Pitkäperjantai (valmistuspäivä) oli ollut kaikin puolin rankka päivä täynnä pelkoa, pettymystä, surua, menetystä ja epätoivoa. Asiat eivät todellakaan olleet menneet putkeen. Heillä ei ollut aavistustakaan sinä päivänä saavutetusta täyttymyksestä eikä huomisen yllättävästä käänteestä. Ahdistuksessansa he kuitenkin lepäsivät.
Tietämättään he jo toteuttivat kristillisen uskon ihmettä: ahdistuksen, pettymyksen ja surun keskellä, vaikka kaikki tuntuisi kaatuvan, voi levätä Jumalan armossa. Kristus on meidän rauhamme. [Ef 2:14]
Jyväskylä 2005
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti