Mielenkiintoinen Harvardin professorin haastattelu reformaatiosta.
"For Luther, we cannot forget that the highest form of divinity is revealed in the body of a criminal who was condemned by the state to death on a cross."
"One of my favorite aspects of Luther’s thinking is how he understands the devil. But it’s also underappreciated — no doubt because modern people don’t talk a lot about the devil. I find Luther’s interpretation of the devil to be insightful. For Luther, the devil doesn’t do his mischief by tempting human beings to bodily excess. It’s not sex or gluttony that we most need to fear. The devil works by tempting us to use our minds in ways that flatter us into thinking that we can find satisfaction, certainty, and happiness by mental domination, or by trying to think our way to mastery. But this only leads to more uncertainty, more fear, and most of all to melancholy. The devil operates this way because the devil is jealous of Jesus. Unlike the devil, Christ actually became human. So Christ can relate to human beings in a way that the devil can’t. The devil has to do his work by luring our minds away from the places where love and joy are found, and Christ is our most powerful helper precisely because Christ lived, ate, drank, and suffered right along with us."
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Harvard. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Harvard. Näytä kaikki tekstit
23.3.17
100 vuotta täyteen!
Viimeksi kun oli juhlat, olivat ne 60 v. päivät. Tällä kertaa tuleekin jo 100 vuotta täyteen...
La 25.3. 2017 klo 11 "Kiitollisina 100 vuoden matkastamme" Jyväskylän adventtikirkolla
Tarinaamme kertomassa siellä silloin. Onhan sitä ollut monenlaista seikkailua ja on tullut tehtyä tavallisuudesta poikkeavia valintoja jo pienenä. Mielenkiintoista miettiä menneitä... Siitä nousee syvä kiitos.
PS. Neljävuotiaalta sain tällaisen onnittelun: Sata onnea!
La 25.3. 2017 klo 11 "Kiitollisina 100 vuoden matkastamme" Jyväskylän adventtikirkolla
Tarinaamme kertomassa siellä silloin. Onhan sitä ollut monenlaista seikkailua ja on tullut tehtyä tavallisuudesta poikkeavia valintoja jo pienenä. Mielenkiintoista miettiä menneitä... Siitä nousee syvä kiitos.
PS. Neljävuotiaalta sain tällaisen onnittelun: Sata onnea!
14.4.16
Taas valitsen johtajia Harvardiin
On joka vuotisten vaalien aika.
Harvardin yliopisto tarjoaa valmistuneille oppilailleen mahdollisuuden valita jäsenet Board of Overseers:n. Samalla kertaa äänestetään Harvard Alumni Association Board of Directors.
Äänestys on hauska pikku huvi täällä kaukana maan äärissä. Saan kuvan ja kuvauksen ehdokkaista, joista en vielä tähän mennessä ole ketään henkilökohtaisesti tuntenut. Sitten vain valitsemaan.
Alumni Association on helppo: yhdeksästä ehdokkaasta saa äänestää kuutta. Kunhan raakaa pois kolme.
Board of Overseers vaatii enemmän miettimistä: 13 ehdokasta, äänestää saa viittä. Alumni Association on laittanut ehdolle normaaliin tapaan 8 ehdokasta.
Tänä vuonna on sen lisäksi 5 ehdokasta 'by petition' - kaikki samalta porukalta! Jotain on siis ilmassa ... vallankaappaus? Free Harvard -liike ei ole syntynyt vapauttamaan yliopistoa, vaan tekemään Harvardin yliopiston ilmaiseksi. Lukukausimaksut pois!
Hmm. Onhan Harvard käsittämättömän rikas. Mutta opiskelu ilmaiseksi yksityisessä yliopistossa? Voisiko se oikeasti olla järkevää pitemmän päälle? Saattaishan Harvardilla olla varaa kuten kamppanjoivat väittävät, mutta miten se vaikuttaisi muihin yksityisiin yliopistoihin? Koulujen ylläpitäminen ei ole helppoa ja yksinkertaista. Ja mielestäni on hyvä, että julkisen vallan ylläpitämien koulujen lisäksi on monipuolinen valikoima yksityisiä.
Harvard on jo kaiken aikaa parantanut eri taustaisten oppilaiden sisäänpääsyä, myös niiden joilla ei ole varoja. Olen itsekin sellainen, jonka opinnot Harvardissa Harvard itse maksoi.
Yksi Free Farvard -ehdokkaista on tutun näköinen. Ralph Nader, joku entinen presidenttiehdokas? Kyllä, vihreiden silloin joskus.
Tämän liikkeen ehdokkaita on viisi, jotta olisi mahdollista antaa kaikki äänensä heille. He ovat kaikki miehiä. Yhdellä heistä on kyllä hyvin puhutteleva lause esittelyssään: "ideological diversity on faculties". Olisi tärkeää, että professorit edustaisivat monenlaisia ideologioita.
Niin, minkäs perusteella äänestysvalintani teen?
Mielelläni näen asioista päättämässä muitakin kuin amerikkalaisia. Muualta päin maailmaa tuleva saattaa saada ääneni. Toivon joukkoon myös mukaan muitakin kuin lakimiehiä tai businesstyyppejä. Lisää opettajia, taitelijoita, avustusjärjestöjen työntekijöitä ym. En vielä koskaan ole huomannut yhdenkään ehdokkaan olevan Harvard Divinity Schoolin alumni. Kyllä meitä taas niin sorsitaan! Joten jos edes välillisesti esittelystä ilmenee jonkinlainen uskontoon liittyvä kytkös, niin todennäköisesti saa ääneni. Ihan monipuolisuuden nimissä. Minuun tekee vaikutuksen myös humanitäärinen vapaaehtoistyö, mielellään ruohonjuuritasolla. Eikä tee pahaa, jos on lapsia. Silloin on mahdollista, että on jonkin sortin yhteys arkielämäm realiteetteihin. Onhan nyt kyseessä nuorten koulutus.
Tällä kertaa on tarjolla mm. Google-pomoja, federal judge, apteekkiketjun pomo, elokuvateatteriketjun pomo, balettitanssija, professori, kokenut palomies, an award winning journalist, the Amazing Race -voittaja, secretary of state, kokenut lääkäri ja joku joka on keskittynyt collegessa lähi-idän kieliin ja sivilisaatioihin!
Nyt sitten vaan raksimaan oikeat ruudut ja laittamaan kirje postiin. Ensi vuonna uudestaan saman huvin pariin.
Harvardin yliopisto tarjoaa valmistuneille oppilailleen mahdollisuuden valita jäsenet Board of Overseers:n. Samalla kertaa äänestetään Harvard Alumni Association Board of Directors.
Äänestys on hauska pikku huvi täällä kaukana maan äärissä. Saan kuvan ja kuvauksen ehdokkaista, joista en vielä tähän mennessä ole ketään henkilökohtaisesti tuntenut. Sitten vain valitsemaan.
Alumni Association on helppo: yhdeksästä ehdokkaasta saa äänestää kuutta. Kunhan raakaa pois kolme.
Board of Overseers vaatii enemmän miettimistä: 13 ehdokasta, äänestää saa viittä. Alumni Association on laittanut ehdolle normaaliin tapaan 8 ehdokasta.
Tänä vuonna on sen lisäksi 5 ehdokasta 'by petition' - kaikki samalta porukalta! Jotain on siis ilmassa ... vallankaappaus? Free Harvard -liike ei ole syntynyt vapauttamaan yliopistoa, vaan tekemään Harvardin yliopiston ilmaiseksi. Lukukausimaksut pois!
Hmm. Onhan Harvard käsittämättömän rikas. Mutta opiskelu ilmaiseksi yksityisessä yliopistossa? Voisiko se oikeasti olla järkevää pitemmän päälle? Saattaishan Harvardilla olla varaa kuten kamppanjoivat väittävät, mutta miten se vaikuttaisi muihin yksityisiin yliopistoihin? Koulujen ylläpitäminen ei ole helppoa ja yksinkertaista. Ja mielestäni on hyvä, että julkisen vallan ylläpitämien koulujen lisäksi on monipuolinen valikoima yksityisiä.
Harvard on jo kaiken aikaa parantanut eri taustaisten oppilaiden sisäänpääsyä, myös niiden joilla ei ole varoja. Olen itsekin sellainen, jonka opinnot Harvardissa Harvard itse maksoi.
Yksi Free Farvard -ehdokkaista on tutun näköinen. Ralph Nader, joku entinen presidenttiehdokas? Kyllä, vihreiden silloin joskus.
Tämän liikkeen ehdokkaita on viisi, jotta olisi mahdollista antaa kaikki äänensä heille. He ovat kaikki miehiä. Yhdellä heistä on kyllä hyvin puhutteleva lause esittelyssään: "ideological diversity on faculties". Olisi tärkeää, että professorit edustaisivat monenlaisia ideologioita.
Niin, minkäs perusteella äänestysvalintani teen?
Mielelläni näen asioista päättämässä muitakin kuin amerikkalaisia. Muualta päin maailmaa tuleva saattaa saada ääneni. Toivon joukkoon myös mukaan muitakin kuin lakimiehiä tai businesstyyppejä. Lisää opettajia, taitelijoita, avustusjärjestöjen työntekijöitä ym. En vielä koskaan ole huomannut yhdenkään ehdokkaan olevan Harvard Divinity Schoolin alumni. Kyllä meitä taas niin sorsitaan! Joten jos edes välillisesti esittelystä ilmenee jonkinlainen uskontoon liittyvä kytkös, niin todennäköisesti saa ääneni. Ihan monipuolisuuden nimissä. Minuun tekee vaikutuksen myös humanitäärinen vapaaehtoistyö, mielellään ruohonjuuritasolla. Eikä tee pahaa, jos on lapsia. Silloin on mahdollista, että on jonkin sortin yhteys arkielämäm realiteetteihin. Onhan nyt kyseessä nuorten koulutus.
Tällä kertaa on tarjolla mm. Google-pomoja, federal judge, apteekkiketjun pomo, elokuvateatteriketjun pomo, balettitanssija, professori, kokenut palomies, an award winning journalist, the Amazing Race -voittaja, secretary of state, kokenut lääkäri ja joku joka on keskittynyt collegessa lähi-idän kieliin ja sivilisaatioihin!
Nyt sitten vaan raksimaan oikeat ruudut ja laittamaan kirje postiin. Ensi vuonna uudestaan saman huvin pariin.
7.3.13
Uuden paavin valintatilanteesta
Jos Paavi Benedictus XVI:n ero ja uuden paavin valintaan liittyvät asiat kiinnostavat, tässä asiantuntevan ihmisen haastattelu: Francis Schussler Fiorenza, katolisen teologian professori Harvardista.
16.1.13
Askel kerrallaan
“If we wait until we can change everything, then we will change nothing. We cannot make the perfect be the enemy of the good.”
-Laurence Tribe, professor of constitutional law at Harvard Law School
Tämä on niin totta. Kuinka monta kertaa onkaan käynyt että muutokseen pyrkivät ovat lopettaneet yrittämisen, koska tuntuu ettei mitään tapahdu? Vieläkin nää junnaa paikallaan... Vieläkään mikään ei ole muuttunut... Miks tää homma on vieläkin niin... Aina tätä samaa...
Kuitenkin asiat muuttuvat. Tosin hyvin pienin askelin.
Joskus on niin ettei muutosta näe juuri lainkaan kunnes sitten joskus se ikään kuin yht'äkkiä loksahtaa paikalleen.
Tässä vaiheessa elämääni ja sillä elämänkokemuksella mitä minulla on uskaltaisin väittää että seurakunnassa moni pienempikin muutosprosessi kestää ainakin kymmenen vuotta.
Maailmanhistoriassa se ei ole ollenkaan pitkä aika.
Joten älä anna tavoitteesi tai täydellisyyden ihanteen muodostua hyvän viholliseksi antamalla periksi kun et näe kaipaamaasi muutosta tarpeeksi nopeasti. Jos odottaa muuttaakseen kaiken, ei muuta mitään.
"Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet."
-Paavali
-Laurence Tribe, professor of constitutional law at Harvard Law School
Tämä on niin totta. Kuinka monta kertaa onkaan käynyt että muutokseen pyrkivät ovat lopettaneet yrittämisen, koska tuntuu ettei mitään tapahdu? Vieläkin nää junnaa paikallaan... Vieläkään mikään ei ole muuttunut... Miks tää homma on vieläkin niin... Aina tätä samaa...
Kuitenkin asiat muuttuvat. Tosin hyvin pienin askelin.
Joskus on niin ettei muutosta näe juuri lainkaan kunnes sitten joskus se ikään kuin yht'äkkiä loksahtaa paikalleen.
Tässä vaiheessa elämääni ja sillä elämänkokemuksella mitä minulla on uskaltaisin väittää että seurakunnassa moni pienempikin muutosprosessi kestää ainakin kymmenen vuotta.
Maailmanhistoriassa se ei ole ollenkaan pitkä aika.
Joten älä anna tavoitteesi tai täydellisyyden ihanteen muodostua hyvän viholliseksi antamalla periksi kun et näe kaipaamaasi muutosta tarpeeksi nopeasti. Jos odottaa muuttaakseen kaiken, ei muuta mitään.
"Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet."
-Paavali
23.10.12
Limsa ja väkivalta
Linkki runsaan limsan juonnin ja väkivaltaisen käytöksen välillä löytyi vahingossa. Harvardin professori David Hemenway lisäsi teinien väkivaltaista käyttäytymistä käsittelevään tutkimukseen kollegan pyynnöstä asiaan liittymättömiä kysymyksiä ravinnosta ja yllättyi kun runsaan limsanjuonnin yhteys väkivaltaiseen käytökseen osoittautui merkittäväksi. Nyt samanlaisia tuloksia on saatu tuhansia nuoriä käsittävissä lisätutkimuksissa.
Sinänsähän asia ei ole kovin yllättävä. Sokerihumala ei ole tuntematon ilmiö. Monet vanhemmat huomaavat kyllä millainen vaikutus sokerilla lapsiin on.
Tiedän ongelmanuorten kanssa työskenteleviä, jotka aloittavat uuden nuoren/lapsen kanssa lopettamalla joksikin aikaa sokerin kokonaan, jotta saavat heidät rauhoittumaan. Kun he eivät enää hypi seinille, voidaan alkaa rakentaa normaalia elämää.
Sinänsähän asia ei ole kovin yllättävä. Sokerihumala ei ole tuntematon ilmiö. Monet vanhemmat huomaavat kyllä millainen vaikutus sokerilla lapsiin on.
Tiedän ongelmanuorten kanssa työskenteleviä, jotka aloittavat uuden nuoren/lapsen kanssa lopettamalla joksikin aikaa sokerin kokonaan, jotta saavat heidät rauhoittumaan. Kun he eivät enää hypi seinille, voidaan alkaa rakentaa normaalia elämää.
3.5.12
Uskonnollinen lukutaito
Ali S. Asani, Harvardin Islamin uskonnon ja kulttuurin professori kirjoittaa hyvin uskonnollisesta lukutaidosta (Harvard Magazine, September-October 2011).
Eräs opiskelija kysyi häneltä päivällispöydässä: "Kuinka kukaan rationaalinen ja älykäs ihminen voi uskoa ja seurata uskontoa, joka kannattaa väkivaltaa, terroria, ja itsemurhaiskuja ja ujostelematta vastustaa ihmisoikeuksia ja vapautta?"
Näin varmaan ajattelee moni muukin kuin kyseinen opiskelija.
Syynä tiedon ja ymmärryksen puutteeseen islamista ja muslimikulttuureista on yleinen lukutaidottomuus uskontojen perusolemuksesta yleensä, sanoo Asani.
Uskonnollinen lukutaidottomuus ilmenee kahdella tavalla:
1) Uskontoa ajatellaan pelkästään hartauselämänä kuten rituaaleina ja uskonnollisina juhlina.
2) Yksilöiden, yhteisöjen tai kansojen toimien ajatellaan johtuvan pelkästään uskonnosta.
Uskonnollinen lukutaidottomuus on este tarkastella monipuolisesti uskontoja ja kulttuureita ja etsiä todennäköisiä syitä poliittisiin, taloudellisiin ja sosiologisiin tilanteisiin. Silloin ei ymmärretä että vaikka uskontoa voidaan käyttää ihmisten toimien hyväksyjänä, niin todelliset motiivit ovat usein muualla.
Jos uskonnollinen lukutaidottomuus yhä leviää, tulee se viemään ihmisiltä ja kansoilta heidän historiansa, kulttuurinsa, politiikkansa ja taloutensa - heidän inhimillisyytensä. Historia on täynnä esimerkkejä konflikteista ja tragedioista, jotka johtuvat siitä että yksi ryhmä (rotu, uskonto tai etninen ryhmä) ei hyväksy ja kunnioita toisten ihmisyyttä.
Ei tarvitse kuin vaikka vilkaista internetin keskustelupalstoja, niin huomaa laajaa uskonnollista lukutaidotomuutta. Se on ihmisoikeuksien kannalta pelottavaa.
Eräs opiskelija kysyi häneltä päivällispöydässä: "Kuinka kukaan rationaalinen ja älykäs ihminen voi uskoa ja seurata uskontoa, joka kannattaa väkivaltaa, terroria, ja itsemurhaiskuja ja ujostelematta vastustaa ihmisoikeuksia ja vapautta?"
Näin varmaan ajattelee moni muukin kuin kyseinen opiskelija.
Syynä tiedon ja ymmärryksen puutteeseen islamista ja muslimikulttuureista on yleinen lukutaidottomuus uskontojen perusolemuksesta yleensä, sanoo Asani.
Uskonnollinen lukutaidottomuus ilmenee kahdella tavalla:
1) Uskontoa ajatellaan pelkästään hartauselämänä kuten rituaaleina ja uskonnollisina juhlina.
2) Yksilöiden, yhteisöjen tai kansojen toimien ajatellaan johtuvan pelkästään uskonnosta.
Uskonnollinen lukutaidottomuus on este tarkastella monipuolisesti uskontoja ja kulttuureita ja etsiä todennäköisiä syitä poliittisiin, taloudellisiin ja sosiologisiin tilanteisiin. Silloin ei ymmärretä että vaikka uskontoa voidaan käyttää ihmisten toimien hyväksyjänä, niin todelliset motiivit ovat usein muualla.
Jos uskonnollinen lukutaidottomuus yhä leviää, tulee se viemään ihmisiltä ja kansoilta heidän historiansa, kulttuurinsa, politiikkansa ja taloutensa - heidän inhimillisyytensä. Historia on täynnä esimerkkejä konflikteista ja tragedioista, jotka johtuvat siitä että yksi ryhmä (rotu, uskonto tai etninen ryhmä) ei hyväksy ja kunnioita toisten ihmisyyttä.
Ei tarvitse kuin vaikka vilkaista internetin keskustelupalstoja, niin huomaa laajaa uskonnollista lukutaidotomuutta. Se on ihmisoikeuksien kannalta pelottavaa.
7.3.12
Ensimmäinen ja viimeinen rakkauden oppitunti
Opiskelukaverini Kerry Egan kirjoittaa hyvin CNN:n belief-blogissa: "What people talk about before they die."
"If God is love, and we believe that to be true, then we learn about God when we learn about love. The first, and usually the last, classroom of love is the family."
"If God is love, and we believe that to be true, then we learn about God when we learn about love. The first, and usually the last, classroom of love is the family."
23.11.11
Haukkuminen ja vähättely vahingoittaa lapsen aivoja
Olen käynyt läpi vanhoja papereita ja käsiini osui Harvard University Gazette (May 22, 2003). Siinä oli mielenkiintoinen artikkeli, jonka takia olen varmaankin ottanut sen aikoinani talteen.
Lapsuuden aikainen kaltoinkohtelu muuttaa aivojen rakennetta ja toimintaa ja lisää niin ahdistuksen kuin itsemurhankin riskiä.
"Nämä muutokset eivät liity vain fyysiseen pahoinpitelyyn tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön. On lisääntyvässä määrin todisteita, siitä että jopa 'sanallinen pahoinpitely' voi muuttaa sitä miten kehittyvät aivot toimivat" sanoo Martin Teicher, psykiatrian professori Harvard Medical School:sta.
Vaikutukset näkyvät aivojen herkkien alueiden pienemmässä koossa ja epilepsiaa muistuttavissa aivotoiminnoissa. Tunteisiin ja keskittymiseen liittyvissä aivon alueissa on vähemmän toimintaa.
Vaikutukset eivät johdu niinkään geeneistä vaan ympäristöstä.
Ankarat rangaistukset, seksuaalinen hyväksikäyttö, vähättely ja huomiotta jättäminen muuttavat aivosolujen lähettämiä ja vastaanottamia signaaleja.
Lapsuudessa stressiä kokeneille koe-eläimille kehittyvät aivot, jotka ovat valmistautuneet kokemaan pelkoa, ahdistusta ja äärimmäisiä taistele tai pakene -reaktioita.
Lapsena äänekästä huutamista, kiljumista ja vähättelyä kokeneet kokivat opiskelijoina enemmän ahdistusta, masennusta ja heidän aivoissaan oli muutoksia.
Vähättely tarkoittaa kommentteja kuten
-Olet tyhmä.
-Sinusta ei koskaan tule mitään.
-Miksi et voi olla kuten serkkusi?
Huutamisen, haukkumisen ja vähättelyn vaikutukset aivoihin voivat olla yhtä voimakkaat kuin fyysisellä ja seksuaalisella väkivallalla olisi.
Mietipä sitä ennen kuin avaat kiihdyksissäsi sanallisen arkkusi lapselle.
Raamatun ohje vanhemmille on: älkää herättäkö lapsissanne vihaa.
Lapsuuden aikainen kaltoinkohtelu muuttaa aivojen rakennetta ja toimintaa ja lisää niin ahdistuksen kuin itsemurhankin riskiä.
"Nämä muutokset eivät liity vain fyysiseen pahoinpitelyyn tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön. On lisääntyvässä määrin todisteita, siitä että jopa 'sanallinen pahoinpitely' voi muuttaa sitä miten kehittyvät aivot toimivat" sanoo Martin Teicher, psykiatrian professori Harvard Medical School:sta.
Vaikutukset näkyvät aivojen herkkien alueiden pienemmässä koossa ja epilepsiaa muistuttavissa aivotoiminnoissa. Tunteisiin ja keskittymiseen liittyvissä aivon alueissa on vähemmän toimintaa.
Vaikutukset eivät johdu niinkään geeneistä vaan ympäristöstä.
Ankarat rangaistukset, seksuaalinen hyväksikäyttö, vähättely ja huomiotta jättäminen muuttavat aivosolujen lähettämiä ja vastaanottamia signaaleja.
Lapsuudessa stressiä kokeneille koe-eläimille kehittyvät aivot, jotka ovat valmistautuneet kokemaan pelkoa, ahdistusta ja äärimmäisiä taistele tai pakene -reaktioita.
Lapsena äänekästä huutamista, kiljumista ja vähättelyä kokeneet kokivat opiskelijoina enemmän ahdistusta, masennusta ja heidän aivoissaan oli muutoksia.
Vähättely tarkoittaa kommentteja kuten
-Olet tyhmä.
-Sinusta ei koskaan tule mitään.
-Miksi et voi olla kuten serkkusi?
Huutamisen, haukkumisen ja vähättelyn vaikutukset aivoihin voivat olla yhtä voimakkaat kuin fyysisellä ja seksuaalisella väkivallalla olisi.
Mietipä sitä ennen kuin avaat kiihdyksissäsi sanallisen arkkusi lapselle.
Raamatun ohje vanhemmille on: älkää herättäkö lapsissanne vihaa.
23.5.11
Lempiväri
Mukula, 3 v. tutki äidin hupparissa olevaa Harvard-logoa.
Mukula (osoittaa a-kirjainta): Toi on mun lempiväri.
Äiti: Se on a.
Mukula (osoittaa toista a-kirjainta): Toi on mun lempiväri. Kuka se on?
Äiti: A-kirjain.
Mukula (osoittaa kumpaakin a-kirjainta): A-kirjain. Mukula on kolme (näyttää kolmea sormea).
Mukula (osoittaa a-kirjainta): Toi on mun lempiväri.
Äiti: Se on a.
Mukula (osoittaa toista a-kirjainta): Toi on mun lempiväri. Kuka se on?
Äiti: A-kirjain.
Mukula (osoittaa kumpaakin a-kirjainta): A-kirjain. Mukula on kolme (näyttää kolmea sormea).
7.4.10
Opetusta Harvardin malliin 1
"Suomalaisten yliopistojen heikkous verrattuna muihin maihin on se, että meillä on niin paljon opiskelijoita opettajaa kohti. Henkilökohtainen ohjaus ja pienryhmätyöskentely eivät kerta kaikkiaan onnistu sillä tavalla kuin pitää," sanoo Helsingin yliopiston hallituksen puheenjohtaja Antti Tanskanen (Keskisuomalainen, 6.4.2010).
En voi puhua omakohtaisesta kokemuksesta, sillä omat yliopisto-opintoni eivät ole suoritettu Suomessa, mutta Tanskasen kuvaus ei liene kovin väärä: "Nyt meillä pidetään pääasiassa massaluentoja, joissa opettaja seisoo pöntössä ja opiskelijat nukkuvat luentosaleissa."
Tätä sen sijaan voin kommentoida oman kokemukseni pohjalta: "Maailman huippuyliopistoissa opiskelijoiden pitää olla opetustilanteissa hyvin aktiivisia," Tanskanen jatkaa.
Ja mielipidekin minulla on ja koen velvollisuudekseni sen jakaa! ;-)
Harvardin yliopistossa opiskelleena olen samaa mieltä kuin Tanskanen. Opiskelu oli siellä aktiivista ja vuorovaikutteista. Vuorovaikutus myös vaikutti merkittävästi arvosanoihin.
Oli siellä massaluentojakin, mutta niihinkin liittyi yleensä keskustelua. Sen lisäksi koko porukka oli jaettu pienempiin ryhmiin ja yksi viikottainen "luento" tapahtuikin omassa ryhmässä, jota joku tohtoriopiskelija veti. Sitä varten piti lukea ja "luento" oli ryhmäkeskustelu luetun pohjalta, johon jokaisen tuli osallistua. Ainakin kerran oli suunsa avattava oli mikä oli! Siinähän sitä hiljainen suomalainen oli välillä paniikissa että mitä ihmettä sitä keksisi sanoa aiheesta, josta ei joko ollut sen kummempaa mielipidettä tai ei ollut lukenut (tai ymmärtänyt) materiaalia! Mutta hyvä niin.
Monilla kursseilla ryhmät pidettiin pieninä enimmäismäärärajoilla, joten kaikki luennot olivat itse asiassa pienryhmäluonteisia. Opiskelijat joutuivat myös esiintymään ja esittelemään omaa työtään ja saamaa palautetta toisilta.
Useimmilla professoreilla oli asiantuntemuksensa lisäksi myös hyvät opetustaidot. Harvemmin nukutti luennoilla! Opiskelijat myös arvioivat heidän opetustaitojaan.
Professorit tunsivat yleensä opiskelijat nimeltä ja heidän luokseen oli helppo päästä henkilöhtaisesti keskustelemaan.
Oletusarvo oli, että luennoilla ollaan läsnä ja osallistutaan. Eikä niiltä halunnut olla pois, koska ne olivat yleensä mielenkiintoisia ja kurssista läpipääsemiselle olennaisia.
Harvardissa opiskelija tunsi olevansa yliopiston kohderyhmää, tärkeä asiakas, jonka oppimista varten systeemi oli olemassa. Laadun merkki mielestäni.
En voi puhua omakohtaisesta kokemuksesta, sillä omat yliopisto-opintoni eivät ole suoritettu Suomessa, mutta Tanskasen kuvaus ei liene kovin väärä: "Nyt meillä pidetään pääasiassa massaluentoja, joissa opettaja seisoo pöntössä ja opiskelijat nukkuvat luentosaleissa."
Tätä sen sijaan voin kommentoida oman kokemukseni pohjalta: "Maailman huippuyliopistoissa opiskelijoiden pitää olla opetustilanteissa hyvin aktiivisia," Tanskanen jatkaa.
