Marraskuun valo

Kaikkien näiden eksoottisten ulkomaanmatkojen ja -kuvien keskellä on hyvä muistaa missä asuu ja miltä kotimaa näyttää: kauniilta ja valoisalta, välillä jopa marraskuussa.

Urjala, marraskuu 2007.
In the midst of all the exotic foreign scenery
it is good to remember what it looks like back home.
Urjala, Finland. November 2007.

Koita (vihdoinkin) muistaa

Muistutus itselleni:

Ollessasi lähdössä esiintymään älä pese hampaita viimeiseksi kun olet jo pukeutunut. Älä. Varsinkaan jos päälläsi on tumma asu.

Ghana: maansiirtokoneisto 4

Kyllä ne miehetkin. Siirsivät maata siis.

Mountain moving men. Ghana, October 2007.

Ghana: maansiirtokoneisto 3

Kukkula, kuokka (sekä joitain muita työvälineitä) ja suomalainen nainen. Kuka häviää? Kukkula tietenkin!

Finnish women move mountains. Ghana, October 2007.

Ghana: maansiirtokoneisto 2

Maansiirtotyössä kannatti kokeilla paikallisia konsteja. Sementtipussista tehdystä hatusta oli hyötyä pään päällä kantamisessa.

Trying local methods. Ghana, October 2007.

Muista tallentaa

Kaappeja siivotessa löytyi rikkoutunut lampunjalka. Mies tarjoutui korjaamaan sen hankkimallaan lasiliimalla.

Lasiliima oli toiminut tähän mennessä loistavasti, mutta tämä vanha lampunjalka oli sille liikaa. Palaset eivät pysyneet millään yhdessä. Totesimme, että pitää heittää osat pois.

Isä: Mistä tämä lamppu on?
Äiti: Se on muisto mummilastani. Se oli aina mummilassa. Lasten tekemä. Harmittaa. Tykkäsin siitä kun se on niin värikäs.
Muksu: Ota nyt heti siitä kuva mieleesi!

Maailman uusin valtio 3

Palmuja, mäntyjä, ruskaa ja lumihuippuja Montenegrossa.

Näkymä Budvan vanhasta kaupungista. Montenegro, Marraskuu 2007.
Palms, pines, fall colors, and snowy mountain tops.
A view from the old town of Budva, Montenegro.
November 2007.

Maailman uusin valtio 2

Maailman uusimmassa valtiossa on mäntyjä ja palmuja.

Becici, Montenegro. Marraskuu 2007.
There are pine trees and palm trees in the newest country in the world.
Becici, Montenegro. November 2007.

Maailman uusin valtio 1

Lumihuippuja, palmuja, mäntyjä, historiaa, hiekkarantoja ja Adrianmeri. Näitä löytyy maailman uusimmasta valtiosta, Montenegrosta. Harmi että niistä pääsi nauttimaan vaan vähäisessä määrin, sillä aika kului tiiviisti kokouksissa.

Syy matkaan oli sama kuin viime vuoden marraskuussa, tällä kertaa vain kokoonnuttiin Montenegrossa.

Becici, Montenegro. Marraskuu 2007.
Becici, Montenegro (the newest independent country in the world).
November 2007.

Ghana: maansiirtokoneisto 1

Maansiirto oli yksi tärkeä tehtävä rinteessä olevalla työmaalla. Siihen tarvittiin tietenkin oma koneisto. Se näytti tältä:

Moving dirt from place to place... Ghana, 2007.

Ghana: ensimmäinen työpäivä 5

Ensimmäisenä työpäivänä otettiin vähän rennommin. Lounas syötiin kämpillä tai siis oikeammin palmujen katveessa Atlantin valtameren rannalla.

Ensimmäinen lounas: mangoa, avokadoa, banaania, leipää ja mehua.

Rankkaa tämä avustustyö!
First lunch: mango, avocado, banana,
and a sandwhich at a beautiful beach.
Tough work this helping business, isn't it?

Ghana: ensimmäinen työpäivä 4

Tältä näytti työmaa ensimmäisen työpäivän jälkeen:

Urheat työnsankarit yrittävät etsiä helpotusta kuumuuteen luksusbussimme varjosta:

After the first work day. Anomabo, Ghana, 2007.

Tavoitettavuus tiedote

To whom it may concern:

Olen nyt työmatkalla maassa, jossa puhelinoperaattorillani ei ole voimassa olevia roaming-sopimuksia... (Ghanassa homma kyllä toimi, muttei täällä vaikka ollaan Euroopassa!) Minua ei siis saakaan tämän viikon aikana kiinni tekstiviestein tai muutenkaan kännykästä. En saa tekstiviestejä ja enkä pysty niitä lähettämään.

Nettiin pääsen pienen taistelun jälkeen, joten kiireiset asiat voi hoitaa sähköpostitse. Jos on pakottava tarve saada puhua kanssani, voi lankapuhelinnumeroa tiedustella mieheltä(ni). Puhelimen ääressä olen hyvin epäsäännöllisesti, parhaiten illalla joskus - ehkä.

Parempaa tavoitettavuutta luvassa ensi viikolla. :-)

Näkymä huoneestani. Missä mahdan olla?
View from my window this week. Guess where I am?

Ghana: ensimmäinen työpäivä 3

Yksi tärkeä projekti heti ensimmäisenä päivänä oli vessan teon aloittaminen. Se sijoitettiin tontin kauimmaiseen nurkkaan.

One of the first things to do at the construction site: make a toilet!
Anomabo, Ghana, October 2007.

Niin kuin ne joilla on toivoa

Jälleen yllättävästi ja nopeasti iskeneen surun aika.

Surkaa, surkaa. Surkaa niin kuin ne joilla on toivoa. (1 Tess. 4:13)

Keitele, Viitasaari. Lokakuu 2007.
Lake Keitele, Viitasaari, Central Finland. October 2007.

Ghana: ensimmäinen työpäivä 2

Rakennukseen oli aikaisemmin tehty jo perustus ja pilareita, mutta varojen puutteessa se oli jäänyt siihen. Rakennusinsinöörimme oli sitä mieltä että niitä voidaan käyttää vaikka vähän kiharaisia olivatkin.

Joskus kesällä kuulimme että paikallinen väki on tekemässä kirkosta paljon suurempaa kuin mikä alkuperäinen suunnitelma oli ollut. Luottahenkilömme pastori Koby kävi paikan päällä tekemässä selväksi, että siitä ei voida tehdä katedraalia... Keräämämme varat eivät sellaiseen riittäisi.

Kirkon koosta päästiin kompromissiin. Siitä ei tullut niin suurta kuin he olisivat toivoneet, mutta kuitenkin suurempi kuin alkuperäinen rakennelma oli ollut.

Rakennusinsinöörimme saapuessa paikan päälle valmistelemaan projektia jokunen viikko ennen muun porukan saapumista huomasi hän kauhukseen että katto oli vinossa n. 60 cm. Kyllähän se ottaa ammattimiehen luonnon päälle jos hänen vastuullaan oleva rakennus jää noin vinoksi! Mutta otti se myös paikallisten rakentajien luonnolle kun piti tehdä hommat uusiksi... Omatekoisella vesivaa'alla rakennusinsinöörimme mittasi kaiken uudestaan paikallisen pastorin kanssa ja talo suoristettiin. Niinpä pääsimme tekemään suoraa rakennusta.

Tässä tilanne meidän saapuessa paikalle:

Kivet olivat arvokasta tavaraa Ghanassa. Ne kerättiin talteen ja niitä murskattiin rakennustarpeiksi (kuten yläkuvassa etualalla oleva nainen).

Innokas, mutta kokematon porukkamme seisoskeli ensin hämmentyneenä pohtien: mitähän sitä tarttis - ja osais- tehrä?


Rakennusinsinöörillämme, jonka pian nimesimme kyläpäälliköksemme, oli haastetta kun hän joutui neuvomaan kaikkia oli kyseessä mikä tahansa homma ja koitti saada porukan toimimaan tehokkaasti. Tässä yritetään saada alkuun kattotuolien rakentamista:

Ensimmäisenä päivänä kirkko näytti tältä.
Our not-very-professional building crew
trying to get started at the construction site.
First day view of the Anomabo church.
Ghana, October 2007.

Arkea kaiken keskellä

Kaiken järkytyksen ja surun keskelle pieni tieto ihan tavallisesta lapsiperheen arjesta: muksun ensimmäinen hammas irtosi tänään.

Toisilla ei arkea enää ole.

Suomi on väkivaltainen ja vihainen maa. Suomessa murhataan enemmän kuin muissa länsieurooppalaisissa maissa.

Rukouksia surevien, järkyttyneiden ja yksinäisten puoleen.

Haapasaari, Jyväskylän maalaiskunta. Marraskuu 2007.
Haapasaari island in Jyväskylä rural municipality, Central Finland.
November 2007.

Kiireellistä asiaa

Hätääntynyt, viiltävä ääni leikkaa unen läpi tajuntaani. Äitiiiiiii! Äitiiiiiii!

Kello on puoli kolme aamuyöllä. Haparoin valon päälle ja kiiruhdan muksun luo. Oksennusta? Verta? Kuumetta?

Äiti: Mikä hätänä kultaseni?
Muksu: Äitiiiii, mitä mä huomenna teen?

Palautetta

Kun minulla on saarnavuoro pyrin myös kertomaan lastenkertomuksen. Yleensä se pidetään ennen saarnaa ja lapset tulevat silloin etupenkkiin.

Muksu, 5 v toimii lastenkertomuskonsulttinani. Hän saattaa ehdottaa kertomusta, auttaa valitsemaan sen tai avustaa kertomuksen aikana.

Viimeksi lastenkertomus oli tyyliltään keskusteleva. Kyselin lapsilta miltä tuntuisi jos kaupasta saisikin kaiken ilmaiseksi.

Heti jumalanpalveluksen jälkeen sain konsultiltani palautetta. [Hän ei ollut osallistunut tämän lastenkertomuksen valmisteluun.]

Muksu: Ei tuo ollut mikään lastenkertomus! Se oli pelkkää kyselyä. Mistä sä tommosen sait?

Henkilökohtainen jumalasuhde

Muksu: Äiti, mä rukoilin.
Äiti: Kiva. Mitä sä rukoilit?
Muksu: Emmä kerro.
Äiti: Se onkin vain sinun ja Jumalan välinen asia.
Muksu iskälle: Mä rukoilin!
Iskä: Kiva!
Muksu: Se on sellainen asia että sitä ei voi teille kertoa.

Ghana: ensimmäinen työpäivä 1

Tänne oli tultu tekemään työtä. Joten ei muuta kuin työkamppeet päälle ja tutustumaan työmaahan!

Intoa täynnä! / Ready for work!

Työmaamme oli noin parin kilometrin päässä. Bussi ajoi niin pitkälle kuin pääsi ja loppumatkan kävelimme.

Kävelimme mutaista polkua pitkin parin asuintalon vierestä ja pihan läpi, naapurin keskeneräisen talon ja tiilikasojen kulmalta mäkeä ylös kohti tulevaa kirkkoa (kuvassa oikeassa yläkulmassa):

On the way to the building site (top right corner).

Saapuminen oli yksi matkan liikuttavimmista hetkistä. Se lämpö ja riemu, jolla meidät otettiin vastaan sai silmäkulmat kostumaan. Naiset tanssivat ja tervehtivät meitä yhä uudestaan taputtaen ja huutaen ujee, ujee (hyvä). Tapasimme myös Elisabethin, ompelijan jonka rikkimenneestä ompelukoneesta ja rukouksista tämä projekti sai alkunsa.

Pöllämystyneinä ja liikuttuneina hymyilimme ja tervehdimme niin kuin osasimme. Me olimme heille Jumalan ihme, eksoottinen ja outo, mutta enemmän kuin he olivat osanneet rukoilla ja uneksia. Kuten he meille.

Tervetuloa Afrikkaan 10

Matkan rasituksista huolimatta ja aikaeron suosiollisella avustuksella olimme aamulla aikaisin jalkeilla tutustuen asuinpaikkaamme. Asuimme edullisessa, mutta kauniissa Anomabo Beach Resortissa, joka sijaitsee Atlantin valtameren rannalla.

Aamuinen näkymä oveltamme kosketti sieluni sopukoita syvältä:

An early morning view from our door.

Olen viettänyt noin kaksi vuotta elämästäni Marshallin-saarilla Mikronesiassa. Siellä puusto oli lähes kokonaan kookospalmuja ja tämä maisema olisi voinut olla sieltä. Uusia afrikkalaisia elämyksiä kokiessani sain siis samalla elää kaukaisia marshallilaisia tunnelmia.

Pian selvisi miksi tätä kyseistä rantaa kutsutaan nimellä Perfect Beach. Jos voi ranta olla täydellinen, niin tämä oli lähellä sitä. Aamuisista aalloista noustessaan totesi yksi ryhmämme jäsenistä (joka muuten vietti ensimmäistä lomaansa 15 vuoteen) saaneensa jo pelkästään tästä täyden katteen 1400 eurolle, jonka matka maksoi.

Tervetuloa Afrikkaan!

Welcome to Africa!
Perfect Beach, Anomabo, Ghana. October 2007.

Kuinka lukea pyhiä kirjoituksia

Samir Selmanovic esittää oleellisen ajatuksen koskettavassa runossaan My Sacred Text.

Jumala katsoo uskoamme niiden ihmisten silmillä, jotka perivät maan meidän jälkeemme. Nyt kannattaisi kuulla heidän esittämänsä kysymykset. Rakastivatko he vai rakastivatko he vain olla oikeassa?

Pyhien kirjoituksien soveltaminen ei kuulu oman huoneen hiljaisuuteen eikä temppelien koreuteen. Pyhiä kirjoituksia ei tule lukea pelastaakseen menneen tai edes ollakseen ajankohtainen tänään. Sanaa tulee tutkia lasten katseen edessä.

Anomabo, Ghana. Lokakuu 2007.
Study the Word under the gaze of children.
What are they going to be asking when they inherit the earth?
Anomabo, Ghana. October 2007.

Tervetuloa Afrikkaan 9

Renkaan vaihdon aikana on aikaa tutustua pimeän tienvarren nähtävyyksiin ja audioelämyksiin:
-Pusikosta kuuluu ääniä. Leijona? Joku muu villieläin? Kyllä - sammakko.
-Tien reunassa on pöytiä kumollansa. Päiväsaikaan tässä siis myydään jotain. Kun kauppa on kiinni, kumotaan pöytä.
-Hieman etäämpänä on maassa jotain punaista:

Kas, jonkun liikepaikkahan siinä. Myynnissä chiliä, jotka odottavat maassa tien reunassa seuraavaa myyntipäivää.

Chilikauppa tien poskessa. Ghana.
A chili store by the roadside. Ghana.

Matka jatkuu ja pääsemme perille Anomaboon. 120 km bussimatka kesti viisi tuntia. Pimeässä hiekan ja palmujen keskeltä löydämme omat mökkimme, jotka ovat siistit ja ilmastoidut.

Suomen aikaa kello on noin kolme aamuyöstä. Olemme olleet liikkeellä noin 24 tuntia. On monta syytä olla kiitollinen: renkaan puhjetessa ei tapahtunut mitään vakavaa ja matka oli muutenkin turvallinen. Adventtikirkon johtajien mielestä meidän olisi pitänyt jäädä yöksi Accraan, koska matka yöllä pimeässä oli liian vaarallinen, mutta se olisi maksanut yhden työpäivän rakennuksella, joten neuvoa ei toteltu. [Olimme myös siellä tien varressa hyttysten syötävänä ja malarian vaara oli ilmeinen, mutta näin jälkikäteen tiedämme että kukaan ei ole siihen sairastunut.]

Tyytyväisenä ja väsyneenä, mutta aistit valppaina makaan sängyssäni ja kuuntelen Atlantin valtameren pauhinaa. Tervetuloa Afrikkaan!

Tervetuloa Afrikkaan 8

Matkan viimeinen osuus Accra - Anomabo (n. 120 km) oli eksoottinen. Olimme jo valmiiksi väsyneitä ja nälkäisiä, oli kuuma, luksusbussissamme ei mahtunut juuri oikomaan jäseniään. Vain yhden pahoinvointi nousi oksennukseksi asti. Matka eteni todella hitaasti Accran ruuhkissa. Heti kun bussi oli pysähdyksissä parveili sen ympärillä myyjiä, jotka kantoivat päänsä päällä myyntiartikkeleitaan. Opimme nopeasti olemaan katsomatta heitä liian pitkään, sillä katse ymmärrettiin haluksi ostaa jotain. Illan pimeys oli täynnä eksoottisia äänia ja tuoksuja. Katujen varret olivat kuin jatkuvaa toria. Autoja oli paljon. Jostain pimeästä kuului laulua ja taputusta. Täällä ihmisillä on aikaa istuskella illalla yhdessä ja laulaa. Tervetuloa Afrikkaan!

Pysähdyimme jollekin huoltoasemalle pissatauolle. Taisi useamman hätä loppua vessan näkemiseen tai siihen että sitä ei pimeässä nähnyt. Banaani- ja papaijapuut saivatkin hyvää lannoitetta.

Meillä piti olla käytössämme seurakunnan omistama bussi, mutta se oli niin rikki ettei sillä voinut liikkua. Kauempana olevan seurakunnan bussi ei sekään toiminut. Niinpä meillä oli ihan oikea vuokrabussi, jonka mukana tuli kaksi miestä: kuski ja apukuski. Miksi tarvitaan kaksi? Turvallisuuden takia, kuului vastaus.

Luksusbussimme tunnelmaa.
Having a great time in our luxury bus.

Pian ymmärsimme kahden miehen tarpeellisuuden. Pysähdyimme nimittäin korjaamaan bussia, koska tuulettimen hihna kaipasi kiristystä. On paljon helpompaa ja mukavampaa suorittaa korjaustoimenpiteitä kun on kaveri mukana!

Korjaustauko. / Fixing the bus.

Afrikassa ennen olleet vakuuttivat meille tämän olevan tyypillistä Afrikkaa. Seiskoskellaan kulkuneuvon ympärillä kun sitä korjataan. Tervetuloa Afrikkaan!

Vihdoin olimme päässeet Accran ruuhkista, bussimme kiisi pimeyden keskellä reipasta vauhtia eikä enää ollut niin kuuma. Sitten kesken täyden vauhdin kuului kova pamaus --- kolinaa --- bussi jatkoi matkaa vakaasti kunnes löysi sopivan tienpientareen keskellä pimeyttä jonne pysähtyä. Puhjennut rengas. Toinen korjaustauko. Tervetuloa Afrikkaan!

Toinen korjaustauko.
Changing a flat tire in the darkness of the Ghanain night.