Rikottu nainen -taidenäyttely

RIKOTTU NAINEN -taidenäyttely

Raija Kaurasen tekemä isoon kansioon koottu taidenäyttely on nähtävissä Jyväskylän adventtikirkolla (Ilmarisenkatu 18) keskäkuun alkuun asti.

Kansio löytyy kirkon eteisestä kirjapisteen lasipöydältä. Halutessasi voit antaa palautetta näyttelyn vieressä olevaan palautekassiin.

Näyttely kertoo seksuaalisesta hyväksikäytöstä toipumisesta.

"Pikkulinnun tavoin
minä vapaana vaellan
Luottaen Luojaani.
Silta sinusta minuun on nöyrää rakkautta.
Vastavuoroista näkemistä,
kuulemista ja kunnioittamista.
Minä kysyn ja sinä vastaat
rakkaudella ja rehellisesti
Loukkaamatta.
Sitä on vapaa, nöyrä rakkaus."

Tervetuloa tutustumaan näyttelyyn aina kirkon ollessa auki.

Onneksi kirjailijoita on

Mukula, 8 v.: Onneksi on olemassa kirjailijoita! Muuten ei olisi kirjoja.

Kirjoittaminen hengellisenä harjoituksena

HENGELLISET? AAMUSIVUT

Tehdään muutama kirjoitusharjoitus, jotka pohjautuvat Julia Cameronin aamusivut-metodiin. Tule kokeilemaan, toimisiko tämä hengellisenä harjoituksena vai onko tämä vain ohjattua aivo-oksentamista. Tule ajoissa (ovi sulkeutuu10.00)

Ohjaamassa Tuija Heiskanen, jyväskyläläinen luova kirjoittaja ja kieliasiantuntija.

La 21.11. 2015 klo 10.00 (älä myöhästy!) Vaajakummun koulu, Harjutie 2, Vaajakoski, Jyväskylä. Luokka 209.

Kesä Keski-Suomessa 6: Korpilahden Höyry-Galleria

Kesä Keski-Suomessa on mitä mainioin asia. Pastori kertoo omat vinkkinsä keski-suomalaisiin elämyksiin.

Korpilahti ja sen satama on erinomainen tutustumiskohde. Tällä kertaa meidät vei sinne suosikki lasitaiteilijamme (hän itse pitää itseään muotoilijana, mutta meille hän on Taiteilija isolla t:llä), Anu Penttisen näyttely Höyry-Galleriassa. Anun persoonallinen tyyli, rikas ja herkullinen värimaailma ja rytmitaju ovat todellista visuaalista sielunravintoa. On hyvin vaikea pitää näppejään erossa hänen töistään. Onneksi alakerran Emalipuu-kaupassa oli esillä tuotteita, joita sai myös koskea!

Iso kiitos metalliseppä Ulla Huttuselle ja puuseppä Arto Salmiselle tämän visuaalisen herkun tuomisesta Korpilahdelle. Oikea kulttuuriteko. Arvostamme. (Penttisen näyttely on avoinna 2.8. 2015 asti. Sinne on ilmainen pääsy.)

Kun on Korpilahden satamaan tullut kannattaa samalla katsella ympärilleen ja ihailla upeita Päijänteen maisemia, katsastaa esillä olevia taideteoksia, käydä leikkipuistossa ja vaikka syömässä Ravintola Satamakapteenissa. 

Satamakapteenille annamme plussaa deli-salaattipöydästä, minttukaakaosta, kauniista sijainnista, vessojen sisustuksesta ja siisteydestä, kirja- ja pelikaapista ja sisustuksesta, josta löytyi monenlaista katsottavaa. Kehitysideaksi tarjoamme joko kokonaan tai edes osaksi savutonta terassia. Joskus on jäänyt siellä syömättä, koska savutonta paikkaa ei ole löytynyt. Nyt pilvisellä säällä ruokailu ihan veden ääressä onnistui lähes savuttomasti, mutta eikö savutonta aluetta voisi jotenkin rajata (ottaen huomioon tuulen suunnan)? Muitakin raikkaan ilman ystäviä saattaa löytyä.

Suomi on mainio matkailumaa 1: Vivamo

Kävimme Vivamon Raamattukylässä kesäteatterissa. Suosittelemme! Koko perhe tykkäsi kovin. Laadukkaat näytelmät soveltuivat niin lapsille kuin aikuisille. Emme osanneet päättää kummasta näytelmästä pidimme enemmän, Salomosta vai Kalastajista. Näyttelijätyö oli laadukasta, lavastus ja puitteet ulkona erinomaiset, musiikki ja tanssi tuki tarinaa. Kiinnitimme huomiota tanssin ja koreografian korkeaan tasoon. Oman viisivuotiaan tanssijamme suosikkeja olivatkin tanssijat. Positiivista oli myös eri-ikäiset näyttelijät aina lapsista rollaattorilla paikalle saapuviin.

Tänne tullaan ensi vuonna uudestaan, vaativat lapset.

Lastenkylä kiinnosti kovin myös, muttei sopinut aikatauluihimme tällä kertaa.

Paikkana Vivamo oli myös antoisa. Hiljaisuuden puutarha veti puoleensa myös viisivuotiasta mukulaa. Iiihanaaa, huokasi hän astuessaan sinne sisään. Sieltä löytyi pieni lapsille tarkoitettu penkki. Mukula istui sille riemuissaan. Onko tämä lapsille tarkoitettu hiljentymispaikka?

Kävelimme porukalla myös hiljaisuuden polun ja istuskelimme hiljaisuuden niemessä kukin tahoillamme katsellen Lohjanjärveä.

Mukula, 5 v.: Telkkari! Telkkari!
Iskä: Mikä on?
Mukula: Toi järvi.

Hiljaisuuden niemi inspiroi mukulaa. Hän halusi olla siellä kaikkein pisimpään.
Mukula: Mä leikin tyttöä, joka kertoo Jeesuksesta. [Puhelee itsekseen leikkiään.] Sitten mä sanoin että mä rakastan Jeesusta enemmän kuin ketään muuta.
Äiti hymyilee.
Mukula: Onko se naurun paikka?
Äiti: Ei. Nauraa voi myös ilosta. Äiti on iloinen.
Mukula hetken kuluttua: Puhutaanko tässä paikassa jossa me ollaan vaan Jeesuksesta?

Joku tapaamamme henkilö kertoi miten paikan puolesta on paljon rukoiltu vuosikymmenien aikana. Sen todella huomaa. Vuorokausi Vivamossa oli kuin retriitti, tällä kertaa perheen kanssa.

Pessimistisin kirja

Ruotsalainen kirjailija Torgny Lindgren, jonka mielestä Raamattu on maailman paras kirja sanoo Suomen Kuvalehdessä (20.3.2009): "Se on pessimistisin kirja, mitä on koskaan kirjoitettu, ja siksi niin kaunis ja tosi."

Niinpä. Raamattu on rosoinen kirja, jossa ihmisten elämää ei katsota vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Se ei ole poliittisesti korrekti, kaikille sopivaksi siloiteltu self-help kirja. Se ei ole uskontunnustukseksi formuloitu ja tiivistetty manifesti. Se on kertomus tai oikeammin monia kertomuksia. Se on taidetta.

Raamattu on kaunistelematon, rehellinen, monivivahteinen, välillä vaikeaselkoinen ja outo "pala" elämästä, ihmisistä, Jumalasta ja heidän suhteestaan.

Siksi se on pyhä kirja. Siksi se kiehtoo, koskettaa, ruokkii ja pysäyttää.

Vielä kerran

Eilen ja tänään on nautittu, jännitetty ja iloittu Taivaallisesta joulusta. On ollut mahtavaa sivusta seurata ja osallistua oikeasta joulutunnelmasta, ilosta, oivalluksista.

Paras joulunäytelmä jonka olen koskaan nähnyt, sanoi useampi tänään lähtiessään. Kiitos siitä upealle ja lahjakkaalle vapaaehtoisporukalle, joka on tähän paneutunut sydämellä ja Jumalalle, joka tekee kaiken mahdolliseksi.

Huomenna kolmas ja viimeinen näytös:
Su 21.12. klo 12 Jyväskylän adventtikirkossa, Ilmarisenkatu 18. Vapaa pääsy.

Taidekritiikkiä

Muksu, 6 v: Mä haluaisin että patsaista tehtäisiin hauskempia.
Äiti: Millaisia?
Muksu: Hauskoja... tällaisia (ilmehtii hassusti ja menee hassuun asentoon)
Äiti: Minne sä haluaisit sellaisia patsaita?
Muksu: Helsinkiin. Siellä ei oo hassuja patsaita. Miksei sinne tehdä hassuja patsaita? Hassuin on se miespatsas kun niiden peput näkyy.

Joulunäytelmä

Erinomainen tapa virittäytyä jouluun. Tervetuloa! (klikkaa kuvaa niin näet sen isompana)

Gerberat ja perisynti

Kirsti Kirjailijan häiriöklinikalta sai näkökulmaa käsitteeseen "perisynti" Kaisa Salmen Gerberauni -ympäristötaideteoksesta.

Luksusta Darfuriin

Helsingissä kävelin Luis Vuittonin luksus-liikkeen ohi, jonka tunnistin saaneen paljon ilmaista mainosta lehtien artikkeleissa. Aikaisemmin en ollut moisesta Vuittonista kuullutkaan.

Mutta Vuittonilla on mediaseksikkyysarvoa. Lehtien kanteen pääsee jos kuuluisa ihminen vähissä vaatteissa pitää kädessään Vuitton-laukkua. Nadia Plesner, tanskalainen nuori taiteilija halusi kritisoida tätä ja piirsi kuvan jossa Darfurin uhrilla on kädessään Vuittonia muistuttava laukku ja Paris Hiltonin koiraa muistuttava koira. Kuvalla varustettua T-paitaa myydään Darfurin auttamiseksi.

"Halusin näyttää miten vääristyneesti osa mediasta priorisoi pieniä ja suuria maailman uutisia. Vaikka Darfurissa on meneillä hirveä kansanmurha, Paris Hilton saa suurimman osan huomiosta. Jos kaikki mitä vaaditaan kansikuvaan pääsemiseen on designer-laukku ja pieni koira, ehkä kannattaisi yrittää sitä ihmisille, jotka todella tarvitsevat huomiota!" sanoo Plesner.

Vuitton on haastanut Plesnerin oikeuteen. Harmi ettei Vuitton-boikotistani ole hyötyä sillä en muutenkaan ole heidän asiakkaansa.

Toistaiseksi nimetön

Pian pitäisi ilmoittaa valtion viranomaisille vauvan nimi ja äidinkieli. Äidinkieli on kohdallamme yksinkertainen asia, mutta se nimi. Hankalaa.

Kerran jo kirkossa joku lähtiessään kysyi: "Saako se joskus nimen?" Joo, kyllä saa... kunhan vaan keksitään. Tuttavapiirissä vauvaa kutsutaankin mm. sanoilla "joku" tai "henkilötär." Kotona on käytetty mm. "Pipariinaa", "Epeliinaa" tai "Pippuriinaa" riippuen vauvan mielialasta.

Hauskaa ollaan kyllä nimeä etsimässä pidetty. Nimikirjoja luettu ja mitä hervottomampia nimileikkejä keksitty. Mutta se oikea nimi!

Tehtiin tässä perheen näisväen kanssa reissu Helsinkiin ja käytiin samalla tutustumassa Emmaan, Espoon modernin taiteen museoon. Kiitettävästi on modernissa taiteessa käsitelty vauvaa miellyttävää aihepiiriä, "pupuja". Tarkkaan hän niitä katseli ja soi joskus hymynsäkin.

Erästä puputaulua katsellessamme huomasin taulun nimen "Toistaiseksi nimetön." Katso vauva, kaimasi!

Mukula Emmassa.
Getting acquainted with modern art in Emma.

Interaktiivista teatteria

Kulttuurikokemus:

Muksu järjesti teatteriesityksen nimeltä 'Keijuja ja tonttuja,' jossa keijuja ja tonttuja tuli tiheään tahtiin näyttämölle ja poistui sieltä.

