Taloustutkimuksesta soitettiin ja kysyttiin halukkuuttani osallistua tutkimukseen puhelimenkäytöstä. No mikäs siinä, kyselyt on hauskoja.
Ensiksi piti selvittää kelpaanko tutkimukseen. Toinen kysymys: "Näkyykö teillä 1, 2,3 ja 4 kavavat?"
"Ei." Televisiottomana en sopinut tutkimukseen.
Siitä tuli mieleeni että ainakin jossain asiassa olen erilainen. Televisiohan on melkein jokaisessa suomalaisessa kodissa (muistelisin juuri lukeneeni reilusti yli 90% :sta, tyyliin 96%?!?!). Meillä ei ole.
Jokin aika sitten puhuttiin miehen kanssa siitä miten emme todellakaan kaipaa ja tarvitse TV:tä. Elämä on ihan tarpeeksi kiireistä ilman TV:täkin. Jos olis toosa talossa niin sen eteen tulisi kuitenkin juututtua katsomaan että jos sieltä vaikka tulis jotain mielenkiintoista. En ole tarpeeksi "vahva" ihminen omistamaan telkkaria.
Kun ajattelee asiaa näin TV:ttömän näkökulmasta tuntuu siltä että miten sitä ehtisi yhtää mitään jos huushollissa olisi vielä TV aikaa viemässä. Telkkari on oikeastaan enemmän kuin yksi henkilö. Se hyvin helposti ottaa isomman ja hallitsevamman tilan kodista ja ajankäytöstö kuin yksi ihminen. Se olisi kuin joku vieras muuttaisi tänne ja alkaisi hallita tilaa.
Jaa, että mites uutiset? Niitä voi lukea lehdestä, kuunnella radiosta ja katsoa netistä. Tätäkin blogia kirjoittaessa kuuntelin puoli yhdeksän uutisia. Uutisia tulee seurattua monipuolisemmista lähteistä ja saa saman tien avaramman kuvan kuin sen "suomalaisen kannan", joka kuitenkin joka kanavalta esitettäisiin enemmän tai vähemmän samanlaisena.
Kun haluaa katsoa leffan, voi DVD:n vuokrata ja katsoa tietokoneelta. Kätevää. Pakollisten urheilutapahtumien seuraaminen virvoittaa sosiaaliseen toimintaan ja ystävät saavat seuraa. Se on hauskempaakin seurassa.
Hömppäkiintiön saa täyteen kun käy vaikka vanhempien luona. Siellä voi katsoa TV:tä mielinmäärin ja lähteä helpottuneena kotiin: mitään niin ihmeellistä sieltä ei tullut ettäkö sen toosan itselleenkin haluaisi.
Jos tarvitsee lorvailla, siihen pystyy myös aivan hyvin tietokoneen tai jonkun lehden ääressä, telkkari ei ole siihenkään hommaan mitenkään pakollinen. Tai voi vaikka mennä päiväunille.
Kerran Helsingissä käydessä katsoin jonkun keskusteluohjelman. Tulin seuraavan kerran käymään 3 kk kuluttua ja avasin television: ihan sama ohjelma tuli taas! Siinä siis taitaa olla jotain perää kun ihmiset valittaa että telkkarista tulee vaan uusintoja...
Liittyykö televisiottomuutemme uskontoomme? Ei liity. Paitsi ehkä välillisesti sitä kautta että uskontomme rohkaisee kriittisyyteen sen suhteen mitä kaikkea kannattaa aivoihinsa tunkea.
Tärkein syy televisiottomuuteemme on se että meillä asuu kolme oikeaa ihmistä, joiden kanssa mieluummin vietämme aikaamme. Elämme oikeata elämää itse, emme seuraa muiden epätositvelämää. Ja on edes jonkin verran aikaa kuunnella omia ajatuksiaan tai vaan olla. Olla yksilö eikä vaan ottaa vastaan mitä tuutista syötetään.
2 kommenttia:
Tervehdys täältä ruotsinmaalta.Tulin uskoon -93 ja sain kasteen Kallioniemessä samana kesänä sisareni kanssa yhtä aikaa.Asuin silloin sellaisessa Wanhassa sotilastorpassa,ja juuri TV:n olin paiskannut ulos jo ennen kasteellakäyntiä.Seuraavat viisi vuotta olivat varmasti parasta mitä juuri uskoon tulleelle saattoi tapahtua.Oli todella aikaa lukea ja perehtyä asioihin.Samoin jokapäiväiset lenkit metsässä antoivat paljon.
Kuitenkin lipesivät näppini Herran manttelinhelmasta.Sain poikani yksinhuoltajuuden ja se tietysti teki sen että nämä maalliset jutut veivät enemmän ja enemmän ajastani.
Lopetin sapattikokouksissa käynnit ja raamatuntutkistelut kuivuivat pikkuhiljaa myöskin.Entinen "elämä" veti taas puoleensa.
Kuitenkaan en koskaan kokonaan unohtanut Jeesuksen kanssa tekemääni liittoa.Sehän onkin ihan mahdotonta.
Rukoilinkin vähän väliä,että Hän hoitaisi hommat niin että tapaisin puolison,jonka kanssa meillä tämä kotiympyrät toimisivat pysyvästi.
Herra kuuli hapuilevat rukoukseni ja ihan ihmeellisellä tavalla hoiti homman.
Vaimoni meni kasteelle kuluneen kesän myöhäisellä raamattuleirillä
ja saattelijana oli sisareni Eeva Niskala Tiituspohjasta.
No,nyt tuli hieman rönsyiltyä asiasta,mutta piti kirjoittaa kun kirjoitutti.
meidän e-postiosoite on maurii@spray.se jos sinulla olisi aikaa pistää palautetta
Eikö olekin hienoa miten Jumala pitää meistä rakkaudellaan kiinni vaikka itse kuinka poukkoilisimme? Siunausta sinulle, vaimollesi sekä siskollesi. Muistan teitä kaikkia rukouksessa.
Lähetä kommentti