Pastorin blogi

21.10.14

Rakkautta on...

... viesti mieheltä naiselle klo 8.17:

Varo liukkautta. Mä kaaduin jo                          

Tunnisteet: , ,

13.10.14

Veljesten unelmaloma, 4 b: lomakkeen toimittamisen monimutkaisuus

Edelleen torstai

Soitto hoitavalle lääkärille Suomeen. Käänteestä yllättynyt lääkäri kehottaa tulemaan mahdollisimman nopeasti kotimaahan. Hän toivoo myös, että vakuutusyhtiö ottaisi häneen suoraan yhteyttä.

Siispä asioita hoitamaan vakuutusyhtiön kanssa. Sellaisethan ovat olemassa auttaakseen asiakkaitaan. 

Lähi-Tapiolan asioita hoitaa yritys nimeltä SOS.  Sen omistavat Skandinavian 16 suurinta vakuutusyhtiötä mm. If, Lähi-Tapiola, Fennia ja Turva. Yrityksen asiakkaita ovat sen omistavat vakuutusyhtiöt. SOS vastaa puhelimeen asiakkaidensa nimissä ja hoitaa asioita.

Tällaisissa asioissa puhelimeen vastataan Tanskassa. Virkailija ei puhu suomea! Pikkuveli selittää asiaa englanniksi ja pyytää yhteydenottoa suomenkieliseltä virkailijalta, ollaanhan sitä suomalaisen vakuutusyhtiön asiakkaita. SOSin brand statement "We're always on!" ei näytä tarkoittavan että ollaan koko ajan 'päällä' suomenkielellä.

Suomenkielinen soitto tulee ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua (mitä se ei välttämättä ole). Kun on ulkomailla hengenvaarassa olevan läheisensä kanssa tuntuu odottelu pitkältä ja tuskalliselta. Täytyisi päästä kotimaahan mahdollisimman pian!

Mutta jo asioiden hoitamisen aloittaminen on monimutkaista. Ennen kuin yhtään mitään voidaan tehdä täytyy yhtiön saada valtuutus, että pikkuveli voi hoitaa asioita ja tietoja saa antaa SOSille. Ennen sitä ei asioita voida edistää eikä edes puhua niistä puhelimessa. 

No, lomakkeet lähetetään faksina sairaalaan allekirjoitettavaksi. Faksia ei kuulu eikä kuulu. Pikkuveli kysyy sitä hoitajilta eli kirjoittaa englanniksi kännykkäänsä ja käännösohjelma kääntää puolaksi. Sairaanhoitaja ohjaa pikkuveljen apulaislääkärin luokse, ylilääkäri on jo lähtenyt. Apulaislääkärin englannintaito on erinomaisen vähäinen. Sen verran kuitenkin kommunikoidaan, että selviää faksin menevän sairaalan toimistoon, joka on jo nyt tältä päivältä kiinni.

Uusi puhelu SOSiin: voidaanko asia hoitaa sähköpostitse? Lomakkeet lähetetään isoveljen sähköpostiin, mutta eivät tule perille. Sitten niitä pyydetään pikkuveljen sähköpostiin, mutta tietokoneesta loppuu virta. Jälleen soitetaan SOSiin ja annetaan heille pikkuveljen kännyn sähköposti. Sähköposti saapuu ja saadaan auki, mutta siihen ei pysty vastaamaan. Lopulta vasta illalla puoli seitsemän maissa hotellilla pikkuveli onnistuu lähettämään vastauksen.

Lomakesähellyksen lomassa pikkuveli soittelee vanhemmilleen ja toiselle veljelleen. Hän yrittää myös selvittää miten saisi lentopallo-ottelut näkymään, niin että isovelikin voisi niitä seurata.

Matkanjärjestäjä kertoo, että huomenna saapuu Finnairin kone täynnä suomalaisia lenttisfaneja ja se palaa tyhjänä takaisin. Siihen voisi järjestää isoveljelle matkan kotiin. Helpottava ajatus! 

Isoveljenkin mielestä ajatus on ihan ok, mutta hän on huolissaan siitä, että sitten pikkuveli ei pääsisi katsomaan enempää matseja. Tämä kertoo paljon isoveljen kultaisesta sydämestä. Sellainen kun hän on aina pikkuveljelleen ollut, on hän edelleenkin oman hätänsä hetkellä.
Ajatus edullisimmasta kotiinkuljetuksesta esitetään SOSille sieltä annettuun tekstiviestinumeroon. Vastausta ei kuulu.

Pikkuveli käy illalla syömässä ja kuntosalilla purkamassa stressiä.

Kello 22.30 hän lähettää kotiin viestin ettei huominen lento onnistu. Vakuutusyhtiö ei pysty käsittelemään asiaa näin nopeasti.
Tunnekuohuisen päivän työn saldo on siis lomakkeiden toimitus Tanskaan.

Tunnisteet: , , , ,

29.9.14

Veljesten unelmaloma, osa 4 a: kyyneleitä

Torstai

Pikkuveli myöhästyy kello kahdeksan kierrolta. Kun hän saapuu paikalle ollaan isoveljeä viemässä pyörätuolilla jonnekin. Isoveli on hätääntynyt, sillä hänellä ei ole aavistustakaan mihin häntä viedään. Miksi tulet näin myöhään, hän moittii.

Kyseessä on neurofysiologinen tutkimus (ENMG), jossa mitataan hermojen johtonopeuksia. Pikkuveli saa olla mukana ja hän esittää kysymyksiä kuten: testaatko nyt peroneushermoa? Käden medianusta? Käden ulnarista? Testaaja ei juurikaan osaa englantia, mutta yrittää selittää.  Hän alkaa sanomaan mistä hermosta on kyse ja kertoo sitten onko se good, bad tai (käsiliikkeillä ilmaistuna) siltä väliltä.

Testaus on perusteellista. Molemmat kädet ja jalat käydään läpi. Aikaa kuluu toista tuntia. Ihmiset alkavat koputella oveen ja välillä joku kurkkaa sisään, mutta heidät ohjataan ulos. Tutkimuksen päättyessä on oven takana jo pitkä jono istuskelevia ja seisovia ihmisiä.


Pikkuveli lähtee viemään isoveljeä takaisin osastolle, mutta taas matkalla joku tulee ottamaan pyörätuolin työntämisen tehtäväkseen.


Osastolla sairaanhoitaja pyytää pikkuveljeä menemään välittömästi ylilääkärin luo. Niinpä hän koputtaa tähän oveen:


Ylilääkäri pyytää pikkuveljeä istumaan pöydän toiselle puolelle. Joudun puhumaan sinulle lääkärinä ja sitten ihmisenä, hän sanoo. Lääkärinä sanon, että uutiset ovat huonoja. 


Ylilääkäri avaa tietokoneen ja näyttää  kuinka syöpä on levinnyt selkärangan nikamiin.  Nikaman tilanne voi olla tosi huono, hän selittää. Se ei kestä ja voi murtua ihan milloin tahansa.  Siitä seurauksena voi olla halvaantuminen.


Pikkuveljen silmät kostuvat. 


Nyt puhun sinulle ihmisenä, jatkaa ylilääkäri. Mikä olisi paras tapa kertoa tämä veljellesi?


Pikkuveljeä itkettää, mutta hän toteaa, että parasta voisi olla hänen kertoa asia ensin ja sen jälkeen lääkäri voisi selittää lääketieteellisen puolen.


Astuessaan ulos ylilääkärin toimistosta pikkuveli on tunnekuohun vallassa.  Miten hän pystyy kertomaan uutiset veljelleen?
Ensin hän soittaa vaimolleen. En kestä isoveljen tunnereaktiota, hän pelkää. Miten isoveli tulee suhtautumaan asiaan? Romahtaako hän täysin? Miten kestän hänen tunteensa? 

Miettiessämme miten toinen ihminen ottaa vastaan ikävän uutisen ja miten kestää  hänen tunnereaktionsa, pelkäämme usein enemmän sitä miten itse kestämme asian ja hänen tunteensa. Niin nytkin. Miten kestän omat tunteeni? saa pikkuveli puettua asian sanoiksi.  


Vaimo rukoilee Jumalan läsnäoloa vaikeaan hetkeen ja pikkuveli menee isoveljen luo. Ikäviä uutisia, sanoo hän, syöpä on levinnyt selkärankaan. Molemmat itkevät.


Puolalainen huonekaveri kysyy mikä hätänä. Mies, joka ei ole aikaisemmin puhunut kovinkaan taitavaa englantia, alkaa puhua heille yllättävän hyvällä englannilla. Teillähän on asiat ihan hyvin. Sullahan on uskovainen veli ja itsekin olet uskovainen.  Jumala voi parantaa tai sitten veljelläsi on mahdollisuus päästä taivaan kotiin. Veljekset kokevat huonekaverin sanat erittäin rohkaisevina ja lämpiminä, oikeina sanoina oikeaan aikaan. Tämän jälkeen hän ei enää puhu missään vaiheessa yhtä hyvää englantia.


Huonekaveri laittaa heti viestiä ystävillensä, että he rukoilevat isoveljen puolesta.  
Isoveli ei romahda, vaan pysyy rauhallisena.  Se tuntuu pikkuveljestä helpottavalta.

Ylilääkäri kurkistaa ovelta. Hän tulee sisään, koskettaa isoveljen kättä ja sanoo, että on huonoja uutisia. Hän selittää asian yksinkertaisesti. Jatkohoitoja ei ole tarjota täällä. Hoitojen pitää tapahtua kotimaassa.

Tunnisteet: , , ,

24.9.14

Veljesten unelmaloma, osa 3: tutkittavana

Keskiviikko

Pikkuveli on aamulla tikkana paikalla sairaalassa ja saa tietää, että kipulääkityksen turvin isoveli on yön aikana kyennyt nousemaan seisomaan sängyn reunalle. Muuten tilanne on sama.

Lääkärinkierron alkaessa sairaanhoitaja pyytää häntä poistumaan huoneesta. Ylilääkäri on toista mieltä. Sinun täytyy tulla mukaan, hän sanoo. Sen jälkeen ei yksikään sairaanhoitaja aja pikkuveljeä pois yhtenäkään päivänä.

Kierrolla päätetään, että selkäranka kuvataan magneettikuvauksella. Ei ole tietoa milloin kuvaukseen pääsee.

Myöhemmin nuori apulaislääkäri tulee tekemään neurologista tutkimusta isoveljelle. Sievä nainen, huomioivat veljekset.

Seuraavaksi ohjelmassa on vatsan ultraäänitutkimus. Lääkäri kertoo heti vatsan olevan kunnossa. Veljeksen palaavat osastolle odottelemaan magneettikuvausta.

Pikkuveli käy ulkona kävelyllä ja ostaa mustikoita. Sillä aikaa isoveljeä onkin jo lähdetty viemään pyörätuolissa magneettikuvaukseen sairaalassa työskentelevän nunnan toimesta. Pikkuveli saa hänet kuitenkin kiinni matkalla ja pääsee mukaan saattamaan.

Kuvaus kestää aika kauan, koko selkäranka kuvataan. Pitkään putkessa oleminen tuntuu isoveljestä ahdistavalta.

Kun isoveli palautetaan kuvauksesta odotushuoneeseen ei nunnaa näy missään, joten pikkuveli työntää pyörätuolia kohti osastoa. Hetken päästä vastaan tulee nunna, joka on kauhuissaan, että potilasta vie joku muu.

On jo iltapäivä. Hoitaja tuo isoveljelle ruokaa: kanaa, perunaa, porkkanaa ja keittoa. Pikkuveli yllättyy kun hänellekin tuodaan samanlainen annos. Ruoka maistui hyvälle. Kyllä isoveli keksii keinot miten pikkuveli ruokitaan, veljekset naureskelevat.

 
Isoveljen vaatimuksesta pikkuveli menee katsomaan päivän Suomi-Korea lenttismatsin. Mukana hänellä on Suomen lippu, mutta turvatarkastuksessa siitä irrotetaan potentiaalisesti vaarallinen 20 cm pitkä puukeppi.

Tunnelma Spodekin hallissa on korkealla Suomen voittaessa 3-0. Pikkuveli ei tosin nauti tunnelmasta aivan täysin rinnoin, onhan hän siellä ilman veljeään.







Ottelun jälkeen on fanitapaaminen hallin ulkopuolella. Pelaajia haastatellaan ja he jakavat nimmareita.







Pikkuveli lähtee hotellille, käy kuntosalilla ja menee nukkumaan.

Tunnisteet: , , , ,

22.9.14

Veljesten unelmaloma, osa 2: jalat alta

Tiistai

Aamulla herätyskellon soitua isoveli sanoo ettei pysty menemään vessaan koska ei kykene kävelemään.

Pikkuveljen uni haihtuu nopeasti silmistä.

Kyseessä on varmaan välilevyn pullistuma selässä. Mutta selkään ei satu... Kummallista. 

Pikkuveli, joka on ammattilainen selkien hoidossa, tutkii selkää, testaa heikkoutta ja hoitaa selkää. Hoitovastetta ei tule.

Seuraavaksi mietitään lääkkeitä. Fysiatri Suomesta saadaan puhelimitse kiinni. Hänen mukaansa lääkkeiden yhteisvaikutus voi viedä jaloista voimaa. Odottakaa iltapäivään ja katsokaa muuttuuko tilanne.

Pikkuveli ilmoittaa matkanjärjestäjälle etteivät he pääse päivän retkelle. Sen voi kuulemma vaihtaa toiseen päivään, sepä mukavaa.

Hotellin aamiaisella on monipuolinen seisova pöytä. Pikkuveli syö ja vie ruokaa veljelleen hotellihuoneeseen.

Sitten pikkuveli kävelee lähistön isoon kauppakeskukseen. Sieltä löytyykin tarpeellista ostettavaa. Hänen palattuaan takaisin hotellille todetaan ettei isoveljen tilanne ole muuttunut. Isoveli soittaa vakuutusyhtiöönsä Lähi-Tapiolaan ja saa sieltä yksityisten lääkäriasemien osoitteita ja puhelinnumeroita. Hotelli ei niitä osannut suositella.

Aikamatkojen matkanjärjestäjä tulee ystävällisesti auttamaan. Hän ja pikkuveli taluttavat isoveljen kahdestaan pikkubussiin. Ajetaan yksityiselle lääkäriasemalle (valitaan sellainen, jonka nimi kuulostaa hyvältä). Ajettuaan sisään parkkipaikalle he huomaavat ettei siellä ole yhtään ruutua vapaana. Niinpä auto jätetään keskelle parkkipaikkaa vilkut päällä. Miehet taluttavat isoveljen hissiin ja löytävät lääkäriasemalla hänelle istumapaikan.

-Onko hoitoaikoja?
-Ei ole, ihan on täyttä.
-Mutta veljeni ei pysty kävelemään!
-No odottakaas vähän.

Matkanjärjestäjä menee siirtämään autoa, mutta palaa takaisin. Hänellä ei ole kolikkoja, joilla maksaa itsensä ulos parkkipaikalta.

Pikkuveli kaivaa taskuaan, siellä on neljä zlotya. Ennen matkaanlähtöä vaimo oli sattunut huomaamaan kaksi puolalaista kolikkoa, jotka olivat kesästä jääneet ja joita ei yrityksistä huolimatta oltu muistettu antaa jollekin puolalaiselle viikon kestävän kansainvälisen leirin aikana. Vaimo ihmetteli, että miten ne sattuivatkin silmiin ennen tätä matkaa, onpa erikoista. Yleensä se tapahtuu aina vasta jälkikäteen.

Nyt näillä pitkään mukana pyörineillä zlotyilla saadaan väärin pysäköity auto pois parkkipaikalta.

Lääkäriä odotellessa pikkuveli rustaa isoveljen sairauskertomuksen englanniksi. Kahdenkymmenen minuutin odotuksen jälkeen päästäänkin jo tapaamaan lääkäriä. Hän ottaa aikaa kesken toisen potilaan hoidon.

Vanhempi naislääkäri on ollut työssä Hollannissakin ja osaa kohtuudella englantia. Pikkuveljen tekemä englanninkielinen sairauskertomus auttaa häntä hahmottamaan tilannetta. Lääkäri tekee peruskokeita ja testaa miten potilas pääsee ylös. Hän katsoo silmiä ja tarkastaa onko orientaatio ok. Onhan se.

Lääkärin johtopäätös on, että täytyy viedä keskussairaalaan. Hän määrää pään tutkittavaksi ensimmäiseksi. Se huolestuttaa, infarktiako tässä epäillään? Se ei kuitenkaan tunnu kovin uskottavalta, sillä isoveli on niin hyvin orientoitunut.

Isoveli siirretään toiseen huoneeseen, sairaanhoitaja on koko ajan läsnä. Hän etsiskelee netistä asuntoja, mutta lääkärin tullessa huoneeseen vaihtaa äkkiä sivua. Ambulanssia odotellaan noin tunti. Pikkuveli soittelee puheluja ja lähettää tekstiviestejä. Vaimo saa viestin infarktiepäilystä jumalanpalvelustiimin kokoukseen. Siellä rukoillaan.

Ambulanssissa on kaksi ensihoitajaa, keski-ikäinen mies ja nuori, kaunis nainen, joka puhuu englantia. Isoveli siirretään paareilla.

Sairaalassa menee kauan papereita selviteltäessä, vakuutuksia, henkilöllisyyksiä. Pikkuveli täyttää englanninkielisiä kaavakkeita tutkimushuoneessa, jossa isoveli odottaa lääkäriä.

Neurologian osaston ylilääkäri (sattuu juuri sopivasti olemaan iltavuorossa) osaa onneksi englantia. Hän tekee refleksi- ja orientaatiotutkimuksia ja arvioi neurologista statusta. Pään tietokonetomografiakuvaukseen saadaan nopeasti aika.

Sen jälkeen isoveli viedään osastolle. Pian tulee tieto, että päästä ei löytynyt vikaa. Huh, huh. (Ja nyt on sekin sitten todistettu ettei isoveljen päässe ole vikaa. Sellaista todistusta ei kaikilta löydykään.)

On jo myöhä. Pikkuveli lähtee taksilla takaisin hotelliin. Sekä helpottuneena että levottomana hän käy nukkumaan.

Aamulla kello kahdeksan on osastolla kierto. Silloin pitää olla takaisin sairaalalla.

Neurologian osasto. Kuvan avulla muistaa minne mennä aamulla.

Tunnisteet: , , , ,

20.9.14

Veljesten unelmaloma, osa 1: vihdoin

Maanantai

Vihdoin koitti koko kesäkauden odotettu juttu: rentoa lomaa, hyviä matseja, tapaamisia suomalaispelaajien kanssa, laadukasta aikaa veljen kanssa, tutustumista Puolaan, Katowicen kaupunkiin ja nähtävyyksiin.

Isoveli, 55, otti pikkuveljen, 47, mukaan viikoksi Puolaan seuraamaan parasta mahdollista suomalaista lentopalloa.

Lennon piti lähteä Seutulasta puolen päivän aikohin. Klo 8.53 tuli ensimmäinen ilmoitus 1-2 h myöhästymisestä. Puolen päivän aikaan lähdön ajaksi ilmoitetaan 15.50., mutta klo 15.48 ajaksi kerrotaan klo 17.  Yhdessä vaiheessa matkalaiset ovat jo bussissa kohti lentokonetta, mutta he joutuvat vielä palaamaan takaisin terminaaliin.

On tämä aika matka, toteavat veljekset.

Odottajat saavat ruokasetelit. Kentällä jaettiin myös otteluliput ja ohjelma-aikataulut. Jossain vaiheessa ymmärretään, että illan Suomi-Kuuba otteluun ei tulla ehtimään. Se harmittaa.

Lopulta noin klo 20.15 lentopallofaneja täynnä oleva lentokone saapuu Katowiceen. Tavaroiden saapuminen kestää kauan ja matkatavarakarusellien luona odotteleva kansa seuraa jännittävää matsia tekstiviestien kautta. FinFun-tiimin johtaja kiipeää karusellin keskelle ja johtaa kannustusta sieltä. Tunnelma on korkealla ja kun ottelun tulos 3-2 Suomen hyväksi varmistuu, puhkeavat fanit Maamme-lauluun.

Bussilla päästään hotellille. Extra-iltapalaa on tarjolla.

Nyt äkkiä nukkumaan. Aamulla pitää herätä klo 6.30, jotta ehtii mukaan Auswitzin retkelle. Se kiinnostaa historiasta innostuneita veljeksiä, erityisesti pikkuveljeä.

Hyvää yötä.

Tunnisteet: , ,

18.9.14

Ei ole tarvinnut itse keitellä

Tänään on minulle tarjottu teetä neljä kertaa.

Se tarkoittaa, että olen saanut olla monessa eri ryhmäkokoontumisessa ja tavata monia ihmisiä. Osa näistä tapaamisista on ollut eri seurakuntien johtajien ja pastorien sekä järjestöjen työntekijöiden kanssa. On aivan huippua, että saadaan tukea toinen toistamme. Saman päämäärän eteen työtä tehdään eri puitteissa ja erilaisin työkaluin.

On ollut hyvä, hoitava päivä. Ja hyvältä maistuva.

PS. Viimeinen teekupillinen oli pehmeää, eksoottista vietnamilaista teetä.

Tunnisteet: , ,

16.9.14

Vanhaa aikaa ja retroäiti

Mukula, 6 v: Äiti, miks sulla on kaikki vanhaa aikaa?
Äiti: Mitä vanhaa aikaa?
Mukula: Kännykkä, tietokone... Ihan outoa, että sulla on kaikki vanhaa aikaa!

Äiti on vaan tosi retro.

Tunnisteet: , ,

15.9.14

Sairas lentopallofani on päässyt Puolasta Suomeen

Täällä blogissa on käynyt viime päivinä tuhansia lukijoita, kiitos kaikille. Viime päivien aihe on herättänyt paljon myötätuntoa ja nostattanut monenlaisia tunteita esille.

Lentopalloliitossa on sydän paikallaan - avara ja lämmin sellainen. Heidän ansiostaan la 13.9. isoveli, 55, ja pikkuveli, 47, pääsivät lähtemään Katowicesta, Puolasta. Ambulanssilla porhallettiin (hurjaa) kyytiä Prahaan, Tsekkiin. Siellä viranomainen teki lentokoneeseen pääsyn todella hankalaksi, mutta Finnairin koneessa heitä pidettiin kuin piispaa pappilassa.

Helsingistä matka jatkui ambulanssilla Tampereelle. Perillä he olivat klo 01 sunnuntai aamuna. Matka kesti siis 13 tuntia.  Sen jälkeen vielä odoteltiin lääkäriä ensiavussa ja tehtiin tutkimuksia aamu kuuteen saakka. (Pikkuveli pääsi majapaikkaan jo klo 3.49.)

Matka oli lentäenkin rankka. Jos oltaisiin jouduttu matkaamaan ambulanssilla maateitä pitkin etelä-Puolasta Suomeen, olisi se todellakin ollut aivan liian rankka vaihtoehto.

Joten kiitos lentopalloliitto, Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Suomen suurlähetystö Puolassa. Hyvyyttä on vielä olemassa.

Kiitos tuesta ja avusta monissa kiemuroissa Marja Aalto, Snowbird, EMA Group ja Aikamatkat.

Kiitos myös sadoille esirukoilijoille ja tukijoille kautta Suomen ja muuallakin maailmaa kuten Puolassa, Tanskassa ja Australiassa. Kiitos Jumalalle, jolta koemme kaikkien hyvien lahjojen tulevan ja joka kutsuu erilaisia ihmisiä tekemään hyvää toisilleen.

Tähän blogiin on myöhemmin tulossa tarkempaa matkakertomusta veljesten unelmalomasta ja vuoristoradasta puolalaisessa sairaalassa ja järjestelyjen kiemuroissa.

Enää isoveljen ei tarvitse maata kiemurassa liian lyhyessä sängyssä. Jospa kahden viikon jälkeen saisi nukuttua paremmin. Suomalainen ruokakin on maittanut. Hienoa on myös se, että lääkärit ja hoitajat puhuvat suomea. Ja vierailijoita on mukava ottaa vastaan.

EDIT: Isoveli leikataan tiistaina 16.9.

Tunnisteet: , , , ,

12.9.14

Lentopalloliitto maksaa Puolaan jääneen sairaan fanin kotiinkuljetuksen

Pastorin saaman tiedon mukaan Suomen lentopalloliitto  on sitä mieltä, että omia ei jätetä.

Lentopalloliiton hallitus on pitänyt pikakokouksen ja päättänyt käyttää 15 000 € Puolaan jääneen, kuolemansairaan fanin kotiuttamiseen inhimillisellä tavalla. Ilmeisesti muita yhteistyötahoja tulee mukaan rahoitukseen.

Perjantaina 12.9. 2014 on lehdistötilaisuus, jossa saa lisätietoa. 

H Y V Y Y S ei ole Suomesta vielä loppunut. 

Olemme sydämestämme kiitollisia, hämmästyneitä ja liikuttuneita. Kiitos.

Lentopalloliiton hallituksen jäsenet ovat ilmeisesti enkeleitä. Tästä voit katsoa miltä suomalaiset enkelit näyttävät.

Tunnisteet: , , , ,