Seurakuntani on (onneksi) armollinen - ja huvittunut.
Joulun vietto vetäytymällä pieneen piiriin lepäämään, ulkoilemaan, lukemaan ja nauttimaan perheen seurasta tuli tarpeeseen ja teki hyvää. Hienoa oli myös se, että vetäytymisalueellamme Rukalla oli lunta. Maisematkin hoitivat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)