Lisää linkkejä

Lisäsinpä tässä sairaslomapäivänä liudan linkkejä mielenkiintoisiin blogeihin. Löytyvät sivupalkista kohdasta "Mielenkiintoista luettavaa ja katseltavaa".

Ajatuksia ja pohdintaa

SOUL REBOOT pohdintapajat
Huhtaharjun koulu, Kangasvuorentie 22, Jyväskylä

la 31.10. klo 10.00-11.00:

Ilmastonmuutos ja Raamattu
Kai Rasmus, tutkija
Mukana muutamia pingviinikuvia!

Mistä tietää mikä on Jumalan tahto - miten Jumala johtaa elämääni
Kerttuli Giantzaklidis, päätoimittaja, pastori
Pohdintaa Jumalan tahdon löytämisestä.

Porn Epidemic
Matthew Gamble, Doctor of Ministry
How to deal with the effects of porn on sexuality? (In English only)

50 vuotta yhdessä, onko se mahdollista tai edes tarpeen?
Pekka Kanervio, kasvatustieteen tohtori, tutkija
Hillevi Kanervio, fysioterapeutti
Pohdintaa parisuhteesta. Aiheina: 1) Takapuoli edellä puuhun, 2) Sinun ongelmasi, 3) Minun omani, 4) Päivä kerrallaan.

Miten adventistit eroavat luterilaisista?
Kai Arasola, teologian tohtori
Keskustelua keskeisistä yhtäläisyyksistä ja eroista.

Rahat ja Henki
Kimmo Ilola, yrittäjä
Hengellisen ja taloudellisen hyvinvoinnin ylläpitäminen.

Raamatun luotettavuus
Timo Flink, teologian tohtori
Raamatun luotettavuutta tukevia arkeologisia löytöjä ja Raamatun käsikirjoituksiin liittyviä mielenkiintoisia havaintoja. Uuden testamentin alkutekstin tutkimuksesta juuri väitelleen kokemus uskon vahvistumisesta väitöstä tehdessä.


la 31.10. klo 16.30-17.30:

How to Listen to God?
Matthew Gamble, Doctor of Ministry
Practical ways of hearing God's voice. (In English only)

Johtaako tiede ateismiin?
Tapio Puolimatka, kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen professori
Vallitsevan mielikuvan mukaan tieteellinen ajattelutapa johtaa ateismiin. Mutta johtaako tieteisuskoinen Jumalan kieltäminen myös järjen, tahdonvapauden ja ehdottomien ihmisoikeuksien kieltämiseen?

Vanhempi, katso lapsesi! Ajatuksia vanhemmuudesta lapsen silmin.
Paavo Leppänen, psykologian tohtori, ma. professori
Pirkko Leppänen, psykologi

"Simple Church"
Atte Helminen, Adventtikirkon johtaja
Seurakunta palaa juurille.

50 vuotta yhdessä, onko se mahdollista tai edes tarpeen?
Pekka Kanervio, kasvatustieteen tohtori, tutkija
Hillevi Kanervio, fysioterapeutti
Pohdintaa parisuhteesta. Aiheina: 1) Takapuoli edellä puuhun, 2) Sinun ongelmasi, 3) Minun omani, 4) Päivä kerrallaan.

Miten adventistit eroavat luterilaisista?
Kai Arasola, teologian tohtori
Keskustelua keskeisistä yhtäläisyyksistä ja eroista.

Rahat ja Henki
Kimmo Ilola, yrittäjä
Hengellisen ja taloudellisen hyvinvoinnin ylläpitäminen.

Raamatun luotettavuus
Timo Flink, teologian tohtori
Raamatun luotettavuutta tukevia arkeologisia löytöjä ja Raamatun käsikirjoituksiin liittyviä mielenkiintoisia havaintoja. Uuden testamentin alkutekstin tutkimuksesta juuri väitelleen kokemus uskon vahvistumisesta väitöstä tehdessä.

SOUL REBOOT Jyväskylässä 30.10.-1.11. 2009

Se pieni ääni - Matthew Gamblen tarina

Photo: www.kentmarcus.com

Teksti: Matthew Gamble

Ollessani lapsi en juurikaan ajatellut Jumalaa. Kasvoin katolisessa kodissa, mutta kävimme kirkossa vain ennen pääsiäismunien metsästystä ja jouluna lahjojen avaamisen jälkeen. Vaikka vanhempani opettivat minulle mikä on oikein ja mikä väärin, koin kuitenkin monesti etten tiennyt mitä milloinkin olisi ollut paras tehdä.

Eräänä kuumana kesäpäivänä ollessani seitsemänvuotias menin äidin kanssa ruokakauppaan. Seisoessamme kassajonossa näin hyllyssä Tic-Tac -karkkeja. Varmistettuani ettei kukaan katsonut, nappasin askin. Ajattelin tarvitsevani jotain kuivaan suuhuni. Ja eihän kukaan yhtä rasiaa kaipaisi, niitä oli niin paljon! Toki minua vähän pelotti, mutta makuaistini tarvitsi silloin jotain sitä tyydyttämään.

Noin kaksi vuotta myöhemmin olin kolmannella luokalla. En ollut lainkaan valmistautunut sen päivän sanakokeeseen. Miksi nähdä vaivaa, jos voi katsoa vastaukset jostain? Niinpä kirjoitin sanat paperille ja laitoin sen jalkani alle opettajan jakaessa kokeita. Sydämeni pamppaili, mutta kympin saaminen oli minulle tärkeämpää kuin rehellisyys.

Useampi vuosi kului ja lunttaus jatkui. Perheemme muutti St.Louisin kaupunkiin Missouriin. En ollut aiemmin asunut suuressa kaupungissa. Pian liikuin poikien kanssa joiden harrastuksiin kuuluivat tupakointi, juominen ja varastaminen. Minulle ei tuottanut vaikeuksia pysyä heidän tahdissaan. Olin suorastaan luonnonlahjakkuus! Innostuin automurroista niin, että aloin yksiksenikin harrastaa sitä. Tarvitsin rahaa ja varastaminen oli helpoinkeino sen hankkimiseksi. Mitä useampaan autoon murtauduin, sen helpompaa se oli. Tuona aikana minusta tuli ateisti.

Parin vuoden päästä muutin St. Augustineen Floridaan. Serkkuni asuivat siellä, joten minulla oli jo valmiiksi ystäviä. Eräänä päivän kruisaillessamme he ottivat esille pussin marihuanaa. Tottakai kokeilin sitä. Aloin polttaa pilveä päivittäin: ennen koulua, koulussa ja koulun jälkeen. Sain kuitenkin pidettyä keskiarvoni kunnollisena, sillä lunttasin joka aineessa.

Lukion jälkeen muutin Orlandoon jatkopintoja varten. Jatkoin hyvien arvosanojen saamista samalla tavalla kuin ennenkin. Marihuanan polttamisesta tuli yhä oleellisempi osa elämääni ja ensimmäisen vuoden jälkeen päätin lähteä Jamaikalle. Halusin oppia lisää rastafarien uskonnosta, koska rastafarit polttavat pilveä "hengellisiin tarkoituksiin."

Lähdin sinne yksin. Mukanani oli reppu, teltta, makuupussi, joitain vaatteita ja vähän rahaa. Tapasin siellä rastan, joka lupasi toimittaa minulle niin paljon "ganjaa" kuin pystyisin myymään. Vihdoin olin löytänyt menestyksen avaimen: minusta tulisi rikas! Marihuanaa matkalaukussani, palasin kotiin. Miamin lentokentällä jopa huumekoirat tarkastivat minut, mutta en jäänyt kiinni. Huh, huh!

Kuukauden kuluttua menin jälleen Jamaikalle ostamaan lisää huumeita eikä minulla ollut silläkään kertaa minkäänlaisia ongelmia tullissa. Aloin ymmärtää, että jossain täytyi olla joku, joka suojeli minua.

