100 vuotta täyteen!

Viimeksi kun oli juhlat, olivat ne 60 v. päivät.  Tällä kertaa tuleekin jo 100 vuotta täyteen...

La 25.3. 2017 klo 11 "Kiitollisina 100 vuoden matkastamme" Jyväskylän adventtikirkolla

Tarinaamme kertomassa siellä silloin. Onhan sitä ollut monenlaista seikkailua ja on tullut tehtyä tavallisuudesta poikkeavia valintoja jo pienenä. Mielenkiintoista miettiä menneitä... Siitä nousee syvä kiitos.

PS. Neljävuotiaalta sain tällaisen onnittelun: Sata onnea!

Korallit kukoistavat jälleen

"Korallit kukoistavat jälleen Bikinin ydinkoealueella" otsikoi Keskisuomalainen kuten moni muukin sanomalehti jokunen päivä sitten.

Marshallsaarten Bikini-atollilla tehtiin amerikkalaisten toimesta ydinkokeita. Vuonna 1954 räjäytettiin koralliriutan pinnalla Bravo -vetypommi, joka oli tuhat kertaa voimakkaampi kuin Hiroshimaan pudotettu ydinpommi. Lämpö nousi testausalueella 55 000 celsiusasteeseen. Pommi järisytti saaria 200 km päässä. Itse Bikini-atollille se sai aikaan kaksi kilometriä leveän ja 73 metriä syvän kraaterin.

Millaista siellä on nyt 54 vuotta sen jälkeen? Korallit kukoistavat jälleen! Lajeja on hävinnyt, mutta kaloja ja upeita koralleja on runsaasti. Luonnon selviytymiskyky on hämmästyttävä. Hienoa että laguuni voi näin hyvin. Entäpä ihmiset?

Bikinin asukkaiden pakkosiirtolaisuus, exodus on kestänyt jo 62 vuotta:

• Vapautettuaan Marshallinsaaret Japanilaisten vallasta vuonna 1944, Amerikkalaiset pyysivät bikiniläisiltä vuonna 1946 voisivatko he siirtyä väliaikaisesti pois atolliltaan jotta siellä voitaisiin testata atomipommeja "ihmiskunnan hyväksi ja kaikkien maailmansotien lopettamiseksi." Punnittuaan asiaa hyväsydämiset bikiniläiset päättivät suostua. Heidän johtajansa kuningas Judan sanoin "menemme uskoen kaiken olevan Jumalan käsissä."
• Bikiniläiset lähetettiin Rongerikin atollille. Se oli asumaton, koska marshallilaiset pitivät sitä asuinkelvottomana pienuutensa vuoksi. Siellä ei ollut tarpeeksi vettä eikä ruokaa. Hyvin nopeasti he alkoivat kärsiä nälästä ja kalamyrkytyksistä (lagoonissa ei ollut tarpeeksi syötäviä kaloja).
• Vuonna 1948 nälkäkuoleman partaalla olleet bikiniläiset siirrettiin Kwajalein-atollille USA:n armeijan tukikohtaan asumaan teltoissa kiitoradan vieressä. Siellä bikiniläiset valitsivat asuinpaikakseen Kili-saaren, koska se oli asumaton ja sitä ei hallinnoinut yksikään iroij (kuningas). Tämän päätöksen seurauksena he menettivät perinteisen bikiniläisen elämäntavan sekä ruokavalion, jotka perustuivat laguunikalastamiseen. Kili on vain yksi saari eikä sillä ole laguunia. Sen vaarallisilla vesillä laivojenkin on vaikea rantautua eikä perinteinen kanoottikalastus ole siellä mahdollista. Nälästä kärsittiin myös Kilillä. Pian he alkoivat kutsua saarta vankilaksi.
• Vuonna 1967 alkoi USA harkita bikiniläisten palauttamista Bikinille, koska tiedemiehet sanoivat radioaktiivisuuden olevan jo alhainen. Radioaktiivista maaperää poistettiin ja kasveja istutettiin saarille. Vuonna 1972 bikiniläisten oma hallintoelin päätti kuitenkin olla palaamatta Bikinille, mutta kolme perhettä muutti sinne siitä huolimatta.
• Vuonna 1978 useasta Bikinillä asuvista 139 ihmisestä mitattiin hälyttävän korkeita radioaktiivisuusmääriä ja heidät evakuoitiin saarelta.

Tällä hetkellä bikiniläisiä asuu ympäri Marshallinsaaria ja maailmaa odottaen paluuta uskomattoman kauniille kotipaikalleen. He ovat ihmisiä, joita minäkin tunnen. Milloin päättyy heidän exoduksensa?

Marshallinsaarten vapauttajasta tulikin heidän kotiseutunsa ja elämänsä tuhoaja.

Tervetuloa Afrikkaan 10

Matkan rasituksista huolimatta ja aikaeron suosiollisella avustuksella olimme aamulla aikaisin jalkeilla tutustuen asuinpaikkaamme. Asuimme edullisessa, mutta kauniissa Anomabo Beach Resortissa, joka sijaitsee Atlantin valtameren rannalla.

Aamuinen näkymä oveltamme kosketti sieluni sopukoita syvältä:

An early morning view from our door.

Olen viettänyt noin kaksi vuotta elämästäni Marshallin-saarilla Mikronesiassa. Siellä puusto oli lähes kokonaan kookospalmuja ja tämä maisema olisi voinut olla sieltä. Uusia afrikkalaisia elämyksiä kokiessani sain siis samalla elää kaukaisia marshallilaisia tunnelmia.

Pian selvisi miksi tätä kyseistä rantaa kutsutaan nimellä Perfect Beach. Jos voi ranta olla täydellinen, niin tämä oli lähellä sitä. Aamuisista aalloista noustessaan totesi yksi ryhmämme jäsenistä (joka muuten vietti ensimmäistä lomaansa 15 vuoteen) saaneensa jo pelkästään tästä täyden katteen 1400 eurolle, jonka matka maksoi.

Tervetuloa Afrikkaan!

Welcome to Africa!
Perfect Beach, Anomabo, Ghana. October 2007.

Yokweblog

Löytyipä minulle mielenkiintoinen blogi. Yokweblog käsittelee Marshallin Saaria (joilla olen aikoinani asunut kaksi vuotta). Kirjoittaja tosin asuu Kaliforniassa, mutta on syntynyt Ebeyella ja kasvanut pääkaupunki Majurolla. Yokwe yok (laus. jakwe jok) on tervehdys marshalliksi ja tarkoittaa kirjaimellisesti "rakkautta sinulle."

Viimeisimmässä postauksessa kirjoittaja on ilahtunut siitä miten Majuro saatiin yhteisin ponnistuksin siistiksi Taiwanin presidentin Chen Shui-bianin vierailua varten. Siinä kyllä riittää ilahtumista, sen verran suuri ongelma roskat siellä olivat. Maata kun on vähän, ovat he perinteisesti laittaneet roskat mereen, jota on paljon. Silloin kun roskat olivat maatuvaa tavaraa se olikin aivan toimiva ratkaisu. Nykymaailmassa, jossa roskat eivät useinkaan maadu, on kyseinen metodi tietysti ongelmallinen. (Mielenkiintoisia asioita saattoi tulla vastaan kun oltiin uimassa...) Mutta onkohan maan arvo myös ihmisten mielissä laskenut kun roskia lojuu myös pitkin maita ja mantuja? Tai sitten on kysymys vain liikakansoituksen seurauksista.

Toinen mielenkiintoinen postaus käsitteli ruokaa. Juhlissa ruokaa on hillittömästi ja montaa sorttia, mutta muuten marshallilainen ruokavalio on lähes sama asia kuin riisi. Ilman riisiä ei nälkä yksinkertaisesti lähde. Riisi on tietenkin vitivalkoista ja lähes ilman minkäänlaista ravitsemuksellista arvoa. Perinteiset ruoat kuten leipäpuun hedelmä (ihanaa paistettuna), pandanus (maukas hedelmä ja samalla luonnon hammasharja!), taro ja arrowjuuri ovat jo kauan sitten jääneet sivuun. Lihavuus ja diabetes ovatkin hyvin yleisiä. Yli 50% aikuisista miehistä ovat lihavia tai ylilihavia. Riisi-innostus on niin suurta että riisin puuttumista pidetään nälänhätänä, vaikka puissa olisikin hedelmiä, vedet vilisisivät kaloja ja kaupat olisivat täynnä muuta ruokaa.

Kirjoittaja kehottaakin paikallisia seurakuntia lisäämään syntien listalle riisin syönnin! Muistan että joskus jossain hartaudessa yritin tehdä Jeesuksen sanat "Minä olen elämän leipä" elävämmiksi paikallisessa kontekstissa sanomalla että "Jeesus on elämän riisi." Ei olisi varmaan pitänyt.

Yllättävää meren antia

Sattuipa silmiini uutinen viime keväältä. Kotisaareni Ebeye (laus. iibai), Marshallin Saarilla on kohdannut yllättävän ongelman.

Kokaiinia huuhtoutuu pakettikaupalla rantaan, ilmeisesti rajavartioston takaa-ajamien salakuljettajien tiputtamina. 1,6 km pitkällä ja o,5 km leveällä saarella, jossa asuu 12 000 ihmistä, joista 70% on työttömiä tämä tietää ongelmia... Ikään kuin niitä ei olisi ollut jo ennestään.

Uutinen väittää että huumeongelmaa ei ole ennen siellä ollut. Se ei pidä paikkaansa. Jo 80-luvulla (voiko siitä olla niin kauan?!?) alkoholi ei suinkaan ollut ainoa "choice of drugs". Muistanpa sen kerran kun suuressa ulkoilmatapahtumassa poliisiystäväni yht'äkkiä antoi käteeni huumeruiskun poislaitettavaksi, vieläpä nuorison nähden. Ruisku oli sentään tyhjä, mutta mistäpä sitä muut tiesivät. Seuraavana päivänä hän kyllä sai aikamoisen läksytyksen. Mitenköhän huumeongelman kanssa kamppaileva poliisiystäväni on pärjännyt näiden kokaiinilöydösten kanssa?

Iso osa sydämestäni asuu edelleen Ebeyella.