Pastorin blogi

16.9.14

Vanhaa aikaa ja retroäiti

Mukula, 6 v: Äiti, miks sulla on kaikki vanhaa aikaa?
Äiti: Mitä vanhaa aikaa?
Mukula: Kännykkä, tietokone... Ihan outoa, että sulla on kaikki vanhaa aikaa!

Äiti on vaan tosi retro.

Tunnisteet: , ,

15.9.14

Sairas lentopallofani on päässyt Puolasta Suomeen

Täällä blogissa on käynyt viime päivinä tuhansia lukijoita, kiitos kaikille. Viime päivien aihe on herättänyt paljon myötätuntoa ja nostattanut monenlaisia tunteita esille.

Lentopalloliitossa on sydän paikallaan - avara ja lämmin sellainen. Heidän ansiostaan la 13.9. isoveli, 55, ja pikkuveli, 47, pääsivät lähtemään Katowicesta, Puolasta. Ambulanssilla porhallettiin (hurjaa) kyytiä Prahaan, Tsekkiin. Siellä viranomainen teki lentokoneeseen pääsyn todella hankalaksi, mutta Finnairin koneessa heitä pidettiin kuin piispaa pappilassa.

Helsingistä matka jatkui ambulanssilla Tampereelle. Perillä he olivat klo 01 sunnuntai aamuna. Matka kesti siis 13 tuntia.  Sen jälkeen vielä odoteltiin lääkäriä ensiavussa ja tehtiin tutkimuksia aamu kuuteen saakka. (Pikkuveli pääsi majapaikkaan jo klo 3.49.)

Matka oli lentäenkin rankka. Jos oltaisiin jouduttu matkaamaan ambulanssilla maateitä pitkin etelä-Puolasta Suomeen, olisi se todellakin ollut aivan liian rankka vaihtoehto.

Joten kiitos lentopalloliitto, Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Suomen suurlähetystö Puolassa. Hyvyyttä on vielä olemassa.

Kiitos tuesta ja avusta monissa kiemuroissa Marja Aalto, Snowbird, EMA Group ja Aikamatkat.

Kiitos myös sadoille esirukoilijoille ja tukijoille kautta Suomen ja muuallakin maailmaa kuten Puolassa, Tanskassa ja Australiassa. Kiitos Jumalalle, jolta koemme kaikkien hyvien lahjojen tulevan ja joka kutsuu erilaisia ihmisiä tekemään hyvää toisilleen.

Tähän blogiin on myöhemmin tulossa tarkempaa matkakertomusta veljesten unelmalomasta ja vuoristoradasta puolalaisessa sairaalassa ja järjestelyjen kiemuroissa.

Enää isoveljen ei tarvitse maata kiemurassa liian lyhyessä sängyssä. Jospa kahden viikon jälkeen saisi nukuttua paremmin. Suomalainen ruokakin on maittanut. Hienoa on myös se, että lääkärit ja hoitajat puhuvat suomea. Ja vierailijoita on mukava ottaa vastaan.

EDIT: Isoveli leikataan tiistaina 16.9.

Tunnisteet: , , , ,

12.9.14

Lentopalloliitto maksaa Puolaan jääneen sairaan fanin kotiinkuljetuksen

Pastorin saaman tiedon mukaan Suomen lentopalloliitto  on sitä mieltä, että omia ei jätetä.

Lentopalloliiton hallitus on pitänyt pikakokouksen ja päättänyt käyttää 15 000 € Puolaan jääneen, kuolemansairaan fanin kotiuttamiseen inhimillisellä tavalla. Ilmeisesti muita yhteistyötahoja tulee mukaan rahoitukseen.

Perjantaina 12.9. 2014 on lehdistötilaisuus, jossa saa lisätietoa. 

H Y V Y Y S ei ole Suomesta vielä loppunut. 

Olemme sydämestämme kiitollisia, hämmästyneitä ja liikuttuneita. Kiitos.

Lentopalloliiton hallituksen jäsenet ovat ilmeisesti enkeleitä. Tästä voit katsoa miltä suomalaiset enkelit näyttävät.

Tunnisteet: , , , ,

10.9.14

Kuolemanvaarassa oleva lentopallofani jäi Puolaan

On ollut ilo seurata laadukasta lentopallopeliä Katowicessa Puolassa. 

Se oli senkin puoleen mielenkiintoista, että matkassa oli myös perheenjäseniämme. Isoveli, 55, tarjosi pikkuveljelleen, 47, unelmien loman: viikko huipputasoisia lentopallopelejä. 

Elämänsä penkkiurheilijana urheilulajeja ja urheilutapahtumia kerännyt isoveli sairastaa syöpää. On siis tärkeää päästä toteuttamaan unelmiaan ja elämään elämää niin kauan kuin sitä on. Arvot näyttivät hyvältä, lääkäri oli tyytyväinen ja sanoi että hyvältä näyttää ja antoi luvan matkustaa. 

