Se on nyt sitten... (2)

Kuten eilen kerroin olemme siis lähdössä Ghanaan rakentamaan kirkkoa. Paikka on pieni ja köyhä Anomabun kylä. Miksi sinne?

Eräs keski-suomalainen adventistipariskunta oli loppuvuodesta Ghanassa auttamassa eräässä sairaalassa. He pitivät myös viikon lomaa jolloin ajelivat Ghanan kauniille rannikolle. Autolla kun liikkuu täytyy sitä aina välillä tankata, mutta se ei olekaan yksinkertainen toimenpide, sillä vaikka huoltoasemia oli, ei niillä yleensä ollut bensaa. Alue on niin köyhää.

He olivat jo etsineet lähikylistä, mutta bensaa ei ollut löytynyt. Niinpä he päättivät lähteä noin parinkymmenen kilometrin päässä olevaan isompaan kaupunkiin. Hotellilta lähtiessä he näkivät naisen kävelevän tiellä kantaen päänsä päällä painavaa ompelukonetta. He pysähtyivät ja kysyivät voisivatko auttaa.

Nainen kertoi itkeneensä ja rukoilleensä yöllä Jumalaa apuun toivottomaan tilanteeseensa. Hän oli ompelija ja nyt ompelukone oli rikki. Hän tarvitsi siihen uuden osan, mutta hänellä ei ollut varaa ostaa sitä eikä hän tiennyt miten päästä 20 km päähän kaupunkiin, josta niitä sai. Kyseessä oli hänen elantonsa.

Suomalaispariskunta pyysi häntä kyytiin ja lupasi auttaa osan hankkimisessa, jos hän auttaisi heitä löytämään huoltoseman, jossa on bensaa. Nainen esitteli itsensä ja Ghanalaiseen tapaan kertoi heti uskontonsa: adventisti.

Naisen paikallisen kielen taitoa ja asiantuntemusta tarvittiin että vihdoin jostain löytyi paikka missä pystyi tankkaamaan. Osa ompelukoneeseen löytyi myös, hinta noin 7 €.

Suomalaiset tiedustelivat onko alueella adventtikirkkoa ja nainen tarjoutui viemään heidät kanssaan kirkkoon sapattina. Paikallinen seurakunta kokoontui jonkun koulun luokkahuoneessa (nyt sekin on kuulemma otettu muuhun käyttöön). Jumalanpalveluksen jälkeen kirkkoväki halusi näyttää heille missä heidän oikea kirkkonsa on. Heillä oli tontti ja sinne oli rakennettu jo hieman kirkon alkua, mutta varat eivät olleet riittäneet enempään.

Näin me täällä Jyväskylässä saimme mahdollisuuden tehdä jotain konkreettista. Mikä siunaus meille. Kun lähtee auttamaan on tärkeää muistaa että auttaminen ei tapahdu jostain "ylempää" josta "kurjia" autetaan. Niin se ei vain ole. Auttaessaan ja itsensä likoon laittaessaan saa paljon enemmän kuin pystyy koskaan antamaan.

Me teemme jotain sellaista jota voi tehdä Suomessa: pitää myyjäisiä, kerätä rahaa, matkustaa. Samalla me saamme heiltä jotain sellaista mitä meillä ei ole. Todennäköistä on että me olemme tässä projektissa saamapuolella. Mitä se tulee olemaan, jää nähtäväksi ja koettavaksi.