Hyvää vuotta 2009!

Pastorin blogi toivottaa lukijoilleen hyvää vuotta 2009 ja paljon seikkailuja, erityisesti sisäisiä ja vapauttavia!

Vapautta varpaille!
Our baby's campaign: Freedom for Feet!
Happy New Year 2009.
May you have many adventures of inner freedom!

Hiljaisuutta arkeen

Satuin juuri selaamaan erästä hengellisen kirjallisuuden helmistä, Henri Nouwenin Sydämen tietä. Tässä pari pientä ajatusta meille arkeen palaaville:

-Hiljaisuus varjelee sisäistä tultamme.
-Hiljaisuus estää meitä takertumasta huoliin.
-Hiljaisuus on ensi sijassa sydämen ominaisuus, joka johtaa yhä suurempaan rakkauteen.

Pala hiljaisuutta keskellä Vaajakoskea. Joulukuu 2008.
A piece of silence in the midst of

Vaajakoski, Central Finland. December 2008.

Silence protects our inner fire,

helps us not to hold on to our worries,

and leads to greater love. [Henri Nouwen]

Joulutervehdys

Tulin juurin joulutervehdyskierrokselta viiden jo korkeampaan ikään ehtineen luota ja muistan taas miksi tämä pastorin työ on niin mukavaa. Viisi merkittävää kohtaamista, toiset lyhyempiä, toiset pitempiä, jonkun tapasin ensimmäistä kertaa, toisen toista kertaa, jotkut on jo hyviä tuttuja. Jokainen heistä hoiti minun sydäntäni jollain tavalla. Rohkaistuin, ilahduin, hämmästyin, vaikutuin, liikutuin. Tuli joulumieli.

Ei tarvitse olla pastori, että voi kohdata toisen ihmisen. Toivonkin sinulle tänä jouluna merkittäviä kohtaamisia, lyhyitä tai pitempiä, tuttujen tai tuntemattomien kanssa. Olisiko joku vanhus, jonka luona voisit käydä? Jos et tunne ketään, mene lähimpään vanhainkotiin ja kysy kenen luona ei koskaan käydä ja käy toivottamassa hyvää joulua. Jos olet sellainen ihminen, joka rukoilee, kysy lupa rukoilla hänen puolestaan. Lyhyt, sydämestä tuleva, krumeluuriton rukous riittää. Jos et ole rukoilijaihmisiä, ympäröi hänet muuten vaan lämpimillä ajatuksilla.

Ja joulusi on taatusti merkittävä.

Sitten tämän joulutervehdyksen saarnaosuuteen: pastori edelleen kannattaa tätä kampanjaa ja edelleen uskaltaa olla sitä mieltä että lapsia, joulua ja alkoholia ei tule yhdistää. Jos niin tekee on se vakavaa itsekkyyttä ja on syytä katsoa peiliin ja miettiä millaista apua tarvitsee, sekä itsensä että läheistensä tähden.

Tämän lyhyen, mutta merkittävän saarnaosuuden jälkeen siirrymme joulutervehdyksemme kuvalliseen osaan, joka on vahvasti enkelipitoinen. Kuvat on parin tämän kauden joulunäytelmän tiimoilta.

Iloitseminen on aivan sallittua!

Toisen laulaessa tekee joku taustalla töitä.
Kiitä niistä, jotka saavat arkesi rullaamaan
ja hommat hoitumaan.


Ilman johtajia ja vastuunkantajia asiat eivät suju.
Heistäkin kannattaa olla kiitollinen.
Tässä eräs heistä, mies joulunäytelmämme takana,
viemässä enkelin siipiä turvaan.



Vaikka kuinka haluaisi, ei sitä yksin pärjää.
Kannattaa siis ihan vapaaehtoisesti ryhtyä yhteistyöhön
toisten kanssa ja ties miten mukavaa on
ja mitä saakaan aikaiseksi.

Vaikka upean joulunäytelmän,
jossa jokaisella on oma, tärkeä osansa.



Kun antaa luvan enkelien ilmoittamalle
suurelle Ilolle tulla elämäänsä,
kummasti jaksaa, kestää ja
löytää merkityksen elämästään,
vaikka olisikin pimeää ympärillä.

T'ämän tajunnanvirran, kokemusten, kehoitusten, saarnanpätkän ja kuvien kera pastori, mies, muksu ja mukula toivottavat sinulle ja läheisillesi hyvää joulua ja merkittäviä kohtaamisia.

Ensimmäinen itse kirjoitettu tarina tietokoneella

Tänään muksu, 7 v halusi kirjoittaa aivan itse tietokoneellani tarinan. Äiti ainoastaan neuvoi jättämään sanojen väliin välilyönnin.

Julkaisen tarinan tekijän luvalla.

o-li-pa ker-ran kis-sa jon-ka ni-mi oli lu-mi jon-ka ro-tu o-li bur-mil-la jo-ka o-li ko-ti kis-sa hä-net omisti----jo-ka o-li tii-na hä-nel-lä o-li kak-si tyt-tö-ä jot-ka o-li-vat lii-sa ja lii-na
sil-loin lu-mi kek-si je-kun jo-ka o-li hii-rel-le hii-ren-louk-ku lu-mi a-jat-te-li nyt-mi-nä saan-pal-jon ruo-kaa .

Vielä kerran

Eilen ja tänään on nautittu, jännitetty ja iloittu Taivaallisesta joulusta. On ollut mahtavaa sivusta seurata ja osallistua oikeasta joulutunnelmasta, ilosta, oivalluksista.

Paras joulunäytelmä jonka olen koskaan nähnyt, sanoi useampi tänään lähtiessään. Kiitos siitä upealle ja lahjakkaalle vapaaehtoisporukalle, joka on tähän paneutunut sydämellä ja Jumalalle, joka tekee kaiken mahdolliseksi.

Huomenna kolmas ja viimeinen näytös:
Su 21.12. klo 12 Jyväskylän adventtikirkossa, Ilmarisenkatu 18. Vapaa pääsy.

Päivän vauvakuva 34

Mukava nukkuma-asento.

Sleeping comfortably.

Millainen on hyvä kauppa?

Eräs kriteeri miten arvotan kauppoja (varsinkin ruokakauppoja ja marketteja) ovat niiden ilmoitustaulut. Onko sellaista? Onko sitä helppo käyttää? Onko se näkyvällä paikalla?

Mielestäni ilmoitustaulu, johon kuka vaan saa kiinnittää tapahtumailmoituksia on oleellinen asia ruokakaupassa, jossa lähes kaikki kuitenkin käyvät. Näin kauppa kantaa vastuutaan yhteisöstä, jonka osa se on ja tuo kortensa kekoon sen elävyyteen.

Ilmoitustauluja on hauska lukea vaikkei ehtisikään osallistumaan edes niihin kaikkein kiinnostavimpiin tapahtumiin. Niitä seuraamalla pysyy kuitenkin tatsi siihen mitä on liikkeellä ja mitä kaikenlaiset vapaaehtoisjärjestöt järjestävät. Itsekin laitan ilmoitustauluille ilmoituksia kun seurakunnassamme tapahtuu jotain erityistä.

Tällä viikolla olen käynyt viemässä näitä monen monelle ilmoitustaululle ja samalla jälleen vertaillut kauppojen käytäntöjä. Osa jo aiemmin tekemistäni johtopäätöksistä vahvistui, osassa jouduin tarkentamaan kantaani.

Olen huomannut että S-marketeissa ja Prismoissa on yleensä ottaen huomattavasti paremmat ilmoitustaulut kuin K-marketeissa ja Citymarketeissa. S-ryhmällä on selkeästi yhteisöllisempi ote. Nyt tosin kyllä löysin K-kauppoja joissa oli myös ilmoitustauluja ja jonkun S-marketin jossa ei ollut kunnollista, joten vaihtelua löytyy. Palokan Euromarketissa oli ilmoitustaulu, mutta se oli sivussa kulkereiteistä ja sitä tuskin moni näkee.

Olen jo kauan sitten päättänyt että teen säännöllisiä ruokaostoksia mieluiten kaupassa, joka näkee sen vaivan että laittaa kunnolliset ilmoitustaulut hyvään paikkaan. Tämä on ostoskäyttäytymiseeni oleellisesti vaikuttava asia! Erityisen iloinen olen että Vaajakosken S-market on asiassa kunnostautunut.

