Yksi mukava juhlasesongin muisto on jouluaterian väsääminen meidän ei-niin-kovin-gourmee-suuntautuneen porukan toimesta. Tämä on merkittävä ja eksoottinen tapahtuma elämässämme, joten siitä täytyy kirjoittaa blogissakin. Aikuisia kun olemme, joudumme minä ja taiteilija-velimies elämänkumppaneinemme ottamaan ihan organisointivastuuta jouluateriasta...
Hui. Syöjien määräkin oli suuri: yhdeksän. Minun laskuissa se on hirmuinen määrä väkeä ruokapöydässä. Siis jos itse olen ruoanlaittopuolella. Luottamustani kuitenkin vahvistivat velimiehen taiteelliset ruokaguruun vahvasti viittaavat piirteet, islanninvahvistuksen tekemät ruoat, mumskin rosolliasiantuntemus ja valmiiksi tehdyt laatikot (kiitos, Ikki-täti).
Juuri tällä porukalla emme olleet ennen jouluateriaa yhdessä syöneetkään: suomalaista, islantilaista, lihan- ja kalan ystävää, vegaania, lakto-ovo kasvissyöjää, lähes maidottomia, lähes gluteenittomia, erilaisia allergioita ja nirsoja kersoja. Ruoanlaittajinakaan emme ole nopeudesta ja tehokkuudesta kuuluja. Saati sitten reilusti etukäteen suunnitelmallisia ruokasuunnitelmia tekeviä.
Mutta niin siitä vaan upea jouluateria syntyi. Eikä tekeminen ollut edes stressaavaa. Mutta aikaa siihen meni.
Torstaina kirjoitimme ylös mitä ruokia kukin aioimme tehdä ja ostoslistan. Sen jälkeen vegaani luki sen ja totesi ettei tämä miellytä hänen makuhermoaan ja jatkoi listaa.
Perjantaina kävimme yhdessä kaupassa. Melkein kaikki löytyi ekasta kaupasta ansiokkaan etsintätiimimme toimesta. Toisesta kaupasta haettiin viimeinen piparjuuri ja eksoottisempaa luontaistuotekaupasta. Pitkin perjantaita väkeä kävi sitten keittiössä tekemässä ruokaa omaan tahtiinsa, muiden sillä aikaa voipuneena leväten.
Jouluaattona pukilla oli 5 minuuttia aikaa tulla meitä tapaamaan yhden aikaan päivällä. Oli muuten sen verran menevä mies ettei muistanut ottaa edes lahjoja mukaan sisään. Ja meiltä oli kuulemma menossa grillille syömään. Lapset saivat pari pikkupakettia kuitenkin ja sitten aikuiset painuivat ruoanlaittoon.
Jouluateria valmistui jo illalla joskus. Tekeminen oli mukavaa yhdessä sopivasti vuorotellen. Keittiö oli kuin hävityksen kauhistuksen jäljiltä, mutta tämmöisen aterian saimme aikaiseksi:
Kalkkuna ja kastike
Vegaanipaisti ja kastike
Porkkanalaatikko
Lanttulaatikko
Rosolli
Waldorfin salaatti
Vihreä salaatti
Joulumaustetut marinoidut pavut
Graavilohi ja sinappikastike
Keitetyt perunat
Granaattiomenaa
Vihannessekoitus
Raakakeitto
Punakaali
Hapankaali
Kaikki oli onistunutta. Myös ne ruokalajit, jotka minä valmistin. Hämmästyttävää.
Ai, oliko jälkiruokaa? Sitä kukaan ei jaksanut enää ajatellakaan syövänsä. Hieno raakakakku syötiin joskus välipäivinä.
Ruokaa riittikin koko jouluksi. Onneksi oli sopiva jouluinen plussakeli ja säilyttämään pystyi ulkosalla. Eläimetkään eivät käyneet apajilla, ei edes se jokunen päivä aikaisemmin portin pieliä nuuhkinut ja tiellä saalislihaansa eteenpäin pyöritellyt susi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomi. Näytä kaikki tekstit
4.1.17
8.11.16
Sillä on väliä mitä suustaan päästää oli sitten suomalainen tavis tai Yhdysvaltojen presidenttiehdokas
Annamari Sipilän Naisen kylkiluu -kolumnit ovat mielenkiintoista luettavaa.
Brexit on selkeästi muuttanut ilmapiiriä Britanniassa. Se on tietenkin luonnollista kun kampanjan argumentit ovat pitkälti ulkomaalaisvihamielisiä ja rasismiin pohjautuvia. Se nostaa rasismin näkyvämmäksi ihan arkielämässä.
Puheen sisällöllä on väliä.
Kun aikoinaan opiskelin Englannissa ei koskaan tarvinnut ajatella, että olisi tarvinnut jotenkin piilottaa sitä ettei ollut britti. Nyt EU-kansalaiset miettivät siellä kannattaako maahan jäädä koventuvien asenteiden johdosta.
Kun silloin joskus oli perussuomalaisten ensimmäinen "jytky" suomalaisessa politiikassa, esittäytyivät afrikkalaisen ystäväni keskellä päivää lähes kuoliaaksi pahoinpidelleet nuoret miehet itsensä perussuomalaisiksi. Olivat he sitä tai eivät, perussuomalaisten vaalikampanjan retoriikalla oli väliä jyväskyläläisellä pyörätiellä noin klo 15 iltapäivällä.
Sipilä kertoo miten Briteissä nyt saavat kuulla vihapuhetta myös valkoiset, hyvinkoulutetut eurooppalaiset, jotka ihmettelevät uutta käännettä. Ehkä "on tervettäkin joutua kokemaan miltä tuntuu, kun ei ole tervetullut", toteaa Sipilä.
Valkoisena eurooppalaisena minua on kohdeltu hyvin ja kohteliaasti kun olen matkustanut ja asunut eri puolilla maailmaa. Olen yleensä kokenut itseni tervetulleeksi. Siksi hävettääkin niin valtavasti kun muualta tulevia kohdellaan Suomessa töykeästi tai jopa törkeästi.
Tänään huomaan oikeasti jännittäväni USA:n vaaleja. Suomen presidentin vaalit eivät jännittäneet niin paljon, ne eivät olleet ollenkaan yhtä jännittävät. Meillä oli sentään kaksi fiksua ihmistä ehdokkaana. Kumpikin olivat tehtävään päteviä oli heidän poliittisista eroistaan mitä mieltä tahansa.
Mutta se, että toisena pääehdokkaana on niin julkean rasistisia- ja naisvihamielisiä lausuntoja suoltava ehdokas on järkyttävää. Vielä järkyttävämpää on, että monet äänestävät häntä. Luulisi, että ehdokkaan luonne kävisi kaikille päivänselväksi sellaisista puheista.
Järkyttävintä on ehkä kuitenkin se, että on olemassa kristittyjä, jotka äänestävät rasistista ja seksuaalista häirintää julkeasti harjoittavaa ehdokasta. Juuri mikään ei nimittäin ole kauempana Jumalan valtakunnan arvoista.
Ihan vaan muistin virkistykseksi:
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 1. Moos. 1:27
Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies tai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Kirje galatalaisille 3:28
Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Kirje kolossalaisille 4:6
Sillä on väliä, mitä suustamme päästämme. Ja sillä vasta väliä onkin mitä suuren maan presidenttiehdokas sanoo. Sanamme muokkaavaat maailmaa, jossa elämme.
Brexit on selkeästi muuttanut ilmapiiriä Britanniassa. Se on tietenkin luonnollista kun kampanjan argumentit ovat pitkälti ulkomaalaisvihamielisiä ja rasismiin pohjautuvia. Se nostaa rasismin näkyvämmäksi ihan arkielämässä.
Puheen sisällöllä on väliä.
Kun aikoinaan opiskelin Englannissa ei koskaan tarvinnut ajatella, että olisi tarvinnut jotenkin piilottaa sitä ettei ollut britti. Nyt EU-kansalaiset miettivät siellä kannattaako maahan jäädä koventuvien asenteiden johdosta.
Kun silloin joskus oli perussuomalaisten ensimmäinen "jytky" suomalaisessa politiikassa, esittäytyivät afrikkalaisen ystäväni keskellä päivää lähes kuoliaaksi pahoinpidelleet nuoret miehet itsensä perussuomalaisiksi. Olivat he sitä tai eivät, perussuomalaisten vaalikampanjan retoriikalla oli väliä jyväskyläläisellä pyörätiellä noin klo 15 iltapäivällä.
Sipilä kertoo miten Briteissä nyt saavat kuulla vihapuhetta myös valkoiset, hyvinkoulutetut eurooppalaiset, jotka ihmettelevät uutta käännettä. Ehkä "on tervettäkin joutua kokemaan miltä tuntuu, kun ei ole tervetullut", toteaa Sipilä.
Valkoisena eurooppalaisena minua on kohdeltu hyvin ja kohteliaasti kun olen matkustanut ja asunut eri puolilla maailmaa. Olen yleensä kokenut itseni tervetulleeksi. Siksi hävettääkin niin valtavasti kun muualta tulevia kohdellaan Suomessa töykeästi tai jopa törkeästi.
Tänään huomaan oikeasti jännittäväni USA:n vaaleja. Suomen presidentin vaalit eivät jännittäneet niin paljon, ne eivät olleet ollenkaan yhtä jännittävät. Meillä oli sentään kaksi fiksua ihmistä ehdokkaana. Kumpikin olivat tehtävään päteviä oli heidän poliittisista eroistaan mitä mieltä tahansa.
Mutta se, että toisena pääehdokkaana on niin julkean rasistisia- ja naisvihamielisiä lausuntoja suoltava ehdokas on järkyttävää. Vielä järkyttävämpää on, että monet äänestävät häntä. Luulisi, että ehdokkaan luonne kävisi kaikille päivänselväksi sellaisista puheista.
Järkyttävintä on ehkä kuitenkin se, että on olemassa kristittyjä, jotka äänestävät rasistista ja seksuaalista häirintää julkeasti harjoittavaa ehdokasta. Juuri mikään ei nimittäin ole kauempana Jumalan valtakunnan arvoista.
Ihan vaan muistin virkistykseksi:
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 1. Moos. 1:27
Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies tai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Kirje galatalaisille 3:28
Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Kirje kolossalaisille 4:6
Sillä on väliä, mitä suustamme päästämme. Ja sillä vasta väliä onkin mitä suuren maan presidenttiehdokas sanoo. Sanamme muokkaavaat maailmaa, jossa elämme.
3.3.15
Sokeria sairaalassa
Järkytyin käydessämme sairaalassa tapaamassa vakavasti sairasta iltapalan aikaan.
Iltapala: sokerinen jogurttipurkki, viineri, kiisseli (jossa oletettavasti sokeria), teetä (jossa sokeria).
Miksi ihmeessä hengenvaarallisesti sairaille (tai kelleen sairaalassa) syötetään tuollaista sokerista roskaa? Eikös sokeri vähennä vastustuskykyä?
Eikö iltapalalla voisi syödä vaikka täysjyväleipää ja hedelmän?
Ymmärrän, että joitain sokeriherkkuja täytyy olla ihan vaan mielenterveydellisistä syistä, mutta eivätkö sairaalat voisi panostaa ihmisten toipumiseen ja terveyteen myös ravinnon kautta?
Missä ovat täysjyväviljat ja riisit? Onko pähkinöitä ja siemeniä? Monipuolisia juureksia? Kunnollisia salaatteja? Papuja ja linssejä? Marjoja - vaikka jauheina? Voisiko käyttää runsaasti sitruunaa, greippiä, mustaa kirsikkaa, valkosipulia - luonnon tulehduslääkkeitä?
Jenkkilässä ihan normilääkäri määräsi tulehduslääkkeeksi potilailleen mustaakirsikkamehua. Kuultuamme siitä olemme kokeilleet ja todenneet sen hyödylliseksi tulehduksen nujerruksessa. (On vain valitettavasti hankalasti saatava tuote Suomessa.)
On olemassa sairaaloita, joissa sairaalahoitojen tukena panostetaan parantavaan ravintoon - hyvin tuloksin. Niitä ei vaan taida olla Suomessa.
Pastori murisee tästä päivän päätteeksi.
Iltapala: sokerinen jogurttipurkki, viineri, kiisseli (jossa oletettavasti sokeria), teetä (jossa sokeria).
Miksi ihmeessä hengenvaarallisesti sairaille (tai kelleen sairaalassa) syötetään tuollaista sokerista roskaa? Eikös sokeri vähennä vastustuskykyä?
Eikö iltapalalla voisi syödä vaikka täysjyväleipää ja hedelmän?
Ymmärrän, että joitain sokeriherkkuja täytyy olla ihan vaan mielenterveydellisistä syistä, mutta eivätkö sairaalat voisi panostaa ihmisten toipumiseen ja terveyteen myös ravinnon kautta?
Missä ovat täysjyväviljat ja riisit? Onko pähkinöitä ja siemeniä? Monipuolisia juureksia? Kunnollisia salaatteja? Papuja ja linssejä? Marjoja - vaikka jauheina? Voisiko käyttää runsaasti sitruunaa, greippiä, mustaa kirsikkaa, valkosipulia - luonnon tulehduslääkkeitä?
Jenkkilässä ihan normilääkäri määräsi tulehduslääkkeeksi potilailleen mustaakirsikkamehua. Kuultuamme siitä olemme kokeilleet ja todenneet sen hyödylliseksi tulehduksen nujerruksessa. (On vain valitettavasti hankalasti saatava tuote Suomessa.)
On olemassa sairaaloita, joissa sairaalahoitojen tukena panostetaan parantavaan ravintoon - hyvin tuloksin. Niitä ei vaan taida olla Suomessa.
Pastori murisee tästä päivän päätteeksi.
15.9.14
Sairas lentopallofani on päässyt Puolasta Suomeen
Täällä blogissa on käynyt viime päivinä tuhansia lukijoita, kiitos kaikille. Viime päivien aihe on herättänyt paljon myötätuntoa ja nostattanut monenlaisia tunteita esille.
Lentopalloliitossa on sydän paikallaan - avara ja lämmin sellainen. Heidän ansiostaan la 13.9. isoveli, 55, ja pikkuveli, 47, pääsivät lähtemään Katowicesta, Puolasta. Ambulanssilla porhallettiin (hurjaa) kyytiä Prahaan, Tsekkiin. Siellä viranomainen teki lentokoneeseen pääsyn todella hankalaksi, mutta Finnairin koneessa heitä pidettiin kuin piispaa pappilassa.
Helsingistä matka jatkui ambulanssilla Tampereelle. Perillä he olivat klo 01 sunnuntai aamuna. Matka kesti siis 13 tuntia. Sen jälkeen vielä odoteltiin lääkäriä ensiavussa ja tehtiin tutkimuksia aamu kuuteen saakka. (Pikkuveli pääsi majapaikkaan jo klo 3.49.)
Matka oli lentäenkin rankka. Jos oltaisiin jouduttu matkaamaan ambulanssilla maateitä pitkin etelä-Puolasta Suomeen, olisi se todellakin ollut aivan liian rankka vaihtoehto.
Joten kiitos lentopalloliitto, Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Suomen suurlähetystö Puolassa. Hyvyyttä on vielä olemassa.
Kiitos tuesta ja avusta monissa kiemuroissa Marja Aalto, Snowbird, EMA Group ja Aikamatkat.
Kiitos myös sadoille esirukoilijoille ja tukijoille kautta Suomen ja muuallakin maailmaa kuten Puolassa, Tanskassa ja Australiassa. Kiitos Jumalalle, jolta koemme kaikkien hyvien lahjojen tulevan ja joka kutsuu erilaisia ihmisiä tekemään hyvää toisilleen.
Tähän blogiin on myöhemmin tulossa tarkempaa matkakertomusta veljesten unelmalomasta ja vuoristoradasta puolalaisessa sairaalassa ja järjestelyjen kiemuroissa.
Enää isoveljen ei tarvitse maata kiemurassa liian lyhyessä sängyssä. Jospa kahden viikon jälkeen saisi nukuttua paremmin. Suomalainen ruokakin on maittanut. Hienoa on myös se, että lääkärit ja hoitajat puhuvat suomea. Ja vierailijoita on mukava ottaa vastaan.
EDIT: Isoveli leikataan tiistaina 16.9.
Lentopalloliitossa on sydän paikallaan - avara ja lämmin sellainen. Heidän ansiostaan la 13.9. isoveli, 55, ja pikkuveli, 47, pääsivät lähtemään Katowicesta, Puolasta. Ambulanssilla porhallettiin (hurjaa) kyytiä Prahaan, Tsekkiin. Siellä viranomainen teki lentokoneeseen pääsyn todella hankalaksi, mutta Finnairin koneessa heitä pidettiin kuin piispaa pappilassa.
Helsingistä matka jatkui ambulanssilla Tampereelle. Perillä he olivat klo 01 sunnuntai aamuna. Matka kesti siis 13 tuntia. Sen jälkeen vielä odoteltiin lääkäriä ensiavussa ja tehtiin tutkimuksia aamu kuuteen saakka. (Pikkuveli pääsi majapaikkaan jo klo 3.49.)
Matka oli lentäenkin rankka. Jos oltaisiin jouduttu matkaamaan ambulanssilla maateitä pitkin etelä-Puolasta Suomeen, olisi se todellakin ollut aivan liian rankka vaihtoehto.
Joten kiitos lentopalloliitto, Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Suomen suurlähetystö Puolassa. Hyvyyttä on vielä olemassa.
Kiitos tuesta ja avusta monissa kiemuroissa Marja Aalto, Snowbird, EMA Group ja Aikamatkat.
Kiitos myös sadoille esirukoilijoille ja tukijoille kautta Suomen ja muuallakin maailmaa kuten Puolassa, Tanskassa ja Australiassa. Kiitos Jumalalle, jolta koemme kaikkien hyvien lahjojen tulevan ja joka kutsuu erilaisia ihmisiä tekemään hyvää toisilleen.
Tähän blogiin on myöhemmin tulossa tarkempaa matkakertomusta veljesten unelmalomasta ja vuoristoradasta puolalaisessa sairaalassa ja järjestelyjen kiemuroissa.
Enää isoveljen ei tarvitse maata kiemurassa liian lyhyessä sängyssä. Jospa kahden viikon jälkeen saisi nukuttua paremmin. Suomalainen ruokakin on maittanut. Hienoa on myös se, että lääkärit ja hoitajat puhuvat suomea. Ja vierailijoita on mukava ottaa vastaan.
EDIT: Isoveli leikataan tiistaina 16.9.
10.9.14
Kuolemanvaarassa oleva lentopallofani jäi Puolaan
On ollut ilo seurata laadukasta lentopallopeliä Katowicessa Puolassa.
Se oli senkin puoleen mielenkiintoista, että matkassa oli myös perheenjäseniämme. Isoveli, 55, tarjosi pikkuveljelleen, 47, unelmien loman: viikko huipputasoisia lentopallopelejä.
Elämänsä penkkiurheilijana urheilulajeja ja urheilutapahtumia kerännyt isoveli sairastaa syöpää. On siis tärkeää päästä toteuttamaan unelmiaan ja elämään elämää niin kauan kuin sitä on. Arvot näyttivät hyvältä, lääkäri oli tyytyväinen ja sanoi että hyvältä näyttää ja antoi luvan matkustaa.
Veljeksien yhteinen unelmaloma lentopallon parissa.
Matkustuspäivänä 1.9. ei tosin päästykään Kuuba-otteluun. Oli sitä sumua ja ihmisiä vietiin edestakais, toiset odottelivat Varsovassa, toiset Helsingissä ennen kuin pääsivät yöllä perille Katowiceen. Oli pitkä ja raskas päivä, mutta tekstiviestein ottelun seuraaminen porukalla oli toki ainutlaatuinen kokemus sinänsä.
Tiistai-aamuna 2.9. isoveli ei päässyt ylös sängystä. Häneltä oli mennyt kävelykyky.
Hoitava lääkäri Suomessa sanoi, että mahdollisesti elimistö meni sekaisin samaan aikaan otetusta lääkkeestä ja unilääkkeestä. Odottakaa iltapäivään, sitten lääkäriin jos tilanne ei muutu.
Iltapäivällä yksityislääkäriin Aikamatkojen matkanjärjestäjän opastuksella. Englannintaitoinen lääkäri kirjoitti sairauskertomuksen avuksi ja lähetti Oktegowy Szpital Kolejowy w Katowicach -sairaalaan.
Sairaalassa alkoivat tutkimukset. Erittäin ystävällinen ylilääkäri osasi onneksi englantia, muut eivät juurikaan. Hoitaja kokkasi veljeksille ruokaa, perunaa, salaattia, kanaa ja vihanneskeittoa. (Siellä ei ehkä sitten ole ammattiliittoa, joka sanoisi että eihän sellainen kuulu toimenkuvaan?) Puolalainen huonekaveri hälytti tuttavaverkostonsa rukoilemaan isoveljen puolesta. Nunnakin on käynyt silittämässä poskea. Kesällä saamamme käsitys erittäin ystävällisistä puolalaisista on edelleen voimassa.
Torstai-aamuna 4.9. tulivat tulokset. Tilanne on hengenvaarallinen. Voi halvaantua milloin tahansa. Ei missään tapauksessa voi matkustaa kotiin istuma-asennossa (vain ylilääkärin kuolleen ruumiin yli). Mutta Suomeen pitäisi päästä hoitoihin, niitä ei kannata Puolassa antaa.
Ikään kuin tällaiset uutiset - ulkomailla, vieraalla kielellä, ilman läheisten tukiverkkoa - eivät olisi tarpeeksi raskaita, joutuu tällaisessa tilanteessa ihminen vielä tekemisiin vakuutusyhtiön kanssa. LähiTapiolaan soitettaessa puheluihin vastataan Tanskassa (tosi lähipalvelua), suomenkieliset asiakaspalvelijat ovat kiireisiä, joutuu puhumaan asiasta englanniksi. Ja ensin on hirveä paperisota, että pikkuveli sai edes alkaa hoitaa asioita ja että hänen kanssaan voitiin keskustella. Ja sitten kun vihdoin keskustellaan, mitään ei virkailija osaa sanoa.
Matkanjärjestäjä kertoo, että perjantaina 5.9. Finnairin charter-lento saapuu Katowiceen tuomaan lenttisfaneja ja palaa takaisin tyhjänä. Siihenhän voisi varmaan edullisesti järjestää kuljetuksen. Mutta LähiTapiola ei osaa sanoa yhtään mitään, paitsi sitten vasta kun on liian myöhäistä. Ja vastaus on ei.
Vaikka tilanne on hoitavalle lääkärillekin täysin yllättävä, sairaus on kuitenkin olemassa ja silloin ei korvata yhtään mitään. Ei edes hotellikuluja. Ei mitään.
Syy miksi kirjoitan tästä julkisesti ovat tilannetta pohtiessa ja ihmisiltä neuvoja kysellessä esiin nousseet kommentit:
-Terveydenhoidon ammattilainen: Saanko arvata, onko kyseessä Tapiola?
-Lakimies: Tuntumani on, että yhdeksän kymmenestä tällaisesta tapauksesta on Tapiolan kanssa.
-Entinen Tapiolan työntekijä jätti työnsä siellä koska ei enää kestänyt vakuutusyhtiön systeemiä, jossa oli vain kaksi vaihtoehtoa ei tai kyllä, ei mitään siltä väliltä.
-Moni on suositellut, että tapauksesta tulisi tehdä julkinen.
Vakuutusyhtiöt eivät ole kovin hyvässä maineessa inhimillisyyden ja ihmisten asioiden hoidon suhteen jo muutenkaan ja isoveljen tapaus olisi varmasti voinut sattua myös muiden vakuutusyhtiöiden kanssa, mutta YHDEKSÄN KYMMENESTÄ tällaisesta ongelmasta on LähiTapiolan kanssa?
Jos tämä on edes jokseenkin todenperäinen tuntuma tilanteeseen, kyseessä ei ole yksittäistapaus, vaan rakenteellinen ongelma. Se kertoo jotain tärkeää yrityksen ytimestä ja filosofiasta. Tuo luku pitää sisällään paljon inhimillistä kärsimystä ja monta tragediaa. Siksi katson aiheelliseksi varoittaa kyseisestä vakuutusyhtiöstä. Harkitse tarkkaan ennen kuin otat sieltä vakuutusta.
Rakenteelliseen ongelmaan liittyy myös se miten vakuutusyhtiöt hädässä ja kriisissä olevia ihmisiä kohtelevat. Systeemin voisi rakentaa myös niin, että hädässä olevien ihmisten traumakokemukset eivät vakuutusyhtiön menettelytapojen takia lisääntyisi. Riippumatta siitä saako korvauksia vai. Kuka tietää, inhimillinen kohtelu voisi jopa lisätä liikevaihtoa? (Ihan näin ilmaiseksi tarjoan tällaista radikaalia näkökulmaa harkittavaksi.)
Toinen asia on, onko ihan oikein, että vain ihmisillä, joilla ei ole (koskaan?) ollut mitään sairauksia on oikeus matkustaa ja toteuttaa unelmiaan ja luottaa siihen, että hädän hetkellä saisivat korvauksia ja pääsisivät kotiin? Pienituloiset kerran sairastuneet pysykööt kotonaan?
Entä pitäisikö vakuutusyhtiöitä velvoittaa kertomaan se pieni präntti mainoksissaan ja esitteidensä etusivuilla? Ota meiltä vakuutus, emme korvaa sitä, tätä emmekä tuota.
Näistä aiheista olisi syytä käydä yhteiskunnallista keskustelua. Aihetta on myös tutkivaan journalismiin.
Kotiinpaluu on isoveljen kohdalla vielä auki. Sairastumisesta on kulunut yli viikko.
Pääseekö isoveli kotiin kuolemaan (tai hoitoihin ennen sitä)?
Pikkuveli on pienyrittäjä, jonka yritystoiminta on jäissä kunnes hän palaa takaisin, mutta eihän omaa veljeä voi ulkomaillekaan yksin jättää.
Yksityiskoneen hintaluokka olisi 30 000 €. Reittilennolla hinta 10 000 - 15 000 €. Pienituloisella työkyvyttömyyseläkkeellä olevalla, omista sairaista vanhemmistaan huolehtivalla isoveljellä ei sellaisia rahoja ole.
Täytyykö muuttaa Puolaan? Ystävällinen huonekaveri on sitä ehdotellut ja luvannut, että pian olisi tuttu monien ihmisten kanssa ja otettaisiin hyvin vastaan. Jos jäisi kuolemaan Puolaan, mitäköhän maksaisi ruumiin kuljetus kotiin?
Tai sitten kotiin palataan näin:
(Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli, 1903. Ateneumin taidemuseo, kok. Ahlström. Kuva: Valtion taidemuseo / Kuvataiteen keskusarkisto / Hannu Aaltonen)
Paitsi että istuahan ei saanut, tarvitaan pidemmät paarit.
Yhtään lentopallo-ottelua Spodekin halliin isoveli ei päässyt katsomaan. Maajoukkue lähetti hänelle ystävällisesti maajoukkueen huivin. Se liikutti isoveljeä kovin. Tämä on kaiken arvoista, sanoi hän. Nyt on muisto, joka säilyy kuolemankin taa.
Televisiosta saa taas pian seurata jännittäviä lentopallo-otteluita. Täytyy myöntää, että jonkin verran kyllä kirvelee katsella pelaajien paitoja, joissa lukee LähiTapiola.
Vaikka kyllä sieltä virkailija lähetti pikkuveljelle tekstarin, jossa neuvoi hakemaan korvausta toiselta vakuutusyhtiöltä.
23.2.14
Olympiahuomioita 4: kisastudio ja tv-lähetykset
Amerikoissa asuessamme seurattiin sielläkin olympialaisia ja siinä puuhassa meinasi kyllä hermot mennä. JenkkiTV ei luottanut urheilun ja kisojen voimaan, vaan lähetykset olivat täynnä kaikkea muuta. Etukäteen filmattuja henkilökuvahehkutuksia, vanhaa urheiludraamaa, muuten vaan hehkutusta, klippejä ja silloin tällöin pieniä paloja itse urheilua. Keskityttiin vaan määrättyihin tähtiin. Siis sellaisiin, joista oli osattu arvata etukäteen että tuo voi menestyä. Ä R S Y T T Ä V Ä Ä
Nyt Sotshin kisoja katsellessa on ollut kyllä myös pientä ärsytystä ilmassa Suomen kisastudioiden takia. Hyvä kisa menossa, mutta silti on pakko alkaa studiossa jotain pölistä, hakea sinne vieraita, jotka eivät liity aiheeseen muuten kuin että ovat joskus katsoneet kisoja, pyörittää vanhoja pätkiä ja klippejä.
Muutenkin lähetykset ovat olleet pirstaleisia. Halutessaan katsoa jonkin kilpailun on täytynyt vaihtaa kanavaa sinne tänne ja välillä mennä nettiin.
Eikös sitä vois näyttää ihan samalta kanavalta koko kilpailun ja vasta sitten vaihtaa toiseen? Miksi jättää kilpailun katsominen kesken, jotta voi näyttää jotain täytesälää?
Turhat pölinät pois, videoklipit vähemmälle, vanhat tähtihetket pois ja melkein kaikki vieraat vois jäädä kotiin ja toistostakin voisi luopua. Tässä olis mun toiveet kisalähetyksille. Miten onkaan sellainen tunne, että tällaisia toiveita tuskin kuullaan...
Mut ois vaan kiva ihan katsoa juttuja kilpailu kerrallaan, kokonaisuuksina. Onkohan kaltaisiani ihmisiä olemassa vielä muita?
#sotshi #kisastudio #olympialaiset #yle
Nyt Sotshin kisoja katsellessa on ollut kyllä myös pientä ärsytystä ilmassa Suomen kisastudioiden takia. Hyvä kisa menossa, mutta silti on pakko alkaa studiossa jotain pölistä, hakea sinne vieraita, jotka eivät liity aiheeseen muuten kuin että ovat joskus katsoneet kisoja, pyörittää vanhoja pätkiä ja klippejä.
Muutenkin lähetykset ovat olleet pirstaleisia. Halutessaan katsoa jonkin kilpailun on täytynyt vaihtaa kanavaa sinne tänne ja välillä mennä nettiin.
Eikös sitä vois näyttää ihan samalta kanavalta koko kilpailun ja vasta sitten vaihtaa toiseen? Miksi jättää kilpailun katsominen kesken, jotta voi näyttää jotain täytesälää?
Turhat pölinät pois, videoklipit vähemmälle, vanhat tähtihetket pois ja melkein kaikki vieraat vois jäädä kotiin ja toistostakin voisi luopua. Tässä olis mun toiveet kisalähetyksille. Miten onkaan sellainen tunne, että tällaisia toiveita tuskin kuullaan...
Mut ois vaan kiva ihan katsoa juttuja kilpailu kerrallaan, kokonaisuuksina. Onkohan kaltaisiani ihmisiä olemassa vielä muita?
#sotshi #kisastudio #olympialaiset #yle
Olympiahuomioita 1
Äiti hakee mukulan, 5 v. päiväkodista. Kotiin ajettaessa kuunnellaan radiosta jääkiekko-ottelua.
Mukula: Ketkä pelaa?
Äiti: Suomi ja Ruotsi.
Mukala: Voi ei! Nyt mä en tiedä ketä mä kannustan. Mä tykkään molemmista maista niin hirveesti!
Heh, mukula ei ole vielä yhden yleisen suomalaishapatteen hapattama.
Mukula: Ketkä pelaa?
Äiti: Suomi ja Ruotsi.
Mukala: Voi ei! Nyt mä en tiedä ketä mä kannustan. Mä tykkään molemmista maista niin hirveesti!
Heh, mukula ei ole vielä yhden yleisen suomalaishapatteen hapattama.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)