Pastorin blogi

1.7.15

Hetken ihanampi kuin kiiltosilmä

Äiti saapuu paikkaan, jossa mukula, 7 v. on ollut viikon. Äitikin on ensin yötä ja sitten lähdetään aamulla kotiin. Mukula haluaa tulla äidin viereen nukkumaan.

Mukula: Nyt mulla on ihanampi yökaveri: äiti.
Äiti: Mikäs yökaveri sinulla on ollut täällä mukana?
Mukula: Kiiltosilmä. [Erittäin pidetty pehmolelu]
Äiti: Äiti on ihanampi kuin kiiltosilmä! Onpa ihana kohteliaisuus.
Mukula: Yhtä ihana kuin kiiltosilmä.

Mukula pitää kuitenkin tiukasti äidistä kiinni nukahtaessaan.

Tunnisteet: ,

25.6.15

Silloin kun meillä oli aikaa hänen lähteä

Kun puhelu saattohoitokodista tuli joitain viikkoja sitten, että käänne huonompaan on tapahtunut, mietimme mitä tehdä. Pysäytämmekö koko muun elämän ja olemme päivittäin saattohoitokodissa?

Tiedossa oli häät, tädin asunnon tyhjennys koska se oli saatu myytyä, tärkeitä työmatkoja eri puolilla Suomea, leirillä puhujana olemista, nuorten retki saareen, asiakastyötä ja vaikka mitä.

Mies sanoi, että tiedä nyt mistä tämä on, mutta hän kokee Pyhän Hengen sanovan hänelle läheisen kuolevan juhannuksena.

Niinpä päätimme uskaltaa elää kesäkuun alun suurin piirtein alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Kävi miten kävi juhannuksena joko olemme elävän läheisen luona tai hoidamme kuolleen läheisen asioita.

Kesäkuun alussa olemme saaneet olla mukana monessa hyvin merkityksellisessä asiassa, jotka tapahtuivat muualla kuin läheisemme luona.

Torstaina ennen juhannusta läheisen vanhemmat kävivät hänen luonaan ja ymmärsivät, että hän kuolee pian. He hyvästelivät.

Perjantaina -juhannusaattona- saavuimme läheisen luo. Huone oli taas täynnä väkeä, tavalliseen tapaan. Ymmärsimme, että hän kuolee pian. Hoitaja arvioi, että vielä menee kuitenkin päiviä. Ei mitään kiirettä.

Jäin yöksi läheisen luo. Muut lähetettiin juhannuksenviettoon. Lauantaina läheisen vointi oli selkeästi huonontunut. Paikalle saapui myös serkku, joka koki Jumalan puhuneen hänelle viikon aikana, että läheisen luona olisi hyvä olla viikonloppuna. Hän jäi päivystämään läheisen luokse lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi.

Sunnuntaina aamupäivällä hoitaja soitti, että läheisen hengitys on muuttunut pinnallisemmaksi. Olettehan tulossa tänään?

Itkimme. Nytkö se sitten oikeasti tapahtuu.

Saattokotiin saapuessamme oli läheisen hengitys kuitenkin jo vahvistunut. Tässä voi vielä mennä aikaa, jopa päiviä, meille sanottiin.

Väkeä kerääntyi enemmänkin sanomaan jäähyväisiä. Lopulta paikalle jäivät serkku, nuori, mies ja minä. Haimme pizzaa, söimme, juttelimme, kävimme välillä ulkona, joku oli koko ajan läheisen luona.

Läheisen olo pysyi päivän varsin vakaana, hengitys tuli palleasta ja oli vahvaa. Jossain vaiheessa hengitys muuttui vinkuvaksi. Raajat alkoivat viiletä ja niihin ilmaantui lautumia. Läheisemme hikoili paljon ja nuori väsymättä pyyhki ja hoiti häntä.

Illalla rakentelimme sänkyjä huoneeseen. Minua väsytti ja pääsin lepovuoroon.

Puoli yhdeltä yöllä hoitajat tulivat pesemään, kuivaamaan ja hoitamaan läheisen. He kampasivat hänen hiuksensakin. Läheinen tunnisti hoitajan, seurasi tapahtumaa silmillään ja puristi hoitajan kättä. Me muut seurasimme sivusta ihaillen ja syvästi kunnioittaen ammattilaisten taitavaa ja suurella sydämellä tekemää työtä.

Ryhdyin vahtivuoroon ja muut menivät maaten. Saatuani kaiken tarpeellisen läheisen sängyn viereen - lampun, kirjan, vihon, kynän, suklaata - muuttui läheisen hengitys ja hänen suunsa alkoi liikkua. Kävin sanomassa hoitajalle, joka lupasi tulla hetken päästä.

Palatessani huoneeseen huomasin suun liikkeen hidastuneen ja herätin muut. Me neljä saimme seistä läheisemme ympärillä hänen viimeisten henkäysten aikana, kertoa jälleen kerran rakastavamme häntä ja kiittää Jumalaa avustaan. Kaikki tapahtui kauniisti, rauhallisesti ja kivuttomasti. Läheisemme elämä päättyi 01.07 maanantain puolella.

Mies oli osannut järjestää maanantain vapaaksi työstä.

Ajomatka aamuyöllä läheisen kotiin oli sanoinkuvaamattoman kaunis, suorastaan euforinen kokemus. Aurinko nousi kirkkaana takaamme pohjoisesta ja maiseman sävyt olivat ennennäkemättömän henkeasalpaavia. Kiitollisin mielin ajattelimme, että onneksi saamme olla niitä, jotka voivat surra niin kuin ne, joilla on toivoa. (1. Tess. 4: 13-18)

----

Jos haluaa kunnioittaa läheisemme muistoa
ja hänen erityistä elämäänsä,
kukkasten sijasta sen voi tehdä tukemalla
Suomen kristillistä yhteiskoulua (Toivonlinna).
Tilinumero FI17 4714 1020 0005 57, viite 7773.

Tunnisteet: , , ,

21.6.15

Saattohoitokodin juhannusjuhla

Saattohoitokodissa vietettiin juhannusjuhlaa: haitarimusiikkia, mansikkakakkua ja boolia. Juhannusseppeleet arvottiin mies- ja naispotilaalle. Koivuja oli tuotu taloon sisälle.

Toukokuussa äitienpäiväjuhlaan läheisemme itse käveli. Silloin katselimme juhliin sängyssään tuotua, kuolevan näköistä ihmistä ja hänen läheisiään siinä ympärillä.

Nyt juhannusjuhlassa lähimmäisemme oli se ainoa sänkypotilas, se, joka oikeasti näytti kuolevalta. Muut potilaat ja heidän läheisensä katselivat meitä hänen ympärillään. Osa saattoi olla vasta taloon tulleita. Läheisten kasvoilta tyynen ulkokuoren alta olin lukevinani monenlaisia tunteita, joita kovastikin yritettiin pitää pinnan alla.

Huomasin monen katselevan liikuttuneena nuorta, 13 v., joka seisoi läheisemme vieressä ja hellästi silitti häntä.

Kun oli kakun aika, nuori meni istumaan läheiseen pöytään, jonka ääressä istui naispotilas yksin. He alkoivat keskustella ja nuori toi hänelle vettä. Myöhemmin nuori kertoi, miten häntä kosketti se, että nainen oli sanonut katselleensa olisiko täällä ketään tuttua, mutta ei ollut.

Myöhemmin nuori sai valita meneekö juhannusaaton viettoon grillaamaan ja kokolle järven rantaan vai jääkö saattokotiin. Hän valitsi jäädä illaksi saattokotiin läheisen luokse.

Tunnisteet: , ,

20.6.15

Lukihäröjä juhannuksena

Ajaessani Hannikaisenkatua pitkin Jyväskylässä kiinnitin huomioni ravintolaan, jonka seinässä olevassa banderollissa luki "Tervetuloa rukoilemaan."

Toisella lukemiskerralla teksti kuitenkin muuttui muotoon "Tervetuloa ruokailemaan." Noh, tärkeää sekin.

Saattokodissa katselin koria, jossa luki "sielunhoitokori".... Ai, se olikin "suunhoitokori".

Ajatus sielunhoitokorista on kyllä hyvä. Sellainen pitäisi olla meillä kaikilla.

Vietin juhannusyön saattokodissa läheisen vieressä.

Siunattu laite tuo lääkeannostelija, tavanomaisemmin siis kipupumppu. Ilman sitä tämä olisi kestämätöntä, ajattelin maatessani yöllä kielontuoksuisessa huoneessa. Kestämätöntä niin läheiselle itselleen kuin vieressäoleville.

Pian tämä on varmaan ohi - toivottavasti ainakin.

Tunnisteet: ,

3.6.15

Paras aloittaa heti

Mukula, 7 v. tulee äidin työhuoneeseen: Sinitarraa... Mä teen elokuvaa. Kunhan olis vaan vielä kamera, joka ottaa videota.

Tunnisteet:

18.5.15

Näyttää ainakin hyvältä

Hoitopalaverissa saattokodissa kyselimme hoitajalta minkä tyyppisistä aikamääristä todennäköisesti on kysymys. Kuoleman hetkeähän on vaikea ennustaa kovin paljon etukäteen, mutta hoitaja kertoi ihmisten olevan heillä keskimäärin kolme viikkoa.

Siinä vaiheessa läheinen oli ollut siellä jo viikon. Nyt jo yli kaksi viikkoa.

Mutta läheinen saa niin hyvää hoitoa saattokodissa, että hän näyttää voivan jopa paremmin kuin pitkään aikaan.

Minä: Näytät kyllä hyvinvoivalta.
Läheinen: Niin ... mieheksi joka kuolee viikon päästä!

No, huumori ei ole ainakaan vielä kuollut.

Tunnisteet: , ,

16.5.15

Kivunlievitystä paikalle eri suunnista

Väkeä saapui eri puolelta Suomea saattokotiin läheistämme tapaamaan. Lähdimmepä kaikin kaupungille hillumaan.

Ensin katsomaan kaupungin uusinta nähtävyyttä - näkihän sieltä oikein hyvin, varsin kauas.

Seuraava etappi oli jäätelöt keskustassa. Läheisemme noustesssa autosta ja odottaessa pyörätuolia kysyin häneltä onko kipuja.

-Ei ole kun on niin paljon tuttuja.

Tunnisteet: , , ,

15.5.15

Ihana paikka elää ja ...

Läheisemme on päässyt saattokotiin.

Se on ihana paikka, jossa keskitytään elämiseen.

Ihminen huomioidaan siellä omana persoonanaan. Vierailuajat ovat 24 h. Onhan se läheisemme koti, jossa saa käydä silloin kun hänelle sopii.

Ruoka on hyvää ja saa valita mitä haluaa. Jos tulee nälkä, voi käydä jääkaapilla tai hakemassa herkkuja kioskilta.

Siellä asuu kissa. Omankin lemmikin voisi tuoda, jos omaiset pystyvät hoitamaan sen. Lapsille on leikkipaikka ja leluja. Talvipuutarhassa solisee suihkulähde. Kasveja ja tuoreita kukkia löytyy muualtakin.

Saunaan pääsee kerran viikossa. Vapaaehtoiset vievät lenkille tai muuten ulkoilemaan. On ohjelmaa, johon tullaan kutsumaan mukaan.

Läheisellämme on oma huone, jossa on oma pikkukeittiö ja parveke. Taidetta seinällä ja matto lattialla. Kipulääkitystä saa niin paljon kun tarvitsee.

Siis ihana paikka, josta olemme olleet haltioissamme.

Siellä on myös muistopöytä, jossa palaa kynttilä kun joku on kuollut. Ensimmäisinä kertoina käydessämme kynttilässä ei ollut tulta.

Sitten siinä paloi kynttilä. Seuraavanakin päivänä siinä paloi kynttilä. Sen jälkeisellä kerralla pöydällä oli kolme kynttilää, kaksi palamassa ja yksi jo kokonaan palanut.

Ai niin. Tänne ihanaan paikkaan tullaan kuolemaan.

Tunnisteet: ,

7.5.15

Pelottava tulevaisuus, osa 2

Mukula, 7 v.:  Siinä on pelottavaa myös se, että en oo tottunut vielä kesään. Ei tiedä mitä tapahtuu... Pistääkö ampiainen ensimmäistä kertaa vai ei?

Tunnisteet: ,

6.5.15

Pelottava tulevaisuus, osa 1

Mukula, 7 v.: Seuraavaksi on kesäkuu. Pelottavaa!
Nuori: Miks?
Mukula: Ampiaiset!

Tunnisteet: ,