Ootko muka pätevä?

Pidin parisuhdeluennon kesäjuhlilla. Aihe kummastutti jälkikasvua.

Jälkikasvu: Miks SÄ pidät parisuhdeluennon?!?!
Äiti: Kun mulla on niin hyvä parisuhde!

No, olen vähän saanut koulutustakin. Ja aika paljon kokemusta parisuhdeopettelusta ihan käytännössä.

Oppia ikä kaikki...

Suru ei ole suoritus, se on rakkautta

Tämän kevään aikana pastorin työssäni otamme erityisesti aikaa sureville.

Erittäin tärkeää, sanon minä, sillä suru on osa jokaisen elämää.

---
Suru ei ole suoritus, se on rakkautta

Sinä, jolta on kuollut läheinen ihminen
(esim. lapsi, vanhempi, puoliso, ystävä, isovanhempi),
olet tervetullut Sururyhmään.

Kunkin suru kulkee omaa tahtiaan. Ehkä läheisesi on kuollut lähiaikoina tai kuolemasta on jo vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Voi olla, että olet hukkumaisillasi suruun tai se on pitänyt sinua otteessaan jo kauan tai se on pulpahtanut nyt pintaan.

Ryhmässä voit jakaa kokemuksiasi ja ajatuksiasi tai olla hiljaa. Siellä saa itkeä ja nauraa tai olla itkemättä ja nauramatta. Sururyhmässä on lupa surra omalla tavallaan. Kaikki tunteet ja kysymykset ovat sallittuja.

Kutsumme sinut pysähtymään surun ja muistojen äärelle, löytämään sanoja, kuuntelemaan ja saamaan tukea surun kanssa elämiseen.

Sururyhmä alkaa ke 31.1. 2018 klo 18.
Se kokoontuu 7 kertaa joka toinen keskiviikko Jyväskylän adventtikirkolla,
Ilmarisenk. 18. Se on maksuton, luottamuksellinen ja suljettu ryhmä, johon ilmoittaudutaan etukäteen. Ilm. ja lisätiedot 044-0231967.

Keski-Suomalainen shopping-reitti pastorin työn lomassa

Jyväskylään on tullut uusi ostoskeskus, hohhoijaa. Ihan kuin kaupoista olisi ollut isompikin pula...

Kävin kuitenkin kurkkaamassa. Kiva, että siellä on Akateeminen kirjakauppa. Harmittaa kyllä erään maailman parhaan kirjakaupan tuho Helsingissä (Akateeminen kirjakauppa), mutta täällä päin otamme kirjakaupan kiitollisena vastaan. Tuli vaikutelma, että on enemmän kirjoja esillä kuin Jyväskylän Suomalaisessa kirjakaupassa, jonka kirjavalikoima on vaan tuntunut pienevän. Ja oli siellä uskonto-aihekin edustettuna, tosin kovin pienesti.

Toinen odotetu kauppa on Ruohonjuuri. Kaivattua kilpailua kivalle Ekololle: Ruohonjuurella on avarampi ideologia tuotevalikoimassa.

Päivän työt veivät kuitenkin Keski-Suomalaisiin kyliin, kauas kauppakeskuksesta. Silti reissustani muodostui samalla ostosretki. Työkierroksen lomassa tuli hoidettua ostosasiat!

Saanko esitellä Keski-Suomalaisen shopping-reittini:
JYVÄSKYLÄ: pari kirjaa, juotavaa.
LAUKAA keskusta: vessapaperi, hammastahna.
VENEKOSKI: kanamunia, juotavaa
LIEVESTUORE: leipää, karjalanpiirakkaa
RUUHIMÄKI (risteys): viinirypäleitä, luomuglögi, pieniä palikkatraktoreita. (Note to self: kun iskee tarve ostaa oikein rimpsuisia lastenmekkoja, mene Laukaanhoviin.)

Reitti oli huikean kaunis. Keski-Suomessa kannattaa poiketa maanteiltä maaseutukyliin!

Valitettavasti ei ollut aikaa pysähdellä maisemakuvaamaan, joten Pastorin blogi kehuu maisemia vain sanallisesti tällä kertaa.

Käykää siis ihan itse tällaisissa paikoissa:
Tiituspohja
Laukaa
Tarvaala
Simuna
Niemisjärvi
Venekoski
Hoho
Lievestuore
Mustavuori
Ruuhimäki
Leppälahti

Reformaatio 500 vuotta, katumusrukous ja armon vakuutus

Reformaatio 500 vuotta juhlinta alkoi radioitavalla ekumeenisella jumalanpalveluksella Jyväskylän Huhtasuon kirkossa 30.10. 2016. Eri seurakuntien vivahteet ja painotukset tulivat siinä kauniisti ja hienovaraisesti esiin. Musiikki oli upeaa ja koskettavaa.

Adventtikirkko ei ole Suomen ekumeenisen neuvoston varsinainen jäsen, vaan tarkkailijajäsen. Olemme tietenkin iloiten mukana muiden kristittyjen kanssa, "vahvistamassa kristittyjen yhteyttä, palvelua ja todistusta Suomessa"  vaikka suhtaudummekin varauksella ekumeenisiin yhdentymispyrkimyksiin ("näkyvä ykseys"). Näemme siinä vaaran, että tärkeät eroavaisuudet ja kirkkojen monimuotoisuus voivat jäädä jalkoihin. Pyhän Hengen yhteyden, rakkauden ja kunnioituksen kaikkia kristittyjä kohtaan ja yhteistyön heidän kanssaan ei tule pyrkiä kirkkojen ominaispiirteiden ja opetuksen rikkauden minimointiin tuomalla kaikki saman katon alle.

Reformaation 500 v. juhlintaan Adventtikirkko osallistuu mielellään, sillä identifioidumme vahvasti sen perustalle.

Itse iloitsen kristittyjen yhteydestä erilaisten kristittyjen ja seurakuntien kanssa. Jokaiselta on paljon opittavaa omaksi rakennukseksi. Samalla tulee tarkemmin mietittyä sitä, mitä omalla seurakunnalla on tuoda yhteiseen pöytään yhteiseksi rakennukseksi.

Jyväskylässä erityisesti on hyvä yhteys kirkkojen välillä. Olemme ystäviä eikä meidän tarvitse yrittää näyttäytä toisillemme parempina kuin olemme. Autamme toisiamme ja rukoilemme toistemme puolesta.

Radiojumalanpalveluksessa minun osuuteni oli katumusrukous ja armon vakuutus. Näkyyköhän siitä jotenkin että olen nimenomaan adventistikristitty?

Jumala, ole meille armollinen hyvyydessäsi,
pyyhi pois syntimme suuren laupeutesi tähden.

Anna anteeksi
turhanpäiväisiksi käyneet ajatuksemme,
ymmärtämätön, pimentynyt sydämemme,
että väitämme olevamme viisaita vaikka olemme vaihtaneet katoamattoman Jumalan katoavaisiin asioihin.

Anna anteeksi
vääryys sydämessämme, halpamaisuutemme, ahneutemme, pahuutemme, kateutemme, murhanhimomme, riitaisuutemme, petolllisuutemme ja pahansuopuutemme, panettelumme, pahanilkisyytemme, tottelemattomuuden vanhemmillemme, ymmärtämättömyytemme, epäluotettavuutemme, rakkaudettomuutemme, säälimättömyytemme.

Anna anteeksi
että ympärillämme on yksinäisiä ihmisiä.
Anna anteeksi
kylmyytemme pakolaisia, vainottuja ja väkivallan uhreja kohtaan.

Herra, pese meidät puhtaaksi rikoksistamme ja anna lankeemuksemme anteeksi.

Otamme kiitollisina vastaan Raamatun sanan:
Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armon rikkauden tulla runsaana osaksemme. Jumalan laupeus on niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa.

Kiitos Jumala, että olet meidät armosta pelastanut antamalla meille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin meistä, vaan on Jumalan lahja! Kristus on meidän rauhamme.

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen.

(Rukous perustuu Psalmiin 51, Kirjeeseen roomalaisille 1, Kirjeeseen efesolaisille 1,2)

Mitä pastori-äiti oikein tekee?

Mukula,8 v.: Mä tiiän missä äiti on: se on sängyllä ja tekee töitä tai kirkossa tekemässä töitä tai puutarhassa tai sit se tekee kotona jotain.

Aika tarkka arvio sanoisin.

Pastorin työn hyviä puolia on se, että aika usein asento on vapaa eikä suinkaan ole pakko nököttää kaiken aikaa työpöydän ääressä. ;-)

Vakavaa kesätoimintaa

Kun vihdoin saatiin kaikki pakattua leirille lähtöä varten ja oikeasti päästiin lähtemään totesi mukula, 8 v.: Äiti, sä otat leirille lähtemisen liian vakavasti!

No, äidillä on vuosien kokemus. Siitä huolimatta vaatii erityistä keskittymistä, että mukaan tulee otettua taskulamppu, vesipullo, sadetakki ja peili.

Mitä lapset rukoilevat?

Lastenleirillä hengellisessä ohjelmassa pohdittiin lapsentasoisesti Jumalan ihmiselle antamaa tärkeiden asioiden suojelutehtävää: luonto, maapallo, aika, oma keho, saamamme kyvyt, raha...

Eräänä kertana rukouksessa lapset kirjoittivat tai piirsivät lapulle asian, johon he haluaisivat Jumalan apua ollakseen parempia suojelijoita. En malttanut olla kirjoittamatta niitä ylös.

-Piirtämään
-Jääkiekossa
-Syödä parempaa ruokaa
-Auta meitä olemaan enemmän yhdessä perheen kanssa ja vähemän töitä
-Haluaisin syödä paremmin
-Elääisin paremmin!!!
-Rakentaa parempaa maailmaa
-Pelaisin vähemmän
-Olisin vähemmän ruudulla
-Minä haluan olla parpi lentopallossa
-Toivon eläväni hyvin
-Koko mailmaa suojeltais
-Rakas Jeesus siuna meitä
-Äiti tulisi minun kanssa pyöräilemään ebes joskus
-Rohkeamaksi
-Haluaisin että luontoa ei roskata
-Päästä pelosta irti
-Ilme
-Minä haluasin vain suojella mapallo ettei sitä saastutettaisi
-Jeesus auta minua suojelemaan minun Perhettä
-Liikunta
-En pelais!
-Syödä paremmin
-Toivon Jumalan siunausta elämi jokaisena hetkenä! Toivoisin saavani pitkän elämän
-Auta mua olemaan perheen kanssa enemmän
-Auta minua olemaan koirien kanssa enemmän
-Rauha
-Toivon viettämään aikaa hyvin
-Nopeampi parempi jalkapallossa
-Maapalo
-Lentämään
-Taking care of the earth
-Että kaikki ihmiset tulisivat kristityiksi. Olisin rohkea kertomaan Jeesuksesta
-Toivon että voin käytää oikein
-Suomea ja toisia maita
-Jumala auttaisi minua auttamaan maata kierrättämällä, siivoamalla roskia
-To make me better to swim
-Aijan käyttö
-Että en roskaisi ikinä
-Rakas Jeesus kiitos tästä päivästä ja kiitos ruoasta jonka meille annat. Aamen
-Haluaisin syödä paremmin
-Piirtämään
-Ei roskaa

Nää lapset sulatti kyllä sydämen.

Pastorin työ

Mukula, 8 v.: Äidin töistä ei tiedä millon ne alkaa... Ne alkaa ja loppuu koko ajan.

"Pelkoon perustuva uskonto aiheuttaa aivovaurioita"

Jyväskylän adventtiseurakunnasta radioitiin jumalanpalvelus, jossa saarnasin. 

Sanoin mm. näin: "Pelkoon perustuva uskonto aiheuttaa aivovaurioita."

Kuunneltavissa vielä 10 päivää.

Pastori osti shampoota

Pastori osti shampoopullon. Kotona sitä tarkastellessa osoittautui ostos ennakko-odotuksia paremmaksi.

Ostopäätökseen oli vaikuttanut se, että tuote oli a) shampoota b) siinä ei ole hajusteita.

Näiden lisäksi tuli kyllä kieltämättä aika paljon ennaltaodottamatonta lisäarvoa.

No worries
No problems
No stress
No slippery roads
No hurry
No tears
No fears
No sleepless nights
No lousy music
No sorrows
No bad hair days

Kätevästi pieneen hintaan shampoopullon mukana.

Mutta se jää kyllä hieman mietityttämään, että jos omassa työssäni käsittelen asioita kuten huolet, pelot, suru ja kyyneleet, niin vaikutanko saippuakauppiaalta?

Miten kommunikoida kun yhteistä kieltä ei ole kovin paljon

Elämä monikulttuurisessa yhteisössä on rikasta ja hauskaa.

Olen suunnattoman kiitollinen, että Jyväskylän adventtiseurakuntaa on siunattu runsaalla määrällä maahanmuuttajia, varsinkin sellaisia, joiden kanssa meillä ei ole valmiiksi yhteistä kieltä. Silloin nimittäin oppii paljon.

Vähitellen yhteinen sana- ja elevarastomme karttuu. Meidän tapauksessamme itse opin oleellisia kinyarwandankielen sanoja. He oppivat vähä vähältä lisää suomea. Jotkut jopa nopeasti. Pyrin kommunikoimaan heidän kanssaan mahdollisimman paljon suomeksi.

Alamme ymmärtää myös toinen toistemme eleitä ja tapoja. Kongolaiset eivät tervehtiessä katso silmiin. Se on kunnioittavaa. Suomalaiset taas katsovat silmiin. Se on kunnioittavaa. Hymyn ymmärtävät kaikki.

Kinyarwandankieliset nimet ovat usein hankalia suomalaisille. Ja sitten kun oppii yhden nimen ja siihen liittyvät kasvot, tulee henkilö seuraavaksi paikalle ihan eri kampauksessa ja on eri näköinen!

Mutta jos suomalaisille on vaikeaa oppia erottamaan afrikkalaisia ja oppimaan heidän nimiään, on se vielä hankalampaa kongolaisille. Suomalaisetkin nimet ovat vaikeita ja meitä on hankala erottaa toisistaan! Eivät he sitä paitsi aina osaa toistensakaan nimiä, varsinkaan itseään vanhempien. Äidit ovat yksinkertaisesti "mama". Ja sekin on kunnioitusta ettei vanhempia ihmisiä kutsuta heidän nimillään.

Ja sekin vielä että yhdellä ihmisellä on monta nimeä. Kongolaisilla ei ole etu- ja sukunimeä. Heillä on kaksi nimeä, joista heitä kutsutaan vaihdellen jommalla kummalla. Sen lisäksi on liuta lempinimiä. Mutta me suomalaiset haluamme tietää mikä nimi lukee henkilökortissa ja kumpi niistä olis sitten se etunimi! Kätevää on, että voi opetella sen helpomman niistä.

Mutta kun jotain asiaa pitää selvittää, miten saada viesti perille?

Tässä taas yhtä asiaa ison joukon kanssa selvitettiin ja minä selitin monta kertaa niin selkeästi kuin osasin, mutta asia ei tuntunut olevan heille selvä. Onneksi oli paikalla yksi, joka osaa englantia ja hänen kauttaan homma hoitui.

Tässä oppimani 10 käskyä kommunikointiin niiden kanssa, jotka vielä opettelevat suomenkieltä:

1. Puhu yksinkertaisesti ja artikuloi selkeästi.
2. Kerro vain ydinasia. Älä selitä kaikkia sivuseikkoja, vaan pyri välittämään yksi oleellinen viesti. Säästä ne muut jutut seuraavaan kertaan.
3. Älä käytä murresanoja tai muita monimutkaisia sanoja.
4. Käytä osaamiasi heidän kielensä sanoja sopivissa kohdin.
5. Toista. Samoin sanoin ja eri sanoin.
6. Anna heille aikaa välillä selvittää asioita keskenään.
7. Seuraa silmiä. Niistä usein näkee onko viesti mennyt perille. Tai siis luuleeko keskustelukumppani ymmärtävänsä.
8. Pyri ottamaan selvää ovatko he ymmärtäneet.
9. Älä hämmenny jos ensi kerralla tavatessanne joudut selvittämään asian uudestaan.
10. Toista.

Näitä listatessani tajusin, että nämä säännöt sopivat tietenkin ihmisten väliseen kommunikaatioon muutenkin ja pastorin työhön aivan erityisesti.

Puhu yksinkertaisesti. Lausu selkeästi. Välitä ydinviesti. Toista. Ota selvää onko viestisi ymmärretty. Toista.

Suosittelen myös käyttämään erityisesti aviomiesten kanssa! ;-)

Pastorin työ on myös hauskaa 1

Pastorin työ on välillä oikein mukavaa...

Kuten tällaisina päivinä kuin tänään, jolloin olin rauhassa kotona.

Eikä tarvinnut tavata ketään.

Sain hoidettua jonkin verran sähköposteja ja tekstareita, laitettua taas joitain papereita roskiin, välillä pestyä pyykkiä, puhuttua pari puhelua.

Ja loppupäivä meni valmistautuessa huomiseen Jeesuksen seuraajana -ryhmään. Siis luin Raamattua, sain uusia ajatuksia, perehdyin käyttämäämme loistavalta vaikuttavaan materiaaliin ja luin taustatietoa.

Ja heti on innostunut olo ja ideoita vilisee päässä niin saarnoihin, tänne blogiin kuin omaan ja seurakunnan elämään.

Päivät, jolloin saan yksin rauhassa perehtyä asioihin ovat pastorin työn iloja. Mikä etuoikeus!

Ja sitten saa jakaa toisten kanssa mitä on löytänyt... ihan helmeä.

Ihan epämuodikas haaste

Olemme jälleen aloittaneet ihan epämuodikkaan haasteen. 

Tervetuloa mukaan kaivertamaan Jumalan todellisuutta omaan elämään: yksi Jeesuksen ajatus kerrallaan.

Lomaltapaluublues

Kesäloma on loppunut. Vaikka kuinka tykkäisi työstään niin kyllä sitä vaan tarvitsee aikaa, jolloin voi tehdä ihan jotain muuta - välillä jopa ajatella ihan muita asioita.

Ja vaikka kuinka tykkää työstään on lomalta paluu aina jotenkiin hankalaa. Lehdissäkin siitä muistutetaan varmuuden vuoksi jos ei muuten muista ahdistua.

Joku psykologi taisi neuvoa ammattiauttajan puoleen kääntymistä, jos työhönpaluuahdistus kestää yli viikon. Heh. Taisi vain kaivata lisää varmoja asiakkaita. Olikohan ajanvarauskirjassa tyhjää?

Mutta vaikeilla asioillahan tämä työnteko heti alkaa. Nimittäin kalenterilla.

Milloin pidetään kastejuhla? Miten ihmeessä tässä on taas päässyt käymään niin, että Liepeelle sopii vain ne päivät, jotka minulle eivät sovi? Yksi vapaasapatti pyyhittiin jo pois. Pitäisikö luopua toisestakin? Sitten jäljelle jää vain yksi syyskaudelle. Olen mokoma mennyt sopimaan vierailuja alueeni ulkopuolellekin. No, ainakin ne jakaantuvat maantieteellisesti tasaisesti: Turku, Suolahti, Oulu. Oho, ensi sunnuntaina pitäisi jo opettaa jotain viisasta vierailevana puhujana toisen kirkkokunnan naapuriseurakunnassa. Täytyis varmaan sopia johtokunnan kokoukset äkkiä ennen kuin viikkoillat loppuvat. Ja nuorten kasteluokan päivät kanssa. Ne ehkä ensin. Ja sitten naisten rukousillat. Polunkävijäohjaajien palaveri jo sovittiin, kiitos sinnikkään ja organisoituneet kysyjän. On myös tapaamisia, joita olen luvannut sopia. Kirjoitustehtäviäkin odottaa kuten myös useampi syvällinen kirje vastattavaksi. Ja ne uudet - ja vanhat - paperityöt...

Tällaista tämä (arki)elämä on täällä meillä. Kaiken tämän sähellyksen ja soutamisen ja huopaamisen keskellä tehtäväni on yrittää pysyä kuulolla ja pitää silmät auki huomatakseen Jumalan läsnäolon ja toiminnan elämämme keskellä ja sanoittaa sitä toisillekin.

Kauhistuttavaa, jännittävää ja innostavaa.

Oletko vielä työelämässä?

Yleisin minulle esitetty kysymys eräässä teemapäivässä oli: sä olet varmaan vielä työelämässä?

Olin totuttautumassa uuteen identiteettiini.

Kysymys kertoo siitä, että taisin olla nuorin osallistuja. Mutta se kertoo myös siitä, että tulevassa identiteetissäni työelämään osallistuminen ei ole itsestään selvää.

Hmm. Voikohan näitä hommia tehdä jos yhden aistin käyttö merkittävästi vähenee tai loppuu kokonaan? Saako silloin potkut vai onko se mahdollisuus karsia työnkuvastaan ne inhottavat hommat ja tehdä pelkästään niitä mukavia...?

Syksyllä sain ensimmäisen vammaisen apuvälineeni. Vielä en sitä käytä, mutta teemapäivässä kuulin vinkin tilanteesta, josta siitä varmasti olisi jo hyötyä.

Tylsistäkin tylsimmät puheet

Äiti kuuntelee englanninkielistä puhetta tietokoneelta.

Mukula, 7 v: Tylsää.
Äiti: Se on tylsää kun ei ymmärrä.
Nuori, 13 v.: Voi puhe olla tylsää vaikka ymmärtääkin.
Mukula: Niinkuin kirkossa. Äidin puheet on tylsimpiä.
Äiti: Kiitos kannustuksesta.
Mukula: Äidin puheet on pisimpiä.

Huonokäytöksinen pastoriäiti

Äiti antoi suklaapatukan lapsille, jotka olivat käyttäytyneet hyvin kirkossa. Iskäkin sai.

Mukula, 6 v.: Äiti ei käyttäytynyt hyvin, äiti ei saanut!

Ei ole tarvinnut itse keitellä

Tänään on minulle tarjottu teetä neljä kertaa.

Se tarkoittaa, että olen saanut olla monessa eri ryhmäkokoontumisessa ja tavata monia ihmisiä. Osa näistä tapaamisista on ollut eri seurakuntien johtajien ja pastorien sekä järjestöjen työntekijöiden kanssa. On aivan huippua, että saadaan tukea toinen toistamme. Saman päämäärän eteen työtä tehdään eri puitteissa ja erilaisin työkaluin.

On ollut hyvä, hoitava päivä. Ja hyvältä maistuva.

PS. Viimeinen teekupillinen oli pehmeää, eksoottista vietnamilaista teetä.

Palautetta ja vielä todempaa palautetta

Pastori kävi saarnaamassa toisella paikkakunnalla. Hän tuskaili pitkään saarnan aihetta. Oli monenväliset sisäiset neuvottelut asiasta... Lopulta kuitenkin yksi teema pääsi voitolle ja valittiin saarnan aiheeksi.

Saarna tuntui olevan monelle kuulijalle ajankohtainen. Useampi oli asiaa pähkäillyt viime aikoina itsekseen tai keskustellut siitä toisten kanssa. Vaikuttivat olevan kiitollisia asian käsittelystä.

No hyvä.

Tuli palautetta omaltakin jälkikasvulta:
-Sä puhuit liian nopeesti
-Se oli tylsä saarna. Viimeksi [kun vierailit samassa srk:ssa] sun saarna oli hyvä, mutta tää oli tylsä.

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan vai miten se nyt meni, mutta lienee kuitenkin syytä pitää tätä palautetta tärkeämpänä...

Tarkkana kuin porkkana

Äiti oli käynyt kuulemassa erästä hengellistä puhujaa.

Nuori 12 v.: No sanoko se vaarallisia asioita?
Äiti: Hyvien asioiden seassa se sanoi ihan evankeliumin vastaisia asioita. [Kertoo esimerkin.]
Nuori: Ei siis pidä uskoa kaikkia saarnoja, ei varsinkaan äidin...
Äiti: Ei niin! Kuulijan tehtävä on aina arvioida. Se, että jotain sanotaan ei tee asiaa todeksi. Äidinkin puheet tulee aina arvioida: onko se raamatunmukaista ja missä hengessä puhuttu.

Kristinuskoon kuuluu terve arviontikyky.

Jos puhuja syyllistää tai jotenkin "demonisoi" tai pitää huonona kuulijaa, joka arvioi hänen puheensa sisältöä ja henkeä missä se on esitetty (esim. tuomion tai rakkauden henki), on se aika varma merkki ettei puhujaa kannata ottaa kovin vakavasti.

Hengellisissä asioissa niin kuin kaikessa muussakin on hyvä olla tarkkana kuin porkkana. Se taas ei tietenkään tarkoita että tulee aina olla etsimässä virheitä kaikkialta ja nauttia kun sellaisen (luulee) löytävänsä. Se on älyllisesti, henkisesti ja hengellisesti kovin lattea ja ihan liian helppo tie. Mutta se on eri tarina se.