Arvotyhjiö koluttu loppuun?

Uuden Jyväskylän muodostumisessa on ainakin se hyvä puoli, että Suomen suurin luterilainen seurakunta Jyväskylän seurakunta, jakaa lehteään meidänkin alueella ja vielä kaikille.

Uuden lehden nimi on Henki & Elämä. Ensimmäinen numero vaikutti oikein hyvältä. Kristittyjen ykseyden rukousviikon tiimoilta siinä haastateltiin isä Timo Mäkirintaa Jyväskylän ortodoksisesta seurakunnasta. Hänellä oli napakoita mielipiteitä, joista laitoin jokusen tähän muistiin:

"1990-luvun maailma oli synnin kadottamisen vuosikymmen... Lisäksi meitä on nyt kaksi vuosikymmentä opetettu olemaan yksilöllisiä ja ajattelemaan minä-ajatuksia. Kauhajoen koulusurmien jälkeen huudettiin pääministerin suulla yhteisöllisyyttä takaisin ja siitä tulikin yhtäkkiä kova juttu. Tekee mieli muistuttaa, että kristillinen kirkko on puhunut ja toiminut yhteisöllisyyden puolesta jo kaksi vuosituhatta ja tekee sitä yhä."

"Joskus saatoimme luottaa siihen mitä uutisissa sanottiin. Nyt uutisetkin ovat kauppatavaraa, joita myydään kuin hyödykkeitä ja käytetään valikoidusti haluttuihin tarkoituksiin. Totuus riippuu siitä, kuka sen esittää. Rappion merkki."

"Pakenemme liian helposti näennäishektisyyden taakse. Tapahtuipa ympärillämme mitä tahana, meillä on kiusaus työntää se pois mielestä, kun uusi informaatiotulva ja elämän loputtomat huolet täyttävät tajuntamme joka päivä. Pysyvää ja kestävää on ajassamme vähän. Uskon, että arvotyhjiö on nyt koluttu loppuun."

Hän "iloitsee Jyväskylässä toteutuvasta kristittyjen yhteydestä, jota hän luonnehtii ainutlaatuiseksi." Olen samaa mieltä. Jyväskylässä eri seurakunnat arvostavat ja kunnioittavat toisiaan, toimivat yhdessä, työntekijät tuntevat toisiaan ja ovat ystäviä. On ilo saada olla mukana.

The gospel creates a gentle sense of irony

Urjala, Finland. April 2007.

"... those who understand the gospel cannot possibly look down on anyone, since they were saved by sheer grace, not by their perfect doctrine or strong moral character.

Another mark of the moral-performance narrative is a constant need to find fault, win arguments, and prove that all opponents are not just mistaken but dishonest sellouts. However, when the gospel is deeply grasped, our need to win arguments is removed, and our language becomes gracious. We don't have to ridicule our opponents, but instead we can engage them respectfully.

People who live in the moral-performance narrative use sarcastic, self-righteous putdown humor, or have no sense of humor at all. Lewis speaks of "the unsmiling concentration upon Self, which is the mark of hell." The gospel, however, creates a gentle sense of irony. We find a lot to laugh at, starting with our own weaknesses. They don't threaten us anymore because our ultimate worth is not based on our record or performance."

-Tim Keller

Eihän sitä vaan joudu tahtomattaan presidentiksi?

Muksu, 7 v. osoitti Barack Obaman kirjan mainosta lehdessä.

Muksu: Mikä toi on?
Äiti: Se on Barack Obaman kirjan mainos. Se on nyt suomennettu. Tiedätkö kuka on Barack Obama?
Muksu: Tiedän, USA:n presidentti. [Osoittaa valanvannomiskuvaa] Tossa se on kans. Siellä oli myös kaksi tyttöä.
Äiti: Sillä on kaksi tyttöä, Sasha ja Malia. Toinen taitaa olla sinun ikäisesi. Nyt ne asuu siellä presidentin linnassa ja menee uuteen kouluun. Ennen ne asui Chicagossa. Nyt ne muutti Washingon, D.C:hen, pääkaupunkiin. Niitten mummi tulee sinne auttamaan niitä. Ja niitten äiti on niiden kanssa myös.
Muksu: Tekeeko niiden isä niitä presidentin hommia?
Äiti: Tekee, on varmaan hyvin kiireinen. Presidentillä on paljon tärkeää tehtävää.
Muksu: Mä en haluaisi olla presidenttiehdokas... Täytyykö siihen ilmoittautua?