Kiitosta täytyy myös antaa useille Jyväskylän Kauppakadun putiikeille ja ravintoloille. Yksikään, joissa tänään kävin ei kieltäytynyt ottamasta tätä esille. Siitä tuli hyvä joulumieli. Ja kaupungilla asioidessa muistaa varmasti liikkeidenpitäjien ystävällisyyden. Tein vastaavanlaisen kierroksen pari vuotta sitten ja muistan edelleen mikä liike kieltäytyi ja missä oltiin erityisen miellyttäviä.

Hyvät teot kantavat hedelmää.

Onhan sitä tullut tehtyä yhtä sun toista ja vähän muutakin

Illan aivojentyhjennysharjoituksena teki mieli täyttää tämä. Tummennetut on tullut jo tehtyä. Suluissa lisäkommenttejani.

As an evening brain-emptying-exercise I felt like doing this. Those in bold are stuff that I have done. My comments in parenthesis.

1. Started my own blog
2. Slept under the stars (in downtown Boston, for instance)
3. Played in a band
4. Visited Hawaii
5. Watched a meteor shower
6. Given more than I can afford to charity (nope - I have found that giving to charity has never meant that I would have run out of money. Quite the opposite, actually.)
7. Been to Disneyland/world
8. Climbed a mountain
9. Held a praying mantis (how about an octopus?)
10. Sung a solo
11. Bungee jumped
12. Visited Paris
13. Watched lightning at sea (I must have... I think)
14. Taught myself an art from scratch
15. Adopted a child (that would be a honorable and right thing to do)
16. Had food poisoning (normal part of life in the Marshall Islands)
17. Walked to the top of the Statue of Liberty
18. Grown my own vegetables
19. Seen the Mona Lisa in France
20. Slept on an overnight train.
21. Had a pillow fight
22. Hitchhiked
23. Taken a sick day when you’re not ill
24. Built a snow fort
25. Held a lamb
26. Gone skinny dipping
27. Run a Marathon
28. Ridden in a gondola in Venice
29. Seen a total eclipse
30. Watched a sunrise or sunset
31. Hit a home run (probably, I would hope, at some point of my sorry time playing Finnish baseball in school)
32. Been on a cruise
33. Seen Niagara Falls in person
34. Visited the birthplace of my ancestors
35. Seen an Amish community
36. Taught myself a new language
37. Had enough money to be truly satisfied (it's best to be truly satisfied no matter how much money you have)
38. Seen the Leaning Tower of Pisa in person
39. Gone rock climbing
40. Seen Michelangelo’s David
41. Sung karaoke
42. Seen Old Faithful geyser erupt
43. Bought a stranger a meal at a restaurant
44. Visited Africa
45. Walked on a beach by moonlight
46. Been transported in an ambulance
47. Had my portrait painted
48. Gone deep sea fishing
49. Seen the Sistine Chapel in person
50. Been to the top of the Eiffel Tower in Paris (at one of the levels, anyhow)
51. Gone scuba diving or snorkeling
52. Kissed in the rain
53. Played in the mud
54. Gone to a drive-in theater
55. Been in a movie
56. Visited the Great Wall of China
57. Started a business
58. Taken a martial arts class
59. Visited Russia
60. Served at a soup kitchen
61. Sold Girl Scout Cookies
62. Gone whale watching
63. Got flowers for no reason
64. Donated blood, platelets or plasma
65. Gone sky diving
66. Visited a Nazi Concentration Camp
67. Bounced a check
68. Flown in a helicopter
69. Saved a favorite childhood toy
70. Visited the Lincoln Memorial
71. Eaten caviar
72. Pieced a quilt
73. Stood in Times Square
74. Toured the Everglades
75. Been fired from a job
76. Seen the Changing of the Guards in London (I would think so)
77. Broken a bone
78. Been on a speeding motorcycle
79. Seen the Grand Canyon in person
80. Published a book (we'll see about that)
81. Visited the Vatican
82. Bought a brand new car (almost)
83. Walked in Jerusalem
84. Had my picture in the newspaper
85. Read the entire Bible
86. Visited the White House
87. Killed and prepared an animal for eating
88. Had chickenpox
89. Saved someone’s life
90. Sat on a jury
91. Met someone famous
92. Joined a book club
93. Lost a loved one
94. Had a baby
95. Seen the Alamo in person
96. Swam in the Great Salt Lake
97. Been involved in a law suit
98. Owned a cell phone
99. Been stung by a bee
100. Ridden an elephant

Juhlien helmi

Seitsemän ekaluokkalaista oli meillä viettämässä perhossynttäreitä. Eräs arvovieraista tutki vauvan omaa valokuva-albumia, jonka olemme saaneet Ameriikasta saakka (lämmin kiitos - vauva tykkää siitä kovin) ja katsoi minun valmistujaiskuvaani.

Vieras, 7 v: Kuka toi noita-akka on?

Päivän vauvakuva 33

Lähes kuukauden ikäisenä.
Almost one month of age.

Koti-gourmee

Mies syöttää mukulalle, 9 kk, naisen tekemää epämääräisen näköistä mössöä.

Mies: Mitä tässä on?
Nainen: Hirssiä, kukkakaalia, parsakaalia ja greipinsiementippoja.
Mies [hämmästyneenä]: Mukula tykkää tästä!
Nainen: Varo vaan, mä rupeen pian tekeen sitä teillekin.

Ghanasta Gambiaan

Maaliskuussa kerroin että Jyväskylän adventtiseurakunta järjestää uutta Ghana-projektia. Asia onkin edennyt. Yhteyshenkilömme oli kesällä Suomessa käymässä ja ehdotti kohteeksi klinikkaa Keski-Ghanaan alueelle, jossa terveyspalveluja ei lainkaan ole. Syyskuussa saimme varmistuksen että kyläpäällikkö ja äitikuningatar olivat antaneet tarvittavan maapaikan kyseiseen tarkoitukseen.

Klinikan rakentaminen vaatii paljon enemmän varoja kuin mitä pieneen kirkkorakennukseen menee: 20 000 €. Se on suurenmoisen suuri summa näin pienelle seurakunnalle. Kun yksi mahdollisesti runsas rahoituslähde ei onnistunut, jouduimme toteamaan ettemme saa niin paljon rahaa kokoon helmikuuhun 2009 mennessä. Niinpä päätimme jatkaa varojenkeräämistä ja mennä rakentamaan klinikka kun ne ovat kasassa. Ghana-projekti siis jatkuu.

Mielenkiintoista on, että Jyväskylään on saapunut ghanalainen adventistimies opiskelemaan, joka on kotoisin kyseisestä kylästä. Sattumaa? Tuskin. Jumala kutsuu meitä tekemään mahdolliseksi järjestää terveyspalvelut paikkaan, johon niitä kipeästi tarvitaan. Ajattelepa, kun siellä synnytyksessä ilmenee ongelmia, ottaa mies vaimonsa reppuselkään ja kantaa häntä 20 km saamaan apua. Tämän tilanteen me suomalaiset voimme muuttaa tuhansille ihmisille!

Mutta ennen kuin saamme apua sinne, voimme viedä sitä jo muualle. Nimittäin Gambiaan. Sekin alkaa g:llä ja on Länsi-Afrikassa. Sifoen kylässä seurakunta kokoontuu luokkahuoneessa ja tarvitsee oman kirkkorakennuksen. Maa on hankittu pari vuotta sitten, suomalaisiakin on ollut avustamassa sitä. Rahoitus rakentamiseen on tullut muusta lähteestä. Meillä on alueella luotettava suomalainen yhteyshenkilö. Nyt tarvitaan seikkailuhenkinen rakennusporukka...

Niinpä tänään johtokunnan kokouksessa päätimme järjestää rakennusprojektin Gambiaan helmikuussa 2009. Asiat loksahtelevat paikoilleen ja tuntuu selvältä että meitä kutsutaan sinne. Kutsutaanko sinua?

Järjestelyt joudutaan hoitamaan äkkirysäyksellä ja pian, mutta joustava organisaatiomme ja tarmokkaat sekä sitoutuneet vapaaehtoisemme ovat asian kimpussa. Nyt kerätään kiireellä porukkaa kasaan. Mukaan otetaan seikkailunhaluisia, joustavia, työhön valmiita ihmisiä, joita ei haittaa että matkan aikana rukoillaan aina kun eteen tulee ongelmia ja välillä muutenkin. Rakennustaitokaan ei toki haittaa.

Asuminen tapahtuu Tjäreborgin hotellissa Atlantin rannalla. Tää on tällaista "luksuslähetystä"! ;-) Hinta on 1400 € ja siihen kuuluu matkat, asuminen, ruokailut, vedet, kuljetukset paikan päällä, pari retkeä ym. Jos sinua kiinnostaa, ota yhteyttä HETI.

