Innostavien teemaviikkojen suma, huh huh!

Vuoden alussa riittää merkityksellisiä rukous- ja teemaviikkoja niin että kiirettä pitää.

Adventtikirkon maailmanlaajuinen 10 rukouspäivää on saatu nyt päätökseen. Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko alkoi keskiviikkona ja helmikuun alussa on Uskontojen ja vakaumusten yhteisymmärryksen viikko. 

Koin merkitykselliseksi ja rohkaisevaksi 10 päivän aikana syventyä muinaisen temppelin symbolien kautta Jumalaan. Ilo kasvoi!

Kristittyjen ykseyden rukousviikkoa vietetään Jyväskylässä vierailemalla seurakuntien viikottaisissa kokoontumisissa. Viikko aloitetaan yhteisellä aloituksella, joka tänä vuonna oli Taulumäen kirkossa. Koin siellä Pyhän Hengen voimakkaan läsnäolon ja tulin puhutelluksi ja hoidetuksi. Lux Auribusin musiikki hiveli korvia ja sielua ja Tuija Mannströmin puhe Lutherin yhteisistä aarteista oli asiantunteva ja koskettava. 

Tässä on tilaisuuden oma osuuteni, yksi rukouksista:

Pyhä Jumala,
olemme kokoontuneet eteesi Jeesuksen Kristuksen nimessä, hänen, joka on sovintomme ja rauhamme ja joka on veressään tuonut lähelle ne, jotka ovat olleet kaukana - meidät. Pyydämme, että tullessamme Jumalan lähelle, tulemme samalla lähemmäksi toinen toistamme.
Tee se ihme keskuudessamme, että kaikessa erilaisuudessamme meillä on rauha sinussa ja sovinto keskenämme. Meillä on  erilaisia tapoja palvella Jumalaa ja rukoilla;  teologisia eroavaisuuksia, kulttuurisia eroja; erilaisia kieliä, kansallisuuksia, poliittisia näkemyksiä. Olemme vanhoja ja nuoria, meillä on erilaisia arvoja, olemme erilaisia persoonia, meillä on erilaisia uskontoja. Välittyköön Jumalan rakkaus meidän erilaisten ihmisten ja Kristukseen uskovien kautta niille, jotka ovat lähellä ja kaukana, vailla turvaa, toivoa ja rauhaa.
Kiitos, Jeesus, että olet meille riittävä. Amen.

Nyt lauantaina on rukousviikon adventtikirkon osuus, jumalanpalvelus sapattina. Se on samalla kansainvälinen uskonnonvapauspäivä adventtikirkoissa. Se sopiikin teemaan hyvin. Uskonnonvapaus - kaikkien uskontojen edustajille ja niille joilla ei uskontoa ole - on adventtikirkon ydinarvoja. Saarnani otsikko on "Kristuksen läheisyydessä sai kokea olevansa edelleenkin ihminen".

Ja sitten helmikuun alussa on uskontojen ja vakaumusten yhteisymmärryksen viikko. Jyväskylässä sitä juhlitaan näin:
"Jyväskylän Uskontojen ja vakaumusten yhteisymmärryksen verkosto 
kutsuu sinut ja ystäväsi YK:n Yhteisymmärrysviikon päätapahtumaan Jyväskylässä, Vanhaan pappilaan (Vapaudenkatu 26) nauttimaan klo 16 alkavasta YHTEISYMMÄRRYKSEN KONSERTISTA. Viime vuoden tapaan tilaisuudessa on tarjolla henkisesti virittäytynyttä musiikkia, laaja kattaus Jyväskylässä vaikuttavien uskonnollisten yhteisöjen ja eri vakaumusten edustajien esityksiä, monen eri tyylilajin, kulttuurillisen ja uskonnollisen perinnön sekä aikakauden musiikkia. Konsertin päätteeksi on mahdollisuus jäädä nauttimaan virvokkeita ja osallistua keskusteluiltaan. 

KESKUSTELUA YHTEISYMMÄRRYKSESTÄ -ILTA alkaa klo 18 ja teemana on "Naiset Suomessa - uskonnot naisen alistajana vai etujen edistäjänä". Pyydämme Jyväskylässä toimivia uskonnollisia yhteisöjä lähettämään edustajansa paneelikeskusteluun. Tule sinäkin rakentamaan siltaa eri maailmankatsomusten välille. Keskustellaan hyvässä hengessä ja etsitään, mikä meitä yhdistää."

