Story of Stuff

Ilman kokonaiskuvaa ei oikeastaan tiedä paljoakaan. Story of Stuff avaa tavarataivaan kokonaiskuvaa hyvin. Suosittelen! (Engl.)

Millaisia fundamentalisteja nyt tarvitaan?

Samir Selmanovic kirjoittaa fundamentalismista:
Olemmeko vapaita ajattelijoita?
Ovatko ääriuskonnolliset uskonnollisia?
Olemme kaikki osa historian laajinta fundamentalistista ideologiaa...
Mikä on se voima, joka saa aikaan muutosta?
Millaisia fundamentalisteja nyt tarvitaan?

"There is a scarcity of religious or humanist extremists willing to dissent, not so much with talking, writing or protesting, but dissenting deeply, from within. In a fundamental sort of way."

"To take the risk of refusing to reduce anyone to “an enemy,” a risk to contribute instead of just take from the world, a risk to be inter-dependent instead of self-sufficient, the risk to forgive and absorb wrong instead of retaliate, takes people with courage and strong convictions."

Suosittelen. Lue ja ajattele. (Engl.)

Keskustelua

Hauskaa! Aborttia käsittelevä postaus on saanut kommentteja. Kiitos. Innostuin kirjoittamaan vastausta ja muutakin mieleeni pulpahtavaa (aiheesta ja aiheen vierestä) sen verran monisanaisesti että laitan kommenttini omaksi postaukseksi. Lue siis ensin mitä sanoin edellisessä postauksessa ja mitä Ah ja Teme siitä sanoivat.

Ah ja Teme: aivan oikeutetusti puututte m-sanan käyttöön. Mietin sitä itsekin, mutta päädyin siihen silti, koska olin juuri sanonut että ihminen on ihminen ennen syntymäänsä ja pidän ihmiselämän ennenaikaista päättämistä murhana tai tappona. (Käytän näitä sanoja puhekielenomaisesti, en rikoislain käyttämissä merkityksissä.) Mutta tästä tietysti seuraa kysymys hyväksynkö siis harkitun murhan joissain olosuhteissa. En tietenkään... paitsi siis, tuota, syntymättömien lasten suhteen.... mutta kääk, sehän kuulostaa kauhealta... hmm... siksi onkin helpompi antaa asialle oma nimensä, abortti ja puhua siitä, se ei kuullosta ihan niin ikävältä.

Ehkäpä juuri tästä syystä, itseänikin varten vedin kehiin m-sanan. Sen käyttäminen tuntuu suurelta ja lopulliselta, kuten Ah sanoit. Liian hirveältä jotta sitä voisi käyttää keskustelussa, mutta tämän liian suuren sanan käyttö toi itselleni esiin asiassa olevia syviä ristiriitoja ja epäjohdonmukaisuuksia -"murha-sanan käytön ja realismisi ristiriitaa". Niistähän etiikan kysymyksissä onkin kysymys. Eivät ne olisi suuria eettisiä kysymyksiä ellei asioissa olisi monia puolia ja paljon kipeyttä. Kärjistys terävöittää ajattelua.

[Sivuhuomautus: Tästä minun murha-sanan käytöstä pääsisi kyllä helposti hyppäämään useaankin eri eettiseen kysymykseen ja joutuisi äkkiä mutaisille vesille. Yksi mielenkiintoinen kysymys pohdittavaksi olisikin onko mahdollista soveltaa kantaa jostain eettisestä ongelmasta johdonmukaisesti toisiin eettisiin ongelmiin, ilman että oma omatunto joutuu vaikeuksiin...]

