Huomenna on kutsuttu neljä seurakuntaa meille syömään: Jyväskylä, Lievestuore, Suolahti ja Viitasaari. Entiseen asuntoon oli ahtautunut yksi ryhmä kerrallaan, nyt on isompi asunto, joten ajateltiin että eiköhän sopu sijaa anna ja kutsutaan kaikki kerralla. Kauimmaisista seurakunnista ei varmaankaan edes kovin moni pääse paikalle.
Taas on syytä kehua anoppiaan ja äitiään. Ilman heitä ei näistä kekkereistä tulisi mitään. Paras mainosvalttini on että en tarjoa itse tekemääni ruokaa vaan tarjolla on anopin herkkuja. Ne muuten tehdään suurimmaksi osaksi heidän mailta tulevista luomutuotteista. Tällä kertaa menu on tällainen:
Mangoldiakääryleet
Ratatouille
Makaroonilaatikko
Perunat ja juustokastike
Viherkaalisalaatti
Sämpylät, kaurarieska
Avokadotahna, pesto, kirnuvoi
Omenamehu, tyrnimehu, vesi, maito
Täytekakku ja tee
Äitini on erikoistunut siivoukseen. Eilen hänellä ja kolmivuotiaalla oli siivouspäivä. Rätit ovat heiluneet kiivasta tahtia jo lähes jokapuolella. Muksu oli ihan innoissaan ja ei olisi millään malttanut lopettaa siivousta. Tämän luonteenpiirteen kun saisi hänessä säilymään, sille olisi meidän taloudessa käyttöä!
Kyllä kannattaa kutsua väkeä kotiinsa. Ihan kummasti tulee motivaatiota saada paikat kuntoon, ripustaa taulut vihdoin seinille, keksiä sälälle paikat, roudata laatikoita pois, laittaa palohälyttimet vihdoin paikalleen, viedä tarpeettomat tuttipullot pois...
Työhuone on suurin haaste. Siellä on vielä muuton jäljiltä ollut lattia täynnä laatikoita ja paperikasoja. Nyt niittenkin kimppuun on täytynyt hyökätä. Lattiaa on jo paljastunut useampi neliömetri! Mutta kyllä sitä on lippua ja lappua olemassa. Hankalaa on päättää tarvitseeko tätä vai ei ja jos tarvitsee niin mistä sen löytäisi parhaiten kun sitä sitten tarvitsee. Unohtuneita asioita ja tekemättömiäkin töitä löytyy seasta.
Osa paperisälästä työnnetään vaan arkistokaapin suojiin odottamaan selvitystä. Kunhan näyttää päällisin puolin siistiltä... No ei vaan, onneksi tälle porukalle ei tarvitse näytellä parempaa ja hienompaa kuin on. Kelpaa ihan omana itsenään. Sellaistahan seurakunnassa tuleekin olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti