Oletko allofiili? (Osa 1)

Ihmisillä tuntuu olevan luontainen taipumus pitää "toisia" epäluotettavina. Klassisessa sosiaalipsykologisessa tutkimuksessa ihmiset jaetaan sattumanvaraisesti eri ryhmiin - punaisiin ja sinisiin - ja jätetään huoneeseen ratkaisemaan ristiriitaa. Heille kehittyy nopeasti vastakkainasettelun asenne: "me" vastaan "ne." Poliittiset ja muut tahot ovat käyttäneet tätä taipumusta härskisti hyväkseen saaden aikaan kamalia asioita (Balkan, Ruanda, Sudan ym).

Usein ihmisryhmien välisiä suhteita kuvaavat sanat pitkävihaisuus, suvaitsemattomuus ja väkivalta. Ennakkoluulot ovat usein oleellinen ristiriitojen alkuunpaneva voima. Klassinen ennakkoluulon (prejudice) määritelmän (Gordon Allport 1954) mukaan ennakkoluulo on antipatiaa, joka perustuu väärään ja joustamattomaan yleistykseen. Toiseen ihmisryhmään suhtaudutaan kielteisesti. Ennakkoluulot ovat niin syvällä ihmisen psyykkeessä ja niin vahvasti yhteiskunnan vahvistamia että ihmiset ovat valmiita sortamaan toisia ennakkoluulojensa pohjalta vaikka siitä olisi jopa haittaa omalle ryhmälle.

Usein lääkkeeksi ennakkoluuloille ja muukalaisvihalle tarjotaan suvaitsevaisuutta. Ristiriitatilanteesta pyritään pääsemään suvaitsevaisuuden tilaan. Ennakkoluulon vastakohta ei kuitenkaan ole suvaitsevaisuus, se on vasta puoliväli negatiivisten ja positiivisten tunteiden välillä.

Miltä yhteiskuntamme näyttäisi jos suvaitsevaisuuden sijaan edistettäisiinkin toisista ihmisryhmistä pitämistä? Koska ei löytänyt valmista sanaa kuvaamaan ennakkoluulon ja muukalaisvihan vastakohtaa, Todd L. Pittinsky keksi uuden sanan: allofiili. Se tulee kreikan kielestä, allophilia merkitsee toisen rakastamista tai toisesta pitämistä.

Lähteet:
Ashley Pettus, The Law of Dissimilars, Harvard Magazine January-February 2006
Todd L. Pittinsky, Allophilia