Itse olen suhtautunut aborttiin aika kliinisesti tyyliin "ikävä asia, mutta parempi näin koska minkäs sille voi". Tämä on muuten ensimmäinen kerta kun puen julkisesti sanoiksi ajatuksiani abortista. Tähän minut kirvoittivat Metacandiumin lääkkisopiskelijat, kiitos heille. En siis suhtaudu kovin intohimoisesti aiheeseen, mutta jos aborttia ryhdyttäisiin lailla kieltämään, saattaisi minusta löytyä potkua moisen vastustamiseen. (Huolestuneena seuraan myös USA:n korkeimman oikeuden nimityksiä, sillä siellä asia voi saada aivan uuden käänteen jo yhdenkin ihmisen ansiosta.)

Etiikan asioista keskusteltaessa on hyvä muistaa asian eri tasot: yleinen ja yksityinen. Yleisen, periaatteellisen kannanoton ("vastustan aborttia," "kannatan vapaata aborttia") ei tarvitse/tule tarkoittaa yksilön tuomitsemista eikä hänen määräilemistään. Kukin tekee omat ratkaisunsa itse ja kantaa niistä vastuun. Lähimmäisenä (ja pastorina) voin toimia tukena, auttaa arvioimaan vaihtoehtoja, rakastaa ihmistä joka on vaikeassa tilanteessa ja kunnioittaa hänen ratkaisujaan. Vaikea tilanne ja sen suhteen tehdyt valinnat eivät vähennä hänen ihmisarvoaan millään tavalla.

[Etiikasta keskusteltaessa tulee tehdä myös ero sen välillä mitä minä en tekisi ja mitä kenenkään ei koskaan tulisi tehdä.]

Ja sitten vielä Ah:n esiinottamista suurista sanoista. Sanat ja niihin lastatut merkitykset ovat erittäin mielenkiintoinen alue, pienempienkin sanojen kanssa! Parisuhteessakin sen huomaa: moni ristiriita selviää kun ymmärtää millainen merkitys jollain sanalla on toiselle. Sanat ovat koodeja suurille merkityksille ja tunteille, usein tiedostamattomillekin. Siksi ihmistenvälinen kommunikaatio onkin usein lähinnä väärinymmärrystä... ;-)

Ammatissani oppii käyttämään isoja sanoja kuten elämä, kuolema ym., joskus toki ujostellen. Näiden sanojen mukaanottaminen, kaikkien väärinymmärryksien ja salattujen merkityksien uhallakin, on mielestäni ok, sillä ne herättävät keskustelua ja tuovat meistä esiin ajatuksia ja reaktiota. Ne(kin) toimivat keskustelun välineinä kunhan vaan malttaisimme kuunnella toisia ja yrittää aidosti ymmärtää mitä toinen ajaa takaa ja millaisia merkityksiä hänellä on kyseisille sanoille.

Puhuessani/kirjoittaessani erilaisille yleisöille erilaisissa tilanteissa erilaisissa rooleissa (vaikka häissä tai hautajaisissa, nuorille tai eläkeläisille, seurakunnassa tai yliopistolla, tieteellinen julkaisu, maakuntalehti tai hengellinen lehti jne) pohdin tarkkaankin sanojen merkityksiä kyseisissä ympyröissä ja pyrin käyttämään, jos suinkin osaan, sanastoa joka välittäisi kohderyhmälle ajatuksen jonka haluan sanoa. (Epäonnistun usein.)

Blogikommunikaatio on uusi, erilainen haaste, sillä (ainakaan minun) blogillani ei ole mitään erityistä kohderyhmää, en bloggaa vain tietylle yleisölle. Tätä voi lukea ken tahtoo ja paikalle sattuu. Siksi bloggaaminen onkin kivaa, se luo mahdollisuuksia aidolle keskustelulle ja laittaa ajattelemaan ilmaisuaan uusilla tavoilla (varsinkin kun ei bloggaa nimettömänä).

Teme: mitä sanaa käyttäisit kärjistävän m-sanan sijasta?
Ah: millaisia vaihtoehtoja näkisit olevan esim. mainitsemillesi suurille sanoille (elämä, kuolema, valinta, tulevaisuus, murha) keskustelun välineinä? Tätä olisi mielestäni hauskaa miettiä lisää. Voiko keskustella kuolemasta käyttämättä sanaa "kuolema"?