Ennen toista esitystä suoritettiin äänestys. (Tämä on tätä nykyaikaa teatterimaailmassakin!) Jos halusi näyttelijöiden muuttuvan keijuiksi, kirjoitettiin lappuun k ja piirrettiin siipi; jos tontuiksi niin t ja jos kissoiksi niin pelkkä k. Äänestystulos oli selvä: kaikkien lapuissa oli k ja siipi.

Siispä seurasi keijuesitys, jossa yleisöllä ei ollut mahdollisuutta jäädä passiiviseksi. Jokainen sai lapun, jossa oli kirjain. Riippuen minkä kirjaimen sai, joutui istumaan lattialle, seisomaan seinän viereen tai sai jäädä tuolille. Kun lattiallejoutuja hieman protestoi, totesi teatteriohjaaja muksu "näin tässä käy" eikä sille sitten mitään voinut. Hetken päästä yleisö etsi huoneeseen piilotettuja lappuja, joiden kirjainten perusteella taas vaihdettiin paikkoja.

Muksu on selvästi ajan hermolla, interaktiivisuushan on päivän sana. Siitä vaan yleisö vaihtamaan paikkoja kesken esityksen! Nämä ideat lienevät ihan vapaasti teattereiden tai muiden esittävien tahojen käytettävissä. Kohteliasta on tietenkin kysyä lupaa ensin muksuteatteriohjaajalta.

She directed an interactive theatre production.

Maailmanperintökohde: Petäjäveden vanha kirkko 9

Saarnastuolia kannattalee Kristoforos, jonka on maalannut jämsäläinen maalari Tammelin vuonna 1779.

Kuka ihmeen Kristoforos? Legenda löytyy täältä.

Saint Christophoros supports the pulpit in the Old Church at Petäjävesi.
Painted by Tammelin in 1779.

Maailmanperintökohde: Petäjäveden vanha kirkko 4

Petäjäveden vanhan kirkon saarnastuolin enkeleitä.

Angels in the pulpit of the Old Church at Petäjävesi.

Sain oman sadun

Olin illalla yksin kotona ja niinpä lähdin kaupungille hurvittelemaan. Oli Yläkaupungin yö, johon en ollut vielä koskaan osallistunut. Nyt siis.

Kannatti lähteä, sillä vähän ennen keskiyötä sain ikioman sadun. Kirjailija ja läänintaiteilija Irja Rane kertoi satuja. Ikioman ja ainutlaatuisen sadun sai jos kertoi otsikon tai asian, minkä satu sisälsi. Minun satuni oli "Tunturipöllö takkatulella." Se oli hauska ja yllättävä satu. Muita satuja olivat mm. Kissan ja koiran korttipeli, Iloinen perhonen, Iso Hannu ja pieni Hannu. Irja Rane on aivan loistava kertoja, niin tarinoittensa kuin fyysisen ilmaisunkin puolelta.

Viihdettä parhaimmillaan: sadun kerrontaa. Irja Rane Kirjailijatalolla.
Entertainment at it's best: fairy tales by author Irja Rane.
I received a unique fairy tale of my own!

Toinen miellyttävä kokemus oli silmää hivelevien punontatöiden ja leijojen tutkailu Mielukkaan kansanmusiikin säestyksellä Suomen käsityön museossa. Suorastaan oiva yhdistelmä.

Kansanlauluja leijojen alla.
International folk songs under the colorful kite exhibition
in the Craft Museum of Finland.
Jyväskylä, Central Finland.

Muinaista viisautta ystävänpäivänä

Toivotan blogin lukijoille hyvää ystävänpäivää muinaisen viisauden sekä taiteen kera:

Uskollisuus on ihmisessä arvokkainta,

parempi on köyhä kuin petollinen.

(Sananlaskut 19:22)

Roomalaista mosaiikkia Lontoosta 100-luvulta. Museum of London.

Tate Modern: Carsten Höller 4

Siitä vaan sisään taiteeseen ja menoksi!

Carsten Höller: Test site 2006. Tate Modern, Lontoo. Tammikuu 2007.

Tate Modern: Carsten Höller 3

Carsten Höller: Test site 2006. Tate Modern. Lontoo, tammikuu 2007.

Tate Modern: Carsten Höller 2

Carsten Höller: Test site 2006. Tate Modern. Lontoo, tammikuu 2007.