"Suomalaisten yliopistojen heikkous verrattuna muihin maihin on se, että meillä on niin paljon opiskelijoita opettajaa kohti. Henkilökohtainen ohjaus ja pienryhmätyöskentely eivät kerta kaikkiaan onnistu sillä tavalla kuin pitää," sanoo Helsingin yliopiston hallituksen puheenjohtaja Antti Tanskanen (Keskisuomalainen, 6.4.2010).
En voi puhua omakohtaisesta kokemuksesta, sillä omat yliopisto-opintoni eivät ole suoritettu Suomessa, mutta Tanskasen kuvaus ei liene kovin väärä: "Nyt meillä pidetään pääasiassa massaluentoja, joissa opettaja seisoo pöntössä ja opiskelijat nukkuvat luentosaleissa."
Tätä sen sijaan voin kommentoida oman kokemukseni pohjalta: "Maailman huippuyliopistoissa opiskelijoiden pitää olla opetustilanteissa hyvin aktiivisia," Tanskanen jatkaa.
Ja mielipidekin minulla on ja koen velvollisuudekseni sen jakaa! ;-)
Harvardin yliopistossa opiskelleena olen samaa mieltä kuin Tanskanen. Opiskelu oli siellä aktiivista ja vuorovaikutteista. Vuorovaikutus myös vaikutti merkittävästi arvosanoihin.
Oli siellä massaluentojakin, mutta niihinkin liittyi yleensä keskustelua. Sen lisäksi koko porukka oli jaettu pienempiin ryhmiin ja yksi viikottainen "luento" tapahtuikin omassa ryhmässä, jota joku tohtoriopiskelija veti. Sitä varten piti lukea ja "luento" oli ryhmäkeskustelu luetun pohjalta, johon jokaisen tuli osallistua. Ainakin kerran oli suunsa avattava oli mikä oli! Siinähän sitä hiljainen suomalainen oli välillä paniikissa että mitä ihmettä sitä keksisi sanoa aiheesta, josta ei joko ollut sen kummempaa mielipidettä tai ei ollut lukenut (tai ymmärtänyt) materiaalia! Mutta hyvä niin.
Monilla kursseilla ryhmät pidettiin pieninä enimmäismäärärajoilla, joten kaikki luennot olivat itse asiassa pienryhmäluonteisia. Opiskelijat joutuivat myös esiintymään ja esittelemään omaa työtään ja saamaa palautetta toisilta.
Useimmilla professoreilla oli asiantuntemuksensa lisäksi myös hyvät opetustaidot. Harvemmin nukutti luennoilla! Opiskelijat myös arvioivat heidän opetustaitojaan.
Professorit tunsivat yleensä opiskelijat nimeltä ja heidän luokseen oli helppo päästä henkilöhtaisesti keskustelemaan.
Oletusarvo oli, että luennoilla ollaan läsnä ja osallistutaan. Eikä niiltä halunnut olla pois, koska ne olivat yleensä mielenkiintoisia ja kurssista läpipääsemiselle olennaisia.
Harvardissa opiskelija tunsi olevansa yliopiston kohderyhmää, tärkeä asiakas, jonka oppimista varten systeemi oli olemassa. Laadun merkki mielestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti