15.12.05

Pimeä syksy ja valo

Tämä on hartauskirjoitus, jonka kirjoitin Viitasaaren Sanomiin marraskuussa:

Lumeton syksy on ollut pimeä. Mitkään valot eivät tunnu tarpeeksi kirkkailta. Pimeys näyttää nielevän kaiken, valonkin.

Ihmiselle tulee eteen pimeitä, synkkiä aikoja. On tragedioita, sydänsuruja, masennusta ja ongelmia. Jumalakin tuntuu etäiseltä ja rukouksiin ei näytä tulevan vastauksia. Juuri silloin Jumala saattaa puhua kovempaa kuin koskaan aikaisemmin ja tehdä eteemme enemmän kuin osaamme aavistaa.

Heprealaiskirjeessä sanotaan: "jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa..." "Älä masennu kun hän ojentaa sinua..." "Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan... Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osalliseksi hänen pyhyydestään. Vaikka kuritus ei sitä vastaan ottaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden." (Heprealaiskirje 12, jakeista 5-7, 10-11)

Jumala tuntee meidät paremmin kuin me itse. Hän haluaa meille ei vain hyvää, vaan parasta. Todellista parastamme. Niinpä Jumalan antama kuritus on aina hyväksemme ja sen päämääränä on rauha ja vanhurskaus. Rauha tarkoittaa kirjaimellisesti ‘olla yhtä’. Haluamme tunteiden, ajatusten, toiveiden ja tekojen olevan sopusoinnussa keskenään, kaipaamme sisäistä rauhaa.

Rakastavat vanhemmatkaan eivät anna kaikkea mitä lapsi pyytää koska rakkaudessaan he tietävät ettei lapselle ole hyväksi saada kaikkea. Joten jos Jumala kieltäytyy antamasta jotain lapsilleen ei se ole merkki siitä että hän ei enää rakasta, vaan se voikin olla syvällinen rakkauden osoitus. Se mikä vaikuttaa tragedialta saattaa olla Jumalan voimakkain rakkauden ilmaisu. Jumalan vaitiolokin voi olla mitä syvällisintä rakkauden puhetta.

Kun sinulla on vaikeaa, älä ajattele Jumalan hylänneen sinua. Älä usko valetta ettei sinulla enää olisi toivoa. Vaikeimmallakin hetkellä Jumala rakastaa sinua enemmän kuin osaat kuvitella. Ehkä hän haluaa käyttää eteesi tulleita vaikeuksia ohjaamaan sinut johonkin uuteen, avaamaan sinulle jotain parempaa.

Valo voittaa pimeyden. Muistuttakoon adventin kynttilät sinua siitä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

¤¤Hyviä sanoja kaikille, jotka tarvitsee. Ei hyvä sanoja koskaan ole liikaa...