Olympiahuomioita 1

Äiti hakee mukulan, 5 v. päiväkodista. Kotiin ajettaessa kuunnellaan radiosta jääkiekko-ottelua.

Mukula: Ketkä pelaa?
Äiti: Suomi ja Ruotsi.
Mukala: Voi ei! Nyt mä en tiedä ketä mä kannustan. Mä tykkään molemmista maista niin hirveesti!

Heh, mukula ei ole vielä yhden yleisen suomalaishapatteen hapattama.

Hyvä, Wali Hashi!

Erinomainen puheenvuoro, Wali Hashi!

Uudet silmät näkevät tarkasti sen mihin muut ovat liian tottuneita.

Kissa vaan pöydälle.

Paras ja huonoin paikka olla äiti

Suomi on maailman paras paikka olla äiti. Ei toki täydellinen, mutta hirmuisen paljon parempi kuin Kongon demokraattinen tasavalta ja Somalia, Äitien indeksin kaksi viimeistä maata. Siellä:

• Yksi nainen kolmestakymmenestä kuolee raskauteen liittyvistä syistä.
• Yksi lapsi seitsemästä kuolee ennen viidettä syntymäpäiväänsä.
• Lapsi voi olettaa saavansa käydä koulua kaksi vuotta ja korkeintaan yhdeksän vuotta.
• Kahdeksan naista kymmenestä menettää lapsen elämänsä aikana.

Tunnen Suomeen päässeitä pakolaisäitejä. Olen iloinen, että he ovat saaneet mahdollisuuden kasvattaa lapsensa täällä. Tervetuloa!

Ei äitiys aina ole kovin yksinkertaista täälläkään, mutta peruspuitteet ovat kunnossa.

Hyvät puitteet eivät toki tee hyvää äitiä, mutta ovat erinomainen juttu. Kiitos suomalaiselle yhteiskunnalle.

Suvaitsemattomuudessa on voimaa!

Luin Kotiliedestä (27.12.2012) Jutta Urpilaisen haastattelun.

Mielenkiintoinen asia kiinnitti huomiotani. "Hänellä ei ollut murrosiässä edes kännikokeilua. Isä oli sanonut, ettei sellaista suvaita."

Hyvä isä! Joistakin  - tai aika monistakin - asioista voitaisiin reilusti sanoa: tätä ei suvaita. Ja silloin niitä olisi vähemmän.

Nuorison alkoholinkäyttö on yksi asia. "Edes kännikokeilua" -ilmaisu kertoo jo suomalaisesta ilmapiiristä, jossa ei ainoastaan suvaita vaan odotetaan, että nuoren on harrastettava kännikokeiluja. Se kun on "normaalia".

Kulttuurimme voisi olla toisenlainenkin. Yhtä hyvn voitaisiin sanoa ettei kännäämistä suvaita, koska se on myrkyllistä, vaarallista ja typerää. Tupakanpolton kanssa näin on jo tapahtunut ja tulokset ovat nähtävissä. Nyt olisi aika tehdä sama temppu kännäämiselle. Suvaitsemattomuudessa ja paheksumisessa on voimaa!

Kulttuurissamme suvaitaan esimerkiksi juopuneiden örvellystä ja huonoa käytöstä. Ympärilläolijat ovat yleensä hiljaa myötähäpeää tuntien. Mitäpä jos tuomitsisimme käytöksen ääneen?

Tässä kerran eräs juoppo käyttäytyi tungettelevasti ulkomaista vierastani kohtaan, joka oli hyvin näyttävän näköinen nainen. Ympärillä oli ihmisiä, jotka olivat kärsineet miehen käytöksestä jo ennen saapumistamme, mutta he eivät sanoneet mitään. Myöhemmin joku tuli minulle kuiskaten esittämään huolensa ettei mies vaan mene auton rattiin. Siis sen jälkeen kun minä olin ääneen paheksunut, tuominnut ja ollut hyvin suvaitsematon! Ja huutanut kun sana ei muuten kuulunut.

Olin käskenyt hänen poistua ja olin suoraan kertonut, että hänen käytöksensä on ällöttävää, noloa ja täysin sopimatonta. Mies oli kehottanut minua näyttämään ulkomaalaiselle "parasta Pohjanmaata" ja minä totesin että se oli mahdotonta hänen ollessa läsnä. Lopulta jopa soitin poliisit kun mies alkoi uhkailla ajaessani häntä pois jo kolmatta tai neljättä kertaa.

Juopuneisuus ei ole mikään syy käyttäytyä törkeästi. Miksi suomalaiset suojelevat sitä olemalla hiljaa?

Pelastakaa lapset rasismilta

Pelastakaa lapset Lasten kokemaa rasismia vähätellään – rasismin kieltävät usein ne aikuiset, joita se ei kosketa.

"Pelastakaa Lapset muistuttaa, että rakentava puhe rasismista, ilmiön tunnustaminen ja sen vastustaminen, antaa tilaa rasismin kokemusten käsittelyyn. Samalle se viestittää kaikille lapsille, että rasismiin puututaan ja siihen on aina puututtava, eikä siitä selviytyminen tai sen vastustaminen ole vain rasismia kokeneen tehtävä. Pelastakaa Lapset toivoo yhä useamman puolustavan oikeudenmukaisempaa ja moninaisempaa Suomea."

Kunnianosoitus Pelastakaa lapset ry:lle hyvästä työstä.

Rasismiin pitää puuttua erityisesti niiden, jotka eivät sitä henkilökohtaisesti koe.

"Rasismi rikkoo Suomea"

"Rasismi rikkoo Suomea ja niitä arvoja, joille yhteiskunta on rakennettu", sanoo vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet.

Aivan.

Sanat eivät ole vain sanoja. Sanat muuttavat maailmaa. Yksittäisetkin rasistiset huutelut rikkovat Suomea. Ne rikkovat sitä, jolle huudetaan. Ne myös rikkovat sitä, joka ne sanat huutaa.

Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos, sanoi Jeesus.

Poliisin mukaan viharikollisuus ei ole vielä Suomesta hävinnyt. Koko raportti on tässä.

Jos yksi on vaarassa, ovat kaikki turvattomia

AVOIN KIRJE JYVÄSKYLÄLÄISILLE VAIKUTTAJILLE
7.5. 2011 Jyväskylä

Arvoisat jyväskyläläiset vaikuttajat
Kaupunginjohtaja Markku Andersson
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Pauli Partanen
Poliisipäällikkö Markku Luoma
Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola
Suur-Jyväskylän lehden päätoimittaja Tapani Markkanen
Jyväskylän kaupunkilehden päätoimittaja Jaana Larsson
Yle Keski-Suomen päällikkö Pekka Autio
Radio Jyväskylän toimituspäällikkö Pertti Perämäki
TV Jyväskylän vastaava toimittaja Outi Virenius
Valtuustoryhmien puheenjohtajat Jari Blom (SDP), Jaakko Selin (KOK), Jari Colliander (KESK), Meri Lumela (VIHR), Jarmo Ritanen (VAS), Asmo Maanselkä (KD), Kauko Tuupainen (PS) ja Riitta Tynjä (SKP)

Haluamme kunnioittavasti esittää huolemme Jyväskylässä esiintyvästä väkivallasta ja rasismista.

Perjantai-iltapäivällä 8.4. 2011 nuori afrikkalainen nainen joutui vakavan rasistisen väkivallan kohteeksi Jyväskylän Kukkumäessä. Neljä aikuista miestä pysäyttivät pyöräilevän naisen, löivät, haukkuivat rasistisesti, ryöstivät rahat ja löivät metalliesineellä päähän. Sairaalassa poliisejakaan ei päästetty moneen päivään hänen luokseen hänen huonon kuntonsa vuoksi. Lääkäreiden mukaan paraneminen tulee kestämään monta kuukautta.

Nainen on päässyt pakoon silmitöntä väkivaltaa Afrikassa ja asunut perheensä mukana 14 vuotta pakolaisleirillä ennen kuin pääsi Suomeen. Ja nyt hän miltei menetti henkensä rasistisen väkivallan uhrina täällä Jyväskylässä.

Olemme tapauksesta pöyristyneitä ja kauhistuneita. Ihmettelemme, miten tällainen voi olla kaupungissamme mahdollista ilman, että asiaan puututaan. Miksi tapahtunut ei ole noussut julkisuuteen? Miksei median kautta etsitä silminnäkijöitä, vaikka ikkunanrikkomistapauksissakin niitä etsitään? Eikö maahanmuuttajanaisen sanaa uskota? Emme ole missään nähneet poliisin tiedottavan tai kyselevän asiasta.

