Joulu vieraalla maalla 1/3

Muutimme mieheni kanssa kolmeksi vuodeksi Bostoniin, Yhdysvaltoihin opintojeni tähden. Kolmea joulua vieraalla maalla muistellessani huomaan että Jumala ilmaisi meille itsestään jotain oleellista joka joulu.

Ensimmäinen joulu

Olimme ostaneet joulutähden ja kynttilöitä joulutunnelmaa luomaan. Jouluaatoksi kutsuimme pari opiskelijakaveria joulunviettoon, korealaisen metodistin ja amerikkalaisen pakanan. Luimme jouluevankeliumin, söimme säilykeporoa ja suomalaista kakkua ja istuskelimme lattialla rupattelemassa, sillä meillä ei ollut sohvaa.

Joulupäivänä lähdimme junalla kauemmas kirkkoon. Siellä vihdoin viimein tapaisimme tuntemattoman perheen, joka oli antanut talonsa ja autonsa käyttöömme kolmeksi viikoksi saapuessamme maahan. Emme tunteneet alueelta ketään eikä meillä ollut asuntoa tiedossa. He olivat itse silloin poissa, mutta olivat järjestäneet tuttavansa meitä hakemaan lentokentältä ja antamaan avaimet. Heidän ansiostaan saimme tukikohdan, josta käsin etsimme asunnon, saimme opiskeluasiat alulleen ja säästimme pitkän pennin.

Nyt vihdoin tutustuimme viettäen joulupäivää yhdessä. Olimme nukkuneet heidän makuuhuoneessaan, pitäneet tavaroitamme heidän lipastoissaan ja käyttäneet heidän tietokonettaan ja jääkaappiaan vaikka emme edes tunteneet heitä. Kysyimme hyväntekijöiltämme miten voisimme korvata heille sen miten olivat meitä auttaneet? "Auttakaa joskus jotakuta apua tarvitsevaa" he hymyilivät, "meitäkin on autettu kun olemme sitä tarvinneet ja siksi haluamme auttaa muita."

Saada olla rakkauden ja avun kohteena ilman että sitä mitenkään itse ansaitsee. Siitähän joulussa on kyse. Kun sen itse kokee, haluaa sitä välittää eteenpäin. "Onko sinulla mitään mitä et ole saanut lahjaksi?" (1 Kor 4:7)

[Osa vuoden 2004 Nykyaika-lehden joulunumerossa julkaistusta jutustani.]

Hyväntekijöidemme kanssa kokeilemassa lammen jäätä joulupäivänä.