Miten sä osaatkin, äiti!

Äiti sitoi roskapusseja.

Muksu, 7 v.: Mitä sä mietit?
Äiti: Roskia.
Muksu: Miten sä voit miettiä sellasia asioita, joita mä en osais miettiä?
Äiti: Niin?
Muksu: Esimerkiksi roskia. Miten sellasta voi miettiä?

Oppivainen tapaus

Tuli tässä toissapäivänä mieleen että jossain luki että vauvaa kannattaa opettaa nyökyttämään ja pyörittämään päätään. Kas, sitäpä ei ole tullutkaan tehdyksi. Mukula (vielä 10 kk) on tehnyt mielipiteensä selväksi ilmankin. Kun kysyy haluaako hän lisää ruokaa, tarkoittaa hymy kyllä.

No, nyt olen pari kolme kertaa aterian lopuksi kun olen kysynyt haluaako hän lisää selittänyt että jos haluaa niin nyökyttää näin, joo kiitos ja jos ei halua niin pyörittää päätä näin, ei kiitos. Mitenkään ei mukula näihin opastuksiin ole reagoinut.

Tänään mukalan herätessä päiväunilta ulkoa riisuin hänet sohvalla. Hyväntuulinen vauva lähti leikkimään lattialle. Äitinsä kellahti makuuasentoon, luki hieman Urheilulehteä ja alkoi torkahdella. Mukula käveli sohvanreunaa myöten äidin kasvojen kohdalle ja nyökytti. Haluaiskohan se ruokaa, pälkähti mieleeni, mutta ajattelin että sattuma varmaan, torkahdin lisää ja mukula jatkoi leikkejään.

Jonkin ajan päästä edelleen hyväntuulinen mukula käveli taas äidin naaman eteen, nyökytteli ja sen lisäksi maiskutti voimakkaasti!

Ei mikään tyhmä nuori nainen. Sai jopa hidasälyisen äidin vakuuttumaan viestistään.

Ja kyllä vain, bataatti kelpasi oikein hyvin ja kun kysyin haluatko lisää, nyökytti mukula.

Oppivainen tapaus, huomaan.

She can communicate. Here 8 months.

My Helsinki 2

Helsingin ajoista alkaa jo olla aikaa. Enää en itse asiassa edes kaipaa sinne, mikä stadilaisista ystävistäni on varmaankin peräti outoa. Vielä joku vuosi Helsinkiin saapuessa oli tunne että tulee kotiin. Nykyään tuntuu mukavalta ja tutulta.

Rakastin asua Helsingissä, elää ja tehdä työtä siellä. Se on Suomen ainoa city, silti pieni, hallittavissa, trendikäs mutta kodikas ja ennen kaikkea merellinen.

My Helsinki -sarjassa ilmestyy kuvia minulle merkityksellisistä Helsingin paikoista. Aikalailla standardikohteita, kuten tämäkin: Kaivari ja Merisatamanranta, tässä Liuskasaaresta kuvattuna.

Helsinki, Finland. March 2007.

My Helsinki 1

Helsinki, Finland. March, 2007.

Kaikkein tylsintä

Muksu, 7 v.: Koulu on maailman tylsin asia.
Äiti: Mun mielestä maailman tylsin asia on kuolema.
Muksu: No, se on toiseksi tylsintä.

Aika muun muassa tanssia

Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla...
... aika itkeä ja aika nauraa,
aika on valittaa ja aika tanssia.
[Saarnaaja 3:1,4]

Tasapaino on tärkeää.