Jyväskylässä asuvien afrikkalaisten ystäviemme arkea ovat lähes päivittäiset rasistiset huutelut ja uhkaukset kadulla, kaupoissa ja kouluissa. Olemme kuulleet tapauksista, joissa afrikkalainen on täpärästi päässyt karkuun pahoinpitelyä tuntemattomien kadunkulkijoiden taholta.

Mikäli jyväskyläläisinä sallimme rasistisen pelon ilmapiirin ja väkivallan, tekee se meidän kaikkien elämän turvattomaksi. Jos yhtä lyödään ihonvärin takia, niin kuka tahansa meistä voidaan pahoinpidellä yhtä mitättömästä syystä. Kuultuaan tästä tapauksesta ovat tavalliset suomalaiset reagoineet ihmettelemällä "Täällä Jyväskylässäkö?" tai toteamalla "Sittenhän pitää pelätä kaupungilla liikkumista".

Haastamme jyväskyläläiset vastuunkantajat, vaikuttajat ja jokaisen kaupunkilaisen ottamaan turvallisen Jyväskylän sydämen asiakseen, käsittelemään asiaa julkisuudessa, kaupungin toimielimissä ja puolueissa sekä tekemään kaikkensa, että rasistisen väkivallan tekijät saadaan vastuuseen teoistaan. Jyväskylä on niin pieni paikka, että kyllä täällä varmasti joku tietää ketkä ovat pahoinpitelystä vastuussa.

Rasismia, väkivaltaa ja pelon ilmapiiriä ei tule sallia, sillä jos yksi on vaarassa, ovat kaikki turvattomia. Hiljainen hyväksyntä sallii väkivallan jatkumisen. Vastuu on meidän yhteinen.

Kunnioittavasti,
Jyväskylän adventtiseurakunnan pastori ja 133 muuta allekirjoittajaa

Kongossa raiskataan 1 100 naista JOKA PÄIVÄ

Jos suomalaiset olisivat edes vähän enemmän tietoisia ihmisten kärsimyksistä Kongossa, suhtautuisivatko he myönteisemmin niihin harvoihin, jotka ovat päässeet turvaan Suomeen?

Entä miten he suhtautuisivat siihen, että tällaisen "turvaan" päässeen naisen rasistit lähes tappavat keskellä kirkasta päivää suomalaisella kadulla?

Entä miten suomalaiset suhtautuisivat siihen, että asialle ei näytetä tehtävän juuri mitään?

Lainaan YLE:n uutista, joka kertoo millaista Kongossa on:

Seksuaalinen väkivalta on järkyttävän yleistä Kongon demokraattisessa tasavallassa. Yli 400 000 naista raiskattiin 12 kuukauden aikana vuosina 2006 - 2007, eikä raiskausten määrä ole vähentynyt tämän jälkeenkään, kertoo tuore tutkimus.

Kansainvälisen tutkijaryhmän tutkimustulos on selvästi synkempi kuin YK:n aiempi arvio, jonka mukaan kyseisenä aikana olisi raiskattu 15 000 naista. Uusi tutkimus on julkaistu American Journal of Public Health -tiedelehdessä.

Todellisuus saattaa silti olla vielä julmempi. Tutkimuksessa olivat mukana 15 - 49-vuotiaat naiset, joten sen ulkopuolelle jäävät nuoremmat ja vanhemmat ikäryhmät sekä miehet. Lisäksi tutkitusta väestöryhmästäkään tuskin kaikki raiskaustapaukset ovat tulleet esille uhrien kokeman häpeän takia.

Seksuaalinen väkivalta ei osoita Kongossa vähenemisen merkkejä. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin tietojen mukaan raiskausten määrä kaksinkertaistui vuodesta 2008 vuoteen 2009.

Kongossa vallitseva rankaisemattomuuden kulttuuri on moninkertaistanut raiskausten määrän. Tämän seurauksena Kongon seksuaalinen väkivalta on yksi aikamme suurimmista humanitaarisista kriiseistä, sanoo Harvardin yliopiston humanitaarisen tutkimuksen johtaja Michael VanRooyen.

AFP

Virallisesti leppoisa

Harmittaa ajatella, että niin moni muukin kaupunki Suomessa on ollut yhtä nätti kuin Kristiinankaupunki, mutta ei ole enää.

Kristiinankaupunki, Western Finland.

Epäreilua!

Äiti ja muksu, 8 v katselivat linnan juhlia ja keskustelivat keitä ihmisiä sinne kutsutaan.

Äiti: Huomaatko, sinne on kutsuttu aika monen lehden päätoimittaja.
Muksu: Onko siellä Lemmikki-lehden?
Äiti: Ei taida.
Muksu: Miksei siellä ole lasten lehtien päätoimittajia?

Hyvää itsenäisyyspäivää 2010

Suomi on 93-vuotias. Onnea vaan meille kaikille!

Jyväskylän adventtiseurakunnassa juhlistamme itsenäisyyspäivää myyjäisillä, jonka tuotto tukee terveysaseman rakentamista Ghanaan Namongin kylään.

Se tarkoittaa paljon työtä ja puuhaa, mutta on mielestäni oikein sopiva tapa juhlia itsenäisyyttä. Suomi on hyvä paikka elää ja asiat ovat hyvin. Ei, ei täydellisesti, mutta erittäin hyvin. Sitä sopii juhlia auttamalla niitä, joilla esimerkiksi terveydenhuolto ei ole lähelläkään sitä mitä meillä on.

Olemme asemassa, jossa voimme auttaa. Meillä on aikaa 24 h vuorokaudessa, toimintakykyä, hyvää sydäntä, kädet ja jalat, projekti jonka kautta apu menee kokonaan oikeaan paikkaan, innostusta, ihmisiä joiden kanssa toimia yhdessä, asuinpaikkana maailman parhaaksi sanottu maa nimeltä Suomi.

Tervetuloa Itsenäisyyspäivän myyjäisiin ma 6.12. 2010 klo 11-13 Jyväskylän adventtikirkkoon, Ilmarisenkatu 18. Leivonnaisia, laatikoita, pullaa, leipää, keittoja (omiin astioihin), keittolounas, kirpputori.

Iloa ja hyötyä tänne lähelle itsellesi ja sinne kauas Ghanaan. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Happy Independence Day, Finland!

Kesäistä mäkihyppyä (Kainuulle kiitos 10)

Mukulan, 1,5 kanssa satuimme paikalle kun mäkihyppääjänuoret harjoittelivat keskellä kesää. Mukula oli ihan täpinöissä ja olisi jo varmaan halunnut itse päästä kokeilemaan!

Summer ski jumping practice in Vuokatti, Sotkamo. The baby was all excited about this and ready to try it out.

Kesäisissä mäkihyppyharjoituksissa
täytyy pestä sukset.
When ski jumping in summer you have
to wash your skiis after the jump.

Tytötkin saa hypätä. Mukulalla on siis mahdollisuus ;-)
Saippuaa pohjiin (oletan) ja menoksi.
Ski jumping is for girls, too. My baby has a chance!
As you can see, soap is needed (I presume)
when ski jumping in summer.

Lisää liukkautta.
Keeping the track wet and slippery.

Nopeus 85 km tunnissa.
Flying off at the speed of 85 km/hour.

Kainuun ilmojen halki.
Flying through the Kainuu sky.

Sotkamo, Kainuu, Northeastern Finland. July 2009.

Kainuulle kiitos 7

Tätä peltoa isoisovanhempani viljelivät.
My greatgrandparents farmed here.

Kainuu, Finland

Kainuulle kiitos 5

Tervajärven talomuseo Ärväänniemellä oli mielenkiintoinen tutustumiskohde Kainuussa. Ärväänniemellä on ollut asutusta ainakin jo 1600-luvun alusta. Museon vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta.

Päärakennus on rakennettu 1886 ja on nyt sisustettu sellaiseksi kuin se oli 1940-luvun lopussa. Siihen aikaan ei tilalle ole ollut edes tietä.

Päärakennus tuntui monella tapaa tutulta vaikka sen aikainen maailma onkin itselle jo eksoottinen. Monet nykyään elävät ihmiset (omastakin perheestä) ovat ihan oikeasti eläneet vastaavanlaisissa kodeissa.

Tervajärven tila on siirtynyt isältä pojalle 1600-luvun puolesta välistä lähtien. Nyt sitä pitää kymmenes sukupolvi.

Tervajärven talomuseo, Sotkamo.

Tervajärvi House Museum
at a farm established in mid 17th century
and still run by the same family,
now by the 10th generation.
Sotkamo, Kainuu, Finland.

Kainuulle kiitos 1

Vuoden vaihteessa pohdimme vuoden 2009 kohokohtia. Kainuu, sanoivat kaikki mukana olleet aikuiset. (Puhumaan kykenevän lapsiedustajan mielestä Linnanmäki kyllä peittosi Kainuun.)

Niin Kainuu kuin Kainuun sukujuurenikin ovat jääneet minulle varsin tuntemattomiksi.

Tämä asia korjaantui viime kesänä. Sillä suurella suvulla, johon kuulumme on aktiivinen sukuseura, jonka aktiiviset toimijat järjestivät pienelle seitsemän aikuisen ja kahden lapsen seurueellemme kahden päivän opastetun sukumatkan Kainuuseen tutustumaan juuriimme.

Siitä muodostui todellakin yksi vuoden kohokohdista. Näimme kauniita maisemia, joiden keskellä esi-isämme ja -äitimme olivat eläneet ja peltoja, joita he olivat viljelleet. Kuulimme tarinoita sitkeydestä, vaaroista (kahdenlaisista), Kainuun asuttamisesta, kansanluonteesta. Tutustuimme myös tämän päivän Kainuun yritteliäisyyteen, selviytymiseen ja tekemisen meininkiin.

Ennen kaikkea tapasimme käsittämättömän ystävällisiä ihmisiä. Meidät oli kutsuttu koteihin, jotka olivat niillä paikoilla joista isoisovanhempani ovat lähtöisin. Niissä asuu ihmisiä, jotka ovat meille jo hyvin kaukaisia sukulaisia. Pöydät olivat koreana, väkeä paikalla, meille esiteltiin paikkoja sekä nykyistä että entistä elämänmenoa. Meidän kanssamme kuljettiin ympäri pitäjää. Eräskin kiireinen ihminen oli käyttänyt kaksi päivää aikaa isoisoisäni haudan etsimiseen (ja kunnostamiseen!), jotta meidän olisi helppo käydä siellä. Sukuseuran puheenjohtaja tuli pitämään meille esitelmän suvun historiasta ja sukuseura tarjosi maukkaan kainuulaisen perinneaterian.

Olisi näillä ihmisillä ollut varmasti paljon muutakin tekemistä. Heidän vaivannäkönsä, asioihin paneutumisensa ja vieraanvaraisuutensa tekivät meihin syvän vaikutuksen.

Kainuusta kasvoi kohokohta: juurista sydämiimme.

Mukula ja muksu siellä mistä isoisoisoäitinsä on kotoisin.
In the place where their great-great-grandma was born.

Tällä mäellä kasvoi isoisoisäni.
My great-grandfather grew up here
in the midst of stunning scenery and wilderness.

Isoisoisäni hauta.
Detail of the grave of my great-grandfather.

Kainuu, Finland. July 2009.

Vettä! Nyt!

Lukiessani uutisia Haitista tulen vihaiseksi. Tämä on monella tapaa pahempi juttu kuin tsunami oli, mutta ei tunnu täällä Suomessa herättävän merkittävää kiinnostusta. Yksikään suomalainen ei kuollut siellä. Ja Haiti on kaukana.

Mutta miljoonat tarvitsevat apua NYT että selviäisivät. Että ne, jotka ovat selviytyneet maanjäristyksestä selviäisivät tarvitsevat he VETTÄ. Normaalistikin Haitissa vain 50 % saa puhdasta vettä...

"Vesi on pääasia. On todennäköistä että levottomuudet leviävät erityisesti alueilla, joilla on paljon ihmisiä etsimässä suojaa ellei heille pian saada runsaasti vettä ja muuta apua", sanoo Raymond Chevalier, ADRA:n kriisiryhmän koordinaattori.

Isolla osaa kolmesta miljoonasta ihmisestä ei ole vettä, ruokaa, suojaa eikä sähköä kerrotaan YK:sta.

Miltä tuntuisi asustaa ulkosalla paahtavassa trooppisessa auringonpaisteessa tuhansien muiden kanssa ilman vettä ja ruokaa - hautaamattomien ruumiiden vieressä?

Tällä asialla on kiire ja siksi tulen niin vihaiseksi. Tämän asian ratkaisua ei voi jättää myöhemmäksi.

Onneksi auttavainen ja antelias Amerikka on lähempänä. Floridassa oleva ystäväni kertoi että siellä on ihan erilainen meininki kuin Suomessa ja asia on todella tapetilla. Lentoyhtiöt lennättävät ilmaiseksi lääkäreita ja sairaanhoitajia. Kirkot, sairaalat ym keräävät tavara-avustuksia isossa mittakaavassa. Haavottuneita lennätetään sinne hoitoon. Puheissa on orvoksi jääneiden lasten joukkosiirto Floridaan. Senaattikin on hyväksynyt kaikille maassa laittomasti oleville haitilaisille 1,5 v luvan hakea työlupia, jotta he voivat auttaa kotimaataan. Toivoa sopii, että tämän katastrofi herättäisi ihmiset myös löytämään pitempiaikaisia ratkaisuja Haitin ongelmiin.

Toivoa sopii, että mekin täältä tekisimme voitavamme. Köyhän ja kaukaisen ihmisen henki ei ole sen vähemmän arvoinen kuin suomalaisenkaan.

"Eihän Suomessa tapahdu tällaista"

Voi näitä vastoinkäymisiä.

"Kuukauden sisällä toistamiseen tullut talousveden keittokehotus herättää hämmennystä Vaajakoskella." Näin uutisoi Keskisuomalainen 23.8.2009.

Ja on täällä olleet vedet poikki kokonaankin useampaan kertaan ja useammankin päivän. Ja nyt taas ainakin viikonlopun yli vedenkeittokehotus. Toki ihmetyttää että miksi näitä vesijuttuja tapahtuu niin usein juuri täällä. Mutta silti.

Keskisuomalainen kertoo: "Ystävänsä luona Vaajakoskella vierailleet, pääkaupunkiseudulta kotoisin olevat naiset kauhistelivat täkäläistä vesitilannetta, sillä veden keittäminen hankaloittaa heidän mukaansa elämää valtavasti. - Tuntuu uskomattomalta, että tällaista ylipäätään tapahtuu ja nyt tilanne osuu Vaajakoskelle pienen ajan sisällä uudelleen... Sitä aina kuvittelee, ettei Suomessa tapahdu tällaista..." "Tämä laittaa miettimään, onko yhteiskunnassamme ja kunnallistekniikassamme jotakin pielessä."

Ajatella, Suomessa eräällä paikkakunnalla on sellainen tilanne, että peräti kolmen päivän ajan täytyy keittää juomavesi! Millainen maa tämä Suomi oikein on kun tällaista pääsee tapahtumaan?

Hyvä maa! Täällä tiedetään milloin on syytä epäillä vedessä olevan vääriä bakteereja ja siitä tiedotetaan.

Noin kahden vuoden ajan elämästäni olen joutunut käyttämään vain keitettyä talousvettä. Ja arvatkaa mitä? Ei sekään ollut hankalaa. Se oli vain yksi askare muiden joukossa. Hankalan puolelle mennään silloin kun vettä ei tule ollenkaan ja suihkuvedetkin pitää raahata kotiin eikä pyykkikonetta voi käyttää.

Tästä muistuukin mieleen miten Ghanassa kädetkin pestiin toisen vadin päällä, jottei vettä valunut yhtään hukkaan. Vesi käytettiin mahdollisimman moneen kertaan. Se oli nääs kannettu pään päällä jostain kaukaa. Hankalaa?

Päivän helmi 1

Keskustelen Jyväskylässä noin puoli vuotta Suomessa olleen ghanalaisen tuttavan kanssa. Olen tyytyväinen että hänen yllään on paksu untuvatakki, mutta sitten katsahdan hänen jalkoihinsa, kauhistun ja huolestun: lenkkarit! Eivätkö jalkasi jäädy?

Ghanalainen toteaa tyynesti hänen kyllä omistavan talvikengätkin, mutta kun tänään on niin lämmin päivä, laittoi hän lenkkarit eikä ottanut käsineitäkään käteen!

Pakkasasteita ja ghanalaisen mielestä on lämmin päivä.

Nopeasti ne oppivat - jopa paremmin kuin me paikalliset. Minulla on talvikengät ja käsineet tällä säällä.

Euroopan Japani ja viikinkivalloittajat

Islanti, 2006. / Iceland, 2006.

Jos Suomessakin huokaillaan taantumaa, niin Islannissa sitä vasta huokaillaankin - ja syystä.

Keskisuomalainen (4.2.2009) kertoo Suomessa vuosina 1988-1994 asuneen islantilaisen Fridrik Aspelundin tekemästä huomiosta: lama-Suomella ja nykyisellä Islannilla on paljon yhteistä. Välillä on tullut tunne, että olen kokenut tämän myllerryksen aiemminkin -Suomessa. Suomessa kuviteltiin olevan Euroopan Japani, islantilaiset ovat ajatelleet olevansa viikinkejä, jotka lähtevät valloittamaan maailmaa.

Käydessämme noin kolme vuotta sitten Islannissa tuli todellakin sellainen olo ja keskustelimme siitä monta kerttaa että täällä on kuin Suomessa ennen lamaa - pian varmaan rysähtää.

Ja rysähtihän se. Niin suuria profeettoja emme kuitenkaan olleet että olisimme arvanneet miten suuri rysähdys tulisi.

Toivon islantilaisille tsemppiä kaiken keskellä.

Meille Suomessa on vakuuteltu että täällä pankit ovat toimineet nyt toisin, lainananto on ollut tervettä jne. Toivottavasti näin oikeasti on.

Oma kokemuksemme kuitenkin mietityttää. Ei ole kovin montaa vuotta siitä kun shoppailimme asuntolainaa. Silloin sitä nimenomaan shoppailtiin. Pankithan suorastaan kilpailivat meistä! Miehen suurta huvia oli soittaa pankkiin ja pyytää lainatarjousta. Ai, ette pysty parempaan? Kiitos ja kuulemiin!

Muistan kun keskustelin muistaakseni Sampo-pankin kanssa. Kun virkailija kuuli että olemme molemmat työssä, niin kiinnostus heräsi. Meille tarjottiin hyvin kevyesti kaksinkertainen summa lainaa kuin mitä itse olimme laskeneet juuri ja juuri uskaltavamme ottaa. Tuli sellainen olo että olemme paljon rikkaampia kuin tiesimmekään...

En voinut silloin olla ajattelematta että onpa holtitonta lainanantoa ja toivoa ettei useampi pankki olisi samalla toimintalinjalla. Ettei sitten rysähtäisi.

Arvotyhjiö koluttu loppuun?

Uuden Jyväskylän muodostumisessa on ainakin se hyvä puoli, että Suomen suurin luterilainen seurakunta Jyväskylän seurakunta, jakaa lehteään meidänkin alueella ja vielä kaikille.

Uuden lehden nimi on Henki & Elämä. Ensimmäinen numero vaikutti oikein hyvältä. Kristittyjen ykseyden rukousviikon tiimoilta siinä haastateltiin isä Timo Mäkirintaa Jyväskylän ortodoksisesta seurakunnasta. Hänellä oli napakoita mielipiteitä, joista laitoin jokusen tähän muistiin:

"1990-luvun maailma oli synnin kadottamisen vuosikymmen... Lisäksi meitä on nyt kaksi vuosikymmentä opetettu olemaan yksilöllisiä ja ajattelemaan minä-ajatuksia. Kauhajoen koulusurmien jälkeen huudettiin pääministerin suulla yhteisöllisyyttä takaisin ja siitä tulikin yhtäkkiä kova juttu. Tekee mieli muistuttaa, että kristillinen kirkko on puhunut ja toiminut yhteisöllisyyden puolesta jo kaksi vuosituhatta ja tekee sitä yhä."

"Joskus saatoimme luottaa siihen mitä uutisissa sanottiin. Nyt uutisetkin ovat kauppatavaraa, joita myydään kuin hyödykkeitä ja käytetään valikoidusti haluttuihin tarkoituksiin. Totuus riippuu siitä, kuka sen esittää. Rappion merkki."

"Pakenemme liian helposti näennäishektisyyden taakse. Tapahtuipa ympärillämme mitä tahana, meillä on kiusaus työntää se pois mielestä, kun uusi informaatiotulva ja elämän loputtomat huolet täyttävät tajuntamme joka päivä. Pysyvää ja kestävää on ajassamme vähän. Uskon, että arvotyhjiö on nyt koluttu loppuun."

Hän "iloitsee Jyväskylässä toteutuvasta kristittyjen yhteydestä, jota hän luonnehtii ainutlaatuiseksi." Olen samaa mieltä. Jyväskylässä eri seurakunnat arvostavat ja kunnioittavat toisiaan, toimivat yhdessä, työntekijät tuntevat toisiaan ja ovat ystäviä. On ilo saada olla mukana.