Kirjahyllyn monipuolinen ruokavalio

Joulun- ja uuden vuoden tienoilla ehti myös lukea. Tällä kertaa lukuruokavalio oli virkistävän monipuolinen: Elisabeth Rehnin elämä, Tarja Halosen lehdistöpäällikön muistelmat, pari islantilaista dekkaria, Ann Lamottin riemastuttava kirja rukouksesta (Auta, kiitos, vau -sopii niille, joita rukous pelottaa), Auguste Renoirin elämä. Niin, ja koko perheelle olen lukenut ääneen ihmissyöjistä...

Nyt vielä reissussa ollessani käväisin katsastamassa onko rakkaan tätini kodissa kaikki kunnossa. Siellä on mitä mielenkiintoisimmat kirjahyllyt. Niistä löytyy niin historiaa, biologiaa, luonnontieteitä, politiikkaa, kaunokirjallisuuden klassikoita, suomalaisia ja ulkomaisia romaaneja, afrikkalaista kirjallisuutta, runoutta, ekologiaa, eri maita käsitteleviä kirjoja, filosofiaa, teologiaa ja hengellistä kirjallisuutta.

Niitä hyllyjä tutkaillessa nousee syvä kiitollisuus tädistäni ja hänen nyt jo edesmenneestä miehestään. Heidän kirjahyllyissään konkretisoituu anti, joka heillä on ollut jakaa minun ja serkkujeni kanssa: monipuolinen kiinnostus elämään, avoin ja utelias mieli, tieteen, kirjallisuuden ja hengellisyyden sopusuhtainen ja viehättävä yhdistelmä. Heistä välittyi sekä avara sivistys - myös sydämen sivistys - että elämänilo. Ja keskinäinen rakkaus.

Kirjahyllyn äärellä ymmärsin mikä merkitys tällä minusta hyvin puoleensavetävällä yhdistelmällä on minuun ja omaan hengellisyyteni ollut. Jos voisin edes osaa siitä elää todeksi omassa elämässäni ja jopa siirtää eteenpäin, niin voin olla tyytyväinen.

Heidän oma lapsensa, serkkuni, kuoli hoitovirheen vuoksi synnytyksessä. Surunsa he käänsivät rakkaudeksi lapsensa serkkuja kohtaan. Se tarkoitti rymysakin erä- ja hiihtoreissuja, hulvattomia sketsi-iltoja, väitöskirjan tekoon osallistumista kirkkojen ullakoilla, monenlaista juniin ja urheiluun liittyvää, monenlaisia kilpailuja (urheilu-, syöminen, runon kirjoittaminen ja ties mitä), pelejä, leikkejä, ääneen lukemista, rukouksia, kirkossa käyntiä, yhteisiä matkoja, jännittäviä tarinoita eri puolilta maailmaa, mielenkiintoisia keskusteluja, kiinnostusta elämäni asioihin. Mikä etuoikeus on ollutkaan olla heidän rakkautensa kohteena.

Tällä kertaa kirjahyllystä tarttui mukaani muistelmia Ukrainasta, romaani Amerikan kiinalaisista, afrikkalainen romaani, tietoa dinosauruksista ja hartauskirja.

Tätini on muuten tehnyt tutkimustyönsä afrikkalaisesta kirjallisuudesta ja kirjoittanut aiheesta Parnassoon. Satuin joku kerta löytämään artikkelin hyväksyntäkirjeen ja olin hyvin vaikuttunut! ;-)

Täytyy siis perehtyä Ngugi wa Thiong'oon ja muihin afrikkalaisiin kirjailijoihin. Harmi vaan, että arki alkaa ja tarttis tehrä vissiin jotain muutakin kuin lukea kirjoja.

"Usko Jumalaan on järjenvastaista"

Ensimmäisen Skeptinen usko - illan teemana oli "Usko Jumalaan on järjenvastaista." Harald Giesebrecht johdatteli pohtimaan Jumala-käsitteen järjellisyyttä tai järjettömyyttä. Aivot saivat hyvää jumppaa monien haastavien ajatusten parissa.

Jos jossain nettiartikkelissa vaikka vain mainitaan Jumala, täyttyvät kommenttilaatikot viesteistä, jossa heti sanotaan Jumalaan uskomisen olevan täysin järjetöntä ja idioottimaista. Mutta anonyymit nettihaukkujat eivät ole ainoita, jotka sanovat niin. Monet huippuälykkäät tiedemiehet laittavat koko akateemisen arvovaltansa peliin sanoen uskon Jumalaan olevan järjenvastaista, taikauskoista ja jopa haitallista ihmiskunnalle.

Harald Giesebrecht sanoi huomanneensa itsessään taipumuksen, joka saattaa olla meissä muissakin. Jos kuulee väitteen, jonka kanssa on samaa mieltä, ei väitteen tarvitse olla kovin hyvä. Mutta jos on hyvin eri mieltä, huomaa helpommin väitteen ongelmat. Joten keskustelut ihmisten välillä, jotka ovat eri mieltä ovat hyvin hyödyllisiä. Ne auttavat meitä ajattelemaan paremmin. Ja jos pystyy näkemään asiat toisen maailmankatsomuksesta käsin, oppii myös nöyryyttä ja kunnioitusta eikä ole niin halveksiva ja itseriittoinen. Eikä tarvitse väittää ketään idiootiksi vain siksi että he ovat eri mieltä kanssasi.

Kaikki lähtee maailmankuvasta: miten maailmaa ja elämää katsoo? Erilaisista maailmankuvista käsin päädytään erilaisiin johtopäätöksiin saman datan perusteella. Kaikissa maailmankatsomuksissa on omat hankaluutensa, vaikeat kysymyksensä ja sisäiset ristiriitaisuutensa.

Giesebrecht ehdottaa, että rationaalinen maailmankuva on
-johdonmukainen ja yhtenäinen - ei itsessään ristiriitainen
-yhteensopiva todellisuudesta tehtyjen havaintojen kanssa
-selityksenä riittävä ja merkityksellinen
-todennäköinen
-elettävä (sen mukaan voi elää)

Esimerkkinä äärimmäisestä, mutta hyvin rationaalisesta ja johdonmukaisesta maailmankuvasta Giesebrecht käytti Alex Rosenbergia, joka on kirjoittanut kirjan The Atheist's Guide to Reality, jossa hän kertoo mitä heidän ateistien tulee uskoa ollakseen johdonmukaisia.  Hän sanoo, että kaikki olemassaoleva voidaan jakaa kahteen ryhmään: fermioneihin ja bosoneihin. Ei ole muuta. Joten siitä seuraa, että elämällä tai millään muullakaan ei ole mitään merkitystä, ajatuksemme eivät kerro totuutta maailmasta, vapaa tahto on illuusio, kokemus "itsestä" on illuusio, pyrkimykset ovat illuusioita. Ei ole olemassa "sinää" joka voi toimia aloitteellisesti. Moraali on illuusio. Ei ole olemassa eroa oikean ja väärän, hyvän ja pahan välillä.

Monet ateistit tietenkin ovat jyrkästi eri mieltä Rosenbergin kanssa, mutta hänen maailmankatsomuksensa on hyvin rationaalinen, johdonmukainen eikä siinä ole suuria sisäisiä ristiriitoja. Mutta kuinka hyvin sen kanssa voi elää? Rosenberg itsekin kirjoittaa kirjoja, luennoi ja levittää innokkaasti maailmankuvaansa- toimintaa joka vaikuttaa perustuvan tietoisiin pyrkimyksiin.

Giesebrecht puhui myös maailmankaikkeuden hienosäädöstä, joka ei suinkaan ole vain Jumalaan uskovien keksintöä. Tiedemiehiä hämmästyttää se epätodennäköisyys että maailmankaikkeus on muodustunut tällaiseksi ja että täällä voi olla elämää. Michael Turner, astrofyysikko Chicagon yliopistosta kuvaa tämän epätodennäköisyyttä tarkkuudeksi, mitä tarvitaan jos heittäisi tikan halki koko maailmankaikkeuden ja osuisi kymppiin millimetrin tarkkuudella.

Maailmankatsomukseen liittyviä kysymyksiä pohdittavaksi:
Voiko maailmankatsomuksensa valita?
Voimmeko tutkia rationaalisia vaihtoehtoja maailmankatsomuksellemme?
Onko maailmankatsomuksesi 'elettävä' - voitko elää johdonmukaisesti sen mukaan että maailmankatsomuksesi on totta?

Eläminen sen mukaan, että jokin on totta, on raamatullisen ajattelumallin mukaan uskoa.

Tästä jatketaan Skeptinen usko illoissa. Ma 30.9. klo 18 aiheena on "Tieteessä ei ole tilaa Jumalalle" ja ti 1.10. "Uskonto on kaiken pahan alku ja juuri".