Veljeksien yhteinen unelmaloma lentopallon parissa.

Matkustuspäivänä 1.9. ei tosin päästykään Kuuba-otteluun. Oli sitä sumua ja ihmisiä vietiin edestakais, toiset odottelivat Varsovassa, toiset Helsingissä ennen kuin pääsivät yöllä perille Katowiceen.  Oli pitkä ja raskas päivä, mutta tekstiviestein ottelun seuraaminen porukalla oli toki ainutlaatuinen kokemus sinänsä.

Tiistai-aamuna 2.9. isoveli ei päässyt ylös sängystä. Häneltä oli mennyt kävelykyky. 

Hoitava lääkäri Suomessa sanoi, että mahdollisesti elimistö meni sekaisin samaan aikaan otetusta lääkkeestä ja unilääkkeestä. Odottakaa iltapäivään, sitten lääkäriin jos tilanne ei muutu. 

Iltapäivällä yksityislääkäriin Aikamatkojen matkanjärjestäjän opastuksella. Englannintaitoinen lääkäri kirjoitti sairauskertomuksen avuksi ja lähetti Oktegowy Szpital Kolejowy w Katowicach -sairaalaan.

Sairaalassa alkoivat tutkimukset. Erittäin ystävällinen ylilääkäri osasi onneksi englantia, muut eivät juurikaan. Hoitaja kokkasi veljeksille ruokaa, perunaa, salaattia, kanaa ja vihanneskeittoa. (Siellä ei ehkä sitten ole ammattiliittoa, joka sanoisi että eihän sellainen kuulu toimenkuvaan?) Puolalainen huonekaveri hälytti tuttavaverkostonsa rukoilemaan isoveljen puolesta. Nunnakin on käynyt silittämässä poskea. Kesällä saamamme käsitys erittäin ystävällisistä puolalaisista on edelleen voimassa.

Torstai-aamuna 4.9. tulivat tulokset. Tilanne on hengenvaarallinen. Voi halvaantua milloin tahansa. Ei missään tapauksessa voi matkustaa kotiin istuma-asennossa (vain ylilääkärin kuolleen ruumiin yli). Mutta Suomeen pitäisi päästä hoitoihin, niitä ei kannata Puolassa antaa.

Ikään kuin tällaiset uutiset - ulkomailla, vieraalla kielellä, ilman läheisten tukiverkkoa - eivät olisi tarpeeksi raskaita, joutuu tällaisessa tilanteessa ihminen vielä tekemisiin vakuutusyhtiön kanssa. LähiTapiolaan soitettaessa puheluihin vastataan Tanskassa (tosi lähipalvelua), suomenkieliset asiakaspalvelijat ovat kiireisiä, joutuu puhumaan asiasta englanniksi. Ja ensin on hirveä paperisota, että pikkuveli sai edes alkaa hoitaa asioita ja että hänen kanssaan voitiin keskustella. Ja sitten kun vihdoin keskustellaan, mitään ei virkailija osaa sanoa.

Matkanjärjestäjä kertoo, että perjantaina 5.9. Finnairin charter-lento saapuu Katowiceen tuomaan lenttisfaneja ja palaa takaisin tyhjänä. Siihenhän voisi varmaan edullisesti järjestää kuljetuksen. Mutta LähiTapiola ei osaa sanoa yhtään mitään, paitsi sitten vasta kun on liian myöhäistä. Ja vastaus on ei. 

Vaikka tilanne on hoitavalle lääkärillekin täysin yllättävä, sairaus on kuitenkin olemassa ja silloin ei korvata yhtään mitään. Ei edes hotellikuluja. Ei mitään.

Syy miksi kirjoitan tästä julkisesti ovat tilannetta pohtiessa ja ihmisiltä neuvoja kysellessä esiin nousseet kommentit:
-Terveydenhoidon ammattilainen: Saanko arvata, onko kyseessä Tapiola?
-Lakimies: Tuntumani on, että yhdeksän kymmenestä tällaisesta tapauksesta on Tapiolan kanssa.
-Entinen Tapiolan työntekijä jätti työnsä siellä koska ei enää kestänyt vakuutusyhtiön systeemiä, jossa oli vain kaksi vaihtoehtoa ei tai kyllä, ei mitään siltä väliltä. 
-Moni on suositellut, että tapauksesta tulisi tehdä julkinen.

Vakuutusyhtiöt eivät ole kovin hyvässä maineessa inhimillisyyden ja ihmisten asioiden hoidon suhteen jo muutenkaan ja isoveljen tapaus olisi varmasti voinut sattua myös muiden vakuutusyhtiöiden kanssa, mutta YHDEKSÄN KYMMENESTÄ tällaisesta ongelmasta on LähiTapiolan kanssa? 

Jos tämä on edes jokseenkin todenperäinen tuntuma tilanteeseen, kyseessä ei ole yksittäistapaus, vaan rakenteellinen ongelma. Se kertoo jotain tärkeää yrityksen ytimestä ja filosofiasta. Tuo luku pitää sisällään paljon inhimillistä kärsimystä ja monta tragediaa. Siksi katson aiheelliseksi varoittaa kyseisestä vakuutusyhtiöstä. Harkitse tarkkaan ennen kuin otat sieltä vakuutusta.

Rakenteelliseen ongelmaan liittyy myös se miten vakuutusyhtiöt hädässä ja kriisissä olevia ihmisiä kohtelevat. Systeemin voisi rakentaa myös niin, että hädässä olevien ihmisten traumakokemukset eivät vakuutusyhtiön menettelytapojen takia lisääntyisi. Riippumatta siitä saako korvauksia vai. Kuka tietää, inhimillinen kohtelu voisi jopa lisätä liikevaihtoa? (Ihan näin ilmaiseksi tarjoan tällaista radikaalia näkökulmaa harkittavaksi.)

Toinen asia on, onko ihan oikein, että vain ihmisillä, joilla ei ole (koskaan?) ollut mitään sairauksia on oikeus matkustaa ja toteuttaa unelmiaan ja luottaa siihen, että hädän hetkellä saisivat korvauksia ja pääsisivät kotiin? Pienituloiset kerran sairastuneet pysykööt kotonaan? 

Entä pitäisikö vakuutusyhtiöitä velvoittaa kertomaan se pieni präntti mainoksissaan ja esitteidensä etusivuilla? Ota meiltä vakuutus, emme korvaa sitä, tätä emmekä tuota.

Näistä aiheista olisi syytä käydä yhteiskunnallista keskustelua. Aihetta on myös tutkivaan journalismiin.

Kotiinpaluu on isoveljen kohdalla vielä auki. Sairastumisesta on kulunut yli viikko. 

Pääseekö isoveli kotiin kuolemaan (tai hoitoihin ennen sitä)? 

Pikkuveli on pienyrittäjä, jonka yritystoiminta on jäissä kunnes hän palaa takaisin, mutta eihän omaa veljeä voi ulkomaillekaan yksin jättää.

Yksityiskoneen hintaluokka olisi 30 000 €. Reittilennolla hinta 10 000 - 15 000 €. Pienituloisella työkyvyttömyyseläkkeellä olevalla, omista sairaista vanhemmistaan huolehtivalla isoveljellä ei sellaisia rahoja ole.

Täytyykö muuttaa Puolaan? Ystävällinen huonekaveri on sitä ehdotellut ja luvannut, että pian olisi tuttu monien ihmisten kanssa ja otettaisiin hyvin vastaan. Jos jäisi kuolemaan Puolaan, mitäköhän maksaisi ruumiin kuljetus kotiin?

Tai sitten kotiin palataan näin:
(Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli, 1903. Ateneumin taidemuseo, kok. Ahlström. Kuva: Valtion taidemuseo / Kuvataiteen keskusarkisto / Hannu Aaltonen)

Paitsi että istuahan ei saanut, tarvitaan pidemmät paarit.

Yhtään lentopallo-ottelua Spodekin halliin isoveli ei päässyt katsomaan. Maajoukkue lähetti hänelle ystävällisesti maajoukkueen huivin. Se liikutti isoveljeä kovin. Tämä on kaiken arvoista, sanoi hän. Nyt on muisto, joka säilyy kuolemankin taa.

Isoveli sairaalassa Katowicessa Puolassa 8.9. 2014.

Televisiosta saa taas pian seurata jännittäviä lentopallo-otteluita. Täytyy myöntää, että jonkin verran kyllä kirvelee katsella pelaajien paitoja, joissa lukee LähiTapiola.

Vaikka kyllä sieltä virkailija lähetti pikkuveljelle tekstarin, jossa neuvoi hakemaan korvausta toiselta vakuutusyhtiöltä. 

Tunnisteet: , , , , , ,

7.9.14

Palautetta ja vielä todempaa palautetta

Pastori kävi saarnaamassa toisella paikkakunnalla. Hän tuskaili pitkään saarnan aihetta. Oli monenväliset sisäiset neuvottelut asiasta... Lopulta kuitenkin yksi teema pääsi voitolle ja valittiin saarnan aiheeksi.

Saarna tuntui olevan monelle kuulijalle ajankohtainen. Useampi oli asiaa pähkäillyt viime aikoina itsekseen tai keskustellut siitä toisten kanssa. Vaikuttivat olevan kiitollisia asian käsittelystä.

No hyvä.

Tuli palautetta omaltakin jälkikasvulta:
-Sä puhuit liian nopeesti
-Se oli tylsä saarna. Viimeksi [kun vierailit samassa srk:ssa] sun saarna oli hyvä, mutta tää oli tylsä.

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan vai miten se nyt meni, mutta lienee kuitenkin syytä pitää tätä palautetta tärkeämpänä...

Tunnisteet:

2.9.14

Mahdollinen Ukrainan kriisin ratkaisu jäi toteuttamatta, harmi

Kesä tuli, oli ja meni ja nyt syksyn virallisesti alettua Pastorin blogi alkaa muistella kesää.

Perheemme teki Euroopan matkan ja saimme sinne sukulaispastorilta tekstiviestineuvon:

"Oletteko vielä Puolassa? Sieltä ei oli olisi enää pitkä matka Itä-Ukrainaan. Olisiko paljon pyydetty (kun kerran siellä nyt jo melkein olette) jos kävisitte rauhoittamassa sen Ukrainan. Ei ne sen kummoisempia voi olla kuin Jyväskylän adv.srk:n ihmiset. Rakkautta ja rajoja ne tarvii. Ja jos kovempia otteita vaaditaan niin mukula voisi aloittaa syömälakon. (Aluksi vain aamusyömälakon.) Saisitte vielä Nobel rauhanpalkinnon. Ne miljoonat helpottaisivat kovasti myöhemmin tulevien Visalaskujen maksamista... Ehdottaa Isä J ja samalla toivoo teille oikein hauskaa ja siunattua lomaa Euroopassa."

Oltiin jo keretty edetä sen verran pitkälle, että jäi tällä kertaa Isä J:n neuvo toteuttamassa. Ois ehkä kuitenkin pitänyt....

Tunnisteet: , ,

27.8.14

Lällällää, mä jään pisimpään!

Jälkikasvun jäädessä keskenään kotiin vanhempien lähtiessä vanhempainiltaan, äiti koki aiheelliseksi antaa vielä ihmissuhdeneuvoja.

Äiti: Sisko on elämän pisin ihmissuhde. Sen jälkeen kun vanhempia ei enää ole, teillä on vielä toisenne.  Olkaa siis toisianne kohtaan ystävällisiä.
Mukula, 6 v. [avaa vielä oven äidin lähdettyä ja huutaa riemuissaan perään]: Mä jään pisimpään!

Tunnisteet: , ,

26.8.14

Salaman iskemä

Tämä uutinen Rovaniemelle lentäneestä lentokoneesta, johon salama iski toi mieleen oman kokemuksen.

Muistaakseni kerran Kroatiaan lentäessäni salama iski koneeseen. Se oli todellakin sellainen kilahdus, että sen muistaa. Ja kone tärähti aika lailla. Yht'äkkiä olimme kaikki ihan hereillä ja valppaina.

Iskun jälkeen kapteeni iloisesti ilmoitti, että meihin iski salama. Ei se ole vaarallista, sellaista tapahtuu "all the time".

Ikimuistoista joka tapauksessa.

Tunnisteet: , ,

22.8.14

Ruohonjuuritason kristittyjen yhteyttä

Lauantaina 23.8. saamme iloita Jyväskylän adventtiseurakunnassa kristittyjen yhteydestä. Jumalanpalveluksessa saarnaa teol.maist Iisak Liukko ja esittää musiikkia Echoes of God, molemmat Vaajakosken baptistiseurakunnasta.

Raamattutunti "Jeesuksen opetuksia: seurakunta" Pertti Vehkavuori. Omat ryhmät varhaisnuorille ja lapsille.

Tervetuloa baptistit, adventistit ja ihan ketkä vaan. Iloitaan yhdessä Jeesuksesta.

Tunnisteet: , ,

21.8.14

Naatteja ja luovuutta

Anoppilasta tullessa oli mukanamme puutarhan satoa pari pussillista. Pyhä tavoitteeni on käyttää ne kaikki eikä päästää mitään pilaantumaan.

Niinpä tällä viikolla on ruokalistalla ollut punajuuren naatteja italialaisittain, lehtikaalia salaatissa ja paistettuna, punajuuripaistosta, perunaa, palsternakan lehtiteetä, salaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa ja yrttejä siellä sun täällä. Kaikki tämä anoppilan pihalta!

Tämä on ollut luovin viikko ruoanlaitossa pitkiin aikoihin. Vielä vois koittaa keksiä jotain niistä palsternakan naateista...  ja sitten ehkä taas keitetään spagettia.

Ruokalasku on kyllä ollut tavallista pienempi tällä viikolla.

Tunnisteet: , ,