Ja mielipidekin minulla on ja koen velvollisuudekseni sen jakaa! ;-)
Harvardin yliopistossa opiskelleena olen samaa mieltä kuin Tanskanen. Opiskelu oli siellä aktiivista ja vuorovaikutteista. Vuorovaikutus myös vaikutti merkittävästi arvosanoihin.
Oli siellä massaluentojakin, mutta niihinkin liittyi yleensä keskustelua. Sen lisäksi koko porukka oli jaettu pienempiin ryhmiin ja yksi viikottainen "luento" tapahtuikin omassa ryhmässä, jota joku tohtoriopiskelija veti. Sitä varten piti lukea ja "luento" oli ryhmäkeskustelu luetun pohjalta, johon jokaisen tuli osallistua. Ainakin kerran oli suunsa avattava oli mikä oli! Siinähän sitä hiljainen suomalainen oli välillä paniikissa että mitä ihmettä sitä keksisi sanoa aiheesta, josta ei joko ollut sen kummempaa mielipidettä tai ei ollut lukenut (tai ymmärtänyt) materiaalia! Mutta hyvä niin.
Monilla kursseilla ryhmät pidettiin pieninä enimmäismäärärajoilla, joten kaikki luennot olivat itse asiassa pienryhmäluonteisia. Opiskelijat joutuivat myös esiintymään ja esittelemään omaa työtään ja saamaa palautetta toisilta.
Useimmilla professoreilla oli asiantuntemuksensa lisäksi myös hyvät opetustaidot. Harvemmin nukutti luennoilla! Opiskelijat myös arvioivat heidän opetustaitojaan.
Professorit tunsivat yleensä opiskelijat nimeltä ja heidän luokseen oli helppo päästä henkilöhtaisesti keskustelemaan.
Oletusarvo oli, että luennoilla ollaan läsnä ja osallistutaan. Eikä niiltä halunnut olla pois, koska ne olivat yleensä mielenkiintoisia ja kurssista läpipääsemiselle olennaisia.
Harvardissa opiskelija tunsi olevansa yliopiston kohderyhmää, tärkeä asiakas, jonka oppimista varten systeemi oli olemassa. Laadun merkki mielestäni.
20.8.09
Intellectual Work = Spiritual Work
"For those of us who love learning and studying, especially in the fields of religion and theology, it is important not just be learned about religion and theology, but to know how to do religion and theology. It is to inhabit our intellectual traditions in such a way that our intellectual work is our spiritual work and vice versa.
-Susan Abraham (Harvard Divinity Today, Summer 2009, Vol ume5, Number 2)
-Susan Abraham (Harvard Divinity Today, Summer 2009, Vol ume5, Number 2)
18.8.09
Hengellinen vararikko johtaa taloudelliseen vararikkoon?
"... narratives of self, power, and greed - the context of spiritual bankruptcy. What a novel idea: that economic bankruptcy is produced by spiritual bankruptcy. Would that we bring our learning and our disciplined practice of egolesnes, the prayer of the not-self, to the wasteland of the world's financial systems!"
-Susan Abraham (Harvard Divinity Today, Summer 2009, volume 5, number 2)
-Susan Abraham (Harvard Divinity Today, Summer 2009, volume 5, number 2)
13.8.09
Spiritual attentiveness
Harvard Divinity Today saapui jälleen ja sisälsi mielenkiintoisia ajatuksia rukouksesta. Tässäpä pari palaa Susan Abrahamin (Assistant Professor of Ministry Studies) puheesta yhteisuskonnollisessa kiitosjuhlassa, joka liittyi vuoden 2009 valmistujaisiin. (Lainaukset englanniksi, en jaksa kääntää.)
Olen tummentanut sanoja, joita itse haluan jäädä maistelemaan ja pohtimaan.
-What is prayer? Gandhi called prayer "a longing of the soul, the most potent desire of the universe." It is a practice that uses the language of transcendence to yield understanding and knowledge "otherwise." It interrupts, ruptures, and fissures the sheerly immanent. It is a discipline of receptivity to the sacred and yields the fruits of compassion, humility, hospitality, and love. It fosters the conditions for intellectual and spiritual conversion. It sparks reconciliation. It re-enchants the world.
-... prayer is a disciplined spiritual attentiveness. It embraces paradox: the intellectual one presented in the oppositional relationship of transcendence and immanence, and the practical one of choosing between knowing and doing. As such, it is resistance and possesses a great power to reconstitute the world differently. Prayer is not the kind of dangerous quietism that permits retreat from the self, creation, other human beings, and God; it requires that we courageously embark on journeys both within and without.
Olen tummentanut sanoja, joita itse haluan jäädä maistelemaan ja pohtimaan.
-What is prayer? Gandhi called prayer "a longing of the soul, the most potent desire of the universe." It is a practice that uses the language of transcendence to yield understanding and knowledge "otherwise." It interrupts, ruptures, and fissures the sheerly immanent. It is a discipline of receptivity to the sacred and yields the fruits of compassion, humility, hospitality, and love. It fosters the conditions for intellectual and spiritual conversion. It sparks reconciliation. It re-enchants the world.
-... prayer is a disciplined spiritual attentiveness. It embraces paradox: the intellectual one presented in the oppositional relationship of transcendence and immanence, and the practical one of choosing between knowing and doing. As such, it is resistance and possesses a great power to reconstitute the world differently. Prayer is not the kind of dangerous quietism that permits retreat from the self, creation, other human beings, and God; it requires that we courageously embark on journeys both within and without.
11.9.08
Keskeneräistä feminismiä
Oletko feministi, välillä kysytään.
Jos vähän kärjistetään, tähän kuuluu vastata:
a) En! Kannatan toki tasa-arvoa, mutten ole mikään feministi.
tai
b) Ilman muuta!
Kumpi vastaus kannattaa valita riippuu tietenkin kysyjästä. Oma vastaukseni voisi olla kumpi vaan, mutta vastaisin näin: Mitä tarkoitat feministillä?
Jos (jälleen kärjistäen) se tarkoittaa:
-tasa-arvoisuutta, niin KYLLÄ.
-tasapäistämistä, niin EI.
-yhtäläistä palkkaa sukupuolesta riippumatta, niin KYLLÄ.
-tyttöjä ja poikia / naisia ja miehiä tulee aina kohdella aivan samoin, niin EI.
-epäoikeudenmukaisen kohtelun lopettamista, niin KYLLÄ.
-valtio ohjailee ihmisten valintoja määrätynlaista tasa-arvokäyttäytymistä kohti, niin... vaikka usein voisin olla päämäärästä samaa mieltä, niin silti pidän sitä epäilyttävänä. Siis EI ja KYLLÄ.
Opiskellessani Harvard Divinity Schoolissa oli ulottuvillani Women's Studies in Religion Program ja paljon kursseja, joita opetti maailman huippuja feministiteologian alalta. Ainutlaatuinen mahdollisuus. Mun pitäis olla näistä kiinnostunut, ajattelin kurssien esittelyjä lukiessani. Mutta en ollut. Enkä käynyt näistä kursseista yhtään, en edes Elisabeth Schussler Fiorenzan kursseja.
Kai Kivirannan kommentti Apteekin hyllyltä -lehdessä (syksy 08, s. 43) sai minut ajattelemaan kaikkea tätä. Hän sanoi näin: "1970-luvun feminismin myötä on käynyt niin, että oletusarvoisesti kaikki, mitä nainen tekee, on hyvää, kaunista ja totta. Tosiasia on kuitenkin se, että keskeneräisyyttä on sekä miehissä että naisissa ja sen myöntäminen tekisi hyvää kaikille."
Vaikka en ollut asiaa ihan noin ajatellutkaan, tuo kommentti kertoo minkä takia ei kiinnostus riittänyt feministiteologian kursseihin.
On tärkeää paljastaa epätasa-arvon rakenteet niin yhteiskunnasta yleensä kuin uskonnoistakin. Siinä riittää työsarkaa. On tärkeää murskata teoreettiset, teologiset ja filosofiset väitteet joilla epätasa-arvoa perustellaan. Go, girls and boys!
Mutta se mun mutta: patriarkaalinen yhteiskunta ja naisten epätasa-arvo eivät kuitenkaan selitä kaikkea. Ne ovat tärkeä ja oleellinen ikkuna, mutta eivät koko kuva. En jaksa kohdistaa katsettani vain tähän ikkunaan.
Itselleni on tärkeää että perusta ja viitekehys on selkeä. Filosofisia ja teologisia esteitä tasa-arvolle ei ole. Huonosta tasa-arvomaineestaan huolimatta Raamatustakin löytyy vahva pohja ja mandaatti naisten ja miesten väliselle tasa-arvolle.
Ovatko toimet tasa-arvon edistämiseksi kaikilla elämänalueilla mielestäni tärkeitä? Ehdottomasti. Pitäisikö naisten olla runsaasti edustettuina kaikilla aloilla? No tottakai. Olisiko maailma parempi paikka jos naiset saisivat sitä hallita? Tuskinpa kuitenkaan, koska naiset ovat hyviä JA pahoja, kuten miehetkin. Naisetkin harrastavat itsekkyyttä, vallanhalua, oman edun ajamista.
Tällä hetkellä tuntuu mielekkäältä katsoa elämän kokonaisuutta keskeneräisyyden myöntämisen ikkunan läpi.
Jos vähän kärjistetään, tähän kuuluu vastata:
a) En! Kannatan toki tasa-arvoa, mutten ole mikään feministi.
tai
b) Ilman muuta!
Kumpi vastaus kannattaa valita riippuu tietenkin kysyjästä. Oma vastaukseni voisi olla kumpi vaan, mutta vastaisin näin: Mitä tarkoitat feministillä?
Jos (jälleen kärjistäen) se tarkoittaa:
-tasa-arvoisuutta, niin KYLLÄ.
-tasapäistämistä, niin EI.
-yhtäläistä palkkaa sukupuolesta riippumatta, niin KYLLÄ.
-tyttöjä ja poikia / naisia ja miehiä tulee aina kohdella aivan samoin, niin EI.
-epäoikeudenmukaisen kohtelun lopettamista, niin KYLLÄ.
-valtio ohjailee ihmisten valintoja määrätynlaista tasa-arvokäyttäytymistä kohti, niin... vaikka usein voisin olla päämäärästä samaa mieltä, niin silti pidän sitä epäilyttävänä. Siis EI ja KYLLÄ.
Opiskellessani Harvard Divinity Schoolissa oli ulottuvillani Women's Studies in Religion Program ja paljon kursseja, joita opetti maailman huippuja feministiteologian alalta. Ainutlaatuinen mahdollisuus. Mun pitäis olla näistä kiinnostunut, ajattelin kurssien esittelyjä lukiessani. Mutta en ollut. Enkä käynyt näistä kursseista yhtään, en edes Elisabeth Schussler Fiorenzan kursseja.
Kai Kivirannan kommentti Apteekin hyllyltä -lehdessä (syksy 08, s. 43) sai minut ajattelemaan kaikkea tätä. Hän sanoi näin: "1970-luvun feminismin myötä on käynyt niin, että oletusarvoisesti kaikki, mitä nainen tekee, on hyvää, kaunista ja totta. Tosiasia on kuitenkin se, että keskeneräisyyttä on sekä miehissä että naisissa ja sen myöntäminen tekisi hyvää kaikille."
Vaikka en ollut asiaa ihan noin ajatellutkaan, tuo kommentti kertoo minkä takia ei kiinnostus riittänyt feministiteologian kursseihin.
On tärkeää paljastaa epätasa-arvon rakenteet niin yhteiskunnasta yleensä kuin uskonnoistakin. Siinä riittää työsarkaa. On tärkeää murskata teoreettiset, teologiset ja filosofiset väitteet joilla epätasa-arvoa perustellaan. Go, girls and boys!
Mutta se mun mutta: patriarkaalinen yhteiskunta ja naisten epätasa-arvo eivät kuitenkaan selitä kaikkea. Ne ovat tärkeä ja oleellinen ikkuna, mutta eivät koko kuva. En jaksa kohdistaa katsettani vain tähän ikkunaan.
Itselleni on tärkeää että perusta ja viitekehys on selkeä. Filosofisia ja teologisia esteitä tasa-arvolle ei ole. Huonosta tasa-arvomaineestaan huolimatta Raamatustakin löytyy vahva pohja ja mandaatti naisten ja miesten väliselle tasa-arvolle.
Ovatko toimet tasa-arvon edistämiseksi kaikilla elämänalueilla mielestäni tärkeitä? Ehdottomasti. Pitäisikö naisten olla runsaasti edustettuina kaikilla aloilla? No tottakai. Olisiko maailma parempi paikka jos naiset saisivat sitä hallita? Tuskinpa kuitenkaan, koska naiset ovat hyviä JA pahoja, kuten miehetkin. Naisetkin harrastavat itsekkyyttä, vallanhalua, oman edun ajamista.
Tällä hetkellä tuntuu mielekkäältä katsoa elämän kokonaisuutta keskeneräisyyden myöntämisen ikkunan läpi.
7.2.08
Armo uskoa
Mitkä asiat vaikuttavat sinuun eniten uskoessasi Jumalan olemassaoloon? Martin Nowak, matematiikan ja biologian professori Harvardin yliopistosta vastaa näin: "Jumalan armo. Koska Jumala antaa armon uskoa Jumalaan."
Nowak sanoo myös:
"Tiede ei korvaa uskontoa, koska meitä kiinnostavat monet kysymykset, jotka eivät ole tieteellisiä. Esimerkiksi, mikä on elämäni tarkoitus? Mistä olen tullut? Minne olen menossa? Kaikilla ovat nämä kysymykset mielessä joko tietoisesti tai alitajuntaisesti."
"Tiedemiesten tulisi myöntää että tieteellä ei ole minkäänlaisia todisteita hyvin rakennettua teologiaa vastaan. Toisaalta, uskonnon ei tulisi vastustaa tieteen edistymistä."
[Harvard Divinity Today, Volume 3, Number 1.]
Nowak sanoo myös:
"Tiede ei korvaa uskontoa, koska meitä kiinnostavat monet kysymykset, jotka eivät ole tieteellisiä. Esimerkiksi, mikä on elämäni tarkoitus? Mistä olen tullut? Minne olen menossa? Kaikilla ovat nämä kysymykset mielessä joko tietoisesti tai alitajuntaisesti."
"Tiedemiesten tulisi myöntää että tieteellä ei ole minkäänlaisia todisteita hyvin rakennettua teologiaa vastaan. Toisaalta, uskonnon ei tulisi vastustaa tieteen edistymistä."
[Harvard Divinity Today, Volume 3, Number 1.]
9.8.07
Ilmoittauduin Harvardiin
Olin vähän aikaa sitten tuumannut että nyt pitäisi kyllä varmaan opiskella jotain! Elämä alkoi tuntua sen verran täydeltä, haasteelliselta ja kiireiseltä että tarvitsisi jotain muuta ajateltavaa.
Tänään sitten ilmoittauduin Harvardiin.
Olen ihan intona. Ne nimittäin tarjoavat legendaarisen kurssin "Justice" netissä ilmaiseksi alumneille. Pääsee kuulemaan luennot ja saa keskustella professorin kanssa, mutta ei tarvitse välittää tenteistä, tutkielmista, arvosanoista eikä lukukausimaksuista.
Kyseessä on unelman täyttymys. Harvardissa ollessa nimittäin välillä oikein sattui kun ei pystynyt osallistumaan lukemattomiin mielenkiitoisiin tapahtumiin, luentoihin ja keskusteluihin. Niin monta kurssia, joita ei ehtinyt ottaa... Niin monia luentoja, joihin ei voinut mennä kun piti päntätä tenttiin, lukea ja kirjoittaa... Silloin unelmoin mahdollisuudesta vain kuunnella mitä mielenkiintoisempia eri alojen asiantuntijoita välittämättä koulutyöstä. Ja nyt pääsen tekemään niin täältä Keski-Suomesta käsin! Taivaallista.
En minä tiedä sen kurssin legendaarisuudesta, en ole koskaan ennen kuullutkaan siitä, mutta enpä ole monesta muustakaan asiasta kuullut. Innosta vinkeänä käytän tilaisuuden heti hyödyksi joka tapauksessa. Siis... jos ehdin kaiken tämän elämän keskellä.
Harvardin luentoja mp3:n ja on ainakin tekemistä tulevilla pitkillä lentomatkoilla. Ja niillä pitkillä lenkeillä, joilla pitäisi aina käydä.
Tänään sitten ilmoittauduin Harvardiin.
Olen ihan intona. Ne nimittäin tarjoavat legendaarisen kurssin "Justice" netissä ilmaiseksi alumneille. Pääsee kuulemaan luennot ja saa keskustella professorin kanssa, mutta ei tarvitse välittää tenteistä, tutkielmista, arvosanoista eikä lukukausimaksuista.
Kyseessä on unelman täyttymys. Harvardissa ollessa nimittäin välillä oikein sattui kun ei pystynyt osallistumaan lukemattomiin mielenkiitoisiin tapahtumiin, luentoihin ja keskusteluihin. Niin monta kurssia, joita ei ehtinyt ottaa... Niin monia luentoja, joihin ei voinut mennä kun piti päntätä tenttiin, lukea ja kirjoittaa... Silloin unelmoin mahdollisuudesta vain kuunnella mitä mielenkiintoisempia eri alojen asiantuntijoita välittämättä koulutyöstä. Ja nyt pääsen tekemään niin täältä Keski-Suomesta käsin! Taivaallista.
En minä tiedä sen kurssin legendaarisuudesta, en ole koskaan ennen kuullutkaan siitä, mutta enpä ole monesta muustakaan asiasta kuullut. Innosta vinkeänä käytän tilaisuuden heti hyödyksi joka tapauksessa. Siis... jos ehdin kaiken tämän elämän keskellä.
Harvardin luentoja mp3:n ja on ainakin tekemistä tulevilla pitkillä lentomatkoilla. Ja niillä pitkillä lenkeillä, joilla pitäisi aina käydä.
12.2.07
Uutinen
Harvardin yliopiston uudeksi rehtoriksi (president) on valittu historioitsija Drew Gilpin Faust. Nainen.
4.7.06
Olen ihan tavallista eliittiä
Syy miksi kävin kuvailemassa helsinkiläisiä näkymiä, oli Harvard Club of Finlandin kymmenvuotisjuhlat.
Tapahtuman huomioi myös Helsingin Sanomat (s. D6, 18.6.2006) otsikolla "Ihan tavallista eliittiä." "Millaisia ihmisiä sinne Harvardiin oikein valikoituu? Ja mitä heistä tulee sitten kun he jättävät Harvardin taakseen?" kysyy toimittaja Anu Nousiainen. Täytynee kommentoida, sillä jos erilaisuus on eliittiä, lukeudun toki eliitin joukkoon. Olen yksi noin 70 suomalaisesta (myös ulkomailla asuvista), jotka ovat suorittaneet tutkinnon Harvardissa, siis erilainen.
Nousiaisen ihan ansiokas artikkeli harvardilaisuudesta tuo esiin sen tyypillisen, kliseisen Harvard-kuvan. Todellisuus on monimuotoisempi ja haluaisin tuoda esiin siitä yhden puolen. Kuvatessaan Harvardissa opiskelleita tulee Nousiaisen mieleen "kasvottomat juristit, investointipankkiirit ja konsultit, rahan ja vallan harmaat eminenssit." Totta, mutta ei koko totuus.
Harvardissa nimittäin opiskellaan paljon muutakin kuin taloustieteitä, lakitieteitä tai valtiotieteitä. Harvard "pyrkii opettamaan kaikkea, mitä vain on olemassa," sanoo Benedict Gross, Harvard Collegen dekaani ja matemaatikko, joka juhlisti kymmenvuotisjuhlia läsnäolollaan. Harvard kouluttaa myös ala-asteen opettajia, lääkäreitä, psykologeja, pastoreita, poliitikkoja, taiteilijoita, historioitsijoita, kielitieteilijöitä, fyysikkoja, arkeologeja, arkkitehteja, hyväntekeväisyysjärjestöjen toimijoita, yhteiskunnallisia aktivisteja, toimittajia, tieteentekijöitä alalta kuin alalta... you name it.
Kaiken "ilmaiseksi" saaville suomalaisille raha on kiinnostava kysymys liittyen Harvardiin ja Nousiainen kirjoittaakin siitä aika paljon. "Lukuvuosi Harvard Collegessa ylläpitoineen maksaa 34 500 euroa, masters-ohjelmat vieläkin enemmän." Siis jotkut masters-ohjelmat. Minulle yksi masters-vuosi maksoi 16 000 $, tai siis olisi maksanut jos minulla olisi ollut rahaa. Koska ei ollut, ei opiskelu maksanut minulle mitään. Yliopistolla on blind admission -periaate, joka tarkoittaa, että rahalla ei pääse opiskelemaan eikä jää opiskelusta osattomaksi rahan puutteessa. Koska minulla ei olisi ollut varaa kustantaa opintojani, sain grantin, joka kattoi lukukausimaksut- ja sairausvakuutuskulut. Tällaisesta tarjouksesta oli hyvin vaikea kieltäytyä...
