Konsertti

Muksu laulaa mummille.

[Sivuhuomio: muksu istuu kuin mikronesialaiset. Ehkä se onkin ihmisen luontainen istumatapa?]

A summer concert for grandma. Urjala, Finland. June 2007.

Maisemallinen wc

Reykjanes, Islanti 2006.

Tulipa Islannin vuoristossa retkeiltäessä eteen avara, raikasilmainen ja kauniilla maisemilla varustettu wc. Kuvasta ei oikein näy, mutta oli myös täysikuu... ;-)

Maisemavessasta tuli mieleen, että olenhan minä ennenkin käyttänyt maisemavessaa, tosin se ei ollut ihan yhtä avara kuin tämä, mutta siellä asioitiinkin oikeasti. Seuralainen oli myös aina paikalla toimitusaikaan:

Yap, Federated States of Micronesia, 1987.

Maisema, jota vessasta ihailtiin (sen voi päätä kääntämällä laittaa suoraan jos tahtoo):

Ylellistä elämää.

Harvoin mainitut maailmanpolitiikan pelaajat

Kwajalein Atoll, Marshall Islands.

YK:n ihmisoikeustoimikunnan korvaavaa ihmisoikeusneuvostoa vastusti yleiskokouksessa maaliskuun puolessa välissä neljä valtiota: Yhdysvallat, Israel, Marshall-saaret ja Palau.

Marshall-saaret ja Palau (oik. Belau) esiintyvät sen verran harvoin uutisissa, että Pastorin blogi julkaisee tämän kunniaksi (?) kuvan molemmista. Kumpikin valtio sijaitsee Mikronesiassa, jossa olen aikoinani asustellut noin pari vuotta.

Marshall-saarten ja Belaun äänestyskäyttäytyminen kertoo niiden taloudellisesta riippuvaisuudesta USA:sta. No money, no honey.

Koror, Republic of Belau.

Yokweblog

Löytyipä minulle mielenkiintoinen blogi. Yokweblog käsittelee Marshallin Saaria (joilla olen aikoinani asunut kaksi vuotta). Kirjoittaja tosin asuu Kaliforniassa, mutta on syntynyt Ebeyella ja kasvanut pääkaupunki Majurolla. Yokwe yok (laus. jakwe jok) on tervehdys marshalliksi ja tarkoittaa kirjaimellisesti "rakkautta sinulle."

Viimeisimmässä postauksessa kirjoittaja on ilahtunut siitä miten Majuro saatiin yhteisin ponnistuksin siistiksi Taiwanin presidentin Chen Shui-bianin vierailua varten. Siinä kyllä riittää ilahtumista, sen verran suuri ongelma roskat siellä olivat. Maata kun on vähän, ovat he perinteisesti laittaneet roskat mereen, jota on paljon. Silloin kun roskat olivat maatuvaa tavaraa se olikin aivan toimiva ratkaisu. Nykymaailmassa, jossa roskat eivät useinkaan maadu, on kyseinen metodi tietysti ongelmallinen. (Mielenkiintoisia asioita saattoi tulla vastaan kun oltiin uimassa...) Mutta onkohan maan arvo myös ihmisten mielissä laskenut kun roskia lojuu myös pitkin maita ja mantuja? Tai sitten on kysymys vain liikakansoituksen seurauksista.

Toinen mielenkiintoinen postaus käsitteli ruokaa. Juhlissa ruokaa on hillittömästi ja montaa sorttia, mutta muuten marshallilainen ruokavalio on lähes sama asia kuin riisi. Ilman riisiä ei nälkä yksinkertaisesti lähde. Riisi on tietenkin vitivalkoista ja lähes ilman minkäänlaista ravitsemuksellista arvoa. Perinteiset ruoat kuten leipäpuun hedelmä (ihanaa paistettuna), pandanus (maukas hedelmä ja samalla luonnon hammasharja!), taro ja arrowjuuri ovat jo kauan sitten jääneet sivuun. Lihavuus ja diabetes ovatkin hyvin yleisiä. Yli 50% aikuisista miehistä ovat lihavia tai ylilihavia. Riisi-innostus on niin suurta että riisin puuttumista pidetään nälänhätänä, vaikka puissa olisikin hedelmiä, vedet vilisisivät kaloja ja kaupat olisivat täynnä muuta ruokaa.

Kirjoittaja kehottaakin paikallisia seurakuntia lisäämään syntien listalle riisin syönnin! Muistan että joskus jossain hartaudessa yritin tehdä Jeesuksen sanat "Minä olen elämän leipä" elävämmiksi paikallisessa kontekstissa sanomalla että "Jeesus on elämän riisi." Ei olisi varmaan pitänyt.

Yllättävää meren antia

Sattuipa silmiini uutinen viime keväältä. Kotisaareni Ebeye (laus. iibai), Marshallin Saarilla on kohdannut yllättävän ongelman.

Kokaiinia huuhtoutuu pakettikaupalla rantaan, ilmeisesti rajavartioston takaa-ajamien salakuljettajien tiputtamina. 1,6 km pitkällä ja o,5 km leveällä saarella, jossa asuu 12 000 ihmistä, joista 70% on työttömiä tämä tietää ongelmia... Ikään kuin niitä ei olisi ollut jo ennestään.

Uutinen väittää että huumeongelmaa ei ole ennen siellä ollut. Se ei pidä paikkaansa. Jo 80-luvulla (voiko siitä olla niin kauan?!?) alkoholi ei suinkaan ollut ainoa "choice of drugs". Muistanpa sen kerran kun suuressa ulkoilmatapahtumassa poliisiystäväni yht'äkkiä antoi käteeni huumeruiskun poislaitettavaksi, vieläpä nuorison nähden. Ruisku oli sentään tyhjä, mutta mistäpä sitä muut tiesivät. Seuraavana päivänä hän kyllä sai aikamoisen läksytyksen. Mitenköhän huumeongelman kanssa kamppaileva poliisiystäväni on pärjännyt näiden kokaiinilöydösten kanssa?

Iso osa sydämestäni asuu edelleen Ebeyella.