Olimme miehen kanssa varanneet pitkän viikonlopun ihan kahdenkeskiseen olemiseen. Olisihan sitä voinut lähteä yhdessä Helsinkiinkin, mutta kun tuli halvemmaksi mennä Lontooseen (!), menimme sinne, viettelysten kaupunkiin.
Viettelysten valtoihin joutui jo ennen sinne menoa. Englannissa asuessa Lontoo tuli tutuksi ja siellä on paikkoja, joista tiedän tykkääväni. Mennäkö niihin vai pitäisikö tehdä jotain muuta? Siellä on kuitenkin niin paljon sellaista mihin ei ole ehtinyt tutustua. Visainen kysymys.
Kaivoin esiin vanhan Lontoon oppaani, joka on jo lähes irtolehtipainos. Välissä löytyi lappusia, joissa oli mitä mielenkiintoisimpien kirjakauppojen osoitteita. Iso viettelys... johon en kuitenkaan sortunut. Puhuin itseni menemästä niihin perustelemalla asian tarpeeksi hyvin: ei kirjakauppoihin tarvitse mennä, nykyäänhän kirjat ostetaan netistä!
Emme siis jumiutuneet viikonlopuksi kirjakauppoihin, mutta kyllä silti mukaan tarttui kahdeksan kirjaa, tosin neljä niistä muksulle. Siis ihan kohtuu tulos kahdelta ihmiseltä, joidenka heikkouksena kirjat ja kirjakaupat ovat.
Toinen suuri viettelys on British Museum, mieletön aarreaitta, joka suuruudessaan, monipuolisuudessaan ja kiinnostavuudessaan vie aikaa ihan tuhottomasti. Päätin että tällä kertaa ei sinne, mutta sitten kuitenkin käväisin sen nettisivuilla ja viettelys osoittautui liian suureksi. Kohtasin nimittäin yhden heíkkouksistani, Mesopotamian historian. (Myöhemmin lisää tästä omituisuudesta.) British Museumissa on sen alan upeat osastot, ihan pakkohan sinne oli mennä! Niinpä tein kompromissin: mennään British Museumiin, mutta vain ja ainoastaan Mesopotamian näyttelyyn. Siitä selviää aika nopeasti.
Viettelyksistä huolimatta reissustamme tuli monipuolisen kiinnostava: modernia taidetta, joenrantakävelyä, päivä maailmanperintökohteessa joka on upea puisto, mielenkiintoisten ihmisten tapaamista, historiaa, leffa, hyvää ruokaa, kulttuurikokemusruokaa, pikkuisen metroruuhkaa, vähän enemmän autoruuhkaa, ajelua pienillä maalaisteillä. Keskusteluja, ajatuksia ja tietysti kasallinen valokuvia. Niitä kuvia nyt sitten lätkimään tänne blogiin, ehkä joitain ajatuksiakin.
Viettelysten valtoihin joutui jo ennen sinne menoa. Englannissa asuessa Lontoo tuli tutuksi ja siellä on paikkoja, joista tiedän tykkääväni. Mennäkö niihin vai pitäisikö tehdä jotain muuta? Siellä on kuitenkin niin paljon sellaista mihin ei ole ehtinyt tutustua. Visainen kysymys.
Kaivoin esiin vanhan Lontoon oppaani, joka on jo lähes irtolehtipainos. Välissä löytyi lappusia, joissa oli mitä mielenkiintoisimpien kirjakauppojen osoitteita. Iso viettelys... johon en kuitenkaan sortunut. Puhuin itseni menemästä niihin perustelemalla asian tarpeeksi hyvin: ei kirjakauppoihin tarvitse mennä, nykyäänhän kirjat ostetaan netistä!
Emme siis jumiutuneet viikonlopuksi kirjakauppoihin, mutta kyllä silti mukaan tarttui kahdeksan kirjaa, tosin neljä niistä muksulle. Siis ihan kohtuu tulos kahdelta ihmiseltä, joidenka heikkouksena kirjat ja kirjakaupat ovat.
Toinen suuri viettelys on British Museum, mieletön aarreaitta, joka suuruudessaan, monipuolisuudessaan ja kiinnostavuudessaan vie aikaa ihan tuhottomasti. Päätin että tällä kertaa ei sinne, mutta sitten kuitenkin käväisin sen nettisivuilla ja viettelys osoittautui liian suureksi. Kohtasin nimittäin yhden heíkkouksistani, Mesopotamian historian. (Myöhemmin lisää tästä omituisuudesta.) British Museumissa on sen alan upeat osastot, ihan pakkohan sinne oli mennä! Niinpä tein kompromissin: mennään British Museumiin, mutta vain ja ainoastaan Mesopotamian näyttelyyn. Siitä selviää aika nopeasti.
Viettelyksistä huolimatta reissustamme tuli monipuolisen kiinnostava: modernia taidetta, joenrantakävelyä, päivä maailmanperintökohteessa joka on upea puisto, mielenkiintoisten ihmisten tapaamista, historiaa, leffa, hyvää ruokaa, kulttuurikokemusruokaa, pikkuisen metroruuhkaa, vähän enemmän autoruuhkaa, ajelua pienillä maalaisteillä. Keskusteluja, ajatuksia ja tietysti kasallinen valokuvia. Niitä kuvia nyt sitten lätkimään tänne blogiin, ehkä joitain ajatuksiakin.
Irtaannuimme arjesta, yhdessä. Nyt olemme palanneet arkeen, yhdessä.
Lontoo, tammikuu 2007.
4 kommenttia:
Juri itsekin lemmemlomalta Lontoosta palanneena, Museo viettelykseen langenneena (kylläkin kohteeksi valitsimme vain muumiot), pakko on kommentoida että eikö olekin ihana, vanha kunnon lontoo!
No, on on! Mutta onko muumiot sun heikko kohta?!?!
Näin ne matkakohteet helposti muuttuvat. Minäkin suunnittelin vaimoni kanssa reissua Enontekijälle ja samalla Pohjois-Norjaan, mutta matkavarauksen tehtyämme huomasimme olevamme kesällä matkalla Azoreille. Saattaa olla, että Azorin matkamma tulee hippusen halvemmaksi kuin matka Lappiin.
Kuulostaa ihanalta. Kuva on myös hieno.
Lähetä kommentti