Ihmisarvoinen kohtaaminen

Kappalainen Anna Maria Siljanderin (evlut) koskettava puhe Yle areenassa.

Suosittelen.

Mä oon maailman paras!

Mukula, 7 v: Äiti, tuu peitteleen.
Äiti: Oonks mä niin hyvä peitteleen?
Mukula: Maailman paras!
Äiti: No, maailman paras peittelijä tulee peittelemään!
Mukula: Ainakin niistä joita mä tunnen. Ihanin peittelijä!

Jossain asiassa olen siis todella hyvä. Tällä mennään.

Kesä Keski-Suomessa 6: Korpilahden Höyry-Galleria

Kesä Keski-Suomessa on mitä mainioin asia. Pastori kertoo omat vinkkinsä keski-suomalaisiin elämyksiin.

Korpilahti ja sen satama on erinomainen tutustumiskohde. Tällä kertaa meidät vei sinne suosikki lasitaiteilijamme (hän itse pitää itseään muotoilijana, mutta meille hän on Taiteilija isolla t:llä), Anu Penttisen näyttely Höyry-Galleriassa. Anun persoonallinen tyyli, rikas ja herkullinen värimaailma ja rytmitaju ovat todellista visuaalista sielunravintoa. On hyvin vaikea pitää näppejään erossa hänen töistään. Onneksi alakerran Emalipuu-kaupassa oli esillä tuotteita, joita sai myös koskea!

Iso kiitos metalliseppä Ulla Huttuselle ja puuseppä Arto Salmiselle tämän visuaalisen herkun tuomisesta Korpilahdelle. Oikea kulttuuriteko. Arvostamme. (Penttisen näyttely on avoinna 2.8. 2015 asti. Sinne on ilmainen pääsy.)

Kun on Korpilahden satamaan tullut kannattaa samalla katsella ympärilleen ja ihailla upeita Päijänteen maisemia, katsastaa esillä olevia taideteoksia, käydä leikkipuistossa ja vaikka syömässä Ravintola Satamakapteenissa. 

Satamakapteenille annamme plussaa deli-salaattipöydästä, minttukaakaosta, kauniista sijainnista, vessojen sisustuksesta ja siisteydestä, kirja- ja pelikaapista ja sisustuksesta, josta löytyi monenlaista katsottavaa. Kehitysideaksi tarjoamme joko kokonaan tai edes osaksi savutonta terassia. Joskus on jäänyt siellä syömättä, koska savutonta paikkaa ei ole löytynyt. Nyt pilvisellä säällä ruokailu ihan veden ääressä onnistui lähes savuttomasti, mutta eikö savutonta aluetta voisi jotenkin rajata (ottaen huomioon tuulen suunnan)? Muitakin raikkaan ilman ystäviä saattaa löytyä.

Sairas lentopallofani on päässyt Puolasta Suomeen

Täällä blogissa on käynyt viime päivinä tuhansia lukijoita, kiitos kaikille. Viime päivien aihe on herättänyt paljon myötätuntoa ja nostattanut monenlaisia tunteita esille.

Lentopalloliitossa on sydän paikallaan - avara ja lämmin sellainen. Heidän ansiostaan la 13.9. isoveli, 55, ja pikkuveli, 47, pääsivät lähtemään Katowicesta, Puolasta. Ambulanssilla porhallettiin (hurjaa) kyytiä Prahaan, Tsekkiin. Siellä viranomainen teki lentokoneeseen pääsyn todella hankalaksi, mutta Finnairin koneessa heitä pidettiin kuin piispaa pappilassa.

Helsingistä matka jatkui ambulanssilla Tampereelle. Perillä he olivat klo 01 sunnuntai aamuna. Matka kesti siis 13 tuntia.  Sen jälkeen vielä odoteltiin lääkäriä ensiavussa ja tehtiin tutkimuksia aamu kuuteen saakka. (Pikkuveli pääsi majapaikkaan jo klo 3.49.)

Matka oli lentäenkin rankka. Jos oltaisiin jouduttu matkaamaan ambulanssilla maateitä pitkin etelä-Puolasta Suomeen, olisi se todellakin ollut aivan liian rankka vaihtoehto.

Joten kiitos lentopalloliitto, Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Suomen suurlähetystö Puolassa. Hyvyyttä on vielä olemassa.

Kiitos tuesta ja avusta monissa kiemuroissa Marja Aalto, Snowbird, EMA Group ja Aikamatkat.

Kiitos myös sadoille esirukoilijoille ja tukijoille kautta Suomen ja muuallakin maailmaa kuten Puolassa, Tanskassa ja Australiassa. Kiitos Jumalalle, jolta koemme kaikkien hyvien lahjojen tulevan ja joka kutsuu erilaisia ihmisiä tekemään hyvää toisilleen.

Tähän blogiin on myöhemmin tulossa tarkempaa matkakertomusta veljesten unelmalomasta ja vuoristoradasta puolalaisessa sairaalassa ja järjestelyjen kiemuroissa.

Enää isoveljen ei tarvitse maata kiemurassa liian lyhyessä sängyssä. Jospa kahden viikon jälkeen saisi nukuttua paremmin. Suomalainen ruokakin on maittanut. Hienoa on myös se, että lääkärit ja hoitajat puhuvat suomea. Ja vierailijoita on mukava ottaa vastaan.

EDIT: Isoveli leikataan tiistaina 16.9.

Lentopalloliitto maksaa Puolaan jääneen sairaan fanin kotiinkuljetuksen

Pastorin saaman tiedon mukaan Suomen lentopalloliitto  on sitä mieltä, että omia ei jätetä.

Lentopalloliiton hallitus on pitänyt pikakokouksen ja päättänyt käyttää 15 000 € Puolaan jääneen, kuolemansairaan fanin kotiuttamiseen inhimillisellä tavalla. Ilmeisesti muita yhteistyötahoja tulee mukaan rahoitukseen.

Perjantaina 12.9. 2014 on lehdistötilaisuus, jossa saa lisätietoa. 

H Y V Y Y S ei ole Suomesta vielä loppunut. 

Olemme sydämestämme kiitollisia, hämmästyneitä ja liikuttuneita. Kiitos.

Lentopalloliiton hallituksen jäsenet ovat ilmeisesti enkeleitä. Tästä voit katsoa miltä suomalaiset enkelit näyttävät.

Pastori kiittää... enkeleitä Vaajakoskella

Pastori oli lähdössä pitkälle matkalle ja kävi tankkaamassa auton ennen lähtöään. Sitten hyvillä mielin liikenteeseen.

Jonkin ajan kuluttua puhelin soi. Tuntematon ihminen esitteli itsensä ja kysyi olisiko lompakkoni jäänyt bensatankille.

Olihan se. Tipahtanut taskusta.

Sovimme enkelin kanssa tapaamisen paikallisella kaupalla. Nokka takaisin kohti kotipaikkaa, josta ystävällinen enkeli ja enkeliystävänsä löytyivät. He olivat ottaneet lompakkoni talteen ja odottivat minua.
Kiittelin vuolaasti ja kerroin että odottamani viikonloppu olisi mennyt ihan pilalle, jos lompakko olisi hukkunut. Automaatilta nostin pienen löytöpalkkion ja lähdin uudestaan matkaan.

Pastori kiittää lämpimästi ystävällisiä enkeleitä Vaajakoskella pe. 4.4. 2014.

Ylimääräisen koukauksen vuoksi pastori huomasi, että tulee olemaan suorastaan mahdotonta ehtiä ajoissa laivaan reunasuomessa. Ennen laivaan pääsyä piti käyttää lauttaakin. Ja lautalle oli pitkä matka, osa siitä hyvin hidasta. Liikennettäkin riitti.

Se, että pastori ehti sinne minne oli matkalla on todellakin Jumalan ihme. Oma ja puhelimessa tsempanneen miehen usko meinasi kyllä pettää. Mutta usko onkin sitä, että menee siitä huolimatta, että tilanne näyttää mahdottomalta.

Pastori kiittää enkelien lisäksi Jumalaa, joka osoitti että se, että pääsin sinne minne halusin, oli hänen voimansa osoitus: hän lähetti enkelit auttamaan ja piti huolta että edessä ei ajanut yhtään enempää allel nopeusrajoituksen hidastelijaa, että ei ollut yhtään vähemmän tilaisuuksia ohittaa ja että lauttaan mahtui ja siitä pääsi pois nopeasti.

Olen kiitollinen!

Muslimit suojelevat kirkkoa

Kunniamaininta Heliopoliksen muslimeille!

Sunnuntaina 18.8.2013 Egyptin Heliopoliksessa paikalliset muslimit muodostivat ihmisketjun adventtikirkon ympärille suojellakseen sitä noin 300 ohikulkevalta mielenosoittajalta.

Adventtikirkolla on siellä myös koulu Nile Union Academy. Paikalliset muslimit ottavat koulun henkilökuntaan päivittäin yhteyttä vakuuttaen heille, että koulu on turvassa.

Vaikuttaa siltä, että siellä osoitetaan ja koetaan Jumalan rakkautta molemminsuuntaisesti.

 

Kuva: Mohammed Abdel Moneim/ Al Akhbar newspaper

 





Assiutissa 15.8. 2013 hyökättiin useisiin kirkkoihin ja Egyptin Pipliaseuran kauppaan. Myös Assiutin adventtikirkko sytytettiin palamaan ja se tuhoutui pahoin. Hyökkääjät eivät löytäneet yläkerran asunnossa piilossa olleita pastoria ja hänen vaimoaan. Musliminaapurit pelastivat heidät palavasta rakennuksesta.

Egyptin valtio on ilmoittanut maksavansa tuhottujen kirkkojen jälleenrakennuksen.

Rasismista voi parantua

Wow. Onpa hurja tarina rasistista, joka uskalsi henkensä uhallakin irtaantua väkivallasta ja skinhead-piireistä. Ja musta mies, valkoista ylemmyyttä uhoavien ryhmien päävihollinen, oli valmis auttamaan ex-rasistia saamaan uuden elämän etsimällä rahoittajan kivuliaille ja kalliille leikkauksille, joilla poistettiin vihaiset tatutoinnit kasvoista ja käsistä.

Tätä on evankeliumi, kuten Patty Froese Ntihemuka kirjoittaa.

Rasismista, kuten mistä muusta tuhoavasta tahansa, voi parantua. Uusi alku, uusi elämä on mahdollinen. Varsinkin kun vihan kohteena olleet antavat anteeksi ja tukevat.

Vuoden positiivisin jyväskyläläinen

Vuoden 2011 positiivisimmaksi jyväskyläläiseksi on valittu Gloria Lapitan. Oikea valinta!

Gloria tekee erinomaista työtä -iloisesti- ja on myönteisyyttä hehkuva ihminen.

Myös pastorin blogi antaa kunniamaininnan.

Sitä onnellisempi

Suomen Kuvalehdessä (SK 35 2.9. 2011) Risto Lindstedt kertoo mesenaatti Kauko Sorjosesta, joka säätiönsä kautta antaa "tukea kulttuurille, taiteille ja koulutukselle." Myytyään menestyvän yrityksensä, hän ei kokenut mielekkääksi nostaa osinkoja itselleen, joten hän perusti säätiön. Ja suomalainen kulttuurielämä on monipuolisempi ja parempi: Kuokkalan kartano, Wivi Lönn, Lapin musiikkiopisto, Reidar Särestöniemi, Kalervo Palsa, Taidekeskus Järvilinna, Mäntän Honkahovi jne.

Metsätöissä 14-vuotiaana aloittanut nykyään rikas liikemies Sorjonen kertoo: "Mitä enemmän tuin, sitä onnellisempi olin, ja mitä enemmän annoin, sitä enemmän tuli voittoa."

Luulenpa, että Sorjosen kokemuksesta voimme ottaa opiksi mekin, jotka emme ole rikkaita. Ei tarvitse olla taidemesenaatti voidakseen kokea antamisen iloa ja muuttaakseen maailmaa paremmaksi.

Pienistä puroista tulee iso joki. Tavallisten ihmisten pienistä lahjoista ja uurastuksesta voi vaikka syntyä terveysasema ja sairaala Namongiin Ghanaan, jossa nykyään hoidetaan n. 120 potilasta päivässä. Tuntuu äärettömän hyvältä, että on saanut olla mukana tällaisessa. Eikä antaminen ole ollut mitenkään pois omasta, päinvastoin.

Yksi onnellisuuden salaisuuksista: anteliaisuus ja toisten auttaminen.

Kunnianosoitus: japanilaiset eläkeläiset

Tämä uutinen teki minuun vaikutuksen.

Japanilaisia eläkeläisiä on valmiina menemään työhön Fukushiman atomivoimalaan. He ovat ammattitaitoisia, vanhempien ihmisten solut jakaantuvat hitaammin, he eivät pelkää kuolemaa, koska se on jo lähempänä ja he haluavat kantaa vastuuta. Eräs heistä sanoo heidän sukupolven kannattaneen ydinenergiaa. Jos he eivät kanna vastuuta, kuka sitten?

Kunniamaininta Japanin eläkeläisille.

Presidentti puhuu asiaa

Erinomaista, arvoisa Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja hallitustunnustelija Jyrki Katainen.


Tarja Halonen ottaa kantaa rasismia vastaan ja huomaa "erilaisten vihatoimintojen" lisääntyneen. Hän taitaa olla paremmin kiinni suomalaisessa arjessa kuin moni nettikommentoija.

John Stott 90 v

En ollut tiennytkään, että John Stott elää vielä. Hän on elämänsä järkevästi käyttänyt mies, jonka kirjoja löytyy omastakin hyllystä. Hyvää syntympäpäivää 90- vuotiaalle!

Muistan elävästi kun Englannissa asuessani menin All Souls -kirkkoon kuuntelemaan John Stottin saarnaa. Kirkon ulko-oven eteen laitettiin kylttejä: Sorry - church full. Se tosiaankin oli ääriään myöten täynnä.

Elämää kirkolla

Torstaina Markku, Erkki ja Ilkka remontoivat, Ritva laittoi ruokaa, Elisa toi ruokia, Ari opetti musiikkia, Ansku hoiti sieluja.

Perjantaina kirkolla Ritva leipoi, Satu siivosi, Maarit hoiti sieluja, Maija teki lumitöitä, Ansku siirteli huonekaluja, Henri asensi projektorin, Helena teki nyyttärivalmisteluja, Seppo piti rukouskokouksen.

Hyviä päiviä.

Katja Kätkä saa joulumielen

Katja Kätkä laulaa joululauluista rakkaimmat

Katja Kätkä tunnetaan parhaiten CatCat –duosta, joka edusti Suomea Eurovision laulukilpailuissa vuonna 1994. Sittemmin hän opiskeli klassisen laulun opettajaksi Keski-Suomen konservatoriossa ja on jo kauan opettanut laulua Ala-Keiteleen musiikkiopistossa.

Lauantaina 11.12. 2010 klo 18 hän konsertoi oppilaineen Jyväskylän adventtikirkossa. Konsertilla tuetaan terveysaseman rakentamista Namongin kylään Ghanaan.

Katja, mitä laulunopettajan työ sinulle merkitsee?
On upeaa tehdä innokkaiden oppilaiden kanssa töitä ja konsertteja. Musiikin tekeminen on niin antoisaa, ettei se edes tunnu työltä.

Mikä on lempijoululausi? Lauletaanko se tässä konsertissa?
Perinteisistä joululauluista koskettavin on ehkä Varpunen jouluaamuna, jonka laulan konsertissa. Myös Konsta Jylhän joululaulu on todella kaunis. En ole vielä koskaan uskaltanut sitä laulaa, koska tarina on niin surullinen ja en ehkä pystyisi laulamaan sitä itkemättä. Nyt itken yleisön puolella, koska laulun laulaa upeasti Heikkilän Merja. Uudemmista lauluista taas Carola Häggkvistin Taivas sylissäni on ehkä kaunein, sekin kuullaan konsertissa.

Kerro vielä jotain tämän konsertin ohjelmistosta.
Mukana on perinteisiä, sekä uudempia joululauluja. Itse laulan kappaleet, jotka ovat tällä hetkellä itselleni joululauluista rakkaimpia.

Mitä joulu sinulle merkitsee?
Joulu merkitsee minulle hiljentymistä ja yhdessäoloa perheen kanssa. Tänä jouluna menemme vanhempieni luo Lappiin. Jouluun kuuluu myös kirkossa ja haudoilla käynti.

Mikä saa sinut mukaan hyväntekeväisyyskonserttiin terveysaseman rakentamiseksi Ghanaan?

Suostuin heti, kun Merja [Heikkilä] pyysi minua mukaan konserttiin! Itselleen saa hyvän aina mielen, kun voi olla mukana tekemässä hyvää tai auttamassa apua tarvitsevia. Ja varsinkin näin jouluna siitä saa oikean joulumielen!

Kiitos Katja, että jaat hyvää joulumieltä kanssamme!

---

Jouluinen
hyväntekeväisyyskonsertti
la 11.12. 2010 klo 18

Katja Kätkä, Janette Kätkä, Merja Heikkilä, Tiina Soikkeli
Säestys Ari Hienonen.

Väliajalla jouluista tarjoilua.
Jyväskylän adventtikirkko, Ilmarisenkatu 18
Vapaa pääsy. Tervetuloa!

Haitissa valmistaudutaan sateisiin

From the Chronicle of Philantrophy

Kainuulle kiitos 1

Vuoden vaihteessa pohdimme vuoden 2009 kohokohtia. Kainuu, sanoivat kaikki mukana olleet aikuiset. (Puhumaan kykenevän lapsiedustajan mielestä Linnanmäki kyllä peittosi Kainuun.)

Niin Kainuu kuin Kainuun sukujuurenikin ovat jääneet minulle varsin tuntemattomiksi.

Tämä asia korjaantui viime kesänä. Sillä suurella suvulla, johon kuulumme on aktiivinen sukuseura, jonka aktiiviset toimijat järjestivät pienelle seitsemän aikuisen ja kahden lapsen seurueellemme kahden päivän opastetun sukumatkan Kainuuseen tutustumaan juuriimme.

Siitä muodostui todellakin yksi vuoden kohokohdista. Näimme kauniita maisemia, joiden keskellä esi-isämme ja -äitimme olivat eläneet ja peltoja, joita he olivat viljelleet. Kuulimme tarinoita sitkeydestä, vaaroista (kahdenlaisista), Kainuun asuttamisesta, kansanluonteesta. Tutustuimme myös tämän päivän Kainuun yritteliäisyyteen, selviytymiseen ja tekemisen meininkiin.

Ennen kaikkea tapasimme käsittämättömän ystävällisiä ihmisiä. Meidät oli kutsuttu koteihin, jotka olivat niillä paikoilla joista isoisovanhempani ovat lähtöisin. Niissä asuu ihmisiä, jotka ovat meille jo hyvin kaukaisia sukulaisia. Pöydät olivat koreana, väkeä paikalla, meille esiteltiin paikkoja sekä nykyistä että entistä elämänmenoa. Meidän kanssamme kuljettiin ympäri pitäjää. Eräskin kiireinen ihminen oli käyttänyt kaksi päivää aikaa isoisoisäni haudan etsimiseen (ja kunnostamiseen!), jotta meidän olisi helppo käydä siellä. Sukuseuran puheenjohtaja tuli pitämään meille esitelmän suvun historiasta ja sukuseura tarjosi maukkaan kainuulaisen perinneaterian.

Olisi näillä ihmisillä ollut varmasti paljon muutakin tekemistä. Heidän vaivannäkönsä, asioihin paneutumisensa ja vieraanvaraisuutensa tekivät meihin syvän vaikutuksen.

Kainuusta kasvoi kohokohta: juurista sydämiimme.

Mukula ja muksu siellä mistä isoisoisoäitinsä on kotoisin.
In the place where their great-great-grandma was born.

Tällä mäellä kasvoi isoisoisäni.
My great-grandfather grew up here
in the midst of stunning scenery and wilderness.

Isoisoisäni hauta.
Detail of the grave of my great-grandfather.

Kainuu, Finland. July 2009.

Jälleen yksi päivä Haitissa

Yksi ADRAn päivistä Haitissa:

-Kolme kuorma-autoa lähtivät matkaan pakolaisleiriin kyydissään 45 000 tonnia riisiä, papuja, öljyä ja suolaa. Brasilialaiset YK joukot turvaavat. Vesipisteitä perustetaan Port-au-Princeen.

-Yksi kuorma-autoista meni rikki. YK joukot turvaavat kadun. Kuorma-auto korjataan. Matka jatkuu.

-Tilanne on kireä. YK joukot käyttävät kyynelkaasua. Nyt ihmisjoukko on jotenkin hallinnassa. Kuorma-autojen tyhjennys alkaa.

-Yksi kuorma-auto on tyhjennetty. Kaksi jäljellä. YK:lla on tilanne hallinnassa ainakin tähän asti.

-Kaikki kolme autoa tyhjiä. Ruoka on turvallisessa säilössä pakolaisleirillä. Se jaetaan perheille. Ihmisjoukko edelleen ympärillä.

-Ruoan jako on tehty. Turvallisuustilanne on hyvä. Ihmiset laulavat kiitollisina kun ADRAn autot ajavat pois.

Kiitos ADRAlle ja kaikille lahjoittajille, jotka mahdollistavat ADRAn työn.

Kuvat: ADRA

Puhallettava sairaala?

Oletko miettinyt millainen on inflatable field hospital, siis puhallettava kenttäsairaala?

Vastaus löytyy tästä.

7-vuotias sankari

Charlie Simpson, 7 näki televisiosta miltä Haitissa näytti. "It wasn't quite nice," totesi Charlie ja päätti auttaa. Hän asetti tavoitteeksensa kerätä £ 500, mutta rahaa tulikin £ 72 000 (=82 490 €).