Christmas greetings / Joulutervehdys

Special Christmas edition of Pastor's blog Pastorin blogin joulunumero

Dear friends, family, and readers of this blog:
since -yet again- we haven't sent Christmas cards on time, we are sending our greetings to you through this special edition of my blog. May our love reach you through a few pics from last Christmas.

Rakkaat ystävät, sukulaiset ja blogin lukijat:
koska emme taaskaan ole lähettäneet joulukortteja ajallaan, välitämme jouluntervehdyksen Pastorin blogin joulunumeron kautta. Saakoon toivotuksemme saavuttaa teidät viime vuotisten joulukuvien välityksellä.

My parents, brother, and our family decided to have a different kind of Christmas by travelling all the way north to Lapland. We rented a cottage and ordered a ready made Christmas meal which turned out to be a wonderful way to celebrate Christmas. We had time to enjoy each others' company and relax since no one had to stress about cooking and cleaning.

Vanhempani, veljeni ja meidän perhe päätimme viettää erilaisen joulun matkustamalla Lappiin. Vuokrasimme mökin ja tilasimme valmiin jouluaterian, mikä osoittautui aivan ihanaksi joulunviettotavaksi. Meillä oli aikaa nauttia toistemme seurasta ja rentoutua koska kenenkään ei tarvinnut stressata ruoanlaitosta ja siivouksesta.

A pleased Christmas tree decorator. Tyytyväinen joulukuusen koristelija.

The excitement of anticipation. Is Santa coming soon? In Finland, Santa visits on Christmas eve. That way he has time to reach other places in the world on Christmas day. As you know (if you don't, you should learn today) Santa lives in Korvatunturi-mountain in Finnish Lapland.

Odottamisen jännitystä. Tuleekohan joulupukki jo pian? Suomessa pukki vierailee jouluaattona, jotta hänellä on aikaa käydä muissa maailman kolkissa joulupäivänä. Korvatunturilta on kätevä poiketa ensin suomalaisissa kodeissa.

Santa came and brought a cleaning set, which turned out to be a blast! (Mommy's note: I hope this interest lasts at least twenty years!) Joulupukki tuli ja toi siivousvälineitä, jotka olivatkin huippusuosittuja! (Äiskän huomautus: toivottavasti tämä kiinnostuksen kohde säilyy vähintään seuraavat 20 vuotta!)

A visit to Lapland village. Vierailu Lapin kylässä.

Taking a reindeer ride. Poroajelulla.

First cross country skiing lesson. It was frustrating because the shoes did not stay on. Ensimmäistä kertaa hiihtämässä. Sukset irtosivat parin metrin välein, joten kokemus oli aika turhauttava.

But she made it all the way to the first fire place along the route (about 50 metres). Time to eat! Ensimmäisellä hiihtoretkellä päästiin kuitenkin laavulle saakka (noin 50 m päähän) eväitä syömään.

This Christmas we celebrate with my husband's extended family. It is going to be delightful, as usual.We wish you and your family peace in Jesus Christ during the holidays and may the year 2006 be full of exciting adventures in God's love. Tämän joulun vietämme mieheni suvun kanssa. Siitä tulee jälleen ihana joulu. Toivotamme sinulle ja perheellesi joulurauhaa Jeesuksessa Kristuksessa ja olkoon vuosi 2006 täynnä jännittäviä seikkailuja Jumalan rakkaudessa.

But the angel said to them, "Do not be afraid. I bring you good news of great joy that will be for all the people. Today in the town of David a Savior has been born to you; he is Christ the Lord." ... mutta enkeli sanoi heille: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. (Lk 2: 10,11)

Joulu vieraalla maalla 3/3

Kolmas joulu

Jouluseremoniat pelkistyivät entisestään kolmantena jouluna. Puin neljä päivää vanhalle muksulle (joka vietti ensimmäistä jouluaan) ulkovaatteet päälle, laitoin hänet kantoreppuun ja lähdimme ensimmäistä kertaa ulos. Huomasin muksun uteliaan katseen. Ihan kuin hän olisi ajatellut "nyt tapahtuu jotain erilaista". Kävelin korttelin ympäri ja ihailin naapureiden jouluvaloja. Joulupukki ajoi pari kertaa ohi ja vilkutti kovasti. Vielä eivät joulupukit muksua kiinnostaneet, hän nukkui jo sikeästi.

Myöhemmin puimme hänelle liian suuret jouluiset vaatteet päälle ja otimme valokuvia. Ei kestänyt kauaa kun hän jo tuskastui poseeraamiseen, mutta isän sylissä hän rauhoittui jälleen. Siitähän joulussa on kyse. Jeesus tuli maailmaan paljastamaan meille millainen Isä on, jotta saisimme hänen sylissään rauhan. "... meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä kaikki on lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla." (1 Kor 8:6)

Ensimmäinen joulu

Joulutunnelmaa

Pakkasen kiristyessä maisema sen kuin kaunistuu. Keski-Suomi oli eilen satumaisen upea. Tuntui kuin olisi ollut -20 astetta, mutta kyllä mittarit näyttivät vain -12. Tänä syksynä ei ole karaistuttu pakkasiin.

Joulutunnelmaa Keuruulta:

Joulu vieraalla maalla 2/3

Toinen joulu

Olin työssä turvakodissa, jonka nykyisille ja entisille asiakkaille eräs unitaariuniversalistinen seurakunta järjesti joulujuhlan. Tulostimme internetistä kulkuohjeet kyseiseen kirkkoon ja lähdimme mieheni kanssa matkaan, ensin mentiin linja-autolla, sitten metrolla ja lopuksi vielä käveltäisiin. Matkalla menimme kukkakaupan ohi, jonka ulkopuolella oli näyttäviä ja hyvältä tuoksuvia havuseppeleitä ja joulukuusia. Huomasin kaipaavani joulukuusta tai edes joitain havuja kotiini jouluksi, mutta nopea vilkaisu hintalappuihin ratkaisi asian. Opiskelijoina meillä ei ollut varaa edes seppeleeseen, niin tyyriitä ne olivat.

Seurasimme ohjeita tarkasti ja löysimme kyllä kirkon, mutta se ei ollutkaan etsimämme. Kiertelimme hetken ympäriinsä ja totesimme että muuten hyvät ohjeet, mutta väärään paikkaan ja väärään suuntaankin. Jouduimme kävelemään pitkän matkan takaisin metrolle ja matkaamaan toiselle puolelle kaupunkia. Minua harmitti, sillä myöhästyimme paljon. Olisin halunnut olla paikalla, sillä tämä oli tärkeä tapahtuma kovia kokeneille lapsille ja äideille.

Saapuessamme perille olivat juhlat jo loppupuolellaan. Pöydästä löytyi kuitenkin vielä syötävää ja mielialamme kirkastui kilpaa lasten silmien loisteessa kun he näyttelivät saamiaan lahjoja. Salissa oli ollut useita erilaisia toimintapisteitä. Yhdessä oli iso kasa havuja, metallihenkareita ja rusettinauhaa. Siellä sai itse tehdä oman seppeleen! Innoissamme ryhdyimme toimeen. Tekeleemme eivät olleet lähelläkään kukkakaupan tasoa, mutta niiden väsääminen oli hauskaa.

Pian juhlat jo päättyivätkin ja ruvettiin siivoamaan paikkoja. Sulkiessamme oven takanamme ja suunnistaessamme pimeään yöhön, näimme pihalla kasan havupuita. Mies, joka oli lahjoittanut ne toimipistettä varten sanoi ohikulkiessaan "ottakaa niin paljon kuin haluatte, niitä ei viedä takaisin". Riemastuneina kuin pikkulapset ryntäsimme kasan kimppuun. Ne olivat pehmeäneulaisia, hentoja jonkin mäntylajikkeen taimia ja yksistään liian harvaoksaisia joulupuuksi. Kasaa tongittuamme päädyimme ottamaan viisi puuta: kolmesta korkeammasta taimesta tuli yksi isompi joulupuu, kahdesta pienemmästä toinen pieni joulupuu. Viittä mäntyä raahaten lähdimme iloisesti kulkemaan kohti metroasemaa. Äsken meillä ei ollut varaa edes yhteen joulukuuseen, nyt meillä oli niitä 2 - 5, laskutavasta riippuen. Olin juuri ja juuri ehtinyt tiedostaa sisäisen toiveeni saada kotiini havuntuoksun jouluksi ja Jumala jo ehti järjestää asian viisinkertaisesti! Olimme onnellisia ja nauroimme.

Koska hentoihin puihin ei voitu ripustaa jouluvaloja, päätyivät ne portaiden kaiteeseen. Seppeleet ripustettiin oveen ja ikkunaan. Jouluaattona hain marketista kanaa, lohta ja salaattia joulupöytäämme. Miehelläni oli myöhäinen työvuoro autojen parkkeeraajana, mutta illalla sytytimme kynttilän ja nautimme yhteisen jouluaterian havupuiden katveessa. Tänä vuonna meillä oli sohvakin - sekin ilmaiseksi saatu. Niin paljon saatu. Siitähän joulussa on kyse. "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16)

[Osa vuoden 2004 Nykyaika-lehden joulunumerossa julkaistusta jutustani.]

Joulu vieraalla maalla 1/3

Muutimme mieheni kanssa kolmeksi vuodeksi Bostoniin, Yhdysvaltoihin opintojeni tähden. Kolmea joulua vieraalla maalla muistellessani huomaan että Jumala ilmaisi meille itsestään jotain oleellista joka joulu.

Ensimmäinen joulu

Olimme ostaneet joulutähden ja kynttilöitä joulutunnelmaa luomaan. Jouluaatoksi kutsuimme pari opiskelijakaveria joulunviettoon, korealaisen metodistin ja amerikkalaisen pakanan. Luimme jouluevankeliumin, söimme säilykeporoa ja suomalaista kakkua ja istuskelimme lattialla rupattelemassa, sillä meillä ei ollut sohvaa.

Joulupäivänä lähdimme junalla kauemmas kirkkoon. Siellä vihdoin viimein tapaisimme tuntemattoman perheen, joka oli antanut talonsa ja autonsa käyttöömme kolmeksi viikoksi saapuessamme maahan. Emme tunteneet alueelta ketään eikä meillä ollut asuntoa tiedossa. He olivat itse silloin poissa, mutta olivat järjestäneet tuttavansa meitä hakemaan lentokentältä ja antamaan avaimet. Heidän ansiostaan saimme tukikohdan, josta käsin etsimme asunnon, saimme opiskeluasiat alulleen ja säästimme pitkän pennin.

Nyt vihdoin tutustuimme viettäen joulupäivää yhdessä. Olimme nukkuneet heidän makuuhuoneessaan, pitäneet tavaroitamme heidän lipastoissaan ja käyttäneet heidän tietokonettaan ja jääkaappiaan vaikka emme edes tunteneet heitä. Kysyimme hyväntekijöiltämme miten voisimme korvata heille sen miten olivat meitä auttaneet? "Auttakaa joskus jotakuta apua tarvitsevaa" he hymyilivät, "meitäkin on autettu kun olemme sitä tarvinneet ja siksi haluamme auttaa muita."

Saada olla rakkauden ja avun kohteena ilman että sitä mitenkään itse ansaitsee. Siitähän joulussa on kyse. Kun sen itse kokee, haluaa sitä välittää eteenpäin. "Onko sinulla mitään mitä et ole saanut lahjaksi?" (1 Kor 4:7)

[Osa vuoden 2004 Nykyaika-lehden joulunumerossa julkaistusta jutustani.]

Hyväntekijöidemme kanssa kokeilemassa lammen jäätä joulupäivänä.

Pimein päivä

Vuoden pimein päivä:

-alkoi kauniilla auringonnousulla

-ei vielä päättynyt iltaruskoon kolmen maissa, vaan jatkui kiireisenä

Vuoden pimein päivä oli valoisa.

Viimeinen kerta

Kolme, melkein neljä vee muksu jaksoi tänään kärsivällisesti koko päivän kun suhattiin paikasta toiseen hoitaen työasioita, välillä shoppaillen kakunkoristeita ja muuta tarpeellista huomisiin kekkereihin.

On hieman haikea olo, sillä tänään sai halata viimeistä kertaa kolmivuotiasta muksua. Muksukin tuntui haikealta. Hän puhui paljon "vanhasta kodista" jossa vietettiin edelliset synttärit. Miksi me muutimme sieltä pois? Miksi tänne? Hän haluaisi asua vanhassa kodissa. Kauhea suru tuli siitä että sen asunnon omistaja on myynyt sen. Mitä sille kodille on tapahtunut?

Halejakin kaipasi huomattavasti normaalia enemmän, niitä jopa pyydettiin. Pitkään halailtiin keskellä keittiötä ja kun äiskä jo väsyi jatkettiin sohvalla. Hyvä niin, viimeiset mahdollisuudet eivät toistu.

Huomenna juhlitaan nelivuotiasta. Vieraita tulossa Islannista saakka. Eno tulee ja tuo samalla näytille kuulemma kovin mukavan islantilaisen ystävänsä ystävineen. Kansaiväliset kekkerit siis.

Odottelua

Muksu odottaa kovasti parin päivän päästä olevia syntymäpäiviään.

Muksu: Mä en halua enää täyttää kolme.
Äiskä: Ei sinun tarvitsekaan, täytät neljä.
Muksu: Milloin?
Äiskä: Tänään on sunnuntai ja olet kolme vuotias, melkein neljä. Huomenna on maanantai ja olet kolme, melkein neljä. Ylihuomenna olet neljävuotias.
Muksu: Enkä ollenkaan kolme!
Äiskä: Et niin.
Muksu: Tiedätkö, joku on täyttänyt 50 euroa!

Melkein neljä

Uusi titteli

Olen saanut tällä viikolla uuden tittelin. Perheessämme on ollut äiti ja iskä. Muksu valitsi oma-aloitteisesti iskä-nimen ja se on mielestäni oikein mukava sana. Leppoisa ja lämmin, mutta tarvittaessa napakkakin (isKÄ).

Itse olen perinteisesti ollut äiti, mutta tällä viikolla tittelini on muuttunut äiskäksi. Mukavaa vaihtelua. Sanassa on lämpöä ja rentoutta. Se on myös sopivan lähellä iskä-sanaa. Aina ei oikein tiedä kumpaa huudetaan: ä-iskä.... Ai, mä luulin että sä halusit iskän tulevan pyyhkimään!

Tittelienjakaja

Pimeä syksy ja valo

Tämä on hartauskirjoitus, jonka kirjoitin Viitasaaren Sanomiin marraskuussa:

Lumeton syksy on ollut pimeä. Mitkään valot eivät tunnu tarpeeksi kirkkailta. Pimeys näyttää nielevän kaiken, valonkin.

Ihmiselle tulee eteen pimeitä, synkkiä aikoja. On tragedioita, sydänsuruja, masennusta ja ongelmia. Jumalakin tuntuu etäiseltä ja rukouksiin ei näytä tulevan vastauksia. Juuri silloin Jumala saattaa puhua kovempaa kuin koskaan aikaisemmin ja tehdä eteemme enemmän kuin osaamme aavistaa.

Heprealaiskirjeessä sanotaan: "jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa..." "Älä masennu kun hän ojentaa sinua..." "Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan... Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osalliseksi hänen pyhyydestään. Vaikka kuritus ei sitä vastaan ottaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden." (Heprealaiskirje 12, jakeista 5-7, 10-11)

Jumala tuntee meidät paremmin kuin me itse. Hän haluaa meille ei vain hyvää, vaan parasta. Todellista parastamme. Niinpä Jumalan antama kuritus on aina hyväksemme ja sen päämääränä on rauha ja vanhurskaus. Rauha tarkoittaa kirjaimellisesti ‘olla yhtä’. Haluamme tunteiden, ajatusten, toiveiden ja tekojen olevan sopusoinnussa keskenään, kaipaamme sisäistä rauhaa.

Rakastavat vanhemmatkaan eivät anna kaikkea mitä lapsi pyytää koska rakkaudessaan he tietävät ettei lapselle ole hyväksi saada kaikkea. Joten jos Jumala kieltäytyy antamasta jotain lapsilleen ei se ole merkki siitä että hän ei enää rakasta, vaan se voikin olla syvällinen rakkauden osoitus. Se mikä vaikuttaa tragedialta saattaa olla Jumalan voimakkain rakkauden ilmaisu. Jumalan vaitiolokin voi olla mitä syvällisintä rakkauden puhetta.

Kun sinulla on vaikeaa, älä ajattele Jumalan hylänneen sinua. Älä usko valetta ettei sinulla enää olisi toivoa. Vaikeimmallakin hetkellä Jumala rakastaa sinua enemmän kuin osaat kuvitella. Ehkä hän haluaa käyttää eteesi tulleita vaikeuksia ohjaamaan sinut johonkin uuteen, avaamaan sinulle jotain parempaa.

Valo voittaa pimeyden. Muistuttakoon adventin kynttilät sinua siitä.

Mini-Lappi

Näin entisenä rannikon asukkina tulee välillä sellainen olo että Keski-Suomi on kuin mini-Lappi. Täällä on mäkiä ja metsiä. Joiltain korkeammilta avarilta kohdilta maisemaa katsoessa mieleen tulee Lappi. Täällä on lunta pitkään ja vielä jopa pääsiäisenä saattaa voida hiihtää. Niinkuin Lapissa. Porojakin on - katsokaa vaikka:

Nelostie 10.12.2005

Mitä ihmettä pastorit tekee?

Joskus kuulee ihmettelyä että mitäs tekemistä pastoreilla on keskellä viikkoa. Nehän vaan saarnaa jumalanpalveluksessa viikonvaihteessa!

Pastorit saattavat tehdä esimerkiksi sellaisia asioita, joita on sattunut omalle kohdalleni tässä joulukuussa: myyjäisjärjestelyjä, kasteelle valmistautumista, pikkujouluja monin kappalein, ehtoollista, saarnaa, pienryhmiä, kekkereitä kotona ja muualla, tukihenkilönä erilaisissa tilanteissa, johtokunnan kokousta, yhteiskristillisiä neuvotteluja, seurakunnan talousasioita, joulukuvaelman harjoituksia, henkilökohtaisia keskusteluja, syntymäpäiviä, siivousta, rukousketjujen perustamista, puurojuhlaa, pitkän ja lyhyen tähtäimen suunnittelua, joulujumalanpalveluksen ideointia, toimistotöitä, lehtiartikkelin tekoa, saarnan valmistusta, toimistopäivystystä, masentuneen tukemista, kotikäyntejä, organisointia jne

Istahdin juuri työpöydän ääreen aktiivisen päivän jälkeen ja iloitsin: tämä on elämää! On niin mukavaa saada olla mukana kun pieniä ja suuria ihmeitä tapahtuu. Siitä ihan innostuu. "Mitään suurta ei ole koskaan saavutettu ilman innostusta," väittää Ralph Waldo Emerson. Ehkäpä jotain suurta on tekeillä?

Saa sii ny, sanottaisiin kotopuolessa.

Elämä on liikettä.

Keitele

Keitele joulukuussa:

Viitasaari 10.12.2005

Jumalan ihme

Kokonaisuudessa on Jumalan ihme.

Sen tuntee se joka antautuu

Jumalan tahtoon ja toteutuu.

-Sirkka-Liisa Markkanen: Näkymättömän hymy

Keitele, Viitasaari 19.11.2005

Odottaa ja antaa

Luonto on avaramielinen
ja kärsivällinen.
Se ei vaadi eikä soimaa,
vaan odottaa ja antaa.
Se on Luojansa kaltainen,
päästää kiireiset menemään,
mutta puhelee kuuntelevalle.
-Erkki Leminen













Jyskä 9.12.2005

Kuokkalan silta

Kuokkalan silta on mielestäni yksi kauneimmista ihmisten väsäämistä pytingeistä Jyväskylässä. Tai siis sen valaistus. Se jaksaa aina vaan ilahduttaa moottoritietä huristellessa. Kiitos suunnittelijoille ja kaupungille, joka pitää sitä valaistuna.

Tänään käväisin katsomassa siltaa vähän lähempää.

88-vuotias

Näin itsenäisyyspäivän päätyttyä toivotan minäkin onnea 88-vuotiaalle Suomelle.

Oma itsenäisyyspäiväni kului myyjäisten merkeissä, joilla kerättiin rahaa seurakuntamme avustuspalvelulle sekä Pakistanin maanjäristyksen uhreille. Avustuspalvelu auttaa ongelmissa olevia niin Suomessa kuin Suomen rajojen ulkopuolella kykyjensä mukaan. Oli mukava päivä, väkeä oli paljon niin asiakkaina kuin tekijöinäkin. Nuorten, aikuisten ja seurakunnan naapureiden avuliaisuus ja auttamishalukkuus teki minuun vaikutuksen. Jos tällaista henkeä on laajemminkin, ei Suomella ole kovin suurta hätää.

Urheilulehti

Eräs suosikkilehdistäni on -yllätys, yllätys- Urheilulehti. Myönnän ettei sitä ole meille tilattu omasta aloitteestani, mutta luen sitä kyllä innolla. Se on mukavan kriittinen. Kritiikki tuntuu kuitenkin ainakin näin ulkopuolisesta rakentavalta ja urheiluun kunnioittavasti suhtautuvalta.

Petter Sihvosen analyysit ovat teräviä ja taitavat sivaltaakin syvältä. Itselleni ei ihan aikuisten oikeesti ole niin hirveen väliä mikä jalkopallo- ja lätkäjoukkue milloinkin menestyy (kunhan Ässät...) ja kuka mitäkin liittoa johtaa. Niinpä niistä asioista on leppoisaa lukea terävää ja perusteltua tekstiä. Ulkopuolisena kantaaottavaa tekstiä on mukava seurata ja varsin usein lehden urheilujournalismi avaa hyviä näkökulmia elämänmenoon yleisimminkin.

Uusimmassa numerossa (2.12.2005) ajattelemisen aihetta antoi Sihvosen kolumni. NHL:ssä on tehty sääntömuutoksia, joista Sihvonen ei ilmeisesti oikein perusta. Miksi muutosta pidetään yleisesti onnistuneena? "NHL onnistui luomaan ensinnäkin voimakkaan mielikuvan siitä, että peli on muuttunut. Toinen yhtä tärkeä perille saatu viesti oli se, että peli on muuttunut parempaan suuntaan. Tarkkasilmäiset havainnoitsijat panivat tämän merkille. Ja sanon asian vielä täsmällisemmin: oli päätetty etukäteen, että muutokset ovat peliä edistäviä, oikeita, viihdyttäviä ja raikkaita," päättelee Sihvonen. "Ei murehdita sitä, että mitä ihmiset mahtavat asiasta ajatella, kun he tulevat jonkun kokemuksen piiriin. Taitavat imagon luojat päättävät ihmisten puolesta, että mitä näiden tulee mistäkin ilmiöstä ajatella."

"Itseisarvo on muutos ja liikkeessä oleminen. Arvelen, että jossain palaverissa on jo päätetty, että milloin NHL muuttaa seuraavan kerran sääntöjä. Ja on taas se ja sama, mitä muutetaan. Kunhan muutetaan ja päätetään taas etukäteen, että muutos on hyvä ja cool juttu."

Niinpä niin. Olen itse muutoksen ihmisiä ja valmis johtamaankin muutosta, mutta Sihvosella on tärkeä pointsi. Vaikka muutosta aina väistämättä on, ei se ole kuitenkaan itseisarvo. Muutokselle pitää olla perusteet ja riittävä peruste ei ole että muutosta täytyy olla.

Muutosvastarinnan kiihkeissä kahinoissa käy kyllä muuallakin kuin jääkiekon piirissä että sitä markkinoitessa on jo etukäteen päätetty miten hyvä ja hyödyllinen kyseinen muutos on... Voihan se olla tai sitten ei.

Kun tehdään muutoksia, tulisi se tehdä ihmisiä kunnioittaen eikä päättäen etukäteen heidän puolestaan miten ihmeellisen ihana kyseinen muutos heidän mielestään on.

Toisaalta, ei pidä laiskistua ja antaa kenenkään päättää omasta puolestaan onko jokin asia hyvä vai ei. Itse olen kannattanut monenlaisia muutoksia vuosien varrella. Osasta olen edelleen sitä mieltä että kyseessä oli suuremmoisen hyvä juttu, osaa pidän pahoina erehdyksinä yleisestä myönteisestä suhtautumisesta huolimatta ja osasta en oikein osaa vieläkään sanoa onko kyseessä ollut "peliä edistäviä, oikeita, viihdyttäviä ja raikkaita" ratkaisuja.

Väkivalta on tarttuva tauti

Harvard Gazette kirjoittaa Harvard Medical School ja Harvard School of Public Health professori Felton Earlsin johtamasta kymmenvuotisesta tutkimuksesta jossa etsittiin väkivallan syitä.

Siinä tutkittiin nuoria, jotka joutuivat läheltä todistamaan kuolemanvaarallista aseellista väkivaltaa tai olivat sen uhreja. Tutkimuksen johtopäätös oli että kyseiset nuoret olivat kolme kertaa todennäköisemmin itse aseellisen väkivallan tekijöitä kahden vuoden sisään kuin ne, jotka eivät väkivaltaa nähneet. Väkivalta on siis sairaus joka "tarttuu" niihin, jotka sitä joutuvat todistamaan.

Jos voimme estää väkivaltarikoksen, emme ainoastaan ole estäneet uhrin loukkaantumista tai kuolemaa, olemme myös vähentäneet todennäköisyyttä että väkivaltaa todistaneet kaverit tulevat itse käyttäytymään väkivaltaisesti, sanoo Felton Earls.

Useat tutkimukset viittaavat siihen että ihmisten tunne elämänhallinnasta korreloi väkivallan kanssa. Kun ihmisillä on kouluttautumismahdollisuuksia sekä taloudellisia mahdollisuuksia ja kun he pystyvät osallistumaan perhe- ja yhteiskuntaelämään, väkivalta vähenee. Kun ihmisillä on tunne että väkivaltaa ei pysty pakenemaan, ei ole työtä, lapsia ei voi kasvattaa turvassa, niin väkivalta lisääntyy. Kyse on Earlsin mukaan "yhteisövaikutuksesta" (community efficacy).

Aikaisemmin on ajateltu että väkivallan syyt liittyvät rotuun ja yhteiskuntaluokkaan, mutta kyse on enemmänkin siitä miten kukin asuinalue toimii, oli se sitten rikas tai köyhä. Jos voidaan parantaa sitä miten yhteisö toimii, vähennetään väkivaltaa.

Yhteisövaikutus ei ainoastaan vähennä tai lisää väkivaltaa, sen vaikutukset ulottuvat myös syntymäpainoon sekä astman ja lasten mielenterveysongelmien määrään. -Tunne siitä että elää paikassa jossa tuntee olonsa turvalliseksi ja että hallitsee elämäänsä lisää terveyttä, väittää Earls.

Earlsia vaivaa edelleen median vaikutus. "En pitkään uskonut tutkimustuloksia siitä että TV:n katselu vaikuttaa merkittävästi väkivaltaan, mutta nyt sitä on jo niin paljon ettei asiaa voi jättää huomiotta. Enää ei edes tarvitse laskea väkivaltakohtausten määrää, koska väkivalta on niin yleistä televisiossa. Tarvitseee vain tietää kuinka monta tuntia joku katsoo TV:tä. Ja kun tunnit lisääntyvät, väkivaltaisen käyttäytymisen todennäköisyys lisääntyy."

Huima tutkimus! Ja kuitenkin niin päivänselvältä tuntuvaa asiaa... On hyvä että päivänselviäkin asioita tutkimuksin todistetaan:
-Se mitä ihminen näkee, vaikuttaa hänen käytökseensä.
-Yksittäisillä asioilla (väkivalta, sen estäminen, miten asuinalue toimii) on suuri merkitys.

Turha sanoa etten minä mitään voi tehdä.

Viikon väri-ilmiö

Muista katsoa ylöspäin, saatat nähdä valoa.

Jyväskylä 1.12.2005

Jyväskylä tänään

Jyväskylän vanha hautausmaa, siis. Oli ohi ajaessa pakko pysähtyä, niin herkän kaunis se oli.