Kew Gardenissa oli upeita havupuita. Kummallisin niistä oli apinan palapeli.
Apinan palapeli. Kew Gardens, Englanti. Tammikuu 2007.
28.2.07
Parisuhde- ja perheunelmia
Ellinoora puhuu viisaasti ja punnitusti parisuhde- ja perheunelmista. Suosittelen.
27.2.07
26.2.07
Kew Gardens: tammikuista elämää 3
Näin jo tammikuussa. Millaistahan mahtaa olla nyt?
Kew Gardens, Englanti. Tammikuu 2007.
25.2.07
24.2.07
23.2.07
Kew Gardens: ruusukvitteni
Ruusukvitteni (chaenomeles x hybridi) oli puhkeamassa täyteen kukkaan tammikuussa.
Ruusukvitteni. Kew Gardens, Englanti. Tammikuu 2007.
22.2.07
21.2.07
Kew Gardens: magnolia 6
Tähän loppuu magnolia-sarja. Avautuneita magnoliankukkia ei sentään tammikuussa vielä näkynyt.
Magnolia. Kew Gardens, Englanti. Tammikuu 2007.
Magnolia. Kew Gardens, Englanti. Tammikuu 2007.
20.2.07
19.2.07
Se on nyt sitten... (3)
Tältä näyttää Anomabun adventtikirkko. Lokakuussa toivottavasti toisenlaiselta.
Anomabu, Ghana. Kuva: keskisuomalainen pariskunta.
Anomabu, Ghana. Kuva: keskisuomalainen pariskunta.18.2.07
Se on nyt sitten... (2)
Kuten eilen kerroin olemme siis lähdössä Ghanaan rakentamaan kirkkoa. Paikka on pieni ja köyhä Anomabun kylä. Miksi sinne?
Eräs keski-suomalainen adventistipariskunta oli loppuvuodesta Ghanassa auttamassa eräässä sairaalassa. He pitivät myös viikon lomaa jolloin ajelivat Ghanan kauniille rannikolle. Autolla kun liikkuu täytyy sitä aina välillä tankata, mutta se ei olekaan yksinkertainen toimenpide, sillä vaikka huoltoasemia oli, ei niillä yleensä ollut bensaa. Alue on niin köyhää.
He olivat jo etsineet lähikylistä, mutta bensaa ei ollut löytynyt. Niinpä he päättivät lähteä noin parinkymmenen kilometrin päässä olevaan isompaan kaupunkiin. Hotellilta lähtiessä he näkivät naisen kävelevän tiellä kantaen päänsä päällä painavaa ompelukonetta. He pysähtyivät ja kysyivät voisivatko auttaa.
Nainen kertoi itkeneensä ja rukoilleensä yöllä Jumalaa apuun toivottomaan tilanteeseensa. Hän oli ompelija ja nyt ompelukone oli rikki. Hän tarvitsi siihen uuden osan, mutta hänellä ei ollut varaa ostaa sitä eikä hän tiennyt miten päästä 20 km päähän kaupunkiin, josta niitä sai. Kyseessä oli hänen elantonsa.
Suomalaispariskunta pyysi häntä kyytiin ja lupasi auttaa osan hankkimisessa, jos hän auttaisi heitä löytämään huoltoseman, jossa on bensaa. Nainen esitteli itsensä ja Ghanalaiseen tapaan kertoi heti uskontonsa: adventisti.
Naisen paikallisen kielen taitoa ja asiantuntemusta tarvittiin että vihdoin jostain löytyi paikka missä pystyi tankkaamaan. Osa ompelukoneeseen löytyi myös, hinta noin 7 €.
Suomalaiset tiedustelivat onko alueella adventtikirkkoa ja nainen tarjoutui viemään heidät kanssaan kirkkoon sapattina. Paikallinen seurakunta kokoontui jonkun koulun luokkahuoneessa (nyt sekin on kuulemma otettu muuhun käyttöön). Jumalanpalveluksen jälkeen kirkkoväki halusi näyttää heille missä heidän oikea kirkkonsa on. Heillä oli tontti ja sinne oli rakennettu jo hieman kirkon alkua, mutta varat eivät olleet riittäneet enempään.
Näin me täällä Jyväskylässä saimme mahdollisuuden tehdä jotain konkreettista. Mikä siunaus meille. Kun lähtee auttamaan on tärkeää muistaa että auttaminen ei tapahdu jostain "ylempää" josta "kurjia" autetaan. Niin se ei vain ole. Auttaessaan ja itsensä likoon laittaessaan saa paljon enemmän kuin pystyy koskaan antamaan.
Me teemme jotain sellaista jota voi tehdä Suomessa: pitää myyjäisiä, kerätä rahaa, matkustaa. Samalla me saamme heiltä jotain sellaista mitä meillä ei ole. Todennäköistä on että me olemme tässä projektissa saamapuolella. Mitä se tulee olemaan, jää nähtäväksi ja koettavaksi.
Eräs keski-suomalainen adventistipariskunta oli loppuvuodesta Ghanassa auttamassa eräässä sairaalassa. He pitivät myös viikon lomaa jolloin ajelivat Ghanan kauniille rannikolle. Autolla kun liikkuu täytyy sitä aina välillä tankata, mutta se ei olekaan yksinkertainen toimenpide, sillä vaikka huoltoasemia oli, ei niillä yleensä ollut bensaa. Alue on niin köyhää.
He olivat jo etsineet lähikylistä, mutta bensaa ei ollut löytynyt. Niinpä he päättivät lähteä noin parinkymmenen kilometrin päässä olevaan isompaan kaupunkiin. Hotellilta lähtiessä he näkivät naisen kävelevän tiellä kantaen päänsä päällä painavaa ompelukonetta. He pysähtyivät ja kysyivät voisivatko auttaa.
Nainen kertoi itkeneensä ja rukoilleensä yöllä Jumalaa apuun toivottomaan tilanteeseensa. Hän oli ompelija ja nyt ompelukone oli rikki. Hän tarvitsi siihen uuden osan, mutta hänellä ei ollut varaa ostaa sitä eikä hän tiennyt miten päästä 20 km päähän kaupunkiin, josta niitä sai. Kyseessä oli hänen elantonsa.
Suomalaispariskunta pyysi häntä kyytiin ja lupasi auttaa osan hankkimisessa, jos hän auttaisi heitä löytämään huoltoseman, jossa on bensaa. Nainen esitteli itsensä ja Ghanalaiseen tapaan kertoi heti uskontonsa: adventisti.
Naisen paikallisen kielen taitoa ja asiantuntemusta tarvittiin että vihdoin jostain löytyi paikka missä pystyi tankkaamaan. Osa ompelukoneeseen löytyi myös, hinta noin 7 €.
Suomalaiset tiedustelivat onko alueella adventtikirkkoa ja nainen tarjoutui viemään heidät kanssaan kirkkoon sapattina. Paikallinen seurakunta kokoontui jonkun koulun luokkahuoneessa (nyt sekin on kuulemma otettu muuhun käyttöön). Jumalanpalveluksen jälkeen kirkkoväki halusi näyttää heille missä heidän oikea kirkkonsa on. Heillä oli tontti ja sinne oli rakennettu jo hieman kirkon alkua, mutta varat eivät olleet riittäneet enempään.
Näin me täällä Jyväskylässä saimme mahdollisuuden tehdä jotain konkreettista. Mikä siunaus meille. Kun lähtee auttamaan on tärkeää muistaa että auttaminen ei tapahdu jostain "ylempää" josta "kurjia" autetaan. Niin se ei vain ole. Auttaessaan ja itsensä likoon laittaessaan saa paljon enemmän kuin pystyy koskaan antamaan.
Me teemme jotain sellaista jota voi tehdä Suomessa: pitää myyjäisiä, kerätä rahaa, matkustaa. Samalla me saamme heiltä jotain sellaista mitä meillä ei ole. Todennäköistä on että me olemme tässä projektissa saamapuolella. Mitä se tulee olemaan, jää nähtäväksi ja koettavaksi.
17.2.07
Se on nyt sitten... (1)
Tänään oli seurakuntakokous, mikä on seurakuntamme ylin päättävä elin. Väkeä oli paikalla mukavasti, kävimme hyvää keskustelua, tuli hyviä ideoita, henki oli hyvä. Käsittelimme toimintakertomuksen, tilinpäätöksen, vastuuvapauden myöntämisen, toimintasuunnitelman, talousarvion ja... teimme päätöksen rakentaa lokakuussa kirkon Ghanaan!
Viime syksynä nousi seurakunnassa ajatus siitä, että meitä kutsutaan tekemään jotain konkreettista, aineellista hyvää sellaisille, joilla ei ole samanlaisia aineellisia mahdollisuuksia kuin meillä länsimaissa on. Asuin- ja syntymäpaikan ei tulisi määritellä ihmisten välistä tasa-arvoa. Emme voi sulkea silmiämme niiden tarpeilta, jotka ovat kaukana meistä.
Ideoita pulppusi. Suunta tuntui olevan Afrikkaan. Koulu? Klinikka? Orpokoti? Sairaala? Kirkko? Mitä?
Alkuvuonna eräs seurakuntamme kantava jäsen nykäisi minua jumalanpalveluksen jälkeen hihasta ja sanoi että nyt olisi paikka: rakennetaan kirkko Ghanaan tänä syksynä. Johon minä järkevänä pastori-ihmisenä sanoin että emmehän me nyt mitenkään ehdi sitä näin nopeasti toteuttaa. Olin ajatellut rauhallista parin vuoden valmistautumista ja silleen.
Mutta, mutta. Seurakunnan hallintoelimet olivat toista mieltä: joo, joo, lokakuu sopii hyvin! Olivat mokomat ihan intona. Minä kun olin ajatellut että tämä vuosi elellään rauhassa eikä tehtäis mitään erikoista... ja onhan sitä jo vaikka mitä tapahtumaa, Jyväskylä missiota ja kaikkea.
Tänään asia esitettiin seurakuntakokoukselle ja myönteinen päätös tehtiin. Seurakunta sitoutui keräämään projektiin väh. 4000 €, mikä on meidän kaltaiselle pienelle seurakunnalle ihan iso pala.
Ihan hullua tämä meidän väki, mutta ovat mokomat niin mukavaa sakkia että täytyyhän sitä mukaan lähteä. Se on nyt sitten Ghana.
On muuten ihanaa olla tämän seurakunnan pastori!
Viime syksynä nousi seurakunnassa ajatus siitä, että meitä kutsutaan tekemään jotain konkreettista, aineellista hyvää sellaisille, joilla ei ole samanlaisia aineellisia mahdollisuuksia kuin meillä länsimaissa on. Asuin- ja syntymäpaikan ei tulisi määritellä ihmisten välistä tasa-arvoa. Emme voi sulkea silmiämme niiden tarpeilta, jotka ovat kaukana meistä.
Ideoita pulppusi. Suunta tuntui olevan Afrikkaan. Koulu? Klinikka? Orpokoti? Sairaala? Kirkko? Mitä?
Alkuvuonna eräs seurakuntamme kantava jäsen nykäisi minua jumalanpalveluksen jälkeen hihasta ja sanoi että nyt olisi paikka: rakennetaan kirkko Ghanaan tänä syksynä. Johon minä järkevänä pastori-ihmisenä sanoin että emmehän me nyt mitenkään ehdi sitä näin nopeasti toteuttaa. Olin ajatellut rauhallista parin vuoden valmistautumista ja silleen.
Mutta, mutta. Seurakunnan hallintoelimet olivat toista mieltä: joo, joo, lokakuu sopii hyvin! Olivat mokomat ihan intona. Minä kun olin ajatellut että tämä vuosi elellään rauhassa eikä tehtäis mitään erikoista... ja onhan sitä jo vaikka mitä tapahtumaa, Jyväskylä missiota ja kaikkea.
Tänään asia esitettiin seurakuntakokoukselle ja myönteinen päätös tehtiin. Seurakunta sitoutui keräämään projektiin väh. 4000 €, mikä on meidän kaltaiselle pienelle seurakunnalle ihan iso pala.
Ihan hullua tämä meidän väki, mutta ovat mokomat niin mukavaa sakkia että täytyyhän sitä mukaan lähteä. Se on nyt sitten Ghana.
On muuten ihanaa olla tämän seurakunnan pastori!
16.2.07
Muinaista viisautta (bloggaajille)
Mitä enemmän on sanoja, sitä enemmän on turhuutta.
Mitä hyötyä siitä on ihmiselle?
(Saarnaaja 6:11)
Mitä hyötyä siitä on ihmiselle?
(Saarnaaja 6:11)
Orkidea ja omakuvani. Kew Gardens, Englanti.
15.2.07
14.2.07
Monta uskontoa samassa seurakunnassa
Kuvittele:
Juutalaisia
Kristittyjä
Muslimeja
Ateisteja
Pohtimassa Jumalaa yhdessä
Kuvittele:
Yksi ihmiskunta
Yksi saarnastuoli
Näkökulmien rikas monipuolisuus
Kuvittele:
Synagooga
Kirkko
Moskeija
Elämän jakamista samassa yhteisössä
Kuvittele:
Ystävyyden ja ilon paikka
Oikeudenmukaisuuden puolesta
Rauhan ääni
Surun ja anteeksiannon paikka
Rakkauden koulu
Faith House Manhattan on tarttunut tähän unelmaan. Tarkoituksena on tuoda yhteen juutalaisia, kristittyjä, muslimeja ja uskonnottomia henkisyyden etsijöitä muodostamaan moniuskonnollisen yhteisön. Unelmana on elävä kaupunkiyhteisö, johon kaikki ovat tervetulleita tuomaan uskonsa aarteita ja jossa kaikki ovat niin oppijoita kuin opettajia.
Joitain Faith Housen ajatuksia:
-Eristyksissä uskontoni ei ole ymmärrettävää.
-Oletukseni on että Jumala on myös "toisessa," eikä ole vain minun ryhmäni omaisuutta.
-Emme ujostele eroavaisuuksiamme, vaan opimme niistä.
-Oleminen muiden kanssa ei uhkaa uskontoani. Elän uskoani vaikka se ei ole enemmistön uskoa. Vähemmistönä minulla on mahdollisuus palvella.
-Arvostan uskontoani sen mukaan mitä hyvää se tuo niille, jotka eivät ole sen kannattajia.
-Kutsumus oppia on tärkeämpi kuin kutsumus opettaa.
-Emme pyri perustamaan yhtä "yleisuskontoa". Pyrimme yhteen ihmisyyteen, joka palvelee yhtä Jumalaa monin eri tavoin.
-Uskomme että vaikka tämä kokeilu epäonnistuisikin siunaa se ja tuo viisautta niille, jotka pyrkivät parempaan maailmaan, parempaan uskontoon lapsillemme ja syvempään yhteyteen Jumalan kanssa.
-Epäonnistuminen saattaa olla välttämätöntä tulevalle onnistumiselle. Jos epäonnistumme, rukoilemme että ne, jotka tulevat jälkeemme onnistuvat. Silloin epäonnistumisemme muuttuu onnistumiseksi.
-Jos seuraamme tätä polkua yhdesä, meidän tulee luottaa ei vain Jumalaan mutta myös Jumalan kansaan, ketä ja missä he ovatkin, uskontomme rajojen sisä- tai ulkopuolella.
Olen mykistynyt. Seurakunta, joka koostuu monesta uskonnosta ilman että niistä yritetään tehdä yhtä ja samaa mössöä. Yhteyttä yli rajojen. Wow. Ja tämä on vielä lähtöisin oman kirkkoni piiristä. Olen niin vaikuttunut että olen melkein valmis jo pakkaamaan tavarat ja muuttamaan Manhattanille...
"Meillä on yksi maailma ja yksi Jumala. Mikään ei ole mahdotonta. Kuka voi estää Jumalaa opettamasta meitä elämään yhdessä?"
[Lainaukset ja ajatukset Faith House Manhattanin nettisivuilta. Vapaa käännös Ansku.]
Kew Gardens, Englanti.
Muinaista viisautta ystävänpäivänä
Toivotan blogin lukijoille hyvää ystävänpäivää muinaisen viisauden sekä taiteen kera:
Roomalaista mosaiikkia Lontoosta 100-luvulta. Museum of London.
Uskollisuus on ihmisessä arvokkainta,
parempi on köyhä kuin petollinen.
(Sananlaskut 19:22)
Roomalaista mosaiikkia Lontoosta 100-luvulta. Museum of London.13.2.07
Kew Gardens: ruusu
Tammikuinen ruusu. Ulkosalla tottakai.
Brother Cadfael -ruusu. Kew Gardens, Englanti. Tammikuu 2007.12.2.07
Kew Gardens: Wintersweet
Kiinasta peräisin oleva Wintersweet (Chimonanthus praecox) on joulu-helmikuussa kukkiva pensas.
Kew Gardens, Englanti. Tammikuu 2007.
Uutinen
Harvardin yliopiston uudeksi rehtoriksi (president) on valittu historioitsija Drew Gilpin Faust. Nainen.
9.2.07
Muinaista viisautta: kipeä kärsimys tuulen hyväksi
Englanti, tammikuu 2007.Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana
kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut,
eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä,
minkä oli vaivaa nähden koonnut.
Juuri tämä on kipeä kärsimys:
sellaisena kuin hän oli tullut, hänen oli myös lähdettävä.
Mitä hyötyä oli siis siitä, että hän oli nähnyt vaivaa
- tuulen hyväksi!
Kaikki päivänsä hän kulutti pimeässä huolia kantaen,
vaivaa ja murhetta nähden.
Saarnaaja 5: 14-16
8.2.07
Arvoja etsimässä: työ ja lepo
[Kalervo Aromäen Arvoja etsimässä -luentosarjan viidennen luennon muistiinpanot. Seuraava ja viimeinen luento on ti 13.2. klo 18.30 Jyväskylän adventtikirkolla, Ilmarisenkatu 18. Aiheena "Rakkaudesta rakennettu."]
Työ ja lepo
Työelämän muutokset:
-Henkilöstön vähentäminen
-Työmäärän kasvu
-Tuottavuuden lisääminen
-Epätyypillistyminen: pätkätyöt ym
Työuupumus
-Eri asteisina 7-14 % tutkimusta työntekijöistä
-Ilmenee fyysisenä, psyykkisenä ja hengellisenä väsymisenä
Jaksaminen
-Todellisuuden makuinen elämän arviointi
-Omien voimavarojen oikea mitoittaminen
-Voima toimia eheästi
-Mahdollisuuksien näkeminen annetuissa olosuhteissa
Työn merkitys
-Tuo säännöllisyyden
-Antaa mahdollisuuden yksilölliseen ilmaisuun
-Mahdollisuus pitää huolta itsestä, toisista, ympäristöstä
-Heikommassa asemassa olevien auttaminen
Työ hyvän elämän mittarina
1) Ammatillisuus ja kokemuksellisuus
-Ammatillisuus on väline
-Työ antaa puitteet
-Ratkaisevaa ei ole se mitä teen, vaan miten teen sen mitä teen
-Ihmisen arvoa ei mitata ulkoisilla puitteilla
-Missä tahansa voi kokea syvää tyydytystä
-Koemme tarkoitusta ja iloa. Ratkaisevaa ei ole se mitä saamme, vaan mitä annamme.
Työn ilo
-Prosessi on tärkeää.
-Prosessin vastakohta on projektit, joissa lopputulos on tärkeä.
-Rutiini. Tarvitsemme rutiinia. Jatkuvaan muutokseen on mahdotonta tottua. Mielemme tarvitsee jäsentyneisyyttä voidakseen toimia kunnolla. Jos olen jatkuvassa muutoksessa elän jatkuvassa epävarmuudessa.
-Kaikki huonot asiat oat hyvien asioiden vääristymiä.
-Tasapaino rutiinin ja muutoksen välillä: sopivasti molempia.
"Kaupunkikulttuuri"
1) Nimen luominen
-Arvoni ihmisenä on ansaittava ja lunastettava. Elämä on suorittamista. Suorituskierteessä on todistettava itselle ja toisille että minulla on oikeus elämääni.
-Alkaa jo päiväkodissa
-Jatkuva adrenaliini ja suorituskierre
2) Elämänhallinta
-Elämä omiin käsiin! Mutta en voi hallita elämää. Elämä hallitsee minua.
3) Kunnioituksen puuttuminen
-Mielekkään elämän kannalta tarvitsemme kunnioituksen kohteen, jolle alistaa elämän. Muuten luulen olevani Jumala, jolla muiden on alistuttava. Silloin oman ja toisen elämän arvokkuus menetetään. Jos ei ole mitään Pyhää, ei ole mitään pyhää.
4) Rajallisuuden unohtaminen
-Minut pakotetaan unohtamaan
-Kuin auton tankkaamisen ja öljyjen tsekkaamisen unohtamista... Miten pahemmin leikkaa kiinni, sen vaikeampi on toipua. Kantavat voimat kulutetaan loppuun (uupuminen).
5) Arvojen hämärtyminen
-Luodaan omat arvot
-Yksilön arvokkuus unohtuu
-Raha on keskeisimpiä arvoja. Voittoa tekevät yritykset siirtävät toiminnot halvempiin maihin tehdäkseen vielä enemmän voittoa. Ihmisen arvo ihmisenä on hämärtynyt. Millaista on olla objekti työelämässä? Millaista on olla objekti perheessä?
6) Kielen merkityksen vähentyminen
-Hienoja teknisiä sanoja kuten ‘riskienhallinta’ ja ‘perhedynamiikka’. Kuitenkin kysymys samoista vanhoista asioista.
-Valheellistunut, vääristynyt kielen merkitys:
esim määrätynlaista murhaa kutsutaan ‘abortoinniksi’. Sikiö/lapsi on menettänyt merkityksensä.
esim ‘yt-neuvottelu’ = potkujen antaminen
-Kaupunkikulttuurilla on oma hintansa. Selviytyäkseen monet tukeutuvat pulloon, pilleriin ja viihdyttämiseen.
"Maaseutukulttuuri"
1) Hiljaisuus
-Saan mahdollisuuden pysähtyä ja ottaa etäisyyttä.
-Ulkoapäin tulevat vaateet voivat hetkeksi pysähtyä kun olen luonnossa, takkatulen ääressä, käyn kirkossa.
-Täytyy pysähtyä muuten kaupunkikulttuuri syö minut.
-Saa olla vain. Arvoni ihmisenä ei ole sidottu mihinkään ulkoiseen, ei sosiaaliseen asemaan, koulutukseen, sukupuoleen, siihen mitä teen tai elämänkokemukseen. Arvoni ihmisenä on lahja, jota ei tarvitse ansaita, vaan ottaa vastaan ja elää sitä.
2) Vaatimattomuus
-Niiden asioiden näkeminen jotka ovat jo olemassa
-Ei tarvitse jatkuvasti kuluttaa ja saada uutta
-Tyytymättömyys = en näe mitä minulla jo on. Täytyy saada enemmän kuin on.
-Hyvä elämä = kiitos ruoasta, työstä, puolisosta, ystävistä, elämästä, lapsista. Opettelemme elämään siitä käsin mitä meillä on.
-Ei tarvitse mittauttaa elämäni arvoa toisilla.
-Ei tarvitse myydä itseään halvalla. Mistä hinnasta kannattaisi myydä oma eheytensä ihmisenä?
3) Kuuluminen
-Rakkauden ja turvallisuuden kokeminen
-Syvin ilo läheisyyden kokemisesta
4) Hetkestä kiinni pitäminen
-Asenne
-Miten hoidan roolini
-Elämä ei tarjoa pysyvyyttä: terveys, puoliso, lapset. Tänään nautitaan perheestä, ruoasta, saunasta, puhtaista lakanoista.
5) Pyhän kunnioittaminen
-Tarvitsemme meitä suuremman, jonka edessä polvistumme
-Jos meillä ei ole auktoriteettia kasvan ulos itsestäni.
-Tarvitsen kohteen, johon kohdistaa parhaimmat ajatukseni.
-Raamattu puhuu viikkojärjestelmästä. Kuutena päivän hoitakaa asianne. Seitsemäs päivä erottautuu. Silloin irrottaudutaan arkielämän huolista, kohdistetaan huomio vahvistamaan ystävyyssuhteita ja suhdetta Luojaan.
6) Lepo elämässä
-Kaupunkikulttuuri tarjoaa jatkuvan suorituskierteen.
-Maaseutukulttuuri on elämää levosta käsin. Voi irrottautua suorituskierteestä säännöllisesti, ‘tankata autonsa’, virkistyä. Vain tämä mahdollistaa sen että emme kadota itseämme kaupunkikulttuuriin, joka imaisee meidät mukaansa ja kuluttaa meidät loppuun.
-Tarvitsemme jotain pysyvää tässä kulttuurissa jossa on jatkuva nopea muutos. On jokin Suurempi, joka on olemassa ja on kykenevä huolehtimaan meistä.
-Elä kaupunkikulttuurissa maalaiselämää.
[Aikaisemmat luennot löydät klikkaamalla esim alla olevaa linkkiä (labels) "Arvoja etsimässä."]
Työ ja lepo
Työelämän muutokset:
-Henkilöstön vähentäminen
-Työmäärän kasvu
-Tuottavuuden lisääminen
-Epätyypillistyminen: pätkätyöt ym
Työuupumus
-Eri asteisina 7-14 % tutkimusta työntekijöistä
-Ilmenee fyysisenä, psyykkisenä ja hengellisenä väsymisenä
Jaksaminen
-Todellisuuden makuinen elämän arviointi
-Omien voimavarojen oikea mitoittaminen
-Voima toimia eheästi
-Mahdollisuuksien näkeminen annetuissa olosuhteissa
Työn merkitys
-Tuo säännöllisyyden
-Antaa mahdollisuuden yksilölliseen ilmaisuun
-Mahdollisuus pitää huolta itsestä, toisista, ympäristöstä
-Heikommassa asemassa olevien auttaminen
Työ hyvän elämän mittarina
1) Ammatillisuus ja kokemuksellisuus
-Ammatillisuus on väline
-Työ antaa puitteet
-Ratkaisevaa ei ole se mitä teen, vaan miten teen sen mitä teen
-Ihmisen arvoa ei mitata ulkoisilla puitteilla
-Missä tahansa voi kokea syvää tyydytystä
-Koemme tarkoitusta ja iloa. Ratkaisevaa ei ole se mitä saamme, vaan mitä annamme.
Työn ilo
-Prosessi on tärkeää.
-Prosessin vastakohta on projektit, joissa lopputulos on tärkeä.
-Rutiini. Tarvitsemme rutiinia. Jatkuvaan muutokseen on mahdotonta tottua. Mielemme tarvitsee jäsentyneisyyttä voidakseen toimia kunnolla. Jos olen jatkuvassa muutoksessa elän jatkuvassa epävarmuudessa.
-Kaikki huonot asiat oat hyvien asioiden vääristymiä.
-Tasapaino rutiinin ja muutoksen välillä: sopivasti molempia.
"Kaupunkikulttuuri"
1) Nimen luominen
-Arvoni ihmisenä on ansaittava ja lunastettava. Elämä on suorittamista. Suorituskierteessä on todistettava itselle ja toisille että minulla on oikeus elämääni.
-Alkaa jo päiväkodissa
-Jatkuva adrenaliini ja suorituskierre
2) Elämänhallinta
-Elämä omiin käsiin! Mutta en voi hallita elämää. Elämä hallitsee minua.
3) Kunnioituksen puuttuminen
-Mielekkään elämän kannalta tarvitsemme kunnioituksen kohteen, jolle alistaa elämän. Muuten luulen olevani Jumala, jolla muiden on alistuttava. Silloin oman ja toisen elämän arvokkuus menetetään. Jos ei ole mitään Pyhää, ei ole mitään pyhää.
4) Rajallisuuden unohtaminen
-Minut pakotetaan unohtamaan
-Kuin auton tankkaamisen ja öljyjen tsekkaamisen unohtamista... Miten pahemmin leikkaa kiinni, sen vaikeampi on toipua. Kantavat voimat kulutetaan loppuun (uupuminen).
5) Arvojen hämärtyminen
-Luodaan omat arvot
-Yksilön arvokkuus unohtuu
-Raha on keskeisimpiä arvoja. Voittoa tekevät yritykset siirtävät toiminnot halvempiin maihin tehdäkseen vielä enemmän voittoa. Ihmisen arvo ihmisenä on hämärtynyt. Millaista on olla objekti työelämässä? Millaista on olla objekti perheessä?
6) Kielen merkityksen vähentyminen
-Hienoja teknisiä sanoja kuten ‘riskienhallinta’ ja ‘perhedynamiikka’. Kuitenkin kysymys samoista vanhoista asioista.
-Valheellistunut, vääristynyt kielen merkitys:
esim määrätynlaista murhaa kutsutaan ‘abortoinniksi’. Sikiö/lapsi on menettänyt merkityksensä.
esim ‘yt-neuvottelu’ = potkujen antaminen
-Kaupunkikulttuurilla on oma hintansa. Selviytyäkseen monet tukeutuvat pulloon, pilleriin ja viihdyttämiseen.
"Maaseutukulttuuri"
1) Hiljaisuus
-Saan mahdollisuuden pysähtyä ja ottaa etäisyyttä.
-Ulkoapäin tulevat vaateet voivat hetkeksi pysähtyä kun olen luonnossa, takkatulen ääressä, käyn kirkossa.
-Täytyy pysähtyä muuten kaupunkikulttuuri syö minut.
-Saa olla vain. Arvoni ihmisenä ei ole sidottu mihinkään ulkoiseen, ei sosiaaliseen asemaan, koulutukseen, sukupuoleen, siihen mitä teen tai elämänkokemukseen. Arvoni ihmisenä on lahja, jota ei tarvitse ansaita, vaan ottaa vastaan ja elää sitä.
2) Vaatimattomuus
-Niiden asioiden näkeminen jotka ovat jo olemassa
-Ei tarvitse jatkuvasti kuluttaa ja saada uutta
-Tyytymättömyys = en näe mitä minulla jo on. Täytyy saada enemmän kuin on.
-Hyvä elämä = kiitos ruoasta, työstä, puolisosta, ystävistä, elämästä, lapsista. Opettelemme elämään siitä käsin mitä meillä on.
-Ei tarvitse mittauttaa elämäni arvoa toisilla.
-Ei tarvitse myydä itseään halvalla. Mistä hinnasta kannattaisi myydä oma eheytensä ihmisenä?
3) Kuuluminen
-Rakkauden ja turvallisuuden kokeminen
-Syvin ilo läheisyyden kokemisesta
4) Hetkestä kiinni pitäminen
-Asenne
-Miten hoidan roolini
-Elämä ei tarjoa pysyvyyttä: terveys, puoliso, lapset. Tänään nautitaan perheestä, ruoasta, saunasta, puhtaista lakanoista.
5) Pyhän kunnioittaminen
-Tarvitsemme meitä suuremman, jonka edessä polvistumme
-Jos meillä ei ole auktoriteettia kasvan ulos itsestäni.
-Tarvitsen kohteen, johon kohdistaa parhaimmat ajatukseni.
-Raamattu puhuu viikkojärjestelmästä. Kuutena päivän hoitakaa asianne. Seitsemäs päivä erottautuu. Silloin irrottaudutaan arkielämän huolista, kohdistetaan huomio vahvistamaan ystävyyssuhteita ja suhdetta Luojaan.
6) Lepo elämässä
-Kaupunkikulttuuri tarjoaa jatkuvan suorituskierteen.
-Maaseutukulttuuri on elämää levosta käsin. Voi irrottautua suorituskierteestä säännöllisesti, ‘tankata autonsa’, virkistyä. Vain tämä mahdollistaa sen että emme kadota itseämme kaupunkikulttuuriin, joka imaisee meidät mukaansa ja kuluttaa meidät loppuun.
-Tarvitsemme jotain pysyvää tässä kulttuurissa jossa on jatkuva nopea muutos. On jokin Suurempi, joka on olemassa ja on kykenevä huolehtimaan meistä.
-Elä kaupunkikulttuurissa maalaiselämää.
[Aikaisemmat luennot löydät klikkaamalla esim alla olevaa linkkiä (labels) "Arvoja etsimässä."]
Kew Gardens, Englanti.
Arvoja etsimässä: vanheneminen
[Kalervo Aromäen Arvoja etsimässä -luentosarjan neljännen luennon muistiinpanot. ]
Vanheneminen: kun matkaa on vielä
Steinbeckin ajatus: emme lähde matkalle, vaan matka vie meidät.
Vanheneminen: tarpeet
1. Elämän tarkoituksen ja toivon säilyttäminen
-Matkan viimeisessä vaiheessa on kysymys eheyden kokemuksesta (Erikson)
-Ihmisen tärkein kokemus on elämän tarkoituksen ja toivon säilyttäminen (Frankl)
2. Elämän kokemusten sisäistäminen
-Tarve nousta omien kokemusten yläpuolelle.
-Kokemukset ovat osa elämää, eivät elämä.
3. Menetysten kohtaaminen
-Hylkäykset, tyhjyys, kyllästyneisyys, yksinäisyys, pelko
-Tarve: ymmärrys, huomio, lohdutus, myötätunto, toivo
4. Jatkuvuus
-Arvokkuuden säilyttäminen. Elämä on itsessään arvokas koska se on Jumalan antama lahja. Olen arvokas vaikka en jaksa enää, vaikka olen sairas.
-Eheyden kokemuksen säilyttäminen
-Sosiaalisen kanssakäymisen jatkuvuus
-Kognitiivisten toimintojen säilyttäminen
-Uusien asioiden opettelu.
-Opetella tekemään asioita, mitä toinen on tehnyt (Newland)
5. Uskonnollisuuden säilyttäminen
-Raamatun lukeminen, rukoileminen, jumalanpalvelukset ym
6. Arvokkuuden kokeminen
7. Rakkauden kokemus
-Antaa luvan olla se ihminen, joka olen
-Elämän täyttymys
-Rakkauden kokeminen on sen olennaisempaa mitä vähemmän voi antaa vastineeksi. Voi ottaa vastaan ilman että tarvitsee maksaa siitä mitään.
-Rakkauden syvin kokemus: en voi antaa mitään vastineeksi.
-Elää siinä rakkaudessa jota tärkeät ihmiset osoittavat loppuun asti. Rakkauden kokemus sellaisena kuin ole.
8. Rakkauden jakaminen
-Isovanhemmuuden keskeinen rooli
-Kulminoituneen viisauden jakaminen seuraavalle sukupolvelle, korjata virheitä mitä teki omien lasten kanssa.
-Merkitsee parempaa terveyttä, parempaa jaksamista, vireämpää mieltä.
-Elämän tarkoituksen säilyminen
9. Lupa epäilysten ja ajatusten ilmaisuun
10. Kiitollisuus
-Asenne elämään.
-Kiitollisuuden este: unohtaa miten olen selvinnyt tähän asti, kiitollisuus siitä.
-Kiitollisuuden este: toisiin vertaaminen on yksi nykypsykologian ihmisen elämään tuomita kirouksista. Meitä testataan.
-Kun on sisäinen tasapaino ja rauha ei tarvitse verrata toisiin.
-Jos en matkan aikana ole sanonut kiitos, en ole elänyt.
-Hyvä elämä: 1) Sanon kyllä: sitoutan itseni johonkin. 2) Voin sanoa ei: minulla on voima asettaa rajoja. 3) Sanon kiitos: tärkein sana, joka tulisi kyetä jossain vaiheessa sanomaan. Mitä aikaisemmin oppii, sen helpompaa on myöhemmin.
-On elämä pitänyt mitä tahansa sisällä, ollaan selvitty.
11. Tarve saada anteeksi ja antaa anteeksi.
-Olemme sekä että emme joko tai. Olen hyvä että paha. Loukkaamme ja tulemme loukatuiksi.
-Irrallisten asioiden päättäminen. Menneisyyden loukkaukset selvitetään ja hoidetaan kuntoon.
12. Valmistautuminen kuolemaan.
-Elämän jatkuvuus siihen saakka.
-Hyvä elämä: jonain päivänä elämä päättyy. Päästään sopusointuun eletyn elämän kanssa. Elämä on valmistautumista kuolemaan.
-Todellisuudessa olen voimaton.
-Kuoleman kanssa sopuun pääseminen: 1) solmia irralliset langanpäät 2) kääntää lastesi sydämet toistensa puoleen 3) valmistautua omaan kuolemaansa, miettiä siihen liittyviä asioita esim. hautajaisia 4) kuolema on osa elämää. Tietoisuuden kuolemasta ja siihen valmistautumisen sulkeminen pois elämästä on elämän poissulkemista.
-Kuolemassa on kysymys kamppailusta: elämä pistää vastaan. Kuolema on elämän vihollinen. Kamppailu ei ole aina kaunis, voi olla ruma.
-Kuoleman taito ei ole taitoa kuolla, vaan taitoa elää. Ei se miten kuolemme, vaan miten olemme eläneet tämän elämän. Ars moriendi.
-Jos haluamme hyvän kuoleman valmistaudumme nyt elämään hyvän elämän.
-Jokainen joutuu nämä asiat kohtaamaan ja sisäistämään.
-Tasapaino eletyn elämän kanssa ja kiitollisuus siitä, niin voi lähteä elämästä tyytyväisin mielin. Jätämme jälkeemme jotain peruuttamatonta: jäljen jonka olemme jättäneet toisten elämään.
[Muut luennot löydät klikkaamalla alempaa "labels" -kohtaa, jossa lukee Arvoja etsimässä.]
Vanheneminen: kun matkaa on vielä
Steinbeckin ajatus: emme lähde matkalle, vaan matka vie meidät.
Vanheneminen: tarpeet
1. Elämän tarkoituksen ja toivon säilyttäminen
-Matkan viimeisessä vaiheessa on kysymys eheyden kokemuksesta (Erikson)
-Ihmisen tärkein kokemus on elämän tarkoituksen ja toivon säilyttäminen (Frankl)
2. Elämän kokemusten sisäistäminen
-Tarve nousta omien kokemusten yläpuolelle.
-Kokemukset ovat osa elämää, eivät elämä.
3. Menetysten kohtaaminen
-Hylkäykset, tyhjyys, kyllästyneisyys, yksinäisyys, pelko
-Tarve: ymmärrys, huomio, lohdutus, myötätunto, toivo
4. Jatkuvuus
-Arvokkuuden säilyttäminen. Elämä on itsessään arvokas koska se on Jumalan antama lahja. Olen arvokas vaikka en jaksa enää, vaikka olen sairas.
-Eheyden kokemuksen säilyttäminen
-Sosiaalisen kanssakäymisen jatkuvuus
-Kognitiivisten toimintojen säilyttäminen
-Uusien asioiden opettelu.
-Opetella tekemään asioita, mitä toinen on tehnyt (Newland)
5. Uskonnollisuuden säilyttäminen
-Raamatun lukeminen, rukoileminen, jumalanpalvelukset ym
6. Arvokkuuden kokeminen
7. Rakkauden kokemus
-Antaa luvan olla se ihminen, joka olen
-Elämän täyttymys
-Rakkauden kokeminen on sen olennaisempaa mitä vähemmän voi antaa vastineeksi. Voi ottaa vastaan ilman että tarvitsee maksaa siitä mitään.
-Rakkauden syvin kokemus: en voi antaa mitään vastineeksi.
-Elää siinä rakkaudessa jota tärkeät ihmiset osoittavat loppuun asti. Rakkauden kokemus sellaisena kuin ole.
8. Rakkauden jakaminen
-Isovanhemmuuden keskeinen rooli
-Kulminoituneen viisauden jakaminen seuraavalle sukupolvelle, korjata virheitä mitä teki omien lasten kanssa.
-Merkitsee parempaa terveyttä, parempaa jaksamista, vireämpää mieltä.
-Elämän tarkoituksen säilyminen
9. Lupa epäilysten ja ajatusten ilmaisuun
10. Kiitollisuus
-Asenne elämään.
-Kiitollisuuden este: unohtaa miten olen selvinnyt tähän asti, kiitollisuus siitä.
-Kiitollisuuden este: toisiin vertaaminen on yksi nykypsykologian ihmisen elämään tuomita kirouksista. Meitä testataan.
-Kun on sisäinen tasapaino ja rauha ei tarvitse verrata toisiin.
-Jos en matkan aikana ole sanonut kiitos, en ole elänyt.
-Hyvä elämä: 1) Sanon kyllä: sitoutan itseni johonkin. 2) Voin sanoa ei: minulla on voima asettaa rajoja. 3) Sanon kiitos: tärkein sana, joka tulisi kyetä jossain vaiheessa sanomaan. Mitä aikaisemmin oppii, sen helpompaa on myöhemmin.
-On elämä pitänyt mitä tahansa sisällä, ollaan selvitty.
11. Tarve saada anteeksi ja antaa anteeksi.
-Olemme sekä että emme joko tai. Olen hyvä että paha. Loukkaamme ja tulemme loukatuiksi.
-Irrallisten asioiden päättäminen. Menneisyyden loukkaukset selvitetään ja hoidetaan kuntoon.
12. Valmistautuminen kuolemaan.
-Elämän jatkuvuus siihen saakka.
-Hyvä elämä: jonain päivänä elämä päättyy. Päästään sopusointuun eletyn elämän kanssa. Elämä on valmistautumista kuolemaan.
-Todellisuudessa olen voimaton.
-Kuoleman kanssa sopuun pääseminen: 1) solmia irralliset langanpäät 2) kääntää lastesi sydämet toistensa puoleen 3) valmistautua omaan kuolemaansa, miettiä siihen liittyviä asioita esim. hautajaisia 4) kuolema on osa elämää. Tietoisuuden kuolemasta ja siihen valmistautumisen sulkeminen pois elämästä on elämän poissulkemista.
-Kuolemassa on kysymys kamppailusta: elämä pistää vastaan. Kuolema on elämän vihollinen. Kamppailu ei ole aina kaunis, voi olla ruma.
-Kuoleman taito ei ole taitoa kuolla, vaan taitoa elää. Ei se miten kuolemme, vaan miten olemme eläneet tämän elämän. Ars moriendi.
-Jos haluamme hyvän kuoleman valmistaudumme nyt elämään hyvän elämän.
-Jokainen joutuu nämä asiat kohtaamaan ja sisäistämään.
-Tasapaino eletyn elämän kanssa ja kiitollisuus siitä, niin voi lähteä elämästä tyytyväisin mielin. Jätämme jälkeemme jotain peruuttamatonta: jäljen jonka olemme jättäneet toisten elämään.
[Muut luennot löydät klikkaamalla alempaa "labels" -kohtaa, jossa lukee Arvoja etsimässä.]
Englanti, tammikuu 2007.
Pakkanen
Kylmää ja kaunista. Pakkasella siis. Ihmisissä nämä kaksi ominaisuutta eivät kulje käsikädessä.
Keitele, Viitasaari. Helmikuu 2007.
6.2.07
Tulevaisuuden visioita
Muksu ja äiti syövät iltapalaa.
Muksu: Minusta tulee isona leipuri.
Äiti: Sehän on hienoa.
Muksu: Voiko minusta tulla leipuri?
Äiti: Kyllä voi jos haluat.
Muksu: Haluan mä!
[tauko]
Muksu: Opettajan homma on rankkaa.
Äiti: Mikä siitä tekee rankan?
Muks: Kun mä en osaa lukea!
Muksu: Minusta tulee isona leipuri.
Äiti: Sehän on hienoa.
Muksu: Voiko minusta tulla leipuri?
Äiti: Kyllä voi jos haluat.
Muksu: Haluan mä!
[tauko]
Muksu: Opettajan homma on rankkaa.
Äiti: Mikä siitä tekee rankan?
Muks: Kun mä en osaa lukea!
5.2.07
Tate Modern: Carsten Höller 4
Siitä vaan sisään taiteeseen ja menoksi!
Carsten Höller: Test site 2006. Tate Modern, Lontoo. Tammikuu 2007.
Carsten Höller: Test site 2006. Tate Modern, Lontoo. Tammikuu 2007.3.2.07
Talviusva
Järven jäillä ja pelloilla oli tänään aamuinen talviusva. Huikean kaunis ajomatka Viitasaarelle.
Keitele, Viitasaari. 2.3.2007.
Tuulen tavoittelua auringon alla
Perhe nukkuu. Takana päivä. Nyt hiljainen hetki.
Lueskelen Saarnaajan kirjaa Raamatusta. Jumalanpalveluksen yhteydessä kirkoissamme on raamattutunti, jossa keskustellaan eri Raamatun kirjoista tai teemoista. Nyt on vuorossa Saarnaajan kirja, huomenna neljäs luku.
Teini-ikäisenä Saarnaajan tekstit puhuttelivat minua kovin, erityisesti abivuonna. "Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!" (1:1) lohdutti kummasti ylioppilaskirjoituspaineiden alla.
Onneksi Saarnaaja on päätynyt Raamatun kaanoniin. Useita tuhansia vuosia kirjoittamisensa jälkeen se on niin ... ajankohtainen. Asioiden käsittelytapa on sopivan pessimistinen ja mollivoittoinen, jotta se kuullostaa nykyihmisenkin korvissa tarpeeksi rosoiselta ollaakseen aitoa. Eipä ole tekopirteää ja pinnallista lässytystä, ei.
"Minä katselin sitten kaikkea sortoa,
jota harjoitetaan auringon alla.
Katso: sorrettujen kyyneleet!
Ei ole heillä lohduttajaa.
Katso: sortajien väkivalta!
Eikä lohduttajaa ole."
(Saarnaaja 4:1)
Reaktio sorron ja väkivallan ymmärtämiseen on kuolleiden toteaminen onnellisimmiksi kuin elävät. Vielä onnellisempi on syntymätön, "jonka ei ole tarvinnut nähdä sitä pahaa, mitä auringon alla tapahtuu." (4:3)
Turhuudeksi todetaan kaikki "vaivannäkö, työ ja menestys," sillä niissäkin on kysymys vain "ihmisten keskinäisestä kateudesta."
Yksinäisyys on turhuutta. Saarnaaja kuvaa yksinäisyyttä viiltävin sanoin: "joku ihminen on aivan yksin, hänellä ei ole ketään, ei poikaa, ei veljeä. Silti hänen vaivannäöllään ei ole loppua..." "mutta voi yksinäistä, joka kaatuu -häntä auttamassa ei ole ketään." (4:7-12)
Poliittinen valta on turhuutta. "Määrätön on joukko jokaisen ympärillä, joka nousee kansan johtajaksi, mutta jälkipolvet eivät häntä ihaillen muista. Turhuutta ja tuulen tavoittelua sekin." (4:16) Hyvä pitää mielessä näin vaalien alla.
Luvun lopussa on vielä varoituksen sana jumalanpalveluksesta: "Astu varoen Jumalan huoneeseen. On parempi mennä vain kuuntelemaan kuin uhraamaan tyhmien tavoin, jotka tietämättään tekevät pahaa." (4:17) Hyvä neuvo huomiseen jumalanpalvelukseen! Ajetaan varovasti Viitasaarelle ja lähestytään yhdessä Jumalaa nöyrin mielin. Onneksi minulla on myös mahdollisuus kuunnella, sillä mies pitää raamattutunnin (minulla on saarna). Katsotaan mitä hän saa tästä luvusta irti ja miten saa haastettua meidät ajattelemaan ja keskustelemaan. Hän on nimittäin hyvä opettaja. Sitä en sanoisi turhuudeksi.
[Päivään teemaan sopii myös Joyful Woman: No Partying in Gethsemane.]
Lueskelen Saarnaajan kirjaa Raamatusta. Jumalanpalveluksen yhteydessä kirkoissamme on raamattutunti, jossa keskustellaan eri Raamatun kirjoista tai teemoista. Nyt on vuorossa Saarnaajan kirja, huomenna neljäs luku.
Teini-ikäisenä Saarnaajan tekstit puhuttelivat minua kovin, erityisesti abivuonna. "Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!" (1:1) lohdutti kummasti ylioppilaskirjoituspaineiden alla.
Onneksi Saarnaaja on päätynyt Raamatun kaanoniin. Useita tuhansia vuosia kirjoittamisensa jälkeen se on niin ... ajankohtainen. Asioiden käsittelytapa on sopivan pessimistinen ja mollivoittoinen, jotta se kuullostaa nykyihmisenkin korvissa tarpeeksi rosoiselta ollaakseen aitoa. Eipä ole tekopirteää ja pinnallista lässytystä, ei.
"Minä katselin sitten kaikkea sortoa,
jota harjoitetaan auringon alla.
Katso: sorrettujen kyyneleet!
Ei ole heillä lohduttajaa.
Katso: sortajien väkivalta!
Eikä lohduttajaa ole."
(Saarnaaja 4:1)
Reaktio sorron ja väkivallan ymmärtämiseen on kuolleiden toteaminen onnellisimmiksi kuin elävät. Vielä onnellisempi on syntymätön, "jonka ei ole tarvinnut nähdä sitä pahaa, mitä auringon alla tapahtuu." (4:3)
Turhuudeksi todetaan kaikki "vaivannäkö, työ ja menestys," sillä niissäkin on kysymys vain "ihmisten keskinäisestä kateudesta."
Yksinäisyys on turhuutta. Saarnaaja kuvaa yksinäisyyttä viiltävin sanoin: "joku ihminen on aivan yksin, hänellä ei ole ketään, ei poikaa, ei veljeä. Silti hänen vaivannäöllään ei ole loppua..." "mutta voi yksinäistä, joka kaatuu -häntä auttamassa ei ole ketään." (4:7-12)
Poliittinen valta on turhuutta. "Määrätön on joukko jokaisen ympärillä, joka nousee kansan johtajaksi, mutta jälkipolvet eivät häntä ihaillen muista. Turhuutta ja tuulen tavoittelua sekin." (4:16) Hyvä pitää mielessä näin vaalien alla.
Luvun lopussa on vielä varoituksen sana jumalanpalveluksesta: "Astu varoen Jumalan huoneeseen. On parempi mennä vain kuuntelemaan kuin uhraamaan tyhmien tavoin, jotka tietämättään tekevät pahaa." (4:17) Hyvä neuvo huomiseen jumalanpalvelukseen! Ajetaan varovasti Viitasaarelle ja lähestytään yhdessä Jumalaa nöyrin mielin. Onneksi minulla on myös mahdollisuus kuunnella, sillä mies pitää raamattutunnin (minulla on saarna). Katsotaan mitä hän saa tästä luvusta irti ja miten saa haastettua meidät ajattelemaan ja keskustelemaan. Hän on nimittäin hyvä opettaja. Sitä en sanoisi turhuudeksi.
[Päivään teemaan sopii myös Joyful Woman: No Partying in Gethsemane.]
Tuulen tavoittelua auringon alla. Englanti, tammikuu 2007.
2.2.07
1.2.07
Tate Modern: Carsten Höller 1
Tate Modern on entiseen voimalaitokseen tehty mittava modernin ja nykytaiteen museo. Seitsemäs suuren suureen turbiinisaliin taideteoksen tehnyt on Carsten Höller. Test site 2006 sisältää useita liukumäkiputkia eri kerroksista. Nykytaiteeseen tutustuminen on vauhdikasta!
Miten mahtaisi päivittäinen liukumäen laskeminen vaikuttaa maailmankuvaamme? Ja miksei kaupungeissa ole liukumäkiä paikasta toiseen?
Miten mahtaisi päivittäinen liukumäen laskeminen vaikuttaa maailmankuvaamme? Ja miksei kaupungeissa ole liukumäkiä paikasta toiseen?
Carsten Höller: Test site 2006. Tate Modern. Lontoo, tammikuu 2007.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)