Mahdollinen Ukrainan kriisin ratkaisu jäi toteuttamatta, harmi

Kesä tuli, oli ja meni ja nyt syksyn virallisesti alettua Pastorin blogi alkaa muistella kesää.

Perheemme teki Euroopan matkan ja saimme sinne sukulaispastorilta tekstiviestineuvon:

"Oletteko vielä Puolassa? Sieltä ei oli olisi enää pitkä matka Itä-Ukrainaan. Olisiko paljon pyydetty (kun kerran siellä nyt jo melkein olette) jos kävisitte rauhoittamassa sen Ukrainan. Ei ne sen kummoisempia voi olla kuin Jyväskylän adv.srk:n ihmiset. Rakkautta ja rajoja ne tarvii. Ja jos kovempia otteita vaaditaan niin mukula voisi aloittaa syömälakon. (Aluksi vain aamusyömälakon.) Saisitte vielä Nobel rauhanpalkinnon. Ne miljoonat helpottaisivat kovasti myöhemmin tulevien Visalaskujen maksamista... Ehdottaa Isä J ja samalla toivoo teille oikein hauskaa ja siunattua lomaa Euroopassa."

Oltiin jo keretty edetä sen verran pitkälle, että jäi tällä kertaa Isä J:n neuvo toteuttamassa. Ois ehkä kuitenkin pitänyt....

Totuus kuolee ensimmäisenä, Ukrainassakin

Seurakuntayhteys on sitten hieno ja avartava juttu.

Viime sapattina jumalanpalveluksessa oli mukana ukrainalainen, joka kertoi kuulumisia Ukrainasta. Henkilökohtaisissa keskusteluissa oli mahdollista kysellä lisää.

Millaista on seurakunnan elämä sotatilanteessa? Vaikeaa.

Kun toisen maailmansodan aikana eläneet ovat kertoneet seurakunnan elämästä silloin, ovat nuoremmat polvet olleet kuuntelematta sen tarkemmin. Nyt he ovat itse siinä tilanteessa.

Niin perheissä, seurakunnissa kuin muissakin yhteisöissä toiset ihmiset uskovat yhtä puoluetta, toiset toista. Toiset kannattavat Venäjää, toiset Ukrainaa. Mutta seurakunnassa ei ole riitaa poliittisesta tilanteesta.

Siitä olemme todella yllättyneitä, ihmetteli ukrainalainen vieraamme.

Sotatilanteessa vähemmistöjen asema ei ole kovin vakaa. Välillä protestanttisiin seurakuntiin suhtaudutaan ystävällisesti, mutta helposti ne vedetään syntipukeiksi ongelmille. Yht'äkkiä ääni kellossa voi olla aivan toinen ja ympäristö muuttuu vihamieliseksi.

Vieraamme kertoi myös innostavista seurakunnan projekteista, joita on toteutettu tai ovat suunnittelussa. Nyt ne ovat pysähdyksissä.

Kiovan vallankumouksessa vierastamme häiritsi sn vahvasti uskonnollinen sävy. Ensin rukoiltiin hartaasti "kuin ehtoollisella" ja sitten lähdettiin heittelemään kiviä ja tuhoamaan rakennuksia. Jokin siinä yhtälössä ei täsmää...

Telkkarinsa hän kertoi myyneensä, koska "sieltä ei tule uutisia." Asiasta, josta hänellä oli ensikäden tietoa kerrottiin Venäjän televisiossa ihan väärin, mutta niin myös Ukrainan televisiossa. "Ne vain kertovat mitä ihmiset haluavat kuulla." Koska televisiosta tulee vain propagandaa, ei hän kokenut enää tarvitsevansa koko vempainta.

Sodassa totuus kuolee ensimmäisenä. Näin taitaa olla asioiden laita myös Ukrainassa.

Mutta missä muualla tavallinen ihminen pääsee tällä tavalla henkilökohtaisesti kurkistamaan maailman politiikan näyttämön sisään yksilöiden kautta kuin seurakunnassa? Olisin taas jäänyt paljosta paitsi, jos en olisi ollut paikalla.

Vieraamme pyysi muistamaan rukouksin Ukrainaa ja sen seurakuntia. Seurakuntayhteys on myös sitä, että rukoilemme toinen toistemme puolesta.