Matara-sali, Matarank. 6, Jyväskylä. Tervetuloa keskustelemaan ja pohtimaan!

Tämä teksti on Jyväskylän adventtiseurakunnan blogista Avoin syliopisto.

Skeptinen usko

Jyväskylässä on tiedossa mielenkiintoisten ajatusten viikko. Olen innoissani!

----
Tervetuloa pohtimaan - erilaisia mielipiteitä kunnioittaen -julkisessa keskustelussa usein esillä olevia ajatuksia
Skeptinen usko -illoissa su 29.9.- 4.10. klo 18
Matara-salissa, Matarank. 6,. Jyväskylässä

su 29.9. "Usko Jumalaan on järjenvastaista"
ma 30.9. "Tieteessä ei ole tilaa Jumalalle"
ti 1.10. "Uskonto on kaiken pahan alku ja juuri"
ke 2.20. "Raamatun moraali on vastenmielistä"
to 3.10. "Jumala ei ole suuri"
pe 4.10. Skeptinen usko -mahdoton yhtälö?

Ovatko nämä ajatukset tosia vai vääriä? Vai ehkä oikeampi kysymys on mikä näissä ajatuksissa on totta mikä ei? Tule yhdessä pohtimaan.

Alustajana Harald Giesebrecht, 42, norjalainen toimittajan, isä, vastahakoinen pastori ja kyselijä, joka nauttii vaikeista aiheista. Hänellä on kyky tehdä monimutkaisista asioista yksinkertaisia ja itsestäänselvyyksistä moniulotteisia. Hän määrittelee "skeptisen uskon" uskoksi, jossa ei tarvitse sulkea silmiään millekään tieteelliselle, historialliselle tai muulle tiedolle. Se on sellaisen maailmankatsomuksen etsimistä, joka ei johda sisäisiin epäjohdonmukaisuuksiin ja jossa pyritään elämään sen mukaan, että kyseinen maailmankatsomus on totta.

Limsa ja väkivalta

Linkki runsaan limsan juonnin ja väkivaltaisen käytöksen välillä löytyi vahingossa. Harvardin professori David Hemenway lisäsi teinien väkivaltaista käyttäytymistä käsittelevään tutkimukseen kollegan pyynnöstä asiaan liittymättömiä kysymyksiä ravinnosta ja yllättyi kun runsaan limsanjuonnin yhteys väkivaltaiseen käytökseen osoittautui merkittäväksi. Nyt samanlaisia tuloksia on saatu tuhansia nuoriä käsittävissä lisätutkimuksissa.

Sinänsähän asia ei ole kovin yllättävä. Sokerihumala ei ole tuntematon ilmiö. Monet vanhemmat huomaavat kyllä millainen vaikutus sokerilla lapsiin on.

Tiedän ongelmanuorten kanssa työskenteleviä, jotka aloittavat uuden nuoren/lapsen kanssa lopettamalla joksikin aikaa sokerin kokonaan, jotta saavat heidät rauhoittumaan. Kun he eivät enää hypi seinille, voidaan alkaa rakentaa normaalia elämää.

"Proofs of God in a photon"

Ansiokas artikkeli tiede ja usko -keskustelusta the Independent -lehdessä.

Onkohan näin laadukkaita artikkeleita - ja näin kiihkottomia - suomalaisissa lehdissä? Tämä vaatii toimittajalta ammattitaitoa ja perehtymistä.

Haukkuminen ja vähättely vahingoittaa lapsen aivoja

Olen käynyt läpi vanhoja papereita ja käsiini osui Harvard University Gazette (May 22, 2003). Siinä oli mielenkiintoinen artikkeli, jonka takia olen varmaankin ottanut sen aikoinani talteen.

Lapsuuden aikainen kaltoinkohtelu muuttaa aivojen rakennetta ja toimintaa ja lisää niin ahdistuksen kuin itsemurhankin riskiä.

"Nämä muutokset eivät liity vain fyysiseen pahoinpitelyyn tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön. On lisääntyvässä määrin todisteita, siitä että jopa 'sanallinen pahoinpitely' voi muuttaa sitä miten kehittyvät aivot toimivat" sanoo Martin Teicher, psykiatrian professori Harvard Medical School:sta.

Vaikutukset näkyvät aivojen herkkien alueiden pienemmässä koossa ja epilepsiaa muistuttavissa aivotoiminnoissa. Tunteisiin ja keskittymiseen liittyvissä aivon alueissa on vähemmän toimintaa.

Vaikutukset eivät johdu niinkään geeneistä vaan ympäristöstä.

Ankarat rangaistukset, seksuaalinen hyväksikäyttö, vähättely ja huomiotta jättäminen muuttavat aivosolujen lähettämiä ja vastaanottamia signaaleja.

Lapsuudessa stressiä kokeneille koe-eläimille kehittyvät aivot, jotka ovat valmistautuneet kokemaan pelkoa, ahdistusta ja äärimmäisiä taistele tai pakene -reaktioita.

Lapsena äänekästä huutamista, kiljumista ja vähättelyä kokeneet kokivat opiskelijoina enemmän ahdistusta, masennusta ja heidän aivoissaan oli muutoksia.

Vähättely tarkoittaa kommentteja kuten
-Olet tyhmä.
-Sinusta ei koskaan tule mitään.
-Miksi et voi olla kuten serkkusi?

Huutamisen, haukkumisen ja vähättelyn vaikutukset aivoihin voivat olla yhtä voimakkaat kuin fyysisellä ja seksuaalisella väkivallalla olisi.

Mietipä sitä ennen kuin avaat kiihdyksissäsi sanallisen arkkusi lapselle.

Raamatun ohje vanhemmille on: älkää herättäkö lapsissanne vihaa.

"Tosi-tv" opettaa kiusaamaan

Mielenkiintoinen ja hälyyttävä tutkimus tosi-tv:tä säännöllisesti seuraavista tytöistä verraittuina tyttöihin, jotka eivät seuraa tosi-tv:tä:

-odottavat kohtaavansa enemmän kiusaamista tosielämässä
-hyväksyvät kiusaamisen helpommin
-pitävät ulkomuotoa tärkeämpänä
-lähes 80 % piti juoruilua täysin normaalina tyttöjen välisissä ystävyyssuhteissa
-uskovat että tyttöjen tulee kilpailla poikien suosiosta ja että seurustelu pojan kanssa tekisi onnelliseksi
-käyttävät enemmän aikaa ulkonäön kohentamiseen
-määrittelevät toisten tyttöjen arvon heidän ulkonäkönsä mukaan
-uskoivat että on valehdeltava saadakseen mitä haluaa
-uskoivat ilkeyden tuovan lisää kunnioitusta ja että on oltava ilkeä saadakseen mitä haluaa

Taas yksi syy siihen miksei meille hankita tv:tä! :-0

Maitotuotteet eivät ole välttämättömiä, mutta mieluummin jugurttia kuin maitoa

Meidän huushollissa ovat pitkään olleet rasvattomat maitotuotteet pannassa, maitoa käytetään vähän ja se on yleensä luomua, jugurtteja käytetään enemmän. Juustoa kyllä taitaa kulua liikaa.

Uudessa mustassa on mielestäni järkevältä kuullostava artikkeli maitotuotteista. Maidon sijasta kehotetaan käyttämään mieluummin jugurttia ja muita hapatettuja maitotuotteita ja todetaan, että ilman maitoa voi aivan hyvin elää.

Lehmän maito ei ole mitenkään välttämätön ihmisen hyvinvoinnille vaikka Suomessa yleisesti saatavan valistuksen perusteella voisi toisin luulla. Muun muassa neuvoloissa on vaivaannuttavaa kuunnella neuvoja käyttää suuria määriä maitotuotteita. Jos olisin viitseliäs ryhtyisin ravinnon suhteen vegaaniksi, mutta laiska kun olen en ole jaksanut tehdä niin kokonaisvaltaista ratkaisua.

Nuorena Marshallin-saarilla asuessani söin vuoden melko lailla vegaanisti koska minulla oli yhteinen ruokatalous vegaanien kanssa. (Lihaa söin lähinnä vain paikallisten kekkereissä ja jos kotoa lähetettiin kuivattua poronlihaa. Säilöttyä maitoa siellä ei tullut mieleenkään juoda.) Voin silloin erinomaisesti enkä tainnut edes tulla kipeäksi. (Ilmastoinnin aiheuttama kurkkukipu loppui kun opin pitämään öisin ikkunaa salaa aavistuksen auki.) Ja söin hyvin ja herkullisesti. Vieläkin muistelen vesikielellä niitä herkkuja!

Terveydestä kiinnostuneet adventistit ovat tutkineet paljon ruokavalioon liittyviä kysymyksiä varsinkin Amerikassa. Tälläkin hetkellä on meneillään Adventist Health Study, johon osallistuu noin 96 000 ihmistä. Tähänastiset tulokset viittaavaat siihen että mitä kasvispitoisempi ruokavalio on, sen parempi terveyden kannalta. (Tieteellisiä artikkeleita löytyy tästä.)

Mielenkiintoista on, että fyysisen terveyden lisäksi ihmisten kokemus henkisestä elämänlaadusta on korkeampi adventisteilla. Tästä lienee tulossa lisää tarkempaa tietoa myöhemmin.

No, nyt meni tämä kirjoitus jo ohi alkuperäisen aiheen. Kaikki tämä siis siitä kun luin Juhana Harjun mielenkiintoisen kirjoituksen maitotuotteista. Se herätti tarpeen näin julkisesti ilmoittaa etten pidä maidonjuontia välttämättömänä ihmisen terveydelle. Tulipa se ja vähän muutakin sanottua! ;-D

Sisäinen terveysintoilija minussa menköön nyt nukkumaan.

TV:n katselu tappaa

TV:n katseleminen lyhentää elinikää, kerrotaan Australiasta. Taas yksi hyvä syy televisiottomaan kotiin!

Laskennallisesti yksi tunti TV:n katselua vähentää 22 minuuttia elämästä. Siinäpä hyvä mittari millä arvioida kannattaako ohjelmaa katsoa vai ei. Onko se 22 minuutin elinajan arvoinen?

Tieteen, taikauskon ja uskon kielet

Joyful Woman miettii käyttämiämme kieliä: tieteen kieli, taikauskon kieli, uskon kieli.

Mitähän kieltä sitä tulee useimmiten puhuttua? Entä ymmärtääkö ihmisiä, jotka puhuvat toista kieltä?

Millaista on kasvaa adventtikirkon piirissä?

Tutkija Arniika Kuusiston haastattelu uskonnollisesta kotikasvatuksesta ja siitä millaista on elää uskonnollisessa vähemmistöyhteisössä.

Pitkän iän salaisuus

Pitkän iän salaisuus!

Ateistit ja agnostikot vihaisempia Jumalalle

Tutkimuksessa huomattiin ateistien ja agnostikkojen kokevan enemmän vihaa Jumalaa kohtaan kuin uskovien. (Engl.)

Taaperon liika tv:n katselu vaarallista

Taaperon liika tv:n katselu haittaa vielä 10 vuoden iässä, kertoo kanadalaistutkimus. Sillä on yhteys heikompaan osallistumiseen luokassa ja huonompaan matemaattiseen suoriutumiseen. Liikuntaa harrastetaan vähemmän ja limsoja ja makeisia käytetään enemmän.

Taas yksi syy jatkaa televisiottomuutta kodissamme: elämä on vapaampaa ja terveellisempää.

Intellectual Work = Spiritual Work

"For those of us who love learning and studying, especially in the fields of religion and theology, it is important not just be learned about religion and theology, but to know how to do religion and theology. It is to inhabit our intellectual traditions in such a way that our intellectual work is our spiritual work and vice versa.

-Susan Abraham (Harvard Divinity Today, Summer 2009, Vol ume5, Number 2)

Kaupunki tyhmistää?

Maalaisia tunnutaan usein pitävän tyhminä. Mutta entäpä jos tyhmiä olemmekin me kaupunkilaiset?

Kaupungin vaikutusta ihmisen aivoihin nimittäin tutkitaan nykyään. Tulokset viittaavat siihen että kaupunkielämä tylsistyttää ajattelukykyä.

• Jo minuuttien olo ruuhkaisella kadulla aiheuttaa sen että aivot muistavat vähemmän ja itsehillintä heikkenee.
• Opiskelijoita, jotka olivat kävelleet puistossa verrattiin niihin, jotka olivat käyneet kävelyllä kaupungin keskustassa. Kävelyn jälkeen heille tehtiin psykologisia testejä. Kaupungilla kävelleet olivat huonommalla tuulella ja saivat paljon huonompia tuloksia huomiokykyä ja muistia mittaavissa testeissä. Jopa jo pelkästään kaupunkinäkymän katsominen valokuvasta huononsi tuloksia!
• Tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivillä lapsilla on vähemmän oireita luonnon keskellä ja he pystyvät paremmin keskittymään määrättyyn tehtävään.
• Asunnoissa, joiden ikkunoista näkyi vihreää luontoa oli vähemmän perheväkivaltaa!

Mielenkiintoista ajateltavaa. Mikäli siis enää kykenemme ajattelemaan...

Näinkin voi evoluutioteoriasta keskustella

Ristin Voitto-lehdessä on keskustelu, jonka aiheena on evoluutioteoria ja jossa kiihkottomasti annetaan vastakkaisten näkemysten perustella kantansa ja reagoida vastapuolen argumentteihin.

Mielenkiintoista. Tämän kaltaista keskustelua näkisin mielelläni enemmänkin.

Evoluutioteorian opetuksesta ja kritiikin välttämättömyydestä

Tapio Puolimatkan mielenkiintoinen Vieraskynä-kolumni Hesarissa: Evoluutioteoriaa on opetettava kriittisesti avoimella tavalla.

Tutkittua vanhemmuutta

On se vaan hyvä että asioita tutkitaan, muuten emme voisi tietää ovatko vanhemmat lapsistaan huolissaan läpi elämänsä. Tämän epävarmuuden meiltä onneksi poistaa jyväskyläläistutkimus.

Keskisuomalainen (27.5.2008) sanoo näin: "Vanhemmuus ei lakkaa lapsen aikuisuuteen. Jyväskyläläiset tutkijat Marja Leena Böök ja Satu Perälä-Littunen havaitsivat vanhemmuuden vastuuta käsittelevässä tutkimuksessaan, että huolissaan olo jatkuu läpi koko elämän. -Vastuu loppuu jossain vaiheessa, mutta huolehtiminen ei lopu koskaan, Perälä-Littunen sanoo."

Yllättävää! Ajatella, vanhemmat huolehtivat lapsistaan koko elämänsä. Kuka olisi uskonut! ;-)

Nyt en tiedä pitäisikö ihmetellä tutkijoiden aiheita ja tuloksia vai lehdistön tapaa raportoida niistä ja nostaa hassuja yksityiskohtia otsikoiksi. Tämänkin jutun otsikko on "Huolissaan läpi elämän."

Otsikko voisi olla jokin muukin, sillä artikkelissa kerrotaan muutakin informaatiota ja paljon oleellisempaa ja ei aivan niin itsestään selvää. Perälä-Littusen väitöskirjassa tutkittiin eri sukupolvien käsityksiä äitiydestä. Ytimeltään ne ovat samanlaiset: "äitiyteen kuuluu rakastaminen ja rakastamiseen kuuluu vastuu." Sukupolvien ero näkyy siinä että aikuiset haastateltavat mieltävät vanhemmuuden kuuluvan äidille, nykylasten mielestä vanhemmuus kuuluu myös isän rooliin.

Artikkelissa kerrotaan myös Leena Valkosen väitöskirjasta, jossa selvitettiin viides- ja kuudesluokkalaisten näkemystä hyvästä vanhemmuudesta. Se on tämä: "Hyvä isä ja äiti on sellainen, joka osoittaa lapselle, että tämä on tärkeä ja arvokas omana itsenään ja joka elää tavallista, kunnollista elämää ja tulee toimeen muiden - myös puolison - kanssa."

Hyvä lapset! Meidän vanhempien on syytä ottaa nämä viisauden sanat vakavasti ja huomata niihin sisältyvä tärkeä ulottuvuus, jonka Valkonen nostaa esiin: "Yleensä ajatellaan, että vanhemmuus tapahtuu vain aikuisen ja lapsen välissä. Lapset laajentavat sen koskemaan koko aikuisuutta, jolloin se liittyy kaikkiin aikuisen tekemiin ratkaisuihin. Esimerkiksi tästä kertoo toive ihmisiksi elämisestä."

Vanhemmuus on kokonaisvaltaista. Kysymys on siitä millainen olen ihmisenä, miten tätä elämääni elän ja miten ihmisiä - niin lapsiani kuin muitakin - kohtelen.

Tutkimus kertoo että olen näistä huolissani läpi elämäni.
According to research mothers worry about
their children throughout their lives.
No surprise there.

Jospa tietäisi...

Luinpa lehdestä että vasta noin neljän kuukauden ikäisillä vauvoilla voi olla tuntemuksia ikävästä silloin, kun äiti ei ole vierellä.

Miksi ihmeessä se sitten rauhoittuu heti kun tulen paikalle tai kuulee ääneni? Ja mitä se itkee ennen tuloani (vaikka vaipat on vaihdettu ja nälkä ei ole)?

Olisipa mielenkiintoista tietää mitkä nykyisistä vauvanhoito-ohjeista todetaan parin vuosikymmenen tai -sadan jälkeen täydeksi humpuukiksi ja ehkä jopa vauvoille vahingollisiksi.