Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arvoja etsimässä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arvoja etsimässä. Näytä kaikki tekstit

2.3.07

Arvoja etsimässä: rakkaudesta rakennettu

[Kalervo Aromäen 13.2.2007 luennon muistiinpanot.]

Kaipuu:
-kokea rakkautta. Rakastetuksi tulemisen kokemus antaa luvan olemassaoloon.
-jakaa rakkautta. Rakastaminen antaa elämälle sisällön ja merkityksen.

Varaukseton rakkaus:
-kokemus siitä, että kaikki on kohdallaan, mitään ei puutu
-kokemus eheydestä
-voima omaan elämään

Varauksellinen rakkaus:
-kokemus siitä että kaikki ei ole kohdallaan, jotain puuttuu
-kokemus rikkinäisyydestä: aukko, paha olo ym.
-voimattomuus omaan elämään

Hyvä elämä:
-Hyvä - tulee sanasta yhdessä, liittyä yhteen sopivalla tavalla
-Jumalan, toisten ihmisten, itseni ja ympäristön kanssa
-Miten elämä on jäsentynyt: hyvä elämä on järjestäytynyttä, ei hyvä elämä on kaoottista. Ihminen kaipaa jäsentyneisyyden takaisin elämäänsä.
-Vapaa manipulaatiosta ja/tai pakosta
-Ei tarvitse alistua pakon ja manipulaation edessä.
-Vapaus ihmissuhteessa tuo siihen sisällön.
-Vapaus: voi olla käyttämättä vapauttaan, voi valita miten toimia.
-Se mistä ei voi luopua pitää vangittuna.
-Riippumaton olosuhteista, esim. vaikeasta sairaudesta. Sairauden ei tarvitse olla koko elämä, vaan osa sitä. Hyvä elämä ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista.
-Riippuvuus/riippumattomuus toisista ihmisistä: olen riippuvainen, mutta en ole riippuvainen. Tarvitsen sinua elämässäni, mutta en tarvitse sinua elämässäni.
-Ääripäät: takerrun - en sitoudu. Tasapaino tässä jännitteessä löytyy kipuilun kautta.
-Suostumista olemaan sekä-että ja elämään tässä jännitteessä. Olen onnistuja ja epäonnistua, kaunotar ja peto.
-Kipuilumme määrittelee meidät (kuinka hyvin uskallan kohdata kipuilun)
-On vapauttavaa olla heikko, sillä silloin saa olla se, joka on.
-Eheys on sitä että on rehellinen sille todellisuudelle, jossa elää.
-Kun uskallan toimia itsestäni ulospäin, alan eheytyä.

Riippuvuus (tätä tarkoittaa myös raamatullinen käsite 'synti'):
-Millaiseksi koen itseni, elämäni ja olemassaoloni.
-Voimattomuus hyvään elämään: ei ole voimaa toimia eheästi.
-Murretun sydämen tila.
-Sydän on rikki
-Sydän on helppo murtaa: isä ja äiti muutaman kerran pettävät lupauksensa, lapsi kokee että ei ole minkään arvoinen
-Yritys elämän eheyttämiseksi itsehallinnan keinoin
-"Jumala pullossa". Etsivät Jumalaa pullosta, eivät löydä, tekevät pullosta Jumalan.

Itsehallinnan sykli:
1. Psykologinen häpeä: häpeän sitä mitä olen ihmisenä
2. Pahaa oloa
3. Puolustusmekanismit (kieltäminen, roolit, suorittaminen, pakeneminen ym)
4. Vieraantuminen omasta todellisuudesta koska joutuu peittämään sen mitä on
5. Pakonomainen käyttäytyminen on ratkaisu vieraantumiseen.
-Eka ryyppy: mä tiesin heti että tämä on mun juttu....
6. Hetkellinen kokemus minästä.
-Hetkisen tuntee olevansa eheä
7. Hetkellinen vapautus jännityksestä
-Hetken vapaa jännityksestä, jonka paha olo toi. Hetkisen rento.
8. Minä pysyy vieraana
9. Häpeä

Addiktio:
-Tulee latinan sanasta addicore = luovuttaa, nostaa kädet pystyyn, antaa elämä pois.
-Suostumista elämään "hiljaista epätoivon täyttämään elämää."
-Tyhjyys. Aukko minussa estää näkemästä elämän kauneutta ja merkityksellisyyttä. Tähän auttaa rakkaus.
-Mielihyvähakuisuus, turvautuminen väkivaltaan ovat julkisivu.
Elämään vaikuttavia tekijöitä:
-Emme ole koskaan täysin vapaita
-Emme ole koskaan täysin sidottuja.
-Aina on mahdollisuus muutokseen elämässä.
-Ympäristö
-Minä itse

Sydän:
-Tulee samasta kantasanasta kuin rohkeus.
-Rohkeus = sydän on paikallaan
-Riippuvuus on sydämen luovuttamista

Riippuvuus:
-Koskettaa koko ihmistä
-Fysiologinen
-Psykologinen
-Hengellinen
-Ihminen on jakamaton kokonaisuus: mieli, henki, keho

Biologinen:
-Howard Schaffer, Harvardin yliopisto: aineiden käyttö "ei ole välttämätön tai riittävä peruste riippuvuuden syntyyn." Hän jatkaa: "monet riippuvuuksista ovat kokemuksen tulos ... toistuvasta, yliemotionaalisesta tilasta."
-Voimme muuttaa aivojemme kemiallisia ja sähköisiä toimintojamme keinotekoisesti. Riittävän usein toistettuna aivomme eivät vain totu vaan alkavat vaatia koettua kiihottunutta tilaa.
-Tähän on uskonnollinen maailma mennyt mukaan.

Biologinen, vaikutus:
-Kaikki biologiset toiminnot.
-Alkoholi vaikuttaa aivoihin, maksaan, sydämeen, hormonaalisiin muutoksiin, syntyviin lapsiin.
-Alkoholi varastoituu sukusoluihin, jolloin vaikutus tulee ilmi myöhemmin.

Psykologinen, vaikutus:
-Mielihyvä "naulaa" kiinni
-Motiivi hämärtyy
-Ajattelumallit vääristyvät: valehtelee itselleen (‘stinking thinking’)
-Mieli jakautuu.
-Menettää voiman omaan elämään.
-Teen pahaa mitä en haluaisi tehdä (Paavali Roomalaiskirjeessä)
-Pirstaloitunut elämä

Hengellinen, vaikutus:
-Millaiseksi ihminen tuntee itsensä ja olemassaolonsa
-Mielen kiinnittyminen aineeseen tai kohteeseen - elämänhallinnan väline
-Patologinen suhde - ei voi enää elää ilman

Luovuttaminen:
-Sietokyky kasvaa
-Itsepetos (täytyy turvautua valheeseen sekä itselle että ympäristölle)
-Tahdon voiman heikkeneminen
-Huomio kiinnittyy väärään kohteeseen
-Piilottelu
-Yhteinen kokemus yhdistää - ystävät jotka toimivat samalla tavalla
-Luovuttaminen

Muutos riippuvuudesta (tai hengellinen muutos):
1. askel: tunnistaa todellisuus
-Näin on asiat
-Luopuu syyttelystä
-Totuus tekee vapaaksi, mutta sitä ennen surulliseksi
-Todellinen muutos mahdollista vain tulemalla rehelliseksi. Kaikki muu muutos on illuusiota.
2. askel: haluta muutosta
-Jeesus kysyi: mitä haluat että sinulle tekisin?
-Kaksi asiaa motivoi moraalisuuteen:
a) kognitiivinen tieto, opetus
b) emootio, voima ihmisen takana, halua toimia opetuksen mukaisesti
-Valintaa elämän ja kuoleman välillä.
-Kuoleman välttäminen ei ole elämän valitsemista.
-Valinta kolmen vaihtoehdon väliltä:
1) En halua elää, haluan kuolla.
2) En halua kuolle enkä halua elääkään. Suurin osa valitsee tämän.
3) En halua kuolla, vaan haluan elää. Haluan ottaa vastuun siitä elämästä joka minulla on.
-Riippuvuudesta luopuminen ei riitä, tilalle tarvitaan muuta.
-Tarvitsen jonkun sellaisen, joka antaa rohkeuden elää tavalla joka tuottaa merkitystä.
-Tarvitsemme itseämme suuremman.
3. askel: suostua pyytämään apua
-Ehkä vaikein askel
-Apua itsensä ulkopuolelta
-Vaikeaa koska olen oppinut luottamaan siihen että selviän näillä eväillä. En voi luottaa kehenkään. Ainoa luotettava olen minä itse.
-Avun pyytäminen on aina rajallisuuden ja todellisuuden hyväksymistä.
4. askel: aloittaa anteeksiantaminen
-On helppo pitää etäisyyttä asioihin joita ei ymmärrä.
-Yhteiskunnan intressi on etteivät ihmiset joudu kohtaamaan ahdistustaan ja sen aihetta.
-Ihmisen ahdistus:
1) voimattomuus
2) pelko
3) arvottomuus
-Jokainen koemme itsemme arvottomiksi koska olemme jääneet häviölle, koska olemme epäonnistuneet.
-Kristillisyyden sanoma: muut eivät voi viedä arvoani. Elämä on arvokas, koska se on lahja.
4) syyllisyys
-Mitä olen tehnyt väärin?
5) viha
-Anteeksianto: ei tarvitse jäädä menneisyyteen kiinni.
-Tuska lisääntyy sitä mukaan kuin todellisuus paljastuu.
-Todellinen ilo on surusta tehty. Vain ihminen, joka on kokenut syvän ahdistuksen, voi kokea syvän ilon.
-Jumala on lohdullinen psykoterapeutti. Nykyään sormeillaan ihmisen psyykettä liikaa. Jumala toimii sen mukaan kuin ihminen suostuu.
5. askel: löytää rakentava ja rakastava yhteisö
-Kykenen jälleen elämään rakentavasti ihmisten kanssa.
-Mahdollisuus oppia osoittamaan rakkautta toisille.
-Saan kokea rakkautta ja huolenpitoa ja saan kasvaa ulos itsestäni.
6. askel: tehdä kokemuksesta pääomaa.
-Voin ymmärtää toisia
-Ei tarvitse sulkea silmiä toisen synniltä
-Kokemusten kautta ymmärrän elämää eri perspektiivistä
-Evankeliumi: kivun kantaminen voi olla vapaaehtoista toisen puolesta.
-Yhdenkin ihmisen uskallus, elämänmuutos, olennaisen löytäminen rohkaisee monia muitakin. Jos sinä, niin minäkin.
-Toipumisesta tulee tietoinen tapa elää (perityt mallit ovat syvällä meissä).

[Aikaisempien luentojen muistiinpanot löytyvät klikkaamalla valokuvan alta kohtaa merkinnät: Arvoja etsimässä. ]

Kew Gardens, Englanti.

8.2.07

Arvoja etsimässä: työ ja lepo

[Kalervo Aromäen Arvoja etsimässä -luentosarjan viidennen luennon muistiinpanot. Seuraava ja viimeinen luento on ti 13.2. klo 18.30 Jyväskylän adventtikirkolla, Ilmarisenkatu 18. Aiheena "Rakkaudesta rakennettu."]

Työ ja lepo

Työelämän muutokset:
-Henkilöstön vähentäminen
-Työmäärän kasvu
-Tuottavuuden lisääminen
-Epätyypillistyminen: pätkätyöt ym

Työuupumus
-Eri asteisina 7-14 % tutkimusta työntekijöistä
-Ilmenee fyysisenä, psyykkisenä ja hengellisenä väsymisenä

Jaksaminen
-Todellisuuden makuinen elämän arviointi
-Omien voimavarojen oikea mitoittaminen
-Voima toimia eheästi
-Mahdollisuuksien näkeminen annetuissa olosuhteissa

Työn merkitys
-Tuo säännöllisyyden
-Antaa mahdollisuuden yksilölliseen ilmaisuun
-Mahdollisuus pitää huolta itsestä, toisista, ympäristöstä
-Heikommassa asemassa olevien auttaminen

Työ hyvän elämän mittarina
1) Ammatillisuus ja kokemuksellisuus
-Ammatillisuus on väline
-Työ antaa puitteet
-Ratkaisevaa ei ole se mitä teen, vaan miten teen sen mitä teen
-Ihmisen arvoa ei mitata ulkoisilla puitteilla
-Missä tahansa voi kokea syvää tyydytystä
-Koemme tarkoitusta ja iloa. Ratkaisevaa ei ole se mitä saamme, vaan mitä annamme.

Työn ilo
-Prosessi on tärkeää.
-Prosessin vastakohta on projektit, joissa lopputulos on tärkeä.
-Rutiini. Tarvitsemme rutiinia. Jatkuvaan muutokseen on mahdotonta tottua. Mielemme tarvitsee jäsentyneisyyttä voidakseen toimia kunnolla. Jos olen jatkuvassa muutoksessa elän jatkuvassa epävarmuudessa.
-Kaikki huonot asiat oat hyvien asioiden vääristymiä.
-Tasapaino rutiinin ja muutoksen välillä: sopivasti molempia.

"Kaupunkikulttuuri"
1) Nimen luominen
-Arvoni ihmisenä on ansaittava ja lunastettava. Elämä on suorittamista. Suorituskierteessä on todistettava itselle ja toisille että minulla on oikeus elämääni.
-Alkaa jo päiväkodissa
-Jatkuva adrenaliini ja suorituskierre
2) Elämänhallinta
-Elämä omiin käsiin! Mutta en voi hallita elämää. Elämä hallitsee minua.
3) Kunnioituksen puuttuminen
-Mielekkään elämän kannalta tarvitsemme kunnioituksen kohteen, jolle alistaa elämän. Muuten luulen olevani Jumala, jolla muiden on alistuttava. Silloin oman ja toisen elämän arvokkuus menetetään. Jos ei ole mitään Pyhää, ei ole mitään pyhää.
4) Rajallisuuden unohtaminen
-Minut pakotetaan unohtamaan
-Kuin auton tankkaamisen ja öljyjen tsekkaamisen unohtamista... Miten pahemmin leikkaa kiinni, sen vaikeampi on toipua. Kantavat voimat kulutetaan loppuun (uupuminen).
5) Arvojen hämärtyminen
-Luodaan omat arvot
-Yksilön arvokkuus unohtuu
-Raha on keskeisimpiä arvoja. Voittoa tekevät yritykset siirtävät toiminnot halvempiin maihin tehdäkseen vielä enemmän voittoa. Ihmisen arvo ihmisenä on hämärtynyt. Millaista on olla objekti työelämässä? Millaista on olla objekti perheessä?
6) Kielen merkityksen vähentyminen
-Hienoja teknisiä sanoja kuten ‘riskienhallinta’ ja ‘perhedynamiikka’. Kuitenkin kysymys samoista vanhoista asioista.
-Valheellistunut, vääristynyt kielen merkitys:
esim määrätynlaista murhaa kutsutaan ‘abortoinniksi’. Sikiö/lapsi on menettänyt merkityksensä.
esim ‘yt-neuvottelu’ = potkujen antaminen

-Kaupunkikulttuurilla on oma hintansa. Selviytyäkseen monet tukeutuvat pulloon, pilleriin ja viihdyttämiseen.

"Maaseutukulttuuri"
1) Hiljaisuus
-Saan mahdollisuuden pysähtyä ja ottaa etäisyyttä.
-Ulkoapäin tulevat vaateet voivat hetkeksi pysähtyä kun olen luonnossa, takkatulen ääressä, käyn kirkossa.
-Täytyy pysähtyä muuten kaupunkikulttuuri syö minut.
-Saa olla vain. Arvoni ihmisenä ei ole sidottu mihinkään ulkoiseen, ei sosiaaliseen asemaan, koulutukseen, sukupuoleen, siihen mitä teen tai elämänkokemukseen. Arvoni ihmisenä on lahja, jota ei tarvitse ansaita, vaan ottaa vastaan ja elää sitä.
2) Vaatimattomuus
-Niiden asioiden näkeminen jotka ovat jo olemassa
-Ei tarvitse jatkuvasti kuluttaa ja saada uutta
-Tyytymättömyys = en näe mitä minulla jo on. Täytyy saada enemmän kuin on.
-Hyvä elämä = kiitos ruoasta, työstä, puolisosta, ystävistä, elämästä, lapsista. Opettelemme elämään siitä käsin mitä meillä on.
-Ei tarvitse mittauttaa elämäni arvoa toisilla.
-Ei tarvitse myydä itseään halvalla. Mistä hinnasta kannattaisi myydä oma eheytensä ihmisenä?
3) Kuuluminen
-Rakkauden ja turvallisuuden kokeminen
-Syvin ilo läheisyyden kokemisesta
4) Hetkestä kiinni pitäminen
-Asenne
-Miten hoidan roolini
-Elämä ei tarjoa pysyvyyttä: terveys, puoliso, lapset. Tänään nautitaan perheestä, ruoasta, saunasta, puhtaista lakanoista.
5) Pyhän kunnioittaminen
-Tarvitsemme meitä suuremman, jonka edessä polvistumme
-Jos meillä ei ole auktoriteettia kasvan ulos itsestäni.
-Tarvitsen kohteen, johon kohdistaa parhaimmat ajatukseni.
-Raamattu puhuu viikkojärjestelmästä. Kuutena päivän hoitakaa asianne. Seitsemäs päivä erottautuu. Silloin irrottaudutaan arkielämän huolista, kohdistetaan huomio vahvistamaan ystävyyssuhteita ja suhdetta Luojaan.
6) Lepo elämässä
-Kaupunkikulttuuri tarjoaa jatkuvan suorituskierteen.
-Maaseutukulttuuri on elämää levosta käsin. Voi irrottautua suorituskierteestä säännöllisesti, ‘tankata autonsa’, virkistyä. Vain tämä mahdollistaa sen että emme kadota itseämme kaupunkikulttuuriin, joka imaisee meidät mukaansa ja kuluttaa meidät loppuun.
-Tarvitsemme jotain pysyvää tässä kulttuurissa jossa on jatkuva nopea muutos. On jokin Suurempi, joka on olemassa ja on kykenevä huolehtimaan meistä.
-Elä kaupunkikulttuurissa maalaiselämää.

[Aikaisemmat luennot löydät klikkaamalla esim alla olevaa linkkiä (labels) "Arvoja etsimässä."]


Kew Gardens, Englanti.

Arvoja etsimässä: vanheneminen

[Kalervo Aromäen Arvoja etsimässä -luentosarjan neljännen luennon muistiinpanot. ]

Vanheneminen: kun matkaa on vielä

Steinbeckin ajatus: emme lähde matkalle, vaan matka vie meidät.

Vanheneminen: tarpeet
1. Elämän tarkoituksen ja toivon säilyttäminen
-Matkan viimeisessä vaiheessa on kysymys eheyden kokemuksesta (Erikson)
-Ihmisen tärkein kokemus on elämän tarkoituksen ja toivon säilyttäminen (Frankl)
2. Elämän kokemusten sisäistäminen
-Tarve nousta omien kokemusten yläpuolelle.
-Kokemukset ovat osa elämää, eivät elämä.
3. Menetysten kohtaaminen
-Hylkäykset, tyhjyys, kyllästyneisyys, yksinäisyys, pelko
-Tarve: ymmärrys, huomio, lohdutus, myötätunto, toivo
4. Jatkuvuus
-Arvokkuuden säilyttäminen. Elämä on itsessään arvokas koska se on Jumalan antama lahja. Olen arvokas vaikka en jaksa enää, vaikka olen sairas.
-Eheyden kokemuksen säilyttäminen
-Sosiaalisen kanssakäymisen jatkuvuus
-Kognitiivisten toimintojen säilyttäminen
-Uusien asioiden opettelu.
-Opetella tekemään asioita, mitä toinen on tehnyt (Newland)
5. Uskonnollisuuden säilyttäminen
-Raamatun lukeminen, rukoileminen, jumalanpalvelukset ym
6. Arvokkuuden kokeminen
7. Rakkauden kokemus

-Antaa luvan olla se ihminen, joka olen
-Elämän täyttymys
-Rakkauden kokeminen on sen olennaisempaa mitä vähemmän voi antaa vastineeksi. Voi ottaa vastaan ilman että tarvitsee maksaa siitä mitään.
-Rakkauden syvin kokemus: en voi antaa mitään vastineeksi.
-Elää siinä rakkaudessa jota tärkeät ihmiset osoittavat loppuun asti. Rakkauden kokemus sellaisena kuin ole.
8. Rakkauden jakaminen
-Isovanhemmuuden keskeinen rooli
-Kulminoituneen viisauden jakaminen seuraavalle sukupolvelle, korjata virheitä mitä teki omien lasten kanssa.
-Merkitsee parempaa terveyttä, parempaa jaksamista, vireämpää mieltä.
-Elämän tarkoituksen säilyminen
9. Lupa epäilysten ja ajatusten ilmaisuun
10. Kiitollisuus
-Asenne elämään.
-Kiitollisuuden este: unohtaa miten olen selvinnyt tähän asti, kiitollisuus siitä.
-Kiitollisuuden este: toisiin vertaaminen on yksi nykypsykologian ihmisen elämään tuomita kirouksista. Meitä testataan.
-Kun on sisäinen tasapaino ja rauha ei tarvitse verrata toisiin.
-Jos en matkan aikana ole sanonut kiitos, en ole elänyt.
-Hyvä elämä: 1) Sanon kyllä: sitoutan itseni johonkin. 2) Voin sanoa ei: minulla on voima asettaa rajoja. 3) Sanon kiitos: tärkein sana, joka tulisi kyetä jossain vaiheessa sanomaan. Mitä aikaisemmin oppii, sen helpompaa on myöhemmin.
-On elämä pitänyt mitä tahansa sisällä, ollaan selvitty.
11. Tarve saada anteeksi ja antaa anteeksi.
-Olemme sekä että emme joko tai. Olen hyvä että paha. Loukkaamme ja tulemme loukatuiksi.
-Irrallisten asioiden päättäminen. Menneisyyden loukkaukset selvitetään ja hoidetaan kuntoon.
12. Valmistautuminen kuolemaan.
-Elämän jatkuvuus siihen saakka.
-Hyvä elämä: jonain päivänä elämä päättyy. Päästään sopusointuun eletyn elämän kanssa. Elämä on valmistautumista kuolemaan.
-Todellisuudessa olen voimaton.
-Kuoleman kanssa sopuun pääseminen: 1) solmia irralliset langanpäät 2) kääntää lastesi sydämet toistensa puoleen 3) valmistautua omaan kuolemaansa, miettiä siihen liittyviä asioita esim. hautajaisia 4) kuolema on osa elämää. Tietoisuuden kuolemasta ja siihen valmistautumisen sulkeminen pois elämästä on elämän poissulkemista.
-Kuolemassa on kysymys kamppailusta: elämä pistää vastaan. Kuolema on elämän vihollinen. Kamppailu ei ole aina kaunis, voi olla ruma.
-Kuoleman taito ei ole taitoa kuolla, vaan taitoa elää. Ei se miten kuolemme, vaan miten olemme eläneet tämän elämän. Ars moriendi.
-Jos haluamme hyvän kuoleman valmistaudumme nyt elämään hyvän elämän.
-Jokainen joutuu nämä asiat kohtaamaan ja sisäistämään.
-Tasapaino eletyn elämän kanssa ja kiitollisuus siitä, niin voi lähteä elämästä tyytyväisin mielin. Jätämme jälkeemme jotain peruuttamatonta: jäljen jonka olemme jättäneet toisten elämään.


[Muut luennot löydät klikkaamalla alempaa "labels" -kohtaa, jossa lukee Arvoja etsimässä.]



Englanti, tammikuu 2007.

25.1.07

Arvoja etsimässä: läheisyys ja ystävyys

[Kalervo Aromäen Arvoja etsimässä -luentosarjan kolmas luento. Ensimmäinen tässä ja toinen tässä. Neljäs luento on ti 30.1. Jyväskylän adventtikirkolla, Ilmarisenkatu 18. Aiheena kymmenen asiaa, jotka jokaisen täytyy ennemmin tai myöhemmin kohdata. Liput 2 €.]

Läheisyys ja ystävyys

Laulujen laulu:
-Laulujen laulun rakkausrunoissa kumpikin tuo esiin puolisonsa ainutlaatuisuuden. He ovat samanarvoisia, mutta erilaisia.
-Rakkaus on kahden välinen rakkaussuhde, se ei kuulu toisille.
-Läheinen, tasapainoinen, eliniän kestävä suhde.
-Prosessi on tärkeämpää kuin lopputulos. Läheisyys toisen kanssa on tärkeämpää kuin orgasmi.
-Seksuaalisuus on jotain mitä minä olen, ei vain jota mitä minussa on.
-Seksuaalisuutemme muistuttaa meitä meitä syvimmillään kaipuusta, jonka joku toinen ihminen ja Jumala voi täyttää.
-Intiimissä läheisyydessä irrottaudutaan itsestä. Se on itsensä unohtamista toisen kanssa.
-Aito rakkaus edellyttää koko minän likoon laittamista.

Mistä rakkaus alkaa:
1) Läheisyys.
-Luodaan mahdollisuudet oppia tuntemaan toista ihmistä. Kuinka usein tapaamme tai mitä teemme yhdessä.
-Meillä kaikilla on arkikasvot ja sunnuntaikasvot. Todellisuus paljastuu arjen tohinassa. Se millainen ihminen on humalassa, on sitä mitä hän on.
-Läheisyys voi herättää myös vihamielisyyden, joka ilmenee fyysisenä tai psyykkisenä pahoinpitelynä.
2) Puoleensavetävyys
-Kauneus on vain ihon paksuinen
-Cicero: älä anna ulkonäön pettää
-Minkä perusteella ostat kirjat: kannen vai sisällön?
-Kulttuurimme on kiertynyt sen ympärille millaiselta näytämme. On tärkeämpää miltä näyttää kuin mitä on.
-Nainen haluaa miehen, joka on luotettava ja turvallinen. Tämä antaa hänelle luvan tulla naiseksi.
-Miehet tarvitsevat palautetta ja rohkaisua miehenä olemisesta naiselta.
-Ainoat vastakohdat, jotka vahvistavat toisiaan ovat mies ja nainen.
-Mitä on kauneus? Mitä haluan nähdä toisess. Näemme kauniina ne joista välitämme ja joita rakastamme.
-Kauneus ei ole ulkoista, vaan mitä ihminen on. Vain se kantaa arjen moninaisuudessa
3) Asioiden jakaminen yhdessä
-Silmiin katsominen ei riitä. On tärkeää katsoa samaan suuntaan, että on jotain yhteistä, jotain joka ulottuu itsestä ulospäin.
-Elämän täyttymys on tavassa millä täytän paikkani, jossa olen.
- 1+1 = 3. Yhteisvaikutus on suurempi kuin kahden ihmisen erikseen.
4) Rakkaus herättää rakkautta
-Rakkaus synnyttää vastarakkautta

Mitä teemme toiselle muuttaa meitä
-Ei ole yhdentekevää millä tavalla toimin suhteessa toiseen, sillä minusta tulee se. Kaikki se hyvä, mitä teen toiselle, muuttuu osaksi minua. Kaikki se paha mitä teen toiselle, muuttuu osaksi minua.
-Käyttäytymiseni, tapani toimia ja asennoitua on elämää muokkaava tekijä.
-Hyvä ihminen jättää meille suuren perinnön: vähäpätöiset, unhoonjääneet ystävällisyydet ja rakkauden osoitukset.

Joitain käytännön ehdotuksia:
1) Osoitamme aitoa ystävyyttä.
-Olen sitä mitä olen suhteessa toiseen. Ei ole naamiota, roolia. Voin ottaa toisen vastaan sellaisena kuin hän on, hyväksyä hänet ehdoitta ja antaa anteeksi sen mitä on ja ei ole.
-Yleensä rakastamme ehdollisesti: minulla on tarve, jonka haluan täyttää.
2) Olemme valmiit kuuntelemaan
-Kumpi on parempaa: elää todellisuudessa vapaana itsepetoksesta, mutta todellisuudessa joka herättää myös ahdistusta ja kysymyksiä vai irti todellisuudesta, ilman ahdistusta tarvitsematta kuulla kysymyksiä joita elämä nostaa?
-Ahdistus on luonnollinen osa inhimillistä elämän sisältöä. Olen siinä kanssasi ja kuljen tämän matkaa vierelläsi.
3) Ilmaisemme arvostuksemme toisillemme
-Yhteiskunta opettaa että pitää olla autonominen. Se on illuusiota. Tarvitsemme toisiamme. Ellei ole vuorovaikutusta minuuteni vääristyy. Tarvitsemme toisilta tulevaa palautetta.
4) Keskistymme hyviin puoliin.
-Etsimme sitä, mikä toisessa on rakentavaa. Ei sulje pois asiallista kritiikkiä, mutta kritiikki ei ole pääasia.
-Arvostuksen osoittaminen on ihmisen ominaisuuksien arvostamista. Teit hienosti, kiva kun autoit...
5) Olemme valmiit antamaan anteeksi.
-Hyvä elämä on sitoutumista elämään sekä että, ei joko tai. Olemme hyviä ja pahoja, rumia ja kauniita, osaajia ja osaamattomia. Hyvä elämä on suostumista elämään tässä jännitteessä.
-Ei jäädä kiinni toisen loukkaukseen.
-Anteeksiantamus antaa mahdollisuuden päästä vapaaksi loukkauksesta.
6) Olemme valmiit pyytämään anteeksi
-Ei vain toinen ole rajallinen, vaan minä myös.

Rakentavaa riitelyä
1) Valitse aihe.
-Kun kaksi sekä että ihmistä kohtaavat toisensa, tulee esiin asioita, joissa ollaan törmäyskurssilla.
-Rakentava riitely: asia, joka koskettaa meitä molempia nostetaan keskusteluun.
2) Pysy aiheessa.
-Tarkastellaan sen vaikutusta kummankin elämään.
3) Pysy nykyhetkessä
4) Älä käytä mykkäkoulua. Se on asioiden ratkaisutapa, joka ei ratkaise asioita.
5) Käsittele ristiriitaa, ei toisianne
-Ei arvioida toisen persoonaa
-Sanoilla loukkaamme syvästi
-Älä sano: sinä aina/et koskaan
6) Tarjoa ratkaisumalleja, joihin kumpikin voi suostua
-Tarkastellaa asiaa eri puolelta pöytää, etsitään yhdessä ratkaisu tähän kysymyksee.
7) Ole myönteinen.
-Tarkastele elämää mieluummin myönteisestä kuin kielteisestä näkökulmasta
-Kokemus, joka on ollut voisi palvella yhteistä hyvää
8) Älä pakota toista muuttumaan.
-Et voi pakottaa toista.
9) Ole nöyrä.
-Voit nimittäin olla väärässä.
10) Älä vaadi sanoa viimeistä sanaa

"Oi mukavuus, sanoinkuvaamaton mukavuuden tunne, jonkun ihmisen seurassa, kun ei tarvitse koko ajan punnita ajatuksia tai harkita sanoja, vaan voi vuodattaa ne kaikki ulos, sellaisina kuin ne ovat, akanoita ja jyviä, tietäen, että uskollinen käsi poimii ne ja puhdistaa ne, pitäen pitämisen arvoisen ja puhaltaen loput lempeästi pois." George Eliot
Haluaisitko sinä olla tällainen kumppani?

23.1.07

Arvoja etsimässä: rakkaus ja oikeudenmukaisuus


[Muistiinpanot Kalervo Aromäen luennolta 16.1.2007. Arvoja etsimässä -luentosarjan ensimmäisen luennon muistiinpanot ovat tässä.]

Rakkaus ja oikeudenmukaisuus

Hyvä elämä tarkoittaa sitä, että on voimaa omaan elämään riippumatta ulkoisista tekijöistä ja olosuhteista. Riippuvuus on voimattomuutta omaan elämäänsä.

Hyveet
-Luonteen ominaisuus, joka mahdollistaa hyvän elämän.
-Sisäinen asenne, mielenlaatu, taipumus, tapa tehdä asioita, kyky tehdä valintoja ja toimia jonkun hyväksi.

Vapaus
-Vapautta toimia ja tehdä.
-Vapaus tarvitsee rajat. Tekemisen seuraukset tulee huomioida. Vapaus ei ole sitä että voin tehdä mitä vain ilman seurauksia.
-Vapaus on olla käyttämättä vapauttaan, jos se palvelee suurempaa kokonaisuutta.
-Se, mistä ei voi luopua, pitää sidottuna. Siitä mistä luopuu, on vapaa.
-Jos käytämme väärin luontoa, tekee se vastaiskun ja ensimmäiseksi menetämme vapautemme. Näin on tapahtunut myös riippuvuudessa.
-Mistä voi luopua, sen saa takaisin.

Rohkeus
-Ranskankielisestä sanasta ‘sydän.’ Rohkea on se, jolla on sydän paikallaan. Pelkurilla ei ole sydän paikallaan.
-Hyvä elämä joka on mahdollista hyveiden kautta antaa vapauden, mutta vaatii rohketta.
-Narsismi = pelkuruus. ‘Kuoleman kulttuurin edustajat’ ruokkivat ihmisissä narsismia, jolloin elämä kiertyy minun ympärille. Mielihyvästä ja mielipahan välttämisestä tulee elämän sisältö.
-Sitoutumista pelätään, koska se edellyttää luopumista jostakin.

Hyveet, hyve ja arvot
-Hyveet eli sisäinen asennoituiminen näkyvät suhteessa toisiin. Hyveissä on kysymys monista ominaisuuksista.
-Kreikkalaiset ja kreikkalaisesti suuntautuneet kristityt: päähyveitä ovat harkinta, oikeudenmukaisuus, kestävyys ja itsensähillintä.
-Noin sata vuotta sitten käsitys hyveestä kapeutui käsittämään vain suhteen seksuaalisuuteen.
-Nykyään arvot ymmärretään suhteessa itseen. Millaisina minä näen asiat?
-Arvoista on tullut henkilökohtaisia mieltymyksiä, uskomuksia, tunteita, tottumuksia ja sovinnaisuuksia.
-Arvoista on tullut arvovapaata elämää.
-Nietzche: moraalin ja totuuden kuolema. Ei ole olemassa kaikkia koskettavaa yhtäläistä totuutta ja moraalia.
-Nietzchen ajatuksesta on tullut keskeinen länsimainen filosofia. Emme tarkoita arvoilla kaikkia ihmisiä koskevaa, vaan subjektiivista näkökulmaa.

Kaipuu
-Olemme rakennettuja kaipuusta. Kaipaamme kokea rakkautta ja jakaa rakkautta. Tämä on elämän tarkoitus, sisältö ja päämäärä.

Rakkaus
-Rakkaudesta osattomaksi joutuminen on kaiken tuskan perusta.
-Rakkaus ei ole sama kuin romanttinen ihastuminen. Ihastumisessa on kysymys siitä mitä toinen tuo elämääni ja mitä hän merkitsee minulle. Se on subjektiivinen kokemus ja lähtee omista tarpeista käsin.
-Romanttinen ihastuminen loppuu 1,5 - 2 vuoden kuluessa (sen jälkeen sitä voidaan toki ylläpitää). Rakkaus alkaa vasta sitten kun romanttinen ihastus loppuu.
-Rakkaus on syvimmillään pyrkimystä yhteyden kokemiseen toisen ihmisen tai Jumalan kanssa.

Rakkaus koostuu:
1) Nöyryys
-Omien mahdollisuuksien tunnistamista. Meillä on tietyt eväät olemassa. Niiden käyttäminen toisen/toisten hyväksi, ei omaksi hyväksi. Rakkaus on suuntautumista itsestä ulospäin. En tee mahdollisuuksistani kilpailuvälineitä.
-Oman rajallisuuden tiedostamista. Olen rajallinen. 40-vuoden jälkeen rajallisuuden kokemus vahvistuu.
-Olen riippuvainen toisten hyväntahtoisuudesta. Täysin autonominen ihminen on mahdottomuus. (Autonomos = olen laki itse itselleni).
-Olen riippuvainen myös luonnon hyväntahtoisuudesta. (Mistä ihmisen leipä tulee?)
-Jännite omien mahdollisuuksin tunnistamisen ja oman rajallisuuden ymmärtämisen välillä ei ole helppo (yli- tai aliarvioimme mahdollisuuksiamme). Suostuminen elämään tässä jännitteessä on vapauttavaa.
-Nöyristely: nöyrän ei tarvitse nöyristellä. Nöyristely on pyrkimytä saada jotain itselle luopumalla omasta arvokkuudesta (esim. alistun kiusaamiseen pitääkseni kiinni leivästä). Mutta sillä vasta on kova hinta, ehkä kovin hinta mitä ihminen maksaa.
2) Haavoittuvuus
-Riskin ottamista. Rakkaus ottaa riskejä, koska on toisiin suuntautunut. Riski tulla hyväksikäytetyksi, loukatuksi, petetyksi, haavoitetuksi.
-Sydämen avaaminen rakastaakseen toista on riski.
-Aina kun haluamme työskennellä toisen hyväksi, otamme riskin että hän ampuu takaisin. Lapsista ei tule aina kiitollisia vaikka olisivat kasvaneet kuinka hyvässä kodissa.
3) Läheisyys
-Pyrkimystä yhteyteen.
-Voin jakaa elämäni toisen kanssa.
-Kommunikaatio: voin kertoa ajatukseni, toiveeni, kokemukseni toiselle tarvitsematta pelätä.
-Yksinäisyys = en voi tai en uskalla jakaa elämääni kenenkään kanssa.
-Rajojen säilyttämisessä ja yhteyden kokemisessa on jännite. Jotkut samaistuvat täysin toiseen ja menettävät identiteettinsä ja oman erillisyytensä (läheisriippuvaisuus). Jotkut eivät löydä yhteyttä.
4) Kärsivällisyys
-Ei ole heti valmis luovuttamaan ja antamaan periksi. Jaksan katsoa asioita pitemmällä tähtäimellä.

-Näistä elementeistä koostuva rakkaus tekee mahdolliseksi kokea elämän merkitykselliseksi. Tämä vaikuttaa siihen miten elän elämääni tänään isänä/äitinä, työntekijänä/työnantajana, yhteisön jäsenenä. Elämän tarkoitus löytyy rakastamisen kautta.

Oikeudenmukaisuus
-Jokaisella on oikeus samanarvoiseen elämään.
-Arvoni ihmisenä ei ole riippuvainen koulutuksesta, sukupuolesta, rodusta jne.
-Arvokkuuden kokeminen, hyvä elämä ei ole jakautunut tasapuolisesti. Miten haluan olla tasoittamassa elämän epäoikeudenmukaisuutta niissä puitteissa joissa olen?
-Myötätunto on halua jakaa.
-Elämässä ei aina saa sitä mitä haluaa, useimmiten saa sitä mitä ei halua. Elämä ei ole oikeudenmukaista. Sairaat, vanhukset, vaimmaiset odottavat myötätuntoa eli ihmisenä jakamista. Jonain hetkenä minä olen se, joka tarvitsen toisten myötätuntoa.

Valtio
-Valtio on ottanut meidän roolimme ihmisenä, vienyt arvokkuutemme, ottanut meille kuuluvat tehtävät.
-Valtio tasaa ottamalla parempiosaisilta ja jakamalla heikoimmille (kun tähän vielä uskottiin). Seurauksena on ollut myötätunnon ja vastuullisuuden väheneminen.
-Hyvä elämä on elämää, jossa näkyy kaksi asiaa: rakkaus ja oikeudenmukaisuus.
-Pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ei ole epämääräinen juttu. Se, mitä olen ihmisenä näkyy siinä mitä teen ihmisenä.

16.1.07

Sellainen ihminen kuin haluaisin olla

Jyväskylän adventtiseurakunnalla on ollut onni saada isännöidä Kalervo Aromäen luentosarjaa niin syksyllä kuin nyt talvellakin. (Syksyn jaksamista käsitelleen luentosarjan "Arjen keskellä" muistiinpanoihin löytyy linkit täältä.) Talven luentosarjassa "Arvoja etsimässä" pohditaan millaisia arvoja tarvitaan, miten ne vaikuttavat ja voivatko arvot ja arkielämä olla sopusoinnussa. Pyrin laittamaan tänne blogiin muistiinpanoni luennoista.

Onpa mukavaa heti näin vuoden alussa käyttää aikaa syvempien arvojen ja elämän pohdiskeluun.

Tässä ovat muistiinpanot ensimmäisestä luennosta, jonka aihe oli "sellainen ihminen kuin haluaisin olla:"

Hyvä elämä:

1) Terve perhe-elämä.
-Mies ja nainen ovat samanveroisia, kumppaneita ja ystäviä keskenään.
-Miesten tunnusomaiset piirteet suhteessa naiseen: 1) taipuvainen käyttämään väkivaltaa 2) seksuaaliset tarpeet ovat tärkeämpiä kuin kohdata toinen subjektina.
-Terve perhe on sitä että kohdataan puoliso aidosti. Tämä luo pohjan kasvatukselle.
-Tapani elää tuottaa merkitystä toisen elämään.
-Tasapainoinen suhde toiseen, ennen kaikkea vastakkaiseen sukupuoleen.

2) Oikeudenmukaisuus.
-Näen muut, myös ne, jotka ovat minua heikommassa asemassa.
-Elän poispäin itsestäni.

3) Pyhän kunnioittaminen.
-Arvoja, jotka ovat minua suurempia.
-Jos ei ole minua suurempaa, elämään jää merkityksettömyys.


Hyvää elämää tukevia/tuhoavia tekijöitä:
-Ulkoiset uhat ovat todellisuutta nuorten elämässä. Nuoret joutuvat kohtaamaan a) alkoholin saatavuuden b) sukupuolitaudit, HIV c) huumeet.
-Uhkakuvien kasvaessa on yhä vähemmän taitoja niiden kohtaamiseen.
1) Kulttuuri.
-Ennen sotia elämä ohjautui yhteisöllisyydestä käsin. Kristillinen perinne ja yhteisesti hyväksi havaitut arvot.
-Korostettiin hyveitä: kyky harkita, oikeudenmukaisuus, kestävyys, lujuus, itsehillintä (kyky siirtää mielihyvää), kansalaisuus, velvollisuus, maine, kunnia. Nämä sisälsivät asioita, joista käsin yhteisöllinen elämä onnistui.
-Sodan jälkeen isät eivät jaksaneet olla isiä. Aika investoitiin työhön. Käsitys hyvästä elämästä muuttui vähitellen. Tärkeämmäksi kuin mitä ihminen on nousi se miltä ihminen näytti. Yhteinen totuus pirstaloitui, on vain yksilön oma totuus.
-Nuoren minäkuva: yhteisön merkitys väheni, tuli muita tekijöitä, jotka muokkaavat nuoren arvomaailmaa (jotka ajavat ihmisiä samaan muottiin): koululaitos, media, tieteet. Kun koti hajosi tärkein tekijä, jonka tuli antaa identiteetti siirtyi ulkopuolellemme: koulu, jonka tehtävänä muokata yhtäläisiä kansalaisia, markkinat, muoti, media, sosiaalipolitiikka.
-5,5 tuntia mediaa päivässä nuorilla.
-Jippii tutkimus Suomessa: kaksi vuotta sitten 2/3 nuorista oli merkittäviä ystävyyssuhteita. Nyt joka toisella on aikaa ystävyyssuhteisiin. Elämä muotoutuu virtuaalitodellisuuden kautta.
-Kun perhesysteemi hajosi, perinteet hajosivat. Niinpä jokaisen on luotava itsensä, löydettävä itsensä koska turvallista kotia, kehystä, yhteisöä ei ole.
-Kaksi keskeisintä oman identiteetin muovaavaa tekijää nykyään: 1) Mainonta & kuluttaminen. Niiden kautta luomme itsemme. Kun sosiaalinen minä tyhjenee, tyhjiön täyttää kuluttaminen.
2) Terapia, jonka kautta haen itseäni.
-Yksilö on vastakohta vanhemmille, lapsille, ystäville, kansalaisille. Olen yksilö, olen yksin itseni varassa. Olen itse luonut itseni. Ei ole menneisyyttä, juuria. On vain se hetki, joka minulla on. Kaikki on olemassa ihmistä varten.
-Raamatullinen käsite synti, merkitsee sitä että ihminen on yksin oman neuvokkuutensa ja viisautensa varassa.
-Itsekeskeisyys ja vieraantumien ovat hintaa, jonka maksamme yksilöitymisestä.'

"Sydän:"
-Viisaat ovat kautta aikojen korostaneet opettamisen merkitystä.
-Kuri = esimerkin kautta tiettyyn elämänmalliin ohjaamista.
-Opetuksen tarkoitus on antaa suunta. Nykyään kouluissa opetuksen tarkoitus on lisätä tietoa.
-Viisaus: kyky tehdä päätelmiä. Kyky hallita periaatteita, jotka mahdollistavat päättelyn.
-Opetus oli luonnetta kasvattavaa ja muokkaavaa. Luonne = mitä ihminen on sisimmässään, se "sydän," se mitä olennaisesti olen.
-Viisaus on kykyä tarkoitukselliseen toimintaan. Elämä voidaan ohjata kahteen suuntaan: tuhoava tai merkitystä antava. Kumpikin vaatii aktiivisuutta. Jos jäämme vaille ohjausta suuntaudumme on paha luontaisempi meille.
-Merkitystä antava elämän suunta: annan itseni siihen mitä teen, teen sen tunteella ja palolla. Olen myös altis elämän satunnaisuudelle. Suostun hyväksymään mahdollisuuteni, käytän ne ja samalla kuitenkin näen rajallisuuteni.
-Rajallisuutta voidaan paeta mielihyvään, kuluttamiseen.
-Sydämen taito: sisäistynyt tapa elää elämääni. Ei ulkoapäin ohjautuvaa. Sisäiset periaatteet, joita voin soveltaa kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä.

Moraali:
-Moraalikasvatus on tapa kasvattaa seuraavaa sukupolvea niin että sillä on eväät elämän kohtaamiseen.
-Moraali on kysyä nähdä asiat oikein, erottaa oikea väärästä, terve epäterveestä, luonnollinen luonnottomasta.
-Alkoholistin lapsella on hämärtynyt kyky erottaa terve epäterveestä.
-Moraali, rakentava tapa elää ei synny itsestään. Tarvitaan, joku joka opettaa, vaalii, tukee, toistaa. Vanhemmat ovat kaikkein keskeisimmässä tehtävässä.
-Lea Pulkkinen: välittävä suhde seuraavaan sukupolveen, selkeät rajat, vastuullisuuteen opettaminen ikäkaudelle sopivalla tavalla.
-Tärkeää muistaa: menneisyyteni ei kuitenkaan määrittele huomistani. Vaikeuksista huolimatta voidaan selviytyä. Nuorilla, jotka ovat selviytyneet erittäinkin vaikeista olosuhteista on ollut vähintään yksi aikuinen, joka on mahdollistanut samaistumisen. Tarvitaan vähintään yksi.
-Identiteetti rakentuu samaistumisen kautta. Voitko olla aikuinen, johon nuori voi samaistua? Se on kohtalon kysymys.

Elämisen taidot
1) ihmissuhde ja ilmaisu. Luon itseni riittävän sosiaalisen kontaktin kautta.
2) ongelmanratkaisu ja päätöksenteko. Voin kohdata asian kuin asian ja hoitaa sen rakentavalla tavalla
3) fyysinen kunto ja terveydenhoito. Itsestä terveesti huolehtiminen on koko ihmisestä huolehtimista: ravinto,m liikunta, ajatusmaailma, fyysinen ja psykologinen lepo, pyhän kunnioittaminen.
4) identiteetin kehittyminen eli ihmisenä kasvaminen ja elämän tarkoituksen kokeminen.
-Ihmisenä oleminen kumuloituu. Mikään ei ole niin viisas kuin vanha viisas. Mikään ei ole niin tyhmä kuin vanha tyhmä.
-Voimme löytää itsemme ja identiteettimme samaistumalla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
-Konfutse: Kaunein näky maailmassa on lapsi, joka kulkee turvallisesti elämän polkua, jonne sinä olet hänet ohjannut.
-Robert Coles: koulu- ja kotielämän laatu on se millä on todellista merkitystä lapselle. Tarvitaan muutakin kuin tietoa.

Todellinen arvo elämässä on se mitä jätän seuraavalle sukupolvelle.

[Luentosarja jatkuu ti 16.1. klo 18.30 Jyväskylän adventtikirkossa, Ilmarisenkatu 18. Aiheena on rakkaus. Liput 2 €.]


9.1.07

Kalervo Aromäki: Arvoja etsimässä

Jihuu! Tänään tiistaina 9.1.07 klo 18.30 alkaa Kalervo Aromäen toinen luentosarja. Tällä kertaa elämää ja jaksamista lähestytään arvojen kautta. Millaisia arvoja tarvitaan muuttuvassa maailmassa? Voivatko arvot ja arkielämä olla sopusoinnussa? Onko ihmisen perusmotivaatio elämän tarkoituksen etsiminen?

Ensimmäisen luennon aihe on "Sellainen ihminen kuin haluaisin olla".

Tällä kertaa luennot ovat Jyväskylän adventtikirkolla, Ilmarisenkatu 18. Liput 2 €.

27.11.06

Tiedote: luentosarja Arvoja etsimässä

Varassaari. Lokakuu 2006.

Tiedoksi:
Kalervo Aromäen luentosarjan saamaan hyvän palautteen perusteella olemme pyytäneet häntä pitämään toisenkin kuuden luennon sarjan. Otsikkona on "Arvoja etsimässä" ja päivämäärät seuraavat:

Ti 9.1.07 klo 18.30 Sellainen ihminen kuin haluaisin olla
Ti 16.1.07 klo 18.30 Rakkaudesta rakennettuja
Ti 23.1.07 klo 18.30 Rakkaus ja oikeudenmukaisuus
Ti 30.1.07 klo 18.30 Läheisyys ja ystävyys
Ti 6.2.07 klo 18.30 Vanheneminen
Ti 13.2.07 klo 18.30 Työ ja lepo

Paikka: Jyväskylän adventtikirkko, Ilmarisenkatu 18.