Välillä on harmittanut kun nämä teemaviikot ovat päällekkäin ja lähekkäin, mutta nyt kun asiaa ajattelen, huomaan niiden muodostavan terveellisen kokonaisuuden.  Saan aloittaa siitä, mikä on omaa ja kasvaa siinä. Silloin olen paremmin selvillä siitä kuka olen "Kristuksessa". Se mahdollistaa yhteyden muihin kristittyihin, joiden kanssa jaamme jotain erityistä yhdessä, Kristuksen. Ja siitä matka jatkuu toisenlaisia uskontoja edustavien ystävien pariin.  

Jumalan rakkaus on avaraa eikä eristävää. Kaikilta ystäviltä on jotain opittavaa.

Reformaatio 500 vuotta, katumusrukous ja armon vakuutus

Reformaatio 500 vuotta juhlinta alkoi radioitavalla ekumeenisella jumalanpalveluksella Jyväskylän Huhtasuon kirkossa 30.10. 2016. Eri seurakuntien vivahteet ja painotukset tulivat siinä kauniisti ja hienovaraisesti esiin. Musiikki oli upeaa ja koskettavaa.

Adventtikirkko ei ole Suomen ekumeenisen neuvoston varsinainen jäsen, vaan tarkkailijajäsen. Olemme tietenkin iloiten mukana muiden kristittyjen kanssa, "vahvistamassa kristittyjen yhteyttä, palvelua ja todistusta Suomessa"  vaikka suhtaudummekin varauksella ekumeenisiin yhdentymispyrkimyksiin ("näkyvä ykseys"). Näemme siinä vaaran, että tärkeät eroavaisuudet ja kirkkojen monimuotoisuus voivat jäädä jalkoihin. Pyhän Hengen yhteyden, rakkauden ja kunnioituksen kaikkia kristittyjä kohtaan ja yhteistyön heidän kanssaan ei tule pyrkiä kirkkojen ominaispiirteiden ja opetuksen rikkauden minimointiin tuomalla kaikki saman katon alle.

Reformaation 500 v. juhlintaan Adventtikirkko osallistuu mielellään, sillä identifioidumme vahvasti sen perustalle.

Itse iloitsen kristittyjen yhteydestä erilaisten kristittyjen ja seurakuntien kanssa. Jokaiselta on paljon opittavaa omaksi rakennukseksi. Samalla tulee tarkemmin mietittyä sitä, mitä omalla seurakunnalla on tuoda yhteiseen pöytään yhteiseksi rakennukseksi.

Jyväskylässä erityisesti on hyvä yhteys kirkkojen välillä. Olemme ystäviä eikä meidän tarvitse yrittää näyttäytä toisillemme parempina kuin olemme. Autamme toisiamme ja rukoilemme toistemme puolesta.

Radiojumalanpalveluksessa minun osuuteni oli katumusrukous ja armon vakuutus. Näkyyköhän siitä jotenkin että olen nimenomaan adventistikristitty?

Jumala, ole meille armollinen hyvyydessäsi,
pyyhi pois syntimme suuren laupeutesi tähden.

Anna anteeksi
turhanpäiväisiksi käyneet ajatuksemme,
ymmärtämätön, pimentynyt sydämemme,
että väitämme olevamme viisaita vaikka olemme vaihtaneet katoamattoman Jumalan katoavaisiin asioihin.

Anna anteeksi
vääryys sydämessämme, halpamaisuutemme, ahneutemme, pahuutemme, kateutemme, murhanhimomme, riitaisuutemme, petolllisuutemme ja pahansuopuutemme, panettelumme, pahanilkisyytemme, tottelemattomuuden vanhemmillemme, ymmärtämättömyytemme, epäluotettavuutemme, rakkaudettomuutemme, säälimättömyytemme.

Anna anteeksi
että ympärillämme on yksinäisiä ihmisiä.
Anna anteeksi
kylmyytemme pakolaisia, vainottuja ja väkivallan uhreja kohtaan.

Herra, pese meidät puhtaaksi rikoksistamme ja anna lankeemuksemme anteeksi.

Otamme kiitollisina vastaan Raamatun sanan:
Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armon rikkauden tulla runsaana osaksemme. Jumalan laupeus on niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa.

Kiitos Jumala, että olet meidät armosta pelastanut antamalla meille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin meistä, vaan on Jumalan lahja! Kristus on meidän rauhamme.

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen.

(Rukous perustuu Psalmiin 51, Kirjeeseen roomalaisille 1, Kirjeeseen efesolaisille 1,2)

Ihmisarvoinen kohtaaminen

Kappalainen Anna Maria Siljanderin (evlut) koskettava puhe Yle areenassa.

Suosittelen.

Ruohonjuuritason kristittyjen yhteyttä

Lauantaina 23.8. saamme iloita Jyväskylän adventtiseurakunnassa kristittyjen yhteydestä. Jumalanpalveluksessa saarnaa teol.maist Iisak Liukko ja esittää musiikkia Echoes of God, molemmat Vaajakosken baptistiseurakunnasta.

Raamattutunti "Jeesuksen opetuksia: seurakunta" Pertti Vehkavuori. Omat ryhmät varhaisnuorille ja lapsille.

Tervetuloa baptistit, adventistit ja ihan ketkä vaan. Iloitaan yhdessä Jeesuksesta.

Arvotyhjiö koluttu loppuun?

Uuden Jyväskylän muodostumisessa on ainakin se hyvä puoli, että Suomen suurin luterilainen seurakunta Jyväskylän seurakunta, jakaa lehteään meidänkin alueella ja vielä kaikille.

Uuden lehden nimi on Henki & Elämä. Ensimmäinen numero vaikutti oikein hyvältä. Kristittyjen ykseyden rukousviikon tiimoilta siinä haastateltiin isä Timo Mäkirintaa Jyväskylän ortodoksisesta seurakunnasta. Hänellä oli napakoita mielipiteitä, joista laitoin jokusen tähän muistiin:

"1990-luvun maailma oli synnin kadottamisen vuosikymmen... Lisäksi meitä on nyt kaksi vuosikymmentä opetettu olemaan yksilöllisiä ja ajattelemaan minä-ajatuksia. Kauhajoen koulusurmien jälkeen huudettiin pääministerin suulla yhteisöllisyyttä takaisin ja siitä tulikin yhtäkkiä kova juttu. Tekee mieli muistuttaa, että kristillinen kirkko on puhunut ja toiminut yhteisöllisyyden puolesta jo kaksi vuosituhatta ja tekee sitä yhä."

"Joskus saatoimme luottaa siihen mitä uutisissa sanottiin. Nyt uutisetkin ovat kauppatavaraa, joita myydään kuin hyödykkeitä ja käytetään valikoidusti haluttuihin tarkoituksiin. Totuus riippuu siitä, kuka sen esittää. Rappion merkki."

"Pakenemme liian helposti näennäishektisyyden taakse. Tapahtuipa ympärillämme mitä tahana, meillä on kiusaus työntää se pois mielestä, kun uusi informaatiotulva ja elämän loputtomat huolet täyttävät tajuntamme joka päivä. Pysyvää ja kestävää on ajassamme vähän. Uskon, että arvotyhjiö on nyt koluttu loppuun."

Hän "iloitsee Jyväskylässä toteutuvasta kristittyjen yhteydestä, jota hän luonnehtii ainutlaatuiseksi." Olen samaa mieltä. Jyväskylässä eri seurakunnat arvostavat ja kunnioittavat toisiaan, toimivat yhdessä, työntekijät tuntevat toisiaan ja ovat ystäviä. On ilo saada olla mukana.

Osanotto ja kunnianosoitus

Osanottoni Tampereen myöhempien aikojen pyhille kirkon tuhopolton johdosta. Toivon, että tämä tapahtuma kääntyy teille siunaukseksi.

Ja kunnianosoitus Tampereen adventtiseurakunnalle sekä muille samoin toimineille seurakunnille heidän suoraselkäisestä ja kristillisestä reaktiostaan tapahtuneeseen. Tämä on yksi niistä piirteistä, joista erityisesti pidän omassa kirkkokunnassani.

Katso MTV3 uutispätkä.

Mitä sinulle kuuluu - oikeasti? kuvia

Missio Jyväskylä kuvakulmia

Kalevi Lehtinen


Jippii-kuoro

Mitä sinulle kuuluu - oikeasti?

Missio Jyväskylä on meneillään parasta aikaa teemalla Mitä sinulle kuuluu - oikeasti? Pääpuhujana kukas muu kuin Kalevi Lehtinen. Täytyy sanoa että pidän Kalevin tyylistä esittää asiansa. Hän puhuu lämpimästi keskustelevalla tyylillä, perustelee asiansa, korostaa ja kunnioittaa ihmisen omaa valintaa. Kristinuskon perusasiat tulevat ymmärrettävästi, käytännönläheisesti ja ilman vierastamaani paatosta esitetyksi. Kalevi on - korkeasta iästään huolimatta - mies oikealla paikalla.

Vielä ehtii mukaan su 7.10.07 klo 15 Jyväskylän jäähallilla. Suosittelen.

Raportti tämän päivän tapahtumista.

Metallimessu pidettiin nyt myös Jyväskylässä. Luulen että olisin tykännyt siitä, mutta olin jo kotona kun oli oma saarna valmistettavana. Tunnelma oli kuulemma harras. Ei siis mikään mossaustapahtuma.

Mielenkiintoinen missiokasvo, yksi seurakuntamme vanhimmista. Nainen paikallaan.

Yhteiskristillinen toiminta mission merkeissä on ollut miellyttävää ja antoisaa. Jyväskylässä seurakunnat aidosti pitävät toisistaan ja tukevat toisiaan. Olemmehan samaa perhettä.

Kristittyjen ykseyden rukousviikko

Nyt meneillään oleva kristittyjen ykseyden rukousviikko on viikko josta nautin. Silloin saa oikeasti toteutettua kristillistä yhteyttä ja mentyä yhteisiin tilaisuuksiin ja tavattua ihmisiä eri seurakunnista.

Keski-Suomalaisilla paikkakunnilla vietetään rukousviikkoa eri tavoin.

Jyväskylässä viikon tapahtumakalenteri muodostuu kunkin seurakunnan normaaleista tilaisuuksista joissa vieraillaan. Alusta asti rukousviikkoa on ollut järjestämässä NNKY. Siellä edelleenkin on joka vuosi musiikki- ja rukousilta.

Suolahdessa järjestetään viikon aikana yksi tilaisuus. Se on vuorotellen eri kirkoissa ja siinä puhuu jonkun muun seurakunnan pastori/edustaja. Näin tulee mukavaa vaihtelua ja väki tutustuu seurakuntien työntekijöihin hyvin.

Lievestuoreella on yleensä yksi tilaisuus viikon aikana, jossa joka seurakunnalla on jotain ohjelmaa.

Aikaisemmin en ole ollut mukana Viitasaaren kristittyjen ykseyden rukousviikolla, mutta tällä viikolla siihen saatiin korjaus. (Lämmin kiitos kutsusta!) Tapahtumia on siellä viikon varrella useita, jotain kaikissa kirkoissa. Tänään (su 21.1.07) oli rukousilta Vapaakirkolla, jossa esitettiin Suomalainen messu. Oli mukava tavata paikallisia seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Vaikka pääsen harvoin Viitasaarelle, on siellä aina erittäin mukava käydä ja tämä päti myös yhteiskristillisesti.

Yhteydestä, keskinäisestä arvostuksesta ja toisilta oppimisesta käsin on hyvä - ja ilo - toimia.

Suomalainen messu yhteiskristillisin voimin Viitasaarella 21.1.07.

Uskonnollinen pahanpuhuminen

[Tämä on kolme vuotta sitten pitämäni radiohartaus YLE:ssä]

Onko sinusta joskus puhuttu pahaa? Onko sinua paneteltu selän takana tai ihan julkisesti? Onko sinut saatettu huonoon huutoon? Tiedät silloin miten pahalta se tuntuu.

Pahan puhuminen on kovin inhimillistä. Tuskin on montaa ihmistä, joka ei siihen koskaan olisi sortunut. Minä ainakin olen. Mutta yleisyys ei tee siitä oikeutettua eikä vähemmän vahingollista. "Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä." Näin tiukasti ottaa asiaan kantaa Raamatussa Jaakob. (3:9-11)

Käytämme kieltämme myös yhteisöjen panetteluun. Uskovien piirissä on aika yleistä puhua hyvinkin kielteiseen sävyyn toisista uskonnoista. Sitä tehdään niin yksilöiden kuin ihan yhteisöjenkin toimesta. En voi väittää että oma hengellinen kotinikaan, Adventtikirkko ja sen jäsenet, olisivat tässä asiassa nuhteettomia.

Uskonnot julkaisevat kirjallisuutta toisia uskontoja vastaan, painottavat miten väärässä ne ovat ja kertovat niiden haitallisuudesta ellei peräti vaarallisuudesta. Tätä tehdään niin toisia kristillisiä kirkkoja kuin ei-kristillisiäkin uskontoja vastaan. Siis panetellaan ja valehdellaan, sillä usein välitetään väärää tai vääristynyttä tietoa ja osatotuuksia.

Mitä me sillä saavutamme? Sen sijaan että saisimme kansat sankkoina joukkoina kannattamaan omaa uskontoamme, me rakennamme muureja ihmisten välille,
luomme pahansuopaisuutta, pönkitämme ennakkoluuloja ja aiheutamme ihan konkreettisia vaikeuksia toisen uskonnon edustajille heidän arkielämässään. Samalla olemme tekemässä tietä yleisemmällekin uskonnonvastaisuudelle ja täten tekomme osuvat lopulta omaankin nilkkaan.

Panettelu on Jumalasta sangen epämiellyttävää, yököttävää, varsinkin hänen seuraajiensa toimesta. Sananlaskujen kirjassa kerrotaan Jumalan vihaavan "vilpin puhujaa ja ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan". (Sanal 6:16-19)

Uskontoihin yleensä liittyy piirteitä ja tapoja, jotka tuntuvat muista ihmisistä hyvinkin kummallisilta ja oudoilta. Miksi Myöhempien Aikojen Jeesuksen Kristuksen Pyhät käyvät temppelissä ja eivät puhu kokemuksestaan? Entä miksi helluntailaiset ovat niin innoissaan kielilläpuhumisesta? Mistä syystä suomalainen nainen alkaa käyttää muslimihuivia? Minkä takia Hare Krishnat pukeutuvat intialaisiin vaatteisiin ja tanssivat kadulla? Miksi ortodoksit seisovat jumalanpalveluksessa? Miksi joihinkin uskontoihin liittyy alkoholista ja kahvistakin kieltäytyminen? Mitä varten Jehovan todistajat kieltäytyvät verensiirrosta, entä miksi he eivät osallistu joulunviettoon? Mistä syystä poikien ympärileikkaus on tärkeää juutalaisille ja muslimeille? Miksi babtisti vastustaa lapsikastetta, mutta luterilaiselle se on oleellisen tärkeää?

Ulkopuolisen tulkinta tavoista ja traditioista eri uskonnoissa on luultavasti hyvin erilainen kuin itse uskonnonharjoittajan. Esimerkiksi minä, länsimainen nainen, saatan helposti tulkita musliminaisen huivinkäytön alistamisen ja epätasa-arvoisuuden merkkinä. Mutta kun saan tietää, että naiselle itselleen se on merkki elämisestä sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, symboli vapaudesta tai että nainen kokee huivin yksityisyytensä suojana, niin silloin minun on helpompi kohdella häntä kunnioittavasti, puolustaa hänen oikeuttaan huivinkäyttöön ja jopa arvostaa sitä. Oppiessani ymmärtämään toisen arvoja ja motivaatiota, minusta tulee suvaitsevampi ja avarampi ihminen.

Itse kuulun adventtikirkkoon, joka eroaa monista kristillisistä kirkoista siinä, että lepopäivänä vietetään sapattia eli lauantaita. Sapatinvietto voi tuntua toisista oudolta, tarpeettomalta, vaivalloiselta, harhaopilta, yritykseltä pelastua lain kautta jne. Minulle se sen sijaan on siunaus: Jumalan rakkauden, vapauden, pelastuksen, uskollisuuden viikottainen symboli ja tapa ylläpitää tasapainoa elämässäni niin fyysisesti, sosiaalisesti, henkisesti kuin hengellisestikin.

Uskon, että toistemme erilaisten tapojen ymmärtäminen lisää suvaitsevaisuuttamme. Kyseessä eivät ole pelkästään kummalliset tavat, vaan erilaiset keinot elää todeksi syvää vakaumusta sekä luoda merkitystä elämälle.

Keisari Asoka, kaksisataaluvulta ennen Kristusta, sanoi: "Sopusointu vallitsee vain jos kukin kunnioittaa toisensa uskomuksia ja nauttii kuunnella kun niitä selitetään." Oma elämäni on tullut rikkaammaksi saadessani tutustua toisten uskontojen edustajiin ja siihen mitä heidän uskontonsa heille merkitsee. Kaikilta minulla on ollut jotain arvokasta opittavaa. Samalla olen myös oppinut arvostamaan omaa uskoani syvemmin. Toisten ymmärtäminen ei tarkoita että pitäisi uskoa vähemmän omaan kantaansa.

Mitäköhän tapahtuisi, jos yhteisöinä ja yksilöinä niissä, alkaisimme puhumaan toisista uskonnoista hyvää? Arvostamaan ääneen toistemme hyviä puolia? Myös niiden uskontojen, joihin yleisesti kaikkein kielteisimmin suhtaudutaan ja joiden puolella yleinen mielipide ei ole. Se vaatisi rohkeutta.

Psalmissa 15 kysytään kuka saa tulla Herran temppeliin. Jakeissa kaksi ja kolme vastataan: "Se, joka on rehellinen ja tekee oikein, jonka sydän on vilpitön ja puheet totta. Se, joka ei panettele, joka ei tee lähimmäiselleen pahaa eikä saata naapuriaan huonoon huutoon."

Rukous:
Herra, anna meille anteeksi että olemme panetelleet, vääristelleet, luoneet raja-aitoja ja saattaneet toisia uskontoja huonoon huutoon. Anna Pyhä Henkesi toteuttamaan meissä tänään totuuden ja rakkauden hedelmiä kaikkia ihmisiä kohtaan, myös niitä joilla on eri uskonto. Jeesuksen, vapahtajamme nimessä, Amen.

Välittämistä suuntaan ja toiseen

Antti Siukonen kirjoittaa hyvin sananvapaudesta ja uskontojen kunnioittamisesta Nuorikirkkoblogissa. Mielestäni eri uskontojen tulisi uskaltaa olla julkisesti toinen toistensa tukena kun niillä on vaikeaa tai niitä loukataan. Se ei loppujen lopuksi ole itseltä pois.

Aito välittäminen kuuluu ainakin kristinuskoon, siksi meidän tulisi olla etunenässä sitä harjoittamassa. Ehkäpä juuri toiset uskovaiset voisivat parhaiten välittää muslimiuskoville myös sen, että länsimaissa valtio ei valtuuta/rajoita/puutu lehtien kirjoituksiin ja että se ei silti tarkoita että valtiot olisivat muslimeja vastaan. Kunhan ensin ollaan osoitettu aitoa välittämistä.
Ehkäpä länsimaiset uskovat osaisivat välittää myös ymmärrettävällä tavalla länsimaisille sekulaareille yhteiskunnille jotain siitä mitä pyhän kunnioittaminen on ja kuinka ottaa huomioon ihmiset, joilla on pyhiä arvoja. Kunhan ensin ollaan osoitettu että uskonto on jotain muuta kuin äärireaktioita.

Paljon tekemistä uskovilla, näinä aikoina.

PS. Ellinooralla on aiheesta myös hyvä kommentti.

Ystävyyttä Suolahdessa

Sunnuntaina oli Suolahdessa Viiden kirkon vaellus.
Se oli paikallinen päätapahtuma Kirkko Suomessa 850 vuotta juhlavuoden merkeissä. Aloitimme
ortodoksisesta tsasounasta, sieltä käveltiin adventtikirkkoon,
helluntaiseurakuntaan, luterilaiseen kirkkoon ja vapaakirkkoon. Vaellus päättyi torilla Isä meidän rukoukseen, Kiitos sulle Jumalani-virteen ja mehuun ja pullaan.

Oli oikein mukava vaellus. Jokaisessa kirkossa oli lyhyt n. 5 minuutin hartaus tai ohjelma oman tapansa mukaan. Kaikki olivat erilaisia ja muodostivat hyvän kokonaisuuden.

Suolahdessa on kiinnittänyt huomioni erittäin hyvät suhteet seurakuntien välillä. Ne eivät ole ainoastaan kohteliaat ja suvaitsevat, vaan lämpimät ja kannustavat. Seurakunnan vastuunkantajat tuntuvat olevan aidosti ystäviä keskenään ja se heijastuu muihin.

Itse olen yhteisistä tapaamisista hieman syrjässä Jyväskylässä asuvana etäpastorina, mutta iloitsen siitä että luterilainen, helluntailainen ja vapaakirkollinen pastori sekä meiltä seurakunnan vanhin tukevat ja kannustavat toisiaan aitoina ystävinä. Se on siunaukseksi koko Suolahdelle ja kaikille seurakunnille.

Kuvat:
1. Tsasounassa.
2. Adventtikirkosta jatketaan matkaa...
3. ...helluntaiseurakuntaan.
4. Luterilaisessa kirkossa oli aikaa syventyä alttaritauluun urkumusiikkia kuunneltaessa...
5. ... sitten jonotettiin vapaakirkkoon.