Työpaikkani visuaalinen ilme

On mukavaa että työpaikka on kaunis ja taiteellinen. Ajellessani ympäri Keski-Suomea saan sielun ruokaa kauniista maisemista. Joskus kun ei ole kauhea kiire, nappaan kuviakin.

Tässä pari esimerkkiä työpaikkani visuaalisesta puolesta tältä syyskuulta. Nyt maisemat ovat jo tosin saaneet uudet värit. Senkin puoleen on ylellistä että visuaalinen ilme vaihtuu säännöllisin väliajoin!


Saarijärvi




Äänekoski


Suolahti

Hengelliset voivat paremmin Australiassa

Kristityt ovat onnellisempia ja anteliaampia kuin ateistit, väittää australialainen tutkimus. Hengellisesti suuntautuneilla ihmisillä on selkeämpi tarkoitus elämälleen, he ovat avoimempia henkilökohtaiselle kasvulle ja ovat optimistisempia, sanoo Peter Kaldor, Spirituality and Wellbeing in Australia -raportin tutkijoita. He myös todennäköisemmin auttavat toisia, joko jokapäiväisessä elämässä, antamalla rahaa hyväntekeväisyyteen tai vapaaehtoistyön kautta.

Tutkimuksen tulokset viittaavat että hengellisyys saattaa olla tärkeää terveessä yhteiskunnassa, sanoo Kaldor.

Toinen tutkja, John Bellamy, sanoo seurakuntaelämän vähenemisen maksavan. "Tutkimus viittaa siihen että seurakuntaelämän merkityksen vähenemisen Australiassa ja kristillisten juhlien kuten joulun maallistumisen kautta menetämme jonkin osan yhteiskunnan hyvinvoinnista."

Hänen mukaansa kristinuskon ja New Agen hengellisyys antavat tarkoituksen elämään, mutta vaihtoehtoisen hengellisyyden harjoittajat eivät yhtä todennäköisesti anna hyväntekeväisyyteen ja yhteisöllisiin ryhmiin. Tutkimuksen mukaan niillä jotka olivat uskonnollisia, mutta olivat "unreflectively religious", oli todennäköisimmin huonompi itsetunto, vähemmän henkilökohtaista kasvua ja olivat vähemmän mukana erilaisissa palvelutehtävissä ja hyväntekeväisyydessä.

Tutkimuksen takana ovat Deakin University, Perth's Edith Cowan University, the National Church Life Survey ja Anglicare Sydney:ssä. Tutkimuksen mukaan hengellisesti suuntautuneet ihmiset saivat enemmän pisteitä hyvinvointikategorioissa, mm. terveydessä, mielenterveydessä, itsetunnossa, optimismissa, elämänhallinnassa, elämän tarkoituksessa, kokemuksessa henkilökohtaisesta kasvusta, tyytyväisyydessä elämään, turvallisuuden tunteessa, ihmissuhteiden hyvinvoinnissa ja toisista välittämisessä.

Kahlehdittu eroottisuus

Tämän päivän Keskisuomalaisessa kerrotaan vanhempien ja koulujen havahtumisesta erityisesti tyttöjen nettiin laittamiin härskeihin omakuviin. "Se liittyy median tuottamaan voimakkaaseen eroottisuuden paineeseen. Sitä aiheuttavat lähinnä musiikkivideot ja mainokset. Idoleita jäljitellään," sanoo mediapsykologi Anu Mustonen Jyväskylän yliopistosta.

Jo pelkästään yleisesti esillä olevia sanomalehtiä katselemalla tulee helposti sellaiseen johtopäätökseen että määrätyt ruumiinosat kuten rinnat ovat jotenkin erityisen tärkeitä. Ihan tavallisessa arjessakin kaikkialta hyökkää eroottisuus (sitä edes mitenkään etsimättä) ja tottakai se vaikuttaa. Vahvoja mielikuvia luodaan siitä millaisia naisten ja miesten tulisi olla ja millaista eroottisuus ja seksuaalisuus on.

Oi jospa olis mahdollista antaa seksuaalisuuden herätä silloin kun se herää ihan itsestään. Oi jospa olis mahdollista luoda itse omat eroottiset mielikuvansa. Oi jospa voisi yhdessä kumppaninsa kanssa luoda oman, ainutlaatuisen seksuaalielämän ilman kaiken maailma ulkopuolelta tulevia ärsykkeitä, jotka ovat omien ajatusten, mielikuvien ja kokemusten tiellä ja esteenä.

Oi jospa... niin, utopiaa taitavat olla nämä toiveet.

PS. Isosisko ja Arktisia ajatuksia puhuvat asiaa "sellaisista tytöistä".

Raivokasta vastakulttuuria

"Suomalaisista vain viisi prosenttia on raivoraittiita. Osuus on varsin pieni, kun verrataan siihen, että esimerkiksi Yhdysvalloissa absolutisteja on peräti 40 prosenttia väestöstä," kerrotaan Varma-lehdessä (3/2005)

Olen siis varsin harvinaislaatuinen suomalainen pelkästään koska en käytä alkoholia. No sehän sopii minulle kyllä hyvin. Vastavirtaan meno on mielenkiintoisempaa. Miksi olla massaihminen?

Raittiina eron suomalaisen ja yhdysvaltalaisen tai lähes minkä muun tahansa kulttuurin välillä huomaa nopeasti. On vapauttavaa kun raittiutta ei tarvitse selitellä ja perustella ja tilanteita joissa ei olisi alkoholittomia juomia tarjolla ei ole käytännössä ollenkaan. Elämä ei pyöri alkolin ympärillä niin kuin Suomessa. It's not an issue. Vaikka muut ottaisivatkin voi aivan hyvin olla itse ottamatta.

Harvardissakin kaikennäköisissä pippaloissa oli aina monipuoliset juomavaihtoehdot, jopa "viini ja juusto" tyyppisillä kokkareilla. Ainoa kerta kun selvitys alkoholijuomien käytöstä tuli tarpeelliseksi, oli kun vierailimme ruotsalaisen pariskunnan luona. He ottivat kohteliaasti selvää etukäteen juommeko alkoholia.

Suomessa jopa eräissä kristillisissä pikkujouluissa ei löytynyt alkoholitonta juotavaa. (Teologianopiskelija oli vastuussa juomatarjoilusta.) Meitä oli paikalla kaksi raitista, toinen oli kokeneempana osannut varautua ja tuonut mukanaan oman maitotölkin!

Suomalaisesta alkoholikeskeisyydestä kertoo myös sana "raivoraitis." Miten niin "raivo"? Miksi raittiuteen, joka on positiivinen asia on liitetty sana raivo? Olisi hauska tietää onko muissa kielissä ilmausta "raivoraitis" yleisessä käytössä vai onko kyse vain suomalaisesta tavasta ajatella raittiudesta? Entä tietääköhän kukaan raivoraitis-sanan etymologiasta? Onko alkoholipaineet Suomessa niin suuria että vaatii raivoa olla erilainen?

Ysikymppisissä on tyyliä, osa 2

Toinen ysikymppinen odotti minua oven suussa. Hän huomaavaisesti halusi säästää iltavuorossa olevaa kahta kiireistä hoitajaa ohjaamalla minut itse huoneeseensa.

Keskustelimme vilkkaasti eri asioista, menneistä ja nykyisistä. Rukoilimme yhdessä useaankin otteeseen ja vietimme ehtoollista.

Hän kertoi hengellisestä elämästään, jota hän ylläpitää lukemalla, laulamalla ja rukoilemalla. Laaja rukouslista on käytössä. Iltaisin jos ei saa unta tai jos herää yöllä on hyvä rukoilla, ääneen tai hiljaa. Kyllä tulisi aika pitkäksi ellei olisi yhteyttä ylöspäin, totesi hän.

