Kirjat kertovat

Törmäsin Blogisiskon ja Kaisan uusien tuumooksien luona hauskaan meemiin, jolla viihdytin itseäni viime yönä. Tarkoituksena on vastata kysymyksiin työhuoneesta löytyvien kirjojen nimillä.


1. Oletko mies vai nainen? Her Name is Woman

2. Kuvaile itseäsi? The Effective Pastor

3. Kuinka voit? Rakkaudesta rakennettu

4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi? Seuraava supervalta

5. Mihin haluaisit matkustaa? The Ancient Near East

6. Kuvaile parasta ystävääsi? Läsnäolon taito

7. Mikä on lempivärisi? Lahjojen 3 väriä

8. Millainen sää on nyt? Häikäisevä pimeys

9. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Bedside Prayers

10. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? Päivästä päivään

11. Mitä elämä sinulle merkitsee? Occasions of Grace

12. Millainen parisuhteesi on? Ihanaa seksiä

13. Mitä pelkäät? Pimeä yö

14. Päivän mietelause? Don’t Eat The Soup As Hot As They Cook It!

15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Hoitakaa sydäntänne

16. Miten haluaisit kuolla? Thinking Theologically

17. Mottosi? Descending into Greatness

Lapsuuden muistelua -haaste

Squickie haastoi muistelemaan menneitä. "Kerro jokaisen sanan kohdalla mitä asioita ja tunnelmia tulee mieleen. Jos siitä sanasta ei tule mitään mieleen, niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä sanasta. Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljonkin tarinaa. Lopuksi, keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele sanaan liittyviä lapsuusmuistoja."

Kampa
Tästä tulee mieleeni "kakkuinen kukka," siis oma pääni. Hiukset menivät hirveään takkuun ja oli tuskaa yrittää seistä paikalla kun äiti yritti selvittää niitä.

Lintu
Eräällä tuttavalla oli papukaija, joka kulki lenkillä mukana olkapäällä. Se saattoi lennähtää vain pienen matkan. Oli hauskaa kun kotipihan sireenipensaassa oli joskus oikea papukaija!

Meri
Sielunmaisemani erityiselementti. Olen kasvanut meren rannalla. Veneretket, tyrninkeruumatkat, kotirannan maisema, uiminen, saunominen, lokit, auringonlaskut, myrskyt.

Kello
Joskus pidin kelloani 2,5 h edessä, jotta ehtisin ajoissa kouluun.

Oksentaminen
Kerran viikon kestäneen oksennustaudin aikana laihduin 6 kg. Mutta onneksi sai juoda Jaffaa!

Mummo
Mummi jaksoi aina muistaa. Kortteja ja paketteja tuli vähän joka asiasta. Mummulassa oli mukavaa käydä, siellä oli esillä paljon mielenkiintoisia kuvia tädeistä, sedistä ja serkuista sekä esineitä jotka liittyivät isovanhempien ammatteihin, matkoihin ja harrastuksiin.

Kirja
Joskus tokaluokalla sain ensimmäisen "oikean kirjan" eli paksun nuorten romaanin. Siitä se alkoi, kirjojen suurkulutus. Välillä meni 20-30 kirjaa viikossa. Selkä vääränä kannon kirjoja useammastakin kirjastosta.

Pipo
Olihan niitä, monenlaisia. Ja hiukset menivät lyttyyn.

Matematiikka
Yläasteella matematiikka muuttui myrkynjuonniksi. Kai vain päätin etten tykkää siitä. Sitä ennen se oli kait ollut ihan kivaa. Pisteet äidille, joka pakotti oppimaan kaikesta huolimatta!

Metsä
Metsä oli ympärillä. Siellä leikittiin mm. intiaaniprinsessaa ja puhvelin metsästystä.

Ukkonen
Asuimme paikassa jossa ukkonen saattoi iskeä kovinkin. En muista sitä erityisemmin pelänneeni.

Sisko/veli
Veli oli suloinen ja kovin ärsyttävä. Nykyään lähinnä suloinen.

Ikkuna
Ikkunastani oli kauniit näkymät metsään.

Joulupukki
Alle kouluikäisenä vaadin että meille tulee "äitijoulupukki." Ei kelvannut muuta kuin naispuolinen. Ja sellainen tuli. Oikein hyvä olikin.

Itsenäisyyspäivä
Linnanjuhlien seuraaminen, kynttilät.

Matka
Suurimman osan ala-asteajasta matkustin kouluun joka päivä 100 km yhteen suuntaan eli 200 km päivässä. Olisihan niitä kouluja ollut lähempänäkin, mutta minä halusin käydä koulua muualla. Bussikuskit ja rahastajat kävivät tutuiksi kuten myös maisema. Ja kirjoja tuli luettua! Vasta kuudennella luokalla alkoi reissaaminen tympiä.

Lapsuusajan piha
Iso, tilava, meren rannalla. Kesäisin hoidettiin kasvimaata, välillä iloiten, välillä ei.

Mielikuvitus
Elin mielikuvitusmaailmoissa. Jotkut niistä olivat itse keksittyjä, toiset kirjoista sovellettuja. Lapsia, kavereita ja seikkailuja riitti. Jossain vaiheessa minulla oli 20 lasta ja mieheni nimi oli Kalium Heinonen.

Haasteen saa ottaa vastaan kaikki ne, jotka muistavat jotain lapsuudestaan.

Tarinameemi

Pirjo haastoi meemiin: kirjoita tarina vähintään kolmesta eri blogista poimituista lauseesta.

Tässä minun versioni. Tuli lyhyt ja ytimekäs, kylläkin aika synkkä. Tarinahan vie minne vie, minkäs sille voi? ;-)

---
Mutta jotta tähän päästiin, tarvittiin musta ja synkkä syksy, lehtien kuoleminen ja kuraiset päivät. Itsemurha tässä vaiheessa on silkkaa lyhytjännitteisyyttä. Vielä ne asiat huonommiksikin menevät. Niin vähän olemme elämästä oppineet.

----

Osallistukoon meemiin ken tahtoo.

Näkymä keittiön ikkunasta

40100:n käskystä otin kameran käteeni ja ikuistin näkymän keittiön ikkunasta.




Vaihtoehdoista voi valita kuhunkin tilanteeseen sopivan.

Mitä keittiösi ikkunasta näkyy -meemiin haastaisin puolestani vaikkapa Aleksurin ja Ryökkynän.

Pastori rippituolissa

Pastori pääsi rippituoliin Blogisiskon haastamana.

Kerro jotain itsestäsi:

Suolaista vai makeaa? -Makeaa välillä, mieluummin kuitenkin suolaista.

Esine, jonka katoaminen surettaa yhä? -Kyllä varmaan joku kovasti harmittaa, en vain nyt muista mikä. Tulee mieleen ainoastaan kaksi tavaraa -isoisoäidin valokuva ja kenkä- joiden katoamista todella harmittelin ja surin, mutta ne ovat molemmat ihmeellisellä tavalla löytyneet oltuaan kauan kateissa.

Ihminen jonka olet kadottanut/menettänyt? -Ystäväni vauva Marshallin saarilla, joka syntyi vaikeasti vammaisena ja olisi kuollut ellei häntä olisi hommattu Amerikkaan hoitoon. Hän oli ihana vauva, jolla oli aivan uskomattomat silmät. Myöhemmin hän kuoli kuivuuteen ripulin tai jonkun tavallisen, helposti hoidettavan taudin tähden.

Viikonpäivä josta pidät? -Sapatti (lauantai) on paras. Pastorina se on usein kiireinen, mutta antoisa ja tunnelmaltaan erilainen kuin muut päivät.

Kuukausi josta tykkäät? -Hmm... mikä tahansa lomakuukausi. Jos pitää valita sanotaan vaikka elokuu, koska tyrnimarjat ovat pian kypsiä.

Mieleenpainunein kirja? -Tietenkin Raamattu. Sen kantokyky jaksaa hämmästyttää yhä uudelleen. Se todellakin siis kantaa elämässä. Muista kirjoista mieleeni tuli isovanhempieni kesämökillä pikkulikkojen eli tätieni huoneen kirjahyllyssä ollut vanha Adalmiinan helmi -kirja. Kaunis kuvitus (varmaankin Rudolf Koivun) ja tarina tekivät lähtemättömän vaikutuksen mielikuvitusmaailmassa elävään lapseen. Aina siellä ollessa palasin kirjan ääreen. Olisipa hienoa löytää sellainen kirja jostain omalle muksulle.

Muistatko haikeudella yhtään opettajaasi? -Kyllä! Minulla on ollut paljon todella hyviä opettajia. Tähän hätään voisi mainita sen, jonka luentojen lopussa harmitti että tämä loppui jo nyt.

Haaveiletko lottovoitosta? -Hmm... toki sitä käyttötarkoituksia sille keksisi ja välillä toivoo lottovoittoa, mutta en voi sanoa siitä haaveilevani. Voisi mennä elämä kuitenkin vaan pahempaan solmuun. Mitä enemmän omistaa, sen enemmän joutuu siitä kantamaan huolta. Näin on siis hyvä, mutta jos se tarkoitettu on, niin tulkoon sitten!

Pidätkö tavarataivaasta? -En erityisemmin. Silti roinaa on omiksi tarpeiksi ja ylikin, kysyä voi muuttoporukoilta vuosien varrella (kiitos vaan kovasti avusta).

Vai oletko minimalisti? -Tavallaan kyllä. Pidän selkeistä muodoista ja avaruudesta. Jos jonkun kodissa on avaran tyylikästä, ihmettelen hirveästi mihin ne ovat kaiken roinan tunkeneet. Työhuoneen suhteen en ole minimalisti (ehkä en vain kykene olemaan), sen pitää pursuta kaikenlaista ja olla värikäs.

Onko tämä päivä ollut hyvä päivä? -Oikein hyvä tähän saakka, olen ehtinyt istahtaa ja ajatella asioita ja ottaa yhteyttä useisiin ihmisiin. Sain myös keskustella ja rukoilla erään ihmisen kanssa ja hän sai rohkeutta elämäänsä. Muksun kanssa täytettiin tehtäväkirjan tehtäviä, joista hän oli innoissaan. Päivästä tulee erinomainen jos saan tänään vielä tehtyä jotain radikaalia ja käytyä pursuavan työpöydän ja tekemättömien töiden kimppuun. Se vaatii psyykkausta, tsemppiä ja hieman raivoa... ;-)

Kolmen henkilön haastamisen hoidan siten että vapaasti itsensä valinnut lukija voi tarttua kysymyksiin ja jatkaa juttua. Laita kommentti, niin käyn mielenkiinnolla lukemassa. :-)

Meemi apuvälineen käytettävyydestä

Jo kauan sitten Jenni-Juulia haastoi meemiin apuvälineiden/tuotteiden käytettävyydestä, vasta nyt saan vastattua. Asia on ollut kyllä mielessä, sillä näillä asioilla on merkitystä lähipiirissä.

Meemi apuvälineen/tuotteen käytettävyydestä
Valitse arkisesta elämästäsi apuväline tai elämää helpottava tuote, jota käytät paljon ja vastaa seuraaviin kysymyksiin:
1. Toimiiko X tehokkaasti sille tarkoitetussa tehtävässä? Jos ei, niin mikä mättää?
2. Onko X riittävän kestävä tarkoitukseensa ja voiko sitä huoltaa tarvittaessa? Jos ei niin miksi?
3. Onko X mielestäsi kaunis, miellyttävä ja muunneltava? Mitä siinä muuttaisit parantaaksesi tuotteen visuaalista ilmettä?
4. Onko X:llä sinulle symbolimerkitystä ja mitä se sinusta viestii ympäristölle?
5. Onko X:llä ympäristövaikutuksia, joihin haluaisit vaikuttaa? Miten?
6. Onko X turvallinen ja kustannustehokas käyttöä ajatellen?

Valitsin niinkin tuikitavallisen vempaimen kuin kännykän. Niitähän on joka lähtöön - vai onko? Läheistäni ja minua vaivaava asia liittyy kysymykseen yksi.

Toimiiko kännykkä tehokkaasti sille tarkoitetussa tehtävässä? Jos ei, niin mikä mättää?
No, kännykällä pitäisi pystyä soittamaan, mutta sepä onkin eri hankala juttu näkörajoitteiselle tai vaikka ikääntyneelle tai tekniikkaan tottumattomalle. Ongelma on ettei kännyä löydä koska se on liian pieni, sen nappuloita ei erota eikä näytön tekstiä näe lukea: soittaminen on siis hankalaa ja aikaavievää!

Tarvitaan hyvä kännykkä näkörajoitteiselle ja kömpelösormiselle! Jo turvallisuussyistä pitäisi olla olemassa mahdollisimman helppokäyttöisiä kännyköitä, joilla on helppo soittaa jos on eksynyt, pimeässä, loukkaantunut ym.

Kännykässä tulisi olla:
-iso, selkeä näyttö
-isot, selkeät näyttötekstit
-isot, selkeät valikkotekstit
-yksinkertaiset valikot (mielellään mahdollisimman vähän valikkoja)
-helposti löydettävät ja sormella tunnettavat näppäimet (ei mitään hipaisujuttuja), jotka ovat tarpeeksi suuret
-puhelimessa tarvitsee olla vain kännykän perusfunktiot: soittaminen, puheluun vastaaminen, tekstiviestien vastaanottaminen ja kirjoittaminen, herätys.
-tekstifonttien ja värien valintamahdollisuus itselle sopivaksi, MYÖS VALIKOISSA. (On kännykköjä, joissa numerot saa näkymään suurina, mutta valikkotekstit ovat pikkiriikkiset ja niitä ei voi itse säätää.)
-mahdollisesti muuta kännykkäsälää, mutta ne eivät saa häiritä perustoimintoja ja tehdä niiden käyttöä vaikeammaksi ja epäselvemmäksi.

Kuvittelisimme, että löytyy ihmisiä, jotka mielellään haluaisivat tällaisen kännykän monimutkaisen laitteen sijaan. Se helpottaisi monen elämää ja mahdollistaisi liikkumisen ja toimimisen, vaikka kaikki aistit eivät ole terävimmillään.

Hienoa, että pidät näitä asioita esillä, Jenni-Juulia!

Omituinen pastori

Tämä on vastaus Blogisiskon heittämään omituisuusmeemiin. Toki papeillakin on omituisuuksia... Jo ammatinvalinta on yksi niistä, ehkä vielä hullumpaa olisi pyrkiä presidentiksi! ;-)

Suomalaisittain katsottuna on minulla monia omituisuuksia (en juo alkoholia tai kahvia, luen Raamattua, vietän sapattia, jne), mutta omasta mielestäni ne eivät ole omituisuuksia. Eivätkä miehenikään, jolta pyysin apua tämän omituisuuslistani tekemisessä.

Omituinen pastori:
1. ... ottaa valokuvia kolmella kameralla (välillä jopa lähes yhtä aikaa) eivätkä nekään oikein riitä.
2. ... kukkuu öisin.
3. ... nukkuu joskus hyvin vähän, joskus paljon.
4. ... ei ole kakkufani.
5. ... nukkuu kirjojen kanssa, miesraukka yrittää tehdä tilaa sänkyyn itselleen.
6. ... käy kampaajalla Helsingissä asui missä tahansa.
7. ... voi olla syömättä pitkiä aikoja.
8. ... halusi opiskellessaan lukea kaksi vuotta hepreaa, vaikka olisi sen sijasta voinut käydä suomenkielen kokeessa.
9. ... matkailee mielellään yksin, myös kaukomailla (Mikronesia, Malesia, Indonesia...) . Työreissuilla häipyy yksin katsastamaan paikkoja tai saapuu paikalle päivää ennen tarkoitusta varten.
10. ... tarvitsee hirmuisen määrän sukkia pitääkseen varpaansa lämpöisinä.

Omalta osaltani voisin jatkaa meemiä ja pyytää kymmentä omituisuutta vaikkapa Jenni-Juulialta, Ellinooralta ja Henrikiltä. Oletteko te omituisia?

Omituinen pastori valokuvaa