Alkuillasta vetäydyin pienen päänsäryn, väsymyksen ja Suomen Kuvalehden kanssa sänkyyn lepäämään. Pian olin syvässä ja raskaassa unessa.
Jonkun ajan kuluttua tuli muksu ja sanoi: "Minulla on nälkä." Jostain syvältä horroksen uumenista rekisteröin toiveen. Voi ei, mä en kykene nyt nousemaan! "Tulen antamaan ruokaa ihan pian," mutisin unissani ja jatkoin uniani.
Ilmeisesti aikaa oli jo vierähtänyt kohtalaisen runsaasti kun muksu palasi. Kuulin, että hän tuli vierelleni ja tajusin miten hän kurkisti nukunko minä. Pieni käsi silitti poskeani hetken aikaa. Sitten muksu hiipi pois.
Ihana lapsi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti