Interaktiivista teatteria

Kulttuurikokemus:

Muksu järjesti teatteriesityksen nimeltä 'Keijuja ja tonttuja,' jossa keijuja ja tonttuja tuli tiheään tahtiin näyttämölle ja poistui sieltä.

Ennen toista esitystä suoritettiin äänestys. (Tämä on tätä nykyaikaa teatterimaailmassakin!) Jos halusi näyttelijöiden muuttuvan keijuiksi, kirjoitettiin lappuun k ja piirrettiin siipi; jos tontuiksi niin t ja jos kissoiksi niin pelkkä k. Äänestystulos oli selvä: kaikkien lapuissa oli k ja siipi.

Siispä seurasi keijuesitys, jossa yleisöllä ei ollut mahdollisuutta jäädä passiiviseksi. Jokainen sai lapun, jossa oli kirjain. Riippuen minkä kirjaimen sai, joutui istumaan lattialle, seisomaan seinän viereen tai sai jäädä tuolille. Kun lattiallejoutuja hieman protestoi, totesi teatteriohjaaja muksu "näin tässä käy" eikä sille sitten mitään voinut. Hetken päästä yleisö etsi huoneeseen piilotettuja lappuja, joiden kirjainten perusteella taas vaihdettiin paikkoja.

Muksu on selvästi ajan hermolla, interaktiivisuushan on päivän sana. Siitä vaan yleisö vaihtamaan paikkoja kesken esityksen! Nämä ideat lienevät ihan vapaasti teattereiden tai muiden esittävien tahojen käytettävissä. Kohteliasta on tietenkin kysyä lupaa ensin muksuteatteriohjaajalta.

She directed an interactive theatre production.

Kiva-logiikkaa

On aika lähteä yhteisestä joulunvietosta.

Muksu (tyttö, 6 v.): Mihin sä menet nyt?
Kaveri (tyttö, 6 v.): Katsomaan mun poikaserkkuja.
Muksu: Onko ne kivoja?
Kaveri: On ne.
Muksu: Onko ne yhtä kivoja kuin mä?
Kaveri: On ne yhtä kivoja. Sä oot kivempi.

Joulutervehdys / Christmas Greeting

Ystävät, blogin lukijat, sukulaiset:
näiden päiväkodin joulujuhlakuvien kera toivotamme teille aitoa joulurauhaa sydämeen ja iloa vuodelle 2008.

Ansku, mies ja muksu

Friends, readers of this blog, family members:
with these kindergarten Christmas celebration picutures we wish you genuine peace into your hearts this Christmas and joy for the Year 2008.

Ansku and family

Muksu unelma täyttyi: hän sai olla ilmoittajaenkeli.
A dream come true: she was the announcing angel.

Lahja

Kävimme muksun kanssa viemässä joulutervehdyksiä vanhuksille. Käynnit olivat siirtyneet päivään, jolloin olin luvannut että muksun ei tarvitse mennä päiväkotiin. Tarjosin kyllä mahdollisuutta leikkiä lasten kanssa päiväkodissa, koska käyntejä oli monta. Muksu tuli kuitenkin mieluummin mukaani. Lupasi käyttäytyä kauniisti ja jaksaa koko päivän. Niin tekikin.

Päivän viimeinen käynti oli dementoituneen vanhuksen luona, joka asuu vanhainkodin dementiaosastolla. Hän oli istumassa olohuoneessa monien muiden vanhusten kanssa. Parilla hoitajallakin oli aikaa istua siellä heidän kanssaan.

Hänen puheestaan on hyvin vaikea saada mitään selvää. Tavallaan sillä ei ollut mitään väliä, sillä hän ei ymmärtänyt minun puhettani ja hänen puheensa tuli hänen omasta maailmastaan, jota minä en ymmärrä. Mutta juttelimme kuitenkin. Asiasisällön välittäminen ei siinä ollut tärkeää, vaan tunnesisällön. Silitin hänen kättään ja kerroin terveisiä seurakunnalta.

Muksu seisoi vieressä hämmentyneen näköisenä. Hänen läsnäolonsa huomattiin dementiaosastolla heti. Lapsi!

Yht'äkkiä vieressä istunut mummo otti edessään olevasta rollaattorista puhtaan nenäliinan ja ojensi sen muksulle. Kummeksuen ja epäröiden muksu otti sen vastaan kun rohkaisin häntä. Tarkkahuomioinen hoitaja huomasi mitä tapahtui ja totesi että mummo halusi antaa jotain.

Kaksi asiaa ihmisessä, jotka säilyvät pitkään dementiasta huolimatta: reaktio lapseen ja halu antaa. Tämä mummo näki lapsen, halusi ilahduttaa ja antoi sen, mitä hänellä oli, nenäliinan.

Kyynelsilmin ajattelen tätä ohikiitänyttä hetkeä, joka melkein jäi huomaamatta. Hänellä ei ollut muuta annettavaa kuin nenäliina, mutta sen minkä hänellä oli, hän antoi. Miten arvokas lahja.

Muksulla tosin vielä kestää oppia arvostamaan tätä lahjaa. Keskustellessamme asiasta jälkikäteen yritin auttaa häntä näkemään asian toisen puolen: lahjan jonka hän tälle mummolle antoi. Mahdollisuuden osoittaa halua ilahduttaa ja antaa omastaan. Se on ihmiselle hyvin tärkeää. Rakkauden ilmaiseminen.

Ghana: muurarimestarit 4

Reiät tukkoon!

Anomabo, Ghana 2007.

Ghana: muurarimestarit 3

Korkeanpaikan muurausta:

Ja sitten laatuvarmistus:

Bricklayer at work up high. Ghana, 2007.

Ghana: muurarimestarit 2

Ammattimainen muurarimestari.

A professional bricklayer. Ghana 2007.

Ghana: muurarimestarit 1

A new bricklayer master. Ghana, October 2007.

Ghana: maansiirtokoneisto 6

Kirkon lattia alkaa vihdoin tasoittua, mutta hienosäätöä riittää loppuun asti.

The floor is slowly getting level, but there is plenty of fine tuning left.
Ghana 2007.

Älä heitä pois

Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne,

sillä se palkitaan kerran runsaasti.
[Heprealaiskirje 10:35]

Anomabo, Ghana. Lokakuu 2007.

Anomabo, Ghana. October 2007.

Ghana: maansiirtokoneisto 5

Maansiirtokoneiston islantilainen malli.

Earth moving icelandic power.

Tyräilyä Tsadissa

Kätevät neuvot kuinka hoitaa tyrä Tsadin malliin. (Engl.)

Äly hoi!

Joku täti: Oletko jo kirjoittanut joulupukille lahjatoiveet?
Muksu: En ole!!!! Ei joulupukki niitä lahjoja anna. Niissä lukee keneltä ne on!

Lapsuuden muistelua -haaste

Squickie haastoi muistelemaan menneitä. "Kerro jokaisen sanan kohdalla mitä asioita ja tunnelmia tulee mieleen. Jos siitä sanasta ei tule mitään mieleen, niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä sanasta. Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljonkin tarinaa. Lopuksi, keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele sanaan liittyviä lapsuusmuistoja."

Kampa
Tästä tulee mieleeni "kakkuinen kukka," siis oma pääni. Hiukset menivät hirveään takkuun ja oli tuskaa yrittää seistä paikalla kun äiti yritti selvittää niitä.

Lintu
Eräällä tuttavalla oli papukaija, joka kulki lenkillä mukana olkapäällä. Se saattoi lennähtää vain pienen matkan. Oli hauskaa kun kotipihan sireenipensaassa oli joskus oikea papukaija!

Meri
Sielunmaisemani erityiselementti. Olen kasvanut meren rannalla. Veneretket, tyrninkeruumatkat, kotirannan maisema, uiminen, saunominen, lokit, auringonlaskut, myrskyt.

Kello
Joskus pidin kelloani 2,5 h edessä, jotta ehtisin ajoissa kouluun.

Oksentaminen
Kerran viikon kestäneen oksennustaudin aikana laihduin 6 kg. Mutta onneksi sai juoda Jaffaa!

Mummo
Mummi jaksoi aina muistaa. Kortteja ja paketteja tuli vähän joka asiasta. Mummulassa oli mukavaa käydä, siellä oli esillä paljon mielenkiintoisia kuvia tädeistä, sedistä ja serkuista sekä esineitä jotka liittyivät isovanhempien ammatteihin, matkoihin ja harrastuksiin.

Kirja
Joskus tokaluokalla sain ensimmäisen "oikean kirjan" eli paksun nuorten romaanin. Siitä se alkoi, kirjojen suurkulutus. Välillä meni 20-30 kirjaa viikossa. Selkä vääränä kannon kirjoja useammastakin kirjastosta.

Pipo
Olihan niitä, monenlaisia. Ja hiukset menivät lyttyyn.

Matematiikka
Yläasteella matematiikka muuttui myrkynjuonniksi. Kai vain päätin etten tykkää siitä. Sitä ennen se oli kait ollut ihan kivaa. Pisteet äidille, joka pakotti oppimaan kaikesta huolimatta!

Metsä
Metsä oli ympärillä. Siellä leikittiin mm. intiaaniprinsessaa ja puhvelin metsästystä.

Ukkonen
Asuimme paikassa jossa ukkonen saattoi iskeä kovinkin. En muista sitä erityisemmin pelänneeni.

Sisko/veli
Veli oli suloinen ja kovin ärsyttävä. Nykyään lähinnä suloinen.

Ikkuna
Ikkunastani oli kauniit näkymät metsään.

Joulupukki
Alle kouluikäisenä vaadin että meille tulee "äitijoulupukki." Ei kelvannut muuta kuin naispuolinen. Ja sellainen tuli. Oikein hyvä olikin.

Itsenäisyyspäivä
Linnanjuhlien seuraaminen, kynttilät.

Matka
Suurimman osan ala-asteajasta matkustin kouluun joka päivä 100 km yhteen suuntaan eli 200 km päivässä. Olisihan niitä kouluja ollut lähempänäkin, mutta minä halusin käydä koulua muualla. Bussikuskit ja rahastajat kävivät tutuiksi kuten myös maisema. Ja kirjoja tuli luettua! Vasta kuudennella luokalla alkoi reissaaminen tympiä.

Lapsuusajan piha
Iso, tilava, meren rannalla. Kesäisin hoidettiin kasvimaata, välillä iloiten, välillä ei.

Mielikuvitus
Elin mielikuvitusmaailmoissa. Jotkut niistä olivat itse keksittyjä, toiset kirjoista sovellettuja. Lapsia, kavereita ja seikkailuja riitti. Jossain vaiheessa minulla oli 20 lasta ja mieheni nimi oli Kalium Heinonen.

Haasteen saa ottaa vastaan kaikki ne, jotka muistavat jotain lapsuudestaan.

Puuiloa

Eilen illalla saimme kuusen. Tämän päivän on muksu tanssinut sen ympärillä. Nyt illalla juhlistimme sapatin alkua koristelemalla sen.

Huomasimme että meillä ei ole kuusenkynttilöitä. No, se ei sinänsä ole ihme kun jo pitkään kestäneen avioliittomme aikana on tämä toinen kerta kun meillä on omassa kodissa joulukuusi. Se ensimmäinen oli Amerikassa, jossa vietimme joulua omissa oloissa. (Siitä voi lukea tästä.)

Mutta saahan sitä kuusen koristeltua ilman kynttilöitäkin. Muksu oli innoissaan. Kuuseen tuli varsinainen enkelikuoro laulamaan suosikkilaulua "Enkeli taivaan lausui näin."

Mikä ilo yhdestä puusta. Aikuisillekin.

Muksukriitikko linnanjuhlista

Muksu istui tuntikaupalla tietokoneen ääressä katsomassa linnanjuhlia. Kättely jatkui ja jatkui. Miksi sinne tulee niin paljon ihmisiä?

Näytettiin kuvaa arvovieraiden ruokailusta pöytien ääressä. Juontaja kertoi että muut syövät ahtaammin ja seisaaltaan. Mä en ainakaan tykkää syödä seisten. Äiti, oletko sä koskaan syönyt seisten?

Presidenttipari aloitti tanssin. Miksi vain kaksi tanssii? Ei se oo kivan näköistä kun noin moni vaan seisoo.

Muotiasiantuntija arvioi naisten pukuja. Kaikki puvut on hienoja! Miks se sanoo noin?

Sinivalkoinen ysikymppinen

Onnea 90-vuotiaalle Suomelle!

Yhdeksänkymmentä vuotta - niin lyhyt aika. Yksi ihmiselämä. Millaista Suomea rakentaa kunkin meidän elämämme?

Happy birthday, 90 year old Finland!
December 6 is the Finnish independence day.

To pee or not to pee

Siroj Sorajjakool kirjoittaa blogissaan The Sacred and the Space in Between mielenkiintoisesti pissaamisesta. (Engl.)

Kulmakunnan ensimmäisiä

Muistaakseni joskus viime keväänä muksu sanoi yllättäen: "Miksei me vietetä joulua kotona? Mä haluun olla jouluna kotona!" Jäykistyin kauhusta. Joulu täällä meillä?