Kiitos, kanssanne on mukava pohtia.

Milloin ihmisestä tulee ihminen?

Neljän päivän ikäisenäkin muksu on ollut ihminen jo pitempään

Mielenkiintoista keskustelua ihmisarvosta ja abortista Metacandiumissa.

Mielestäni ei voida sanoa missä vaiheessa sikiö saa ihmisarvon ja milloin sitä ei vielä ole. Kyllä kyse on ihmisestä, vaikka hän vielä elääkin toisen ihmisen sisässä. Tottakai sikiö kokee kipua ja kauhua aborttia tehtäessä, niinhän mekin tuntisimme jos meitä yritettäisiin tappaa. Olen jostain lukenut että kolmen kuukauden iästä lähtien sikiö tuntee äitinsä tunteita. Tupakoivien äitien sikiöt osoittivat pelon ja ahdistuksen merkkejä jo silloin kun äiti ajatteli menevänsä röökille. Kun äiti tupakoi, tuntuu sikiöstä siltä kuin hän tukehtuisi. Siispä jo ajatus tupakoinnista pelotti heitä! Sikiö tunnistaa äidin ja isän äänet, reagoi musiikkiin, tottuu makuihin, perusturvallisuuden luominen alkaa jo sikiövaiheessa. Ei ihmisestä tule ihmistä vasta syntyessään. Hän on persoona jo sitä ennen.

Siis - kyllä, abortti on murha.

Silti elän mieluummin maassa missä abortti on laillinen. Abortin tekeminen laittomaksi johtaa uusiin, ikäviin ongelmiin. Suo siellä, vetelä täällä. En kannata aborttia, mutta olen valmis puolustamaan mahdollisuutta siihen. Ihmiselämän alku on hyvin riskialtista ja hänet on asetettu aikuisen valtaan, joka voi tehdä hänelle monenlaista pahaa ennen ja jälkeen syntymän. Niin vain asiat ovat. Abortin vastustaminen ei tapahdu lainsäädännön kautta, vaan muilla keinoin.

Kuten elämä, ei aborttikaan ole aina mustavalkoinen asia. Ei tule väheksyä inhimillisiä tragedioita, jotka liittyvät moniin aborttiratkaisuihin, ennen ja jälkeen. Abortin vastustaminen ei parhaiten tapahdu myöskään tuomitsemalla siihen päätyviä ihmisiä. Enemmän tukea, tietoa ja aitoja vaihtoehtoja. Rakkautta tarvitsevat sekä abortin valitsijat kuin muihin ratkaisuihin päätyvät.

1980-luvulla Sangkhlassa, Thaimaassa sijaitsevaan pakolaisleiriin saapui paljon vietnamilaisia pakolaisia. He saapuivat Thaimaaseen veneillä, joihin thaimaalaiset kalastajat usein hyökkäsivät ja raiskasivat vietnamilaisia naisia hyvin väkivaltaisesti ja moneen otteeseen. Sangkhlaan saapuvista vietnamilaisista naisista useiden huomattiin olevan raskaana ja sairastavan sukupuolitauteja. Leirin katoliset lääkärit kieltäytyivät tekemästä abortteja. Adventistilääkäreiltä sitä pyydettiin myös ja asiaa harkittuaan he suostuivat.

Käsittääkseni nämä lääkärit osoittivat varsin tyypillistä adventistien suhtautumista aborttiin: siihen suhtauduttiin vakavasti ja kielteisesti, mutta asiaa täytyi harkita tilanteen mukaan ja ihmiselle annettua vapautta kunnioittaen. Tällaista ajattelutapaa minäkin kannatan.

Aina kun hedelmällisessä iässä olevat mies ja nainen harrastavat seksiä, voi siitä olla seurauksena uusi ihminen. Tämä on hyvä pitää mielessä, ettei joudu tilanteeseen jossa päätyy harkitsemaan murhaa.