Vanheneminen: kun matkaa on vielä
Steinbeckin ajatus: emme lähde matkalle, vaan matka vie meidät.
Vanheneminen: tarpeet
1. Elämän tarkoituksen ja toivon säilyttäminen
-Matkan viimeisessä vaiheessa on kysymys eheyden kokemuksesta (Erikson)
-Ihmisen tärkein kokemus on elämän tarkoituksen ja toivon säilyttäminen (Frankl)
2. Elämän kokemusten sisäistäminen
-Tarve nousta omien kokemusten yläpuolelle.
-Kokemukset ovat osa elämää, eivät elämä.
3. Menetysten kohtaaminen
-Hylkäykset, tyhjyys, kyllästyneisyys, yksinäisyys, pelko
-Tarve: ymmärrys, huomio, lohdutus, myötätunto, toivo
4. Jatkuvuus
-Arvokkuuden säilyttäminen. Elämä on itsessään arvokas koska se on Jumalan antama lahja. Olen arvokas vaikka en jaksa enää, vaikka olen sairas.
-Eheyden kokemuksen säilyttäminen
-Sosiaalisen kanssakäymisen jatkuvuus
-Kognitiivisten toimintojen säilyttäminen
-Uusien asioiden opettelu.
-Opetella tekemään asioita, mitä toinen on tehnyt (Newland)
5. Uskonnollisuuden säilyttäminen
-Raamatun lukeminen, rukoileminen, jumalanpalvelukset ym
6. Arvokkuuden kokeminen
7. Rakkauden kokemus
-Antaa luvan olla se ihminen, joka olen
-Elämän täyttymys
-Rakkauden kokeminen on sen olennaisempaa mitä vähemmän voi antaa vastineeksi. Voi ottaa vastaan ilman että tarvitsee maksaa siitä mitään.
-Rakkauden syvin kokemus: en voi antaa mitään vastineeksi.
-Elää siinä rakkaudessa jota tärkeät ihmiset osoittavat loppuun asti. Rakkauden kokemus sellaisena kuin ole.
8. Rakkauden jakaminen
-Isovanhemmuuden keskeinen rooli
-Kulminoituneen viisauden jakaminen seuraavalle sukupolvelle, korjata virheitä mitä teki omien lasten kanssa.
-Merkitsee parempaa terveyttä, parempaa jaksamista, vireämpää mieltä.
-Elämän tarkoituksen säilyminen
9. Lupa epäilysten ja ajatusten ilmaisuun
10. Kiitollisuus
-Asenne elämään.
-Kiitollisuuden este: unohtaa miten olen selvinnyt tähän asti, kiitollisuus siitä.
-Kiitollisuuden este: toisiin vertaaminen on yksi nykypsykologian ihmisen elämään tuomita kirouksista. Meitä testataan.
-Kun on sisäinen tasapaino ja rauha ei tarvitse verrata toisiin.
-Jos en matkan aikana ole sanonut kiitos, en ole elänyt.
-Hyvä elämä: 1) Sanon kyllä: sitoutan itseni johonkin. 2) Voin sanoa ei: minulla on voima asettaa rajoja. 3) Sanon kiitos: tärkein sana, joka tulisi kyetä jossain vaiheessa sanomaan. Mitä aikaisemmin oppii, sen helpompaa on myöhemmin.
-On elämä pitänyt mitä tahansa sisällä, ollaan selvitty.
11. Tarve saada anteeksi ja antaa anteeksi.
-Olemme sekä että emme joko tai. Olen hyvä että paha. Loukkaamme ja tulemme loukatuiksi.
-Irrallisten asioiden päättäminen. Menneisyyden loukkaukset selvitetään ja hoidetaan kuntoon.
12. Valmistautuminen kuolemaan.
-Elämän jatkuvuus siihen saakka.
-Hyvä elämä: jonain päivänä elämä päättyy. Päästään sopusointuun eletyn elämän kanssa. Elämä on valmistautumista kuolemaan.
-Todellisuudessa olen voimaton.
-Kuoleman kanssa sopuun pääseminen: 1) solmia irralliset langanpäät 2) kääntää lastesi sydämet toistensa puoleen 3) valmistautua omaan kuolemaansa, miettiä siihen liittyviä asioita esim. hautajaisia 4) kuolema on osa elämää. Tietoisuuden kuolemasta ja siihen valmistautumisen sulkeminen pois elämästä on elämän poissulkemista.
-Kuolemassa on kysymys kamppailusta: elämä pistää vastaan. Kuolema on elämän vihollinen. Kamppailu ei ole aina kaunis, voi olla ruma.
-Kuoleman taito ei ole taitoa kuolla, vaan taitoa elää. Ei se miten kuolemme, vaan miten olemme eläneet tämän elämän. Ars moriendi.
-Jos haluamme hyvän kuoleman valmistaudumme nyt elämään hyvän elämän.
-Jokainen joutuu nämä asiat kohtaamaan ja sisäistämään.
-Tasapaino eletyn elämän kanssa ja kiitollisuus siitä, niin voi lähteä elämästä tyytyväisin mielin. Jätämme jälkeemme jotain peruuttamatonta: jäljen jonka olemme jättäneet toisten elämään.
[Muut luennot löydät klikkaamalla alempaa "labels" -kohtaa, jossa lukee Arvoja etsimässä.]
Englanti, tammikuu 2007.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti