Voiko uusia urheilulajeja oppia harrastuspohjalta muulloinkin kuin ihan pienenä?

Maanantain 4.2. 2013 Keskisuomalaisessa otetaan esille asia, jota on meidänkin perheessä jouduttu pohtimaan. "Tuhannet suomalaisnuoret haluaisivat harrastaa liikuntaa ilman kilpailua tai tavoitteita." "Urheiluseurojen tarjonta pohjautuu suurimmaksi osaksi kilpailuihin tähtäävään urheiluun."

Mistä löytää liikuntamuotoja lapselle ja nuorelle, joka ei ole kilpailuhenkinen himourheilija, mutta haluaisi opetella uusia liikuntalajeja ja kaipaa liikuntaa?

Pienille lapsille on ryhmiä, joissa opitaan alkeita ilman kilpailupaineita ja liian tiheitä harjoituksia. Seuraava mahdollisuus moiseen taitaa tulla keski-ikäisille "pappasarjoissa" ja muissa liikuntaryhmissä. Mitäs siinä välillä?

Ja voisiko jossain opetella lajeja, joita ei ole tullut aloittaneeksi 4-8-vuotiaana? Tämä sama taitaa päteä myös henkisempiin lasten- ja nuorten harrastuksiin. Esimerkiksi kuvataidekoulun ryhmien kuvauksista saa käsityksen että joka ryhmä rakentaa nuorempien ryhmässä hankituille taidoille. Mutta entä jos haluaa aloittaa "vasta" 14-vuotiana?

Nuorten urheilutoimintaa vedetään pitkälti vapaaehtoisvoimin. Motivaatio on siis tärkeässä asiassa. Vapaaehtoisina toimivat urheilusta innostuneet ja kilpailusta nauttivat aikuiset, joita motivoi luotsata lapsia ja nuoria kilpailemisessa. Hyvä niin, kiitos hyvästä työstä!

Mutta miten saada ohjaajia kevyempiin harrastuspohjaisiin ryhmiin? Maksamalla palkkaa, luulisin.

Suvaitsemattomuudessa on voimaa!

Luin Kotiliedestä (27.12.2012) Jutta Urpilaisen haastattelun.

Mielenkiintoinen asia kiinnitti huomiotani. "Hänellä ei ollut murrosiässä edes kännikokeilua. Isä oli sanonut, ettei sellaista suvaita."

Hyvä isä! Joistakin  - tai aika monistakin - asioista voitaisiin reilusti sanoa: tätä ei suvaita. Ja silloin niitä olisi vähemmän.

Nuorison alkoholinkäyttö on yksi asia. "Edes kännikokeilua" -ilmaisu kertoo jo suomalaisesta ilmapiiristä, jossa ei ainoastaan suvaita vaan odotetaan, että nuoren on harrastettava kännikokeiluja. Se kun on "normaalia".

Kulttuurimme voisi olla toisenlainenkin. Yhtä hyvn voitaisiin sanoa ettei kännäämistä suvaita, koska se on myrkyllistä, vaarallista ja typerää. Tupakanpolton kanssa näin on jo tapahtunut ja tulokset ovat nähtävissä. Nyt olisi aika tehdä sama temppu kännäämiselle. Suvaitsemattomuudessa ja paheksumisessa on voimaa!

Kulttuurissamme suvaitaan esimerkiksi juopuneiden örvellystä ja huonoa käytöstä. Ympärilläolijat ovat yleensä hiljaa myötähäpeää tuntien. Mitäpä jos tuomitsisimme käytöksen ääneen?

Tässä kerran eräs juoppo käyttäytyi tungettelevasti ulkomaista vierastani kohtaan, joka oli hyvin näyttävän näköinen nainen. Ympärillä oli ihmisiä, jotka olivat kärsineet miehen käytöksestä jo ennen saapumistamme, mutta he eivät sanoneet mitään. Myöhemmin joku tuli minulle kuiskaten esittämään huolensa ettei mies vaan mene auton rattiin. Siis sen jälkeen kun minä olin ääneen paheksunut, tuominnut ja ollut hyvin suvaitsematon! Ja huutanut kun sana ei muuten kuulunut.

Olin käskenyt hänen poistua ja olin suoraan kertonut, että hänen käytöksensä on ällöttävää, noloa ja täysin sopimatonta. Mies oli kehottanut minua näyttämään ulkomaalaiselle "parasta Pohjanmaata" ja minä totesin että se oli mahdotonta hänen ollessa läsnä. Lopulta jopa soitin poliisit kun mies alkoi uhkailla ajaessani häntä pois jo kolmatta tai neljättä kertaa.

Juopuneisuus ei ole mikään syy käyttäytyä törkeästi. Miksi suomalaiset suojelevat sitä olemalla hiljaa?

Pelastakaa lapset rasismilta

Pelastakaa lapset Lasten kokemaa rasismia vähätellään – rasismin kieltävät usein ne aikuiset, joita se ei kosketa.

"Pelastakaa Lapset muistuttaa, että rakentava puhe rasismista, ilmiön tunnustaminen ja sen vastustaminen, antaa tilaa rasismin kokemusten käsittelyyn. Samalle se viestittää kaikille lapsille, että rasismiin puututaan ja siihen on aina puututtava, eikä siitä selviytyminen tai sen vastustaminen ole vain rasismia kokeneen tehtävä. Pelastakaa Lapset toivoo yhä useamman puolustavan oikeudenmukaisempaa ja moninaisempaa Suomea."

Kunnianosoitus Pelastakaa lapset ry:lle hyvästä työstä.

Rasismiin pitää puuttua erityisesti niiden, jotka eivät sitä henkilökohtaisesti koe.

Parasta kristinuskossa 10 C

Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 10.

Lapsuus, nuoruus ja kasvatus kiinnostavat Whitea kovasti ja hän kommentoi näitä aiheita aina kun mahdollista. Johannes Kastaja oli erikoinen persoona ja hänellä oli erityislaatuinen tehtävä elämässään, jota varten hän sai "epätavallisen kasvatuksen."

Kolme seikkaa kiinnittivät huomioni:

LUONNONLÄHEISYYS
"... Jumala kutsui hänet autiomaahan, jotta hän oppisi tuntemaan luonnon ja luonnon Jumalan. Johannes löysi kodin karuilta kukkuloilta, jylhistä rotkoista ja kallioluolista. Tämä ympäristö oli eduksi yksinkertaisten tapojen ja itsekurin oppimiselle."

YKSINKERTAINEN ELÄMÄ EI TARKOITA ASKEESIA TAI SYNKKYYTTÄ
"Silti Johanneksen elämä ei ollut askeettisen synkkää tai itsekkään eristäytyvää."

HILJENTYMINEN JA RUKOUS
"Mietiskelemällä ja rukoilemalla hän valmistautui elämäntehtäväänsä."

Luulenpa, että näistä kolmesta periaatteesta on hyötyä kelle tahansa, joka kaipaa aitoa, rikasta elämää ja Jumalan syvempää tuntemista.

Haukkuminen ja vähättely vahingoittaa lapsen aivoja

Olen käynyt läpi vanhoja papereita ja käsiini osui Harvard University Gazette (May 22, 2003). Siinä oli mielenkiintoinen artikkeli, jonka takia olen varmaankin ottanut sen aikoinani talteen.

Lapsuuden aikainen kaltoinkohtelu muuttaa aivojen rakennetta ja toimintaa ja lisää niin ahdistuksen kuin itsemurhankin riskiä.

"Nämä muutokset eivät liity vain fyysiseen pahoinpitelyyn tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön. On lisääntyvässä määrin todisteita, siitä että jopa 'sanallinen pahoinpitely' voi muuttaa sitä miten kehittyvät aivot toimivat" sanoo Martin Teicher, psykiatrian professori Harvard Medical School:sta.

Vaikutukset näkyvät aivojen herkkien alueiden pienemmässä koossa ja epilepsiaa muistuttavissa aivotoiminnoissa. Tunteisiin ja keskittymiseen liittyvissä aivon alueissa on vähemmän toimintaa.

Vaikutukset eivät johdu niinkään geeneistä vaan ympäristöstä.

Ankarat rangaistukset, seksuaalinen hyväksikäyttö, vähättely ja huomiotta jättäminen muuttavat aivosolujen lähettämiä ja vastaanottamia signaaleja.

Lapsuudessa stressiä kokeneille koe-eläimille kehittyvät aivot, jotka ovat valmistautuneet kokemaan pelkoa, ahdistusta ja äärimmäisiä taistele tai pakene -reaktioita.

Lapsena äänekästä huutamista, kiljumista ja vähättelyä kokeneet kokivat opiskelijoina enemmän ahdistusta, masennusta ja heidän aivoissaan oli muutoksia.

Vähättely tarkoittaa kommentteja kuten
-Olet tyhmä.
-Sinusta ei koskaan tule mitään.
-Miksi et voi olla kuten serkkusi?

Huutamisen, haukkumisen ja vähättelyn vaikutukset aivoihin voivat olla yhtä voimakkaat kuin fyysisellä ja seksuaalisella väkivallalla olisi.

Mietipä sitä ennen kuin avaat kiihdyksissäsi sanallisen arkkusi lapselle.

Raamatun ohje vanhemmille on: älkää herättäkö lapsissanne vihaa.

Parasta kristinuskossa 7 F

Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 7, Jeesuksen lapsuus.

"Hänen hiljainen ja yksinkertainen elämänsä tarjoaa tärkeän opetuksen: mitä vähemmän lapsen elämässä on keinotekoista jännitystä ja mitä läheisemmässä sopusoinnussa se on luonnon kanssa, sitä paremmin kehittyvät fyysiset, henkiset ja hengelliset voimat."

Mielenkiintoista on, että tämä on kirjoitettu 1898 julkaistussa kirjassa, yli 100 vuotta sitten. Nyt on helppo ajatella ettei silloin tai 2000 vuotta sitten lasten ja nuorten maailmassa edes ollut 'keinotekoista jännitystä.'

Ajatus mahdollisemman vähäisestä 'keinotekoisesta jännityksestä' tuntuu minusta järkevältä. Luulenpa, että moni lastemme kehitykselle välttämättömänä pitämämme vempain, tapahtuma ja kokemus on ihan tarpeeton, ellei jopa vahingollinen. Ehkäpä ero maailmaan 100 tai 2000 vuotta sitten on se, että nykyään voi olla vaikeampaa välttää keinotekoista jännitystä?

Oli miten oli, työkenttää riittää.

Parasta kristinuskossa 7 D

Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 7, Jeesuksen lapsuus.

White korostaa työn merkitystä Jeesuksen elämässä ja esimerkkinä myös meille.

"Esimerkillään hän opetti, että työ on tehtävä huolellisesti ja perusteellisesti ja että työ on kunniallista. Jumala antoi työn siunaukseksi, ja vain tunnollinen työntekijä löytää elämän tosi rikkauden ja ilon. Jumalan suosio lepää niiden lasten ja nuorten yllä, jota tekevät osansa kodin velvollisuuksista keventäen isän ja äidin kuormaa."

"Jeesus ei välttänyt huolia ja vastuuta, kuten tekevät monet, jotka tunnustautuvat hänen seuraajikseen. Monet ovat heikkoja, tehottomia, voimattomia ja vaikeuksien kohdatessa lähes hyödyttömiä, koska he koettavat välttää tätä kasvatusta."

"Hän aloitti toimintansa pyhittämällä työn, jota vaatimattomat käsityöläiset tekevät jokapäiväisen leipänsä ansaitsemiseksi."

Parasta kristinuskossa 7 C

Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 7, Jeesuksen lapsuus.

Kirjoitusten lisäksi White korostaa luontoa Jeesuksen 'oppikirjana'.

"Avoinna hänen edessään oli Jumalan luomistekojen suuri kirjasto."

"Katsellessamme sitä, mikä luonnossa on suurta ja kaunista, ajatuksemme suuntautuvat Jumalaan. Mielemme täyttää kunnioitus ja sielumme saa uutta voimaa, kun lähestymme Kaikkivaltiasta hänen tekojensa välityksellä."