Tämä ei tarkoita etteikö silti olisi ollut taloudellisesti tiukkaa, sillä elinkustannukset piti hoitaa itse ja Boston on hillittömän kallis kaupunki. Mutta niistäkin sitten loppujen lopuksi selvittiin opintotuella, opintolainalla, muulla lainalla, säätiöiltä anottavilla apurahoilla, työnteolla ym. (Siitä seikkailusta joskus toiste lisää.) Pointsini on se, ettei tarvitse olla rikas eikä eliittiä voidakseen opiskella Harvardissa. Kyllä ne rahat löytyy, onhan maailmassa paljon rahaa (jota voi kerjätä). Sellaisten alojen opiskelu, joista ei tule työelämässä saamaan suuria palkkoja on halvempaa kuin lehtijuttuihin päätyvät suursummat.
Opiskelujeni ansiosta en saa yhtään parempaa palkkaa kuin ennenkään, mutta henkistä pääomaa olen saanut rutkasti. Olen sitä mieltä että kannatti panostaa.
Tapahtuman huomioi myös Helsingin Sanomat (s. D6, 18.6.2006) otsikolla "Ihan tavallista eliittiä." "Millaisia ihmisiä sinne Harvardiin oikein valikoituu? Ja mitä heistä tulee sitten kun he jättävät Harvardin taakseen?" kysyy toimittaja Anu Nousiainen. Täytynee kommentoida, sillä jos erilaisuus on eliittiä, lukeudun toki eliitin joukkoon. Olen yksi noin 70 suomalaisesta (myös ulkomailla asuvista), jotka ovat suorittaneet tutkinnon Harvardissa, siis erilainen.
Nousiaisen ihan ansiokas artikkeli harvardilaisuudesta tuo esiin sen tyypillisen, kliseisen Harvard-kuvan. Todellisuus on monimuotoisempi ja haluaisin tuoda esiin siitä yhden puolen. Kuvatessaan Harvardissa opiskelleita tulee Nousiaisen mieleen "kasvottomat juristit, investointipankkiirit ja konsultit, rahan ja vallan harmaat eminenssit." Totta, mutta ei koko totuus.
Harvardissa nimittäin opiskellaan paljon muutakin kuin taloustieteitä, lakitieteitä tai valtiotieteitä. Harvard "pyrkii opettamaan kaikkea, mitä vain on olemassa," sanoo Benedict Gross, Harvard Collegen dekaani ja matemaatikko, joka juhlisti kymmenvuotisjuhlia läsnäolollaan. Harvard kouluttaa myös ala-asteen opettajia, lääkäreitä, psykologeja, pastoreita, poliitikkoja, taiteilijoita, historioitsijoita, kielitieteilijöitä, fyysikkoja, arkeologeja, arkkitehteja, hyväntekeväisyysjärjestöjen toimijoita, yhteiskunnallisia aktivisteja, toimittajia, tieteentekijöitä alalta kuin alalta... you name it.
Kaiken "ilmaiseksi" saaville suomalaisille raha on kiinnostava kysymys liittyen Harvardiin ja Nousiainen kirjoittaakin siitä aika paljon. "Lukuvuosi Harvard Collegessa ylläpitoineen maksaa 34 500 euroa, masters-ohjelmat vieläkin enemmän." Siis jotkut masters-ohjelmat. Minulle yksi masters-vuosi maksoi 16 000 $, tai siis olisi maksanut jos minulla olisi ollut rahaa. Koska ei ollut, ei opiskelu maksanut minulle mitään. Yliopistolla on blind admission -periaate, joka tarkoittaa, että rahalla ei pääse opiskelemaan eikä jää opiskelusta osattomaksi rahan puutteessa. Koska minulla ei olisi ollut varaa kustantaa opintojani, sain grantin, joka kattoi lukukausimaksut- ja sairausvakuutuskulut. Tällaisesta tarjouksesta oli hyvin vaikea kieltäytyä...
Tämä ei tarkoita etteikö silti olisi ollut taloudellisesti tiukkaa, sillä elinkustannukset piti hoitaa itse ja Boston on hillittömän kallis kaupunki. Mutta niistäkin sitten loppujen lopuksi selvittiin opintotuella, opintolainalla, muulla lainalla, säätiöiltä anottavilla apurahoilla, työnteolla ym. (Siitä seikkailusta joskus toiste lisää.) Pointsini on se, ettei tarvitse olla rikas eikä eliittiä voidakseen opiskella Harvardissa. Kyllä ne rahat löytyy, onhan maailmassa paljon rahaa (jota voi kerjätä). Sellaisten alojen opiskelu, joista ei tule työelämässä saamaan suuria palkkoja on halvempaa kuin lehtijuttuihin päätyvät suursummat.
Opiskelujeni ansiosta en saa yhtään parempaa palkkaa kuin ennenkään, mutta henkistä pääomaa olen saanut rutkasti. Olen sitä mieltä että kannatti panostaa.
Ihan tavallista eliittiä juhlimassa Sirpalesaaressa 17.6.2006.
31.5.06
Vuosi sitten (4)
Englannin reissulla poikkesimme pikapikaa aikaisemman opinahjoni Newbold Collegen kauniilla kampuksella. Sieltä on hyvät muistot. Opetus oli laadukasta ja haastoi ajattelemaan asioita monipuolisesti. Avarakatseisuudessa Newbold College voittaa tavallaan Harvard Divinity Schoolin. Newboldissa vaadittiin (yleensä) asioiden käsittelyä monelta kantilta ja lähdemateriaalina piti käyttää erityyppisiä maailmankuvia edustavia kirjoja. Harvardissa kävi joskus jopa niin että professori antoi listan "oikeista" kirjoista, joita tuli käyttää. Olin pudottaa silmät päästäni, moiseen systeemiin en ollut tottunut! ;-)
Ehkä tärkein anti minkä sain Newboldista oli kirjallisuus- ja kirjoittamiskursseilla opetettu tekstin kriittisen arvioimisen taito. (Kiitos Penny Mahon ja Andrea Luxton.) Koulun motto "a mind opening experience" ei siis ole ihan turha slogan.
Yläkuvassa Moor Close Lodge, jossa asuin joskus muinaisuudessa. Meitä oli oikein mukava kahdeksan naisen yhteisö. Singaporelaisen kämppikseni kanssa majailtiin alakerran huoneessa, jonka ikkunat ovat etualalla. Oi niitä aikoja...
Ehkä tärkein anti minkä sain Newboldista oli kirjallisuus- ja kirjoittamiskursseilla opetettu tekstin kriittisen arvioimisen taito. (Kiitos Penny Mahon ja Andrea Luxton.) Koulun motto "a mind opening experience" ei siis ole ihan turha slogan.
Yläkuvassa Moor Close Lodge, jossa asuin joskus muinaisuudessa. Meitä oli oikein mukava kahdeksan naisen yhteisö. Singaporelaisen kämppikseni kanssa majailtiin alakerran huoneessa, jonka ikkunat ovat etualalla. Oi niitä aikoja...
Newbold College, Englanti. Toukokuu 2005.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)