Arvoja etsimässä: rakkaus ja oikeudenmukaisuus

[Muistiinpanot Kalervo Aromäen luennolta 16.1.2007. Arvoja etsimässä -luentosarjan ensimmäisen luennon muistiinpanot ovat tässä.]

Rakkaus ja oikeudenmukaisuus

Hyvä elämä tarkoittaa sitä, että on voimaa omaan elämään riippumatta ulkoisista tekijöistä ja olosuhteista. Riippuvuus on voimattomuutta omaan elämäänsä.

Hyveet
-Luonteen ominaisuus, joka mahdollistaa hyvän elämän.
-Sisäinen asenne, mielenlaatu, taipumus, tapa tehdä asioita, kyky tehdä valintoja ja toimia jonkun hyväksi.

Vapaus
-Vapautta toimia ja tehdä.
-Vapaus tarvitsee rajat. Tekemisen seuraukset tulee huomioida. Vapaus ei ole sitä että voin tehdä mitä vain ilman seurauksia.
-Vapaus on olla käyttämättä vapauttaan, jos se palvelee suurempaa kokonaisuutta.
-Se, mistä ei voi luopua, pitää sidottuna. Siitä mistä luopuu, on vapaa.
-Jos käytämme väärin luontoa, tekee se vastaiskun ja ensimmäiseksi menetämme vapautemme. Näin on tapahtunut myös riippuvuudessa.
-Mistä voi luopua, sen saa takaisin.

Rohkeus
-Ranskankielisestä sanasta ‘sydän.’ Rohkea on se, jolla on sydän paikallaan. Pelkurilla ei ole sydän paikallaan.
-Hyvä elämä joka on mahdollista hyveiden kautta antaa vapauden, mutta vaatii rohketta.
-Narsismi = pelkuruus. ‘Kuoleman kulttuurin edustajat’ ruokkivat ihmisissä narsismia, jolloin elämä kiertyy minun ympärille. Mielihyvästä ja mielipahan välttämisestä tulee elämän sisältö.
-Sitoutumista pelätään, koska se edellyttää luopumista jostakin.

Hyveet, hyve ja arvot
-Hyveet eli sisäinen asennoituiminen näkyvät suhteessa toisiin. Hyveissä on kysymys monista ominaisuuksista.
-Kreikkalaiset ja kreikkalaisesti suuntautuneet kristityt: päähyveitä ovat harkinta, oikeudenmukaisuus, kestävyys ja itsensähillintä.
-Noin sata vuotta sitten käsitys hyveestä kapeutui käsittämään vain suhteen seksuaalisuuteen.
-Nykyään arvot ymmärretään suhteessa itseen. Millaisina minä näen asiat?
-Arvoista on tullut henkilökohtaisia mieltymyksiä, uskomuksia, tunteita, tottumuksia ja sovinnaisuuksia.
-Arvoista on tullut arvovapaata elämää.
-Nietzche: moraalin ja totuuden kuolema. Ei ole olemassa kaikkia koskettavaa yhtäläistä totuutta ja moraalia.
-Nietzchen ajatuksesta on tullut keskeinen länsimainen filosofia. Emme tarkoita arvoilla kaikkia ihmisiä koskevaa, vaan subjektiivista näkökulmaa.

Kaipuu
-Olemme rakennettuja kaipuusta. Kaipaamme kokea rakkautta ja jakaa rakkautta. Tämä on elämän tarkoitus, sisältö ja päämäärä.

Rakkaus
-Rakkaudesta osattomaksi joutuminen on kaiken tuskan perusta.
-Rakkaus ei ole sama kuin romanttinen ihastuminen. Ihastumisessa on kysymys siitä mitä toinen tuo elämääni ja mitä hän merkitsee minulle. Se on subjektiivinen kokemus ja lähtee omista tarpeista käsin.
-Romanttinen ihastuminen loppuu 1,5 - 2 vuoden kuluessa (sen jälkeen sitä voidaan toki ylläpitää). Rakkaus alkaa vasta sitten kun romanttinen ihastus loppuu.
-Rakkaus on syvimmillään pyrkimystä yhteyden kokemiseen toisen ihmisen tai Jumalan kanssa.

Rakkaus koostuu:
1) Nöyryys
-Omien mahdollisuuksien tunnistamista. Meillä on tietyt eväät olemassa. Niiden käyttäminen toisen/toisten hyväksi, ei omaksi hyväksi. Rakkaus on suuntautumista itsestä ulospäin. En tee mahdollisuuksistani kilpailuvälineitä.
-Oman rajallisuuden tiedostamista. Olen rajallinen. 40-vuoden jälkeen rajallisuuden kokemus vahvistuu.
-Olen riippuvainen toisten hyväntahtoisuudesta. Täysin autonominen ihminen on mahdottomuus. (Autonomos = olen laki itse itselleni).
-Olen riippuvainen myös luonnon hyväntahtoisuudesta. (Mistä ihmisen leipä tulee?)
-Jännite omien mahdollisuuksin tunnistamisen ja oman rajallisuuden ymmärtämisen välillä ei ole helppo (yli- tai aliarvioimme mahdollisuuksiamme). Suostuminen elämään tässä jännitteessä on vapauttavaa.
-Nöyristely: nöyrän ei tarvitse nöyristellä. Nöyristely on pyrkimytä saada jotain itselle luopumalla omasta arvokkuudesta (esim. alistun kiusaamiseen pitääkseni kiinni leivästä). Mutta sillä vasta on kova hinta, ehkä kovin hinta mitä ihminen maksaa.
2) Haavoittuvuus
-Riskin ottamista. Rakkaus ottaa riskejä, koska on toisiin suuntautunut. Riski tulla hyväksikäytetyksi, loukatuksi, petetyksi, haavoitetuksi.
-Sydämen avaaminen rakastaakseen toista on riski.
-Aina kun haluamme työskennellä toisen hyväksi, otamme riskin että hän ampuu takaisin. Lapsista ei tule aina kiitollisia vaikka olisivat kasvaneet kuinka hyvässä kodissa.
3) Läheisyys
-Pyrkimystä yhteyteen.
-Voin jakaa elämäni toisen kanssa.
-Kommunikaatio: voin kertoa ajatukseni, toiveeni, kokemukseni toiselle tarvitsematta pelätä.
-Yksinäisyys = en voi tai en uskalla jakaa elämääni kenenkään kanssa.
-Rajojen säilyttämisessä ja yhteyden kokemisessa on jännite. Jotkut samaistuvat täysin toiseen ja menettävät identiteettinsä ja oman erillisyytensä (läheisriippuvaisuus). Jotkut eivät löydä yhteyttä.
4) Kärsivällisyys
-Ei ole heti valmis luovuttamaan ja antamaan periksi. Jaksan katsoa asioita pitemmällä tähtäimellä.

-Näistä elementeistä koostuva rakkaus tekee mahdolliseksi kokea elämän merkitykselliseksi. Tämä vaikuttaa siihen miten elän elämääni tänään isänä/äitinä, työntekijänä/työnantajana, yhteisön jäsenenä. Elämän tarkoitus löytyy rakastamisen kautta.

Oikeudenmukaisuus
-Jokaisella on oikeus samanarvoiseen elämään.
-Arvoni ihmisenä ei ole riippuvainen koulutuksesta, sukupuolesta, rodusta jne.
-Arvokkuuden kokeminen, hyvä elämä ei ole jakautunut tasapuolisesti. Miten haluan olla tasoittamassa elämän epäoikeudenmukaisuutta niissä puitteissa joissa olen?
-Myötätunto on halua jakaa.
-Elämässä ei aina saa sitä mitä haluaa, useimmiten saa sitä mitä ei halua. Elämä ei ole oikeudenmukaista. Sairaat, vanhukset, vaimmaiset odottavat myötätuntoa eli ihmisenä jakamista. Jonain hetkenä minä olen se, joka tarvitsen toisten myötätuntoa.

Valtio
-Valtio on ottanut meidän roolimme ihmisenä, vienyt arvokkuutemme, ottanut meille kuuluvat tehtävät.
-Valtio tasaa ottamalla parempiosaisilta ja jakamalla heikoimmille (kun tähän vielä uskottiin). Seurauksena on ollut myötätunnon ja vastuullisuuden väheneminen.
-Hyvä elämä on elämää, jossa näkyy kaksi asiaa: rakkaus ja oikeudenmukaisuus.
-Pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ei ole epämääräinen juttu. Se, mitä olen ihmisenä näkyy siinä mitä teen ihmisenä.