Hän oli kovasti rukoillut että pääsisin hänen luonaan käymään ja että hän saisi ehtoollista samana päivänä kuin seurakunta muutenkin. Alunperin minun ei pitänyt päästä hänen luokseen, sillä tarkoituksena oli lähteä Helsinkiin. Mutta monenlaisen yllättävän mutkan tähden matka peruuntui perjantai-iltana ja vierailu hänen luokseen tuli mahdolliseksi. Ysikymppisen isoäidin rukoukseen vanhainkodissa vastattiin.

Ysikymppisissä on tyyliä, osa 1

Eilen kävin viemässä ehtoollista kahdelle yli 90-vuotiaalle. Olen kovasti tykästynyt 90-vuotiaisiin. Useimmat tuntemistani ovat positiviisia ja mukavia ihmisiä, joiden tapaamisesta tulee itsellekin hyvä mieli.

Toinen heistä ei enää pysty juurikaan puhumaan, mutta nyökkäyksillä ja silmillään hän osoittti olevansa läsnä ja tietoinen siitä mitä tapahtuu. Hänen ollessaan vasta 89-vuotias kommentoin kerran hänelle hänestä huokuvasta myönteisyydestä. Hän katsoi minuun veitikkamaisesti ja tuumasi: "Mitäs sitä huolehtimaan kun tulevaisuus on taattu?"

Tällä kertaa lähtiessäni hänen luotaan katsoi hän minua, liitti kätensä yhteen ja puristi niitä kevysti. Tiesin sen tarkoittavan yhteistä toivoamme ja uskoamme armahtavaan Jumalaan. Heikosta kunnosta huolimatta toivo ei ole hävinnyt mihinkään.

Paljon työtä, vähän leikkiä

Isä ja kolmivuotias syövät lounasta, äiti saapuu kotiin. Isä lopettelee ateriaansa päästäkseen lähtemään vuorostaan töihin.

Kolmivuotias: Iskä söi reippaasti. Miksi iskä söi reippaasti?
Äiti: Että iskä ehtii töihin.
Kolmivuotias: Syötkö sinä äiti reippaasti?
Äiti: Kyllä.
Kolmivuotias: Miksi?
Äiti: Äidillä on paljon töitä.
Kolmivuotias: Minulla on vähän leikkiä. Voinko syödä hitaasti?

On se kiva ettei lapsiraukalla ole paljon leikkiä, ehtii syödä rauhassa!

Harvard Divinity School ja naiset

Tuli postissa opinahjostani mainos juhlavuodesta. Jo/vasta 50 vuoden ajan on Harvardin yliopiston teologis/uskontotieteellinen tiedekunta, Harvard Divinity School ollut avoin naisille. Esitteessä sanotaan: "Naisten pääsy Harvard Divinity School:n 1955 avasi oven muutokselle uskonnon opiskelussa, valmistautumisessa ministry:n ja myös itse tiedekunnassa." Täytyypä olla iloinen tästä merkkipäivästä, olenhan itsekin päässyt tästä muutoksesta osalliseksi.

Juhlavuotta juhlistetaan siten että lähes kaikissa tärkeissä erityisluentotapahtumissa puhuvat naiset. Div schoolin tapahtumakalenteri on mielenkiintoinen niin kuin aina. Kaiholla sitä lueskelin ja valitsin tapahtumat joihin osallistuisin jos olisin siellä.

"Ordained Women in the Early Church: A Documentary History". Tätä professori Kevin Madiganin luentoa naisten vihkimisestä varhaisessa kristikunnssa ei kannattaisi jättää väliin, sillä aiheesta on yleisesti saatavilla varsin vähän tietoa.

Kiinnostavia aiheita olisi vaikka kuinka monta muutakin. Miten olisikaan mukavaa taas mennä kuuntelemaan eri alojen asiantuntijoita ja kuunnella keskustelua. (Vaikka ei aina aivan oikein ymmärtäisikään mistä on kysymys.)

Tai sitten olis kuitenkin niin kiire opiskeluprojektien kanssa ettei tulis kuitenkaan lähdettyä... Lohduttautua voi myös ajatuksella että mielenkiintoisimpien luentojen sisältö tulee kyllä johonkin lehteen ja monia vois varmaan seurata netistäkin.

Kiitos kuitenkin Harvardille kolmesta vuodesta jotka siellä sain olla. Se oli antoisa seikkailu.

Ystävyyttä Suolahdessa

Sunnuntaina oli Suolahdessa Viiden kirkon vaellus.
Se oli paikallinen päätapahtuma Kirkko Suomessa 850 vuotta juhlavuoden merkeissä. Aloitimme
ortodoksisesta tsasounasta, sieltä käveltiin adventtikirkkoon,
helluntaiseurakuntaan, luterilaiseen kirkkoon ja vapaakirkkoon. Vaellus päättyi torilla Isä meidän rukoukseen, Kiitos sulle Jumalani-virteen ja mehuun ja pullaan.

Oli oikein mukava vaellus. Jokaisessa kirkossa oli lyhyt n. 5 minuutin hartaus tai ohjelma oman tapansa mukaan. Kaikki olivat erilaisia ja muodostivat hyvän kokonaisuuden.

Suolahdessa on kiinnittänyt huomioni erittäin hyvät suhteet seurakuntien välillä. Ne eivät ole ainoastaan kohteliaat ja suvaitsevat, vaan lämpimät ja kannustavat. Seurakunnan vastuunkantajat tuntuvat olevan aidosti ystäviä keskenään ja se heijastuu muihin.

Itse olen yhteisistä tapaamisista hieman syrjässä Jyväskylässä asuvana etäpastorina, mutta iloitsen siitä että luterilainen, helluntailainen ja vapaakirkollinen pastori sekä meiltä seurakunnan vanhin tukevat ja kannustavat toisiaan aitoina ystävinä. Se on siunaukseksi koko Suolahdelle ja kaikille seurakunnille.

Kuvat:
1. Tsasounassa.
2. Adventtikirkosta jatketaan matkaa...
3. ...helluntaiseurakuntaan.
4. Luterilaisessa kirkossa oli aikaa syventyä alttaritauluun urkumusiikkia kuunneltaessa...
5. ... sitten jonotettiin vapaakirkkoon.

Mediaseksin vaikutus lapsiin

Sattuipa silmään oivallinen juttu ja huolenaihe lääkäriopiskelijoiden blogissa Metacandiumissa. Pohdittavaa isille ja äideille ja muillekin.

Oma koti kullan kallis

Tupaantuliaiset tulivat ja menivät. Laskujemme mukaan väkeä oli 70. Tuttuja, joku uusikin tuttavuus ja jopa sukulaisia Ruotsista. Meillä ainakin oli kivaa ja tuntui väki viihtyvän. Ruoka oli maittavaa ja seura mukavaa.

Appiukkoni johdolla rukoilimme siunausta kodillemme. Tuntui hyvältä tehdä niin 70 ihmisen kanssa: olla rakastavan yhteisön ympäröimä ja kannustama. Rukoukseni on että osaisimme olla sitä kaikille perheille, ei vain meille, pastorin perheelle.

Appiukko otti puheessaan esille kolme asiaa, jotka (mm.) tekevät kodin viihtyisäksi, "kullan kalliiksi" jokaiselle sen jäsenelle: rakkaus, avoimuus ja hyvyys. Rakkauden pohjalle rakennettu ilmapiiri kestää tuulet ja myrskyt. Avoimuus on ilojen ja surujen kertomista toisille. Hyvyys käy usein vähiin itsessäni ainakin, siksi on hyvä turvautua sen lähteeseen, Jumalaan. "Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä." (Psalmi 23:6).

Tarjolla ei ole minun tekemää ruokaa

Huomenna on kutsuttu neljä seurakuntaa meille syömään: Jyväskylä, Lievestuore, Suolahti ja Viitasaari. Entiseen asuntoon oli ahtautunut yksi ryhmä kerrallaan, nyt on isompi asunto, joten ajateltiin että eiköhän sopu sijaa anna ja kutsutaan kaikki kerralla. Kauimmaisista seurakunnista ei varmaankaan edes kovin moni pääse paikalle.

Taas on syytä kehua anoppiaan ja äitiään. Ilman heitä ei näistä kekkereistä tulisi mitään. Paras mainosvalttini on että en tarjoa itse tekemääni ruokaa vaan tarjolla on anopin herkkuja. Ne muuten tehdään suurimmaksi osaksi heidän mailta tulevista luomutuotteista. Tällä kertaa menu on tällainen:
Mangoldiakääryleet
Ratatouille
Makaroonilaatikko
Perunat ja juustokastike
Viherkaalisalaatti
Sämpylät, kaurarieska
Avokadotahna, pesto, kirnuvoi
Omenamehu, tyrnimehu, vesi, maito
Täytekakku ja tee

Äitini on erikoistunut siivoukseen. Eilen hänellä ja kolmivuotiaalla oli siivouspäivä. Rätit ovat heiluneet kiivasta tahtia jo lähes jokapuolella. Muksu oli ihan innoissaan ja ei olisi millään malttanut lopettaa siivousta. Tämän luonteenpiirteen kun saisi hänessä säilymään, sille olisi meidän taloudessa käyttöä!

Kyllä kannattaa kutsua väkeä kotiinsa. Ihan kummasti tulee motivaatiota saada paikat kuntoon, ripustaa taulut vihdoin seinille, keksiä sälälle paikat, roudata laatikoita pois, laittaa palohälyttimet vihdoin paikalleen, viedä tarpeettomat tuttipullot pois...

Työhuone on suurin haaste. Siellä on vielä muuton jäljiltä ollut lattia täynnä laatikoita ja paperikasoja. Nyt niittenkin kimppuun on täytynyt hyökätä. Lattiaa on jo paljastunut useampi neliömetri! Mutta kyllä sitä on lippua ja lappua olemassa. Hankalaa on päättää tarvitseeko tätä vai ei ja jos tarvitsee niin mistä sen löytäisi parhaiten kun sitä sitten tarvitsee. Unohtuneita asioita ja tekemättömiäkin töitä löytyy seasta.

Osa paperisälästä työnnetään vaan arkistokaapin suojiin odottamaan selvitystä. Kunhan näyttää päällisin puolin siistiltä... No ei vaan, onneksi tälle porukalle ei tarvitse näytellä parempaa ja hienompaa kuin on. Kelpaa ihan omana itsenään. Sellaistahan seurakunnassa tuleekin olla.

Kaffihus Babalu

Tänään on veljeni kahvilan Kaffihus Babalu:n avajaiset Islannissa. Se sijaitsee jossain päin Reykjavikia, ilmeisesti varsin keskeisessä paikassa. Se on sisustettu vanhoilla tavaroilla, siellä on viihtyisä WC vieraskirjoineen ja sieltä saa lainata kirjoja jos tuo itse toisen kirjahyllyyn. Nämä tiedot välitti äiti, joka on juuri käynyt katsastamassa paikan. Täytyy tässä itsekin vissiin ruveta pohtimaan Islannin matkaa.

Kun käyt Reykjavikissa, käypä kupposella lämmintä juotavaa ja herkullisilla letuilla.

Onneksi olkoon Ile-pappa ja Babalu!

Helsingin Sanomat vs. Keskisuomalainen

Huomasinpa minäkin että Kuukausiliitteen toimittaja tekee juttua blogeista. Näyttää "blogistan" olevan asiasta tärinässä. Itse rupesin pohtimaan että milloinkahan olen viimeksi lukenut Kuukausiliitettä? En muista. Ehkäpä olen jossain ohimennen, mutta eipä ole jäänyt mieleen.

Helsingissä asuessani -kuusi vuotta sitten- meille tuli Helsingin Sanomat. Silloin sitä tuli luettua varsin ahkerasti, onhan se laadukas sanomalehti. Tosin varsin hintava "paikallislehdeksi."

