Vuoden vaihteessa pohdimme vuoden 2009 kohokohtia. Kainuu, sanoivat kaikki mukana olleet aikuiset. (Puhumaan kykenevän lapsiedustajan mielestä Linnanmäki kyllä peittosi Kainuun.)
Niin Kainuu kuin Kainuun sukujuurenikin ovat jääneet minulle varsin tuntemattomiksi.
Tämä asia korjaantui viime kesänä. Sillä suurella suvulla, johon kuulumme on aktiivinen sukuseura, jonka aktiiviset toimijat järjestivät pienelle seitsemän aikuisen ja kahden lapsen seurueellemme kahden päivän opastetun sukumatkan Kainuuseen tutustumaan juuriimme.
Siitä muodostui todellakin yksi vuoden kohokohdista. Näimme kauniita maisemia, joiden keskellä esi-isämme ja -äitimme olivat eläneet ja peltoja, joita he olivat viljelleet. Kuulimme tarinoita sitkeydestä, vaaroista (kahdenlaisista), Kainuun asuttamisesta, kansanluonteesta. Tutustuimme myös tämän päivän Kainuun yritteliäisyyteen, selviytymiseen ja tekemisen meininkiin.
Ennen kaikkea tapasimme käsittämättömän ystävällisiä ihmisiä. Meidät oli kutsuttu koteihin, jotka olivat niillä paikoilla joista isoisovanhempani ovat lähtöisin. Niissä asuu ihmisiä, jotka ovat meille jo hyvin kaukaisia sukulaisia. Pöydät olivat koreana, väkeä paikalla, meille esiteltiin paikkoja sekä nykyistä että entistä elämänmenoa. Meidän kanssamme kuljettiin ympäri pitäjää. Eräskin kiireinen ihminen oli käyttänyt kaksi päivää aikaa isoisoisäni haudan etsimiseen (ja kunnostamiseen!), jotta meidän olisi helppo käydä siellä. Sukuseuran puheenjohtaja tuli pitämään meille esitelmän suvun historiasta ja sukuseura tarjosi maukkaan kainuulaisen perinneaterian.
Olisi näillä ihmisillä ollut varmasti paljon muutakin tekemistä. Heidän vaivannäkönsä, asioihin paneutumisensa ja vieraanvaraisuutensa tekivät meihin syvän vaikutuksen.
Kainuusta kasvoi kohokohta: juurista sydämiimme.
Mukula ja muksu siellä mistä isoisoisoäitinsä on kotoisin.In the place where their great-great-grandma was born.
Tällä mäellä kasvoi isoisoisäni.My great-grandfather grew up here
in the midst of stunning scenery and wilderness.
Isoisoisäni hauta.
Detail of the grave of my great-grandfather.
Kainuu, Finland. July 2009.
3 kommenttia:
Kiitos tämän muiston jakamisesta, Ansku. On sanomattoman tärkeää tiedostaa juurensa, sukunsa sielunmaisema. Siitä kasvaa myös ymmärrys omaan historiaan.
Eräänä kesänä pääsin tutustumaan lähemmin Kainuuseen. Se oli elämys! Ihailtavia, sitkeitä ja valoisia ihmisiä, joissa tuo mahtava luonto hengittää. Ja mitä herkkuja siellä tehdäänkään! Missään muualla en ole saanut niin hyvää leipää! Niitä sinisiä vaaroja ei voi unohtaa...
Onneksi tuli mahdollisuus täyttää aukkoa sivistyksessä ja sukunsa sielunmaisemassa... ja saada syödä niitä herkkuja! :D
Mitä minulle Kainuusta tulee yhtäkkisesti mieleen on Hiljainen kansa valtatien varrella, Veikko Huovinen ja Havukka-ahon ajattelija, Kalle Päätalon ihmis- ja elämänkuvat, Lentuu ja rönttöset. Niin ja Ilmari Kianto sekä Punainen viiva, oopperanakin. Kovasta ja ankarasta elämästä huolimatta sitkeää ja elämän mutkissa selviytymiseen luottavaa kansaa
Lähetä kommentti