Arvostamme myös rukouksianne, että käytännön järjestelyt onnistuvat. Moni kriittinen asia täytyy hoitaa ja selviää tällä viikolla. Rukoillaan että helmikuussa 2009 eli ihan pian tässä on kirkko:

Taidekritiikkiä

Muksu, 6 v: Mä haluaisin että patsaista tehtäisiin hauskempia.
Äiti: Millaisia?
Muksu: Hauskoja... tällaisia (ilmehtii hassusti ja menee hassuun asentoon)
Äiti: Minne sä haluaisit sellaisia patsaita?
Muksu: Helsinkiin. Siellä ei oo hassuja patsaita. Miksei sinne tehdä hassuja patsaita? Hassuin on se miespatsas kun niiden peput näkyy.

Päivän vauvakuva 32

Läheisyys ... mitä siitä pitäisi ajatella?

Closeness is ... odd.

Joulunäytelmä

Erinomainen tapa virittäytyä jouluun. Tervetuloa! (klikkaa kuvaa niin näet sen isompana)

Rintamalta päivää

Tänään se päättyi. Äitiysloma.

Tosin äitiys"loma" on sille hieman väärä sana ja antaa väärän vaikutelman. Ihmiset kyselevät onko loma tuntunut lomalta. No ei ole. Tämähän on ollut palkattua työtä - kokoaikaista, kokonaisvaltaista.

Virallisesti toki tämän 9 kk alkua sanotaan äitiysvapaaksi ja loppuosaa vanhempainvapaaksi. Onhan se parempi ilmaisu kun "loma", mutta siltikin antaa jotenkin väärän vaikutelman. Vapaa?

Kansan suussa puhumme kuitenkin äitiyslomasta. Itsekin tuossa sivupalkissa käytän sitä sanaa. Ehdottaisin silti kansan suuhun kuvaavampaa termia. Imetys on merkittävä osa toimenkuvaa (ja vaikkei imettäisi, niin kyllä se vauva siinä sylissä paljon on), tämä on siis varsinaista rintamapalvelusta. Eikö voitaisi puhua rintamanaisista?

Olen hänen rintamanaisensa.

Maa, jossa saat taatusti olla yksin

Kauppaketjujen lehtiä ei juuri toisistaan erota, mutta niillä onkin sama päämäärä: saada lukija ostamaa sitä ja tätä koska on se ja tämä vuodenaika.

Me-lehti erottuu Tommy Tabermannin Kolumnilla, joka kannattaa aina lukea. Tällä kertaa hän on saanut piston sydämeensä (Me 12.98):

"Suomea markkinoivan brändityöryhmän iskulauseeksi sopisikin: Maa, jossa saat taatusti olla yksin."

"Me olemme äärimmäisen taitava kansa valmistamaan yksinäisyyttä. Silti kyselyssä kuin kyselyssä elämänlaadun yhdeksi tärkeimmäksi mittariksi nousee hyvät ihmissuhteet. Mistä moinen järjetön halkinaisuus: anelet läheisyyttä, mutta pidät loitolla. Siitäkö sikiää tämä epämääräinen kollektiivinen paha olo, joka hämmentää minua viisaampiakin."

"... odottaako ja kaipaako joku jossakin minua? Olenko jättänyt käymättä tai edes soittamatta? Itselleni tulee pienelläkin kokeilulla heti monta pistoa sydämeen. Mutta mitä merkitystä on pistolla, ellei se johda toimintaan. Huomenna se on tehtävä! Muuten en ole mies enkä ihminen, en minkään arvoinen."

Mitä jos tänä adventin aikana tavarahössötyksen sijasta kuuntelisimme millaisia pistoja omasta sydämestä löytyy ja ryhtyisimme toimiin niiden johdosta. Jouluvalojakin kirkkaampi valo syttyisi moneen sydämeen ja silloin voimme sanoa: Olipa hyvä adventti!

Joulupöytä vuosimallia 2007.
Christmas table 2007.

Joulunodotuksen hyvät ja huonot puolet

Äiti: Mikä sun mielestä on parasta joulunodotuksessa?
Muksu, 6 v: Kun saa paljon herkkuja. Mistä sä tollasen kysymyksen keksit?
Äiti: Tuli vaan mieleeni.
Muksu: Kysy sitten mikä on tylsintä.
Äiti: No, mikä on tylsintä joulunodotuksessa?
Muksu: Kun tuntuu ettei se koskaan tuu.