Tuli tässä toissapäivänä mieleen että jossain luki että vauvaa kannattaa opettaa nyökyttämään ja pyörittämään päätään. Kas, sitäpä ei ole tullutkaan tehdyksi. Mukula (vielä 10 kk) on tehnyt mielipiteensä selväksi ilmankin. Kun kysyy haluaako hän lisää ruokaa, tarkoittaa hymy kyllä.
No, nyt olen pari kolme kertaa aterian lopuksi kun olen kysynyt haluaako hän lisää selittänyt että jos haluaa niin nyökyttää näin, joo kiitos ja jos ei halua niin pyörittää päätä näin, ei kiitos. Mitenkään ei mukula näihin opastuksiin ole reagoinut.
Tänään mukalan herätessä päiväunilta ulkoa riisuin hänet sohvalla. Hyväntuulinen vauva lähti leikkimään lattialle. Äitinsä kellahti makuuasentoon, luki hieman Urheilulehteä ja alkoi torkahdella. Mukula käveli sohvanreunaa myöten äidin kasvojen kohdalle ja nyökytti. Haluaiskohan se ruokaa, pälkähti mieleeni, mutta ajattelin että sattuma varmaan, torkahdin lisää ja mukula jatkoi leikkejään.
Jonkin ajan päästä edelleen hyväntuulinen mukula käveli taas äidin naaman eteen, nyökytteli ja sen lisäksi maiskutti voimakkaasti!
Ei mikään tyhmä nuori nainen. Sai jopa hidasälyisen äidin vakuuttumaan viestistään.
Ja kyllä vain, bataatti kelpasi oikein hyvin ja kun kysyin haluatko lisää, nyökytti mukula.
Oppivainen tapaus, huomaan.
She can communicate. Here 8 months.
2 kommenttia:
Tää just on niin ihanaa lapsessa, ei koskaan tiedä mitä kaikkea hän tajuaa varhaisessa vaiheessaan ja oppii koko ajan asioita omaa tahtiaan. Hymyillään ja nyökytellään mekin!
Muksun ollessa vauva joku kysyi mielipidettäni missä vaiheessa pitää alkaa varoa puheitaan lapsen seurassa. Vastasin: alusta asti.
Luulen että ne on fiksumpia ja ymmärtäväisempiä kuin uskommekaan!
:-) ja nyökytys.
Lähetä kommentti