Meillä on ollut niin toimiva systeemi: joulut on vietetty vuorotellen minun ja miehen perheen parissa. Kätevää, mukavaa, miellyttävää. Ei joulustressiä kotona. Olemme pakanneet autoon mukaan ruokaa tai muuta jouluun liittyvää sopimuksen mukaan ja yrittäneet jopa olla avuksi joulun aikana. Lähinnä ovat olleet tyytyväisiä kun ovat saaneet meidät luokseen.

Olemme jopa kokeilleet joulun viettoa Lapissa pitopalvelusta tilatun ruoan kanssa. Ihanaa! Edullisesti loistavaa ja monipuolista kotiruokaa eikä kukaan stressannut. Joulukoristeita vaan mukaan ja yhdessä olemme loihtineet joulun jo valmiiksi siivottuun mökkiin.

Joulu täällä meillä? Kylmä hiki nousee pelkästä ajatuksesta. Vastuu järjestelyistä? Syöminen? Siivoaminen? Oman pikkuperheemme pystymme kyllä ruokkimaan tavallisena arkena, mutta sen verran vähän minussa on emännän vikaa että joulunaika ja enempi väki saisi minussa varmaan aikaan mahahaavan.

Muksun kanssa keskusteltuani ja asiaa pohdittuani ymmärsin mistä hänen toiveessaan oli kysymys: koristelusta. Hän on aivan innoissaan kodin koristelemisesta. Onhan meillä toki ollut jouluvalot ja vähän muutakin kotona, mutta ei joulukuusta. Muksu haluaa panostaa kodin joulukoristeluun.

Niinpä nyt syksyllä ehdotin muksulle, että hankitaan tänä vuonna kotiinkin joulukuusi jo alku joulukuusta ja koristellaan muutenkin. Vietetäänhän meillä nuorten pikkujouluja ja muita pippaloita. Sitten itse jouluksi menemme sinne minne sukukin kokoontuu. Muksu hyväksyi ehdotuksen.

Niinpä eilen aloimme laittaa esiin jouluvaloja. Taisimme olla kulmakuntamme ensimmäisiä, sillä ikkunasta katsellessa ei näkynyt jouluvaloja vielä kellään muulla. Mutta ei se mitään, meidän muksu tarvitsee jouluvaloja!

Muksun ikkunalla ollut valo oli rikki (mokomatkin halpistuotteet!). Tänään teimme hänen kanssaan vertailevaa tutkimustyötä tutustuen neljän suuren liikkeen jouluvalovalikoimiin ja muuhunkin joulukrääsään. Ensimmäisessä kaupassa ollut joulutähti säilyi suosikkina koko kierroksen ajan. Se oli kyllä mielestäni aika kallis, mutta vertailevasta tutkimuksesta on se hyöty että huomasi sitä olevan myynnissä paljon kalliimpaakin eikä ollenkaan niin tyylikästä kuin tämä. Hyvä maku muksulla.

Emme vielä ostaneet mitään, tutkimme vain apajat. Kotiin palatessa huomasin naapuritaloissa jo useita jouluvaloja. Ehkä he olivat vain odottaneet jotakuta yli-innokasta kahjoa aloittamaan kauden. Olkaa hyvä vaan, minä voin ottaa tämän viran hoitaakseni. Mitäpä tämä äiti ei tekisi välttääkseen joulustressiä!

Mistä muuten saisi pieniä, oikeita joulukuusia näin joulukuun alussa?

Kunniamaininta

Tapasin mielenkiintoisen ihmisen. "Täytyy sanoa, että Pekka-poika on alkanut elää vasta raitistuttuaan." (Nimi muutettu.) Sitä ennen oli kulunut 40 vuotta alkoholia juodessa. Sitten hän oli alkanut pohtia syitä miksi juoda eikä ollut keksinyt niitä. Niinpä hän lopetti. Seitsemänvuotisen raittiinaolon aikana hänelle on sen sijaan kertynyt monia hyviä syitä olla juomatta.

Esimerkiksi kun aamuyöllä herää ja televisio ja valot ovat päällä, tuntuu hyvältä todeta että sammua voi myös raittiina. Ja miten mukavaa on herätä selvinpäin. Raitistumisen jälkeen uskaltaa myös kohdata ihmisiä, tulla mukaan tapahtumiin ja jutella ihmisten kanssa. Ennen ei uskaltanut.

Silloin kun hän vielä joi ei hän ymmärtänyt kun joku joka ei juonut sanoi ettei hän ymmärrä miksi he juovat. Nyt hän itse sanoi ettei enää ymmärrä miksi porukka ympärillä juo.

Lopuksi hän vielä totesi: "Parasta huumetta on raittius."

Aina iloitsemisesta

Jumalanpalvelusten raamattutuntien aiheena on tänä syksynä ollut kärsimys ja sen kohtaaminen. Eilen pohdittiin mm. tätä tekstiä: "Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: Iloitkaa!" (Kirje filippiläisille 4:4)

Joyful Woman osallistui myös raamatturyhmään, jossa käsiteltiin samaa tekstiä. Kannattaa lukea mitä hän siitä kirjoitti (engl.)

"Iloitseminen ei tarkoita surun poissaoloa, vaan Jumalan läsnäoloa."

Urjala, marraskuu 2007.
Urjala, Finland. November 2007.

Kasvaa rakkaudessa

Tänään aamupäivällä jotkut tulivat kirkolle leipomaan myyjäisiin. Toiset olivat pakkaamassa Ghanaan lähtevään konttiin sairaalatarvikkeita. Yksi ryhmä valmistautui alkoholistien asuntolassa pidettävään 'pullakirkkoon.' Iltapäivällä oli joillakin ohjelmassa portaiden rakentaminen erääseen omakotitaloon. Illalla teinit kokoontuvat pohtimaan Raamattua.

Erilaiset armolahjat toiminnassa.

"Mutta kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa... Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa." [Kirje efesolaisille 4:7,16]

Budva, Montenegro. Marraskuu 2007.
Budva, Montenegro. November 2007.

Isä meidän, joka olet lähellä

Tuttu Isä meidän -rukous on Jeesuksen vastaus kun häntä pyydettiin opettamaan miten rukoilla. Se löytyy hieman eri versioina sekä Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeista (Matteus 6:9-13; Luukas 11:2-4).

Rukous alkaa puhuttelusanoilla ‘Isä meidän joka olet taivaissa’. Se on tärkeä osa rukousta, sillä se erottaa rukouksen yleisestä ääneen tai äänettömästi murehtimisesta, mitä ei tule luulla rukoukseksi. Rukous ei ole vain yleistä löpinää tai huokailua. Rukouksessa on oleellista se kenelle puhutaan.

Kun haluamme puhua jonkun määrätyn henkilön kanssa kutsumme häntä nimeltä, koska haluamme puhua juuri hänelle, emme jollekulle toiselle. Myös tapa miten puhuttelemme ihmisiä kertoo suhteestamme. Perheenjäseniä puhutellaan eri tavalla kuin muita.

Jumalalle voimme sanoa ‘Isä meidän joka olet taivaissa’. Tämä on se todellisuus, josta käsin saamme rukoilla. Rukouksessa keskitämme ajatuksemme Jumalaan ja suuntaamme elämämme häneen. Voimme sanoa ‘Isä meidän’, koska kuulumme Jumalan perheeseen ja olemme lapsen asemassa. Voimme lähestyä häntä tietäen että hän on valmis suoraan kommunikaatioon kanssamme. Jumala on ‘Isä meidän’ - siis minun Isäni, joka haluaa olla yhteydessä minuun. Mutta en minä Jumalaa yksin omista, sillä hän on ‘Isä meidän’, siis myös sinun Isäsi.

Usein sanojen ‘Isä meidän, joka olet taivaissa’ ymmärretään tarkoittavan Jumalaa joka on jossain kaukana taivaassa. On hyvä huomata että rukouksessa ei sanota ‘joka on taivaassa’ vaan ‘taivaissa’. Sanonta tulee kreikankielestä, jossa se on tapa ilmaista, että Isä on läsnä kaikkialla, ei vain siellä kaukana taivaassa, vaan ‘taivaissa’, ilmassa ympärillämme, joka paikassa - siis lähellä. Meillä on Isä hyvin, hyvin lähellä, joka ilahtuu kun käännymme hänen puoleensa elämämme ja asioidemme kanssa.

Jospa tämän adventin aikana pysähtyisimme entistä useammin sanomaan ‘Isä meidän, joka olet lähellä’ ja avaamaan sydämemme hänelle, joka meitä rakastaa.

[Hartauskirjoitus Viitasaaren Sanomissa, joulukuu 2007]

St. Gallen, Sveitsi. Maaliskuu 2007.
St. Gallen, Switzerland. March 2007.

Tarkkaa arviointia

Muksu tarkasteli kahta samannäköistä liukuria.

Muksu: Ovatko nämä atomilleen samanlaisia?
Äiti: Eivät ole.
Muksu: Eivät niin. Näissä on erilaiset naarmut.