Tapahtuman huomioi myös Helsingin Sanomat (s. D6, 18.6.2006) otsikolla "Ihan tavallista eliittiä." "Millaisia ihmisiä sinne Harvardiin oikein valikoituu? Ja mitä heistä tulee sitten kun he jättävät Harvardin taakseen?" kysyy toimittaja Anu Nousiainen. Täytynee kommentoida, sillä jos erilaisuus on eliittiä, lukeudun toki eliitin joukkoon. Olen yksi noin 70 suomalaisesta (myös ulkomailla asuvista), jotka ovat suorittaneet tutkinnon Harvardissa, siis erilainen.
Nousiaisen ihan ansiokas artikkeli harvardilaisuudesta tuo esiin sen tyypillisen, kliseisen Harvard-kuvan. Todellisuus on monimuotoisempi ja haluaisin tuoda esiin siitä yhden puolen. Kuvatessaan Harvardissa opiskelleita tulee Nousiaisen mieleen "kasvottomat juristit, investointipankkiirit ja konsultit, rahan ja vallan harmaat eminenssit." Totta, mutta ei koko totuus.
Harvardissa nimittäin opiskellaan paljon muutakin kuin taloustieteitä, lakitieteitä tai valtiotieteitä. Harvard "pyrkii opettamaan kaikkea, mitä vain on olemassa," sanoo Benedict Gross, Harvard Collegen dekaani ja matemaatikko, joka juhlisti kymmenvuotisjuhlia läsnäolollaan. Harvard kouluttaa myös ala-asteen opettajia, lääkäreitä, psykologeja, pastoreita, poliitikkoja, taiteilijoita, historioitsijoita, kielitieteilijöitä, fyysikkoja, arkeologeja, arkkitehteja, hyväntekeväisyysjärjestöjen toimijoita, yhteiskunnallisia aktivisteja, toimittajia, tieteentekijöitä alalta kuin alalta... you name it.
Kaiken "ilmaiseksi" saaville suomalaisille raha on kiinnostava kysymys liittyen Harvardiin ja Nousiainen kirjoittaakin siitä aika paljon. "Lukuvuosi Harvard Collegessa ylläpitoineen maksaa 34 500 euroa, masters-ohjelmat vieläkin enemmän." Siis jotkut masters-ohjelmat. Minulle yksi masters-vuosi maksoi 16 000 $, tai siis olisi maksanut jos minulla olisi ollut rahaa. Koska ei ollut, ei opiskelu maksanut minulle mitään. Yliopistolla on blind admission -periaate, joka tarkoittaa, että rahalla ei pääse opiskelemaan eikä jää opiskelusta osattomaksi rahan puutteessa. Koska minulla ei olisi ollut varaa kustantaa opintojani, sain grantin, joka kattoi lukukausimaksut- ja sairausvakuutuskulut. Tällaisesta tarjouksesta oli hyvin vaikea kieltäytyä...
Tämä ei tarkoita etteikö silti olisi ollut taloudellisesti tiukkaa, sillä elinkustannukset piti hoitaa itse ja Boston on hillittömän kallis kaupunki. Mutta niistäkin sitten loppujen lopuksi selvittiin opintotuella, opintolainalla, muulla lainalla, säätiöiltä anottavilla apurahoilla, työnteolla ym. (Siitä seikkailusta joskus toiste lisää.) Pointsini on se, ettei tarvitse olla rikas eikä eliittiä voidakseen opiskella Harvardissa. Kyllä ne rahat löytyy, onhan maailmassa paljon rahaa (jota voi kerjätä). Sellaisten alojen opiskelu, joista ei tule työelämässä saamaan suuria palkkoja on halvempaa kuin lehtijuttuihin päätyvät suursummat.
Opiskelujeni ansiosta en saa yhtään parempaa palkkaa kuin ennenkään, mutta henkistä pääomaa olen saanut rutkasti. Olen sitä mieltä että kannatti panostaa.
Ihan tavallista eliittiä juhlimassa Sirpalesaaressa 17.6.2006.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti