Elämän tarkoituksesta

Vaajakoski. Lokakuu 2006.

Kalervo Aromäen "Arjen keskellä" -luentosarjan viimeisen luennon muistiinpanot (pahoittelen viivytystä):

Tehtävämme on kirjoittaa elämämme tarina. Ei ole yhdentekevää millainen tarina se on, sillä se vaikuttaa moneen ihmiseen.

Tarkoituksen etsintä:
50-60-luvulla: isänmaan rakentaminen.
70-luvulla: aatteellinen murros, valtarakenteiden muuttaminen.
80-90-luvulla: aatteet eivät enää innostaneet, vaan taloudelliset seikat. Nopealla raiteella hyvään elämään.
2000-luvulla: elämysten hakeminen.

Onnen etsintää:
1) Työ.
-Protestanttisen etiikan keskeinen asia, josta on seurannut hyvinvoinnin tason nousua.
-Työ on tärkeä ja merkittävä osa ihmisen elämää.
-Työ itsessään on tärkeää, koska se mahdollistaa elämässä mukana olemisen.
-Työ ei voi olla elämän koko sisältö.
-Liika työ ilmentää turhautumista elämään. Liian vähän työtä kertoo elämän turhaumasta (yritin päästä vähemmällä). Kumpikin kertoo epätoivosta.
2) Maine.
-Haluamme jättää jotain pysyvää jonka jälkipolvet muistavat.
-Maineen rakentaminen ei anna elämän merkitystä koska sen pysyvyys on kuin jäljellä lumessa. 3) Mielihyvähakuinen elämä.
4) Viisaus.
-Viisaus ei ole sama kuin älykkyys. Viisaus on käytännön viisautta. Miten maa makaa? Miten asiat ovat?
-Voin olla elämässä rakentavalla tavalla mukana.
-Viisaus lisää tuskaa.
-Kummassa haluaisit asua: tyhmän paratiisissa vai viisaan Salomon helvetissä?
-Viisaus: ei tarvitse turvautua itsepetokseen.
-Ilo, joka syntyy
a) kuulumisesta. Olen osa suhteiden sisällöstä, jotka ovat minulle tärkeitä. En ole yksin, kuulun johonkin.
b) hetkestä kiinni pitämisestä. Meillä on vain tämä hetki. Eilistä ei enää ole. Hyvä ruoka, ystävät, tuoksuva sauna, puhtaat lakanat (kannattaa vaihtaa lakanat useammin!).
5) Kuka olan ja missä olen tässä maailmassa mukana.
-Meille uskotellaan että onnen voi ostaa.
-Onnellisuus ei riipu ulkoisista tekijöistä, ei taloudellisesta asemasta, koulutuksesta. Onnellisuus on sitä kuka olen ja miten olen tässä elämässä mukana.
6) Yhteydestä minua suurempaan.
-Ihmisellä on Jumalan mentävä aukko sydämessä. Ihminen on levoton kunnes löytää Jumalan.

Sosiologisessa tutkimuksessa vanhuksilta kysyttiin: jos saisit elää uudelleen elämäsi, mitä tekisit? Vastauksissa kolme asiaa nousivat yli muiden:
1) Miettisin asioita uudestaan. Löytäisin itselleni ne arvot, joista käsin haluan elää elämääni.
2) Riskeeraisin elämässä enemmän. Vanhukset eivät surreet epäonnistumisia, vaan sitä etteivät tehneet enemmän aloitteita, laittaneet itseänsä likoon.
3) Tekisin asioita, jotka jäävät elämään vaikka olen poissa.

Kukaan ei voi kirjoittaa tarinaamme puolestamme. Elämä voi näyttää tylsältä. Voi tuntua, että se mitä teen ei johda mihinkään vanhempana, puolisona, työntekijänä, työnantajana. Silti voi tuottaa todellista merkitystä. Sen näkee vasta lopussa, ei vielä kun tarina on kesken. Tarinaan kuuluvat jännitys, hyvät asiat, huonot asiat, tietty aika... Vasta loppu kertoo mikä oli elämämme todellinen vaikutus, sisältö. Eletty elämä saavuttaa meidät joskus. Muistetaanko meidät lämmöllä vai vihalla?

Elämän tarkoitus löytyy kun uskallan elää itsestä poispäin tavalla joka tuottaa merkitystä toiselle.

Hyvän elämän sisältö: kun synnymme me itkemme ja muut iloitsevat. Kun lähdemme, me iloitsemme, muut itkevät.

[Luentosarjan kuulijoille järjestettävässä "Arjen keskeltä" -viikonlopussa (24.-26.11.) saattaa olla peruutuspaikka vapaana. Ota yhteyttä minuun, jos haluat tulla pohdiskelemaan asioita lisää luentojen, keskustelujen, saunomisen, syömisen ja ulkoilun merkeissä.]

Luentosarjan muiden osien muistiinpanot löytyvät täältä:
Elämäni vastaanottaminen
Aitous on voima
Jaksaminen on elämisen asenne
Eilinen jääköön taa
Muutos ja menetys