Keskisuomalainen (27.5.2008) sanoo näin: "Vanhemmuus ei lakkaa lapsen aikuisuuteen. Jyväskyläläiset tutkijat Marja Leena Böök ja Satu Perälä-Littunen havaitsivat vanhemmuuden vastuuta käsittelevässä tutkimuksessaan, että huolissaan olo jatkuu läpi koko elämän. -Vastuu loppuu jossain vaiheessa, mutta huolehtiminen ei lopu koskaan, Perälä-Littunen sanoo."
Yllättävää! Ajatella, vanhemmat huolehtivat lapsistaan koko elämänsä. Kuka olisi uskonut! ;-)
Nyt en tiedä pitäisikö ihmetellä tutkijoiden aiheita ja tuloksia vai lehdistön tapaa raportoida niistä ja nostaa hassuja yksityiskohtia otsikoiksi. Tämänkin jutun otsikko on "Huolissaan läpi elämän."
Otsikko voisi olla jokin muukin, sillä artikkelissa kerrotaan muutakin informaatiota ja paljon oleellisempaa ja ei aivan niin itsestään selvää. Perälä-Littusen väitöskirjassa tutkittiin eri sukupolvien käsityksiä äitiydestä. Ytimeltään ne ovat samanlaiset: "äitiyteen kuuluu rakastaminen ja rakastamiseen kuuluu vastuu." Sukupolvien ero näkyy siinä että aikuiset haastateltavat mieltävät vanhemmuuden kuuluvan äidille, nykylasten mielestä vanhemmuus kuuluu myös isän rooliin.
Artikkelissa kerrotaan myös Leena Valkosen väitöskirjasta, jossa selvitettiin viides- ja kuudesluokkalaisten näkemystä hyvästä vanhemmuudesta. Se on tämä: "Hyvä isä ja äiti on sellainen, joka osoittaa lapselle, että tämä on tärkeä ja arvokas omana itsenään ja joka elää tavallista, kunnollista elämää ja tulee toimeen muiden - myös puolison - kanssa."
Hyvä lapset! Meidän vanhempien on syytä ottaa nämä viisauden sanat vakavasti ja huomata niihin sisältyvä tärkeä ulottuvuus, jonka Valkonen nostaa esiin: "Yleensä ajatellaan, että vanhemmuus tapahtuu vain aikuisen ja lapsen välissä. Lapset laajentavat sen koskemaan koko aikuisuutta, jolloin se liittyy kaikkiin aikuisen tekemiin ratkaisuihin. Esimerkiksi tästä kertoo toive ihmisiksi elämisestä."
Vanhemmuus on kokonaisvaltaista. Kysymys on siitä millainen olen ihmisenä, miten tätä elämääni elän ja miten ihmisiä - niin lapsiani kuin muitakin - kohtelen.
Tutkimus kertoo että olen näistä huolissani läpi elämäni.
According to research mothers worry about
their children throughout their lives.
No surprise there.
2 kommenttia:
Mietin, perustuuko huolekkuus sittenkin alitajuiseen vastuullisuuden tunteeseen, myös aikuisten lasten kohdalla: olenko ollut riittävän hyvä äiti, kyennyt antamaan hyvät eväät elämään. Huoli ei tosin ole aikuisten lasten suhteen sillä tavalla päällimmäisenä kuin pienten, mutta kyllä se jossain siellä on. - Tutkimukset näyttävät usein tulostavan empiirisesti havaittua todellisuutta, harvemmin uutta tietoa.
Kai sitä nykyään täytyy tutkia tätä empiirisesti havaittua tietoa kun kaikkea pitää perustella "tutkitulla tiedolla." ;-)
Huolekkuudella on varmaan paljon tekemistä vastuullisuuden tunteeseen. Äidit tuntuvat syyttävän itseään aikuisten lastensakin ongelmista ja ratkaisuista. Pohjimmiltaan varmaan on kysymys kalvavasta kysymyksesta: olenko ollut riittävän hyvä äiti.
Itselleen anteeksiantamisen vaikea taito olisi äideillekin tärkeää. Vapauttaisi heidät ja luultavasti vapauttaisi lapsia myös. Se olisi armossa elämistä.
Lähetä kommentti