Palattuani Suomeen kolme vuotta sitten muutimmekin Keski-Suomeen. Täällä luetaan tietysti Keskisuomalaista ja huomasin ilahtuvani kun ei ollut tarvetta tilata Hesaria. Syitä oli useita:
1) Ei tarvitse lukea niin isoa lehteä (lukeminen fyysisesti hankalaa).
2) Ei tarvitse lukea niin isoa lehteä (menee hillittömästi aikaa).
3) Ei tarvitse lukea aina samaa propagandaa. Jo Helsingin aikoina rupesi ärsyttämään lehden värittyneisyys. Katsantotapa tuntui yksipuoliselta ja lehdellä tuntui olevan agenda jota ajettiin ja määrätyn väriset silmälasit jonka läpi asioista katseltiin.
4) Suomessa on muutenkin niin suppea media (omistajia ei löydy kovin montaa ja mielipiteet on enemmän tai vähemmän samanlaisia muutenkin). Niinpä tuntui suorastaan vapauttavalta ryhtyä lukemaan toisenlaista propagandaa vaihteeksi.

Nyt olen jo yli pari vuotta kuulunut Keskisuomalaisen säännöllisiin lukijoihin. Sekin on laadukas lehti, varsinkin paikallislehdeksi.
1) Se ei ole liian iso eikä lukemiseen mene koko päivää.
2) Se on erilainen kuin Hesari ja propaganda on erilaista. Asioita katsellaan eri näkövinkkelistä mikä on mukavaa vaihtelua.
3) Sanoisin että Keskisuomalainen on jopa jollain tavalla objektiivisempi kuin valtalehti. Esimerkiksi uskontoon liittyviä kysymyksiä se käsittelee asiallisesti ja ottaa ylipäätään siihen liittyviä kysymyksiä käsiteltäväksi. Eli ei näyttele ikäänkuin uskontoa ei olisi olemassakaan. Loistava esimerkki oli jutut viime kesän hengellisistä kesäjuhlista. Pitäisi olla aivan luonnollista että jopa Suomen suurimmat kesätapahtumat ansaitsevat tulla huomioiduksi sanomalehdissä.
4) Vieläkin minusta on hassua ja ihan kivaa kuinka keski-suomalaisuus on lähtökohtana. Jos joku henkilö on vaikka asunut kaksi vuotta Jyväskylässä niin se kyllä aina mainitaan. Mikäli vain joku linkki Keski-Suomeen on, se kyllä tehdään selväksi. Eksoottista.
5) Paikallisuus on lehden valtti ja myös heikkous. Varsinkin ulkomaanuutiset jäävät ohuiksi ja ulkomaanasioiden syvällisempää käsittelyä varten pitää hankkia muuta luettavaa.
6) Lehti sisältää aika runsaasti "human interest" osaston juttuja (kerrotaan tavallisista ihmisistä, mikä on mielenkiintoista) ja myös hömppää sopivasti että hömpän tarpeeni täyttyy riittävästi eikä muiden hömppälehtien ostamiseen ole tarvetta.
7) Lehti ajaa Keski-Suomen asiaa, mikä toki on suotavaa, mutta välillä se kyllä tuntuu keski-suomalaisten yritysten mainoslehdeltä.
8) Keskisuomalainen vaikuttaa varsin vastuulliselta sanomalehdeltä eikä ole niin sensaationhakuinen kuin moni muu. Hyvä!

Luen minä muitakin lehtiä, niistä joskus toiste.

Aika kukoistaa

Yllättävästi meni aikaa parvekekukkien hoitamisessa. Niitten kukoistus edelleenkin ilahduttaa mieltä. Väriä ja elämää.

Lakastuneita kukkia nyppiessä tuli mieleen ajatus Psalmista 103. "Ihmisen elinaika on kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne."

Ihmisenkin tarkoitus on kukoistaa. Surullista on jos tähän ei ole mahdollisuutta, halua tai uskallusta lyhyenä elinaikanaan.

Samassa veneessä kuvia, osa 5

Lisää olympiahuumaa

Samassa veneessä kuvia, osa 4

Olympialaiset

Olympiakomitea valitsi lajeiksi perinteiset suomalaiset menestyslajit hiihdon, keihäänheiton, jääkiekon, ammunnan ja tikanheiton.

Samassa veneessä kuvia, osa 3

"Oravan häntä" ja luontopolku