Nyt on siunattu, haudattu, muisteltu, pelattu lentopalloa ja jalkopalloa ja juhlittu. Hautajaiset eri osuuksineen olivat mukavat. Oli lupa itkeä ja nauraa. Pelata ja leikkiä. Ja välillä käydä hiljentymässä muistopöydän luona.
Luulen, että läheinen olisi tyytyväinen siihen miten hänen lähtöään ja elämäänsä on kunnioitettu.
Vielä jäljellä perunkirjoitus ja siihen liittyvät. Ehkä siis kolme neljäsosaa kokonaisuudesta tehty.
Saattohoito elämään ilman läheistä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuolema. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuolema. Näytä kaikki tekstit
14.7.15
9.7.15
Lentopalloa hautajaisissa
Valmistaudumme hautajaisiin.
Läheisellä oli selkeät toiveet siitä kuka siunaa hänet haudan lepoon, ketkä ovat kantajia, kuka laittaa ruokaa ja että hautajaisissa pelataan lentopalloa.
Muuten sitten pitää keksiä mitä niissä tapahtuu.
Läheisellä oli selkeät toiveet siitä kuka siunaa hänet haudan lepoon, ketkä ovat kantajia, kuka laittaa ruokaa ja että hautajaisissa pelataan lentopalloa.
Muuten sitten pitää keksiä mitä niissä tapahtuu.
25.6.15
Silloin kun meillä oli aikaa hänen lähteä
Kun puhelu saattohoitokodista tuli joitain viikkoja sitten, että käänne huonompaan on tapahtunut, mietimme mitä tehdä. Pysäytämmekö koko muun elämän ja olemme päivittäin saattohoitokodissa?
Tiedossa oli häät, tädin asunnon tyhjennys koska se oli saatu myytyä, tärkeitä työmatkoja eri puolilla Suomea, leirillä puhujana olemista, nuorten retki saareen, asiakastyötä ja vaikka mitä.
Mies sanoi, että tiedä nyt mistä tämä on, mutta hän kokee Pyhän Hengen sanovan hänelle läheisen kuolevan juhannuksena.
Niinpä päätimme uskaltaa elää kesäkuun alun suurin piirtein alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Kävi miten kävi juhannuksena joko olemme elävän läheisen luona tai hoidamme kuolleen läheisen asioita.
Kesäkuun alussa olemme saaneet olla mukana monessa hyvin merkityksellisessä asiassa, jotka tapahtuivat muualla kuin läheisemme luona.
Torstaina ennen juhannusta läheisen vanhemmat kävivät hänen luonaan ja ymmärsivät, että hän kuolee pian. He hyvästelivät.
Perjantaina -juhannusaattona- saavuimme läheisen luo. Huone oli taas täynnä väkeä, tavalliseen tapaan. Ymmärsimme, että hän kuolee pian. Hoitaja arvioi, että vielä menee kuitenkin päiviä. Ei mitään kiirettä.
Jäin yöksi läheisen luo. Muut lähetettiin juhannuksenviettoon. Lauantaina läheisen vointi oli selkeästi huonontunut. Paikalle saapui myös serkku, joka koki Jumalan puhuneen hänelle viikon aikana, että läheisen luona olisi hyvä olla viikonloppuna. Hän jäi päivystämään läheisen luokse lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi.
Sunnuntaina aamupäivällä hoitaja soitti, että läheisen hengitys on muuttunut pinnallisemmaksi. Olettehan tulossa tänään?
Itkimme. Nytkö se sitten oikeasti tapahtuu.
Saattokotiin saapuessamme oli läheisen hengitys kuitenkin jo vahvistunut. Tässä voi vielä mennä aikaa, jopa päiviä, meille sanottiin.
Väkeä kerääntyi enemmänkin sanomaan jäähyväisiä. Lopulta paikalle jäivät serkku, nuori, mies ja minä. Haimme pizzaa, söimme, juttelimme, kävimme välillä ulkona, joku oli koko ajan läheisen luona.
Läheisen olo pysyi päivän varsin vakaana, hengitys tuli palleasta ja oli vahvaa. Jossain vaiheessa hengitys muuttui vinkuvaksi. Raajat alkoivat viiletä ja niihin ilmaantui lautumia. Läheisemme hikoili paljon ja nuori väsymättä pyyhki ja hoiti häntä.
Illalla rakentelimme sänkyjä huoneeseen. Minua väsytti ja pääsin lepovuoroon.
Puoli yhdeltä yöllä hoitajat tulivat pesemään, kuivaamaan ja hoitamaan läheisen. He kampasivat hänen hiuksensakin. Läheinen tunnisti hoitajan, seurasi tapahtumaa silmillään ja puristi hoitajan kättä. Me muut seurasimme sivusta ihaillen ja syvästi kunnioittaen ammattilaisten taitavaa ja suurella sydämellä tekemää työtä.
Ryhdyin vahtivuoroon ja muut menivät maaten. Saatuani kaiken tarpeellisen läheisen sängyn viereen - lampun, kirjan, vihon, kynän, suklaata - muuttui läheisen hengitys ja hänen suunsa alkoi liikkua. Kävin sanomassa hoitajalle, joka lupasi tulla hetken päästä.
Palatessani huoneeseen huomasin suun liikkeen hidastuneen ja herätin muut. Me neljä saimme seistä läheisemme ympärillä hänen viimeisten henkäysten aikana, kertoa jälleen kerran rakastavamme häntä ja kiittää Jumalaa avustaan. Kaikki tapahtui kauniisti, rauhallisesti ja kivuttomasti. Läheisemme elämä päättyi 01.07 maanantain puolella.
Mies oli osannut järjestää maanantain vapaaksi työstä.
Ajomatka aamuyöllä läheisen kotiin oli sanoinkuvaamattoman kaunis, suorastaan euforinen kokemus. Aurinko nousi kirkkaana takaamme pohjoisesta ja maiseman sävyt olivat ennennäkemättömän henkeasalpaavia. Kiitollisin mielin ajattelimme, että onneksi saamme olla niitä, jotka voivat surra niin kuin ne, joilla on toivoa. (1. Tess. 4: 13-18)
Tiedossa oli häät, tädin asunnon tyhjennys koska se oli saatu myytyä, tärkeitä työmatkoja eri puolilla Suomea, leirillä puhujana olemista, nuorten retki saareen, asiakastyötä ja vaikka mitä.
Mies sanoi, että tiedä nyt mistä tämä on, mutta hän kokee Pyhän Hengen sanovan hänelle läheisen kuolevan juhannuksena.
Niinpä päätimme uskaltaa elää kesäkuun alun suurin piirtein alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Kävi miten kävi juhannuksena joko olemme elävän läheisen luona tai hoidamme kuolleen läheisen asioita.
Kesäkuun alussa olemme saaneet olla mukana monessa hyvin merkityksellisessä asiassa, jotka tapahtuivat muualla kuin läheisemme luona.
Torstaina ennen juhannusta läheisen vanhemmat kävivät hänen luonaan ja ymmärsivät, että hän kuolee pian. He hyvästelivät.
Perjantaina -juhannusaattona- saavuimme läheisen luo. Huone oli taas täynnä väkeä, tavalliseen tapaan. Ymmärsimme, että hän kuolee pian. Hoitaja arvioi, että vielä menee kuitenkin päiviä. Ei mitään kiirettä.
Jäin yöksi läheisen luo. Muut lähetettiin juhannuksenviettoon. Lauantaina läheisen vointi oli selkeästi huonontunut. Paikalle saapui myös serkku, joka koki Jumalan puhuneen hänelle viikon aikana, että läheisen luona olisi hyvä olla viikonloppuna. Hän jäi päivystämään läheisen luokse lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi.
Sunnuntaina aamupäivällä hoitaja soitti, että läheisen hengitys on muuttunut pinnallisemmaksi. Olettehan tulossa tänään?
Itkimme. Nytkö se sitten oikeasti tapahtuu.
Saattokotiin saapuessamme oli läheisen hengitys kuitenkin jo vahvistunut. Tässä voi vielä mennä aikaa, jopa päiviä, meille sanottiin.
Väkeä kerääntyi enemmänkin sanomaan jäähyväisiä. Lopulta paikalle jäivät serkku, nuori, mies ja minä. Haimme pizzaa, söimme, juttelimme, kävimme välillä ulkona, joku oli koko ajan läheisen luona.
Läheisen olo pysyi päivän varsin vakaana, hengitys tuli palleasta ja oli vahvaa. Jossain vaiheessa hengitys muuttui vinkuvaksi. Raajat alkoivat viiletä ja niihin ilmaantui lautumia. Läheisemme hikoili paljon ja nuori väsymättä pyyhki ja hoiti häntä.
Illalla rakentelimme sänkyjä huoneeseen. Minua väsytti ja pääsin lepovuoroon.
Puoli yhdeltä yöllä hoitajat tulivat pesemään, kuivaamaan ja hoitamaan läheisen. He kampasivat hänen hiuksensakin. Läheinen tunnisti hoitajan, seurasi tapahtumaa silmillään ja puristi hoitajan kättä. Me muut seurasimme sivusta ihaillen ja syvästi kunnioittaen ammattilaisten taitavaa ja suurella sydämellä tekemää työtä.
Ryhdyin vahtivuoroon ja muut menivät maaten. Saatuani kaiken tarpeellisen läheisen sängyn viereen - lampun, kirjan, vihon, kynän, suklaata - muuttui läheisen hengitys ja hänen suunsa alkoi liikkua. Kävin sanomassa hoitajalle, joka lupasi tulla hetken päästä.
Palatessani huoneeseen huomasin suun liikkeen hidastuneen ja herätin muut. Me neljä saimme seistä läheisemme ympärillä hänen viimeisten henkäysten aikana, kertoa jälleen kerran rakastavamme häntä ja kiittää Jumalaa avustaan. Kaikki tapahtui kauniisti, rauhallisesti ja kivuttomasti. Läheisemme elämä päättyi 01.07 maanantain puolella.
Mies oli osannut järjestää maanantain vapaaksi työstä.
Ajomatka aamuyöllä läheisen kotiin oli sanoinkuvaamattoman kaunis, suorastaan euforinen kokemus. Aurinko nousi kirkkaana takaamme pohjoisesta ja maiseman sävyt olivat ennennäkemättömän henkeasalpaavia. Kiitollisin mielin ajattelimme, että onneksi saamme olla niitä, jotka voivat surra niin kuin ne, joilla on toivoa. (1. Tess. 4: 13-18)
----
Jos haluaa kunnioittaa läheisemme muistoa
ja hänen erityistä elämäänsä,
ja hänen erityistä elämäänsä,
kukkasten sijasta sen voi tehdä tukemalla
Suomen kristillistä yhteiskoulua (Toivonlinna).
Suomen kristillistä yhteiskoulua (Toivonlinna).
Tilinumero FI17 4714 1020 0005 57, viite 7773.
21.6.15
Saattohoitokodin juhannusjuhla
Saattohoitokodissa vietettiin juhannusjuhlaa: haitarimusiikkia, mansikkakakkua ja boolia. Juhannusseppeleet arvottiin mies- ja naispotilaalle. Koivuja oli tuotu taloon sisälle.
Toukokuussa äitienpäiväjuhlaan läheisemme itse käveli. Silloin katselimme juhliin sängyssään tuotua, kuolevan näköistä ihmistä ja hänen läheisiään siinä ympärillä.
Nyt juhannusjuhlassa lähimmäisemme oli se ainoa sänkypotilas, se, joka oikeasti näytti kuolevalta. Muut potilaat ja heidän läheisensä katselivat meitä hänen ympärillään. Osa saattoi olla vasta taloon tulleita. Läheisten kasvoilta tyynen ulkokuoren alta olin lukevinani monenlaisia tunteita, joita kovastikin yritettiin pitää pinnan alla.
Huomasin monen katselevan liikuttuneena nuorta, 13 v., joka seisoi läheisemme vieressä ja hellästi silitti häntä.
Kun oli kakun aika, nuori meni istumaan läheiseen pöytään, jonka ääressä istui naispotilas yksin. He alkoivat keskustella ja nuori toi hänelle vettä. Myöhemmin nuori kertoi, miten häntä kosketti se, että nainen oli sanonut katselleensa olisiko täällä ketään tuttua, mutta ei ollut.
Myöhemmin nuori sai valita meneekö juhannusaaton viettoon grillaamaan ja kokolle järven rantaan vai jääkö saattokotiin. Hän valitsi jäädä illaksi saattokotiin läheisen luokse.
Toukokuussa äitienpäiväjuhlaan läheisemme itse käveli. Silloin katselimme juhliin sängyssään tuotua, kuolevan näköistä ihmistä ja hänen läheisiään siinä ympärillä.
Nyt juhannusjuhlassa lähimmäisemme oli se ainoa sänkypotilas, se, joka oikeasti näytti kuolevalta. Muut potilaat ja heidän läheisensä katselivat meitä hänen ympärillään. Osa saattoi olla vasta taloon tulleita. Läheisten kasvoilta tyynen ulkokuoren alta olin lukevinani monenlaisia tunteita, joita kovastikin yritettiin pitää pinnan alla.
Huomasin monen katselevan liikuttuneena nuorta, 13 v., joka seisoi läheisemme vieressä ja hellästi silitti häntä.
Kun oli kakun aika, nuori meni istumaan läheiseen pöytään, jonka ääressä istui naispotilas yksin. He alkoivat keskustella ja nuori toi hänelle vettä. Myöhemmin nuori kertoi, miten häntä kosketti se, että nainen oli sanonut katselleensa olisiko täällä ketään tuttua, mutta ei ollut.
Myöhemmin nuori sai valita meneekö juhannusaaton viettoon grillaamaan ja kokolle järven rantaan vai jääkö saattokotiin. Hän valitsi jäädä illaksi saattokotiin läheisen luokse.
20.6.15
Lukihäröjä juhannuksena
Ajaessani Hannikaisenkatua pitkin Jyväskylässä kiinnitin huomioni ravintolaan, jonka seinässä olevassa banderollissa luki "Tervetuloa rukoilemaan."
Toisella lukemiskerralla teksti kuitenkin muuttui muotoon "Tervetuloa ruokailemaan." Noh, tärkeää sekin.
Saattokodissa katselin koria, jossa luki "sielunhoitokori".... Ai, se olikin "suunhoitokori".
Ajatus sielunhoitokorista on kyllä hyvä. Sellainen pitäisi olla meillä kaikilla.
Vietin juhannusyön saattokodissa läheisen vieressä.
Siunattu laite tuo lääkeannostelija, tavanomaisemmin siis kipupumppu. Ilman sitä tämä olisi kestämätöntä, ajattelin maatessani yöllä kielontuoksuisessa huoneessa. Kestämätöntä niin läheiselle itselleen kuin vieressäoleville.
Pian tämä on varmaan ohi - toivottavasti ainakin.
Toisella lukemiskerralla teksti kuitenkin muuttui muotoon "Tervetuloa ruokailemaan." Noh, tärkeää sekin.
Saattokodissa katselin koria, jossa luki "sielunhoitokori".... Ai, se olikin "suunhoitokori".
Ajatus sielunhoitokorista on kyllä hyvä. Sellainen pitäisi olla meillä kaikilla.
Vietin juhannusyön saattokodissa läheisen vieressä.
Siunattu laite tuo lääkeannostelija, tavanomaisemmin siis kipupumppu. Ilman sitä tämä olisi kestämätöntä, ajattelin maatessani yöllä kielontuoksuisessa huoneessa. Kestämätöntä niin läheiselle itselleen kuin vieressäoleville.
Pian tämä on varmaan ohi - toivottavasti ainakin.
18.5.15
Näyttää ainakin hyvältä
Hoitopalaverissa saattokodissa kyselimme hoitajalta minkä tyyppisistä aikamääristä todennäköisesti on kysymys. Kuoleman hetkeähän on vaikea ennustaa kovin paljon etukäteen, mutta hoitaja kertoi ihmisten olevan heillä keskimäärin kolme viikkoa.
Siinä vaiheessa läheinen oli ollut siellä jo viikon. Nyt jo yli kaksi viikkoa.
Mutta läheinen saa niin hyvää hoitoa saattokodissa, että hän näyttää voivan jopa paremmin kuin pitkään aikaan.
Minä: Näytät kyllä hyvinvoivalta.
Läheinen: Niin ... mieheksi joka kuolee viikon päästä!
No, huumori ei ole ainakaan vielä kuollut.
Siinä vaiheessa läheinen oli ollut siellä jo viikon. Nyt jo yli kaksi viikkoa.
Mutta läheinen saa niin hyvää hoitoa saattokodissa, että hän näyttää voivan jopa paremmin kuin pitkään aikaan.
Minä: Näytät kyllä hyvinvoivalta.
Läheinen: Niin ... mieheksi joka kuolee viikon päästä!
No, huumori ei ole ainakaan vielä kuollut.
16.5.15
Kivunlievitystä paikalle eri suunnista
Väkeä saapui eri puolelta Suomea saattokotiin läheistämme tapaamaan. Lähdimmepä kaikin kaupungille hillumaan.
Ensin katsomaan kaupungin uusinta nähtävyyttä - näkihän sieltä oikein hyvin, varsin kauas.
Seuraava etappi oli jäätelöt keskustassa. Läheisemme noustesssa autosta ja odottaessa pyörätuolia kysyin häneltä onko kipuja.
-Ei ole kun on niin paljon tuttuja.
Ensin katsomaan kaupungin uusinta nähtävyyttä - näkihän sieltä oikein hyvin, varsin kauas.
Seuraava etappi oli jäätelöt keskustassa. Läheisemme noustesssa autosta ja odottaessa pyörätuolia kysyin häneltä onko kipuja.
-Ei ole kun on niin paljon tuttuja.
15.5.15
Ihana paikka elää ja ...
Läheisemme on päässyt saattokotiin.
Se on ihana paikka, jossa keskitytään elämiseen.
Ihminen huomioidaan siellä omana persoonanaan. Vierailuajat ovat 24 h. Onhan se läheisemme koti, jossa saa käydä silloin kun hänelle sopii.
Ruoka on hyvää ja saa valita mitä haluaa. Jos tulee nälkä, voi käydä jääkaapilla tai hakemassa herkkuja kioskilta.
Siellä asuu kissa. Omankin lemmikin voisi tuoda, jos omaiset pystyvät hoitamaan sen. Lapsille on leikkipaikka ja leluja. Talvipuutarhassa solisee suihkulähde. Kasveja ja tuoreita kukkia löytyy muualtakin.
Saunaan pääsee kerran viikossa. Vapaaehtoiset vievät lenkille tai muuten ulkoilemaan. On ohjelmaa, johon tullaan kutsumaan mukaan.
Läheisellämme on oma huone, jossa on oma pikkukeittiö ja parveke. Taidetta seinällä ja matto lattialla. Kipulääkitystä saa niin paljon kun tarvitsee.
Siis ihana paikka, josta olemme olleet haltioissamme.
Siellä on myös muistopöytä, jossa palaa kynttilä kun joku on kuollut. Ensimmäisinä kertoina käydessämme kynttilässä ei ollut tulta.
Sitten siinä paloi kynttilä. Seuraavanakin päivänä siinä paloi kynttilä. Sen jälkeisellä kerralla pöydällä oli kolme kynttilää, kaksi palamassa ja yksi jo kokonaan palanut.
Ai niin. Tänne ihanaan paikkaan tullaan kuolemaan.
Se on ihana paikka, jossa keskitytään elämiseen.
Ihminen huomioidaan siellä omana persoonanaan. Vierailuajat ovat 24 h. Onhan se läheisemme koti, jossa saa käydä silloin kun hänelle sopii.
Ruoka on hyvää ja saa valita mitä haluaa. Jos tulee nälkä, voi käydä jääkaapilla tai hakemassa herkkuja kioskilta.
Siellä asuu kissa. Omankin lemmikin voisi tuoda, jos omaiset pystyvät hoitamaan sen. Lapsille on leikkipaikka ja leluja. Talvipuutarhassa solisee suihkulähde. Kasveja ja tuoreita kukkia löytyy muualtakin.
Saunaan pääsee kerran viikossa. Vapaaehtoiset vievät lenkille tai muuten ulkoilemaan. On ohjelmaa, johon tullaan kutsumaan mukaan.
Läheisellämme on oma huone, jossa on oma pikkukeittiö ja parveke. Taidetta seinällä ja matto lattialla. Kipulääkitystä saa niin paljon kun tarvitsee.
Siis ihana paikka, josta olemme olleet haltioissamme.
Siellä on myös muistopöytä, jossa palaa kynttilä kun joku on kuollut. Ensimmäisinä kertoina käydessämme kynttilässä ei ollut tulta.
Sitten siinä paloi kynttilä. Seuraavanakin päivänä siinä paloi kynttilä. Sen jälkeisellä kerralla pöydällä oli kolme kynttilää, kaksi palamassa ja yksi jo kokonaan palanut.
Ai niin. Tänne ihanaan paikkaan tullaan kuolemaan.
10.9.14
Kuolemanvaarassa oleva lentopallofani jäi Puolaan
On ollut ilo seurata laadukasta lentopallopeliä Katowicessa Puolassa.
Se oli senkin puoleen mielenkiintoista, että matkassa oli myös perheenjäseniämme. Isoveli, 55, tarjosi pikkuveljelleen, 47, unelmien loman: viikko huipputasoisia lentopallopelejä.
Elämänsä penkkiurheilijana urheilulajeja ja urheilutapahtumia kerännyt isoveli sairastaa syöpää. On siis tärkeää päästä toteuttamaan unelmiaan ja elämään elämää niin kauan kuin sitä on. Arvot näyttivät hyvältä, lääkäri oli tyytyväinen ja sanoi että hyvältä näyttää ja antoi luvan matkustaa.
Veljeksien yhteinen unelmaloma lentopallon parissa.
Matkustuspäivänä 1.9. ei tosin päästykään Kuuba-otteluun. Oli sitä sumua ja ihmisiä vietiin edestakais, toiset odottelivat Varsovassa, toiset Helsingissä ennen kuin pääsivät yöllä perille Katowiceen. Oli pitkä ja raskas päivä, mutta tekstiviestein ottelun seuraaminen porukalla oli toki ainutlaatuinen kokemus sinänsä.
Tiistai-aamuna 2.9. isoveli ei päässyt ylös sängystä. Häneltä oli mennyt kävelykyky.
Hoitava lääkäri Suomessa sanoi, että mahdollisesti elimistö meni sekaisin samaan aikaan otetusta lääkkeestä ja unilääkkeestä. Odottakaa iltapäivään, sitten lääkäriin jos tilanne ei muutu.
Iltapäivällä yksityislääkäriin Aikamatkojen matkanjärjestäjän opastuksella. Englannintaitoinen lääkäri kirjoitti sairauskertomuksen avuksi ja lähetti Oktegowy Szpital Kolejowy w Katowicach -sairaalaan.
Sairaalassa alkoivat tutkimukset. Erittäin ystävällinen ylilääkäri osasi onneksi englantia, muut eivät juurikaan. Hoitaja kokkasi veljeksille ruokaa, perunaa, salaattia, kanaa ja vihanneskeittoa. (Siellä ei ehkä sitten ole ammattiliittoa, joka sanoisi että eihän sellainen kuulu toimenkuvaan?) Puolalainen huonekaveri hälytti tuttavaverkostonsa rukoilemaan isoveljen puolesta. Nunnakin on käynyt silittämässä poskea. Kesällä saamamme käsitys erittäin ystävällisistä puolalaisista on edelleen voimassa.
Torstai-aamuna 4.9. tulivat tulokset. Tilanne on hengenvaarallinen. Voi halvaantua milloin tahansa. Ei missään tapauksessa voi matkustaa kotiin istuma-asennossa (vain ylilääkärin kuolleen ruumiin yli). Mutta Suomeen pitäisi päästä hoitoihin, niitä ei kannata Puolassa antaa.
Ikään kuin tällaiset uutiset - ulkomailla, vieraalla kielellä, ilman läheisten tukiverkkoa - eivät olisi tarpeeksi raskaita, joutuu tällaisessa tilanteessa ihminen vielä tekemisiin vakuutusyhtiön kanssa. LähiTapiolaan soitettaessa puheluihin vastataan Tanskassa (tosi lähipalvelua), suomenkieliset asiakaspalvelijat ovat kiireisiä, joutuu puhumaan asiasta englanniksi. Ja ensin on hirveä paperisota, että pikkuveli sai edes alkaa hoitaa asioita ja että hänen kanssaan voitiin keskustella. Ja sitten kun vihdoin keskustellaan, mitään ei virkailija osaa sanoa.
Matkanjärjestäjä kertoo, että perjantaina 5.9. Finnairin charter-lento saapuu Katowiceen tuomaan lenttisfaneja ja palaa takaisin tyhjänä. Siihenhän voisi varmaan edullisesti järjestää kuljetuksen. Mutta LähiTapiola ei osaa sanoa yhtään mitään, paitsi sitten vasta kun on liian myöhäistä. Ja vastaus on ei.
Vaikka tilanne on hoitavalle lääkärillekin täysin yllättävä, sairaus on kuitenkin olemassa ja silloin ei korvata yhtään mitään. Ei edes hotellikuluja. Ei mitään.
Syy miksi kirjoitan tästä julkisesti ovat tilannetta pohtiessa ja ihmisiltä neuvoja kysellessä esiin nousseet kommentit:
-Terveydenhoidon ammattilainen: Saanko arvata, onko kyseessä Tapiola?
-Lakimies: Tuntumani on, että yhdeksän kymmenestä tällaisesta tapauksesta on Tapiolan kanssa.
-Entinen Tapiolan työntekijä jätti työnsä siellä koska ei enää kestänyt vakuutusyhtiön systeemiä, jossa oli vain kaksi vaihtoehtoa ei tai kyllä, ei mitään siltä väliltä.
-Moni on suositellut, että tapauksesta tulisi tehdä julkinen.
Vakuutusyhtiöt eivät ole kovin hyvässä maineessa inhimillisyyden ja ihmisten asioiden hoidon suhteen jo muutenkaan ja isoveljen tapaus olisi varmasti voinut sattua myös muiden vakuutusyhtiöiden kanssa, mutta YHDEKSÄN KYMMENESTÄ tällaisesta ongelmasta on LähiTapiolan kanssa?
Jos tämä on edes jokseenkin todenperäinen tuntuma tilanteeseen, kyseessä ei ole yksittäistapaus, vaan rakenteellinen ongelma. Se kertoo jotain tärkeää yrityksen ytimestä ja filosofiasta. Tuo luku pitää sisällään paljon inhimillistä kärsimystä ja monta tragediaa. Siksi katson aiheelliseksi varoittaa kyseisestä vakuutusyhtiöstä. Harkitse tarkkaan ennen kuin otat sieltä vakuutusta.
Rakenteelliseen ongelmaan liittyy myös se miten vakuutusyhtiöt hädässä ja kriisissä olevia ihmisiä kohtelevat. Systeemin voisi rakentaa myös niin, että hädässä olevien ihmisten traumakokemukset eivät vakuutusyhtiön menettelytapojen takia lisääntyisi. Riippumatta siitä saako korvauksia vai. Kuka tietää, inhimillinen kohtelu voisi jopa lisätä liikevaihtoa? (Ihan näin ilmaiseksi tarjoan tällaista radikaalia näkökulmaa harkittavaksi.)
Toinen asia on, onko ihan oikein, että vain ihmisillä, joilla ei ole (koskaan?) ollut mitään sairauksia on oikeus matkustaa ja toteuttaa unelmiaan ja luottaa siihen, että hädän hetkellä saisivat korvauksia ja pääsisivät kotiin? Pienituloiset kerran sairastuneet pysykööt kotonaan?
Entä pitäisikö vakuutusyhtiöitä velvoittaa kertomaan se pieni präntti mainoksissaan ja esitteidensä etusivuilla? Ota meiltä vakuutus, emme korvaa sitä, tätä emmekä tuota.
Näistä aiheista olisi syytä käydä yhteiskunnallista keskustelua. Aihetta on myös tutkivaan journalismiin.
Kotiinpaluu on isoveljen kohdalla vielä auki. Sairastumisesta on kulunut yli viikko.
Pääseekö isoveli kotiin kuolemaan (tai hoitoihin ennen sitä)?
Pikkuveli on pienyrittäjä, jonka yritystoiminta on jäissä kunnes hän palaa takaisin, mutta eihän omaa veljeä voi ulkomaillekaan yksin jättää.
Yksityiskoneen hintaluokka olisi 30 000 €. Reittilennolla hinta 10 000 - 15 000 €. Pienituloisella työkyvyttömyyseläkkeellä olevalla, omista sairaista vanhemmistaan huolehtivalla isoveljellä ei sellaisia rahoja ole.
Täytyykö muuttaa Puolaan? Ystävällinen huonekaveri on sitä ehdotellut ja luvannut, että pian olisi tuttu monien ihmisten kanssa ja otettaisiin hyvin vastaan. Jos jäisi kuolemaan Puolaan, mitäköhän maksaisi ruumiin kuljetus kotiin?
Tai sitten kotiin palataan näin:
(Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli, 1903. Ateneumin taidemuseo, kok. Ahlström. Kuva: Valtion taidemuseo / Kuvataiteen keskusarkisto / Hannu Aaltonen)
Paitsi että istuahan ei saanut, tarvitaan pidemmät paarit.
Yhtään lentopallo-ottelua Spodekin halliin isoveli ei päässyt katsomaan. Maajoukkue lähetti hänelle ystävällisesti maajoukkueen huivin. Se liikutti isoveljeä kovin. Tämä on kaiken arvoista, sanoi hän. Nyt on muisto, joka säilyy kuolemankin taa.
Televisiosta saa taas pian seurata jännittäviä lentopallo-otteluita. Täytyy myöntää, että jonkin verran kyllä kirvelee katsella pelaajien paitoja, joissa lukee LähiTapiola.
Vaikka kyllä sieltä virkailija lähetti pikkuveljelle tekstarin, jossa neuvoi hakemaan korvausta toiselta vakuutusyhtiöltä.
7.3.12
Ensimmäinen ja viimeinen rakkauden oppitunti
Opiskelukaverini Kerry Egan kirjoittaa hyvin CNN:n belief-blogissa: "What people talk about before they die."
"If God is love, and we believe that to be true, then we learn about God when we learn about love. The first, and usually the last, classroom of love is the family."
"If God is love, and we believe that to be true, then we learn about God when we learn about love. The first, and usually the last, classroom of love is the family."
1.6.11
Hautajais(kuva)kulmia
Hautajaiset peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisessä haudattiin minulle jo lapsuudesta tärkeä ihminen, toisessa miehen lapsuudesta tärkeä ihminen.
Näissä hautajaisissa oli monia samankaltaisuuksia:
1) Pastorit siunasivat haudan lepoon läheisen ihmisen. Siunaustilaisuudet olivat siis hyvin henkilökohtaiset.
2) Kummassakin hautajaisissa sanottiin hyvästit ihmiselle, joka oli saanut elää loppuun asti rakastettuna ja arvostettuna.
3) Tunnelma ei ollut raskas. Kuten eräs saattoväestä totesisikin, ylösnousemususkoisten hautajaiset ovat mukavempia.
Toki oli myös eroavaisuuksia. Eipä ole koskaan ennen tullut oltua hautajaisissa, joissa nostetaan vieraiden joukosta eteen ilmastoasiantuntija kertomaan ilmastonmuutoksen todellisuudesta ja vaikutuksista! Toisissa hautajaisissa luettiin kuolleen julkaisukansiota (sanomalehtirtikkeleista lastenkertomuksiin) ja haettiin kukat muistolehdosta ja levitettiin ne pitkin kotia ja sen kuistia.
Tässä epävirallisia kuvakulmia:
Kakku maistuu
Lempiväri
Vapautta varpaille
Nukahti lopulta äidin syliin
Valoa kaipauksen keskellä
Sukulaisia?
Tämäkin saattoväki jaksoi hyvin
Hautajaiskukat kuistilla
Samassa kirkossa oli vietetty 70-vuotisjuhlia
Rakkaat muistot ovat jäljellä
Kolmivuotias
Valoisaa
Näissä hautajaisissa oli monia samankaltaisuuksia:
1) Pastorit siunasivat haudan lepoon läheisen ihmisen. Siunaustilaisuudet olivat siis hyvin henkilökohtaiset.
2) Kummassakin hautajaisissa sanottiin hyvästit ihmiselle, joka oli saanut elää loppuun asti rakastettuna ja arvostettuna.
3) Tunnelma ei ollut raskas. Kuten eräs saattoväestä totesisikin, ylösnousemususkoisten hautajaiset ovat mukavempia.
Toki oli myös eroavaisuuksia. Eipä ole koskaan ennen tullut oltua hautajaisissa, joissa nostetaan vieraiden joukosta eteen ilmastoasiantuntija kertomaan ilmastonmuutoksen todellisuudesta ja vaikutuksista! Toisissa hautajaisissa luettiin kuolleen julkaisukansiota (sanomalehtirtikkeleista lastenkertomuksiin) ja haettiin kukat muistolehdosta ja levitettiin ne pitkin kotia ja sen kuistia.
Tässä epävirallisia kuvakulmia:
Poika ja isä hautamaassa äitiään ja vaimoaan.
Kakku maistuu
LempiväriVapautta varpaille
Nukahti lopulta äidin syliin
Valoa kaipauksen keskellä
Sukulaisia?
Tämäkin saattoväki jaksoi hyvin
Hautajaiskukat kuistilla
Samassa kirkossa oli vietetty 70-vuotisjuhlia
Rakkaat muistot ovat jäljellä
Kolmivuotias
Valoisaa
10.4.10
Kun aika tulee
Iloisena ja vilkkaana kaste-, perhejumalanpalvelus-, vanhempainryhmä- ja nyyttäripäivänä satuin istahtamaan kaiken vilinän keskellä hetkeksi juttelemaan erään ihmisen kanssa eteisessä. Päällimmäisten kuulumisten jälkeen sai hän kysyttyä mielessään pyörineen tärkeän asian: Siunaathan minut sitten kun aika tulee...
Tottakai. Se on minulle kunnia. Toivottavasti ei vielä tarvitse pitkään aikaan, mutta kun se aika tulee, niin se on kunnia-asia.
Omaa kuolemaansa on lupa ajatella ja siihen valmistautua. Sillä sen aika tulee, enemmin tai myöhemmin.
Kun joku omaa kuolemaansa pohtii, on meidän muiden tärkeää antaa keskustelulle lupa ja tila vaikka haluaisimme vain vakuuttaa ettei tämä ole ajankohtainen asia ja puhutaan siitä sitten joskus toiste. Ehkäpä kannattaa jopa kirjata talteen hautajaisiin ja muihin järjestelyihin liittyvät toiveet. Sillä niiden aika tulee, enemmin tai myöhemmin.
Aika on syntyä ja aika kuolla... (Saarnaaja 3:2)
Tottakai. Se on minulle kunnia. Toivottavasti ei vielä tarvitse pitkään aikaan, mutta kun se aika tulee, niin se on kunnia-asia.
Omaa kuolemaansa on lupa ajatella ja siihen valmistautua. Sillä sen aika tulee, enemmin tai myöhemmin.
Kun joku omaa kuolemaansa pohtii, on meidän muiden tärkeää antaa keskustelulle lupa ja tila vaikka haluaisimme vain vakuuttaa ettei tämä ole ajankohtainen asia ja puhutaan siitä sitten joskus toiste. Ehkäpä kannattaa jopa kirjata talteen hautajaisiin ja muihin järjestelyihin liittyvät toiveet. Sillä niiden aika tulee, enemmin tai myöhemmin.
Aika on syntyä ja aika kuolla... (Saarnaaja 3:2)
2.2.10
Kainuulle kiitos 8
Ravintolassa meille näytettiin hautajaiskuvaa. Kyseessä on mitä ilmeisemmin isoisoisäni hautajaiset. Jotain tuttua olen näkevinäni hänessä.
Enää ei ole tapana ottaa saattoväestä ryhmäkuvaa, ei ilman arkkua eikä arkun kanssa tai varsinkaan avoimen arkun kanssa. Onneksi silloin oli.
Enää ei ole tapana ottaa saattoväestä ryhmäkuvaa, ei ilman arkkua eikä arkun kanssa tai varsinkaan avoimen arkun kanssa. Onneksi silloin oli.
Funeral of my greatgrandfather.
14.1.10
Haitissa on katastrofi
Istun keskellä yötä tietokoneella ja kyynelehdin. Katson kuvia Haitista. Mietin haitilaisia ystäviäni ja heidän perheitään.
Kyseessä on harvinaisen suuri katastrofi. Paikassa, joka muutenkin oli suuressa avun tarpeessa.
Haitilaiset tarvitsevat kiireellistä apua. He ovat naapureitamme. Siskojamme ja veljiämme.
ADRA on ollut paikan päällä jo 30 vuotta.
Kyseessä on harvinaisen suuri katastrofi. Paikassa, joka muutenkin oli suuressa avun tarpeessa.
Haitilaiset tarvitsevat kiireellistä apua. He ovat naapureitamme. Siskojamme ja veljiämme.
ADRA on ollut paikan päällä jo 30 vuotta.
19.1.09
Kaikkein tylsintä
Muksu, 7 v.: Koulu on maailman tylsin asia.
Äiti: Mun mielestä maailman tylsin asia on kuolema.
Muksu: No, se on toiseksi tylsintä.
Äiti: Mun mielestä maailman tylsin asia on kuolema.
Muksu: No, se on toiseksi tylsintä.
11.9.08
Yliseksualisoiminen ja kuolema
"Kuoleman pakenemisen kääntöpuoli on kaiken yliseksualisoiminen, joka leimaa aikaamme." sanoo Kai Kiviranta (Apteekin hyllyltä, syksy 08, s. 43).
Luulenpa että tuossa ajatuksessa voi olla vinha perä. Kuolemaa ja sen ajattelemista vältellään kaikin keinoin.
Kun ei tarvitse pelätä kuolemaa, voi elää vapaana.
Luulenpa että tuossa ajatuksessa voi olla vinha perä. Kuolemaa ja sen ajattelemista vältellään kaikin keinoin.
Kun ei tarvitse pelätä kuolemaa, voi elää vapaana.
4.4.08
Rauhassa levolle
Rauhassa minä käyn levolle ja nukun,
sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.
[Psalmi 4:9]
Poisnukkuneen muistoa ja elämää kunnioittaen.
Zug, Sveitsi. Maaliskuu 2007.
Zug, Switzerland. March 2007.
Poisnukkuneen muistoa ja elämää kunnioittaen.
Zug, Sveitsi. Maaliskuu 2007.Zug, Switzerland. March 2007.
9.2.07
Muinaista viisautta: kipeä kärsimys tuulen hyväksi
Englanti, tammikuu 2007.Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana
kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut,
eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä,
minkä oli vaivaa nähden koonnut.
Juuri tämä on kipeä kärsimys:
sellaisena kuin hän oli tullut, hänen oli myös lähdettävä.
Mitä hyötyä oli siis siitä, että hän oli nähnyt vaivaa
- tuulen hyväksi!
Kaikki päivänsä hän kulutti pimeässä huolia kantaen,
vaivaa ja murhetta nähden.
Saarnaaja 5: 14-16
8.2.07
Arvoja etsimässä: vanheneminen
[Kalervo Aromäen Arvoja etsimässä -luentosarjan neljännen luennon muistiinpanot. ]
Vanheneminen: kun matkaa on vielä
Steinbeckin ajatus: emme lähde matkalle, vaan matka vie meidät.
Vanheneminen: tarpeet
1. Elämän tarkoituksen ja toivon säilyttäminen
-Matkan viimeisessä vaiheessa on kysymys eheyden kokemuksesta (Erikson)
-Ihmisen tärkein kokemus on elämän tarkoituksen ja toivon säilyttäminen (Frankl)
2. Elämän kokemusten sisäistäminen
-Tarve nousta omien kokemusten yläpuolelle.
-Kokemukset ovat osa elämää, eivät elämä.
3. Menetysten kohtaaminen
-Hylkäykset, tyhjyys, kyllästyneisyys, yksinäisyys, pelko
-Tarve: ymmärrys, huomio, lohdutus, myötätunto, toivo
4. Jatkuvuus
-Arvokkuuden säilyttäminen. Elämä on itsessään arvokas koska se on Jumalan antama lahja. Olen arvokas vaikka en jaksa enää, vaikka olen sairas.
-Eheyden kokemuksen säilyttäminen
-Sosiaalisen kanssakäymisen jatkuvuus
-Kognitiivisten toimintojen säilyttäminen
-Uusien asioiden opettelu.
-Opetella tekemään asioita, mitä toinen on tehnyt (Newland)
5. Uskonnollisuuden säilyttäminen
-Raamatun lukeminen, rukoileminen, jumalanpalvelukset ym
6. Arvokkuuden kokeminen
7. Rakkauden kokemus
-Antaa luvan olla se ihminen, joka olen
-Elämän täyttymys
-Rakkauden kokeminen on sen olennaisempaa mitä vähemmän voi antaa vastineeksi. Voi ottaa vastaan ilman että tarvitsee maksaa siitä mitään.
-Rakkauden syvin kokemus: en voi antaa mitään vastineeksi.
-Elää siinä rakkaudessa jota tärkeät ihmiset osoittavat loppuun asti. Rakkauden kokemus sellaisena kuin ole.
8. Rakkauden jakaminen
-Isovanhemmuuden keskeinen rooli
-Kulminoituneen viisauden jakaminen seuraavalle sukupolvelle, korjata virheitä mitä teki omien lasten kanssa.
-Merkitsee parempaa terveyttä, parempaa jaksamista, vireämpää mieltä.
-Elämän tarkoituksen säilyminen
9. Lupa epäilysten ja ajatusten ilmaisuun
10. Kiitollisuus
-Asenne elämään.
-Kiitollisuuden este: unohtaa miten olen selvinnyt tähän asti, kiitollisuus siitä.
-Kiitollisuuden este: toisiin vertaaminen on yksi nykypsykologian ihmisen elämään tuomita kirouksista. Meitä testataan.
-Kun on sisäinen tasapaino ja rauha ei tarvitse verrata toisiin.
-Jos en matkan aikana ole sanonut kiitos, en ole elänyt.
-Hyvä elämä: 1) Sanon kyllä: sitoutan itseni johonkin. 2) Voin sanoa ei: minulla on voima asettaa rajoja. 3) Sanon kiitos: tärkein sana, joka tulisi kyetä jossain vaiheessa sanomaan. Mitä aikaisemmin oppii, sen helpompaa on myöhemmin.
-On elämä pitänyt mitä tahansa sisällä, ollaan selvitty.
11. Tarve saada anteeksi ja antaa anteeksi.
-Olemme sekä että emme joko tai. Olen hyvä että paha. Loukkaamme ja tulemme loukatuiksi.
-Irrallisten asioiden päättäminen. Menneisyyden loukkaukset selvitetään ja hoidetaan kuntoon.
12. Valmistautuminen kuolemaan.
-Elämän jatkuvuus siihen saakka.
-Hyvä elämä: jonain päivänä elämä päättyy. Päästään sopusointuun eletyn elämän kanssa. Elämä on valmistautumista kuolemaan.
-Todellisuudessa olen voimaton.
-Kuoleman kanssa sopuun pääseminen: 1) solmia irralliset langanpäät 2) kääntää lastesi sydämet toistensa puoleen 3) valmistautua omaan kuolemaansa, miettiä siihen liittyviä asioita esim. hautajaisia 4) kuolema on osa elämää. Tietoisuuden kuolemasta ja siihen valmistautumisen sulkeminen pois elämästä on elämän poissulkemista.
-Kuolemassa on kysymys kamppailusta: elämä pistää vastaan. Kuolema on elämän vihollinen. Kamppailu ei ole aina kaunis, voi olla ruma.
-Kuoleman taito ei ole taitoa kuolla, vaan taitoa elää. Ei se miten kuolemme, vaan miten olemme eläneet tämän elämän. Ars moriendi.
-Jos haluamme hyvän kuoleman valmistaudumme nyt elämään hyvän elämän.
-Jokainen joutuu nämä asiat kohtaamaan ja sisäistämään.
-Tasapaino eletyn elämän kanssa ja kiitollisuus siitä, niin voi lähteä elämästä tyytyväisin mielin. Jätämme jälkeemme jotain peruuttamatonta: jäljen jonka olemme jättäneet toisten elämään.
[Muut luennot löydät klikkaamalla alempaa "labels" -kohtaa, jossa lukee Arvoja etsimässä.]
Vanheneminen: kun matkaa on vielä
Steinbeckin ajatus: emme lähde matkalle, vaan matka vie meidät.
Vanheneminen: tarpeet
1. Elämän tarkoituksen ja toivon säilyttäminen
-Matkan viimeisessä vaiheessa on kysymys eheyden kokemuksesta (Erikson)
-Ihmisen tärkein kokemus on elämän tarkoituksen ja toivon säilyttäminen (Frankl)
2. Elämän kokemusten sisäistäminen
-Tarve nousta omien kokemusten yläpuolelle.
-Kokemukset ovat osa elämää, eivät elämä.
3. Menetysten kohtaaminen
-Hylkäykset, tyhjyys, kyllästyneisyys, yksinäisyys, pelko
-Tarve: ymmärrys, huomio, lohdutus, myötätunto, toivo
4. Jatkuvuus
-Arvokkuuden säilyttäminen. Elämä on itsessään arvokas koska se on Jumalan antama lahja. Olen arvokas vaikka en jaksa enää, vaikka olen sairas.
-Eheyden kokemuksen säilyttäminen
-Sosiaalisen kanssakäymisen jatkuvuus
-Kognitiivisten toimintojen säilyttäminen
-Uusien asioiden opettelu.
-Opetella tekemään asioita, mitä toinen on tehnyt (Newland)
5. Uskonnollisuuden säilyttäminen
-Raamatun lukeminen, rukoileminen, jumalanpalvelukset ym
6. Arvokkuuden kokeminen
7. Rakkauden kokemus
-Antaa luvan olla se ihminen, joka olen
-Elämän täyttymys
-Rakkauden kokeminen on sen olennaisempaa mitä vähemmän voi antaa vastineeksi. Voi ottaa vastaan ilman että tarvitsee maksaa siitä mitään.
-Rakkauden syvin kokemus: en voi antaa mitään vastineeksi.
-Elää siinä rakkaudessa jota tärkeät ihmiset osoittavat loppuun asti. Rakkauden kokemus sellaisena kuin ole.
8. Rakkauden jakaminen
-Isovanhemmuuden keskeinen rooli
-Kulminoituneen viisauden jakaminen seuraavalle sukupolvelle, korjata virheitä mitä teki omien lasten kanssa.
-Merkitsee parempaa terveyttä, parempaa jaksamista, vireämpää mieltä.
-Elämän tarkoituksen säilyminen
9. Lupa epäilysten ja ajatusten ilmaisuun
10. Kiitollisuus
-Asenne elämään.
-Kiitollisuuden este: unohtaa miten olen selvinnyt tähän asti, kiitollisuus siitä.
-Kiitollisuuden este: toisiin vertaaminen on yksi nykypsykologian ihmisen elämään tuomita kirouksista. Meitä testataan.
-Kun on sisäinen tasapaino ja rauha ei tarvitse verrata toisiin.
-Jos en matkan aikana ole sanonut kiitos, en ole elänyt.
-Hyvä elämä: 1) Sanon kyllä: sitoutan itseni johonkin. 2) Voin sanoa ei: minulla on voima asettaa rajoja. 3) Sanon kiitos: tärkein sana, joka tulisi kyetä jossain vaiheessa sanomaan. Mitä aikaisemmin oppii, sen helpompaa on myöhemmin.
-On elämä pitänyt mitä tahansa sisällä, ollaan selvitty.
11. Tarve saada anteeksi ja antaa anteeksi.
-Olemme sekä että emme joko tai. Olen hyvä että paha. Loukkaamme ja tulemme loukatuiksi.
-Irrallisten asioiden päättäminen. Menneisyyden loukkaukset selvitetään ja hoidetaan kuntoon.
12. Valmistautuminen kuolemaan.
-Elämän jatkuvuus siihen saakka.
-Hyvä elämä: jonain päivänä elämä päättyy. Päästään sopusointuun eletyn elämän kanssa. Elämä on valmistautumista kuolemaan.
-Todellisuudessa olen voimaton.
-Kuoleman kanssa sopuun pääseminen: 1) solmia irralliset langanpäät 2) kääntää lastesi sydämet toistensa puoleen 3) valmistautua omaan kuolemaansa, miettiä siihen liittyviä asioita esim. hautajaisia 4) kuolema on osa elämää. Tietoisuuden kuolemasta ja siihen valmistautumisen sulkeminen pois elämästä on elämän poissulkemista.
-Kuolemassa on kysymys kamppailusta: elämä pistää vastaan. Kuolema on elämän vihollinen. Kamppailu ei ole aina kaunis, voi olla ruma.
-Kuoleman taito ei ole taitoa kuolla, vaan taitoa elää. Ei se miten kuolemme, vaan miten olemme eläneet tämän elämän. Ars moriendi.
-Jos haluamme hyvän kuoleman valmistaudumme nyt elämään hyvän elämän.
-Jokainen joutuu nämä asiat kohtaamaan ja sisäistämään.
-Tasapaino eletyn elämän kanssa ja kiitollisuus siitä, niin voi lähteä elämästä tyytyväisin mielin. Jätämme jälkeemme jotain peruuttamatonta: jäljen jonka olemme jättäneet toisten elämään.
[Muut luennot löydät klikkaamalla alempaa "labels" -kohtaa, jossa lukee Arvoja etsimässä.]
Englanti, tammikuu 2007.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)