Itse olen havahtunut meillä siihen, että mukulan, 3 v. kanssa ei ole tullut oltua niin paljon luonnossa kuin hänen isosiskonsa kanssa saman ikäisenä. Lienee aihetta skarppaukseen kun metsäretkellä mukula vaan toisteli: "Paha metsä. Paha metsä."

Parasta kristinuskossa 7 B

Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 7, Jeesuksen lapsuus.

"Kristuksen päivinä nuorten uskonnollinen opetus oli muuttunut muodolliseksi. Perimätietö oli suurelta osin syrjäyttänyt pyhät kirjoitukset. Ajatukset täytettiin aineistolla, jolle ei annettaisi arvoa taivaan yliopistossa. Oppilailla ei ollut aikaa hiljaisiin hetkiin Jumalan kanssa, niin että he olisivat kuulleet hänen äänensä puhuvan sisimmässään. He kääntyivät pois viisauden lähteestä. Se, mitä pidettiin "korkeampana" opetuksena, muodosti suurimman esteen nuorison todelliselle kehitykselle. Heidän mielensä tuli ahtaaksi ja rajoittuneeksi."

Mitenköhän usein uskonnollisessa opetuksessa ja kristillisessä kasvatuksessa nykyään painotetaan Jumalan äänen kuulemista ja hiljaisia hetkiä? Tässäpä pohdittavaa meille vanhemmille, isovanhemmille, opettajille, kerhojen vetäjille, nuorisotyötä tekeville ja muille lasten ja nuorten kanssa toimiville.

"Seurustelu Jumalan kanssa rukouksessa kehittää henkisiä ja siveellisiä voimia."

Parasta kristinuskossa 7 A

Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 7, Jeesuksen lapsuus.

Lasten vanhempana minua kiinnostaa Jeesuksen lapsuus ja hänen äitinsä rooli.

"Jeesuksen äiti tarkkaili hänen kykyjensä kehitystä ja pyrki rohkaisemaan tuota älykästä, vastaanottavaista mieltä. Pyhän Hengen välityksellä hän sai viisautta toimia yhteistyössä taivaallisten voimien kanssa tämän lapsen kasvattamiseksi..."

Hmm. Erilaisista kasvatusnäkemyksistä ja tyyleistä käydään julkisuudessa välillä kiivastakin keskustelua... Voisikohan kristillistä lastenkasvatusta kuvailla jotenkin näin:

Yhteistyötä taivaan kanssa juuri tämän lapsen kasvattamiseksi.
-Vanhempi kiinnittää huomiota lapseen ja hänen kehitykseensä ymmärtääkseen häntä.
-Vanhempi rohkaisee lasta.
-Vanhempi kohtelee lasta älykkäänä ja vastaanottavaisena.
-Vanhempi saa Pyhältä Hengeltä viisautta juuri tätä lasta varten.

Tottelemiskoe

Tämä kannattaa kyllä katsoa: Tottelemiskoe, panoksena kuolema. Vielä on aikaa 17 päivää.

Ihmisten taipumus totella arvojensakin vastaisia ohjeita ja käskyjä on kauhistuttavaa, mutta ohjelma sisältää myös terävää analyysiä kulttuurista, jossa elämme ja television vaikutuksesta siihen. Elämme leppoisassa totalitarismissa, jossa kansaa ei raahata vankiloihin kidutettaviksi, mutta saadaan heidät käyttäytymään normin mukaisesti joka tapauksessa.

Pohtiessani tämän dokumentin sisältöä, en voinut olla miettimättä myös yhden adventtikirkon perustajista, Ellen Whiten ajatuksia koulutuksesta. Hän korosti, että jokaiselle ihmiselle on annettu yksilöllisyys ja kyky ajatella ja toimia. "Oikean kasvatuksen tehtävä on kehittää tätä kykyä, harjoittaa nuorista ajattelijoita eikä pelkästään toisten ihmisten ajatusten heijastajia." (Education, 17) Ellen Whiten ajatukset ja ihanteet ovat vaikuttaneet merkittävästi adventtikirkon kouluihin kautta maailman.

Mitenköhän hyvin toteutamme tätä ihannetta? Yksilöllisiä ajattelijoita ja toimijoita totisesti tarvitaan kulttuurissa, jossa elämme.