Pahuuden kohtaaminen

Suomen Kuvalehdessä (SK 44 3.11.2005) on mielenkiintoinen artikkeli pahuudesta otsikolla Pahuus tekee meistä ihmisiä.

Filosofi-kirjailija Torsti Lehtinen pitää pahuuden olemassaoloa itsestäänselvänä ja sen tunnistamista itsessään tärkeänä. Hänen mielestään hyvyys ei ole mahdollista ellei ole tunnistanut omaa pahuuttaan. "Kaiken kulmakivi on se, että myönnämme oman heikkoutemme ja hyväksymme sen myös toisessa. Ihminen, joka on aidosti katsonut omaa heikkouttaan ja oman lihansa alttiutta, on taipuvainen käyttäytymään solidaarisemmin myös muita kohtaan."

Lehtinen jatkaa, "Tuomittavampaa on tietoisiin arvovalintoihin perustuva pahuus. Pahinta on vetää hyvän ja pahan rintamalinja itsensä ja muiden, tai oman ja muiden yhteisöjen välille. Tai oman ja muiden kansakuntien, tai oman ja muiden uskontojen välille."

Tällä viikolla lueskeltiin yhden nuoren kanssa mitä Raamattu sanoo synnistä eli siis pahuudesta. Esille tuli mm. seuraavia seikkoja: "kaikki vääryys" (1 Joh. 5:17), "jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä" (Jaakob 2:9) ja "joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei sitä tee, se syyllistyy syntiin" (Jaakob 4:17). Kaikkiin näihin ja moniin muihin kohtiin totesimme yhdessä: AUTS.

Raamatun kirjoittajat ovat määritelleet pahuutta monella tavalla, luetteloidenkin avulla. Rakastaa vain itseään ja rahaa, rehenteleminen, pöyhkeys, herjaaminen, tottelematon vanhemmille, kiittämättömyys, jumalattomuus, rakkaudettomuus, leppymättömyys, panetteleminen, väkivaltaisuus, raakuus, kaiken hyvän vihollinen, petollisuus, häikäilemättömyys, järjettömyys, ulkonainen hurskaus, listaa Paavali (2 Timoteus 3:2-5). Näitä kun pohtii rehellisesti, on yhden jos toisen meistä todettava: AUTS.

Jos väitämme ettei meissä ole pahuutta "petämme itseämme" (1 Johannes 1:8). Kristinuskossa onkin tärkeää oman pahuuden kohtaaminen ja myöntäminen. Se on lähtökohta ihmisen uudistumiselle ja kasvulle. Armon ja rakkauden kokeminen ja niiden osoittaminen toiselle alkaa oman heikkouden kohtaamisesta.

Saarijärven hautausmaa

"Pahuutta on vaikea tunnistaa, koska se on usein verhoutunut joksikin aivan muuksi. Hyvänä pidetty asia voi olla paha tai tuottaa pahaa ja päinvastoin. Ei ole kauan, kun joku kirjoitti lehdessä että nykyisin urheillaan sotimisen sijasta. Kun naiset haluttiin työelämään, sanottiin, että kotiin jääminen on paha. Kun naisten halutaan nyt jäävän kotiin, sanotaan, että lapsille on pahaksi, jos äidit käyvät töissä. Kun maalaan joskus oikein kauniin, ajatellun taulun, maalaankin sitä, mitä en itse ole."

Taiteilija Rafael Wardi SK:ssa

Vihaa ja surua

Saarijärven hautausmaa

Käyn silloin tällöin pitämässä luentoja Hoitokoti Seukkalassa. Ihailen työtä mitä siellä ihmisten hyväksi tehdään. Tänään kävin siellä puhumassa rakkaudesta ihmissuhteissa. Sinne mennään mutkaista, mäkistä ja hyvin kaunista tietä Peurunka-järven rantaa. Tänään järvellä oli kymmeniä joutsenia. Monilapsisia joutsenperheitä oleili rannan tuntumassa. Onneksi eivät olleet vielä lähteneet pois takaisin tullessa, sain pari kuvaa.

Minua koskettaa tällä hetkellä useammankin ihmisen suru. Tuntemiani ihmisiä liippaa läheltä eräs lehdissäkin ollut väkivaltainen kuolema sekä liikenneonnettomuus. Blogistanissakin oli suru-uutinen. Järkytys ja shokki ovat luonnollisesti suuria koko lähipiirillä.

Murhattu nainen oli tiennyt olevansa vaarassa ja pyytänyt viranomaisilta apua. Mutta mitään ei voi tehdä pelkkien uhkausten perusteella... Nyt se on liian myöhäistä. Miten selviää pieni lapsi, joka joutuu elämään sen tosiasian kanssa että äitiä ei enää ole ja että isä on hänet tappanut? On siinä taakkaa kannettavana pienellä kerrakseen.

Ollessani työssä turvakodissa opin että väkivaltaisesta suhteesta lähteminen on usein kaikkein vaarallisin hetki. On tärkeää rohkaista ihmisiä hakeutumaan turvaan, mutta on hyvin tärkeää kunnioittaa väkivallan uhrin omaa asiantuntemusta. Hän on se, joka siinä tilanteessa elää. Hän tietää tilanteensa paremmin kuin kukaan ja osaa arvioida vaarat. Ei siis tule antaa helppoja neuvoja ulkoapäin ja painostaa toimiin joihin toinen ei ole valmis, vaan tukea häntä hänen ratkaisuissaan. Mutta kun apua pyydetään, tulee se ottaa hyvin vakavasti. Pistää vihaksi että ihminen, joka rohkeasti, henkensä kaupalla etsii parannusta tilanteeseensa ja pyytää apua, jää sitä vaille - ja kuolee. Jälleen kerran. Milloin oikein opimme kuuntelemaan ihmistä ja ottamaan hänet vakavasti?

Sana surevalle: sure. Sure, niin kuin ne joilla on toivoa (1 Tess. 4:13). Surusi on sinun, se on henkilökohtainen ja yksityinen, eikä kukaan voi tulla sinulle sanomaan millainen surusi on tai tulisi olla. Sure, läheisesi ansaitsee sen. Kun jaksat, päästä joku ihminen lähellesi, älä jää yksin. Haluan kantaa sinua lämpimin ajatuksin ja rukouksin.

Katson maailmaa kyynelten läpi.

Ehkä näen sellaista,

jota kuivin silmin katsovat eivät voi nähdä.
-Nicholas Wolterstorff

Työpaikkani visuaalinen ilme

On mukavaa että työpaikka on kaunis ja taiteellinen. Ajellessani ympäri Keski-Suomea saan sielun ruokaa kauniista maisemista. Joskus kun ei ole kauhea kiire, nappaan kuviakin.

Tässä pari esimerkkiä työpaikkani visuaalisesta puolesta tältä syyskuulta. Nyt maisemat ovat jo tosin saaneet uudet värit. Senkin puoleen on ylellistä että visuaalinen ilme vaihtuu säännöllisin väliajoin!


Saarijärvi




Äänekoski


Suolahti