Iso-Mustalampi, 29.4.2006.
Siistiä jälkeä.
30.4.06
29.4.06
Luksusta
Miettiessämme iltapäivällä mihin suuntaisimme ulkoilemaan, muisti mumski nähneensä blogissa hienoja kuvia lossilta. No sinne, paikkaa mumskille näyttämään. Lenkkarit jalassa tietysti, täytyyhän sitä näin keväällä saada nauttia kevyistä jalkineista.
Märässä lumen, purojen, lätäköiden, jään, mudan ja välillä veden alla menevien pitkospuiden seassa puikkelehdimme lossille saakka ilman suurempia kastumisia. Lossi oli vielä tietenkin kiinni jäässä, joten sitä ei voi vielä vähään aikaan liikutella. Olisimme tyytyneet sitä hieman pällistelemään ja palaamaan sitten takaisin huikean kaunista suoreittiä. Joukossamme oli kuitenkin itsepäisen palveluhenkisiä henkilöitä, jotka tekivät meille pitkospuureitin jään yli saareen.
Kyllä kannatti! Laavulla saatiin istuskella ja makoilla lämpimässä auringon paisteessa keskellä suota ja sulavaa järveä. Mukavaa seuraa, ei pilvenhattaraa taivaalla.
Aurinkoa ottamassa huhtikuussa iltaan saakka, hiki pinnassa, kurkien ja kuikan ääniefektien kera. Luksusta.
Märässä lumen, purojen, lätäköiden, jään, mudan ja välillä veden alla menevien pitkospuiden seassa puikkelehdimme lossille saakka ilman suurempia kastumisia. Lossi oli vielä tietenkin kiinni jäässä, joten sitä ei voi vielä vähään aikaan liikutella. Olisimme tyytyneet sitä hieman pällistelemään ja palaamaan sitten takaisin huikean kaunista suoreittiä. Joukossamme oli kuitenkin itsepäisen palveluhenkisiä henkilöitä, jotka tekivät meille pitkospuureitin jään yli saareen.
Kyllä kannatti! Laavulla saatiin istuskella ja makoilla lämpimässä auringon paisteessa keskellä suota ja sulavaa järveä. Mukavaa seuraa, ei pilvenhattaraa taivaalla.
Aurinkoa ottamassa huhtikuussa iltaan saakka, hiki pinnassa, kurkien ja kuikan ääniefektien kera. Luksusta.
Keväinen suo:
Lähes kuivana selvittiin:
Lossi on vielä jäässä kiinni:
Meitähän ei pysäytetä. Tie jatkukoon!
Kannatti tulla: keidas järven ja tulvivan suon keskellä.
Raukeaa auringon ottoa:
Takaisin:
Nyrölän luontopolku, 29.4.2006.
28.4.06
Järven jää sulaa, osa 10
Päijänne, 25.4.2006Toivotan sinulle kimaltelevaa ja valoisaa viikonloppua ja vappua!
27.4.06
Terveydenhoitoa Albaniassa
Anna kertoo "terveydenhoidosta" Albaniassa. Kannattaa lukea, ihan vain vertailun vuoksi...
Anna on sairastellut siellä jo jonkun aikaa.
Anna on sairastellut siellä jo jonkun aikaa.
Järven jää sulaa, osa 7
Leppävesi, 23.4.2006.Koskenvuoren rantaa. Niemen takaa näkyy Lapinsaari, sen takana Kaunisharju.
26.4.06
Järven jää sulaa, osa 6
Sotkunlahti, 23.4.2006.Ihan vielä ei tee mieli uimaan lahden toisella puolella näkyvälle Naissaaren uimarannalle.
Ei ketään jäljellä
New England Holocaust Memorial, Boston.
Holokaustin (shoah) muistopäivän (25.4.) kunniaksi pastori Martin Niemöllerin sanat:THEY CAME FIRST for the Communists,
and I didn't speak up because I wasn't a Communist.
THEN THEY CAME for Jews,
and I didn't speak up because I wasn't a Jew.
THEN THEY CAME for the trade unionists,
and I didn't speak up because I wasn't a trade unionist.
THEN THEY CAME for the Catholics,
and I didn't speak up because I was a Protestant.
THEN THEY CAME for me,
and by that time no one was left to speak up.
Tämä on edelleen totta. Jos emme tee mitään sille, että jotain sorretaan, joutuu sorron kohteeksi joku toinenkin. Kun pahalle antaa tilaa, haluaa se sitä lisää. Siksi kaikkien ihmisoikeudesta huolehtiminen on niin tärkeää.
25.4.06
Oletko allofiili? (Osa 2)
Muksu ja allofilian ilot, 2002.
[Lue ensin osa 1]
Todd Pittinsky johtaa tukimusta (Center for Public Leadership, Harvard University) erilaisten ihmisryhmien välisten suhteiden positiivisista puolista eli allofiliasta. Lähes kaikki tutkimukset ovat tähä saakka keskittyneet negatiivisiin puoliin (ennakkoluulot, muukalaisviha, seksismi, rasismi, ikä-rasismi, homofobia jne).
Allofiliaa voidaan kokea ihmisten välillä, jotka kuuluvat eri kansoihin, etnisiin ryhmiin, kieliryhmiin, uskontoihin tai ovat eri sukupuolta, eri-ikäisiä tai heidän seksuaalinen suuntautumisensa on erilainen. Allofilia koostuu neljästä osasta: 1) ihailu (uskotaan että että toisen ryhmän jäsenillä on haluamisen arvoisia ominaisuuksia), 2) luottamus (uskotaan toisen ryhmän jäsenien olevan luotettavia ja moraalisia), 3) yhteys (tunnetaan olevamme samankaltaisia toisten kanssa) ja 4) tekemisissä oleminen (halutaan kommunikoida toisen ryhmän jäsenten kanssa).
Esimerkki allofiliasta ovat kuvat Prinsessa Dianasta 1980-luvulla halaamassa lapsia, joilla on HIV. Kuvat olivat julkisuudessa aikana, jolloin pelättiin AIDS:ia ja sosiaalista kontaktia ihmisten kanssa, joilla oli HIV. Lännessä nämä lapset olivat niitä "toisia," he sairastivat pelottavaa ja väärinymmärrettyä tautia ja olivat erilaisia kuin Diana varakkuutensa, sosiaaliluokkansa, rotunsa ja asumispaikkansa suhteen. Dianan yksinkertainen ele - halaus - ei ollut vain merkki suvaitsevaisuudesta, vaan symboloi rakkautta.
Pittinskyn tutkimusten tavoite on ymmärtää miksi ihmiset kokevat allofiliaa toisia kohtaan eri määriä ja miten allofiliaa voidaan lisätä yksilöissä, yhteiskunnassa ja koko maailmassa. "Ihmiset ovat organisoineet ja tulevat aina organisoimaan sosiaalisen maailmansa ryhmiin ja kategorisoimaan toisia. Allofilian tutkiminen siirtää painopistettä pois näiden taipumusten kielteisiltä puolilta kohti niiden myönteistä potentiaalia," sanoo Pittinsky.
Äärimmäisen mielenkiintoista tutkimusta, pitääpä seurata tuloksia.
Vaikkakaan ei allofilia mitään uutta ole, teema on ollut esillä ennenkin. "Teille on opetettu: 'rakasta lähimäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? ... Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? ... Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille," sanoi muuan Jeesus jo kauan aikaa sitten.
Lähteet:
Ashley Pettus, The Law of Dissimilars, Harvard Magazine January-February 2006
Todd L. Pittinsky, Allophilia
Matteuksen evankeliumi 6:43-47; 7:12
Todd Pittinsky johtaa tukimusta (Center for Public Leadership, Harvard University) erilaisten ihmisryhmien välisten suhteiden positiivisista puolista eli allofiliasta. Lähes kaikki tutkimukset ovat tähä saakka keskittyneet negatiivisiin puoliin (ennakkoluulot, muukalaisviha, seksismi, rasismi, ikä-rasismi, homofobia jne).
Allofiliaa voidaan kokea ihmisten välillä, jotka kuuluvat eri kansoihin, etnisiin ryhmiin, kieliryhmiin, uskontoihin tai ovat eri sukupuolta, eri-ikäisiä tai heidän seksuaalinen suuntautumisensa on erilainen. Allofilia koostuu neljästä osasta: 1) ihailu (uskotaan että että toisen ryhmän jäsenillä on haluamisen arvoisia ominaisuuksia), 2) luottamus (uskotaan toisen ryhmän jäsenien olevan luotettavia ja moraalisia), 3) yhteys (tunnetaan olevamme samankaltaisia toisten kanssa) ja 4) tekemisissä oleminen (halutaan kommunikoida toisen ryhmän jäsenten kanssa).
Esimerkki allofiliasta ovat kuvat Prinsessa Dianasta 1980-luvulla halaamassa lapsia, joilla on HIV. Kuvat olivat julkisuudessa aikana, jolloin pelättiin AIDS:ia ja sosiaalista kontaktia ihmisten kanssa, joilla oli HIV. Lännessä nämä lapset olivat niitä "toisia," he sairastivat pelottavaa ja väärinymmärrettyä tautia ja olivat erilaisia kuin Diana varakkuutensa, sosiaaliluokkansa, rotunsa ja asumispaikkansa suhteen. Dianan yksinkertainen ele - halaus - ei ollut vain merkki suvaitsevaisuudesta, vaan symboloi rakkautta.
Pittinskyn tutkimusten tavoite on ymmärtää miksi ihmiset kokevat allofiliaa toisia kohtaan eri määriä ja miten allofiliaa voidaan lisätä yksilöissä, yhteiskunnassa ja koko maailmassa. "Ihmiset ovat organisoineet ja tulevat aina organisoimaan sosiaalisen maailmansa ryhmiin ja kategorisoimaan toisia. Allofilian tutkiminen siirtää painopistettä pois näiden taipumusten kielteisiltä puolilta kohti niiden myönteistä potentiaalia," sanoo Pittinsky.
Äärimmäisen mielenkiintoista tutkimusta, pitääpä seurata tuloksia.
Vaikkakaan ei allofilia mitään uutta ole, teema on ollut esillä ennenkin. "Teille on opetettu: 'rakasta lähimäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? ... Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? ... Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille," sanoi muuan Jeesus jo kauan aikaa sitten.
Lähteet:
Ashley Pettus, The Law of Dissimilars, Harvard Magazine January-February 2006
Todd L. Pittinsky, Allophilia
Matteuksen evankeliumi 6:43-47; 7:12
Oletko allofiili? (Osa 1)
Ihmisillä tuntuu olevan luontainen taipumus pitää "toisia" epäluotettavina. Klassisessa sosiaalipsykologisessa tutkimuksessa ihmiset jaetaan sattumanvaraisesti eri ryhmiin - punaisiin ja sinisiin - ja jätetään huoneeseen ratkaisemaan ristiriitaa. Heille kehittyy nopeasti vastakkainasettelun asenne: "me" vastaan "ne." Poliittiset ja muut tahot ovat käyttäneet tätä taipumusta härskisti hyväkseen saaden aikaan kamalia asioita (Balkan, Ruanda, Sudan ym).
Usein ihmisryhmien välisiä suhteita kuvaavat sanat pitkävihaisuus, suvaitsemattomuus ja väkivalta. Ennakkoluulot ovat usein oleellinen ristiriitojen alkuunpaneva voima. Klassinen ennakkoluulon (prejudice) määritelmän (Gordon Allport 1954) mukaan ennakkoluulo on antipatiaa, joka perustuu väärään ja joustamattomaan yleistykseen. Toiseen ihmisryhmään suhtaudutaan kielteisesti. Ennakkoluulot ovat niin syvällä ihmisen psyykkeessä ja niin vahvasti yhteiskunnan vahvistamia että ihmiset ovat valmiita sortamaan toisia ennakkoluulojensa pohjalta vaikka siitä olisi jopa haittaa omalle ryhmälle.
Usein lääkkeeksi ennakkoluuloille ja muukalaisvihalle tarjotaan suvaitsevaisuutta. Ristiriitatilanteesta pyritään pääsemään suvaitsevaisuuden tilaan. Ennakkoluulon vastakohta ei kuitenkaan ole suvaitsevaisuus, se on vasta puoliväli negatiivisten ja positiivisten tunteiden välillä.
Miltä yhteiskuntamme näyttäisi jos suvaitsevaisuuden sijaan edistettäisiinkin toisista ihmisryhmistä pitämistä? Koska ei löytänyt valmista sanaa kuvaamaan ennakkoluulon ja muukalaisvihan vastakohtaa, Todd L. Pittinsky keksi uuden sanan: allofiili. Se tulee kreikan kielestä, allophilia merkitsee toisen rakastamista tai toisesta pitämistä.
Lähteet:
Ashley Pettus, The Law of Dissimilars, Harvard Magazine January-February 2006
Todd L. Pittinsky, Allophilia
Usein ihmisryhmien välisiä suhteita kuvaavat sanat pitkävihaisuus, suvaitsemattomuus ja väkivalta. Ennakkoluulot ovat usein oleellinen ristiriitojen alkuunpaneva voima. Klassinen ennakkoluulon (prejudice) määritelmän (Gordon Allport 1954) mukaan ennakkoluulo on antipatiaa, joka perustuu väärään ja joustamattomaan yleistykseen. Toiseen ihmisryhmään suhtaudutaan kielteisesti. Ennakkoluulot ovat niin syvällä ihmisen psyykkeessä ja niin vahvasti yhteiskunnan vahvistamia että ihmiset ovat valmiita sortamaan toisia ennakkoluulojensa pohjalta vaikka siitä olisi jopa haittaa omalle ryhmälle.
Usein lääkkeeksi ennakkoluuloille ja muukalaisvihalle tarjotaan suvaitsevaisuutta. Ristiriitatilanteesta pyritään pääsemään suvaitsevaisuuden tilaan. Ennakkoluulon vastakohta ei kuitenkaan ole suvaitsevaisuus, se on vasta puoliväli negatiivisten ja positiivisten tunteiden välillä.
Miltä yhteiskuntamme näyttäisi jos suvaitsevaisuuden sijaan edistettäisiinkin toisista ihmisryhmistä pitämistä? Koska ei löytänyt valmista sanaa kuvaamaan ennakkoluulon ja muukalaisvihan vastakohtaa, Todd L. Pittinsky keksi uuden sanan: allofiili. Se tulee kreikan kielestä, allophilia merkitsee toisen rakastamista tai toisesta pitämistä.
Lähteet:
Ashley Pettus, The Law of Dissimilars, Harvard Magazine January-February 2006
Todd L. Pittinsky, Allophilia
24.4.06
Järven jää sulaa, osa 1
Wanha Woimala, VaajakoskiOnko järvillä "jäiden lähtöä"? Olen yrittänyt pitää järvien jäitä silmällä ja kysellä paikallisiltakin. Jäät kuulemma (ja näemmä) vain sulavat paikalleen.
Meren rannalla kasvaneena olen tottunut "jäiden lähtöön." Jonain aamuna sitä vain huomaa että ai, jäät ovat lähteneet.
Jäiden lähtö on upea näytelmä: tuulta, pauketta ja ryskettä, luonnonvoimien mahtia. Huolimatta erittäin läheisestä sijainnistani mereen en ole montaa kertaa sitä seurannut, se on kai yleensä tapahtunut öisin.
Nyt seuraan täällä Keski-Suomessa järvien jäiden vähittäistä vähenemistä. Kaunista sekin.
Vapauden tuoksu
LeppävesiKävelylenkillä rantoja kolutessani minut tavoitti yllättäen tervan tuoksu. Se kosketti välittömästi muistilokeroita nimeltä "lapsuus," "meri," ja "kesä." Lapsuuteni kesäisiin tehtäviin kuului soutuveneen tervaus. Se oli mieleinen työ, joka merkitsi vapautta päästä merelle ja sitä että kesä oli tullut.
Niinpä terva, erityisesti tervattu puuvene (joita täällä ei kovin usein näe), on minulle kesän, vapauden, lempeän merituulen ja lapsuuden sielunmaiseman symboli. Jo ennen kuin näin tervatun veneen, oli tuoksu vienyt minut kesäiselle meren rannalle. Hetkessä se herätti elämäniloa -heräsin nauttimaan elämästä ja siitä hetkestä syvemmin ja innostuneemmin.
Kiitos olkoon Jumalalle, joka... antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu... elämän tuoksu, joka tuo elämän. [2 Kor. 2:14-17]. Rukoukseni on, että tämä ihme voi toteutua elämässäni tänään. Olla kuin tervatun veneen tuulahdus.
Tervatun veneen tuoksuvaa pintaa.
23.4.06
Hauskuuden runsaus
Onpa ollut kivaa, suorastaan runsaasti.
Perjantai
-aamupäivä: toimistotyötä, kirkolla valmistautumista varkkaripäivää varten.
-iltapäivä: juhlaa miehen työpaikan pyöreiden päivien puitteissa.
-ilta: varkkaripäiväharjoitukset ja valmistautuminen, jumalanpalvelusvalmistelut.
Lauantai
-aamu: raamattutunninvalmistelu.
-aamupäivä: jumalanpalvelus Suolahdessa, oli taas niin mukavaa. Siellä saadaan aina aikaiseksi vilkasta keskustelua raamattutunnilla ja saarnakin tuntui ainakin joillekin kolahtavan.
-iltapäivä: varkkaripäivän jumalanpalvelus ja rata Jyväskylässä.
-ilta: häiden suunnittelua, mukavien ihmisten tapaamista pitkästä aikaa.
Sunnuntai
-aamu: raamattutunnin valmistelu
-aamupäivä & alkuiltapäivä: ajo toiseen kaupunkiin, uskon perusasioihin perehtymistä parin nuoren kanssa, ateria miellyttävässä seurassa, ajo takaisin.
-iltapäivä: pitkä kävelylenkki kameran kanssa. Sää ja maisemat kauniita.
Tuntuu hyvältä. Tällaiset viikonloput ovat inspiroivia: yhdestä asiasta toiseen aivan erilaiseen ilman turhia taukoja. Tämänkaltainen projektimeininki sopii minulle. Nautin ihmiskontakteista, menosta ja meiningistä, Jumalan siunauksen näkemisestä eri tavoin, yhteistyöstä, naurusta ja ilosta. Tämän päälle vielä aurinkoinen kävelylenkki, vain me kaksi, minä ja kamera. Piste i:n päälle.
Nyt vähän lomakkeiden täyttöä ja tämä viikonvaihde alkaa olla pulkassa. Sitten voi siirtyä maanantain, pastorin vapaapäivän viettoon. Palautumisaikaa täytyy olla, myös hauskuudesta.
Perjantai
-aamupäivä: toimistotyötä, kirkolla valmistautumista varkkaripäivää varten.
-iltapäivä: juhlaa miehen työpaikan pyöreiden päivien puitteissa.
-ilta: varkkaripäiväharjoitukset ja valmistautuminen, jumalanpalvelusvalmistelut.
Lauantai
-aamu: raamattutunninvalmistelu.
-aamupäivä: jumalanpalvelus Suolahdessa, oli taas niin mukavaa. Siellä saadaan aina aikaiseksi vilkasta keskustelua raamattutunnilla ja saarnakin tuntui ainakin joillekin kolahtavan.
-iltapäivä: varkkaripäivän jumalanpalvelus ja rata Jyväskylässä.
-ilta: häiden suunnittelua, mukavien ihmisten tapaamista pitkästä aikaa.
Sunnuntai
-aamu: raamattutunnin valmistelu
-aamupäivä & alkuiltapäivä: ajo toiseen kaupunkiin, uskon perusasioihin perehtymistä parin nuoren kanssa, ateria miellyttävässä seurassa, ajo takaisin.
-iltapäivä: pitkä kävelylenkki kameran kanssa. Sää ja maisemat kauniita.
Tuntuu hyvältä. Tällaiset viikonloput ovat inspiroivia: yhdestä asiasta toiseen aivan erilaiseen ilman turhia taukoja. Tämänkaltainen projektimeininki sopii minulle. Nautin ihmiskontakteista, menosta ja meiningistä, Jumalan siunauksen näkemisestä eri tavoin, yhteistyöstä, naurusta ja ilosta. Tämän päälle vielä aurinkoinen kävelylenkki, vain me kaksi, minä ja kamera. Piste i:n päälle.
Nyt vähän lomakkeiden täyttöä ja tämä viikonvaihde alkaa olla pulkassa. Sitten voi siirtyä maanantain, pastorin vapaapäivän viettoon. Palautumisaikaa täytyy olla, myös hauskuudesta.
Hauskaa tasapainoilua. Varkkaripäivä.
Kevään merkki, osa 17
Noukanniemi, 16.4.2006.Pehmeä, houkutteleva ja mielenkiintoinen kevään merkki...
22.4.06
Kevään merkki, osa 16
Päijänne, 16.4.2006.
Jäät sulaa vähän kerrallaan, mutta varmasti kuitenkin.
Sulakoot jäät myös ihmisten väliltä. Se vasta iloinen kevään merkki olisi.
21.4.06
20.4.06
Kevään merkki, osa 13
Haapaniemi, 16.4.2006.Eri kohdista lähdetään liikkeelle, mutta suunta on ylöspäin.
Äänestämään
Täytyy itse asiassa olla vaikutettu. Opinahjoni antaa minun (ja muiden sieltä valmistuneiden) valita yliopiston "senior governing body," Board of Overseers. Kyseinen 30-henkinen johtokunta arvioi yliopiston toimintaa ja neuvoo tärkeissä kysymyksissä. Sen suostumus tarvitaan moniin oleellisiin yliopistoa koskeviin päätöksiin, kuten esim rehtorin valintaan. Eli niillä on kait sitten ihan oikeaa vaikutusvaltaa ja entiset oppilaat saavat heidät valita.
Rehtoria siellä taas valitaankin, joten puuhaa riittää. Ei siis muuta kuin valitsemaan viitta Harvard Alumni Associationin ehdottamaa ehdokasta. Kansanvaltaani käyttämään.
Rehtoria siellä taas valitaankin, joten puuhaa riittää. Ei siis muuta kuin valitsemaan viitta Harvard Alumni Associationin ehdottamaa ehdokasta. Kansanvaltaani käyttämään.
Harvard University, Cambridge, Massachusetts
Surullinen Suomi
Vuonna 2004 kuoli 1860 suomalaista eri alkoholisyihin. Kyseessä on ennätysmäärä. Joka kolmannen 45-49-vuotiaana kuolleen miehen kuolinsyy oli alkoholi, kertoo Suomen Kuvalehti (44/2005).
Niin paljon turhaa tuskaa, epätoivoa, orjuutta, myös läheisillä... puolisoilla, lapsilla, vanhemmilla, sukulaisilla, työkavereilla, naapureilla. Surullinen Suomi.
Niin paljon turhaa tuskaa, epätoivoa, orjuutta, myös läheisillä... puolisoilla, lapsilla, vanhemmilla, sukulaisilla, työkavereilla, naapureilla. Surullinen Suomi.
19.4.06
Kevään merkki, osa 11
Noukanniemi, 16.4.2006.Uurastaja lepäilee vielä, mutta uhkaavasti näyttää uusi uurastuskausi lähenevän.
Simpanssiblogeja
Tiedemiesten ja -naisten kenttätyötä Ugandassa voi seurata myös blogeissa! Harvardin tutkijoilla on simpanssiblogeja:
Zarin Machanda: Zarin's letters from Africa
Ian Gilby: Kanyawara chimpanzee blog
Zarin Machanda: Zarin's letters from Africa
Ian Gilby: Kanyawara chimpanzee blog
18.4.06
Kevään merkki, osa 7
Noukanniemi, 16.4.2006.Kevään merkki on peitteiden alta kuoritut veneet ja niiden kaikenlainen puunaus ja laittaminen. Paras käydä ajoissa puuhaan uskoen kesäisiin veneilysäihin...
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. [Hepr. 11:1]
Kevään merkki, osa 6
Haapaniemi, 16.4.2006
Pystyyn jääneet puut katselevat kavereitaan matkalla uusiin tehtäviin. Helpottuneena ettei minua kaadettu vai kateellisina kun minä en kelvannut? Surullisena kun nyt on yksinäisempää vai positiivisen uteliaana avarampaa maisemaa katsellen?
Valintoja ja valittuja asenteita.
Oli miten oli, moottorisahan äänet ja tuoreet tukkikasatkin tuntuivat pääsiäisauringossa keväisiltä.
17.4.06
Ihana lapsi
Alkuillasta vetäydyin pienen päänsäryn, väsymyksen ja Suomen Kuvalehden kanssa sänkyyn lepäämään. Pian olin syvässä ja raskaassa unessa.
Jonkun ajan kuluttua tuli muksu ja sanoi: "Minulla on nälkä." Jostain syvältä horroksen uumenista rekisteröin toiveen. Voi ei, mä en kykene nyt nousemaan! "Tulen antamaan ruokaa ihan pian," mutisin unissani ja jatkoin uniani.
Ilmeisesti aikaa oli jo vierähtänyt kohtalaisen runsaasti kun muksu palasi. Kuulin, että hän tuli vierelleni ja tajusin miten hän kurkisti nukunko minä. Pieni käsi silitti poskeani hetken aikaa. Sitten muksu hiipi pois.
Ihana lapsi!
Jonkun ajan kuluttua tuli muksu ja sanoi: "Minulla on nälkä." Jostain syvältä horroksen uumenista rekisteröin toiveen. Voi ei, mä en kykene nyt nousemaan! "Tulen antamaan ruokaa ihan pian," mutisin unissani ja jatkoin uniani.
Ilmeisesti aikaa oli jo vierähtänyt kohtalaisen runsaasti kun muksu palasi. Kuulin, että hän tuli vierelleni ja tajusin miten hän kurkisti nukunko minä. Pieni käsi silitti poskeani hetken aikaa. Sitten muksu hiipi pois.
Ihana lapsi!
Kevään merkki, osa 3
Noukanniemi, 16.4.2006.Hyvin varma kevään merkki on pilkkiporukan siirtyminen laiturinreunalle!
16.4.06
Kevään merkki, osa 1
Vaajakoski, 16.4.2006.Sen huomasi heti kun astui ulos: äänimaailma on muuttunut. Ei mitään pisaroiden tipahtelua tai lorinaa, vaan kohinaa. Kevään merkki.
Se olikin lahja
Syytä iloon. Pääsiäisen ehtoollispöytä 15.4.06Kuulun niihin, joiden piti palauttaa veroilmoitus huhtikuun alussa. Niinpä keräsin yhteen kuitteja ammattikirjallisuusostoksista. Joskus tilaan tarvitsemiani kirjoja internetin kautta ulkomailta. Nytkin oli pari sellaista kuittia. Luottokorttilaskusta on hyvä tarkistaa kuinka paljon kyseinen ostos oli ollut euroissa. Mutta toisen kuitin summaa ei löytynyt, ei sitten millään. Huomasin kuitissa lukevan että se olisi maksettu Diners Club -luottokortilla. Hassua, eihän minulla ole sellaista luottokorttia, tuumasin. Varmaan jokin virhe.
Puolisonikaan ei onnistunut löytämään tarvittavaa tietoa ja yhdessä kummastelimme asiaa. Ehkä kirjakauppias ei ole koskaan laskuttanut luottokuntaa, pohdiskelimme. Lähetysosoite on muuten vanha osoitteemme, huomasimme. Kappas vain, postinumerokin on väärä. Sitten satuimme lukemaan laskutusosoitteen: se oli ulkomailla. Mitä ihmettä? Laskun maksajaksi oli merkitty joku ulkomaalainen henkilö. Tässäkin täytyy olla virhe... Ei mutta, hänhän on tuttu! Miten toisella puolella maapalloa asuva meille tuttu henkilö on voinut maksaa tilaamani kirjat? En kyennyt ymmärtämään asiaa, kunnes asia vihdoin valkeni: kyseessä täytyi olla lahja.
Lahja? Minähän ne kirjat olin tilannut... Muistan kun ovikello soi ja kirjalähetys tuli. Tulipas ne nopeasti, ajattelin ja otin paketin vastaan. Otin kirjat, laitoin hyllyyn ja luin tyytyväisenä. Suosittelin myös muille ja kehotin tilaamaan internetistä kuten minäkin olin tehnyt.
Olin koko ajan luullut tilanneeni ja maksaneeni kirjat itse, mutta ne olivatkin olleet lahja. Sellaisiahan me ihmiset usein olemme. Kuvittelemme hankkineemme ja ansainneemme sen mitä meillä on. Kuitenkin "onko sinulla mitään mitä et ole saanut lahjaksi?" (1 Kor 4:7) Ehkäpä olisi aika avata silmänsä näkemään ne monet lahjat, joita meille on annettu, mutta joita emme ole edes käsittäneet lahjoiksi.
Minun olisi aika lähettää kiitoskortti ystävälleni jo noin vuosi sitten saamastani lahjasta. Entä Jumala? Hänellekin kuuluu kiitos, niin paljosta."...kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa..." (Ef. 5:20) Lahjaa ei ansaita eikä hankita, se saadaan. Lahjan antaja haluaa ilahduttaa. Jumala on tarkoittanut lahjansa juuri sinulle, koska hän haluaa sinulle hyvää.
Pääsiäisenä juhlitaan lahjoista suurinta, Jeesusta Kristusta."Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja." (Ef. 2:8) Nyt jos milloin on syytä olla kiitollinen.
[Hartauskirjoitus Viitasaaren sanomissa, huhtikuu 06]
15.4.06
Meemi apuvälineen käytettävyydestä
Jo kauan sitten Jenni-Juulia haastoi meemiin apuvälineiden/tuotteiden käytettävyydestä, vasta nyt saan vastattua. Asia on ollut kyllä mielessä, sillä näillä asioilla on merkitystä lähipiirissä.
Meemi apuvälineen/tuotteen käytettävyydestä
Valitse arkisesta elämästäsi apuväline tai elämää helpottava tuote, jota käytät paljon ja vastaa seuraaviin kysymyksiin:
1. Toimiiko X tehokkaasti sille tarkoitetussa tehtävässä? Jos ei, niin mikä mättää?
2. Onko X riittävän kestävä tarkoitukseensa ja voiko sitä huoltaa tarvittaessa? Jos ei niin miksi?
3. Onko X mielestäsi kaunis, miellyttävä ja muunneltava? Mitä siinä muuttaisit parantaaksesi tuotteen visuaalista ilmettä?
4. Onko X:llä sinulle symbolimerkitystä ja mitä se sinusta viestii ympäristölle?
5. Onko X:llä ympäristövaikutuksia, joihin haluaisit vaikuttaa? Miten?
6. Onko X turvallinen ja kustannustehokas käyttöä ajatellen?
Valitsin niinkin tuikitavallisen vempaimen kuin kännykän. Niitähän on joka lähtöön - vai onko? Läheistäni ja minua vaivaava asia liittyy kysymykseen yksi.
Toimiiko kännykkä tehokkaasti sille tarkoitetussa tehtävässä? Jos ei, niin mikä mättää?
No, kännykällä pitäisi pystyä soittamaan, mutta sepä onkin eri hankala juttu näkörajoitteiselle tai vaikka ikääntyneelle tai tekniikkaan tottumattomalle. Ongelma on ettei kännyä löydä koska se on liian pieni, sen nappuloita ei erota eikä näytön tekstiä näe lukea: soittaminen on siis hankalaa ja aikaavievää!
Tarvitaan hyvä kännykkä näkörajoitteiselle ja kömpelösormiselle! Jo turvallisuussyistä pitäisi olla olemassa mahdollisimman helppokäyttöisiä kännyköitä, joilla on helppo soittaa jos on eksynyt, pimeässä, loukkaantunut ym.
Kännykässä tulisi olla:
-iso, selkeä näyttö
-isot, selkeät näyttötekstit
-isot, selkeät valikkotekstit
-yksinkertaiset valikot (mielellään mahdollisimman vähän valikkoja)
-helposti löydettävät ja sormella tunnettavat näppäimet (ei mitään hipaisujuttuja), jotka ovat tarpeeksi suuret
-puhelimessa tarvitsee olla vain kännykän perusfunktiot: soittaminen, puheluun vastaaminen, tekstiviestien vastaanottaminen ja kirjoittaminen, herätys.
-tekstifonttien ja värien valintamahdollisuus itselle sopivaksi, MYÖS VALIKOISSA. (On kännykköjä, joissa numerot saa näkymään suurina, mutta valikkotekstit ovat pikkiriikkiset ja niitä ei voi itse säätää.)
-mahdollisesti muuta kännykkäsälää, mutta ne eivät saa häiritä perustoimintoja ja tehdä niiden käyttöä vaikeammaksi ja epäselvemmäksi.
Kuvittelisimme, että löytyy ihmisiä, jotka mielellään haluaisivat tällaisen kännykän monimutkaisen laitteen sijaan. Se helpottaisi monen elämää ja mahdollistaisi liikkumisen ja toimimisen, vaikka kaikki aistit eivät ole terävimmillään.
Hienoa, että pidät näitä asioita esillä, Jenni-Juulia!
Meemi apuvälineen/tuotteen käytettävyydestä
Valitse arkisesta elämästäsi apuväline tai elämää helpottava tuote, jota käytät paljon ja vastaa seuraaviin kysymyksiin:
1. Toimiiko X tehokkaasti sille tarkoitetussa tehtävässä? Jos ei, niin mikä mättää?
2. Onko X riittävän kestävä tarkoitukseensa ja voiko sitä huoltaa tarvittaessa? Jos ei niin miksi?
3. Onko X mielestäsi kaunis, miellyttävä ja muunneltava? Mitä siinä muuttaisit parantaaksesi tuotteen visuaalista ilmettä?
4. Onko X:llä sinulle symbolimerkitystä ja mitä se sinusta viestii ympäristölle?
5. Onko X:llä ympäristövaikutuksia, joihin haluaisit vaikuttaa? Miten?
6. Onko X turvallinen ja kustannustehokas käyttöä ajatellen?
Valitsin niinkin tuikitavallisen vempaimen kuin kännykän. Niitähän on joka lähtöön - vai onko? Läheistäni ja minua vaivaava asia liittyy kysymykseen yksi.
Toimiiko kännykkä tehokkaasti sille tarkoitetussa tehtävässä? Jos ei, niin mikä mättää?
No, kännykällä pitäisi pystyä soittamaan, mutta sepä onkin eri hankala juttu näkörajoitteiselle tai vaikka ikääntyneelle tai tekniikkaan tottumattomalle. Ongelma on ettei kännyä löydä koska se on liian pieni, sen nappuloita ei erota eikä näytön tekstiä näe lukea: soittaminen on siis hankalaa ja aikaavievää!
Tarvitaan hyvä kännykkä näkörajoitteiselle ja kömpelösormiselle! Jo turvallisuussyistä pitäisi olla olemassa mahdollisimman helppokäyttöisiä kännyköitä, joilla on helppo soittaa jos on eksynyt, pimeässä, loukkaantunut ym.
Kännykässä tulisi olla:
-iso, selkeä näyttö
-isot, selkeät näyttötekstit
-isot, selkeät valikkotekstit
-yksinkertaiset valikot (mielellään mahdollisimman vähän valikkoja)
-helposti löydettävät ja sormella tunnettavat näppäimet (ei mitään hipaisujuttuja), jotka ovat tarpeeksi suuret
-puhelimessa tarvitsee olla vain kännykän perusfunktiot: soittaminen, puheluun vastaaminen, tekstiviestien vastaanottaminen ja kirjoittaminen, herätys.
-tekstifonttien ja värien valintamahdollisuus itselle sopivaksi, MYÖS VALIKOISSA. (On kännykköjä, joissa numerot saa näkymään suurina, mutta valikkotekstit ovat pikkiriikkiset ja niitä ei voi itse säätää.)
-mahdollisesti muuta kännykkäsälää, mutta ne eivät saa häiritä perustoimintoja ja tehdä niiden käyttöä vaikeammaksi ja epäselvemmäksi.
Kuvittelisimme, että löytyy ihmisiä, jotka mielellään haluaisivat tällaisen kännykän monimutkaisen laitteen sijaan. Se helpottaisi monen elämää ja mahdollistaisi liikkumisen ja toimimisen, vaikka kaikki aistit eivät ole terävimmillään.
Hienoa, että pidät näitä asioita esillä, Jenni-Juulia!
Pääsiäissapatti: kovan päivän jälkeen
Oli valmistuspäivä, sapatti oli juuri alkamassa. Naiset, jotka olivat Jeesuksen kanssa tulleet Galileasta, lähtivät Joosefin mukaan. He näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin hautaan. Palattuaan kaupunkiin he hankkivat tuoksuvia öljyjä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät levossa lain käskyn mukaan. [Luukas 23:54-56]
Pitkäperjantai (valmistuspäivä) oli ollut kaikin puolin rankka päivä täynnä pelkoa, pettymystä, surua, menetystä ja epätoivoa. Asiat eivät todellakaan olleet menneet putkeen. Heillä ei ollut aavistustakaan sinä päivänä saavutetusta täyttymyksestä eikä huomisen yllättävästä käänteestä. Ahdistuksessansa he kuitenkin lepäsivät.
Tietämättään he jo toteuttivat kristillisen uskon ihmettä: ahdistuksen, pettymyksen ja surun keskellä, vaikka kaikki tuntuisi kaatuvan, voi levätä Jumalan armossa. Kristus on meidän rauhamme. [Ef 2:14]
Pitkäperjantai (valmistuspäivä) oli ollut kaikin puolin rankka päivä täynnä pelkoa, pettymystä, surua, menetystä ja epätoivoa. Asiat eivät todellakaan olleet menneet putkeen. Heillä ei ollut aavistustakaan sinä päivänä saavutetusta täyttymyksestä eikä huomisen yllättävästä käänteestä. Ahdistuksessansa he kuitenkin lepäsivät.
Tietämättään he jo toteuttivat kristillisen uskon ihmettä: ahdistuksen, pettymyksen ja surun keskellä, vaikka kaikki tuntuisi kaatuvan, voi levätä Jumalan armossa. Kristus on meidän rauhamme. [Ef 2:14]
Jyväskylä 2005
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)