Lueskelen Saarnaajan kirjaa Raamatusta. Jumalanpalveluksen yhteydessä kirkoissamme on raamattutunti, jossa keskustellaan eri Raamatun kirjoista tai teemoista. Nyt on vuorossa Saarnaajan kirja, huomenna neljäs luku.
Teini-ikäisenä Saarnaajan tekstit puhuttelivat minua kovin, erityisesti abivuonna. "Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!" (1:1) lohdutti kummasti ylioppilaskirjoituspaineiden alla.
Onneksi Saarnaaja on päätynyt Raamatun kaanoniin. Useita tuhansia vuosia kirjoittamisensa jälkeen se on niin ... ajankohtainen. Asioiden käsittelytapa on sopivan pessimistinen ja mollivoittoinen, jotta se kuullostaa nykyihmisenkin korvissa tarpeeksi rosoiselta ollaakseen aitoa. Eipä ole tekopirteää ja pinnallista lässytystä, ei.
"Minä katselin sitten kaikkea sortoa,
jota harjoitetaan auringon alla.
Katso: sorrettujen kyyneleet!
Ei ole heillä lohduttajaa.
Katso: sortajien väkivalta!
Eikä lohduttajaa ole."
(Saarnaaja 4:1)
Reaktio sorron ja väkivallan ymmärtämiseen on kuolleiden toteaminen onnellisimmiksi kuin elävät. Vielä onnellisempi on syntymätön, "jonka ei ole tarvinnut nähdä sitä pahaa, mitä auringon alla tapahtuu." (4:3)
Turhuudeksi todetaan kaikki "vaivannäkö, työ ja menestys," sillä niissäkin on kysymys vain "ihmisten keskinäisestä kateudesta."
Yksinäisyys on turhuutta. Saarnaaja kuvaa yksinäisyyttä viiltävin sanoin: "joku ihminen on aivan yksin, hänellä ei ole ketään, ei poikaa, ei veljeä. Silti hänen vaivannäöllään ei ole loppua..." "mutta voi yksinäistä, joka kaatuu -häntä auttamassa ei ole ketään." (4:7-12)
Poliittinen valta on turhuutta. "Määrätön on joukko jokaisen ympärillä, joka nousee kansan johtajaksi, mutta jälkipolvet eivät häntä ihaillen muista. Turhuutta ja tuulen tavoittelua sekin." (4:16) Hyvä pitää mielessä näin vaalien alla.
Luvun lopussa on vielä varoituksen sana jumalanpalveluksesta: "Astu varoen Jumalan huoneeseen. On parempi mennä vain kuuntelemaan kuin uhraamaan tyhmien tavoin, jotka tietämättään tekevät pahaa." (4:17) Hyvä neuvo huomiseen jumalanpalvelukseen! Ajetaan varovasti Viitasaarelle ja lähestytään yhdessä Jumalaa nöyrin mielin. Onneksi minulla on myös mahdollisuus kuunnella, sillä mies pitää raamattutunnin (minulla on saarna). Katsotaan mitä hän saa tästä luvusta irti ja miten saa haastettua meidät ajattelemaan ja keskustelemaan. Hän on nimittäin hyvä opettaja. Sitä en sanoisi turhuudeksi.
[Päivään teemaan sopii myös Joyful Woman: No Partying in Gethsemane.]
Tuulen tavoittelua auringon alla. Englanti, tammikuu 2007.
2 kommenttia:
Minun tämän päivän suosikkini Saarnaajan 4:ssä luvussa oli jae 6. "Parempi on kourallinen levossa kuin kahmalon täysi vaivaa nähden ja tuulta tavoitellen."
Usein sitä tuulen tavoittelun tohinassa tuppaa tuo lepo unohtumaan.
Niinpä niin. Ja sitten jossain vaiheessa huomaa käyttäneensä elämänsä tuulen tavoitteluun eikä sitäkään ole välttmättä edes saavuttanut...
Lepo. Toivottavasti se ei ole vielä täysin menetetty taito.
Lähetä kommentti