Taas valitsen johtajia Harvardiin

On joka vuotisten vaalien aika.

Harvardin yliopisto tarjoaa valmistuneille oppilailleen mahdollisuuden valita jäsenet Board of Overseers:n. Samalla kertaa äänestetään Harvard Alumni Association Board of Directors.

Äänestys on hauska pikku huvi täällä kaukana maan äärissä. Saan kuvan ja kuvauksen ehdokkaista, joista en vielä tähän mennessä ole ketään henkilökohtaisesti tuntenut. Sitten vain valitsemaan.

Alumni Association on helppo: yhdeksästä ehdokkaasta saa äänestää kuutta. Kunhan raakaa pois kolme.

Board of Overseers vaatii enemmän miettimistä: 13 ehdokasta, äänestää saa viittä. Alumni Association on laittanut ehdolle normaaliin tapaan 8 ehdokasta.

Tänä vuonna on sen lisäksi 5 ehdokasta 'by petition' - kaikki samalta porukalta! Jotain on siis ilmassa ... vallankaappaus? Free Harvard -liike ei ole syntynyt vapauttamaan yliopistoa, vaan tekemään Harvardin yliopiston ilmaiseksi. Lukukausimaksut pois!

Hmm. Onhan Harvard käsittämättömän rikas. Mutta opiskelu ilmaiseksi yksityisessä yliopistossa? Voisiko se oikeasti olla järkevää pitemmän päälle? Saattaishan Harvardilla olla varaa kuten kamppanjoivat väittävät, mutta miten se vaikuttaisi muihin yksityisiin yliopistoihin? Koulujen ylläpitäminen ei ole helppoa ja yksinkertaista. Ja mielestäni on hyvä, että julkisen vallan ylläpitämien koulujen lisäksi on monipuolinen valikoima yksityisiä.

Harvard on jo kaiken aikaa parantanut eri taustaisten oppilaiden sisäänpääsyä, myös niiden joilla ei ole varoja. Olen itsekin sellainen, jonka opinnot Harvardissa Harvard itse maksoi.

Yksi Free Farvard -ehdokkaista on tutun näköinen. Ralph Nader, joku entinen presidenttiehdokas? Kyllä, vihreiden silloin joskus.

Tämän liikkeen ehdokkaita on viisi, jotta olisi mahdollista antaa kaikki äänensä heille. He ovat kaikki miehiä. Yhdellä heistä on kyllä hyvin puhutteleva lause esittelyssään: "ideological diversity on faculties". Olisi tärkeää, että professorit edustaisivat monenlaisia ideologioita.

Niin, minkäs perusteella äänestysvalintani teen?

Mielelläni näen asioista päättämässä muitakin kuin amerikkalaisia. Muualta päin maailmaa tuleva saattaa saada ääneni. Toivon joukkoon myös mukaan muitakin kuin lakimiehiä tai businesstyyppejä. Lisää opettajia, taitelijoita, avustusjärjestöjen työntekijöitä ym. En vielä koskaan ole huomannut yhdenkään ehdokkaan olevan Harvard Divinity Schoolin alumni. Kyllä meitä taas niin sorsitaan! Joten jos edes välillisesti esittelystä ilmenee jonkinlainen uskontoon liittyvä kytkös, niin todennäköisesti saa ääneni. Ihan monipuolisuuden nimissä. Minuun tekee vaikutuksen myös humanitäärinen vapaaehtoistyö, mielellään ruohonjuuritasolla. Eikä tee pahaa, jos on lapsia. Silloin on mahdollista, että on jonkin sortin yhteys arkielämäm realiteetteihin. Onhan nyt kyseessä nuorten koulutus.

Tällä kertaa on tarjolla mm. Google-pomoja, federal judge, apteekkiketjun pomo, elokuvateatteriketjun pomo, balettitanssija, professori, kokenut palomies, an award winning journalist, the Amazing Race -voittaja, secretary of state, kokenut lääkäri ja joku joka on keskittynyt collegessa lähi-idän kieliin ja sivilisaatioihin!

Nyt sitten vaan raksimaan oikeat ruudut ja laittamaan kirje postiin. Ensi vuonna uudestaan saman huvin pariin.

Aikuiskoulusta viikkiluokalle

Muksu, 11 v. kyselee läksyjä tehdessään äidiltä vaikeita niin historiasta kuin suomen kieliopista eikä äiti osaa oikein varmaksi vastata.

Muksu: Sun pitäis käydä viikkiluokka uudestaan!
Äiti: Niin pitäisi, mutta mahtaisinko päästä läpi?
Mukula, 4 v.:  Äiti on ollut aikuisena koulussa. Aikuiskoulussa! Siellä on pelkkiä aikuisia.

Viidesluokkalaisen matikanläksyt

Muksulla, 10 v. oli matikanläksynä kolme geometrian tehtävää. Hän teki ensimmäisen, mutta tarvitsi apua toiseen. Paikalla ollut pappa laski tehtävän. Sitä näytettiin pitkän matikan suorittaneelle iskälle, jonka mielestä pappa oli piirtänyt väärin.

Jotta kakkostehtävä voitaisiin ratkaista oikein, täytyi varmistua oliko muksu ratkaissut ensimmäisen tehtävän oikein. Iskän mielestä se oli väärin.

Pappa, iskä ja setä keskustelivat tehtävästä. Pappa laski uudestaan. Iskä pohti asiaa ja esitti teorian äidille, jonka mielestä se kuullosti järkevältä.

Tässä vaiheessa käännyttiin yliopisto-opiskelijoiden puoleen maan toisella laidalla. Toinen heistä opiskeli matematiikkaa yliopistossa aiemmin ja toinen nyt. Ongelma esitettiin heille eivätkä he osanneet sitä ratkaista.

Seuraavaksi soitettiin vuosikymmeniä matematiikan lehtorina toimineelle. Hän  pohti vähän aikaa, mutta osasi sitten ratkaista tehtävän ja selittää sen niin että iskä ymmärsi. Muksu ei ymmärtänyt selitystä, mutta kävi kuitenkin ilmi että hän oli ratkaissut tehtävän oikein.

Myöhemmin yliopisto-opiskelijat soittivat. Hekin olivat ratkaisseet tehtävän, mutta monimutkaisemmalla tavalla.

Toisen ja kolmannen tehtävän ratkaisua ei kukaan enää jaksanut edes yrittää.

Täytyy todeta, että on se vaan hyvä juttu, että itse on jo suorittanut peruskoulun. Mitenköhän sitä kävisi, jos joutuisi vielä viidennelle luokalle? ;-D