Vaikka poltin yhä pilveä, minusta alkoi tulla pikemminkin agnostikko. Ajattelin, että kai tuolla jossain on jokin korkeampi voima. Yhtänä päivänä rannalla istuessani sanoin ääneen: "Jumala, Jah (rastafarien nimi Jumalalle), Jeesus, Riks, Raks ja Poks, pieni vihreä mies, hyvä haltiatar, kuka ja missä oletkin, ota yhteyttä!" Toistin tuon rukouksen useita kertoja parin kuukauden aikana. Äkkiä elämäni alkoi mennä ihan pieleen. Sain sekä häädön asuinpaikastani että potkut enkä keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin paluun Jamaikalle.

Viikon kuluttua veljeni Richard, joka oli jo aiemmin sopinut lomasta asuinpaikkakunnallani Floridassa, tuli sinne vaimonsa Mollyn kanssa. Molly oli uskova ja kasvanut adventistikodissa. Richardkin oli tullut uskoon ennen heidän häitään. (Minä olin kaikesta tästä tietämätön, vaikka olin ollut veljeni bestman.)

Kerroin heille suunnitelmistani palata Jamaikalle. Veljeni tiesi, mitä olin puuhaillut ja hänestä sinne meneminen ei ollut hyvä ajatus. Heidän yrittäessään puhua minulle järkeä suutuin viikon aikana useamman kerran niin paljon, että kirosin ja haukuin heidät perinpohjaisesti. Silti he kutsuivat minut luokseen Marylandiin kokeilemaan heidän elämäntapaansa. En kyennyt käsittämään, että kaiken sen jälkeen miten olin heitä kohdellut he kutsuivat minut nyt kotiinsa. Jokin sisimmissäni sanoi sen olevan paras vaihtoehto, joten otin kutsun vastaan.

Olin hyvin pettynyt kun selvisi, että "heidän elämäntapansa" tarkoitti työtä heidän juuri ostamallaan maatilalla. Kaivoin ojia, kaadoin puita, karsin viiniköynnöksiä. Ajattelin tehneeni elämäni pahimman virheen. Sitten eräänä aamuna veljeni kysyi minulta halusinko tavata hänen pastorinsa. En tuntenut koko miestä, mutta olin valmis tekemään mitä tahansa päästäkseni hetkeksi pois maatilalta.

Niinpä kerroin koko elämäntarinani pastori Rob Vandemanille. Hän sanoi haluavansa antaa minulle kirjan. Se oli Eugene Petersonin The Message, nykykielinen versio Uudesta testamentista, Psalmeista ja Sananlaskuista. Avasin sen ja aloin lukea ensimmäistä kirjaa, Matteuksen evankeliumia [Matthew = Matteus].

En kyennyt ymmärtämään, mitä tämä Jeesus-tyyppi oikein yritti opettaa. Vertauksia lukiessani, olisin itse päätynyt erilaiseen lopputulokseen. Joka ilta kyselin Richardilta ja Mollylta lukemastani. Heidän kanssaan jutellessani kertomukset alkoivat elää. Tajusin Jeesuksen opettavan minulle asioita omasta elämästäni, vaikkemme olleet koskaan tavanneet.

Menin takaisin Floridaan. Isän hakiessa minua lentokentältä kerroin hänelle, etten oikein tiennyt Jeesuksesta ja koko kristinuskosta, mutta aioin antaa sille mahdollisuuden. Seuraavana päivänä etsin seurakuntia puhelinluettelosta, soitin paikalliseen adventtikirkkoon ja sain ajo-ohjeet. Seuraavana sapattina päädyin tutkimaan Raamattua pastorin kanssa viiden tunnin ajan ja viikon päästä uudestaan. Pian huomasin, etten enää käyttänyt kirosanoja ja loukkaavaa kieltä, ja ettei Jumala ollut luonut keuhkojani savun hengittämiseen. Ymmärsin, etten tarvinnut marihuanaa ollakseni "hengellinen ihminen."

Siitä lähtien olen valinnut kuunnella Jumalan Henkeä joka päivä. Jumala on siunannut minua enemmän kuin villeimmissäkään ajatuksissanikaan olen osannut kuvitella (mielikuvitukseni voi olla hyvinkin villi).

Katsoessani elämääni taaksepäin, tiedän, että pieni ääni puhui minulle siellä ruokakaupassa sinä kuumana kesäpäivänä. Se puhui minulle koulussa kun lunttasin. Kuulin sen murtautuessani autoihin ja salakuljettaessani huumeita. Se ääni oli Jumalan Henki, joka kertoi minun tekevän väärin, syntiä.

Olemme kaikki luontaisesti pahaan taipuvaisia ja teemme syntiä. Synti on ihmiselle luonnollista. Jumala kertoo meidän kuitenkin olevan Pyhän Hengen temppeleitä (1 Kor 6:19). Voimme valita kuuntelemmeko omaa itseämme, omia mielitekojamme, omaa ylpeyttämme vai annammeko Jumalan Hengen asua meissä.

Matthew Gamble on puhujana SOUL REBOOT nuorten aikuisten päivillä 30.10.-1.11.2009 Jyväskylässä (Huhtaharjun koulu, Kangasvuorentie 22).

Väriterapiaa 4

More color therapy.

Jyväskylä, Central Finland. September 2009.

Väriterapiaa 3

"Me ollaan lehtiprinsessoja!"

"We are leaf-princesses!" October 2009.

Väriterapiaa 2

Lepopäivän väriterapiaa.

Sabbath color therapy.
Vaajakoski, Central Finland. Oct 24, 2009.

Väriterapiaa 1

Lepopäiväksi väriterapiaa.

Color therapy for the Sabbath.

Jyväskylä, Central Finland. September 2009.

Tulus-kuoron ja Gospel Covertajien ensimmäinen yhteiskonsertti

Tulus. Kuva www.teroahonen.com

Tulus on noin 35 nuoren aikuisen joukko, joka toimii Jyväskylän ev.lut seurakunnan yhteydessä. Tuluksen tavaramerkki on alusta asti ollut monipuolinen ja kokonaisvaltainen kuoroilmaisu. Konserteissa kulkee usein "punainen lanka", tietty aihe, jonka tiimoilla kuulijaa kuljetetaan erilaisissa tunnelmissa - rauhallisesta räiskyvään. Oma tärkeä osansa tunnelmien ja Tulus -soundin luomisessa on ammattitaitoisella bändillä, jonka soittimet vaihtelevat tinapillistä särökitaraan.

Konserteillaan Tulus pyrkii tarjoamaan mieliin painuvan elämyksen kaikenikäisille kuulijoille.Tuluksen nykyinen ohjelmisto koostuu suureksi osaksi kuoron sisällä syntyneistä sävellyksistä ja sanoituksista. Musiikissa on vaikutteita monista musiikkityyleistä, perinteisistä hengellisistä lauluista raskaaseen rokkiin. Lauluissaan Tulus haluaa tuoda esille elämän koko kirjoa: iloa ja ikävää, uskoa ja epäilyä. Sanoituksissa pyritään rehelliseen elämänmakuun, eikä sävellyksissäkään tyydytä tavanomaiseen.

Tulusta johtaa Esa Jaakkola, joka on ollut siinä mukana sen perustamisesta saakka vuonna 1991. Hän asuu Laukaassa perheensä kanssa ja hankkii leipänsä rehtorin työssä. Sähkökitaroinnin ohella Tulus on Esan ainoa harrastus.

Esa, mikä on Tuluksen missio? Miksi se on olemassa?
Tuluksen perustajan Sanna Pulkkisen haaveena oli perustaa kuoro, jossa jokainen jäsen voisi kokea saavansa käyttää omia lahjojaan seurakunnassa sen kautta, ja kokeilla myös uusia alueita. Että kuoroelämä ei olisi pelkästään laulamista, vaan yhteistä jakamista. Eli jollakin tavalla ikään kuin alkuseurakunnallista meininkiä. Ja tätä kautta konserteissa ei piilotella kansioiden takana, vaan kuoron jäsenien lahjat voisivat näkyä myös muussa esiintymisessä, tansseissa, kuvituksessa jne.

Tulus on tehnyt kuusi levyä. Miten Tuluksen musiikki ja ilmaisu ovat muuttuneet levyltä toiseen?
Varmasti suurin muutos tapahtui ensimmäisen Tulus-levyn ja toisen Suurempi kuin elämä -levyn suhteen. Tässä vaiheessa laajensimme Sannan ajatusta omien lahjojen käyttämisestä kappaleisiin, eli Suurempi kuin elämä -levystä lähtien suurin osa kappaleistamme on kuorolaisten yksin tai yhdessä tekemiä kappaleita. Musiikkimme on kokonaisuudessaan verraten monipuolista, ihan jo senkin vuoksi, että kappaleet ovat syntyneet eri ihmisten kynien kautta. On mukana selkeästi teemalevyjäkin, mm. Antaa tulla -EP on tehty metalliasenteella. Myös muista poikkeava projekti oli Sinua en unohda -levy, joka tehtiin yhteistyössä Pekka Simojoen kanssa. Siinä teemana on läheisen ihmisen menetys.

Millaisia projekteja Tuluksella on nykyään meneillään?
Tällä hetkellä päällimmäinen projekti on yhteistyö Gospel Covertajien kanssa. On mukava tehdä vaihteeksi akustispainotteista musiikkia ja Covertajat ovat todella ammattitaitoisia omalla alallaan. Projektissa myös tehdään vanhoista Tulus-kappaleista uusia versioita. Ehkä tällä hetkellä pääpaino tekemisessä on ollut juuri musiikissa, draamallinen ilmaisu jne. ovat olleet välillä vähemmällä.

Olet toiminut Tulus-kuoron johtajana jo vuodesta 1996. Miksi koet tämän tärkeäksi? Mitä tämä sinulle antaa?
Koen Tuluksen olevan oma palvelupaikkani seurakunnassa tällä hetkellä. Hengellisen työn tekeminen ei mene koskaan hukkaan. Lisäksi ajoittain aika kovissakin työpaineissa Tulus luo täysin toisenlaista vastapainoa arkityölle. Monesti myös joku itseä paljon puhutellut kappale muuttuu pitkäksi aikaa liian tutuksi, mutta jonakin päivänä huomaa, että Jumala puhuttelee itseä voimakkaasti taas saman kappaleen kautta.

Mitä kaikkea on odotettavissa konsertissanne SOUL REBOOT -tapahtumassa?
Tämä konsertti on ensimmäinen, jossa kuullaan Tuluksen ja Gospel Covertajien yhteistyötä. Uskon, että sellainen tietty tuoreus ja uutuudenviehätys näkyy myös meidän tekemisessämme. Toivon, että myös tekstit antavat ajattelemista ja Jumala voisi meidän laulujemme kautta ravita ja rakentaa kuulijoita.

Kiitos, Esa. Odotamme konserttia innolla!

AJ/Tulus

Tulus ja Gospel Covertajat esiintyvät yhdessä SOUL REBOOT -tapahtumassa perjantaina 30.10. klo 19.30 Huhtaharjun koululla Jyväskylässä (Kangasvuorentie 22). Liput 10 / 8 € / viikonloppuranneke.

Moor Close 4: Sylvia's Garden

Newbold College. Bracknell, England. September 2009.

Moor Close 3: Sylvia's Garden

Vuonna 1911 miljonääri Charles Birch Crisp, Moor Closen silloinen omistaja, palkkasi arkkitehti Oliver Hillin laajentamaan taloa ja sen jälkeen tekemään puutarhan, joka oli omistettu Crispin tyttärelle Sylvialle.

Hillistä tuli myöhemmin kuuluisa arkkitehti ja nykyään hänen ensimmäinen työnsä, Moor Close ja Sylvia's Garden ovat alueen tärkeitä historiallisia monumentteja.

Vuosien varrella Sylvia's Garden oli päässyt pahasti rapistumaan ja hautautunut pitkälti kasvuston alle. Viime vuosina Newbold College on satsannut sen restauroimiseen, mikä on kallista puuhaa taloudellisten haasteiden kanssa kamppailevalle koululle.

Niinpä joka kerta kun siellä pääsee käymään, täytyy tarkistaa mikä on Sylvia's Gardenin tämän hetkinen tilanne. Ja kyllä, edistystä oli tapahtunut sitten viime kerran (neljä vuotta sitten). Uusia osia oli kaivettu esiin ja paikkoja korjailtu.

Sylvia's Garden, Newbold College. Bracknell, England.

Moor Close 2

Binfield, Bracknell, England. September 2009.

Moor Close 1

Naispastorien konferenssi pidettiin Newbold Collegen historiallisessa ja viehättävässä Moor Close -rakennuksessa, joka nykyään toimii opiskelija-asuntolana. Neo-Tudor tyylinen Moor Close on rakennettu vuonna 1865.

Entisen opinahjoni kauniissa ympäristössä on aina mukava käydä.

Binfield, Bracknell. September 2009.

Haastattelu: Nina Åström

Kuva: Dan Weeks

Nina nauttii musiikista suunnattomasti

Nina Åström on suomalainen gospellaulaja, jonka pop-folk tyyliset laulut kertovat ihmisen haavoittuvuudesta ja Jumalan armosta. Hän on julkaissut yhdeksän levyä, joista viimeisin on Landscape of My Soul vuodelta 2007. Uutta levyä työstetään parhaillaan.

Nina on työskennellyt 20 maassa. Vuodesta 2000 hän on esiintynyt paljon vankiloissa erityisesti Venäjällä ja Ukrainassa. Kotikaupungissaan Kokkolassa Nina on toiminut Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä.

Nina, mitä elämääsi kuuluu nykyään?
Asustelen Pohjanmaalla, teen keikkoja sekä Suomessa että ulkomailla, hyvin erilaisissa yhteyksissä - kirkoissa, vankiloissa, TV:ssä, festivaaleilla, konserttisaleissa. Juuri nyt teemme uutta levyä.

Kerro jotain siitä, mitä usko Jeesukseen sinulle merkitsee?
Voisi sanoa että se kirjaimellisesti merkitsee sitä ilmaa jota hengitän - ilman sitä olisi mahdotonta elää.

Miten olet alunperin "löytänyt" Jumalan tai Jumala "löytänyt" sinut?
Kävin rippikoulun ja siellä ymmärsin että nämä jutut on totta. Pyristelin vastaan pari vuotta koska ajattelin että minustahan tulee ihan harmaavarpunen jne jos antaudun tähän täysillä. Jeesus ei kuitenkaan päästänyt minua näkyvistä ja 18 vuotiaana sitten sanoin hänelle että nyt saat ottaa koko elämäni.

Miten olet muuttunut uskovana vuosien varrella?
Monella tavalla varmastikin. Monet asiat olivatkin toisin kuin kuvittelin tai huomaan etten kaikkea ymmärrä. Se mikä tulee vaan "mustavalkoisemmaksi" eli elintärkeämmäksi minulle kaiken aikaa on että joko kaikki lepää Jumalan armon päällä (eli siinä että Jeesus osti meidät vapaiksi) tai sitten ei ole mitään. Tästä en tingi.

Mikä on musiikin merkitys elämässäsi?
Musiikki on minulle tärkeä tapa kommunikoida asioita ja nautin musiikista suunnattomasti. Se on minulle myös työ.

Millaista on kristityn muusikon elämä Suomessa?
Osaan oikeastaan vain sanoa minkälaista se on minulle, koska kaikki me olemme varmaan aika erilaisia. Minun keikat on niin monta vuotta olleet myös ulkomailla, ja Suomessakin teen keikkoja vähintäänkin kahdella kielellä, ja siihen liittyy se tietty joustavuus, joka muissakin asioissa on ollut tärkeää minun työni kannalta - että olen voinut tehdä töitä monissa eri yhteyksissä, monilla eri kokoonpanoilla.

Ajattelen yleisesti, että jos elämme läheisessä yhteydessä Jeesukseen ja sitä kautta myös tulemme enenevässä määrin omaksi itseksemme ja teemme työmme niin hyvin ja ammattimaisesti kuin osaamme, silloin meillä on annettavaa.

Kerro uudesta levystä!
Olen sanoittanut ja säveltänyt suurimman osan kappaleista, halusin ottaa mukaan pari muiden tekemää kappaletta joista pidän kovasti. Levy on englanninkielinen, tuottajana ovat Dan ja Matt Weeks Lontoosta. Edelliseen levyyn verrattuna tämä on ehkä vähän enemmän "cinemaattinen", vaikka paljon akustistakin sieltä löytyy. Nyt lokakuussa olen heidän studiossaan ja teemme äänitykset valmiiksi. Marraskuussa sitten pitäisi ensimmäiset "makupalat" olla netissä kuultavissa. Tietoa tästä ja matkoistani muutenkin laitan sivuilleni; http://www.ninaastrom.com/

Kiitos, Nina. Tavataan pian Jyväskylässä!

Nina Åström Trio konsertoi SOUL REBOOT-tapahtumassa 31.10.2009 klo 20.30. Huhtaharjun koululla Jyväskylässä (Kangasvuorentie 22). Liput 10 € / 8 € / tapahtumaranneke. Tapahtumalla kerätään varoja terveysaseman rakentamiseen ghanalaiseen Anyinesuson kylään.

Kävelyllä Englannissa 1

Taking a walk in the village of Binfield.

Bracknell, England. September 2009.

SOUL REBOOT

Vime aikoina on ollut blogikirjoittelu vähemmällä. Tässä syy:

SOUL REBOOT -nuorten aikuisten päivät järjestetään Jyväskylässä 30.10.-1.11.2009 Huhtaharjun koululla (Kangasvuorentie 22).

Organisoin tapahtumaa ja sie vie nyt lähes kaiken aikani. Kiirettä pitää hengästymiseen asti, mutta hauskaa on ollut ja välillä nauretaan kippurassa. Ja sitten taas tehdään töitä ja rukoillaan. Ja opitaan vaikka mitä.

Tervetuloa paikanpäälle. Tapahtuma on suunnattu 18-35 -vuotiaille, mutta nuoremmat ja vanhemmat ovat luonnollisesti tervetulleita kiinnostuksensa mukaan.

Lisätietoa täältä.

Vaajakoskella

Vaajakoski, Central Finland. October 2009.

Puolisoonsa rakastuminen

Ann Voskamp kirjoittaa koskettavasti puolisoonsa rakastumisesta ja rakkauden vastaanottamisesta. (Engl.)

Mitä muuta naispastorit tekevät...

... kun menevät naispastorien konferenssiin Englantiin?

Tämä pastori ainakin käveli. Niin paljon kuin mahdollista. Kotona ei ehdi tai saa aikaiseksi lähteä kävelyille tarpeeksi usein, joten reissussa täytyy yrittää kävellä niin paljon kuin voi.

Kävelemisestä seurasi liikkumisen ilon lisäksi muutakin hyötyä:

1) Pääsi englantilaisille poluille

What else do women pastors do when they go to England for a conference?

This pastor walked and enjoyed English paths.

2) Pääsi englantilaiseen metsään, jossa oli syyskuussa keväinen tunnelma

She enjoyed English forest.

3) Löysi hyviä karhunvatukkapaikkoja

She found lots of delicious blackberries.

Binfield, Bracknell. England, September 2009.

Mitä naispastorit tekevät ...

... kun menevät naispastorien konferenssiin Englantiin?

1) Pitävät huolen, että ehtivät myös ostoksille.

Women pastors attending a Women Pastors' Conference

make sure they find time for shopping.

2) Kuuntelevat ja miettivät

They also listen and ponder.

3) Nauttivat mielenkiintoisista puhujista, jotka ruokkivat niin hengellisesti ja älyllisesti kuin käytännölliselläkin tasolla.

They enjoy stimulating speakers such as

lecturer and researcher Manuela Casti...

... Chris Oberg, senior pastor of the La Sierra University Church...

... counselor Helen Pearson...


... and Bible worker Sandra Dawes.

4) Nauttivat miesmuusikoiden esittämästä musiikista

They are blessed by men musicians.

5) Keskustelevat

They have lively discussions.

6) Rukoilevat luovalla tavalla

They pray in creative ways.

7) Lepäävät

They rest.

8) Valittavat epätasa-arvoisesta kohtelusta ja nauravat sille kippurassa. Sitten he jättävät kipeät asiat Jumalalle ja jatkavat työtään.

They both complain and laugh about bad treatment.
Then they leave painful matters to God and continue serving.