Heikki Kärki kirjoittaa Keskisuomalaisessa 10.3. Yle Puheen "uudistuksesta".
Kylläpäs olinkin vahvasti niin samaa mieltä, että pitää hyödyntää hänen puhuttelevia sanavalintojaan: "... kaupallista radiota peesaileva tekorento lätinä kiukuttaa kuulijoita". Aivan.
Se on kyllä kiukuttanut jo aiemminkin. Puheen Aamu, ärsyttävästi nimetty Akti ja Nosto ovat jo pitkään saaneet vaihtamaan kanavaa. Se toimittajien keskinäinen läppä on epäkiinnostavaa kanavalla, jonka laittaa päälle mielenkiintoisten puheohjelmien toivossa. Läppäradio ja puheradio ovat nimittäin eri asia.
Mulle puheradion viehätys olisi siinä, että sen voisi vaan kääntää päälle (yleensä) autossa ja sieltä tulisi mielenkiintoista, ajateltua ja valmisteltua puheohjelmaa. Tämä ei ole enää kovin usein onnistunut Yle Puheeltakaan, varsinkin kun tyypilliset autolla-ajeluajat aamu- ja iltapäivä ovat olleet noita läppäradiotyyppisiä juttuja.
Sitten on se urheilu. Kyllä sitä toki voi ihan mielikseen kuunnella urheiluaiheisia puheohjelmia, kuten Lindgren ja Sihvonen, mutta hämmästyttävän usein jopa saman päivän aikana kun on toiveikkaasti kokeillut Yle Puhetta eri vaiheessa päivää, on aiheena ollut urheilu. Ei siis vain silloin illassa. Hohhoijaa. Maailmassa olis niin paljon muitakin aiheita. Ja ehkä jopa tärkeämpiä?
Tämä "läppäradioituminen" on siis jo tähän mennessä huomattavasti vähentänyt Yle Puheen kuuntelua.
Maanantaina 26.2. satuimme perheenä olemaan autossa iltapäivällä ja kuuntelimme uudistuksen perusteluja.
Suurta hämmästystä autossamme herätti, että kohderyhmäksi oli valittu 30-44 vuotiaat. What??!
Kun soittaa musiikkia, niin ilmeisesti sitten täytyy valita joku kohderyhmä, koska musiikki määrittelee ja rajaa kuuntelijoita.
Kohderyhmävalinta toimi ainakin siltä osalta, että jo toisen biisin jälkeen ei autokuntamme enää kestänyt ja radio meni kiinni. Kukaan meistä ei kuulunutkaan 30-44 vuoden ikäryhmään. Olimme joko nuorempia tai vanhempia. Yle Puhe onnistuneesti rajasi meidät pois. Toimii!
Tosin uudistus ei miellyttänyt Heikki Kärkeä, 37 v. ja hänen tuttaviakaan. Auts.
Olisiko pitänyt soittaa suoraan lähetykseen ja kertoa mielipiteensä? Ei. Se olisi ollut turhaa. Ennen puheluiden vastaanottoa nimittäin tehtiin toinen rajaus ja valmiiksi mollattiin "muutosvastarintaiset". Hienoin sanakääntein tuli selväksi etukäteen mitä muutosvastarintaisista ajateltiin tyyliin "ainahan niitä on". Aika halpamainen ja älyllisesti surkea veto, joka kertoo, että oikeasti ei välitetä palautteesta. "Uudistus" on omasta mielestä niin kiva että on tarkoituksenmukaista leimata eri mieltä olevat niiksi kauheiksi muinaisjäänteiksi, muutosvastarintaisiksi. Eräs "muutosvastarintainen" silti uskalsi soittaa ja kertoa itku kurkussa pettymyksensä.
Tiedättekös, Yle Puhe, että se kertoo miten tärkeä kanavanne ja ohjelmanne on ollut tälle ihmiselle. Ja ilmeisesti myös minulle kun kerta Heikki Kärjen innoittamana istun tiekoneellani tätä nyt naputtelemassa.
Automme nuorisoedustaja totesi "nyt ei ole yhtään seesteistä radiota." Aivan. Tämä maailman on täynnä täytemusiikkia. Ostoskeskuksista, kaupoista, kahviloista, ravintoloista, linja-autoista, kävelykaduilta saa jo päänsäryn taustahälymusiikista ja epäselvästä läppälätinästä.
Miten mukavaa olisi kaupassa saadun päänsäryn jälkeen laittaa autossa radio päälle, koska sieltä löytyisi puheradio, jossa vielä uskotaan puheen, ajatusten ja hyvin toimitetun puhesisällön voimaan ja uskalletaan rohkeasti olla erilaisia.
Mutta ei. Heikki Kärjen tuttavat siirtyvät podcasteihin. Sitä minäkin olen ajatellut. Täytyy sitä nyt sitten ruveta säätämään ja keräilemään mielenkiintoista kuunneltavaa. Otan vastaan podcast-ehdotuksia!
Hyvä puheohjelma ei rajaa ikäluokkia pois. Eräs nuori aikuinen juuri mainitsi, että hyvä luento on parasta. Olen huomannut, että lapsetkin kuuntelevat puheohjelmia omien tekemistensä ohessa ja saattavat kysellä kuulemastaan sisällöstä.
Viisauden sanat ovat tiedon mauste, sanoo jo muinainen sananlaskukin.
Pastori Keski-Suomesta pölisee ja valokuvaa elinympäristöään. Ajatuksia ja tajunnanvirtaa elämästä ja uskosta. På finska. Pastor from Central-Finland takes pictures and chats about life and faith. In Finnish.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste media. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste media. Näytä kaikki tekstit
13.3.18
2.11.16
"Pilottitakki on evoluution tulos"
Kyllä Hesari tietää ja lehtien lukeminen sivistää!
"Pilottitakki on evoluution tulos." (HS kuukausiliite marraskuu 2016)
Ahaa.
"Pilottitakki on evoluution tulos." (HS kuukausiliite marraskuu 2016)
Ahaa.
9.8.16
Paras patja parisuhteelle
Kuuntelin radiosta Nina Honkasen Onnelliseksi-ohjelmaa. Mieleeni jäi hänen lausumansa lause, joka oli niin hyvä, että se täytyy kirjoittaa muistiin tänne blogiin:
"Hyvä omatunto on paras patja parisuhteelle."
Voisiko sen paremmin sanoa.
"Hyvä omatunto on paras patja parisuhteelle."
Voisiko sen paremmin sanoa.
1.7.16
Pelko, aivovaurio ja kolminaisuus
Radio Yle 1:ssä 22.5. 2016 pitämäni saarnan käsikirjoitus. Live-esitys oli tietenkin hieman erilainen, varsinkin kun jouduin lennossa lyhentämään puhetta usemman minuutin muiden käytettyä aikaa enemmän kuin piti. Siis ihan normaali pastorin tehtävä lähes aina silloin kun on ihan pakko pysyä aikataulussa ja on vuorossa viimeisenä. ;-)
Mutta tässä siis pohdintaa kolminaisuuden tiimoilta, olkaa hyvä.
KOLMINKERTAINEN IHMETYS
Minulla oli lapsena, varsinkin kouluikäisenä, paljon nykyään oudolta tuntuvia pelkoja: tulitikun sytyttäminen, että joutuu tekemään toisten nähden jotain mitä ei osaa tai uskalla, käveleminen kadulla, jolla oli poikia, että sängyn alta joku olio tarttuu jalkoihin, että peliin valitaan viimeisenä, että pihaleikissä jää ensimmäisenä kiinni, että leirinuotiolla valitaan johonkin leikkiin ja joutuu kaikkien silmien eteen. Yksin jääminen pelotti, toisaalta myös toisten lasten seura.
Vaikka pelonaiheet eivät edes olisi kovin vakavia, on pelossa eläminen vaivalloista ja väsyttävää. Saati sitten, jos joutuu pelkäämään kiusaamista, väkivaltaa, hyväksikäyttöä, kuolemaa tai pelottavaa, ankaraa Jumalaa.
Aivotutkija Andrew Newberg Pennsylvanian yliopistosta on tutkimuksessaan saanut selville, että kaikenlainen mietiskely saa aikaan myönteisiä muutoksia aivoissa. Suurimmat muutokset tapahtuivat kuitenkin niillä, jotka mietiskelivät rakastavaa Jumalaa. Etuotsalohkossa tapahtui silloin kasvua, siellä missä on kykymme ajatella, arvioida. Seurauksena oli lisääntynyt empatiakyky, myötätunto, halu auttaa toisia. Samalla paranivat terävä ajattelu ja muisti. Rakastavan Jumalan ajatteleminen siis auttaa aivoja paranemaan ja kehittymään.
Mutta, ja tämä on iso mutta, jos keskitymme Jumalaan, joka ei ole rakkaus, vaan joka rankaisee, kostaa, tuomitsee, kritisoi, on etäinen ja pelottava, niin silloin aivomme kärsivät. Pelko saa aikaan hälytystilan aivoissa. Jos se jää päälle, aiheuttaa se kroonisen tulehdustilan ja vahingoittaa niin aivoja kuin kehoa. Silloin kysy ajatella, rakastaa ja olla myötätuntoinen kärsii.
Pelkoon perustuva uskonto aiheuttaa siis aivovaurioita. Sillä on väliä millaista Jumalaa palvelee.
Jumala on rakkaus, kirjoittaa Johannes ensimmäisessä kirjeessään. Rakkaus on Jumalasta. Jumalan rakkaus ilmestyi keskuuteemme. Jumala on rakastanut meitä. Olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole. Rakastamme, koska Jumala on rakastanut meitä. Täydellinen rakkaus karkottaa pelon. (1. Joh. 4)
Mitä se oikeasti tarkoittaa, että Jumala on rakkaus – täydellinen rakkaus, sellainen, joka voi karkottaa pelon? Kristinuskossa korostetaan, että Jumala on yksi. Ei ole muita jumalia. Mutta voiko olemukseltaan yksi olla olemukseltaan täydellinen rakkaus?
Rakkaus suuntautuu ulospäin. Rakkaudella on joku, jota rakastaa. En voi vain olla yksin ja keskittyä itseeni ja sa-noa, että rakastan. Pelkkä itsensä rakastaminen ei ole rakkautta. Rakkaus tarvitsee kohteen, jolla antaa itsensä.
Rakkaus on Jumalan identiteetti. Rakkaus on kuka, mitä ja miten Jumala on. Kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki voi olla rakkaus. Ykseydessä on kolme, jotka voivat rakastaa toisiaan ja ottaa rakkautta vastaan.
Danielin kirjassa Jumalasta käytetään nimeä ”Ikiaikainen” (Dan. 7:9). Paavali sanoo kirjeessään kolossalaisille Jumalan olleen olemassa ennen kaikkea muuta (Kol. 1:7). Miten Jumalan aika kului ikiaikaisina aikoina ennen kuin mitään muuta oli olemassa? Kuulostaa yksinäiseltä ja tylsältä…
Sakarjan kirjassa 13:7 Herra kuvaa kuolevaa paimenta eli Jeesusta sanalla uskottuni, l. läheisin ystäväni, lähellä minua. Ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille Kristuksen sanotaan olevan Jumalan viisaus. Sananlaskuissa Jumalan viisaus kertoo itsestään: olin hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa, leikkimässä hänen edessään. (Sanal. 8:30). Johanneksen evankeliumin 17. luvussa jakeessa 24 Jeesus sanoo Isälle: ”Olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista.”
Tämä salaperäinen kuva ei kuullosta enää niin kovin tylsältä, eikä tyhjältä: läheisin ystävä, olla toisen ilona, leikkiä, rakastaa. Jumala ei ole koskaan ollut yksin, eikä itseään varten. Kolmiyhteinen Jumala on aina ollut rakkauden antaja ja rakkauden vastaanottaja. Jumala on täydellinen rakastava yhteisö.
Mutta monet sanovat, ettei koko kolminaisuus sanaa edes ole Raamatussa! Ei olekaan, eikä tarvitsekaan, se on sana, jonka olemme antaneet sille kuvalle Jumalasta, joka meille tihkuu Raamatun eri puolilta. Raamatun Jumala on sekä minä että me. Jumala sanoo yksinkertaisesti olevansa MINÄ OLEN, mutta silti ”tehkäämme ihminen kuvaksemme”. Jumala on minä, Jumala on me.
Evankeliumien todistus kertoo vahvasti, että Jeesus oli ihminen. Hän rukoili – hän tarvitsi Jumalaa aivan kuten mekin tarvitsemme. Silti hänen seuraajansa myös rukoilivat ja palvoivat häntä – ja Jeesus ei estellyt, vaikka edes enkeleitä ei saanut palvoa. Hän oli myös Jumala.
Emme osaa selittää miten nämä kaksi asiaa voivat olla totta samaan aikaan. Vuosituhansien aikana ihmiset ovat yrittäneet yksinkertaistaa asioita jättämällä toisen puolen pois. Toiset ovat sanoneet että Jeesus oli Jumala – muttei oikeasti ihminen (doketismi, gnostilaisuus). Toiset taas että Jeesus oli ihminen, muttei oikeasti Jumala (ebioniitit, areiolaisuus). On niitäkin, jotka ovat ratkaisseet asian ajattelemalla, että Jeesus ei ollut täysin kumpikaan, vaan jonkinlainen yhdistelmä, hybridi molempia (nestoriolaisuus, apollinarismi). Mutta nämä yksinkertaistusyritykset jättävät osan Raamatun todellisuudesta pois.
Siksi kolminaisuus. Emme voi ymmärtää, emmekä selittää sitä. Hyvä niin. Jumala ei ole ihmisen selitettävissä. Fyysikkotaustainen tuttavani kuvasi kolminaisuutta ”kutkuttavaksi asiaksi, jota voi yrittää ymmärtää, mutta joka aina jättää vähän ymmälleen ja samalla ehdottaa, että se ei edes ole mitenkään tyhjentävä kuvaus Jumalan olemuksesta.” Jos meillä on vaikeuksia jo ymmärtää materian luonnetta, aalto-hiukkasdualismia, niin kolminaisuus tuskin koskaan voi avautua meille täysin.
Mutta kolminaisuus auttaa ymmärtämään Jumalan rakkautta, se auttaa karkottamaan pelkoa elämästämme. Ajatelkaamme Pyhää Henkeä: hädän hetkellä, yksinäisyydessä tai ihan vaan tavallisessa arjessa, kumman haluaisit kumppaniksesi, voimallisen persoonan, jonka kanssa seurustella vai voimalaitoksen? Haluaisitko autiolle saarelle seuraksesi Hengen, joka ymmärtää, lohduttaa ja auttaa, vai akun, jossa on virtaa?
Ilman ymmärrystä kolminaisesta Jumalasta kristinuskon keskeinen asia, Jeesuksen ristinkuolema, antaa ahdistavan ja pelottavan kuvan Jumalasta. Silloin siitä tulee ikään kuin jumalallista lasten kaltoinkohtelua, jossa syytön lapsi kärsii ja kuolee, koska ankara, leppymätön Jumala vaatii uhria. Jumala on oikeudenmukaisuuden Jumala, Jeesus on rakkaus. Oikeudenmukaisuus vaatii uhria ja rangaistusta synneillemme, rakkaus tarjoaa anteeksiantoa. Koska Jumala on oikeudenmukaisuuden Jumala, niin jotakuta täytyy rangaista, hän käyttää siihen käyttää siihen Poikaansa, ja niin ihmiset voivat sitten pelastua. Mutta jos Jumala laittaa toisen, vieläpä oman lapsensa kärsimään ja ottamaan rangaistuksen vastaan, niin sellainen Jumala herättää pelkoa – ja saa aikaan aivovaurioita.
Mutta Jumalan rakkaus tuli luoksemme, koska itse Jumala tuli luoksemme. Hän tuli ilmaisemaan millaista hänen rakkautensa on ja sen voi tehdä vain, jos tulee itse. Pelkkä lähettiläs ei riitä. Käsitys siitä, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi ja sama Jumala, ei kolme eri Jumalaa, on tärkeä, koska silloin kaiken sen minkä Jeesus kärsii, kärsii myös Isä. Kaiken sen mitä Jeesus antaa, antaa myös Isä. Jeesus ei anna anteeksi Isästä huolimatta. Ei. Jos olette nähneet minut, olette nähneet Isän, sanoi Jeesus. Olette nähneet millainen Jumala on – täydellisen rakkauden.
Siksi ”ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus” (1. Kor. 1:24). Siksi ristin kauheus, brutaalisuus, iljetys paljastaa meille mitä on rakkaus ja millainen Jumala on. Jumala oli siellä itse.
Joten kaikki me, jotka pelkäämme, itkemme, kaipaamme, etsimme, huokaamme, uuvumme, kaikki me, jotka olemme yksinäisiä, joita kiusataan ja vainotaan, kaikki me, saamme katsoa ristin Voittajaan, kasvoihin Kaikkivaltiaan, saamme katsoa suureen rakkauteen ja päästää irti pelosta.
Jeesuksen kuoleman tarkoitus on, että saisimme elää yhdessä hänen kanssaan (1. Tess. 5: 10). Hän sanoo: ”Minä tahdon, että ne jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen.” (Joh. 17:24) ”Ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3). Jeesus ei määrittele ikuista elämää niin kuin me, sen pituuden mukaan, vaan sen laadun mukaan. Ikuinen elämä on Jeesuksen – siis Jumalan – tuntemista ja sitä, että saamme olla yhdessä hänen kanssaan. Jumala kaipaa, odottaa meitä ihmisiä. Hän kutsuu meitä siihen salattuun yhteyteen, joka Jumala on. Jeesus toivoo, että olemme yhtä ”meidän kanssamme”. ”Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä” ”jotta minä pysyisin heissä”. (Joh. 17)
Kolmiyhteinen Jumala kutsuu meidät kolminaisuuden välillä olevaan rakkauteen, ykseyteen, yhteyteen, läheisyyteen. Sitä Isä, Poika ja Pyhä Henki haluaa: Tervetuloa mukaan tähän, jota et ymmärrä, mutta joka räjäyttää tajuntasi. Tervetuloa mukaa toisiin keskittyvään rakkauteen, joka on yhtä muinaista kuin Jumala itse. Henkeäsalpaava kutsu.
Ihmisinä ymmärrämme läheisyyden, rakkauden ja ykseyden parhaiten lapsen ja vanhemman suhteen tai eroottisen, seksuaalisen läheisyyden kautta. Siksi Raamattu käyttää kumpaakin kuvaa kuvaamaan ihmisen ja Jumalan suhdetta. Sitä kautta voimme ymmärtää myös miten oleellisesti vapaus kuuluu rakkauteen.
Jos rakkautta yrittää pakottaa, se ei ole rakkautta. Rakkauttahan ei voi pakottaa. Rakkaus on vain ja ainoastaan vapaaehtoista. Jotta voi saada rakkautta, täytyy toisella olla mahdollisuus olla rakastamatta. Rakkaus on rakkautta, vain jos sen voi hylätä. Se on vapaaehtoinen valinta arvostaa toista ja välittää hänestä enemmän kuin itsestään.
Koska Jumala on rakkaus ja koska hän haluaa antaa ja vastaanottaa rakkautta, loi hän olentoja, jotka voivat valita rakastavatko he häntä vai eivät. ”Missä Herran Henki on, siellä on vapaus.” (2. Kor. 3:17). Jos päämääränä on rakkaus, on vapaus ainoa tapa päästä perille. Luodut voisivat hylätä hänen rakkautensa, mutta Jumala rakastaisi heitä joka tapauksessa enemmän kuin itseään. Hyvin, hyvin riskialtista puuhaa.
Jumala rakastaa meitä niin paljon, että luopui itsestään. Hän antoi itsensä meidän puolestamme. Hän otti riskin epäonnistua. Kuulostaa hurjalta, mutta mietitäänpä. Raamattu kertoo, ettei Jumala ole pahan kiusattavissa (Jaakob 1:13). Ihmiseksi tulleesta Jumalasta, Jeesuksesta sanotaan kuitenkin, että häntä on kaikessa koeteltu samalla tavalla kuin meitä. (Hepr. 4:15). Mikäli Jeesuksella ei ollut mahdollisuutta epäonnistua, häntä ei koeteltu kuten meitä. Kyseessä olisi vain huijaus.
Epämukava ajatus, mutta uskaltaisimmeko pohtia, mitä olisi tapahtunut, jos Jeesus olisi epäonnistunut, tehnyt syntiä, eli siirtynyt itsensä antavasta rakkaudesta itsekkyyden puolelle? Oman itsensä laittaminen toisten edelle – se on synnin olemus – johtaa väistämättä vähitellen kuolemaan (Jaakob 1:15). Jos Jeesus olisi epäonnistunut, niin hän olisi kuollut kuin me. Häntä ei enää olisi. Mitä silloin olisi tapahtunut kolmiyhteiselle Jumalalle? Osa Jumalasta olisi kuollut, hävinnyt, eikö niin? Jumala siis riskeerasi kaiken tullessaan ihmiseksi. Hän rakastaa meitä enemmän kuin itseään ja omaa elämäänsä. Rakkauden tähden Jumalan todellisuus olisi voinut muuttua ikuisesti. Panokset olivat todella suuret.
Tällainen kolmiyhteinen Jumala haastaa suomalaisen elämänmuodon ja arvomaailman, yksinpärjäämisen ihannoimisen. Ihmisiä, ei edes suomalaisia, ole tarkoitettu olemaan yksin ja selviämään omillaan. Kolmiyhteinen Jumala, yhteisö, on luonut meidät kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Meidät on luotu yhteyttä varten antamaan rakkautta ja ottamaan sitä vastaan, jakamaan itsestämme, ottamaan riskejä rakkauden tähden. Yhteyttä ei rakenna se, että yritämme näytellä parempia kuin olemme, että vaadimme itseltämme tai toisiltamme täydellisyyttä. Yhteyttä luo aitous, rehellisyys, armo ja vapaus.
Pelastus, ikuinen elämä on kutsua yhteyteen, Jumalan tuntemiseen sellaisena kuin hän on: rakkautena, joka antaa itsensä, ottaa riskejä. Jos tuntee erilaisen Jumalan, ei tunne Jumalaa. Jos hyppää veteen kastuu, koska vesi on märkää. Jos tuntee Jumalan, tulee rakkauden ympäröimäksi, tulee rakastetuksi ja alkaa itsekin rakastaa, koska Jumala on olemukseltaan rakkaus.
Tällainen kolmiyhteinen Jumala haastaa ajatuksemme ja tekomme niitä kohtaan, jotka ovat erilaisia kuin me:
- edustavat toisenlaista poliittista kantaa
- joiden uskonto on mielestämme outo ja pelottava
- jotka ovat iäkkäitä, heikkoja, sairaita tai joiden elämä on sekaisin ja vaikeaa, jotka eivät nyt ole markkinatermein sanottuna ”tuottavia kansalaisia”.
Kolmiyhteinen Jumala, joka riskeeraa oman itsensä niiden tähden, jotka hylkäävät hänen rakkautensa, haastaa sen miten Suomi ja Eurooppa suhtautuvat turvapaikanhakijoihin. Tällainen rakkaus tekee sietämättömäksi sen, että lähivesillämme hukkuu sadoittain väkivaltaa, sotaa, nälkää ja pelkoa pakenevia ihmisiä. Olemmeko me, kolmiyhteisen Jumalan palvelijat valmiita antamaan itsemme, riskeeraamaan kaiken heidän puolesta, joiden tähden itse Jumala laittoi kaiken alttiiksi?
Kolmiyhteinen Jumala muuttaa sen miten rukoilemme: oikeasti emme osaa rukoilla kovin hyvin, mutta itse Jumala, Pyhä Henki ja Jeesus Kristus rukoilevat puolestamme. Saamme levätä Jumalan rukouksessa ja tulla Jeesuksen nimessä rohkeasti armon valtaistuimen eteen ilman pelkoa. Siellä paranevat pelon lamaannuttamat aivomme. Kyky ajatella, arvioida, rakastaa, osoittaa myötätuntoa lisääntyy, kun saamme olla Jumalan edessä, hänen kanssaan, yhteydessään anteeksiannettuina ja rakastettuina ilman pelkoa. Lähestymme Jumalaa Jeesuksen nimessä, emme perustuen siihen miten itse pärjäämme ja tsemppaamme, miten hyvin on tullut elettyä, vaan luottaen siihen, mitä Jeesus teki. Hän laittoi kaiken alttiiksi sinun ja minun vuoksi ja antoi meille vapauden rakastaa häntä tai olla rakastamatta.
Missä Herran Henki on, siellä on vapaus ja siellä pelko hälvenee. Siellä voi itkeä ja nauraa, leikkiä ja hassutella, hengittää syvään, katsoa toista ihmistä silmiin, olla heikko ja auttaja samaan aikaan, olla ihminen.
Ylistäkäämme ainoaa Jumalaa, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen yhteytenä, johon meidät on kutsuttu. (Peter Halldorf) ”Silloin vahvakin vaikenee, silloin kuurokin kuuntelee, kun saa Jumalan aavistaa, kun Henki koskettaa, taivaan tuntea saa.” (Pekka Simojoki)
Lähteitä Raamatun lisäksi:
Brother, Greg. Our Loving Heavenly Father. Oregon Adventist Pastor –blogi.
Clark, Patrick. Mystery and Analogy. Catholic Moral Theology –blogi.
Gibson, Ty. An Endless Falling in Love. What eternal life means to you now. Pacific Press Publishing Association.
Jennigs, Timothy R. The God-Shaped Brain. How Changing Your View of God Transforms Your Life. IVP Books.
Jensen, Michael. The very practical doctrine of the Trinity. The Briefing. Matthiasmedia.com.
Kim-Kort, Mihee. Pentecost and the Trinity: Experiencing God in Fullness. Mihee Kim-Kort –blogi.
Leithart, Peter J. Confessing Trinity ja Trinity in Theory and Practice. First Things –blogi.
Mathonnes-VanderWell, Steve. Waltzing with the Trinity. The Twelve –blogi.
McKeever, Joe. Is the Trinity a man-made doctrine? ja Jesus claimed to be God. Why that matters. Pastor Joe McKeever –blogi.
Novak, Michael. Trinity as Communio. First Things –blogi.
Richardson, Jan. Reading from the Epistles, Trinity Sunday, Year C: Romans 5.1-5. ja A Spiral-shaped God. Painted Prayerbook –blogi.
Mutta tässä siis pohdintaa kolminaisuuden tiimoilta, olkaa hyvä.
KOLMINKERTAINEN IHMETYS
Minulla oli lapsena, varsinkin kouluikäisenä, paljon nykyään oudolta tuntuvia pelkoja: tulitikun sytyttäminen, että joutuu tekemään toisten nähden jotain mitä ei osaa tai uskalla, käveleminen kadulla, jolla oli poikia, että sängyn alta joku olio tarttuu jalkoihin, että peliin valitaan viimeisenä, että pihaleikissä jää ensimmäisenä kiinni, että leirinuotiolla valitaan johonkin leikkiin ja joutuu kaikkien silmien eteen. Yksin jääminen pelotti, toisaalta myös toisten lasten seura.
Vaikka pelonaiheet eivät edes olisi kovin vakavia, on pelossa eläminen vaivalloista ja väsyttävää. Saati sitten, jos joutuu pelkäämään kiusaamista, väkivaltaa, hyväksikäyttöä, kuolemaa tai pelottavaa, ankaraa Jumalaa.
Aivotutkija Andrew Newberg Pennsylvanian yliopistosta on tutkimuksessaan saanut selville, että kaikenlainen mietiskely saa aikaan myönteisiä muutoksia aivoissa. Suurimmat muutokset tapahtuivat kuitenkin niillä, jotka mietiskelivät rakastavaa Jumalaa. Etuotsalohkossa tapahtui silloin kasvua, siellä missä on kykymme ajatella, arvioida. Seurauksena oli lisääntynyt empatiakyky, myötätunto, halu auttaa toisia. Samalla paranivat terävä ajattelu ja muisti. Rakastavan Jumalan ajatteleminen siis auttaa aivoja paranemaan ja kehittymään.
Mutta, ja tämä on iso mutta, jos keskitymme Jumalaan, joka ei ole rakkaus, vaan joka rankaisee, kostaa, tuomitsee, kritisoi, on etäinen ja pelottava, niin silloin aivomme kärsivät. Pelko saa aikaan hälytystilan aivoissa. Jos se jää päälle, aiheuttaa se kroonisen tulehdustilan ja vahingoittaa niin aivoja kuin kehoa. Silloin kysy ajatella, rakastaa ja olla myötätuntoinen kärsii.
Pelkoon perustuva uskonto aiheuttaa siis aivovaurioita. Sillä on väliä millaista Jumalaa palvelee.
Jumala on rakkaus, kirjoittaa Johannes ensimmäisessä kirjeessään. Rakkaus on Jumalasta. Jumalan rakkaus ilmestyi keskuuteemme. Jumala on rakastanut meitä. Olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole. Rakastamme, koska Jumala on rakastanut meitä. Täydellinen rakkaus karkottaa pelon. (1. Joh. 4)
Mitä se oikeasti tarkoittaa, että Jumala on rakkaus – täydellinen rakkaus, sellainen, joka voi karkottaa pelon? Kristinuskossa korostetaan, että Jumala on yksi. Ei ole muita jumalia. Mutta voiko olemukseltaan yksi olla olemukseltaan täydellinen rakkaus?
Rakkaus suuntautuu ulospäin. Rakkaudella on joku, jota rakastaa. En voi vain olla yksin ja keskittyä itseeni ja sa-noa, että rakastan. Pelkkä itsensä rakastaminen ei ole rakkautta. Rakkaus tarvitsee kohteen, jolla antaa itsensä.
Rakkaus on Jumalan identiteetti. Rakkaus on kuka, mitä ja miten Jumala on. Kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki voi olla rakkaus. Ykseydessä on kolme, jotka voivat rakastaa toisiaan ja ottaa rakkautta vastaan.
Danielin kirjassa Jumalasta käytetään nimeä ”Ikiaikainen” (Dan. 7:9). Paavali sanoo kirjeessään kolossalaisille Jumalan olleen olemassa ennen kaikkea muuta (Kol. 1:7). Miten Jumalan aika kului ikiaikaisina aikoina ennen kuin mitään muuta oli olemassa? Kuulostaa yksinäiseltä ja tylsältä…
Sakarjan kirjassa 13:7 Herra kuvaa kuolevaa paimenta eli Jeesusta sanalla uskottuni, l. läheisin ystäväni, lähellä minua. Ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille Kristuksen sanotaan olevan Jumalan viisaus. Sananlaskuissa Jumalan viisaus kertoo itsestään: olin hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa, leikkimässä hänen edessään. (Sanal. 8:30). Johanneksen evankeliumin 17. luvussa jakeessa 24 Jeesus sanoo Isälle: ”Olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista.”
Tämä salaperäinen kuva ei kuullosta enää niin kovin tylsältä, eikä tyhjältä: läheisin ystävä, olla toisen ilona, leikkiä, rakastaa. Jumala ei ole koskaan ollut yksin, eikä itseään varten. Kolmiyhteinen Jumala on aina ollut rakkauden antaja ja rakkauden vastaanottaja. Jumala on täydellinen rakastava yhteisö.
Mutta monet sanovat, ettei koko kolminaisuus sanaa edes ole Raamatussa! Ei olekaan, eikä tarvitsekaan, se on sana, jonka olemme antaneet sille kuvalle Jumalasta, joka meille tihkuu Raamatun eri puolilta. Raamatun Jumala on sekä minä että me. Jumala sanoo yksinkertaisesti olevansa MINÄ OLEN, mutta silti ”tehkäämme ihminen kuvaksemme”. Jumala on minä, Jumala on me.
Evankeliumien todistus kertoo vahvasti, että Jeesus oli ihminen. Hän rukoili – hän tarvitsi Jumalaa aivan kuten mekin tarvitsemme. Silti hänen seuraajansa myös rukoilivat ja palvoivat häntä – ja Jeesus ei estellyt, vaikka edes enkeleitä ei saanut palvoa. Hän oli myös Jumala.
Emme osaa selittää miten nämä kaksi asiaa voivat olla totta samaan aikaan. Vuosituhansien aikana ihmiset ovat yrittäneet yksinkertaistaa asioita jättämällä toisen puolen pois. Toiset ovat sanoneet että Jeesus oli Jumala – muttei oikeasti ihminen (doketismi, gnostilaisuus). Toiset taas että Jeesus oli ihminen, muttei oikeasti Jumala (ebioniitit, areiolaisuus). On niitäkin, jotka ovat ratkaisseet asian ajattelemalla, että Jeesus ei ollut täysin kumpikaan, vaan jonkinlainen yhdistelmä, hybridi molempia (nestoriolaisuus, apollinarismi). Mutta nämä yksinkertaistusyritykset jättävät osan Raamatun todellisuudesta pois.
Siksi kolminaisuus. Emme voi ymmärtää, emmekä selittää sitä. Hyvä niin. Jumala ei ole ihmisen selitettävissä. Fyysikkotaustainen tuttavani kuvasi kolminaisuutta ”kutkuttavaksi asiaksi, jota voi yrittää ymmärtää, mutta joka aina jättää vähän ymmälleen ja samalla ehdottaa, että se ei edes ole mitenkään tyhjentävä kuvaus Jumalan olemuksesta.” Jos meillä on vaikeuksia jo ymmärtää materian luonnetta, aalto-hiukkasdualismia, niin kolminaisuus tuskin koskaan voi avautua meille täysin.
Mutta kolminaisuus auttaa ymmärtämään Jumalan rakkautta, se auttaa karkottamaan pelkoa elämästämme. Ajatelkaamme Pyhää Henkeä: hädän hetkellä, yksinäisyydessä tai ihan vaan tavallisessa arjessa, kumman haluaisit kumppaniksesi, voimallisen persoonan, jonka kanssa seurustella vai voimalaitoksen? Haluaisitko autiolle saarelle seuraksesi Hengen, joka ymmärtää, lohduttaa ja auttaa, vai akun, jossa on virtaa?
Ilman ymmärrystä kolminaisesta Jumalasta kristinuskon keskeinen asia, Jeesuksen ristinkuolema, antaa ahdistavan ja pelottavan kuvan Jumalasta. Silloin siitä tulee ikään kuin jumalallista lasten kaltoinkohtelua, jossa syytön lapsi kärsii ja kuolee, koska ankara, leppymätön Jumala vaatii uhria. Jumala on oikeudenmukaisuuden Jumala, Jeesus on rakkaus. Oikeudenmukaisuus vaatii uhria ja rangaistusta synneillemme, rakkaus tarjoaa anteeksiantoa. Koska Jumala on oikeudenmukaisuuden Jumala, niin jotakuta täytyy rangaista, hän käyttää siihen käyttää siihen Poikaansa, ja niin ihmiset voivat sitten pelastua. Mutta jos Jumala laittaa toisen, vieläpä oman lapsensa kärsimään ja ottamaan rangaistuksen vastaan, niin sellainen Jumala herättää pelkoa – ja saa aikaan aivovaurioita.
Mutta Jumalan rakkaus tuli luoksemme, koska itse Jumala tuli luoksemme. Hän tuli ilmaisemaan millaista hänen rakkautensa on ja sen voi tehdä vain, jos tulee itse. Pelkkä lähettiläs ei riitä. Käsitys siitä, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi ja sama Jumala, ei kolme eri Jumalaa, on tärkeä, koska silloin kaiken sen minkä Jeesus kärsii, kärsii myös Isä. Kaiken sen mitä Jeesus antaa, antaa myös Isä. Jeesus ei anna anteeksi Isästä huolimatta. Ei. Jos olette nähneet minut, olette nähneet Isän, sanoi Jeesus. Olette nähneet millainen Jumala on – täydellisen rakkauden.
Siksi ”ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus” (1. Kor. 1:24). Siksi ristin kauheus, brutaalisuus, iljetys paljastaa meille mitä on rakkaus ja millainen Jumala on. Jumala oli siellä itse.
Joten kaikki me, jotka pelkäämme, itkemme, kaipaamme, etsimme, huokaamme, uuvumme, kaikki me, jotka olemme yksinäisiä, joita kiusataan ja vainotaan, kaikki me, saamme katsoa ristin Voittajaan, kasvoihin Kaikkivaltiaan, saamme katsoa suureen rakkauteen ja päästää irti pelosta.
Jeesuksen kuoleman tarkoitus on, että saisimme elää yhdessä hänen kanssaan (1. Tess. 5: 10). Hän sanoo: ”Minä tahdon, että ne jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen.” (Joh. 17:24) ”Ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3). Jeesus ei määrittele ikuista elämää niin kuin me, sen pituuden mukaan, vaan sen laadun mukaan. Ikuinen elämä on Jeesuksen – siis Jumalan – tuntemista ja sitä, että saamme olla yhdessä hänen kanssaan. Jumala kaipaa, odottaa meitä ihmisiä. Hän kutsuu meitä siihen salattuun yhteyteen, joka Jumala on. Jeesus toivoo, että olemme yhtä ”meidän kanssamme”. ”Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä” ”jotta minä pysyisin heissä”. (Joh. 17)
Kolmiyhteinen Jumala kutsuu meidät kolminaisuuden välillä olevaan rakkauteen, ykseyteen, yhteyteen, läheisyyteen. Sitä Isä, Poika ja Pyhä Henki haluaa: Tervetuloa mukaan tähän, jota et ymmärrä, mutta joka räjäyttää tajuntasi. Tervetuloa mukaa toisiin keskittyvään rakkauteen, joka on yhtä muinaista kuin Jumala itse. Henkeäsalpaava kutsu.
Ihmisinä ymmärrämme läheisyyden, rakkauden ja ykseyden parhaiten lapsen ja vanhemman suhteen tai eroottisen, seksuaalisen läheisyyden kautta. Siksi Raamattu käyttää kumpaakin kuvaa kuvaamaan ihmisen ja Jumalan suhdetta. Sitä kautta voimme ymmärtää myös miten oleellisesti vapaus kuuluu rakkauteen.
Jos rakkautta yrittää pakottaa, se ei ole rakkautta. Rakkauttahan ei voi pakottaa. Rakkaus on vain ja ainoastaan vapaaehtoista. Jotta voi saada rakkautta, täytyy toisella olla mahdollisuus olla rakastamatta. Rakkaus on rakkautta, vain jos sen voi hylätä. Se on vapaaehtoinen valinta arvostaa toista ja välittää hänestä enemmän kuin itsestään.
Koska Jumala on rakkaus ja koska hän haluaa antaa ja vastaanottaa rakkautta, loi hän olentoja, jotka voivat valita rakastavatko he häntä vai eivät. ”Missä Herran Henki on, siellä on vapaus.” (2. Kor. 3:17). Jos päämääränä on rakkaus, on vapaus ainoa tapa päästä perille. Luodut voisivat hylätä hänen rakkautensa, mutta Jumala rakastaisi heitä joka tapauksessa enemmän kuin itseään. Hyvin, hyvin riskialtista puuhaa.
Jumala rakastaa meitä niin paljon, että luopui itsestään. Hän antoi itsensä meidän puolestamme. Hän otti riskin epäonnistua. Kuulostaa hurjalta, mutta mietitäänpä. Raamattu kertoo, ettei Jumala ole pahan kiusattavissa (Jaakob 1:13). Ihmiseksi tulleesta Jumalasta, Jeesuksesta sanotaan kuitenkin, että häntä on kaikessa koeteltu samalla tavalla kuin meitä. (Hepr. 4:15). Mikäli Jeesuksella ei ollut mahdollisuutta epäonnistua, häntä ei koeteltu kuten meitä. Kyseessä olisi vain huijaus.
Epämukava ajatus, mutta uskaltaisimmeko pohtia, mitä olisi tapahtunut, jos Jeesus olisi epäonnistunut, tehnyt syntiä, eli siirtynyt itsensä antavasta rakkaudesta itsekkyyden puolelle? Oman itsensä laittaminen toisten edelle – se on synnin olemus – johtaa väistämättä vähitellen kuolemaan (Jaakob 1:15). Jos Jeesus olisi epäonnistunut, niin hän olisi kuollut kuin me. Häntä ei enää olisi. Mitä silloin olisi tapahtunut kolmiyhteiselle Jumalalle? Osa Jumalasta olisi kuollut, hävinnyt, eikö niin? Jumala siis riskeerasi kaiken tullessaan ihmiseksi. Hän rakastaa meitä enemmän kuin itseään ja omaa elämäänsä. Rakkauden tähden Jumalan todellisuus olisi voinut muuttua ikuisesti. Panokset olivat todella suuret.
Tällainen kolmiyhteinen Jumala haastaa suomalaisen elämänmuodon ja arvomaailman, yksinpärjäämisen ihannoimisen. Ihmisiä, ei edes suomalaisia, ole tarkoitettu olemaan yksin ja selviämään omillaan. Kolmiyhteinen Jumala, yhteisö, on luonut meidät kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Meidät on luotu yhteyttä varten antamaan rakkautta ja ottamaan sitä vastaan, jakamaan itsestämme, ottamaan riskejä rakkauden tähden. Yhteyttä ei rakenna se, että yritämme näytellä parempia kuin olemme, että vaadimme itseltämme tai toisiltamme täydellisyyttä. Yhteyttä luo aitous, rehellisyys, armo ja vapaus.
Pelastus, ikuinen elämä on kutsua yhteyteen, Jumalan tuntemiseen sellaisena kuin hän on: rakkautena, joka antaa itsensä, ottaa riskejä. Jos tuntee erilaisen Jumalan, ei tunne Jumalaa. Jos hyppää veteen kastuu, koska vesi on märkää. Jos tuntee Jumalan, tulee rakkauden ympäröimäksi, tulee rakastetuksi ja alkaa itsekin rakastaa, koska Jumala on olemukseltaan rakkaus.
Tällainen kolmiyhteinen Jumala haastaa ajatuksemme ja tekomme niitä kohtaan, jotka ovat erilaisia kuin me:
- edustavat toisenlaista poliittista kantaa
- joiden uskonto on mielestämme outo ja pelottava
- jotka ovat iäkkäitä, heikkoja, sairaita tai joiden elämä on sekaisin ja vaikeaa, jotka eivät nyt ole markkinatermein sanottuna ”tuottavia kansalaisia”.
Kolmiyhteinen Jumala, joka riskeeraa oman itsensä niiden tähden, jotka hylkäävät hänen rakkautensa, haastaa sen miten Suomi ja Eurooppa suhtautuvat turvapaikanhakijoihin. Tällainen rakkaus tekee sietämättömäksi sen, että lähivesillämme hukkuu sadoittain väkivaltaa, sotaa, nälkää ja pelkoa pakenevia ihmisiä. Olemmeko me, kolmiyhteisen Jumalan palvelijat valmiita antamaan itsemme, riskeeraamaan kaiken heidän puolesta, joiden tähden itse Jumala laittoi kaiken alttiiksi?
Kolmiyhteinen Jumala muuttaa sen miten rukoilemme: oikeasti emme osaa rukoilla kovin hyvin, mutta itse Jumala, Pyhä Henki ja Jeesus Kristus rukoilevat puolestamme. Saamme levätä Jumalan rukouksessa ja tulla Jeesuksen nimessä rohkeasti armon valtaistuimen eteen ilman pelkoa. Siellä paranevat pelon lamaannuttamat aivomme. Kyky ajatella, arvioida, rakastaa, osoittaa myötätuntoa lisääntyy, kun saamme olla Jumalan edessä, hänen kanssaan, yhteydessään anteeksiannettuina ja rakastettuina ilman pelkoa. Lähestymme Jumalaa Jeesuksen nimessä, emme perustuen siihen miten itse pärjäämme ja tsemppaamme, miten hyvin on tullut elettyä, vaan luottaen siihen, mitä Jeesus teki. Hän laittoi kaiken alttiiksi sinun ja minun vuoksi ja antoi meille vapauden rakastaa häntä tai olla rakastamatta.
Missä Herran Henki on, siellä on vapaus ja siellä pelko hälvenee. Siellä voi itkeä ja nauraa, leikkiä ja hassutella, hengittää syvään, katsoa toista ihmistä silmiin, olla heikko ja auttaja samaan aikaan, olla ihminen.
Ylistäkäämme ainoaa Jumalaa, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen yhteytenä, johon meidät on kutsuttu. (Peter Halldorf) ”Silloin vahvakin vaikenee, silloin kuurokin kuuntelee, kun saa Jumalan aavistaa, kun Henki koskettaa, taivaan tuntea saa.” (Pekka Simojoki)
Lähteitä Raamatun lisäksi:
Brother, Greg. Our Loving Heavenly Father. Oregon Adventist Pastor –blogi.
Clark, Patrick. Mystery and Analogy. Catholic Moral Theology –blogi.
Gibson, Ty. An Endless Falling in Love. What eternal life means to you now. Pacific Press Publishing Association.
Jennigs, Timothy R. The God-Shaped Brain. How Changing Your View of God Transforms Your Life. IVP Books.
Jensen, Michael. The very practical doctrine of the Trinity. The Briefing. Matthiasmedia.com.
Kim-Kort, Mihee. Pentecost and the Trinity: Experiencing God in Fullness. Mihee Kim-Kort –blogi.
Leithart, Peter J. Confessing Trinity ja Trinity in Theory and Practice. First Things –blogi.
Mathonnes-VanderWell, Steve. Waltzing with the Trinity. The Twelve –blogi.
McKeever, Joe. Is the Trinity a man-made doctrine? ja Jesus claimed to be God. Why that matters. Pastor Joe McKeever –blogi.
Novak, Michael. Trinity as Communio. First Things –blogi.
Richardson, Jan. Reading from the Epistles, Trinity Sunday, Year C: Romans 5.1-5. ja A Spiral-shaped God. Painted Prayerbook –blogi.
29.5.16
Ennustus (vihdoin) toteutui!
Urheilulehti on usein viihteellistä luettavaa. Rikasta kielenkäyttöä, välillä teräviä analyysejä, jotka soveltuvat urheilun ulkopuolisenkiin maailmaan. Tasa-arvoakin teksteissä kannatetaan, tosin se ei kyllä näy lehden sisällössä. Naisurheilu on pysynyt kuriositeetin asemassa. Tulevaisuuden ennustuksia on hauska lukea. Semmonen tuntuma on jäänyt, että aika harvoin vaan ovat toteutuneet.
Mutta nyt napsahti ennustus, joka toteutui! "Torilla ei tavata. Suomi pelaa MM-kisoissa korkeintaan hopeasta" -julisti 12.5. 2016 Urheilulehden kansi.
Itselläni oli sama tuntuma, vaikka en koko kisoihin perehtynyt lainkaan.
Olemmekohan tulevaisuuden ennakoinnissa Urheilulehden kanssa kuta kuinkin samaa tasoa? ;-)
Mutta nyt napsahti ennustus, joka toteutui! "Torilla ei tavata. Suomi pelaa MM-kisoissa korkeintaan hopeasta" -julisti 12.5. 2016 Urheilulehden kansi.
Itselläni oli sama tuntuma, vaikka en koko kisoihin perehtynyt lainkaan.
Olemmekohan tulevaisuuden ennakoinnissa Urheilulehden kanssa kuta kuinkin samaa tasoa? ;-)
25.5.16
"Pelkoon perustuva uskonto aiheuttaa aivovaurioita"
Jyväskylän adventtiseurakunnasta radioitiin jumalanpalvelus, jossa saarnasin.
Sanoin mm. näin: "Pelkoon perustuva uskonto aiheuttaa aivovaurioita."
Kuunneltavissa vielä 10 päivää.
Sanoin mm. näin: "Pelkoon perustuva uskonto aiheuttaa aivovaurioita."
Kuunneltavissa vielä 10 päivää.
26.4.16
7.1.15
Vapaus on tärkeä mittari #JeSuisCharlie
Väkivallalla eri mieltä olevia vastaan ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.
Erilaisia ilmiöitä, opetuksia, ismejä, oppeja, teologioita ja omia mielipiteitään arvioidessa yksi tärkeä arviointiperuste on vapaus. Pyritäänkö tällä ottamaan pois ihmisen vapaus? Rajoittaako tämä omantunnon vapautta? Onko tämä pakottamista, manipulointia tai uhkailua?
Missä Herran Henki on, siellä on vapaus.
-Raamattu
#JeSuisCharlie
Erilaisia ilmiöitä, opetuksia, ismejä, oppeja, teologioita ja omia mielipiteitään arvioidessa yksi tärkeä arviointiperuste on vapaus. Pyritäänkö tällä ottamaan pois ihmisen vapaus? Rajoittaako tämä omantunnon vapautta? Onko tämä pakottamista, manipulointia tai uhkailua?
Missä Herran Henki on, siellä on vapaus.
-Raamattu
#JeSuisCharlie
26.8.14
Salaman iskemä
Tämä uutinen Rovaniemelle lentäneestä lentokoneesta, johon salama iski toi mieleen oman kokemuksen.
Muistaakseni kerran Kroatiaan lentäessäni salama iski koneeseen. Se oli todellakin sellainen kilahdus, että sen muistaa. Ja kone tärähti aika lailla. Yht'äkkiä olimme kaikki ihan hereillä ja valppaina.
Iskun jälkeen kapteeni iloisesti ilmoitti, että meihin iski salama. Ei se ole vaarallista, sellaista tapahtuu "all the time".
Ikimuistoista joka tapauksessa.
Muistaakseni kerran Kroatiaan lentäessäni salama iski koneeseen. Se oli todellakin sellainen kilahdus, että sen muistaa. Ja kone tärähti aika lailla. Yht'äkkiä olimme kaikki ihan hereillä ja valppaina.
Iskun jälkeen kapteeni iloisesti ilmoitti, että meihin iski salama. Ei se ole vaarallista, sellaista tapahtuu "all the time".
Ikimuistoista joka tapauksessa.
19.8.14
Totuus kuolee ensimmäisenä, Ukrainassakin
Seurakuntayhteys on sitten hieno ja avartava juttu.
Viime sapattina jumalanpalveluksessa oli mukana ukrainalainen, joka kertoi kuulumisia Ukrainasta. Henkilökohtaisissa keskusteluissa oli mahdollista kysellä lisää.
Millaista on seurakunnan elämä sotatilanteessa? Vaikeaa.
Kun toisen maailmansodan aikana eläneet ovat kertoneet seurakunnan elämästä silloin, ovat nuoremmat polvet olleet kuuntelematta sen tarkemmin. Nyt he ovat itse siinä tilanteessa.
Niin perheissä, seurakunnissa kuin muissakin yhteisöissä toiset ihmiset uskovat yhtä puoluetta, toiset toista. Toiset kannattavat Venäjää, toiset Ukrainaa. Mutta seurakunnassa ei ole riitaa poliittisesta tilanteesta.
Siitä olemme todella yllättyneitä, ihmetteli ukrainalainen vieraamme.
Sotatilanteessa vähemmistöjen asema ei ole kovin vakaa. Välillä protestanttisiin seurakuntiin suhtaudutaan ystävällisesti, mutta helposti ne vedetään syntipukeiksi ongelmille. Yht'äkkiä ääni kellossa voi olla aivan toinen ja ympäristö muuttuu vihamieliseksi.
Vieraamme kertoi myös innostavista seurakunnan projekteista, joita on toteutettu tai ovat suunnittelussa. Nyt ne ovat pysähdyksissä.
Kiovan vallankumouksessa vierastamme häiritsi sn vahvasti uskonnollinen sävy. Ensin rukoiltiin hartaasti "kuin ehtoollisella" ja sitten lähdettiin heittelemään kiviä ja tuhoamaan rakennuksia. Jokin siinä yhtälössä ei täsmää...
Telkkarinsa hän kertoi myyneensä, koska "sieltä ei tule uutisia." Asiasta, josta hänellä oli ensikäden tietoa kerrottiin Venäjän televisiossa ihan väärin, mutta niin myös Ukrainan televisiossa. "Ne vain kertovat mitä ihmiset haluavat kuulla." Koska televisiosta tulee vain propagandaa, ei hän kokenut enää tarvitsevansa koko vempainta.
Sodassa totuus kuolee ensimmäisenä. Näin taitaa olla asioiden laita myös Ukrainassa.
Mutta missä muualla tavallinen ihminen pääsee tällä tavalla henkilökohtaisesti kurkistamaan maailman politiikan näyttämön sisään yksilöiden kautta kuin seurakunnassa? Olisin taas jäänyt paljosta paitsi, jos en olisi ollut paikalla.
Vieraamme pyysi muistamaan rukouksin Ukrainaa ja sen seurakuntia. Seurakuntayhteys on myös sitä, että rukoilemme toinen toistemme puolesta.
Viime sapattina jumalanpalveluksessa oli mukana ukrainalainen, joka kertoi kuulumisia Ukrainasta. Henkilökohtaisissa keskusteluissa oli mahdollista kysellä lisää.
Millaista on seurakunnan elämä sotatilanteessa? Vaikeaa.
Kun toisen maailmansodan aikana eläneet ovat kertoneet seurakunnan elämästä silloin, ovat nuoremmat polvet olleet kuuntelematta sen tarkemmin. Nyt he ovat itse siinä tilanteessa.
Niin perheissä, seurakunnissa kuin muissakin yhteisöissä toiset ihmiset uskovat yhtä puoluetta, toiset toista. Toiset kannattavat Venäjää, toiset Ukrainaa. Mutta seurakunnassa ei ole riitaa poliittisesta tilanteesta.
Siitä olemme todella yllättyneitä, ihmetteli ukrainalainen vieraamme.
Sotatilanteessa vähemmistöjen asema ei ole kovin vakaa. Välillä protestanttisiin seurakuntiin suhtaudutaan ystävällisesti, mutta helposti ne vedetään syntipukeiksi ongelmille. Yht'äkkiä ääni kellossa voi olla aivan toinen ja ympäristö muuttuu vihamieliseksi.
Vieraamme kertoi myös innostavista seurakunnan projekteista, joita on toteutettu tai ovat suunnittelussa. Nyt ne ovat pysähdyksissä.
Kiovan vallankumouksessa vierastamme häiritsi sn vahvasti uskonnollinen sävy. Ensin rukoiltiin hartaasti "kuin ehtoollisella" ja sitten lähdettiin heittelemään kiviä ja tuhoamaan rakennuksia. Jokin siinä yhtälössä ei täsmää...
Telkkarinsa hän kertoi myyneensä, koska "sieltä ei tule uutisia." Asiasta, josta hänellä oli ensikäden tietoa kerrottiin Venäjän televisiossa ihan väärin, mutta niin myös Ukrainan televisiossa. "Ne vain kertovat mitä ihmiset haluavat kuulla." Koska televisiosta tulee vain propagandaa, ei hän kokenut enää tarvitsevansa koko vempainta.
Sodassa totuus kuolee ensimmäisenä. Näin taitaa olla asioiden laita myös Ukrainassa.
Mutta missä muualla tavallinen ihminen pääsee tällä tavalla henkilökohtaisesti kurkistamaan maailman politiikan näyttämön sisään yksilöiden kautta kuin seurakunnassa? Olisin taas jäänyt paljosta paitsi, jos en olisi ollut paikalla.
Vieraamme pyysi muistamaan rukouksin Ukrainaa ja sen seurakuntia. Seurakuntayhteys on myös sitä, että rukoilemme toinen toistemme puolesta.
14.8.14
2.7.14
Pallo ja miehet vierivät viheriöllä
Mikäs siinä jalkapalloa seuratessa kun on näin viileä kesäkin. Ihan miellyttäväähän tuo on katsella herrashenkilöitä juoksemassa nurmella edes takaisin. Kovakuntoisilta vaikuttavat eivätkä kaljamahat hölsky pallon perässä kirmaillessa. Kampaajallakin näyttävät monet käyneen.
Yleisöllä sen sijaan eivät kampaukset ole yhtä komeita ja kaljamahat niin harvinaisia. Mutta minkä se tässä pelaajille häviää, sen se meikissä ehdottomasti voittaa...
Niin, piti sitä vaan sanomani, että hyvät ovat olleet palloilukisat Brasiliassa ja tarjonneet huikeita otteluita! Onneksi Suomi ei ole mukana, sitten jännitystä ei ainakaan kestäisi.
Yleisöllä sen sijaan eivät kampaukset ole yhtä komeita ja kaljamahat niin harvinaisia. Mutta minkä se tässä pelaajille häviää, sen se meikissä ehdottomasti voittaa...
Niin, piti sitä vaan sanomani, että hyvät ovat olleet palloilukisat Brasiliassa ja tarjonneet huikeita otteluita! Onneksi Suomi ei ole mukana, sitten jännitystä ei ainakaan kestäisi.
28.6.14
Mihin lajiin menis?
Katsotaan urheiluruutua. Aiheena on ralli.
Mukula, 6 v.: Tohon lajiin voi kuolla jos törmää. Mä en halua mennä tohon lajiin.
Seuraavaksi kerrotaan golfista.
Mukula: Tohon lajiin mä voisin mennä!
Mukula, 6 v.: Tohon lajiin voi kuolla jos törmää. Mä en halua mennä tohon lajiin.
Seuraavaksi kerrotaan golfista.
Mukula: Tohon lajiin mä voisin mennä!
8.6.14
Miksi Jutalta kysytään onko hän itkenyt?
Satuin kuulemaan pätkän radio-ohjelmaa Yle puhe:lta, jossa naistoimittaja (jonka nimeä en tiedä) haastatteli Jutta Urpilaista puheenjohtajakilvan häviöstä.
Hän kysyi moneen kertaan tunteista. Hän myös halusi tietää onko Jutta itkenyt asian johdosta. Tätäkin asiaa piti kysyä kaksi kertaa!
Enpä ole kuullut moista kysyttävän miespoliitikoilta.
Jutta vastasi tyylikkäästi tökeröihin kysymyksiin.
Hän kysyi moneen kertaan tunteista. Hän myös halusi tietää onko Jutta itkenyt asian johdosta. Tätäkin asiaa piti kysyä kaksi kertaa!
Enpä ole kuullut moista kysyttävän miespoliitikoilta.
Jutta vastasi tyylikkäästi tökeröihin kysymyksiin.
2.5.14
Avuttomana aamiaisella
Pidin iltahartauden "Avuttoman aamiainen" Yle Radio 1:ssä.
Se on kuunneltavissa vielä 27 päivää täällä.
Se on kuunneltavissa vielä 27 päivää täällä.
23.2.14
Olympiahuomioita 4: kisastudio ja tv-lähetykset
Amerikoissa asuessamme seurattiin sielläkin olympialaisia ja siinä puuhassa meinasi kyllä hermot mennä. JenkkiTV ei luottanut urheilun ja kisojen voimaan, vaan lähetykset olivat täynnä kaikkea muuta. Etukäteen filmattuja henkilökuvahehkutuksia, vanhaa urheiludraamaa, muuten vaan hehkutusta, klippejä ja silloin tällöin pieniä paloja itse urheilua. Keskityttiin vaan määrättyihin tähtiin. Siis sellaisiin, joista oli osattu arvata etukäteen että tuo voi menestyä. Ä R S Y T T Ä V Ä Ä
Nyt Sotshin kisoja katsellessa on ollut kyllä myös pientä ärsytystä ilmassa Suomen kisastudioiden takia. Hyvä kisa menossa, mutta silti on pakko alkaa studiossa jotain pölistä, hakea sinne vieraita, jotka eivät liity aiheeseen muuten kuin että ovat joskus katsoneet kisoja, pyörittää vanhoja pätkiä ja klippejä.
Muutenkin lähetykset ovat olleet pirstaleisia. Halutessaan katsoa jonkin kilpailun on täytynyt vaihtaa kanavaa sinne tänne ja välillä mennä nettiin.
Eikös sitä vois näyttää ihan samalta kanavalta koko kilpailun ja vasta sitten vaihtaa toiseen? Miksi jättää kilpailun katsominen kesken, jotta voi näyttää jotain täytesälää?
Turhat pölinät pois, videoklipit vähemmälle, vanhat tähtihetket pois ja melkein kaikki vieraat vois jäädä kotiin ja toistostakin voisi luopua. Tässä olis mun toiveet kisalähetyksille. Miten onkaan sellainen tunne, että tällaisia toiveita tuskin kuullaan...
Mut ois vaan kiva ihan katsoa juttuja kilpailu kerrallaan, kokonaisuuksina. Onkohan kaltaisiani ihmisiä olemassa vielä muita?
#sotshi #kisastudio #olympialaiset #yle
Nyt Sotshin kisoja katsellessa on ollut kyllä myös pientä ärsytystä ilmassa Suomen kisastudioiden takia. Hyvä kisa menossa, mutta silti on pakko alkaa studiossa jotain pölistä, hakea sinne vieraita, jotka eivät liity aiheeseen muuten kuin että ovat joskus katsoneet kisoja, pyörittää vanhoja pätkiä ja klippejä.
Muutenkin lähetykset ovat olleet pirstaleisia. Halutessaan katsoa jonkin kilpailun on täytynyt vaihtaa kanavaa sinne tänne ja välillä mennä nettiin.
Eikös sitä vois näyttää ihan samalta kanavalta koko kilpailun ja vasta sitten vaihtaa toiseen? Miksi jättää kilpailun katsominen kesken, jotta voi näyttää jotain täytesälää?
Turhat pölinät pois, videoklipit vähemmälle, vanhat tähtihetket pois ja melkein kaikki vieraat vois jäädä kotiin ja toistostakin voisi luopua. Tässä olis mun toiveet kisalähetyksille. Miten onkaan sellainen tunne, että tällaisia toiveita tuskin kuullaan...
Mut ois vaan kiva ihan katsoa juttuja kilpailu kerrallaan, kokonaisuuksina. Onkohan kaltaisiani ihmisiä olemassa vielä muita?
#sotshi #kisastudio #olympialaiset #yle
27.11.13
Uskoontulo radiossa
Erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu ja ohjelma uskoontulosta Perttu Häkkisen radio-ohjelmassa. Nostan hattua toimittajille ja vieraille
Tauno "Tauski" Peltoselle ja Janne "Michael Black Eletro" Hyttiselle, nyk. Yahya Kayak.
Hyvä YLEpuhe!
Raamatussa uskoontulosta käytetään monenlaisia kielikuvia, esimerkiksi uudestisyntyminen ja kääntyminen. Kääntyminen tarkoittaa kirjaimellisesti kääntymistä, suunta vaihtuu kohti Jumalaa. Joskus se tapahtuu nopeasti, joskus hitaasti. Toisilla siihen liittyy dramaattisia kokemuksia, toisille se on hiljaista mielen avartumista ja luottamuksen kasvua. Jollekulle uskoontulo on voimakas tunteellinen kokemus, jollekulle toiselle taas enemmänkin älyllistä pohdintaa ja johtopäätökseen tulemista.
Uskoontulossakaan ei ole vain yhtä muottia. Sekin saa tapahtua persoonaamme sopivalla tavalla.
Tässä eräs mielenkiintoinen kääntymiskokemus.
Raamatussa uskoontulosta käytetään monenlaisia kielikuvia, esimerkiksi uudestisyntyminen ja kääntyminen. Kääntyminen tarkoittaa kirjaimellisesti kääntymistä, suunta vaihtuu kohti Jumalaa. Joskus se tapahtuu nopeasti, joskus hitaasti. Toisilla siihen liittyy dramaattisia kokemuksia, toisille se on hiljaista mielen avartumista ja luottamuksen kasvua. Jollekulle uskoontulo on voimakas tunteellinen kokemus, jollekulle toiselle taas enemmänkin älyllistä pohdintaa ja johtopäätökseen tulemista.
Uskoontulossakaan ei ole vain yhtä muottia. Sekin saa tapahtua persoonaamme sopivalla tavalla.
Tässä eräs mielenkiintoinen kääntymiskokemus.
14.4.13
Kiusaamiseen tulee puuttua myös niiden, jotka eivät ole sen kohteena
Rasismi ei vähene ellei yhteisö puutu siihen.
Rasismikartta.fi -palvelu on avattu antamaan ääni etnisten vähemmistöjen Suomessa kokemalle rasismille.
Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille, sanoi muuan Jeesus.
Rasismikartta.fi -palvelu on avattu antamaan ääni etnisten vähemmistöjen Suomessa kokemalle rasismille.
Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille, sanoi muuan Jeesus.
11.2.13
Yle puhe: ärsytyksiä ja kiitokset
Radio rulettaa! Radio on medioista ehdoton - ja varmaankin tasa-arvoisin. Radion kautta pystyy välittämään ajatuksia ihmisen ulkoisen olemuksen pääsemättä väliin. Jos osaa ilmaista itseään on radio erinomainen media mikäli ei satu omaamaan todella hankalalta kuullostavaa ääntä.
Radiota kuunnellessa voi tehdä muuta, joten se ei ala hallita elämää kuten televisiolla on tapana. Hyvät puheohjelmat lähes aiheesta kuin aiheesta ovat mielenkiintoisia ja kätevä tapa sivistää itseään. Autolla ajoon radionkuutelu sopii tietenkin mitä parhaiten.
Yle puhe on suosikkikanavani, mutta uudistuksensa jälkeen sinne on tullut ärsytystekijöitä, jotka saavat minut usein vaihtamaan kanavaa ärtyneenä.
1) Juontajien (keskinäinen) läppä on ärsyttävää. Sellainen kuuluu niihin läppäradioihin, joita Yle puhe puhesisällöstänsä huolimatta ei saisi olla ja joita harvoin jaksan kuunnella. Lopettakaa nyt se lörpöttely ja aloittakaa OIKEA OHJELMA! (Läppäjuonto ärsyttää aivan erityisesti aamupäivisiin - se saa melkein kiljumaan, muttei ihastuksesta. Harmi, sillä aamupäivisin olen usein autossa ja kuuntelisin mielelläni radiota.)
2) Ohjelmat toisista radio- tai tv-ohjelmista tai niiden tekijöistä. Tämä ärsyttävä ja helppo ohjelmatyyli on lisääntynyt huomattavasti. Tuntuu kuin sitä tulisi vähän väliä. Mutta onhan kätevää ja halpaa pyytää viereisestä työhuoneesta tai studiosta kollega juttelemaan työstään ja tulevista ohjelmista. Ovathan tv-ohjelmat niin tärkeitä, että niistä pitää tehdä radio-ohjelmia!
3) Juontaja ja/tai ohjelman tekijä kertovat pitkin päivää myöhemmin (samana päivänä) tulevasta ohjelmasta. Kuka aikatauluttaa päivänsä sen mukaan että klo se ja se alkaa se ja se radio-ohjelma? En ainakaan minä. Saahan tulevista ohjelmista lörpöttelyllä tapettua ohjelma-aikaa helpolla tavalla, mutta (ainakin yksi) kuuntelija poistuu kanavalta. Laittakaa joku OIKEA OHJELMA päälle, jos muuta ei ole niin vaikka uusinta.
4) Radiosta tulee tv-ohjelmia. Välillä se toki toimii ihan hyvin, mutta ei todellakaan aina. Mutta edullistahan se on - tosin ei kuuntelijalle.
5) Urheilu. Ei sovi kanavan profiiliin vaikka siinä tiuhaan tahtiin paljon sanoja onkin.
6) Yhden- tai kahdenlauseen uutinen, jonka jälkeen sanotaan: "aiheesta lisää nettisivuillamme." Tämän taisin kyllä kuulla muulla Ylen kanavalla, mutta täytyy mainita ihan varoituksen sanana: älkää langetko tähän, pliide.
Kehuja Yle puhe saa uusista erinomaisista puheohjelmista kuten Roman Schatzin Maamme-kirja, Ali ja Husu ja Jari Sarasvuo. Kestosuosikkini on Eve Mantu. Ja tietysti Aristoteleen kantapää. Näistä ohjelmista lämmin kiitos tekijöille, Yle:lle, Suomen valtiolle ja veronmaksajille.
Radiota kuunnellessa voi tehdä muuta, joten se ei ala hallita elämää kuten televisiolla on tapana. Hyvät puheohjelmat lähes aiheesta kuin aiheesta ovat mielenkiintoisia ja kätevä tapa sivistää itseään. Autolla ajoon radionkuutelu sopii tietenkin mitä parhaiten.
Yle puhe on suosikkikanavani, mutta uudistuksensa jälkeen sinne on tullut ärsytystekijöitä, jotka saavat minut usein vaihtamaan kanavaa ärtyneenä.
1) Juontajien (keskinäinen) läppä on ärsyttävää. Sellainen kuuluu niihin läppäradioihin, joita Yle puhe puhesisällöstänsä huolimatta ei saisi olla ja joita harvoin jaksan kuunnella. Lopettakaa nyt se lörpöttely ja aloittakaa OIKEA OHJELMA! (Läppäjuonto ärsyttää aivan erityisesti aamupäivisiin - se saa melkein kiljumaan, muttei ihastuksesta. Harmi, sillä aamupäivisin olen usein autossa ja kuuntelisin mielelläni radiota.)
2) Ohjelmat toisista radio- tai tv-ohjelmista tai niiden tekijöistä. Tämä ärsyttävä ja helppo ohjelmatyyli on lisääntynyt huomattavasti. Tuntuu kuin sitä tulisi vähän väliä. Mutta onhan kätevää ja halpaa pyytää viereisestä työhuoneesta tai studiosta kollega juttelemaan työstään ja tulevista ohjelmista. Ovathan tv-ohjelmat niin tärkeitä, että niistä pitää tehdä radio-ohjelmia!
3) Juontaja ja/tai ohjelman tekijä kertovat pitkin päivää myöhemmin (samana päivänä) tulevasta ohjelmasta. Kuka aikatauluttaa päivänsä sen mukaan että klo se ja se alkaa se ja se radio-ohjelma? En ainakaan minä. Saahan tulevista ohjelmista lörpöttelyllä tapettua ohjelma-aikaa helpolla tavalla, mutta (ainakin yksi) kuuntelija poistuu kanavalta. Laittakaa joku OIKEA OHJELMA päälle, jos muuta ei ole niin vaikka uusinta.
4) Radiosta tulee tv-ohjelmia. Välillä se toki toimii ihan hyvin, mutta ei todellakaan aina. Mutta edullistahan se on - tosin ei kuuntelijalle.
5) Urheilu. Ei sovi kanavan profiiliin vaikka siinä tiuhaan tahtiin paljon sanoja onkin.
6) Yhden- tai kahdenlauseen uutinen, jonka jälkeen sanotaan: "aiheesta lisää nettisivuillamme." Tämän taisin kyllä kuulla muulla Ylen kanavalla, mutta täytyy mainita ihan varoituksen sanana: älkää langetko tähän, pliide.
Kehuja Yle puhe saa uusista erinomaisista puheohjelmista kuten Roman Schatzin Maamme-kirja, Ali ja Husu ja Jari Sarasvuo. Kestosuosikkini on Eve Mantu. Ja tietysti Aristoteleen kantapää. Näistä ohjelmista lämmin kiitos tekijöille, Yle:lle, Suomen valtiolle ja veronmaksajille.
5.2.13
Voiko uusia urheilulajeja oppia harrastuspohjalta muulloinkin kuin ihan pienenä?
Maanantain 4.2. 2013 Keskisuomalaisessa otetaan esille asia, jota on meidänkin perheessä jouduttu pohtimaan. "Tuhannet suomalaisnuoret haluaisivat harrastaa liikuntaa ilman kilpailua tai tavoitteita." "Urheiluseurojen tarjonta pohjautuu suurimmaksi osaksi kilpailuihin tähtäävään urheiluun."
Mistä löytää liikuntamuotoja lapselle ja nuorelle, joka ei ole kilpailuhenkinen himourheilija, mutta haluaisi opetella uusia liikuntalajeja ja kaipaa liikuntaa?
Pienille lapsille on ryhmiä, joissa opitaan alkeita ilman kilpailupaineita ja liian tiheitä harjoituksia. Seuraava mahdollisuus moiseen taitaa tulla keski-ikäisille "pappasarjoissa" ja muissa liikuntaryhmissä. Mitäs siinä välillä?
Ja voisiko jossain opetella lajeja, joita ei ole tullut aloittaneeksi 4-8-vuotiaana? Tämä sama taitaa päteä myös henkisempiin lasten- ja nuorten harrastuksiin. Esimerkiksi kuvataidekoulun ryhmien kuvauksista saa käsityksen että joka ryhmä rakentaa nuorempien ryhmässä hankituille taidoille. Mutta entä jos haluaa aloittaa "vasta" 14-vuotiana?
Nuorten urheilutoimintaa vedetään pitkälti vapaaehtoisvoimin. Motivaatio on siis tärkeässä asiassa. Vapaaehtoisina toimivat urheilusta innostuneet ja kilpailusta nauttivat aikuiset, joita motivoi luotsata lapsia ja nuoria kilpailemisessa. Hyvä niin, kiitos hyvästä työstä!
Mutta miten saada ohjaajia kevyempiin harrastuspohjaisiin ryhmiin? Maksamalla palkkaa, luulisin.
Mistä löytää liikuntamuotoja lapselle ja nuorelle, joka ei ole kilpailuhenkinen himourheilija, mutta haluaisi opetella uusia liikuntalajeja ja kaipaa liikuntaa?
Pienille lapsille on ryhmiä, joissa opitaan alkeita ilman kilpailupaineita ja liian tiheitä harjoituksia. Seuraava mahdollisuus moiseen taitaa tulla keski-ikäisille "pappasarjoissa" ja muissa liikuntaryhmissä. Mitäs siinä välillä?
Ja voisiko jossain opetella lajeja, joita ei ole tullut aloittaneeksi 4-8-vuotiaana? Tämä sama taitaa päteä myös henkisempiin lasten- ja nuorten harrastuksiin. Esimerkiksi kuvataidekoulun ryhmien kuvauksista saa käsityksen että joka ryhmä rakentaa nuorempien ryhmässä hankituille taidoille. Mutta entä jos haluaa aloittaa "vasta" 14-vuotiana?
Nuorten urheilutoimintaa vedetään pitkälti vapaaehtoisvoimin. Motivaatio on siis tärkeässä asiassa. Vapaaehtoisina toimivat urheilusta innostuneet ja kilpailusta nauttivat aikuiset, joita motivoi luotsata lapsia ja nuoria kilpailemisessa. Hyvä niin, kiitos hyvästä työstä!
Mutta miten saada ohjaajia kevyempiin harrastuspohjaisiin ryhmiin? Maksamalla palkkaa, luulisin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)