1) Ajelin aika paljon pitkin ja poikin Keski-Suomea. Ei siinä mitään outoa sinänsä, mutta nämä ihanat, pakkasmaisemat puhuttelevine värisävyineen! Outo ilmiö tänä vuonna.
Outo maisema, Laukaa.
2) Olin viikonlopun yksin kotona miehen ja muksun ollessa reissussa. Rauhassa puheiden valmistamisen lisäksi päädyin tekemään jotain todella outoa. Satuin nimittäin huomaamaan kirjahyllyssä saksankielisen runoantologian! Totta tosiaan, olenhan minä lukioikäisenä opiskellut Itävallassa runoja(kin). Onpa päässyt unohtumaan.
Olen harmitellut menetettyä saksankielentaitoani. Joskus ymmärsin ja puhuin sujuvasti, mutta nyt tuntuu kun ei ymmärtäisi puheesta oikein mitään, saati että saisi suustansa ulos joitain lauseita. Uskaltauduin kuitenkin nappaamaan runoantologian hyllystä ja menin peiton alle lukemaan saksalaisia runoja ääneen. Yllätys, yllätys, sehän oli hauskaa! Yllätys, yllätys, jopa ymmärsin jotain ja nautin runoista! Lyhyitä ja yksinkertaisempia runoja pystyin ymmärtämään, varsinkin niitä, joita oli nuoruuden opinnoissa käsitelty. Toisissa runoissa nautin lähinnä vain kielen rytmistä ja äänteistä.
Tämä runonlukuhetki tuntui sisäisesti niin merkittävältä tapahtumalta, että se piti kirjoittaa tähän muistiin. Tiedätte nyt tekin, arvoisat blogin lukijat.
Jos olet joskus opiskellut saksaa edes vähän, tässä sinullekin maistiainen saksalaista runoutta. Timm Ulrichs leikittelee Descartesin ajatuksella.
denk-spiel
(nach descartes)
ich denke, also bin ich.
ich bin, also denke ich.
ich bin also, denke ich.
ich denke also: bin ich?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti