Sellainen ihminen kuin haluaisin olla

Jyväskylän adventtiseurakunnalla on ollut onni saada isännöidä Kalervo Aromäen luentosarjaa niin syksyllä kuin nyt talvellakin. (Syksyn jaksamista käsitelleen luentosarjan "Arjen keskellä" muistiinpanoihin löytyy linkit täältä.) Talven luentosarjassa "Arvoja etsimässä" pohditaan millaisia arvoja tarvitaan, miten ne vaikuttavat ja voivatko arvot ja arkielämä olla sopusoinnussa. Pyrin laittamaan tänne blogiin muistiinpanoni luennoista.

Onpa mukavaa heti näin vuoden alussa käyttää aikaa syvempien arvojen ja elämän pohdiskeluun.

Tässä ovat muistiinpanot ensimmäisestä luennosta, jonka aihe oli "sellainen ihminen kuin haluaisin olla:"

Hyvä elämä:

1) Terve perhe-elämä.
-Mies ja nainen ovat samanveroisia, kumppaneita ja ystäviä keskenään.
-Miesten tunnusomaiset piirteet suhteessa naiseen: 1) taipuvainen käyttämään väkivaltaa 2) seksuaaliset tarpeet ovat tärkeämpiä kuin kohdata toinen subjektina.
-Terve perhe on sitä että kohdataan puoliso aidosti. Tämä luo pohjan kasvatukselle.
-Tapani elää tuottaa merkitystä toisen elämään.
-Tasapainoinen suhde toiseen, ennen kaikkea vastakkaiseen sukupuoleen.

2) Oikeudenmukaisuus.
-Näen muut, myös ne, jotka ovat minua heikommassa asemassa.
-Elän poispäin itsestäni.

3) Pyhän kunnioittaminen.
-Arvoja, jotka ovat minua suurempia.
-Jos ei ole minua suurempaa, elämään jää merkityksettömyys.


Hyvää elämää tukevia/tuhoavia tekijöitä:
-Ulkoiset uhat ovat todellisuutta nuorten elämässä. Nuoret joutuvat kohtaamaan a) alkoholin saatavuuden b) sukupuolitaudit, HIV c) huumeet.
-Uhkakuvien kasvaessa on yhä vähemmän taitoja niiden kohtaamiseen.
1) Kulttuuri.
-Ennen sotia elämä ohjautui yhteisöllisyydestä käsin. Kristillinen perinne ja yhteisesti hyväksi havaitut arvot.
-Korostettiin hyveitä: kyky harkita, oikeudenmukaisuus, kestävyys, lujuus, itsehillintä (kyky siirtää mielihyvää), kansalaisuus, velvollisuus, maine, kunnia. Nämä sisälsivät asioita, joista käsin yhteisöllinen elämä onnistui.
-Sodan jälkeen isät eivät jaksaneet olla isiä. Aika investoitiin työhön. Käsitys hyvästä elämästä muuttui vähitellen. Tärkeämmäksi kuin mitä ihminen on nousi se miltä ihminen näytti. Yhteinen totuus pirstaloitui, on vain yksilön oma totuus.
-Nuoren minäkuva: yhteisön merkitys väheni, tuli muita tekijöitä, jotka muokkaavat nuoren arvomaailmaa (jotka ajavat ihmisiä samaan muottiin): koululaitos, media, tieteet. Kun koti hajosi tärkein tekijä, jonka tuli antaa identiteetti siirtyi ulkopuolellemme: koulu, jonka tehtävänä muokata yhtäläisiä kansalaisia, markkinat, muoti, media, sosiaalipolitiikka.
-5,5 tuntia mediaa päivässä nuorilla.
-Jippii tutkimus Suomessa: kaksi vuotta sitten 2/3 nuorista oli merkittäviä ystävyyssuhteita. Nyt joka toisella on aikaa ystävyyssuhteisiin. Elämä muotoutuu virtuaalitodellisuuden kautta.
-Kun perhesysteemi hajosi, perinteet hajosivat. Niinpä jokaisen on luotava itsensä, löydettävä itsensä koska turvallista kotia, kehystä, yhteisöä ei ole.
-Kaksi keskeisintä oman identiteetin muovaavaa tekijää nykyään: 1) Mainonta & kuluttaminen. Niiden kautta luomme itsemme. Kun sosiaalinen minä tyhjenee, tyhjiön täyttää kuluttaminen.
2) Terapia, jonka kautta haen itseäni.
-Yksilö on vastakohta vanhemmille, lapsille, ystäville, kansalaisille. Olen yksilö, olen yksin itseni varassa. Olen itse luonut itseni. Ei ole menneisyyttä, juuria. On vain se hetki, joka minulla on. Kaikki on olemassa ihmistä varten.
-Raamatullinen käsite synti, merkitsee sitä että ihminen on yksin oman neuvokkuutensa ja viisautensa varassa.
-Itsekeskeisyys ja vieraantumien ovat hintaa, jonka maksamme yksilöitymisestä.'

"Sydän:"
-Viisaat ovat kautta aikojen korostaneet opettamisen merkitystä.
-Kuri = esimerkin kautta tiettyyn elämänmalliin ohjaamista.
-Opetuksen tarkoitus on antaa suunta. Nykyään kouluissa opetuksen tarkoitus on lisätä tietoa.
-Viisaus: kyky tehdä päätelmiä. Kyky hallita periaatteita, jotka mahdollistavat päättelyn.
-Opetus oli luonnetta kasvattavaa ja muokkaavaa. Luonne = mitä ihminen on sisimmässään, se "sydän," se mitä olennaisesti olen.
-Viisaus on kykyä tarkoitukselliseen toimintaan. Elämä voidaan ohjata kahteen suuntaan: tuhoava tai merkitystä antava. Kumpikin vaatii aktiivisuutta. Jos jäämme vaille ohjausta suuntaudumme on paha luontaisempi meille.
-Merkitystä antava elämän suunta: annan itseni siihen mitä teen, teen sen tunteella ja palolla. Olen myös altis elämän satunnaisuudelle. Suostun hyväksymään mahdollisuuteni, käytän ne ja samalla kuitenkin näen rajallisuuteni.
-Rajallisuutta voidaan paeta mielihyvään, kuluttamiseen.
-Sydämen taito: sisäistynyt tapa elää elämääni. Ei ulkoapäin ohjautuvaa. Sisäiset periaatteet, joita voin soveltaa kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä.

Moraali:
-Moraalikasvatus on tapa kasvattaa seuraavaa sukupolvea niin että sillä on eväät elämän kohtaamiseen.
-Moraali on kysyä nähdä asiat oikein, erottaa oikea väärästä, terve epäterveestä, luonnollinen luonnottomasta.
-Alkoholistin lapsella on hämärtynyt kyky erottaa terve epäterveestä.
-Moraali, rakentava tapa elää ei synny itsestään. Tarvitaan, joku joka opettaa, vaalii, tukee, toistaa. Vanhemmat ovat kaikkein keskeisimmässä tehtävässä.
-Lea Pulkkinen: välittävä suhde seuraavaan sukupolveen, selkeät rajat, vastuullisuuteen opettaminen ikäkaudelle sopivalla tavalla.
-Tärkeää muistaa: menneisyyteni ei kuitenkaan määrittele huomistani. Vaikeuksista huolimatta voidaan selviytyä. Nuorilla, jotka ovat selviytyneet erittäinkin vaikeista olosuhteista on ollut vähintään yksi aikuinen, joka on mahdollistanut samaistumisen. Tarvitaan vähintään yksi.
-Identiteetti rakentuu samaistumisen kautta. Voitko olla aikuinen, johon nuori voi samaistua? Se on kohtalon kysymys.

Elämisen taidot
1) ihmissuhde ja ilmaisu. Luon itseni riittävän sosiaalisen kontaktin kautta.
2) ongelmanratkaisu ja päätöksenteko. Voin kohdata asian kuin asian ja hoitaa sen rakentavalla tavalla
3) fyysinen kunto ja terveydenhoito. Itsestä terveesti huolehtiminen on koko ihmisestä huolehtimista: ravinto,m liikunta, ajatusmaailma, fyysinen ja psykologinen lepo, pyhän kunnioittaminen.
4) identiteetin kehittyminen eli ihmisenä kasvaminen ja elämän tarkoituksen kokeminen.
-Ihmisenä oleminen kumuloituu. Mikään ei ole niin viisas kuin vanha viisas. Mikään ei ole niin tyhmä kuin vanha tyhmä.
-Voimme löytää itsemme ja identiteettimme samaistumalla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
-Konfutse: Kaunein näky maailmassa on lapsi, joka kulkee turvallisesti elämän polkua, jonne sinä olet hänet ohjannut.
-Robert Coles: koulu- ja kotielämän laatu on se millä on todellista merkitystä lapselle. Tarvitaan muutakin kuin tietoa.

Todellinen arvo elämässä on se mitä jätän seuraavalle sukupolvelle.

[Luentosarja jatkuu ti 16.1. klo 18.30 Jyväskylän adventtikirkossa, Ilmarisenkatu 18. Aiheena on rakkaus. Liput 2 €.]