Jyväskylän kristillisen tanssikoulun kevätnäytös 2008.
There is a time to dance, among other things.

Kuusi (sattumanvaraista) asiaa minusta

Bamiellalta sain haasteen kuudesta sattumanvaraisesta asiasta. Täytyypä yrittää.

Haasteen säännöt:
1. Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

Tähän haasteeseen olisi helpompi vastata englanninkielisten ohjeiden perusteella kuin suomenkielisten. Ainakin minun korvissani six random things about yourself kuullostaa erilaiselta kuin kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi. Englanninkielisen ohjeen perusteella ajattelisin "no kerronpa kuusi asiaa itsestäni", suomenkielinen ohje saa pohtimaan sattumanvaraisuuden käsitettä ja onko sellaista olemassa.

Mutta ilman sen syvempiä filosofisia pohdintoja:

1. Unelmoin siististä, organisoidusta työpöydästä ja työhuoneesta (jonka keskeltä tätäkin kirjoittelen).

2. Tein juuri prinsessalinnakakun, joka koostui lähinnä tuoreista hedelmistä.

3. Yksi suosikkipaikoistani Helsingissä on Sibelius-monumentti. Visuaalinen ilo vaikka vain ohi huristellessa.

4. Tänä talvena on melkein tehnyt mieli mennä luistelemaan.

5. Nautin hiljaisuudesta, rauhasta ja siitä ettei tarvitse tehdä mitään. Nautin myös ihmisistä, menosta ja meiningistä. Tasapaino näiden asioiden välillä on oleellinen kysymys elämässäni. (Tämä asia tuli nyt mieleeni, koska on yö ja on hiljaista ja rauhallista. Ihanaa. Tänään meillä oli kylässä 12 lasta ja 7 aikuista ja sekin oli huippua!)

6. Olen laiska laittamaan saamiani haasteita eteenpäin, joten en sen kummemmin haasta ketään. Kuka vaan täällä kävijä voi tarttua vapaasti haasteeseen jos siltä tuntuu!

Gambia-päivitys

Gambia-projekti edistyy!

Kahdeksantoista seikkailuhenkistä ihmistä eri puolilta Suomea on ottanut uskon askelia, kyhännyt jostain matkarahat kasaan ja on lähdössä helmikuussa Gambiaan kahdeksi viikoksi.

Täten pieni seurakunta Sifoen kylässä saa pienen kirkon. Se on kirjaimellisesti pieni: 6 m x 8 m! Seinät rakennetaan tiilestä, kattotuolit puusta ja kate pellistä.

Koska kirkko on pieni ja ryhmämme tehokas (!), ovat paikalliset pyytäneet rakentamaan myös pari käymälää. Ne varmaankin ovat tarpeen, mikäli Ghanan kokemusten perusteella voimme päätellä mitään Gambian tilanteesta. Ghanan hillittömien upeiden hiekkarantojen perinteinen käyttötarkoitus on nimittäin vessa. Kylän läheisellä rannalla sai kävellä erittäin tarkkaavaisena ellei halunnut kävellä ihan siinä ihtessään. Hajuhaitatkin osaatte varmaan kuvitella... Siis, mikäs sen parempi kuin saada lisää käymälöitä Atlantin rannikolle g:llä alkaviin Länsi-Afrikan maihin!

Matkavalmistelut ovat hyvässä jamassa: liput on varattu ja onneksi viisumeita ei tarvita (vertaa Ghanaan lähtiessä 1, 2, 3, 4.) Matkavarustukseksi tarvitaan ennen kaikkea joustavuutta. Toiseksi tärkein mukaan otettava asia on joustavuus ja kolmanneksi täytyy muistaa joustavuus.

Meidän perheelle riittää tällä kertaa ihan kotimaan tason joustavuus, sillä me emme -valitettavasti- ole menossa mukaan. Kyllähän sitä tuli pohdittua jos ottais yksivuotiaan kainaloon ja lähtis reissuun... mutta tuli sentään järki ja vähän muutakin käteen joten pysyttelemme kotimaisemissa. En nyt kuitenkaan ole aivan korvaamaton noissa rakennuspuuhissa... ;-)

Pastorin blogi pyrkii kuitenkin seuraamaan asioita parhaansa mukaan. Kiitos, jos muistatte Gambia-projektia ja siihen liittyviä ihmisiä niin Suomessa kuin Gambiassakin rukouksin.

Tämä kuva on Ghanasta,
mutta saman Atlantin rannalle vie seikkailijoiden tie.
(Tämä ranta EI ollut perinteisessä käytössä!)
Our church is organizing a building project in Gambia.
This picture is from Ghana, though,
but it's the shores of the same Atlantic Ocean.

Päivän vauvakuva 35

Ympärillä on tutustumisen arvoinen maailma.

Exploring a world worth exploring.
May 2008.

Sisarukset 1

Sisters. May 2008.

Millaisia fundamentalisteja nyt tarvitaan?

Samir Selmanovic kirjoittaa fundamentalismista:
Olemmeko vapaita ajattelijoita?
Ovatko ääriuskonnolliset uskonnollisia?
Olemme kaikki osa historian laajinta fundamentalistista ideologiaa...
Mikä on se voima, joka saa aikaan muutosta?
Millaisia fundamentalisteja nyt tarvitaan?

"There is a scarcity of religious or humanist extremists willing to dissent, not so much with talking, writing or protesting, but dissenting deeply, from within. In a fundamental sort of way."

"To take the risk of refusing to reduce anyone to “an enemy,” a risk to contribute instead of just take from the world, a risk to be inter-dependent instead of self-sufficient, the risk to forgive and absorb wrong instead of retaliate, takes people with courage and strong convictions."

Suosittelen. Lue ja ajattele. (Engl.)

Korkea aika

Olen tällä viikolla tehnyt jouluvalmisteluja - onhan jo korkea aika aloittaa, eikö olekin?

Joulukuusi riisuttiin ja poistettiin ja joulukoristeet laitettiin laatikoihinsa odottamaan seuraavaa kertaa. (Jouluvalot vielä jätettiin, sillä ei pimeä ole vielä loppunut.)

Jos meidän huushollissa on jokin asia hyvin organisoitu niin se on joulukoristeiden säilytys. Täytyy siis sitä täällä blogissa mainostaa. Niillä on oma paikkansa ja ne löytyvät helposti. Tärkeä asia ensi joulun valmisteluissa on siis tehty.

Mutta on sitä tehty muutakin ensi joulun eteen. On tullut nimittäin tavaksi piipahtaa joulun jälkeen kauppaan katsomaan jäljellejääneitä koristeita. Saattaahan sieltä jopa löytää jotain mieluista. Joku vuosi sitten löytyi kyntteliköt ikkunaan. Viime jouluna meillä oli joulukuusi omassa kodissa ekaa kertaa -ilman valoja kun ei sellaisia ollut ennen tarvittu. Joulun jälkeen löytyi kuusen valot ja tänä vuonna olikin komea kuusi. Muksukin sanoi että kaunein kuusi mitä meillä on ikinä ollut!

Nyt hankittiin tähti ensi vuoden kuuseen (miten komea se sitten onkaan?) ja pari valojuttua. Erityisesti mieleeni oli 50-70% alennus.

Niinpä tyytyväisenä raportoin että jouluvalmistelumme ovat hyvällä mallilla. On sentäs joku asia, jossa tulee suunniteltua asioita etukäteen ja jopa tehtyä asialle jotain... Ja taloudellista ajatteluakin harrastetaan - ainakin tässä asiassa!

Ratkaisu energiakriisiin

Ilmainen vinkki energiakriisin ratkaisuun: Pöly, hiki ja räkä, keksikää miten käyttää näitä energianlähteenä.

Kaikkia kolmea löytyy myös meiltä. Voisimme vaikka lahjoittaa.