Veljesten unelmaloma, osa 6 (lauantai)



Aamupäivällä isoveli kertoo sairaalassa, että pikkuveljen pitää tavata ylilääkäri kello 14 aikaan. Pikkuveli siirtää eilen sovittua tapaamista tuttavan ja tämän vaimon kanssa.

Matkatoimisto pyrkii järjestämään tilavammat paikat maanantain alkuperäiselle lennolle. Aika kuluu kyselyjen ja järjestelyjen parissa.

Päivä menee sairaalassa norkoillessa. Pikkuveli hakee isoveljen herkkua, viineriä. Että olisi vähän juhlavampaa kun on sapatin päiväkin. Veljekset yrittävät katsoa netistä jumalanpalvelusta, mutta se ei onnistu. Sinä päivänä on isoveljen puolesta rukoiltu monessa kirkossa.

 

Tänäänkin, kuten joka päivä, pikkuveli pitää pienen jumpan isoveljelle. Hän vie pyörätuolillla isoveljen vessaan ja sen jälkeen lavuaarin luona laittaa isoveljen tekemään seisomaannousemisharjoituksia. Jumppa tehdään salaa vessassa ettei sairaalahenkilökunta pääse huomauttamaan. Isoveli vitsailee, että jättää pikkuveljen ilman perintöä kun laittaa hänet niin kovaan rääkkiin. Siihen pikkuveli kuittaa, että niin tämä onkin varmaan pahin treeni mitä olet tehnyt.

 

Ylilääkäriä ei kuulu. Miksi hän haluaa ylipäänsä tavata vapaapäivänään? Hoitaja kertoo, että lääkäri tulee kello 16. Pikkuveli oli ajatellut lähteä 15.30 bussilla ottelupaikalle tuttavaansa tapaamaan, mutta tapaamista siirretään taas.

 

Lopulta ylilääkäri saapuu. Hän tekee selväksi, että sairaala ei anna matkustuslupaa ellei potilas voi olla koko aikaa makuuasennossa. Istuminen on hengenvaarallista. He eivät suostu tekemään mitään lausuntoa asiasta lentoyhtiölle.

 

Pikkuveli lähettää tiedon asiasta matkanjärjestäjälle ja kysyy onko paarikuljetus mahdollinen. Olo on epätoivoinen. Mitä tästä tulee?

 

Pikkuveli saapuu illan saksaotteluun myöhässä. Mieliala on niin alamaissa ettei hän jaksa ottelusta innostua. Ottelusta onkin vain yksi valokuva eikä muistoja jää mieleen juuri enempää. Suomi häviää.

 

Ottelun jälkeen pikkuveli ja tuttava vaimonsa kanssa menevät pizzalle. On mukavaa jutella viime päivän tapahtumista, heidän kuulumisistaan ja rukoilla yhdessä. Tuntuu hyvältä olla myös saavana osapuolena eikä vain koko ajan vastuussa kaikesta. Illan päätteeksi he kävelevät hotellille.

 

Suomessa perheenjäsen on keskustellut tutun lakimiehen kanssa, joka neuvoo jatkamaan neuvotteluja vakuutusyhtiön kanssa kunnes kompromissiin päästäisiin. Sitä siis vielä yrittämään sitten maanantaina. Huoh. 

 

Veljesten unelmaloma, osa 5 (perjantai)

[Veljesten unelmaloma-jatkokertomus on ollut tauolla muiden kiireiden vuoksi. Nyt jatkuu.]

 

Perjantai

 

Isoveljellä sairaalassa on kaksi huonekaveria. Ihmeellisen kielilläpuhumisen taidon hetkeksi saanut mies, joka pitkälti nukkuu päivisin ja öisin puuhastelee tietokoneen kanssa. Toinen on vanhempi mies, ihan järkevä, muttei osaa englantia ja hänen kanssaan kommunikoidaan hyvin vähän. Perjantaina hänen tilalleen tulee noin nelikymppinen mukava mies. Hän osaa englantia jonkin verran ja hänen kanssaan jutellaankin aika paljon - urheilusta, Suomesta, Puolasta.

 

Aamupäivällä odottaessaan yhteydenottoa vakuutusyhtiöstä pikkuveli ostaa tietokoneeseen puolalaisen nettitikun. Sen asentamisessa on suuria vaikeuksia, vaikka - kuten aina luvataan - se on ihan helppoa. Isoveljen huonekaveri auttaa ja soittaa firmaan kysyen neuvoja. Tunnin sähläyksen jälkeen nettitikku saadaan vihdoin toimimaan. Nyt isovelikin voi seurata lenttisotteluita.

 

Ylilääkäri kertoo salaisuutena pikkuveljelle ottaneensa yhteyttä Suomen lentopallojoukkueeseen Puolassa, kertoneensa isoveljen tapauksesta ja kutsuneensa heidät, mikäli aikataulut sallisivat, tervehdyskäynnille sairaalaan tai lähettämään jonkin muiston. 

 

Ylilääkäri käyttää aikaansa tällaiseen potilaan inhimilliseen huomiointiin! Wow! Mistäs tällaisia ylilääkäreitä Suomeen saatais? 

 

Hämmästynyt ja liikuttunut pikkuveli kertoo ylilääkärin huomaavaisuudesta kotiväelle ja sukulaiset koittavat puheluissaan isoveljen kanssa olla paljastamatta mitään.

 

Vakuutusyhtiöstä tulee tieto, ettei se maksa isoveljen kotiinkuljetusta. Ei edes osaa siitä.

 

Ihmiset aina puhuvat taisteluistaan vakuutusyhtiöiden kanssa. Nyt on siis meidän vuoro... Täytyy jatkaa asian selvitystä. Miten täältä muuten voi päästä pois? Pitääkö ottaa pankkilaina, että saisi hengenvaarallisessa tilassa olevan isoveljen kotiin? Vai jäädä kuolemaan Puolaan?

 

Iltapäivällä veljekset soittavat tutulle lääkärille Suomeen, joka kehottaa testaamaan istumisen kestämistä sairaalassa. Jos isoveli pystyisi istumaan nousun ja laskun ja makaamaan lennon ajan muuten. Näin paluu voisi tapahtua normaalilennolla maanantaina alkuperäisen suunnitelman mukaan. Suomessa voisi sitten tilata ambulanssin.

 

Toivo syttyy veljesten sydämissä. Jospa he sittenkin pääsisivät maanantaina kotiin.

 

Työaika on jo päättynyt ja ylilääkäri poissa. Pikkuveli puhuu apulaislääkärin kanssa. Jos lähdemme maanantaina, saammeko paperit sairaalasta mukaan? Entä todistus että saa matkustaa?

Ei he koskaan sellaisia ole kirjoittaneet, apulaislääkäri ihmettelee. Mihin sitä tarvitaan?

 

Myöhemmin isoveli saa tietää, että ylilääkäri tulee huomenna klo 16 tapaamaan pikkuveljeä. Silloin täytyy olla paikalla.

 

Klo 19.42 SOS ilmoittaa pikkuveljen vakuutuksen IF:ssä kattavan hänen hotellin ja lennon, mikäli hän ei pääse alkuperäisen suunnitelman mukaan palaamaan kotiin maanantaina.

 

Illalla myöhään on Suomen Brasilia-matsi. Sinne mennessään pikkuveli on apealla mielellä. Onneksi se on niin hyvä ottelu, että isommat ongelmat unohtuvat hetkeksi. Vieressä istuu suomalainen pariskunta, pikkuveli juttelee heidän kanssaan niitä näitä lentopallosta ja muusta.

 

Pikkuveljellä on mukanaan lappu, jossa lukee isoveljen nimellä Tsemppiä. Jospa hän näkisi sen seuratessaan matsia tietokoneelta. Huonekaverinsa avustuksella hän pystyy katsomaan ottelun. Jossain välissä yhteys katkeaa, mutta näkee hän suurimman osan.

 

Tunnelmaltaan tämä on kaikkein paras matsi. Suomalaisia on tullut paikalle paljon lisää ja sen kuulee. 

 

Jo alkuverryttelyssä näkyy Brasilian ja Suomen ero. Avustajat saavat suomalaisten verryttelylyönnit kentän reunalta usein kiinni. Brasilialaisten verryttelylyöntejä he eivät saa kiinni, vaan ne menevät katsomoon. Suomalaiskatsomossa tuumataan, että taitaa tulla turpiin ja kunnolla.

 

Sitäkin suurempi on riemu kun Suomi pystyy oikeasti laittamaan hanttiin brasseille. Katsomo huutaa koko ajan, hiljaisia hetkiä ei vietetä. Huutosakin vetäjä seisoo, kävelee, taputtaa ja innostaa suomalaiset hurmiolliseen kannustukseen.

 

Matsin jälkeen on puolen tunnin odottelu ennen bussia, joka vie hotellille. Pikkuveli kuvailee pelaajien venyttelyä. Oli kiva ottelu, mutta hänellä on huono sisäinen fiilis. Tuntuu hyvin, hyvin yksinäiseltä. Sisimmästä nousee rukous, että olisipa kiva tavata joku tuttu ihminen, jonka kanssa kasvotusten puhua tapahtumista. On niin orpo olo.

 

Hotellille saapuessa pikkuveli käy viemässä kamppeet huoneeseen ja palaa sitten ala-aulaan hakemaan jotain juotavaa. Ulko-ovesta tulee juuri silloin sisälle tutunnäköinen ihminen. Hei, sehän on mukava asiakas, jonka pikkuveli on viimeksi tavannut pari-kolme vuotta sitten. Mikä hämmästynyt ja iloinen kohtaaminen! Miehet sopivat tapaamisen huomiselle. Hän on ensimmäinen ihminen paikan päällä, jonka kanssa pikkuveli voi tuulettaa tunnelmiaan ja kertoa kaikesta. Tuntuu hyvältä puhua ihmisen kanssa, jolta saa myös rukoustukea.

 

Sairaalassa isoveljeä vaivaava tukiliivi otetaan yöksi pois. Jos pystyisi nukkumaan paremmin.

 

 

 

Veljesten unelmaloma, 4 b: lomakkeen toimittamisen monimutkaisuus

Edelleen torstai

Soitto hoitavalle lääkärille Suomeen. Käänteestä yllättynyt lääkäri kehottaa tulemaan mahdollisimman nopeasti kotimaahan. Hän toivoo myös, että vakuutusyhtiö ottaisi häneen suoraan yhteyttä.

Siispä asioita hoitamaan vakuutusyhtiön kanssa. Sellaisethan ovat olemassa auttaakseen asiakkaitaan. 

Lähi-Tapiolan asioita hoitaa yritys nimeltä SOS.  Sen omistavat Skandinavian 16 suurinta vakuutusyhtiötä mm. If, Lähi-Tapiola, Fennia ja Turva. Yrityksen asiakkaita ovat sen omistavat vakuutusyhtiöt. SOS vastaa puhelimeen asiakkaidensa nimissä ja hoitaa asioita.

Tällaisissa asioissa puhelimeen vastataan Tanskassa. Virkailija ei puhu suomea! Pikkuveli selittää asiaa englanniksi ja pyytää yhteydenottoa suomenkieliseltä virkailijalta, ollaanhan sitä suomalaisen vakuutusyhtiön asiakkaita. SOSin brand statement "We're always on!" ei näytä tarkoittavan että ollaan koko ajan 'päällä' suomenkielellä.

Suomenkielinen soitto tulee ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua (mitä se ei välttämättä ole). Kun on ulkomailla hengenvaarassa olevan läheisensä kanssa tuntuu odottelu pitkältä ja tuskalliselta. Täytyisi päästä kotimaahan mahdollisimman pian!

Mutta jo asioiden hoitamisen aloittaminen on monimutkaista. Ennen kuin yhtään mitään voidaan tehdä täytyy yhtiön saada valtuutus, että pikkuveli voi hoitaa asioita ja tietoja saa antaa SOSille. Ennen sitä ei asioita voida edistää eikä edes puhua niistä puhelimessa. 

No, lomakkeet lähetetään faksina sairaalaan allekirjoitettavaksi. Faksia ei kuulu eikä kuulu. Pikkuveli kysyy sitä hoitajilta eli kirjoittaa englanniksi kännykkäänsä ja käännösohjelma kääntää puolaksi. Sairaanhoitaja ohjaa pikkuveljen apulaislääkärin luokse, ylilääkäri on jo lähtenyt. Apulaislääkärin englannintaito on erinomaisen vähäinen. Sen verran kuitenkin kommunikoidaan, että selviää faksin menevän sairaalan toimistoon, joka on jo nyt tältä päivältä kiinni.

Uusi puhelu SOSiin: voidaanko asia hoitaa sähköpostitse? Lomakkeet lähetetään isoveljen sähköpostiin, mutta eivät tule perille. Sitten niitä pyydetään pikkuveljen sähköpostiin, mutta tietokoneesta loppuu virta. Jälleen soitetaan SOSiin ja annetaan heille pikkuveljen kännyn sähköposti. Sähköposti saapuu ja saadaan auki, mutta siihen ei pysty vastaamaan. Lopulta vasta illalla puoli seitsemän maissa hotellilla pikkuveli onnistuu lähettämään vastauksen.

Lomakesähellyksen lomassa pikkuveli soittelee vanhemmilleen ja toiselle veljelleen. Hän yrittää myös selvittää miten saisi lentopallo-ottelut näkymään, niin että isovelikin voisi niitä seurata.

Matkanjärjestäjä kertoo, että huomenna saapuu Finnairin kone täynnä suomalaisia lenttisfaneja ja se palaa tyhjänä takaisin. Siihen voisi järjestää isoveljelle matkan kotiin. Helpottava ajatus! 

Isoveljenkin mielestä ajatus on ihan ok, mutta hän on huolissaan siitä, että sitten pikkuveli ei pääsisi katsomaan enempää matseja. Tämä kertoo paljon isoveljen kultaisesta sydämestä. Sellainen kun hän on aina pikkuveljelleen ollut, on hän edelleenkin oman hätänsä hetkellä.

Ajatus edullisimmasta kotiinkuljetuksesta esitetään SOSille sieltä annettuun tekstiviestinumeroon. Vastausta ei kuulu.

Pikkuveli käy illalla syömässä ja kuntosalilla purkamassa stressiä.

Kello 22.30 hän lähettää kotiin viestin ettei huominen lento onnistu. Vakuutusyhtiö ei pysty käsittelemään asiaa näin nopeasti.

Tunnekuohuisen päivän työn saldo on siis lomakkeiden toimitus Tanskaan.